Viime vuoden Pirkan Pyöräilyn jälkeen uhosin, että seuraavalla kerralla polkisin pitkän matkan (217 km), mutta vähäisten pyöräilykilometrien vuoksi jouduin tyytymään tänäkin vuonna lyhyempään, 134 km:n matkaan. Sää kyllä olisi suosinut vaikka minkä pituista polkaisua, sillä aurinko paisteli pilvien lomasta, tulli ei ollut paha ja lämpökin oli sopiva, alussa 16 astetta ja matkan aikana se nousi vähän päällä kahdenkympin.
Olin arponut itseni alle viiden tunnin menijöiden ryhmään, vaikka viime vuonna aikani oli neljän ja puolen tunnin tuntumassa, mutta alla olleiden kilometrien vähyys vähän laittoi epäilyttämään pystyisikö viime vuoden aikaan pääsemään. Pysähdystaktiikkaa olin muuttanut viime vuoden yhdestä pysähdyksestä kahteen. Tankkauspaikat olisivat Kuru ja Terälahti.
Ensimmäiset kilometrit mentiin sen verran leppoista vauhtia, että Särkänniemen alamäen jälkeen lähdin omille teilleni. Kymmenisen kilsaa sain yksikseni polkea kunnes yksi viiden hengen porukka painoi ohitse, ja minä tarrauduin heidän letkan hännille. Olin viime vuonna hommanut satulaan kiinnitettävän kahden juomapuollon telineen, jonka toimivuutta testasin nyt ensimmäistä kertaa. Minulla oli laitettuna telineeseen kaksi, ehkä hieman liian pienikokoista pulloa, sillä Ylöjärven keskustan ensimmäisessä hidastetöyssyssä molemmat pullot hyppäsivät pois paikoiltaan ja lensivät tielle. Pari sekunttia pohdein kääntyisinkö hakemaan ne, mutta en tohtinut jättää hyvävauhtista letkaa, ja olihan minulla vielä yksi pullo jäljellä – se saisi luvan riittää.
Ylöjärven keskustassa olin letkassani hieman jojossa ja aina välillä sain tehdä tosissani töitä, että pysyin letkan peesissä. Keskustan jälkeen kuitenkin homma helpottui ja pysyin mukavasti kyydissä. Vähän ennen Mutalan juottoa edelläni polkeva alkoi hieman jäämään letkasta, mutta huomasin asian ajoissa ja ohitin hänet ja ajoin muun letkan kiinni. Mutalan huollon kohdalla porukka sitten hajosin lopullisesti. Yksi taisi jäädä huoltoon, yksi jatkoi vanhaa vauhtia ja pari himmasi hieman. Keskinopeutemme oli siihen mennessä 32.2 km/h, joten päätin jäädä himmaajien joukkoon. Jatkoimme siis triona kohti Kurua.
Onneksi kärjessä oli innokas vetäjä, sillä hän suostui vetämään letkaa koko ajan. Itse olin asiaan ihan tyytyväinen ja peesailin kolmikon hännillä. Porukkaa tuli melkoisesti selkä edellä vastaan, ja vilkkaalla Kuruntiellä ohittelujen kanssa sai olla tarkkana, ettei kukaan autoilija karauttanut selkään. Sen verran leppoisaksi vauhtimme oli pudonnut, että jokunen kilometri ennen Kurua iso joukko pyyhälsi ohitsemme. Iskeydyin mukaan tähän ryhmään, jossa oli varmaankin kolmisenkymmentä pyöräilijää.
Kurun huoltoon tultaessa keskinopeutemme oli tippunut hieman alle 32 km/h. Kurun huollossa, noin 60 km kohdalla, tein ensimmäisen pysähdykseni. Hieman tyhjennystä ja hieman tankkausta ja matka jatkui. Huollon jälkeen ei sopivaa porukkaa tuntunut löytyvän. Polkijoita tuli selkä edellä vastaan, mutta en malttanut jäädä heidän kyytiinsä. Muroleen kohdilla takanani oli kyllä letkaa, mutta vetohalukkaita ei tuntunut löytyvän, joten jatkoin omaa tahtiani. Muroleen huollon ohitin pysähtymättä, eikä sieltäkään tarttunut matkaan vetohaluisia.
Selkä oli alkanut vähän vihoittelemaan ja jouduinkin ajelemaan melko paljon pystyasennossa. Toisaalta Kapeen koviin ylämäkiin se sopi ihan hyvin. Mukanani oli jonkin matkaa ollut toinenkin menijä ja sainkin hänet jossain vaiheessa vetovastuuseen. Terälahden huoltoon asti vaihtelimmekin vetovuoroa vähän väliä, joten matkan taittaminen hieman helpottui.
Vähän ennen sadan kilsan täyttymistä oli Terälahden huolto, jossa tein jälkimmäisen pysähdykseni. Jälleen samat rutiinit kuin ensimmäiselläkin huoltopisteellä ja näiden lisäksi vielä takareisien venyttelyä. Ja taas matkaan. Venyttely ilmeisesti auttoi, sillä selkä ei enää loppumatkasta vihoitellut.
Huollon jälkeen sain taas ajella muutaman kilometrin yksikseni, mutta sitten minut sai kiinni pitkä letka ja otin paikkani letkan puolesta välistä. Keskivauhtini oli tippunut jo lähelle 31 km/h:ssa, mutta tämä letka piti sellaista vauhtia, että se alkoi jälleen paranemaan. Nopeusmittari näytti vähän väliä lähemmäs neljääkymppiä, ja välillä ylikin, ja kun ajoimme melkein rengas renkaassa kiinni, niin kaikki keskittyminen meni onnettomuuden välttämiseen.
Pysyin yllättävän hyvin porukassa mukana ja muutaman kerran jouduin vetovastuuseenkin vauhdin kovin paljon kärsimättä. Maaliin tultaessa keskinopeuteni oli noussut jälleen 32 km/h:ssa ja pyöräilyaikani oli 4:06. Lähes täydellinen ilma vielä kruunasi reissun, joten mitään pahaa sanomista ei matkasta jäänyt. Ensi vuonna sitten sille pitkälle matkalle… ehkä.
Oheisen linkin takaa päivän reitti: http://connect.garmin.com/activity/325082096 Sivun auettua, kannattaa valita yläreunasta kohta “Näytä kohteessa Metric”, niin saa näkyviin suomalaisten paremmin ymmärtämiä mittayksiköitä.
Viikon kuva by Tuuli