Viikko 32/2024 (5.-11.8.2024)
Aamut alkavat viilenemään. Syksyn tuntua on jo ilmassa. Kun aamulämmöt ovat jääneet alle viiteentoista asteeseen, niin on pitänyt sovitella jo takkia päälle, kun pyörällä lähtee töihin. Onneksi iltapäivälämmöt ovat olleet vielä yli parissakympissä. Myös sateita on saatu. Etenkin lauantaina vettä tuli pitkin päivää ihan kunnolla, ja jokusena muunakin viikon päivänä on tullut sadekuuroja. Itse olen kuitenkin säästynyt isommalta kastumiselta.
Kattotiilien putsaaminen on jatkunut tälläkin viikolla. Muutama tunti jokusena iltana. Vielä olisi jokuselle illalle tekemistä. Tosin sain perjantai-iltana selkäni taas sellaiseen kramppiin, että voi olla, että katolle ei kannata lähipäivinä mennä. Selkä on ollutkin hyvä koko vuoden, mutta tietenkin sen piti jossain välissä kipeytyä. Viikolla pääsin taas uusiin painolukemiin, kun torstaiaamuna vaaka näytti 67.5 kg. Vähän turhan alhaalle paino on jo mennyt, mutta eiköhän se tässä syksyn mittaan taas lähde nousuun.
Maanantaina kävin pyörällä konttorilla, ja illalla vielä tunti kotisalia.
Tiistai oli vähän speciaali päivä. Olin maastopyörällä liikenteessä ja tankoon oli kiinnitetty karttateline. Töiden jälkeen poljinkin Kauppiin, jossa järjestettiin pyöräsuunnistusharjoitus. Tämä oli ensimmäinen kerta kun moiseen lajiin tutustuin. Avoimin mielin lähdin liikenteeseen Kaupin poluille, mutta melko pian karu totuus tuli esiin. Polut olivat kivisiä ja teknisiä, joten kartan luku liikkeessä jäi olemattomaksi, ja muutenkin piti keskittyä enemmän että pystyi kalusto ja kroppa ehjänä. Pysähdellä piti useaan otteeseen, jotta sai varmistettua oikean suunnan. Eteneminen oli muutenkin hidasta, kun aina piti uudelleen etsi, missä kohtaa kartta sitä olikaan. Onneksi reitillä oli helpompaakin pätkää, mutta sen verran paljon oli teknisiä pätkiä, että sydän ei ihan heti lämmennyt ko. lajille. Tosin minulle sanottiin, että tämä oli pahin mahdollinen maasto, eikä anna koko kuvaa lajin hienoudesta. Saapi nähdä, tuleeko vielä kokeiltua joskus uudelleen – mutta ei ainakaan Kaupissa. Nyt matkaa kertyi reilu 17 kilometriä ja aikaa kului puolitoista tuntia. Jokusen loppupään rastin skippaskin, jotta ehti kotiin valosan aikaan. Melkein olisi juosten mennyt kovempaa kuin pyörällä. Kun vielä polki Kaupista kotiin, niin päivälle tuli pyöräily kuutisenkymmentä kilometriä. Aamupäivällä olin myös käynyt Valmetilta juoksemassa Ratinan lenkin. Matkaa kertyi vähän alle 10 kilometriä ja aikaa kului 47 minuuttia. Keskari oli 4:45 min/km ja syke 125 bpm. Jalat tuntuivat vähän väsyneiltä.
Keskiviikkona olin kotikonttorilla. Päivä oli sen verran komea, että kävin töiden jälkeen polkemassa 72 kilometrin maantipyörälenkin. Reitti kulki Takamaan kautta Lintuharjuntielle ja sielä Hämeenkyrön kautta Mahnalaan ja Sasiin, josta Pinsiön kautta takaisin kotiin. Keskari oli pikkuisen päälle kolmeakymmpiä ja tehot 174W. Sää oli tosiaan komea, aurinko paistoi ja lämpöäkin oli 24 astetta. Toivottavasti tällaisia säitä tulisi vielä loppukesän ja syksyn aikana.
Torstaina taas pyörällä konttorilla, ja illalla tunnin kotisalitreeni.
Myös perjantaina oli pyörällä konttorilla. Illalla kävimme Peetun ja Villen kanssa juoksemassa rauhallisen kympin lenkin Ikuri – Kalkku – Tesoma -akselilla. Vauhti oli 5:30 min/km ja keskisyke 117 bpm. Eli rauhassa mentiin ja kevyeltä tuntui. Selkä oli mennyt juuri ennen lenkille lähtöä jumiin ja alkumatkasta se vähän vaivasikin, mutta melko pian siitä ei ollut enää haittaa. Lenkin päälle saunaa, juomaa ja makkaraa.
Launatai olikin sitten viikon sateisin päivä. Selkä oli myös mennyt yöllä sen verran pahempaan kuntoon, ettei sateiden välissäkään tehnyt mieli lähteä juoksulenkille tai muutenkaan tehdä mitään treeniä. Ulkona tuli kuitenkin yritettyä tehdä vähän hommia sadekuurojen välissä. Yksi kuusikin kaatui.
Sunnuntaina lähdimme ReAn:n kanssa heti aamutuimaan polkemaan pidempää lenkkiä. Lämpöä aamulla klo 8:30, jolloin lähdimme liikenteeseen, oli kolmisentoista astetta, mutta päivän mittaan se nousi pariinkymppiin. Aurinkoista pääosin oli, vaikka lopussa sateenuhkaa olikin, mutta sateet eivät osuneet päällemme. Lauantaina oli satanut vettä koko päivän eikä tiet olleet aamulla vielä täysin kuivat, joten peesaaminen oli hieman märkää puuhaa. Mutta peesausta tuli jonkin verran harrastettu, sillä länsituuli puhalteli sen verran, että perässäajosta oli selvää hyötyä. Reittimme kulki ensin Säijän kautta Lempäälään. Sieltä Vesilahdelle ja Narvasta käännyimme Punkalaitumelle päin. Vähän ennen Halkivahaa käännyimme Sammaljoelle päin ja sieltä suuntasimme Sastamalaan. Takaisin kotiin tulimme Karkun, Häijään, Salmin ja Nokian kautta. Matkaa kertyi 151 kilometriä ja aikaa kului 4:45, eli keskariksi tuli 31.7 km/h. Keskitehot olivat 181W. Muuten reissu meni ihan hyvin, mutta ensin ReAn:n takarengas tyhjeni Sammaljoen kohdilla. Ilmat pysyivät jokusen kymmenen kilometriä, mutta vähän ennen Karkkuun kääntymistä pysähdyimme taas rengashommiin ja sisurin laittoon. Lenkin päälle taas kunnon saunottelut. Selkä oli jo sen verran hyvässä kunnossa, että illalla tein vielä pihahommia, kannon kaivamista yms.