Jälleen on yksi vanhenemisen rajapyykki saavutettu (joku varmaankin ajattelee, että nyt on löytynyt ensimmäinen harmaa hiuksi, mutta oivaltaa samantien, että eihän sillä enään hiuksia edes ole, eli jotain muuta sen on oltava). Ensimmäinen vanhenemisen oire on, että ravintolakierroksella hakeutuu mielummin pubeihin kuin diskoihin. Seuraava selvä merkki on se, että päivän aikana tulee katsottua enemmän kuin yhdet uutiset. Sen jälkeen, kun nukkumaanmenoaika on viikolla sekä viikonloppusin sama, niin oireet alkavat olemaan jo vakavia. Hiuspeitteen väheneminen ei välttämättä ole vanhuuden merkki, mutta harvoin pälveä 20-kesäiseltä löytyy. Nyt sitten tiistaina minä siirryin vanhenemisessa seuraavalle asteelle, eli hammaslääkärissä suoritettiin ensimmäinen juurihoito. 20 v. sitten tuota operaatiota pidettiin mummojen ja pappojen toimenpiteenä. Nyt sekin on sitten koettu, ja “hauskaa” oli. – Harmaita hiuksia odotellessa.
Maanantai oli sali + jalkahierontapäivä. Illalla kävin kävelemässä Kyötikkälän iltarastiradan läpi harjoittelumielessä, sillä jalkahieronnan vuoksi en viitsinyt kovaa lenkkiä tehdä.
Tiistaina tein 5 x 500 m:n mäkivetohajoituksen. Vajaan 2 min / 500 m loivaan ylämäkeen kovaa vauhtia oli aika raaka hajoitus. Alle ja päälle vielä hyvät verryttelyt. Hammaslääkärissä pumpatut puudutusaineet hävisivät vetojen yhteydessä, mutta särkyjä ei onneksi ilmennyt.
Keskiviikkona rauhallinen palauttava reilun 12 km lenkki kotipuolessa. Väsynyttä oli, liekö viikonlopun kisat vielä painaneen.
Torstaina juoksin töistä kotiin ja tein samalla viikon pitkän lenkin. Pitkä siksi, että sunnuntaina on suunnistuskisat ja muuten jäisi pitkä vallan tekemättä. Reitti kulki töistä Pyynikin ja Villilän kautta Nokian keskustaan ja sieltä Kalkun ja Ikurin kautta kotiin. Matkaa kertyi reilu 27 km. Meno ei ihan pirteintä mahdollista ollut, mutta ihmeen hyvin näin töiden päälle pitkäkin lenkki sujui.
Perjantaina pyörällä töissä.
Lauantiana reilu 14 km rentoa juoksua sykkeistä välittämättä. Lenkin lopuksi yksi km:n veto “kovaa” 3:30 min/km vauhtia. Jälleen tuntui meno hyvältä ja kevyltä.
Sunnuntaina oli kauden toisen suunnistuskilpailun vuoro. Paimion Silja-Rasteilla oli siis taas mahdollisuus nöyryyttää itseään. Kartta ja reitti löytyy osoitteesta: http://www.elisanet.fi/rinteet/kartat/Karhunoja_200408.jpg. Tulokset osoitteesta: http://online.jouniaaltonen.fi/tulokset/fi/2008_siljarastit/
Alku lähti taas liikkeelle takellellen. Onneksi ensimmäiset rastit olivat sen verran lähellä, että paljon ei päässyt eksymään. Kolmoselle pääsin suunnitelmien mukaan, mutta nelosella tuli pientä hakua, onneksi ei mitään isompaa. Vitoselle meni muuten ihan hyvin, mutta rastia lähestyessä, lankesin muutaman ohi juosseen peesailuun ja meinasin juosta heidän mukana oman rastini ohi, kun muut ei menneetkään samalle rastille (muista, oma kisa). Kympille asti sitten menikin ihan hyvin, ilman mitään isompaa haeskelua. Yhdelletoista reitti ajautui vähän vasemalle, mutta avokallion vierustaa oli hyvä juosta. Rastia lähestyessä kävin katsomassa ensin väärällä rastilla, mutta omakin löytyi aika äkkiä. Rastille 12 pääsin suunnitelmien mukaan, mutta 13. rasti oli nimensä veroinen. Eli radan suurin pummi sattui siinä. Ajauduin väärälle puolelle kalliota ja siellä jouduin vähän aikaa kartoittamaan maastoa. Onneksi tajusin sijaintini aika pian ja kirmasin toiselle puolelle kalliota. Seuraavalle rastille otinkin varmanpäälle tien kautta. Seuraavalla välillä meinasin jäädä Huovilan Jarkon jalkoihin (jos oikein tunnistin), peesiapua ei paljon ollut, kun mies hävisi liukkaasti näkösältä. Parilla viimeisellä rastilla oli vähän peesailun makua. Loppusuoralla jaksoi sentään vielä tykittää kunnolla.
Olen ihan tyytyväinen suoritukseeni, sillä 7 km:n lenkki meni alle tuntiin ja GPS näytti kokonaismatkaksi 9,5 km. Maasto oli kyllä hyvä kulkuista ja kartan lukeminen vauhdissa onnistui jopa minulta.
Muutenkin harjoittelu-fiilikset on hyvät, sillä paikat on pysynyt suht hyvässä kunnossa. Viimevuonna tähän aikaan polvi oli siinä kunnossa, että juoksulenkkejä ei oikein päässyt tekemään. Täytyy vain toivoa, että ongelmia ei ilmene. Hieman pää- ja kurkkukipua on viikonloppuna ollut, joten täytyy toivoa myös, että flunssa pysyy kaukana.