Viikko 35/2024 (26.8. – 1.9.2024)

Kesä vaihtui syksyyn, ALV nousi, graveli epäkunnossa ja äijäreissu takana. Kaikkea tällaista on tällä viikolla tapahtunut. Tai oikeastaan nämä tapahtuivat viikonlopun aikana, muuten viikko ei ole ollut juurikaan tavallisuudesta poikkeava.

Maanantaina maantiepyörällä konttorilla. Maantiepyörällä sen vuoksi, kun gravelin takarengas oli aamulla tyhjä, kun ei ollut tykännyt viikonlopun hiekkatielenkistä. En jaksanut aamulla vaihtaa kumia vaan jätin homman iltaan. Illalla vielä myös tunnin kotisalitreeni.

Tiisataina olikin sitten jo taas graveli alla kun kävin konttorilla. Aamulla kävin juoksemassa töistä päin Ranta-Tampellan lenkin, josta kertyi matkaa 13,5 kilometriä. Aikaa kului 1:02, eli keskari 4:34 min/km ja sykkeet 131 bpm. Lämpöä oli 17 astetta ja lounaasta tuuli kovaa. Alku oli jonkin verran väsynyttä juoksua, mutta kyllä se meno siitä piristyi loppua kohden.

Keskiviikkona olin kotikonttorilla ja ohjelmassa oli vain tunnin kotisalitreeni.

Torstaina olin autolla liikenteessä kun kävin konttorilla. Piti vielä pyörätelineet ja graveli viikonlopun reissua varten reissuautoon kiinnitettäväksi. Töissä kävin juoksemssa reilun kympin lenkin Pere-Toivio -akselilla. Rauhassa menin ja aikaa kului 50 minuuttia. Melko kevyesti Boston-kenkä liikahti.

Perjantaina lähdimmekin sitten heti aamusta ajelemaan ReAn:n ja MiVa:n kanssa kohti Vuokattia, jossa olisi lauantaina Vuokatin Gravel -kisa. Koko päivä meni ajaessa, mutta illalla perillä oli vielä sen verran komea aurinkoinen ja kuiva keli, että lähdimme kisareitille maastontiedusteluun. Matkaa kertyi 48 kilometriä ja aikaa kului vähän päälle kaksi tuntia. Paikoin oli vauhdikastakin hiekkapätkää, mutta välillä oli haastavampaa alustaa, vaikka soratiellä ajoimmekin.

Lauantaina oli sitten kisalähdön aika. Jo yöllä oli satanut vettä ja vähän ukkostanutkin, mutta koko lauantaipäiväksi oli luvattu reipasta vesisadetta. Lähtö oli klo kymmenen ja melkein heti lähdön jälkeen alkoikin vettä tiputtelemaan vettä taivaalta. Lämpöä oli kuitenkin 17-18 astetta, joten sinänsä ei kylmä ollut, ja kun tuultakaan ei ollut juuri lainkaan niin vähemmälläkin vaatetuksella, mitä minulla oli, olisi varmaan pärjännyt. Olin varustautunut irtohihoilla ja -punteilla. Tämän lisäksi jalassa oli neopreenisukat ja kengän sadesuojat. Päällä oli myös tuuliliivi. Ensimmäiset pari kilometriä ajoimme vetomönkijän perässä, ja siinä vauhdissa pysyin joten kuten porukassa mukana. Mutta kun etuvaunu lähti pois tieltä, niin melkein koko ryhmä hävisi horisonttiin. Vain muutama jäi jälkeeni ja muutaman selkä näkyin vielä parin kilometrin ajan, tämän jälkeen sain ajella yksin näkemättä yhtäkään ajavaa kuskia. Edessä oli kaksi 66 kilometrin lenkkiä, joista siis kertyisi reilu 130 kilometriä matkaa.

Alkukiihdytyksssä tunsin jo, että nyt mennään aika paljon kovemmilla tehoilla, mihin olin varautunut. Tästä syystä jäinkin melko pian peräjoukkoihin, kun aloin vähän rajoittamaan tehonkulutusta. Siitäkin huolimatta pyörittiin aika paljon yli 200W:n tehoissa. Myös kalustoni ei ollut ihan sovelias kyseiseen maastoon / keliin. Renkaani oli melko kapea 38:n rengas ja vielä kuivan kelin sellainen. Paikoin se oli liukas ja sateen pehmentämällä reitillä se myös upposi. Myös oma uskallustaso ei ollut haastavilla pätkillä parasta mahdollista laatua, vaan olin ennemminkin jarrukahvoissa kiinni kuin lisää vauhtia polkemassa. Edellisen päivän tiedustelulenkillä olleet nopeat hiekkapätkät olivat pehmentyneet ja vaativat paljon enemmän tehoa, jotta vauhti pysyi yllä. Ensimmäisen kierroksen puolessa välissä aloinkin jo miettimään, että koko reittiä en varmaankaan tule ajamaan läpi. Ensimmäisen kierroksen ajan kokonaan ja sitten katson fiiliksen mukaan millaisilla oikaisuilla toisen kierroksen ajan.

Ensimmäisellä kieroksella pysähdyin kertaalleen, kun lainasin eräälle kalustonsa riikkoneelle polkijalle kännykkääni ja hän soitti toimitsijoita noutamaan hänet pois. Stopissa meni aikaa pari minuuttia, mutta sillä nyt ei ollut siinä vaiheessa mitään merkitystä. Vähän tämän jälkeen, noin puolentoista tunnin kohdalla, alkoi sitten vettä tulemaan oikein huolella ja sitä sateli kovalla voimalla puolen tunnin ajan. Sen jälkeen sade vähän rauhoittu, mutta jatkui kuitenkin. En nyt muista, missä vaiheessa sade lakkasi kokonaan, mutta sen se jossain vaiheessa teki. Ensimmäisellä kierroksella jouduin pariin otteeseen tunkkaamaan pyörää, kun takarengas ei vaan pitänyt tai sitten tuli niin pehmeä kohta, että pyörä vaan pysähtyi. Kierroksen päätteksi pysähdyin ottamaan huoltopisteeltä vähän energiaa, ja sitten matka jatkui toiselle kierrokselle. Eka kierros meni pysähdyksineen suurin piirtein aikaan 2:45.

Toisen kierroksen aluksi alkoi taas vähän satelemaan, muttei mitenkään kaatosateen muodossa. Toisen kierroksen alun pienen välikuoleman jälkeen meno alkoi taas maistumaan ja aloin jo tottua siihen ajatukseen, että kai sitä voisi koko toisenkin kieroksen ajaa, kun loppuaika ei tuntuisi kuitenkaan painuvan kuuteen tuntiin asti. Pyörän kunto tosin oli huolestuttanut jo ensimmäisen kierroksen puolivälistä asti, kun jarrut oli alkanut ääntelemään siihen malliin, että häijyä teki kuunnella, kun hiekka rahisi jarrupalojen ja -levyn välissä, niin edessä kuin takanakin. Myös takapakka rahisi pahasti, etenkin pienemmillä vaihteilla.

Melko tarkkaan 100 kilometrin kohdalla alkoivat jarrut pitää jarruttaessa entistäkin pahempaa ääntä, mutta toimivat vielä jotenkuten, vaikka jarruteho ei kovin kummoiselta tuntunutkaan. Samaan aikaan hajosi tyhjeni myös takarengas. Sen vaihtoon meni kymmenisen minuuttia, mutta kuraisista olosuhteista huolimatta sain uuden sisurin paikoilleen. Vähän kyllä epäilytti, paljonko hiekkaa oli mennyt vaihdon yhteydessä sisurin alle ja kauankohan se tulisi kestämään. Kun sain renkaan paikoilleen ja pyöräytin takakiekkoa tarkastaakseni sen paikallanolon, niin totesin etteihän se pyörähdä kunnolla ollenkaan, vaan jarrut laahaavat aika pahasti. Päätin kuitenkin lähteä liikenteeseen, mutta saman tien huomasin, että takajarrussa ei ole painetta ollenkaan, vaan kahva menee sukkana pohjaan. Se oikeastaan varmisti päätökseni jättää leikki kesken, sillä en uskaltanut lähteä reitin loppuosan mäkiin ilman takajarrua. Suuntasinkin siitä sitten suorilla kohti maalia asfalttiteitä pitkin, joita oli vielä 17 kilometrin verran edessä. Tuolla pätkällä pärjäsi kyllä hienosti ilman takajarruakin ja takarengaskin pysyi ehjänä. Kisan tulokseksi tuli siis keskeytys. Mutta sainpa kuitenkin ajatettua 117 kilometriä, johon meni aikaa 5 tuntia. Keskitehot olivat 213W. Kisassa kävin muutenkin melkoinen kato, sillä 22 kilpasarjan lähtijästä vain 12 sai loppuajan. Omassa sarjassani (M45) ei tullut yksikään maaliin asti.

Sunnuntaiaamusta, ennen aamiaista, kävimme MiVa:n kanssa juoksemassa rauhallisen 12 kilometrin lenkin mm. Katinkullan suunnassa. Rauhassa menimme ja aikaa kuluikin 1:09, eli keskari oli 5:44 min/km. Keskisyke oli 111 bpm. Sää oli kostean oloinen, vaikka vettä ei satanutkaan. Juoksu kulki yllättävänkin kevyesti, vaikka kuormaa olikin edelliseltä päivälstä alla. Kello kympin jälkeen lähdimme ajelemaan takaisin kohti kotia.