Reilu viikko sitten kaadetut mahtikuuset menivätkin nopeammin kasalle kuin odotin, joten tänä viikonloppuna oli taas mahdollisuus kaadella lisää puita. Kahdessa päivässä ja kolmella tankillisella pienkonebensaa saa aika moisen kasan 65 senttisiä pätkiä aikaiseksi – vähän turhankin ison kasan. No tietääpä mitä seuraavina valoisina vapaina hetkinä tulee kotona tehtyä. Viikolla tosin ei enää pysty pihahommia tekemään, kun kellojakin siirrettiin, niin töiden jälkeen on jo niin pimeää, ettei ilman valoja näe tehdä mitään.
Maanantaina olin pitkästä aikaa autolla toimistolla. Piti käydä päivällä hoitamassa työasioita, joten pyörällä ei voinut lähteä liikenteeseen. Maanantaista tulikin täyslepoa treeneistä. Kirvestä tuli illalla kylläkin käytettyä.
Tiistaina kotikonttorilla. Aamulla muutama tunti palkkatöitä. Sitten kävin juoksemassa 12 kilometrin ja 57 minuutin lenkin. Tai ei se itseasiassa ollut lenkki, koska reitti kulki kotoa Teivon, Tohlopin ja Raholan kautta Tesomalle, josta hain Tuulin jättämän auton. Lähtiessä oli asteen verran pakkasta ja pyöräteillä oli kuuraa sen verran, että tossu jopa paikka paikon lipsui. Sitten teinkin loppupäivän pihahommia, kun oli niin komea päivä. Illalla normaalit puolentoistatunnin sulkapallonelurit.
Keskiviikkona olin pyörällä toimistolla. Jälleen oli sen verran kylmä aamu, että ajattelin pyöräteiden olevan tänäkin aamuna liukkaat, joten otin alleni maastopyörän, jossa oli kaiken lisäksi edessä nastarengas. Liukkautta ei siis tarvinnut pelätä. Aikas rapinaa meno nastojen kanssa oli. Illalla poljin vajaan 80 minuutin sisäpyörätreenin 182W keskiteholla.
Torstaina otin jälleen normaalin työmatkapyörän käyttöön, kun aamu oli taas lämpimämpi. Aamupäivällä kävin juoksemassa töistä päin 12 kilometrin VK-lenkin Toivio – Loukonlahti – Pere -suunnalla. 4:19 min/km vauhti kulki yllättävän mukavasti.
Perjantaina pyörällä töissä, ja töiden jälkeen suoraan Lielahden Liikkuun, jossa tein normaalin puolentoista tunnin salitreenin ja päälle rullailut ja venyttelyt.
Lauantaiaamuna poljin sisäpyörää kolmen tunnin ajan 170W:n keskiteholla. Polkeminen tosin keskeytyi reilun kahden tunnin jälkeen, kun tietokone kaatui ja alkoi sitten päivittämään Windowsia. Muutaman minuutin ja lukuisien kiroilujen jälkeen jatkoin polkemista reitin loppuun asti. Polkemisen jälkeen loppupäivä menikin sitten puuhommissa.
Sunnuntaiaamuna kävin juoksemassa vähän vajaan 26 kilometrin ja 2:15 tunnin PK-lenkin Hiedanrannan suunnalla. Keskivauhti oli 5:12 min/km ja syke 122bpm. Juoksu kulki ihan mukavasti eikä isompia kipujakaan ollut. Vasen takareisi vähän kiukutteli loppumatkasta, mutta muuten meni ongelmitta. Loppupäivä meni taas pihalla puita kaataessa, pätkiessä, karsiessa ja roudatessa. Pimeä tosin tulee jo viiden jälkeen, joten kovin myöhään ei pihalla voinut olla – ehkä parempi niin.
Tällekin viikolle mahtui kaikennäköistä. Tiistaina uusi saha pääsi kunnon testiin, kun kaadoin kaksi, varmaankin tontin isointa kuusta. Siinä onkin riittänyt usealle ehtoolle puuhasteltavaa, eikä urakka ole vieläkään lähelläkään valmis. Tiistai-iltana tuli Hertta-setteri meille kolmeksi yöksi kyläilemään. Torstaina puolestaan minulla oli työn puolesta iltaohjelmaa. Lauantai-iltana tuli kummityttö pikkuveljensä kanssa ensimmäistä kertaa meille yökylään. Kaikenmoista on siis tälle viikolle osunut. Mutta kyllä sitä on ehtinyt reenaamaankin.
Maanantai oli viileä päivä, sillä lämpötila oli koko päivän 4-5 asteen luokkaa. Pyörällä olin töissä, ja illalla poljin töistä Lielahden Liikkuun, jossa tein normaalin puolentoista tunnin salitreenin.
Myös tiistai oli viileä päivä. Olin kotikonttorilla, joten aamulla ei tarvinnut polkiessa palella. Aamulla tein muutaman tunnin hommia, ja sitten lähdin tekemään aamulenkkiä. Asteen verran oli lämpöä kun lähdin köpöttelemään Kalkun lenkkiä. Matkaa kertyi vähän päälle 12 kilometriä ja aikaa kului noin 58 minuuttia. Hieman kankeeta ja väsynyttä oli meno. Pitkissä joutui juoksemaan. Päivä oli sen verran komea, että loppupäivän teinkin pihahommia. Jo pitkään suunnitelmissa ollut isojen kuusien kaato oli vihdoinkin edessä. Sen verran mahtavat kuuset olivat, että vähän jopa jänskätti niiden kaato. Vaikka mitään kovin isoa vahinkoa ei ollut näköpiirissä, niin ainakin liiteri oli vaaravyöhykkeellä, jos kaato lähtisi pahasti väärään suuntaan. Myös muutama pienempi puu oli sellaisia, joiden en halunnut vaurioituvan. Kuusissa oli sen verran pitkät oksat, että pelkästään nekin voisivat saada vahinkoa aikaiseksi. Varmistinkin oikean kaatosuunnan pitkillä liinoilla, jotka olivat Avantissa kiinni ja vedossa. Ihan hyvin kaadot onnistuivat, ei edes robottiruohonleikkurin kaapeli katkennut, vaikka järeät oksat upposivatkin useassa kohtaa muutaman kymmenen sentin syvyyteen. Kaatojen jälkeen ehdein muutaman tunnin raahata oksia sivummalle kasaan, ennen kuin lähdin puoleksitoista tunniksi pelaamaan sulkapalloneluria. Join pelin alla Batteryn, kun oli sen verran väsynyt olo. Oliko sitten juoman ansiota, mutta pelini oli omasta mielestäni syyskauden pirteintä. Ei pelit kuitenkaan ihan parhaalla tavalla sujuneet, mutta pelifiilis oli ainakin hyvä.
Keskiviikkona ei ollut ohjelmassa kuin työmatkapyöräilyt. Päivä oli vähän lämpimämpi, mutta aamulla sateli vähän vettä. Illalla jatkui risusavotta
Torstai-illaksi oli ohjelmaa heti töiden jälkeen. Ja kun en viitsinyt jättää pyörää yöksi työpaikalle, niin päätin juosta pitkästä aikaa aamulla töihin. Matkaa kertyi 17.5 kilometriä ja aikaa kului vähän alle puolitoista tuntia. Reitti kulki Tesoman, Tahmelan ja Ratinan kautta. Pimeää oli, mutta uuten mukava juoksusää, kun lämpöä oli yhdeksän astetta. Jalka ei ollut ihan pirteimmillään kuuden aikaan aamulla, muuta tulipahan tehtyä puolipitkä lenkki.
Perjantai oli lämpimämpi päivä, kun aamulla ja illalla oli kymmenisen astetta. Töistä Lielahden Liikkuun polkiessa pikkuisen tihutti vettä, mutta ei niin paljon että olisi edes kastellut. Liikussa normaali puolentoista tunnin salitreeni, ja päälle normaalit rullailut ja venyttelyt.
Lauantaiaamuna sateli vettä, joten istuin kaksi ja puoli tuntia sisäpyörän päällä. Reitti oli melko mäkinen, ja keskitehot nousivatkin 178W:iin. Loppupäivä menikin sitten mahtikuusien palastelussa.
Sunnuntaiaamuna oli pakkasta asteen verran. Aamupuuron jälkeen palastelin vähän aikaa puita, ja sitten lähdin tekemään pitkää juoksulenkkiä. Reitti kulki Kolmenkulman kautta Nokialle, ja sieltä Villilän ja Raholan kautta Tesomalle ja sitten takaisin kotiin. Matkaa kertyi vähän alle 26 kilometriä ja aikaa kului 2:15. Keskari oli 5:14 min/km ja syke 121bmp. Ihan tuoreen tuntuiset jalat eivät olleet, ja jaloissakin oli tuntemuksia niin oikeassa polvissa kuin vasemmassa takareidessäkin. Loppupäivä menikin taas puusouvissa.
Edellisen viikonlopun Pirkan hölkkä vaati veronsa tämän viikon alussa. Maanantain vastaisena yönä paikkoja särki ja yö meni pyöriessä ja heräillessä. Maanantaina reidet olivat niin kipeät että harjoituspäiväkirjaan tuli vain työmatkapyöräilyt. Päätäkin särki koko päivän, joten illallakaan ei innostanut tehdä pihahommia.
Tiistaillekin yritin saada varamiestä sulkapalloon, mutta kun se ei onnistunut niin piti sitten mennä itse pelaamaan. Onneksi jalat olivat jo paremmassa kunnossa eikä sulkapallopelien aikana häirinnyt muu kuin lukemattomat omat virheet. Päivän olin ollut kotikonttorilla.
Keskiviikkona taas pyörällä toimistolla. Päivä oli suht lämmin kun aamulla oli 9 astetta ja illalla 12. Töistä poljin suoraan Lielahden Liikkuun, jossa tein puolentoista tunnin salitreenin, ja päälle normaalit rullailut ja venyttelyt.
Torstaina oli vaihteeksi kylmempi aamu kun poljin töihin. Kotopäässä ja työpaikan päässä oli lämpö nollan tuntumassa, mutta Santalahden kohdilla mittari näytti viittä astettta. Aamupäivällä kävin juoksemassa töistä päin reilun 12 kilometrin peruslenkin. VK-lenkkiä en viitsinyt vielä tehdä, ja hyvä niin, sillä jalat olivat vieläkin vähän väsyneen oloiset. Oli vauhti kuitenkin 4:34 min/km, joten ei lenkki ihan lönköttelyksi mennyt. Pitkissä sai juosta, kun lämpöä ei ollut kuin jokunen aste. Illalla pääsin kokeilemaan uutta moottorisahaani, kun kaadoin yhden isomman koivun autotallin nurkilta. Pimeä tulee jo aikaisin, kun seiskan aikaa pitää jo hommat lopettaa kun ei enää kunnolla näe mitä tekee.
Koko perjantain loikotti vettä ihan huolella. Mennen tullen tuli kastuttua kun poljin töihin. Sadekamppeet olivat kyllä välttämättömät. Illalla avasin sisäpyöräkauden. Rouvyssä poljin noin 75 minuuttia 160W keskiteholla ja 119bpm:n keskisykkeellä. Edellämainituista arvoista voisi päätellä että kevyttä oli, mutta ei se sitten kuitenkaan niin kevyesti sujunut. Syksyn vähäiset pyöräilykilometrit ovat tehneet tehtävänsä.
Lauantai oli lepopäivä treeneistä. Heti aamusta ajoimme mökille, jossa nostettiin laituri järvestä, ja muitekin syksyn hommia tuli vähän tehtyä. Lisäksi vielä pikaiset poikkeamiset Loimaalla ja Alastarolla. Illalla kotona taas vähän puuhommia pimeän tuloon asti.
Sunnuntai valkeni sateisena. Suunniteltu pitkä juoksulenkki vaihtui sisäpyöräilyyn. Rouvyssä poljin kahden tunnin ajan 160W:n keskiteholla ja 118bpm:n keskisykkeellä. Vastaavat arvot kuin perjantaina, mutta jotenkin tuntui kevyemmältä. Päivällä vähän kyläilyä, ja illalla taas puuhommia kun sateetkin olivat lakanneet.
Pari viikkoa sitten sain päähäni, että sitä voisi vaikka osallistua seitsemän vuoden tauon jälkeen Pirkan Hölkkään. Ehtona tosin oli, että kelin pitää olla hyvä, mihinkään kaatosateeseen en aio lähteä juoksemaan. Ja koska alkuviikosta sääennuste näytti sunnuntaille ihan suht mukavaa säätä, niin etenin viikkoa sillä mentaliteetilla, että sunnuntaina sitten laitetaan numerolappu rintaan parin vuoden tauon jälkeen.
Toinen viikkoa ohjaava asia oli, että sunnuntaina krampannut selkä vihoitteli sen verran, että puuhommat jäivät melko vähille. Tosin vähän piti aina silloin tällöin muutama halko hakata, ja risuja tuli haketettua aika läjä. Selkää piti säästeillä ihan sunnuntaitakin silmällä pitäen.
Maanantaina pyörällä töissä. Aamu oli vielä aika lämmin kun asteita oli kymmenen. Iltapäivällä 15. Illalla kävin vielä Karhulla puolentoista tunnin hieronnassa. Selkä tulikin hieman parempaan kuntoon käsittelyn jälkeen.
Tiistaina olin kotikonttorilla. Aamupäivällä kävin juoksemassa kevyen 12.2 kilometrin lenkin. Keskari oli 4:43 min/km, mutta keskisyke aika korkea 130bpm. Etenkin alkumatkasta selkä oli aika jumissa ja tuntui ettei henkityskään sen vuoksi toiminut kunnolla. Ehkä korkea sykekin johtui siitä. Matkan edetessä selkä vetreytyi ja loppumatkasta se oli jo ihan ok. Illalla oli puolentoista tunnin sulkapallonelurit. Se vähän jänskätti, että mitä selkä siitä sanoo. Ja selän vuoksi pelit eivät oikein kunnolla sujuneetkaan, koska varoin sitä aika paljon. Mutta ei se tuntunut huonompaankaan suuntaan menneen.
Keskiviikkona taas pyörällä töissä. Nyt aamu oli kylmempi, kun mittari näytti vain neljää astetta. Iltapäivällä tosin oli taas 15 astetta. Töistä poljin Lielahden Liikkuun, jossa tein puolentoista tunnin salitreenin.
Myös torstaiaamu oli kylmä kun poljin töihin, vain pari astetta. Mutta iltapäivä oli sitten puolestaan poikkeuksellisen lämmin, 17 astetta, ja oli sentään lokakuun ensimmäinen päivä. Muuta ei sitten harjoituspäiväkirjaan tullutkaan. Sääennuste näytti edelleen sunnuntaille ihan kohtalaista keliä, vaikka vähän sadetta olikin luvattu. Aloitin siis energiatankkauksen.
Perjantainakaan ei ollut muuta ohjelmassa kuin työmatkapyöräilyt. Energiatankkaus jatkui.
Lauantai otin kevyesti. Ei puuhommia tai muutakaan rasittavaa. Kyllä sitä näemmä saa näinkin ajan kulumaan. Illalla kävin tekemässä muutaman terän juoksuvedon. Sillä kyllä sitä pitää varmaankin hölkkään lähteä, vaikka nyt sääennuste olikin muuttunut sellaiseksi että koko juoksun ajan voisi sataa. Sään lisäksi toiseksi huolenaiheeksi tuli tuntemukset, mitä illan vedoissa tuli takareiden/nivusen/lähentäjän alueelle. Normihölkkä meni ihan ok, mutta kun teki spurtteja, niin terävä kipu tuli melkein heti tuolle alueelle. Ei hyvä.
Sunnuntaiaamusta sitten kamppeet kasaan ja Tuulin kyydillä Valkeakoskelle Saharan kentälle. Sadetutka näytti, että jossain vaiheessa pitäisi tosiaan alkaa satamaan, mutta toiveena oli, ettei nyt heti alusta asti sataisi. Lämpöä oli vähän päälle kymmenen astetta. Alkulämpässä samat kivut tulivat kuin edellisiltanakin. Selkäkään ei ollut vielä ihan 100%, mutta ei mitenkään paha.
Alkuverkkojen ja parin vessakäynnin jälkeen olikin aika siirtyä lähtöviivalle. Lähtöpaikka oli minulle uusi, sillä aiemmilla kerroilla lähtöpaikkana oli ollut tehtaan kenttä. Nyt paikkana oli Saharan jalkapallokenttä, joka oli aidoitettu ja ulos pääsi kolmen-neljän metrin aukosta. Hieman mietitytti, millainen ryysis aukolle tulisi. Päätinkin sijoittua lähtijöiden eturiviin. Paukusta tiukka spurtti ja ainakin alkupää pääsi aukosta sujuvasti läpi.
Ensimmäinen kilometri meni aikaan 4:11. Tuossa kohtaa näki hyvin eteenpäin, ja olin noin 15. koko porukasta. Taaksepäin en katsellut, mutta edessäpäin eroja alkoi jo muodostumaan. Itse juoksentelin vihreäpaidan kanssa. Toinenkin kilsa meni vielä alle 4:20, ja kolmaskin kilsa oli vielä asfalttia, mutta nousuvoittoista, ja se meni noin 4:30 aikaan. Tuo neljä ja puoli minuuttia olikin se vauhti joka oli suuri tavoitteeni. Ensisijainen tavoite oli tietenkin päästä maaliin ehjänä. Tuokin tavoite oli hieman epävarma verryttelyssä tulleiden tuntemusten vuoksi. Jos maaliin pääsisi, niin tavoite oli, että aika oli lähempänä kahta ja puolta tuntia kuin 2:35. Jos oikein mallikkaasti menisi, niin kahden ja puolen tunnin alitus oli aika hienoo.
Kolmen kilometrin jälkeen siirryttin poluille ja metsäautoteille. Vihreäpaita oli päässyt noin 100m karkuun. Alusta oli vielä ihan hyväkulkuista eikä juurikaan märkiä tai liukkaita paikkoja ollut. Ensimmäinen juotto oli noin 5.5 kilometrin kohdalla. Siellä otin urheilujuoman. Pian juoton jälkeen saavutin yhden selän ja päätin nykäistä heti ohi, sillä poluilla peesailu ei ollut minun juttuni, kun perässä juostessa ei näe niin hyvin kiviä ja juuria, mitä poluilla on. Pian saavutin myös kolmikon jossa mukana oli myös vihreäpaita, jonka kanssa tuli ensimmäisillä kilometreillä juostua. Myös heistä nykäisin ohi, samasta syystä. Vihreäpaita pysyi mukana, mutta kaksi muuta alkoivat jäämään pikku hiljaa.
11 kilometrin kohdalla, Rutajärvellä oli toinen juotto. Siellä söin oman geelini ja juotosta olin vettä. Pian juoton jälkeen pääsimme metsäautotielle ja juoksu muuttui rennommaksi ja kilometrivauhditkin nousivat vähäsen. Vihreäpaidan kanssa aloimme tässä vaiheessa jo juttelemaankin. Metsäautotietä kesti nelisen kilometriä ja tällä pätkällä oli kolmas juotto, jossa otin jälleen vain urheilujuoman. Vettä oli alkanut vähän tihuttamaan – noin tunnin juoksun jälkeen.
Kun siirryimme jälleen polulle, niin keskivauhti oli 4:27 min/km, eli ihan tavoitteessa. Mutta aiemmilta kerroilta tiesin, että edessä oli aika tekninen, noin kolmen kilometrin mittainen pätkä, jossa keskivauhti tulisi tippumaan aika lailla. Vettä satoi, ja mutkainen, kivinen ja mäkinenkin pätkä söi kilometrivauhtia aika lailla. Kun kaikki kolme polkukilometriä menivät yli vitosen vauhtia, niin keskivauhti teknisen pätkän jälkeen oli 4:35 min/km.
Onneksi alusta muuttui taas helpommaksi ja kilometrivauhdit nousivat tavoiteaikaan. Taivalpirtillä, 19.5 km:n kohdilla oli seuraava juotto, jossa otin taas vähän omaa geeliä ja vettä päälle. Vähän juoton jälkeen oli vielä pieni polkupätkä ennen kuin pääsimme taas isommalle baanalle melkein neljän kilometrin ajaksi. Vihreäpaidan kanssa olimme juosseet koko ajan rintarinnan tai peräkkäin jompi kumpi edellä. Sade oli onneksi lakannut, mutta sen verran sitä oli satanut, että paikoin poluilla alkoi olemaan melko märkiä ja mutaisia kohtia, etenkin seuraavan juoton jälkeen, joka oli 25 kilometrin kohdalla. Siellä otin jälleen vain urheilujuoman.
Suolijärven maastoihin saavuttuamme eteen tuli ikäviä mäkiä, niin ylä- kuin alamäkiäkin. Jalat alkoivat olemaan jo melko loppu, mutta onneksi ei mihinkään sattunut ratkaisevan paljon. Loppumatka eteni joten kuten. Kilometriajat eivät tippuneet ihan dramaattisesti ja alkoi näyttämään, että se kahden ja puolen tunnin alitus voisi sittenkin olla mahdollista. Kolmisen kilometriä ennen maalia oli vielä viimeinen juotto, josta otin taas urheilujuomaa mukaan. Noin kilsa ennen maalia vihreäpaita sai otettua sen verran eroa, että tuli 12 sekunttia ennen minua maaliin. Se ei sinänsä haitannut, sillä itsekin pääsin alle 2.5 tunnin, eikä hän kilpaillut samassa sarjassa kuin minä. Loppuaikani, 2:28:24, riitti M50 sarjan hopeasijaan ja kokonaiskisassa 12. sijaan. Olen ihan tyytyväinen aikaani, etenkin kun ei ollut kaikkein nopein keli liukkaan alustan vuoksi. Tosin seitsemän vuoden takaisesta ennätysajastani jäin melkein 9 minuuttia, mutta sitä en nyt lähtenyt edes tavoittelemaan. Ja ennen kaikkea olen tyytyväinen, että pystyin ylipäätään juoksemaan. Vuosi sitten ei olisi tullut mieleenkään että pystyisi juoksemaan tällaisen matkan, kun takana oli ollut vuosi telakalla. Illalla oli vielä hyvin aikaa tehdä puuhommia, kun ei tarvinnut enää säästellä kisaa varten.
