Viikko 42/2024 (14.-20.10.2024)
Eipä ole vielä talvesta tietoakaan. Mutta eipä kyllä haittaakaan. Vielä olisi voinut tehdä vaikka pidempää ulkopyörälenkkiäkin, mutta en ole lähtenyt, kun tuo niskakin on vielä ollut jumissa, ja olen ajatellut, että viima ei tee sille varmaankaan hyvää. Muuten on kyllä tullut ulkoiltua ihan mukavasti. Moottorisaha on pärissyt ja kirveshommiinkin olen jo päässyt.
Maanantaiaamusta sai laittaa taas vähän paksumpaa hanskaa käteen, sillä lämpöasteita ei montaakaan ollut. Iltapäivällä päästiin taas jo melkein kymmennen lämpöasteeseen.
Tiistaina oli töistä vapaapäivä. Aamupäivällä kävin juoksemassa 13.4 kilometrin lenkin Soppeenharjun ja Leppiojankadun kautta. Vauhti oli tavoitteen mukaan vähän yli vitosta. Ihan ok kulki ja keskisykein melko sopiva 121bpm. Iltapäivällä kävin vielä Lielahden Liikussa tekemässä tunnin salitreenin. Sulkapallot olivat tauolla, kun syysloman vuoksi ei saatu porukkaa kasaan.
Keskiviikkona töihin pyöräillessä oli asteen verran pakkasta. Jotkut väittivät, että olisi ollut liukastakin, mutta itse en huomannut muuta kuin kuuraa jollain sillalla. Allani oli perusteellisen huollon saanut Bianchin cyclocross-pyörä. Pyörä on 14,5 vuotta vanha ja ollut jo jokusen vuoden mökillä varastossa. Nyt toin sen kotiin huolettavaksi ja siihen tulikin vaihdettua jarru- ja vaihdekaapelit ja -letkut, keskiölaakeri, jarrupalat, tankogrippi, ketju sekä takakiekko. Takavaihtaja rissoineen, eturattaat sekä takapakka tuli putsattua ultraäänipesurilla. Myöhemmin vaihdoin siihen vielä stemmin, kun ajoasento tuntui vähän turhan “pitkältä”. Pyörä tuli sen verran hyvään kuntoon, että sillä voisi kulkea loppusyksyn työmatkat. Kotiin poljin Tampereen keskustan kautta, kun vein kännykkäni huoltoon. Uusi Flip hajosi muutaman kuukauden käytön jälkeen. Illalla poljin Zwiftissä vajaan 50 minuutin tehotreenin. Harjoitus sisälsi noin 15 minuutin mäkipätkän, jossa sain keskitehoksi 265W. Koko treenin keskitehot olivat 212W.
Torstaina ohjelmassa ei ollut kuin työmatkapyöräilyt. Tälläkin kertaa vanhalla cyclolla.
Perjantaina oli jälleen töistä vapaata. Aamulla kävin hakemassa huollosta viikonloppuna lakon tehneen moottorisahan. Sitä piti sitten päästä heti testaamaan ja kyllähän se muutamalla nykäisyllä lähti käntiin. Suunnitelmissa oli kaataa pikaisesti pari-kolme isoa kuusta lisää viime viikonlopun kaatojen lisäksi. Ensimmäinen kaato kuitenkin nappasi isoon koivuun kiinni ja jäi pahasti konkeloon. Vähän aikaa sen kanssa temusin, mutta kun se ei jäänyt mitenkään vaarallisesti konkeloon, niin jätin sen odottamaan siihen. Kaadoin sitten toisen ison kuusen ja tietenkin se pyörähti vähän väärään suuntaan ja jäi latvasta nojalle toiseen isoon kuuseen. Tämä tiellä ollut kuusi taipui sen verran pahasti kaarelle, että pelkäsin että se pamahtaa latvastaan poikki jossain vaiheessa, ja sen tilannetta sai tarkkailla koko ajan. Vinssin ja liinojen kanssa sain kuitenkin purettua tämän toisen konkelon eikä mitään vahinkoa päässyt tapahtumaan. Päätin kaataa vielä yhden, vähän pienemmän kuusen ennen kuin alan selvittelemään ensimmäistä konkeloani. Tämä kolmas kuusi oli vähän ahtaassa paikassa, mutta sain sen vedettyä melko pienellä vaivalla maahan vinssin avulla. Ensimmäisen konkelon kanssa tulikin sitten temuttua varmaankin tunnin verran, kun en mainannut saada sitä millään koivunojasta irti. Moottorisahakin jäi pariin otteeseen jumiin kun pätkein puuta alapäästä. Lopulta sain kuitenkin vedettyä puun toiseen suuntaan vinssin ja liinojen avulla.
Tämän äheltämisen jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Alastaroa. Hyppäsin kyydistä pois Tammiaisten sillan tuntumassa ja juoksin Vännilän kautta Alastaron keskustaan ja pienen kieputtelun jälkeen Pakilantielle. Matkaa kertyi vähän päälle 12 kilometriä ja aikaa kului tunnin verran. Alku oli vähän kankeeta, kun suoraan autosta lähdin köpöttelemään, mutta kyllä se siitä sitten alkoi sujumaan. Sää oli yllättävänkin lämmin, kun mittari näytti 13 astetta ja eletään kuitenkin lokakuun puoltaväliä. Tuuli oli kohtalainen, mutta puhalsi melkein koko matkan vastaan.
Lauantaina kävin tekemässä jälleen pidemmän sauvakävelylenkin. Ensin suuntasin Koukkujärvelle. Koukulta jatkoin latupohjia pitkin, mutta Ruokejärven taakse päästäkseni jouduin siirtymään pienemmille poluille. Välillä oli tosi kivistä ja märkää, muutama pieni suopätkäkin oli ja niissä sain kengät märiksi. Ruokejärven kierron jälkeen tulin taas latupohjille ja niitä pitkin sauvottelin Antilan tilalle asti. Antilasta suuntasin Hopeatielle ja sitä kautta Pikku-Ahvenistolle. Loppumatkan menin pienempiä polkuja pitkin Lamminpäähän ja sieltä Haukiluoman kautta kotiin. Matkaa kertyi 29.3 kilometriä ja aikaa kului 4.5 tuntia. Sää oli ihan hyvä, sillä lämpöä oli kymmenisen astetta eikä sateen uhkaa ollut. Aurinko ei juuri tullut pilvien takaa esiin, mutta ihan mukava sauvottelusää oli. Illalla tuli sitten vielä jokusen tunnin ajan pätkittyä kaadettuja runkoja ja kasailtua risuja.
Sunnuntaina aamupäivällä olin melko nuutunut olo ja meinasin jättää suunnitellun sisäpyöräilyn vallan väliin. Ajattelin kuitenkin kokeilla, miten jaksaa, ja kolme ja puoli tuntia siinä sitten menikin, eikä mitään väsymyksen merkkejä ilmaantunut. Keskitehot olivat 179W. Pyöräilyn jälkeen jatkoin lauantaina kesken jäänyttä puusavottaa. Loput rangat tuli pätkittyä ja jonkin verran ehdein pöllejäkin halkomaan.