Viikko 23/2024 (3.-9.6.2024)

Sää muuttui tällä viikolla vähän suomalaisille mukavimmaksi. Helteistä päästiin eroon ja vettäkin on saatanut jokusena päivänä. Kokonaisia sadepäiviä ei vieläkään ole ollut, mutta ei kaikki sadealueet ihan viiden minuutin rankkasateitakaan ole ollut. Viikon loppupuolella aamulämmöt menivät toki jo vähän turhankin alas, kun mittari näytti töihin lähtiessä alle kymmentä astetta ja joutui pukemaan jo pitkää hihaakin taas päälle.

Maanantaina olimme Sisun kanssa vielä kahdestaa. Illalla kävin avaamassa tämän vuoden suunnistuskauden, kun tuossa ihan vieressä Horhassa oli Tampereen iltarastit. Tämä pitäisi nyt sitten riittää ennen Jukolan viestiä. Juoksin 7 km radan minuutin päälle tuntiin. Alle tuntiin olisi pitänyt päästä, mutta yhdellä rastilla tuli sitten kuitenkin häröiltyä, vaikka kuinka tutut kotimaastot olivatkin. Rastipaikat olivat tällä ns. “vaikeallakin” radalla melko helpot, mutta nousumetrejä kertyi 200, kun harjua mentiin useampaan kertaa puolelta toiselle.

Tiistaina poljin työmatkan molempiin suuntiin Säijän kautta. Mennessä matkaa kertyi 50 kilometriä ja aikaa kului 100 minuuttia, keskitehot 168W. Takaisin päin matkaa kertyi pari kilsaa enemmän, mutta aikaa meni yli kymmenen minuuttia enemmän, vaikka tehot olivat lähes samat. Vastatuuli oli sen verran kova, että se verotti vauhdissa. Lämpöä oli vielä mennen-tullen mukavasti, 17 ja 24 astetta.

Keskiviikkona olin myös toimistolla pyörällä, nyt ihan normaalia reittiä pitkin. Aamupäivällä kävin juoksemassa Tampereen keskustalenkin, vähän päälle 13 kilometriä. Aikaa kului reilu tunti, keskari oli 4:39 min/km ja keskisyke 127 bpm, ihan OK. Alussa takareisi vähän vaivasi, mutta ei kovin pahasti. Lämpöä oli vielä mukavasti parinkympin verran. Illalla kävin katsomassa työkaverin kanssa Tampere-talossa Ronny O’Sullivanin snookerin näytösottelua.

Torstaina olin kotikonttorilla ja pidin muutenkin lepopäivän treeneistä.

Perjantainakaan ei ollut mitään ihmeellistä ohjelmassa. Ainoastaan työmatkapyöräilyt. Tänään jäätiin päivälläkin lämpötiloissa alle 20 asteen.

Lauantaina minulla olisi pitänyt olla Helsingissä puolimaraton. Olin talvella sinne jo ilmottautunut, kun viime vuoden sarjavoittoni palkinnoksi sain ilmaisen osallistumisoikeuden. En kuitenkaan kokenut olevani sellaisessa juoksukunnossa, että sinne olisi kannattanut lähtä. Joten aamulla lähdin polkemaan jälleen pidempää pyörälenkkiä. Reitille oli taas suunniteltu uusia, minulle ennen polkemattomia pätkiä. Tosin vesisateen uhka oli sen verran kova, että mahdollista oli, että jos tosi pahasti kastuisi, niin autokyydille voisi olla tarvetta. Pääsin kuitenkin lähtemään hyvässä säässä. Aurinko paisteli, lämpöä tosin ei ollut kuin 13 astetta, joten vähän irtohihaa ja tuuliliiviä piti pukea ylle. Ensin suuntasin Nokian kautta Siuroon ja sieltä Häijään kautta Karkkuun ja Sastamalaan. Ensimmäinen uusi pätkä oli kun poljin Sastamalasta Keikyään Kokemäenjoen eteläpuolta. Kiikassa aloin tiirailemaan taivaalle, kun Huittisten päällä oli melko häijyn näköinen musta pilvi, mutta kun Keikyästä käännyin Kauvatsan suuntaan, niin pilvi jäi onneksi taakseni. Kauvatsassa oli tiet vähän märkiä, joten joku sadealue sieltä oli mennyt yli. Matka jatkui kohti Kokemäkeä, mutta käännyin jokusen kilometrin jälkeen kohti Korkeaojaa ja Kullaata. Tämä oli taas minulle uutta tietä. Kullaalla oli kyltti “Pori 23 km”, mutta käännyin kuitenkin kohti Tamperetta. Koskelta käännyin kohti Laviaa. Entistäkin häijymmän näköinen pilvi seurasi minua edelleen, mutta muutamaa vesitippaa lukuunottamatta taivaalta ei vettä tullut. Lavialla pidin tankkaustauon kun hain kaupasta lisää vettä pulloihin, sekä söin munkin ja suklaapatukan ja join kokiksen. Sen verran perässä kulkeva sadepilvi pelotti, että lähdin mahdollisimman pian jatkamaan matkaa. Suunta oli ensin Suodenniemelle ja sitten Mouhijärvelle. Tällä välillä oli satanut enemmänkin, sillä tiet olivat paikoin melko märät. Taivaalta ei vettä tullut. Häijäälle päästyäni alkoi taas tutut tiet, kun suuntasin Heinijärven kautta Sasiin ja takaisin kotiin. Loppumatkasta tummat pilvet olivat hävinneet ja sateen uhkaa ei enää näkynyt. Matkaa kertyi 224 kilometriä ja aikaa kului vähän alle 7,5 tuntia, joten keskariksi muodostui vähän päälle 30 km/h. Suunnitelmissa oli mennä jonkin verran rauhallisemmin, mutta en himmaillut menoa, kun rennosti kulki. Nousumetrejä oli 1500 ja keskitehot 178W. Mukava reitti ja pääosin hyvä alustaa. La-Su yö oli tarkoitus nukkua riippumatossa ja testata uutta tarppia ja makuupeittoa. Yö oli selkeä, mutta lämpötila tippui alle kymmeneen asteeseen. Yöasuni oli alimitoitettu, joten muutaman tunnin nukkumisen jälkeen iski sen verran vilu, että piti siirtyä sisätiloihin. Ensi yrittämällä pitää laittaa merinovillaa päälle.

Sunnuntaina olin iloinen etten ilmottautunut Pirkan pyöräilyyn (tosin ei missään vaiheessa kyllä ollut tarkoituskaan). Lauantaina oli iso sateenuhka päällä, mutta nyt sunnuntaina se totisesti realisoitu. Aamukympistä asti satoi monta tuntia ja välillä tuli oikein kovaakin. Myös kova kaakkoistuuli varmaankin haittasi pyöräilyä. Aamupäivällä katsoin sadetutkasta sopivantuntuisen välin juoksulenkille lähtöön, mutta kyllä koko 17 kilometrin matkan vettä satoi enemmän tai vähemmän. Viimisillä kilometreillä taivas meni mustaksi ja vettä alkoi tulemaan ihan huolella, välillä tuli rakeitakin. Tiet lainehtivat ja alkoi tulla jo kylmäkin. Aikaa kului 1:23, eli keskari oli 4:53 min/km. Keskisyke (127 bpm) oli vähän korkea vauhtiin nähden. Muuten jalka oli kevyeen tuntuinen, vaikka edellisenä päivänä kampea oli poljettu ihan kunnolla. Takareisi vaivasi vähän, mutta ei missään mahdottomissa määrin.