Kyllä nykyään onnittelupostikortin (siis ihan oikean, ei sähköisen) lähettäminen on meikäläiselle vaikea operaatio. Ensinnäkin se pitää muistaa lähettää pari päivää aikaisemmin, kuin ko. merkkipäivä tulee vastaan kalenterissa, eli yleensä kortti on myöhässä sen pari päivää. Toisaalta taas ei ole välttämättä mukavaa saada onnittelua muutamaa viikkoa ennen merkkipäivää, jolloin kyllä olisi sen kortin muistanut lähettää. Siinä sitten näet pari viikkoa painajaisia unohdetusta korttilähetyksestä.

Seuraava ongelma tulee sitten kortin hankinnan kanssa. Minun kun ei juuri tule enää käytyä sellaisissa kaupoissa joissa kortteja myydään, ja kun työmatkatkin tulee näin keväisin tehtyä aika usein muulla tavalla kuin autolla, niin ajattelin (tai itse asiassa oli pakko, kun muistin koko asian niin viime tipassa) ulkoistaa kortin haun vaimolle. Täytyy myöntää että se oli kyllä vaivaton ja edullinen tapa – kortti pötkähti pöydälle vielä saman päivän aikana (itse en olisi koko korttia taaskaan muistanut, ellei se olisi siinä pöydällä ollut). Tuosta edullisuudesta tosin voidaan olla montaa mieltä, sillä vaimon elatuskulut ovat kyllä eri luokkaa kuin kortin hankintahinta. En siis suosittele vaimon hankkimista pelkästään kortinhakuhommiin. Tosin meidän taloudessa tuo elatussuhde taitaa olla eri päin kuin mitä keskiverto perheissä tapana on ollut (nimim. pienipalkkainen insinöörin puoliso). (Edellä teksti on tarkastetuttu ja hyväksytetty vaimolla ennen julkaisua).

Kortti on siis hankittu, ja nimetkin tuli korttiin suht vaivatta. Seuraava ongelma tuli kirjekuoren kanssa. Kortin mukana tuli kyllä kuori, hieno kullanvärinen ja kaikkee. Mutta eihän tuollaiseen “kullitettuun” paperiin mikään normaali kynä jää kiinni. Kolmannella kynällä en enää viitsinyt alkaa kuoreen osoitetta suttamaan, vaan kullattu juhlakuori lensi revittynä paperinkeräykseen (vai meniköhän ihan roskiin asti, en muista). Saman kokoista kuorta ei tietenkään mistään laatikosta enää löytynyt ja kaikki tiimaritkin olivat jo kiinni (ajoissa kun kerran olen asialla). Ensin ajattelin vähän typistää korttia, mutta parempi idea oli sittenkin laittaa vähän ylisuuri kuori. Homma siis etenee. Postimerkin hankinta oli tietenkin unohtunut ulkoistaa, ja kun ulkoistussopimukseen ei kuulunut merkin hankintaa, niin merkitön kuori kädessä sitä ihmeteltiin, että miten sitä huomenaamuna kuoren saisi postiin (autoa ei ollut käytettävissä ja kello yli 21:n ei viitsinyt pyörälläkään lähteä postimerkin perässä sotkemaan).

Aamulla töihin pyöräilemään lähdössä tuli mietittyä kaikki matkan varrella olevat kioskit ja kuppilat joista merkin voisi saada. Rahtari-grillille en viitsinyt edes poiketa. Rajasalmen kuppilassa merkkejä ei ollut, eikä myöskään Pirkkalan TB:llä. Kolmas kerta pitäisi aina toden sanoa, ja ajattelin jättää kolmannen yrityksen postiin, olisi ainakin suuret mahdollisuudet merkki saada. Tosin klo 6:50 posti ei ole varmaankaan vielä auki ja niinollen joutuisin käymään töistä postissa. Otin siis riskin ja poikkesin vielä reitin varrella olevalle Pirkkalan Nesteelle, ja hep, nyt tärrpäsi. 70c tiskiin ja merkki kuoreen (kuori, joka oli jo vähän kostunut hikisen takin sisällä). Ensimmäinen positiivinen asia tässä suuressa hankkeessa oli, että merkki oli tarrallinen eikä sitä tarvinnut nuolla (olisikohan sitä saanut edes kielestä irti jos olisi yrittänyt nuollaista). Myyjä kehui paikkaansa hyvinvarustelluksi huoltoasemaksi, kun valitin että vasta kolmannesta paikasta merkki löytyi. Hyvin varustellussa huoltoasemassakaan ei sentään postilaatikkoa ollut, joten matka jatkui. Laatikon löytäminen oli kyllä koko homman helpoin operaatio ja työmatkan loppukilometreilla vaihtoehtoja olisi ollut useampikin. Loppumatkasta aloin vielä miettimään, että kyllä kai muistin oikein juhlapäivän ajankohdan ja vuosien määrän, mutta en uskaltanut alkaa asiaa enää varmistamaan, ja virheestä tuskin vastaanottaja hentoisi huomauttaakaan. Tehtävä siis suoritettu, onnea vaan kummisedälle.

Voi kuinka helppoa kaikki olisi ollutkaan jos olisi voinut vain lähettää sähköpostilla onnittelut. Sen olisi voinut lähettää ko. päivänä mihin aikaan tahansa ja vastaanottaja olisi ollut varmaankin yhtä iloinen kuin pahvikortistakin. Helpotan siis kaikkien tuttavieni elämää ja annan näin luvan kaikille jättää onnittelupostikorttien lähettämisen minulle. Sähköposti tulee aina hienosti perille – näin sunnuntainakin :).