Pikaisesti on jälleen yksi vuosi mennyt. Kaikkea uutta ja kivaa on tänäkin vuonna taas tapahtunut, mutta kyllä sitä kaikenmoista murhettakin on matkaan mahtunut. Etenkin loppuvuosi on ollut hankalampaa aikaa kun omat paikat ovat alkaneet kiukuttelemaan siinä määrin, että on joutunut rajoittamaan treenaamista. Koko vuoden suurimpina vaivoina on ollut oikean lähentäjän ja takareiden kipuilu. Vaiva on kyllä ollut päällä jo ennen tätäkin vuotta, mutta tänä vuonna se on alkanut jo rajoittamaan tekemistä. Toinen ongelmapaikka on ollut vasen olkapää, joka on kipuillut myös sen verran paljon, ettei koko vuonna ole viitsinyt käydä uimassa. Olkapäävaiva tosin alkaa nyt olemaan voitettu kanta, sillä syksyllä pääsin Ylöjärven kunnallisen fysioteraupetin pakeille ja sieltä saatujen jumppaohjeiden avulla olen saanut olkapään melko kivuttomaksi. Lähentäjäongelmani vuoksi olen käynyt toisella fyssarilla, mutta vielä ei kummoisia tuloksia ole tullut. Tosin olen käynyt siellä vasta pari kertaa viimeisen parin kuukauden aikana. Jalan fysioterapiaan päädyin sen jälkeen kun olin käynyt magneettikuvaamassa lonkan ja lantion seudun. Kuvista löytyikin syy pitkäaikaiseen kipuiluun nivusen alueella. Syynä oli osteitis pubis, eli suomeksi häpyluun tulehdus. Kyseiseen kohtaan kiinittyy useita lihaksia, jotka osallistuvat lantion, lonkan ja alavartalon liikeisiin. Tällaisia lihaksia ovat mm. reiden lähentäjät, suorat vatsalihakset, lantiopohjan lihakset, lonkan koukistajat. Kaikkien noiden lihasten kuormittaminen onkin aiheuttanut minulla kipua. Syy vaivaan on todennäköisesti liika kuormitus ja palautumisen puute. Myös lantion kontrolliin ja lihastasapainoon pitää alkaa kiinnitämään enemmän huomiota. Tämän vuoksi, etenkin loppuvuonna, on juoksulenkit jääneet vähälle ja ortopedi antoi marraskuun alussa juoksukiellon, jonka pituus voi olla 3-6 kk. Oikeasti tauon pituutta ei osaa sanoa, niin pitkään ollaan juoksematta kuin vaiva on päällä. Yritin alkuun korvata juoksulenkit pitkillä sauvakävelylenkeillä, mutta nekin lopetin, kun sauvakävelyssä tuleva pitkä askel tuntui ärsyttävän OP-vaivaani. Myös sulkapallot jätin joulukuussa tauolle. Myös hiihto voi olla kielettyjen lajien listalla, mutta täytyy kuitenkin yrittää, kunhan saadaan kunnon hiihtokelit.

Treenimäärällisesti vuosi 2024 on ollut kautta-aikojen paras. Harjoituspäiväkirjaan on tänä vuonna tullut 880 tunnin verran harjoitusta. Tämä tarkoittaa noin 17 viikkotuntimäärää, ja 2 tunnin 25 minuuttia päivittäistä “urheilua”. Nousua edelliseen vuoteen on noin 80 tuntia. Tämä on varmaan yksi syy kyseiseen OP-vaivaani. Tulevana vuonna pitääkin keskittyä paremmin kuorman hallintaan ja palautumiseen.

Suunnistuksen parissa ei tänäkään vuonna tullut juurikaan vietettyä aikaa. Jukolan viestissä kävin Kauhavalla juoksemaassa perinteiseen tapaan ankkuriosuuden. Tämän lisäksi kävin kerran iltarasteilla kokeilemassa, miten kartanluku vielä onnistuu.

Olkapäävaivan vuoksi myös uinnit jäivät tyystin pois ohjelmasta. Keväällä ja syksyllä kävin kerran uimassa, mutta molempien kertojen jälkeen sain todeta, että ei olkapää kestä vapaauintia. Nyt kun olkapää alkaa olla kunnossa, niin toivottavasti ensi vuosi on tämän lajin osalta paljon parempi.

Sulkapallonelurivuorot pyörivät edellisten vuosien tapaan koko vuoden kesätaukoa lukuunottamatta. Puolentoista tunnin vuoro oli aina tiistaisin Ylöjärven liikuntakeskuksella. Pelaamassa kävi vakioporukka, vaikka välillä jotain piti varamiehen tuuratakin. Kevätkaudella kertoja oli 14 ja syyskaudella 8. Tähän mailapelikategoriaan kuuluu myös padel, jota kävin kerran pelaamassa tunnin verran.

Yksi vähälle harrastamiselle jäänyt laji oli hiihto. Ennen vuoden vaihdetta kävin kaksi kertaa laduilla. Vuoden vaihteen jälkeen kävin 7 kertaa. Yhteensä koko talvena tuli hiihtoa tuli vain 350 kilometriä. Yhden lenkin tein vapaalla tyylillä, loput olivat perinteistä. Pariin otteeseen käytin Tuulin skinejä, kun omiin skineihin en tuntunut saavan kunnon pitoa. Loppuvuodesta kävin vielä pari kertaa hiihtämässä, mutta ne menevät ensi vuoden rapsaan.

Saliharjoittelua tuli viime vuoteen nähden enemmän. Lokakuussa liityin Liikku-kuntosaliin, ja Lielahden salilla tulikin käytyä pari kertaa viikossa. Tätä ennen tuli tehtyä vain kotisalitreeniä. Yhteensä salitreenejä kertyi 80 kertaa, joista kertyi 82 tuntia treeniä. Salitreenien alkuun aloin jossain viheessa tekemään puolen tunnin treenin soululaitteella. Näitä kertoja kertyi 12 kappaletta ja aikaa noista kertyi 12 tuntia. Näiden lisäksi tuli tehtyä kotona fyssarin ohjeistamaan olkapääjumppaa.

Lokakuun puolessa välissä otin ohjelmaan pitkät sauvakävelylenkit, joilla korvasin pitkät juoksulenkit. Aikaa lenkkeihin tuli kahdesta melkein viiteen tuntiin ja matkaa kertyi 13 kilometristä 32 kilometriin. Kahdeksan sauvalenkkiä ehdein tehdä, ennen kuin jätin senkin väliin OP-vaivani vuoksi. Matkaa noista kertyi melkein 190 kilometriä ja aikaa kului lähes 30 tuntia.

Juoksua vuoteen kertyi hieman alle 1500 kilometriä ja noihin kului aikaa noin 120 tuntia. Juoksukertoja oli 103. Tiputusta edelliseen vuoteen nähden oli 750 kilometriä. Kisoja ei juurikaan vuoteen kertynyt. Alkuvuodesta kävin kolme kertaaTeivoCupin osakilpailussa varmistamassa ko. talvikauden 50-vuotiaiden sarjan parhaat pisteet. Mitään ihmeellisiä aikoja ei tullut juostua, kaikki talven TeivoCupin ajat olivat 19-alkuisia. Keväällä kävin juoksemassa Häijäässä JPH Fysio -hölkän. Matka oli 12.6 kilometriä. Sijoitus pienimuotoisessa kisassa oli toinen. Kesällä kävin juoksemassa 7.8 kilometrin Orihölkän, josta ei mitään mainittavaa kunniaa tullut.

Pyöräilymäärät kasvoivat tänäkin vuonna. Kasvua oli melkein 25% viime vuoteen nähden, niin ulko- kuin sisäpyöräilyssäkin. Ulkopyöräilyä tuli melko tarkkaan 11000 kilometriä ja sisäpyöräilyä hieman päälle 4100 kilometriä. Ulkona tuli poljettua 443 tuntia ja sisällä 137 tuntia. Ulkona pyörämatkot pitenivät. Yli satasen lenkkejä tuli 31 kpl, joista 5 oli yli 200 km:n lenkkiä ja yksi niistä 300 km. Sisällä yli kolmen tunnin harjoituksia kertyi 21 kpl, joista 10 oli yli neljätuntisia ja niistä kaksi yli viisituntisia. Pyöräilyvuodesta jäi päälimmäiseksi mieleen esim. kevään Mallorcan pyöräilyreissu, jossa olimme 10 pv. Tuolla matkalla kilometrejä vuokrapyörään kertyi 1300 52 tuntiin ja nousua 14000 metriä. Kesällä kävin Saimaan ympäriajossa, joka oli 300 km:n lenkki ja poljettiin pääosin yöllä. Kesällä tein myös 5 yön riippumattopohjainen bike packing reissun, josta kertyi matkaa yhteensä vajaa 900 kilometriä. Bike packing -matkaksi voidaan laskea myös Kauhavan Jukolan matka, jonne poljin yhden yön stopilla. Myös syksyllä Vuokatissa ajamani ensimmäinen gravel-kisani oli ihan ikimuistoinen, etenkin säiden osalta. Sisäpyöräilyt tuli poljettua pääosin Zwiftissä. Keväällä otin kyllä kahden viikon kokeilujakson Roavy-alustaan ja siellä tuli poljettu viisi harjoitusta. Feltin TT-pyörä on ollut koko vuoden trainerissa kiinni, joten sille ei tullut ulkokilometrejä laisinkaan. Orbean gravelilla tuli poljettu 4550 kilometriä, Rosen uusitulla maantiepyörällä 3300 kilometriä, maasturilla 1300 km ja syksyllä uuden elämän saanut Bianchin cyclocross pyöräänkin ehti tulla melkein 500 kilometriä työmatkapyöräilyä. Pyöräkalustoon tuli sen verran muutosta, että jo viime vuoden puolella aloittamani maantipyörän sähköistys tuli alkuvuodesta kuntoon ja keväällä pääsin sitä sitten testaamaan. Syksyllä ostin uuden teräsrungon tulevaa reissupyörääni varten ja sen kasaaminen alkoikin loppuvuodesta. Myös graveliin päivitin loppuvuodesta SRAM:n Force -osasarjan sekä uudet hiilarikiekot. Vanhat osat menivät tulevaan teräsrunkoiseen retkipyörääni.

Vaikka vuoteen mahtui kaikenlaista, niin jotenkin siitä jäi valju maku. Tämä varmaankin johtuu siitä, että en päässyt himolajissani juoksussa kisailemaan enkä treenaamaan kunnolla. Mutta pitkään olenkin mennyt sillä mentaliteetilla, että “niin kauan mennään kuin paikat sen sallii”. Nyt tuli juoksun osalta stoppi, mutta toivottavasti ensi vuonna jossain vaiheessa pääsen taas lempparilajini pariin.