Viikko 26/2024 (24.6.-30.6.2024)
Ensimmäinen lomaviikko meni reissaillun merkeissä. Juhannuksena saavuimme Pyhätunturille hyttysiä syöttämään ja viikonlopuksi suuntasimme Vuokatin kautta Imatralle. Sunnuntaina sitten saavuimme takaisin kotikulmille. Ajokilometrejä tuli siis mittariin aika lailla jokuseen päivään, ja Sisunkin matkahermoja koeteltiin ihan urakalla.
Jos viikossa on paikkakunnat vaihtuneet, niin on myös säät tarjonneet kaikennäköistä. Pohjosessa oli vielä ihan inhimillisiä lämpöäasteita, joskin vettä sateli jokusena päivänä. Loppuviikkoa ja etelää kohden mentäessä, lämmöt nousivat jopa yli kolmenkympin. Huippuhelteet sitten päättyivät ukkoseen ja sateeseen.
Maanantaina tein Pyhällä pitkän maantiepyörälenkin. Reitti kulki Pyhältä ensin Pelkosenniemelle ja sieltä Sodankylään. Sodankylässä pidin pienen tankkaustauon ja sitten matka jatkui Luoston kautta takaisin Pyhälle. Matkaa kertyi 144 kilometriä ja aikaa kului hieman päälle 4.5 tuntia. Keskari oli täten 31.6 km/h ja tehot 179W. Lämpötila lähtiessä oli 14 astetta ja sateenuhkaakin oli ilmassa. Hieman Pelkosenniemen jälkeen jouduinkin pukemaan sadetakin päälleni, kun alkoi sen verran suhjuttamaan, mutta ei se onneksi kauan kestänyt ja pienen ajan jälkeen sain riisua takin pois. Sodankylää lähetessä alkoi aurinkokin jo paistelemaan ja lämmötkin nousi pariinkymppiin. Tauolla otinkin irtopuntit pois. Luoston jälkeen alkoi taas tummia pilviä kerääntymään taivaalle ja ennen Pyhätunturia sainkin jokusen tipan niskaani. Onni oli kuitenkin myöden, sillä vain jokunen hetki sen jälkeen kun pääsin perille, niin taivas aukesi ja vettä tuli ihan kunnolla. Ihan mukava lenkki, vaikka ei siinä kauheasti nähtävää ollut, jos ei puskista tykkää.
Tiistaina vuokrasin pakallisesta liikkeestä maastopyörän ja lähdin polkemaan polkuja pitkin kohti Luostoa. Pyörä ei ollut mikään kummallinen, ihan tavallinen luomu maasturi. Ei ollut edes lukkopolkimia, ja se aiheutti hieman hämminkiä polkemiseen, kun ei ole pitkään aikaan maastossa mennyt ilman lukkopolkimia, jalka tuppasi lipsumaan pois polkimelta. Keli oli ihan hyvä, 16 astetta, eikä sateenuhkaa ollut. Ensin poljin Kiimaselälle. Tällä välillä on reitin pahimmat kivikot ja kengätkin sain heti alkuun märäksi, kun polun viereiset suot olivat tulvineet kunnon järvet polulle. Kiimaselältä eteenpäin oli hyvää sorastettua uraa ja paikoin uutta kolmilankkuista pitkospuutakin, jossa oli ihan hyvä polkea. Aiempina vuosina tällä pätkällä oli soisia ja märkiä paikkoja, mutta nyt ei tarvinnut jalkojen kastumista pelätä – toki ne olivat jo valmiiksi märät. Loppureitti Huttujärvelle oli hiekkatietä. Reitti Huttujärveltä Kapustaan oli myös kokonaan sorastettu, joten aiempia kivikoita ei tarvinnut nyt kolistella, vaan nousuosuuden pääsi vaivatta polkien ylös. Kapusta laskettelin Kuukkeliin myös hyväkulkoista polkua pitkin. Tosin alusta oli paikoin pyöreää sepeliä, joten tarkkana sai olla, etenkin kun vauhti pääsi välillä karkaamaan. Myös märempiä kohtia löytyi tämän pätkän alaosista. Kuukkelista suuntasin Pyhälammelle. Alku oli hyvää polkua, mutta loppupuoli oli vähän kivisempää. Pyhälammelta Lampivaaraan ja ametistikaivokselle oli alkuun myös kivistä ja hidaskuluista, mutta alun jälkeen pääosa oli hyväkulkuista alustaa. Ametistikaivokselta piti sitten lähteä kiirellä takaisin Pyhätunturille, kun pyörän laina-aika oli vain 4 tuntia. Jyristelinkin takaisin asfalttia pitkin. Pyhällä tosin tein vielä pienen lisälenkin, kun aikaa jäi kuitenkin vielä kymmenisen minuuttia. Pyöräilyaika oli 3.5 tuntia ja matkaa kertyi 61 kilometriä. Puoli tuntia laina-ajasta meni pieniin taukoihin ja munkin syöntiin ametistikaivoksella.
Keskiviikkona oli lämmin aamupäivä ja aurinko paisteli komeasti. Kävin juoksemassa Isokurun lenkin. Ensin juoksin Isokurun kodalle ja sieltä laskin Tunturiaapan reunaan, josta suuntasin kohti Isokurua. Isokurua pitkin juoksin kohti Karhunjuomalampea ja sieltä Tajukankaan kautta takaisin mökille. Isokuru päättyi noin 450 rappuun, jotka tuli myös kavuttua juosten ylös, eli ihan hyvä reisitreeni tuli siinäkin tehtyä. Matkaa kertyi 16.3 kilometriä ja aikaa kului vähän alle puolitoista tuntia, eli keskari oli 5:21 min/km ja keskisyke 130 bpm. Vähän pelkäsin jalan kestävyyttä, mutta mitään isompia kipuja ei lenkin aikana ollut.
Torstaina lähdimme ajamaan kohti Vuokattia, ja siellä yövyimmekin seuraavan yön. Siellä tuli tavattua mm. Pärmäkosken Krista, jonka koiraa pääsimme rapsuttelemaan ja Sisu haistelemaan. Perjantaina suuntasimme kohti Imatraa, jossa minun oli tarkoitus illalla lähteä Saimaa Cycle Tourin 300 km:n lenkille. Tapahtuman lähtöpaikalle poljin hotellilta hyvissä ajoin aistimaan tunnelmaa ja syöttämään mäkäräisiä.
Lähdin Saimaan kiertoon Peetun ja Villen kanssa. Ryhmämme lähtöaika oli 21:56 ja siinä oli lähdössä noin pari-kolmekymmentä polkijaa, pääosin saksalaisia. Lämpöä lähtöhetkellä oli vielä yli 20 astetta ja aurinko paisteli pilvettömältä taivaalta. Lähdössä tuulikaan ei ollut riesana. Pyörän satulalaukkuun olin pakannut vararenkaan ja vaihtovälineet sekä kenkäsuojat ja sadetakin. Runkolaukussa oli energiaa, ja taskuissa kännykän lisäksi tuuliliivi, irtohihat ja energiaa. Eli viileään keliinkin olin varautunut.
Ryhmämme piti olla 28-30 km/h -vauhtiryhmä, mutta kun saavuimme ensimmäiseen huoltoon Lappeenrantaan, joka oli 50 km:ssä, niin keskarimme oli yli 33 km/h:ssa. Tosin ajoimme isossa ryhmässä ja reittikin oli melko tasainen. Ryhmä oli kuitenkin jo hajonnut ja mukana oli ehkä noin kymmenkunta polkijaa. Tässä ensimmäisessä huollossa minun ei tarvinnut täyttää pulloja, mutta vessareissu piti tehdä, sillä maha oli ollut vähän huonona alkumatkan, mutta onneksi vessakäynti auttoi.
Huollon jälkeen emme löytäneet alkuperäistä ryhmää, mutta se ei haitannut, vaan liityimme melko pian toiseen ryhmään, joka etenikin hyvää vauhtia. Ryhmä oli myös saksalaisryhmä. Montaakaa kilometriä emme päässeet ryhmästä nauttimaan, sillä “sakut” joutuivat pysähtymään, kun yksi heidän ryhmästään joutui huoltamaan pyöräänsä. Jatkoimme kolmestaan matkaa kohti Savitaivalta, jossa oli toinen huoltopaikka, 90 km:ssä. Yö alkoi pimenemään ja uhkaavia pilviäkin alkoi kertymään taivaalle. Ensin alkoi salamoita näkymään kaueampana, sitten tie tuli märäksi ja lopulta alkoi vettä satamaan taivaaltakin. Kerran yksi salama välähti melko lähellä, mutta se jäi onneksi ainoaksi. Sen verran pimeää kuitenkin oli, että tangossa olevasta huomiolampusta ei ollut näkemiseen mitään apua ja märällä tiellä ei oikein tahtonut nähdä kuoppia laisinkaan. Onneksi pahoja sellaisia ei kuitenkaan ollut. Olin joutunut ottamaan myös tummat lasit pois jo jonkin aikaa aiemmin, että edes jotain näkisi, mutta siitä tuli se haitta, että ötököitä alkoi napsumaan silmien seudulle. Onneksi ei mitään isompaa silmiin osunut. Savitaipaleen huolossa oli melko pimeää ja kamppeet (etenkin sukat) olivat melko märät, mutta lämpöä oli vieläkin parikymmpiä, joten kylmä ei tullut. Huollossa täytin toisen pullon elktrolyyttijuomalla, ja söin myös pari hilloleipää.
Matka jatkui Savitaipaleelta omassa kolmen hengen ryhmässämme kohti Salmenrantaa, jossa oli kolmas huoltopiste. Sade oli loppunut ja tiekin muuttui pikku hiljaa kuivaksi. Myös taivas alkoi selkenemään, joten näkyvyyskin parani. Salmenrannan huolto oli 120 km:n kohdalla. Siellä oli pastapohjainen lämmin ruoka, joka maistuikin ihan hyvälle tässä kohtaa reissua. Fyysistä väsymystä ei vielä ollut, mutta valvomisväsymystä alkoi taukopaikoilla olemaan, mutta pyörän päällä ei onneksi väsyttänyt.
Seuraava huolto oli 162 km:ssä Mikkelissä. Pikku hiljaa alkoi pyöräilijöitä tulemaan enemmän selkä edellä vastaan, mutta kolmen hengen ryhmäämme ei ketään liittynyt, ainakaan pitkäksi aikaa. Jossain 140 km:n kohdalla takaa tuli pieni ryhmä ohitsemme ja liityimme siihen. Pysyimme hyvin ryhmässä ja liityimme myös vetoremmiin, eli vuorotellen jokainen veti letkaa pienen matkan. Tämä helpotti ainakin minun menoani, sillä tähän mennessä olin vetänyt koko ajan kolmen hengen ryhmäämme. Saavuimme Mikkelin huoltoon tällä isommalla ryhmällä ja sovimme, että jatkamme tauonkin jälkeen samalla porukalla. Huollossa oli jo valoisaa ja sitä myöden valvomisväsymyskin alkoi helpottamaan. Matka oli edennyt hyvin, sillä keskari oli pysynyt yli kolmessakympissä.
Seuraava huolto Anttolassa olisi jo 191 km:ssä, eli sinne ei ajanut kuin tunnin verran. Reitti oli muuttunut mäkisemmäksi ja keskari alkoikin tippumaan, mutta sillä nyt ei ollut mitään merkitystä. Porukkamme pysyi hyvin kasassa ja vetovuorot vaihtuivat tiuhaan. Itse skippasin Anttolan huollon ja jäin odottamaan muuta porukkaa huollon jälkeen. Reitti jatkui mäkisenä ja ryhmässä alettiin toivomaan ylämäkiin vähän vähemmän vauhtia. Pistohiekan huolto oli 214 km:ssä ja siellä pysähdyimme syömään toisen lämpimän aterian. Ruoka oli kuitenkin melko surkeaa ja ainakin minulle liian tulista, joten se jäi syömättä ja tyydyin pariin pullan siivuun ja omiin eväisiin.
Pistohiekan jälkeen oli vielä kaksi huoltopistettä, 248 km:ssä Puumalassa ja 280 km:ssä Ruokolahdella. Pysähdyimme molemmissa, mutta itse jätin jälkimmäisen antimet väliin ja tyydyin odottelemaan muita ryhmäläisiä varjossa, sillä lämpötila oli noussut taas 25 asteeseen ja aurinkokin porotti. Itselläni ei ollut vielä mitään isompia vaikeuksia, mutta ryhmässämme alkoi kuulumaan toiveita rauhallisemmasta vauhdista. Myös vastatuuli alkoi verottamaan vauhtia. Viimeisellä kympillä ryhmämme hajosi ja meidän alkuperäinen kolmikkomme jäi muusta joukosta vähän jälkeen ja poljimme minun vetämänä viimeiset kilometrit maaliin.
Maalissa Garminin mittari näytti ajoajaksi 10:16 ja kokonaisajaksi 11:48. Keskitehot olivat 133W ja keskivauhdiksi tuli 29.2 km/h. Yllättävän kevyesti lenkki meni. Taukoja oli sen verran paljon, että niissä ehti hyvin palautumaan ja saamaan energiaa. Valvomisväsymyskin alkoi häviämään loppua kohden. Maaliin tulon jälkeen jaksoi vielä ihan hyvin polkea 6 kilometriä Hotellille. Siellä sitten äkkiä suihkuun ja aamupalalle. Sitten kolme tuntia unta palloon ja sitten Tuulin kanssa kylpylän puolelle saunaan ja rentoutumaan.
Sunnuntaina kävin heti aamusta juoksemassa Imatran kylpylältä 12 kilometrin, pääosin polkujuoksulenkin lähimaaston poluilla. Aikaa kului vähän päälle tunti. Lämpöä oli parikymmentä astetta. Alkuun jalka tuntui vähän jäykältä, mutta vauhtiin päästyä juoksussa ei ollut mitään ongelmia. Jalkaongelmatkaan eivät vaivanneet. Juoksun jälkeen jälleen kylpylän puolelle ja aamupalalle. Päivän aikana ajelimme sitten kotiin, jossa pääsi heti nurmikkoa ajamaan ja reppuja purkamaan.