Viikko 28-29/2024 (8. – 21.7.2024)

Tällä kertaa on yhteen päivitykseen kirjattu kahden viikon jakso. Keskityn nyt lähinnä tähän ajanjaksoon osuneeseen pyöräretkeeni, mutta ennen ja jälkeen retken tuli kyllä harjoituskirjaan kirjauksia.

Lomat ovat siis jatkuneet ja tähän ajanjaksoon lomapäiviä on vietetty niin kotona kuin Vehkajärvelläkin. Säiden osalta on ollut melko epävakaista, eikä kovista helteistäkään ole päässyt kärsimään.

Maanantaina aamupäivällä kävin ensin juoksemassa mökiltä Tursaan ja takaisin. Jalat olivat vähän väsyneet, mutta onneksi jalkavaivoista ei ollut tietoa. Lämpöä oli 18 astetta ja oli kova lounaistuuli. 14.4 km:n reissuun meni aikaa 1:08, eli keskariksi tuli 4:44 min/km, syke 131 bpm. Päivällä kävin vielä gravelilla pyöräilemässä ja keräilemässä jokusia uusia ruutuja Nuutajärven ja Porintien suunnalla. Matkaa kertyi 70 kilometriä ja aikaa kului vähän vajaa kolme tuntia.

Tiistaina aamupäivällä polkaisin maantiepyörällä mökiltä kotiin Sastamalan, Karkun, Mahnalan ja Sasin kautta. Lämpöä oli 19 astetta ja sain taakseni myös mukavan myötätuulen. 113 kilometrin matkaan kului aikaa ainoastaan 3,5 tuntia, eli keskariksi tuli vähän päälle 32 km/h, keskitehotkin nousi 182W:iin. Sateenuhan vuoksi lyhensin vähän reittiä alkupäästä. Vettä en kuitenkaan saanut niskaani lopun muutamaa tippaa lukuunottamatta.

Keskiviikon ainoa liikunnallinen aktiviteetti oli kun kävin juoksemassa Ikurissa reilun 6 kilometrin VK2-lenkin. Piti pitkästä aikaa kokeilla, onko vauhtia enää yhtään jäljellä. Aikaa meni 25 minuuttia, joten keskariksi tuli 3:55 min/km. Veto oli ihan hyvä vaikka tosi rankka olikin. Huomasi kyllä ettei ole kovia lenkkejä tullut tehtyä vähään aikaan.

Torstaista muodostui lepopäivä ja valmistauduin perjantaina alkavaan pyöräretkeeni. Ohjelmassa oli siis laukkujen pakkailua ja viimeisiä reittisuunnitelman viilaamisia.

Perjantaina oli sitten aika lähteä retkelle. Aamupäivälle oli ennustettu vähän sadetta, mutta koska se ei toteutunut, niin ei tarvinnut turvautua autokyytiin, vaan poljin kotoa 10 kilometriä Tampereen rautatieasemalle. Tampereelta kolkuttelisin ensin junan kyydissä Seinäjoelle, josta polkeminen sitten tosissaan alkoi. Junamatka ei kestänyt kuin tunnin verran, ja siinä ehti hyvin syömään puolikkaan subin, jottei heti alkukilometreillä tarvisi pysähtyä syömään.

Seinäjoella paisteli komeasti aurinko ja jouduin heti kättelyssä laittamaan aurinkorasvaa. Samalla odottelin, että Komootin reitti latautuisi Garminiin. Mutta lataaminen tuntui kestävän ja kestävän, ja päätin lähteä etenemään ilman navigointia. Reitti olisi kutenkin melko selvä ja reitin voisi tarvittaessa tarkastaa kännykästä.

Seinäjoelta polin ensin Ilmajoen ja Koskenkorvan kautta Kurikkaan, jossa pidin pienen tauon ennen kuin jatkoin kohti Kauhajokea. Kauhajoelle asti tie oli ollut mukavan hiljaista ja tasaista, maisemat olivat pääosin peltomaisemia. Kauhajoen jälkeen tie muuttui vilkkaammaksi ja mäkisemmäksi, ja maisematkin muuttuivat metsäisimmiksi. Karijoella pysähdyin pitkin matkaa mainostetulle rompetorille. Siellä oli kaikennäköistä vanhaa, mm. traktoreita, autoja ja muuta, mitä nyt rompetorilla kuuluukin olla. Minua myös haastateltiin kameran edessä johon lähetykseen – en tiedä kyllä tuliko jostain joskus ulos.

Karijoen jälkeen tulin ensin Lapväärtiin, ennen kuin saavuin ensimmäisen päivän päätepisteeseeni Kristiinankaupunkiin. Kristiinankaupungissa oli kansainväliset markkinat ja sitä myöden keskusta täynnä kojuja ja porukkaa. Saavuin paikalle vähän ennen viittä, joten minulle jäi tunti aikaa kierrellä markkinoita ja syödä sen antimia sen verran, ettei omia eväitä tarvinnut heti kuluttaa.

Markkinoilta lähdin tarkastamaan Björkskäretin niemenkärkeä, jonka olin etukäteen suunnitellut ensimmäiseksi yöpymispaikakseni. Paikka oli rauhallisen oloinen ja tuntui ihan sopivalta riippumattoyöpymiselle. Ainoa huono puoli paikassa oli, että siellä ei ollut vessamahdollisuutta, muuta kuin puskassa, mutta se ei ollut iso ongelma Kun yöpaikka oli varmistettu, niin poljin 5 km takaisin Kristiinankaupunkiin ostamaan vettä vesipusiin ja pulloihin, sekä ilta- ja aamupalaa. Takaisin yöpaikkaan polkiessani poikkesin vielä matkan varrella olevalle yleiselle uimarannalle suihkuun ja vessaan. Sitten suuntasin takaisin niemen kärkeen pystyttämään riippumattomajoitustani.

Seinäjoelta yöpymispaikkaani kertyi matkaa 120 kilometriä ja aikaa kului 5 tuntia. Pitkästä päivästä huolimatta uni ei tullut heti silmään. Niemessä oli muitakin retkeilijöitä, mutta niistä ei isompaa häiriötä ollut. Lähinnä linnut pitivät sen verran mekkalaa, että korvatulpat piti ottaa käyttöön.

Lauantaiaamu valkeni yhtä hienona kuin perjantai-ilta oli päättynyt. Aallot loiskuttelivat rantaan, linnut lauloivat ja aurinko paisteli komeasti. Ennen leirin purkamista, keitin annospuuron Primus-keittimellä ja menin syömään sen rantakivikoille ihailemaan samalla aurinkoista merimaisemaa. Samalla latasin varavirtalähteelläni kännykän ja Polarin rannekellon. Laitteiden sähköä piti säästää kaikin mahdollisin tavoin. Kännykän laitoin pois päältä heti kotisoitoin jälkeen ja päälle laitoin vasta kun lähdin liikenteeseen. Pyörämittari meni virransäästötilaan heti kun sillä ei ollut mitään kerrottavaa. Takatutkan otin pois päältä aina kun ajoin pyörätiellä.

Leiri oli pakattu takaisin pyörälaukkuihin melko pikaisesti ja toisen päivän polkeminen alkoi klo 9:20. Päivästä näytti tulevan hieno ja aurinkoinen, joten aurinkorasvalla piti jälleen itsensä valella. Ennen Kristiinankaupungista poistumista, kuljin vielä markkina-alueen läpi, mutta nyt sieltä ei tarttunut mitään mukaan.

Toisena ajopäivänä suuntasin ensin Lapväärtiin ja sieltä rannikkoa pitkin Merikarvialle. Tällä välillä ei mitään kummempaa nähtävää ollut, vaikka ihan rannikkoa pitkin tulikin poljettua. Meri pilkahteli aina silloin tällöin mökkiteidän päistä tai puiden välistä, mutta pääosin melko metsäistä ja pusikkoista pätkää sai polkea. Poikkesin kuitenkin Sidebyssä vierasvenesatamaan sekä kahvilaan munkki-mehulle. Merikarvialla pysähdyin vierasvenesataman tuntumaan tekemään Primuksella pussiruokaa ja muutenkin pitämään pientä taukoa.

Aterioinnin jälkeen matka jatkui kohti Ahlaista ja Reposaarta, jonne tarkoitukseni oli päättää toinen ajopäivä. En kuitenkaan löytänyt pikaisesti etsittynä sopivaa riippumattoyöpymispaikkaa ja jatkoinkin matkaani Yyteriin. Yyterissä kävin uimassa ja rannalla suihkussa. Sitten kävin kaupassa ostamassa jälleen ilta- ja aamueväitä. Tämän jälkeen lähdin etsimään Yyterin männiköstä sopivan rauhallista yöpymispaikkaa. Sellainen löytyikin erään retkeilypolun varresta ja sinne tulikin pystytettyä leiri. Ennen yöpuulle painumista ketteilin vielä iltapuurot ja kävin rannan vessoilla. Matkaa päivälle kertyi 150 kilometriä ja aikaa kului reilut kuusi tuntia.

Sunnuntaille oli ennustettu vesisateita, mutta sain kuitenkin aterioitua ja purettua leirini kuivissa olosuhteissa. Ainoana kiusana oli hyttyset, mutta riittävällä vaatetuksella niidenkin kanssa tuli toimeen. Vaatetusta piti kyllä keventää polkemaan lähtiessä, sillä sen verran lämmin aamu oli.

Yyteristä suuntasin ensin kohti Porin keskustaa, mutta Uusiniitystä suuntasin pienemmälle tielle kohti Makholmaa. Tässä vaiheessa alkoi myös ensin vähän tiputtelemaan vettä ja sitten tulemaan vähän enemmänkin, joten sadeliivi piti laittaa päälle. Sateen vuoksi kännykkänavigointi jäi vähän heikolle ja ajoinkin yhden risteyksen ohi. Vasta kun tuli kyltti, että “Yleinen tie päättyy”, niin otin kännykän esiin ja totesin, että olen ajanut kolmisen kilsaa sen risteyksen ohi, josta piti kääntyä. Samalla laitoin myös kenkien päälle sadesuojat, tosin se oli vähän myöhäistä, sillä kengät olivat jo märät.

Oikealle reitille päästyäni vesisade oli jo loppunut, mutta tiet olivat vielä pitkään märkiä ja sateen uhka oli koko ajan päällä. Suuntani oli kohti Luviaa, jossa pysähdyin ostamaan vähän välipalaa ja pitämään pientä taukoa. Olin jo edellisenä päivänä seuraillut 10-pyöräilyreitin kylttejä ja sama jatkui toisenakin päivänä. Alkuperäisessä reittisuunnitelmassani reitti kulki Luvialta suoraan Raumalle, mutta päätin seurata 10-reittiä ja se kiersi Irjanteen ja Eurajoen kautta Raumalle. Tästä tuli parinkymmenen kilometrin lisälenkki, mutta eipä minulla ollut mikään kiire.

Vähän ennen Rauman keskustaa, Kaarossa, poikkesin Kaarojärven uimarannalle keittelemään pussiruokaa ja pitämään taukoa. Tauon aikana sujutteli vähän vettäkin, mutta onneksi pääsin grillikatoksen suojaan ruokailemaan. Tauon jälkeen suuntasin kohti Rauman keskustaa ja katsomaan entistä opiskelupaikkaani kauppaoppilaitosta sekä muita kohteita. Opiskelukämppääni en löytänyt. Vanhassa kaupungissa kävin myös pyörähtämässä ja syömässä reissun ensimmäisen jäätelön.

Jäätelöhetken jälkeen pyörähdin vielä Vanhassa Raumassa ja sitten suuntasin kohti etelää. Keskustan jälkeen, Korteelassa, poikkesin ABC:lle ostamaan vähän evästä ja sitten jatkoin matkaani kohti etelää. Pikkuhiljaa sai alkaa katsella myös yöpaikkaa ja aikataulullisesti sellainen voisi olla Pyhärannan tuntumassa. Pyhärannan leirintäalueella kävin tankkaamassa vesipussini täyteen, mutta ihan Pyhärannan “keskustan” tuntumasta ei sopivaa yöpaikkaa löytynyt. Ajelinkin vielä kohti etelää ja hyvä niin, sillä muutaman kilometrin polkemisen jälkeen, Valkaman kylässä, huomasin tien varrella lavan kyltin, ja majoituinkin Yliskallion tanssilavan takaiseen metsikköön. Paikka oli sen puolesta hyvä, että siellä oli avoin puucee. Ikävämpi puoli oli, että pesytymään en tämän ajopäivän jälkeen päässyt. Paikka oli kuitenkin hyvä ja rauhallinen. Ilta meni taas edellisten tapaan. Riippumattokamppeet pystyyn ja iltapuuron tekoa. Sitten vielä vähän aikaa ulkona teputusta ennen kuin menin riippariin unta houkuttelemaan. Päivälle kertyi pyöräilymatkaa 145 kilometrin verran ja johon aikaa kului 6:40.

Maanantaille, neljännelle ajopäivälle oli ennustettu hyvää ajosäätä. Aamu oli kuitenkin pilvinen, joten aurinkorasvaa ei tarvinnut alkaa levittelemään. Aamupuuron aikana sain myös juttukaverin, kun läheisestä talosta oli iäkkäämpi rouva lähteynyt aamukävelylle ja tuli haastattelemaan minua. Puuro tuli syötyä ja leiri kasattua, joten matka pääsi taas jatkumaan.

Päivän ensimmäinen isompi kohde oli Uusikaupunki, mutta ennen sitä kävin pyörähtämssä rannikkoreitillä, josta kertyi kolmisenkymmentä lisäkilometriä. Rannikkokierroksella kävin ensin Pyhämaalla, josta tulin takaisin Kuivaraumaan ja suuntasin Leppäisen kautta Uuteenkaupunkiin. Tällä rannikkoreitillä oli reilun 10 kilometrin hiekkatiepätkä, mutta se oli pääosin hyvää poljettavaa. Ennen Uuttakaupunkia pysähdyin vielä pienelle välipalalle rantakalliolle, jossa otin myös aurinkorasvat käyttöön, sillä sen verran aurinkoiselta päivä näytti.

Uudessakaupungissa ei juurikaan tullut pyörittyä, ainoastaan sen verra mitä 10-reitti siellä kierrätti. Uudenkaupungin ja Kalantin välillä oli tullut aika lailla vettä, sillä tiet olivat tosi märät. Itse en saanut tippaakaa niskaani, vaan sadealue oli mennyt juuri edestäni. Eli onneksi tuli kierrettyä se rannikkoreitti, muuten olisin varmaan kastunut todella huolella.

Kalannista suuntasin kohti Vehmaata. Maisemat muuttuivat hienoiksi maalaismaisemiksi, mutta samalla myös tosi mäkisiksi. Ylämäissä sai laitta pientä vaihdetta silmään, sillä yli kymmenen lisäkilon kuljettaminen teki ylämäistä melko raskaita. Vehmaalla poikkesin paikalliseen ravintolaan syömään pizzan ja samalla sain ladata jo tyhjentynyttä varavirtalähdettäni. Yritin syödä rauhallisesti. Rauhalliseen ruokailuun oli kaksi syytä, ensinnäkin varavirtalähteen mahdollisimman pitkä lataaminen, toiseksi vähän jännitti kuinka maha reagoi pizzasta.

Tauon jälkeen matka jatkui maalaismaisemissa ensin Mynämäelle, sitten Mietoisten ja Askaisten kautta Merimaskuun ja Naantaliin. Merimaskussa oli jälleen muutaman kilometrin hiekkatieosuus, mutta sekin ihan hyväkuntoista. Vähän ennen Naatalia ilmaantui ensimmäiset ongelmat pyörän kanssa. Vaihteet eivät enää vaihtuneet kunnolla ja epäilin, että vaijeri olisi mennyt poikki. Vaihde jäi onneksi keskivaihteelle enkä uskaltanut sitä vaihtaa kun pelkäsin että se jäisi jumiin joko pienimmälle tai isoimmalle vaihteelle. Naantalissa kysäisin yhdeltä maantiepyöräilijältä löytyisikö lähistöltä pyörähuoltoa ja häneltä sainkin opastusta yhteen liikkeeseen. Se olikin vielä auki ja sieltä pyytelin apuja ongelmaani. Onneksi vaijeri ei ollut poikki, vaan löystynyt ja vaihteet saatiinkin pikaisesti toimintakuntoon. Pikahuolto oli ilmainen ja sain vielä pullon täyteen vettäkin. Forsportissa oli hyvä ja ystävällinen palvelu.

Alkuperäisessä suunnitelmissani oli jäädä yöksi ennen Turkua, mutta poljin kuintekin vielä Ruissaloon asti. Ajattelin, että siellä pääsisin Saaronniemessä saunaan, mutta se ei ollutkaan yleinen sauna. Teinkin sitten sellaisen valinnan, että menin Ruissalon kylpylään pesulle ja saunaan. Samalla kävin pari kertaa meressäkin uimassa. Sain myös kylpylän respaan varavirtalähteeni ja kännykkäni lataukseen muutamaksi tunniksi, jolla pärjäisinkin sitten loppureissun. Nyt sain myös vähään aikaan puhtaat kamppeet päälleni, tuntui ihan juhlapäivältä. Saarronniemen grillikatoksessa tein vielä iltapuurot ennen kuin pystytin yöpaikkani leirintäalueen takaiselle kalliolle. Päivä oli reissun pisin ajonpäivä ja kilometrejä kertyi 170 ja aikaa kului 7:40.

Tiistai oli viides retkipäivä. Se valkeni poutaisena mutta pilvisenä. Jossain vaiheessa yötä sateli vähän vettä, mutta riipparin tarppi oli kuitenkin ihan kuiva. Aamu oli myös lämpimän oloinen ja tuultakaan ei juurikaan ollut, merikin oli aika tyyni. Laitoin ensin leirin kasaan ja sitten rullailin pyörällä Saaronniemen saunojen kallioille tekemään aamupuuroa. Jokusia muitakin oli jo liikenteessä ja aamu-uinnilla.

Matkaan pääsin taas normaaliin tapaan hieman klo yhdeksän jälkeen. Ensin poljin Turun torille munkille ja mehulle. Aurajoen rannassa oli kojujen pystys meneillään, sillä parin päivän päästä alkaisi Tall Ship Race Turku, ja sitä valmisteltiin jo täyttä päätä. Torilla oli leppoisa meininki ja siellä olisi voinut istua kauemminkin, mutta matkan piti jatkua.

Ensin suuntanani oli kohti Paraisia. Sinne pääsisi Kaarinan kautta. Ensimmäinen pysähdys tuli kuitenkin jo heti Turun keskustan jälkeen, kun piti pysähtyä rapsuttelemaan yhtä setteriä, joka oli aamulenkillä. Kaarinasta Paraisille ei ollut kuin kolmisentoista kilometriä, mutta se tuntui jotenkin kauhean pitkältä matkalta. Reitti oli tosi mäkinen ja oli vastatuultakin. Pyörätietä oli myös melko tympeetä ajella, kun se kulki tosi vilkkaan tien reunaa ja rauhallisesta saaristomaisemasta ei ollut tietoakaan.

Paraisilla pyörähdin ensin kalkkikaivoksen ympäri ja kävin katsomassa sen “kuoppaa”. Keskustassa pysähdyin syömään pientä välipalaa ja jäätelön. Terassilla tuli ensimmäinen kerta reissussa todella väsynyt olo. Olisi tehnyt mieli pystyttää riippumatto jonnekin rantaa ja ottaa pienet päiväunet, mutta välipalan jälkeen pirteys tuli takaisin ja matka sai jatkua.

Pyörähdin vielä Paraisten vanhassa keskustassa ennen kuin lähdin ajelemaan samaa tympeää pätkää takaisin päin Kaarinaa. Nyt matka tuntui sujuvan joutuvammin, oli varmaan myötätuulta ja muutenkin tuttu reitti tuntuu menevän aina nopeammin. Kaarinasta lähdin Piikkiöön päin. Tällä välillä sain kiinni yhden puolalaisen polkijan, joka oli kolmatta viikkoa pyöräreissussa. Hän puhui minuakin huonompaa englantia, joten en jäänyt hänen vaivaksi pidemmäksi aikaa. Piikkiössä pysähdyin kauppaan ostamaan evästä ja täyttämään vesipulloni. Aurinko oli myös alkanut paistamaan siihen malliin, että piti taas ottaa aurinkovoidepullo esiin.

Piikkiöstä suuntasin Paimioon ja sieltä suuntasin kohti Saloa. Piikkiön jälkeen sai laittaa takatutkankin päälle, siihen asti oli päässyt pyöräteitä pitkin. Ennen Saloa sain jälleen kiinni yhden pyöräretkipariskunnan. Yllättäen hekin olivat Puolasta ja puhuivat sopivan yksinkertaista englantia, että heidän kanssaan tuli juteltua ihan jonkin aikaakin. Jätin heidät kuitenkin omaan rauhaansa ja lähdin ajamaan omaa vauhtiani eteenpäin. Salon keskustassa pysähdyin Salonjoenrannassa olevaan puistoon tekemään Primuksella pussiruokaa ja suunnitelemaan reitin jatkoa. Saloon asti olin suunnitellut reittini, mutta sitten suunnitelmat olivat avoimet. Lohjalle tuntui olevan vähän turhan pitkä matka, Sammatti ehkä sopivalla etäisyydellä, tai sitten vaan Suomusjärvelle.

Salon keskustan jälkeen pysähdyin vielä täyttämään juomapulloni yhdessä kaupassa, sitten suuntasin 110-tielle. Melko pian ko. tietä ajaessa totesin, ettei ollut hyvä reittivalinta, sillä tie oli vilkas eikä piennarkaan kovin leveä. Melko tympeetä olisi aja sitä useamman kymmenen kilometrin verran. Vajaan kympin verran ajelin tuon tien reunaa ja sitten käännyin kohti Muurlaa ja mukaviin maalaismaisemiin. Muurlasta suuntasin kohti Kaukolaa, jossa päädyin taas isommalle tielle, mutta onneksi ei niin vilkkaalle kuin 110-tie.

Kiskoon oli matkaa vähän toista kymmentä kilometriä ja siellä päätin yöpyä seuraavan yön. Kiskon keskusta ei paljon palveluja tarjonnut. Ainoa huoltoasemakin oli jo kiinni, joten en päässyt edes sinne vessaan. Liikuntatalokin olisi ollut, mutta sekin oli hiljaisen oloinen, eli suihkumahdollisuuttakaan ei ollut. Kylän kaupalla sain paikalliselta tiedon, että parin kilometrin päässä olisi Kiskon kirkko ja sen lähellä uimaranta. Päätin siis suunnata sinne, josko siellä pääsisi edes pesulle. Kaupasta hain taas evästä ja vettä. Sitten suuntasin kohti uimarantaa.

Muutaman jyrkän ylä- ja alamäen jälkeen löysinkin rannan. Itse asiassa tämä oli se ranta, jossa järjestetään Kiskon perinteiset triathlonkisat. Ranta oli pitkä hiekkaranta sekä löytyi myös jykevä laituri. Ranta oli ihan autio eikä lähimökeissäkään näkynyt ketään. Ilta oli lämmin ja aurinkoinen, ja ihmettelin, miksi näin komeassa paikassa ei ollut ketään uimassa. Itse pulahdin järveen ja sain pestyä päivän hiet pois. Aurinko porotti niin lämpimästi rantaan, että kamppeet kuivuivat siinä nopeasti, mutta myös niin lämpimästi, ettei oikein innostanut leirin pystyttämistä rannan tuntumaan. Katsoinkin sopivamman paikan muutaman kymmenen metrin päästä rannasta, varjostavien puiden alta.

Ilta kului rantaympäristöön tutustuessa, iltapuuron tekemisessä sekä auringonlaskun katselusta laiturilla. Ilta oli tyyni ja lämmin, ja oli hieno katsella kun kalat hyppelivät järvellä ja pari joutsentakin lipui kauempana. Kympin jälkeen piti mennä taas kokeilemaan josko uni tulisi. Päivä oli ollut taas melko pitkä, sillä matkaa kertyi 145 kilometriä ja ajoaikaa oli kulunut 7 tuntia.

Keskiviikko oli viimeinen retkipäivä. Päivästä oli ennustettu sateista ja aamuyöllä pientä vesisuhjua satoikin kun kävin pusikkokeikalla. Aamulla tarppi oli kuitenkin kuiva, joten isommin ei ollut satanut. Purin leirin kuitenkin sellaisessa järjestyksessä, että sade-tarpin purku tapahtuisi viimeisenä, jos vaikka sade yllättäisi niin sen alle pääsisi suojaan. Sain kuitenkin purettua leirin ja syötyä aamupuuron kuivissa oloissa. Lähitalosta tuli myös yksi koiranulkoiluttaja juttusille.

Matkaa pääsin lähtemään jo vähän kasin jälkeen. Ajattelin lähteä liikeelle niin aikaisin kuin vain mahdollista, jotta olisin ajoissa päämärässäni, Helsingissä. Kiskosta suuntasin ensin Mustioon. Reitti oli tosi mäkistä ja vaihteet olivat tarpeen. Vastatuuli myös vähän hidasti menoa. Sateenuhkaakin oli, mutta tipat pysytivät edelleen pilvissä. Suunnitelmani oli jatkaa Mustiosta Siuntioon. Se edellytti ensin isomman tien raunan ajamista kohti Lohjaa ja sitten kääntymnistä nelinumeroiselle tielle kohti Siuntiota, jonka pinnasta/laadusta ei ollut mitään tietoa.

Kun ison tien pätkä oli ajettu ja näin Siutioon menevän tien kunnon niin fiiliksissä tapahtui todella nopeat muutokset. Heti kun huomasin, että tie näyttäisi olevan hyvää asfalttitietä, niin fiilis oli “jee”, mutta samalla kun vaihdoin vaihdetta, niin suusta pääsi kirosanojen litanja, sillä nyt se vaihdevaijeri sitten katkesi oikeasti ja tällöinhän vaihde siirtyy automaattisesti isoimmalle vaihteelle. Pysähdyin tutkimaan vaihtajaa ja sain kiilattua sen siten, että vaihde siirtyi sopivammalle vaihteelle, mutta yhdellä vaihteella pitäisi edetä. Taas liikkeelle lähtiessäni Polarin rannekello meni jumiin ja jäi pysyvästi pause-tilaan. Samalla myös ensimmäiset vesipisarat tippuivat taivaalta. Keskiviikkona klo 10 oli siten reissun huonon karman hetki. Eihän siihen voinut kuin naurahtaa ja jatkaa matkaa.

Satamaan ei sentään enempää alkanut. Garminin mittarilla sain mitattua reittiä, ja kyllä se matka yhdelläkin vaihteella eteni, vaikka ylämäissä, joita loppureissusta oli melkoisesti, piti käyttää vähän enemmän voimaa. Jos vaijeri olisi katkennut aiempina päivinä, niin olisin sen jossain vaihdattanut, mutta näin viimeisenä päivänä uskoin tulevani toimeen sen kanssa.

Siuntiosta menin läpi sen kummemmin paikkaa kiertelemättä. Pikkalan ABC:llä pysähdyin munkille ja täyttämään juomapullon. Samalla öljysin myös ketjun, joka oli alkanut jo edellisenä päivänä vähän kitisemään. Pikkalan pysähdyksen jälkeen tulin taas 10-reitille, jota pitkin ajelin Kirkkonummen läpi Espooseen. Espoon lukuisten tietöiden vuoksi eksyin 10-reitiltä, mutta suunta oli kuitenkin oikea, kohti Helsinkiä. Soukassa pysähdyin yhteen puistoon valmistamaan vielä reissun viimeisen pussiruoka-ateriani.

Soukan pysähdyksen jälkeen siirryin Espoon rantarailille, joka on rantoja pitkin menevä kevyenliikenteen hieno reitistö, jolla on kokonaisuudessaan mittaa usemman kymmenen kilometrin verran. Itse ajelin reittiä viitisentoista kilometriä Espoon puolella. Nokkalan majakalla pysähdyin syömään Mövenpick-annoksen, kun sellaiseen kerrankin törmäsi. Espoon Tapiolasta siirryin Otaniemeen, ja kiersin vielä Laajalahden ennen kuin poljin Lehtisaaren ja Kaskisaaren kautta Lauttasaareen. Lopyuksi kiersin vielä Kaivopuiston kautta Kauppatorille ja Esplanadille.

“Espalla” sitten pysäytin kelloni ja päivälle näytti tulleen mittaa 135 kilometriä ja aikaa kuluneen 6.5 tuntia. Viimeinen vajaa satanen tuli poljettua yhdellä vaihteella. Kokonaismittaa reissuun tuli vähän vajaa 900 kilometriä. Aurinkovoidetta ei tarvinnut viimeisenä päivänä käyttää, mutta muutamaa tippaa lukuunottamatta ei sitä vettäkään ajon aikana satanut.

Tuuli oli kierrelly Helsingissä keskiviikon museioita ja meillä oli hotelli varattu seuraavaksi yöksi. Illalla tuli käytyä keskustassa syömässä, pariinkin otteeseen, mutta sitten uni tuli äkkiä pehmeessä hotellisängyssä. Torstaina hotelliaamiaisen jälkeen kietelimme kävellen Kauppatorin ja Kaivopuiston maisemia. Sitten olikin aika lähteä junalla kohti kotia. Tesomalta poljin vielä muutaman kilometrin verran kotiin. Muuten torstai oli lepopäivä. Illalla onnistuin vaihtamaan pyörään vaihdevaijerin ja säätämään se vielä toimintakuntoonkin.

Perjantaina iltapäivällä kävin juoksemassa 12.7 kilometrin lenkin Tesoma – Ikuri -akselilla. Aikaa kului vähän vajaa tunti, eli keskari oli 4:36 min/km, syke 129 bpm. Alkuksi jalka oli väsyneen oloinen, mutta Tesomajärven vessapysähdyksen jälkeen juoksu tuntui ihan hyvältä. Lämpöä oli alkuun reilu kaksikymmentä astetta, mutta loppupuolella alkoi satamaan vettä ja lämpö tippui jokusella asteella. Juoksun jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Vehkajärveä.

Lauantaina puoliltapäivin oli vuorossa pitkästä aikaa lappu rinnassajuoksu, kun osallistuimme Orihölkkään. Vajaan 8 kilometrin hiekkapohjaiseen reittiin kului aikaa 29:39. Se oli puolisen minuuttia hitaampi kuin kaksi vuotta aiemmin, mutta valmistautuminen ja asenne juoksuun ei ollut ihan optimaalinen, joten olen ihan tyytyväinen kun meni alle puolen tunnin. Kisa oli Erkki Halkivahan 70-v. -juhlajuoksu ja sen kunniaksi kisan päälle sai lohisoppaa ja kakkua. Myllylähteessä tuli myös uitua, ja saunassakin käytyä. Alastarolta poljin gravelilla vielä mökille Kojonperän, Punkalaitumen keskustan ja Tursan kautta. Muutama uusi ruutu tuli samassa kerättyä. Matkaa kertyi 72 kilometriä ja aikaa kului 2:50. Reitillä oli jonkin verran vastatuulta ja Punkalaitumen keskustan jälkeen satoi muutama tippa vettäkin.

Sunnuntai oli vuorostaan lepopäivä, sillä jalat olivat edellisestä päivästä melko väsyneet. Päivä oli myös juhlapäivä, sillä kummityttömme Lotta pääsi ripille, ja sitä tuli käytyä juhlimassa.