Viikko 22/2024 (27.5 – 2.6.2024)

Kesän suurista riemuista on taas saanut nauttia, tai kärsiä (ihan miten vaan) tälläkin viikolla ihan riittämiin. Koiralenkeillä kun purkkaria pitkin tallustelee, niin hyttyset ovat riesana koko ajan ja jos vähänkin pysähtyy, niin vieläkin isompi parvi on kimpussa. Koiralenkit, etenkin iltapäivisin, on jääneet kyllä melko lyhyiksi, sillä lämpöä on ollut sen verran paljon yli hellerajan, että Sisu ei ole ollut kovin innokas lähtemään köpöttelemään. Myöhempään illalla on sitten ollut pakko käydä pieni lenkki tekemässä.

Tällä viikolla on takareisivaiva ärtynyt melko pahaksi. Saapi nähdä miten paljon sitä tänä kesä uskaltaa/pystyy juoksemaan. Ainakin kisakalenteriin ei parane ottaa näillä näkymin mitään sen kummempaa. Repivät kivut ovat takareidessä, lähentäjässä ja alavatsassa. Istuminen on varmaankin pahasta, sillä yleensä sen jälkeen kivut ovat pahimmillaan. Tällöin kävelyssäkin joka askel sattuu, ja jalan nostaminen repivä kipu tuntuu palleissa asti. Aivastaminen voi tuntua tosi pahasti alavatsassa. Mutta kun saa paikat lämpimiksi, niin kyllä juostakin pystyy, mutta sen jälkeen taas on entistäkin pahempaa.

Maanantaina ohjelmassa ei ollut kuin työmatkapyöräilyt. Aamulla 15 lämpöä, mutta iltapäivällä lähemmäs kolmekymmentä. Vähän ennen Rajasalmen siltaa alkoi mahdoton tuuli, ja sillan länsipuolella oli tullut ihan kunnolla vettä. Itse en kastunut yhtään, mutta tiet vaan hyörysivät ja vettä lainehti kaduilla. Saderintama oli mennyt juuri edestäni ohi.

Tiistaina olin myös pyörällä toimistolla. Aamupäivällä kävin juoksemassa Pere – Loukonlahti – Killo -lenkin Valmetilta päin. Juoksu kulki ihan OK, vaikka alkumatkasta takareidessä vähän tuntuikin. Matkaa kertyi 13.1 kilometriä ja aikaa kului vähän päälle tunti. Keskari oli 4:41 min/km ja syke 131 bpm – vähän korkealla. Keli oli ihan kohdillaan, kun lämpöä oli 20 astetta. Kotiin päin pyöräillessä lämpöä oli jo 26 astetta. Illalla oli vielä puolitoista tuntia jalkahierontaa.

Keskiviikkona olin maantiepyörällä liikenteessä. Töistä poljin Lempäälän, Vesilahden, Narvan ja Tottijärven kautta kotiin. Matkaa kertyi 76.5 kilometriä ja aikaa kului 2,5 tuntia, eli keskari oli vähän päälle kolmeakymppiä. Keskitehot olivat 174W. Taas oli helteistä, kun lämpöä oli 28 astetta, onneksi ajoviima vähän viilensi eikä aurinkokaan ihan koko aikaa porottanut.

Torstaina Tuuli lähti kaverinsa kanssa Saksaa lomailemaan. Kävin juosten hakemassa auton lentoasemalta. Lämpöä oli jo aamusta 22 astetta, onneksi aurinko ei porottanut, mutta hiki lensi siitäkin huolimatta. Matkaa kertyi vähän alle 14 kilometriä ja aikaa kului 1:06. Keskari 4:47 min/km ja keskisyke 126 bpm. Alkumatkasta paikat vähän kipuilivat, mutta kun vauhtiin pääsi, niin ei ollut ongelmia. Iltapäivän olin Sisun kanssa kotikonttorilla.

Perjantaina olin myös kotikonttorilla. Tämä oli treeneistä vapaa päivä, mutta kyllä autotallin siivouksessakin lämmin tuli, etenkin kun ulkona taas lähemmäs kolmekymmentä astetta lämpöä.

Lauantaina aamupäivästä lähdin pyöräilemään jälleen vähän pidempää lenkkiä. Lämpöä oli lähtiessä jo 25 astetta ja siitä lämpö nousi vielä Garminin mukaan pahimmillaan 32 asteeseen. Reittiin osui tällä kertaa vähän uuttakin pätkää. Ensin suuntasin Viinikan kautta Kaukajärvelle ja sieltä Kangasalle. Melko tympeää pätkää ajella, kun on valoja ja risteyksiä ja pitää koko ajan olla hereillä ettei ajan jonkun alle tai päälle. Kangasalan keskustan jälkeen kuitenkin ajo helpottui kun pääsin maalaismaisemiin. Ensin kiersin Tiihalan kautta ja sitten suuntasin Vehoniemen kautta Pälkäneelle ja sieltä Valkeakoskelle. Tämä olikin minulle uutta, ennen polkematonta pätkää. Valkeakoskelta sitten Lempäälän ja Säijän kautta takaisin kotiin. Matkaa kertyi 132.5 kilometriä ja aikaa kului 4:23, keskari siis vähän päälle kolmenkympin, keskitehojen ollessa 168W. Nyt oli kyllä sen verran lämmin, ettei paikoin oikein ajoviimakaan viilentänyt, vaan oli ahdistavankin kuumaa polkea. Mukava lenkki kuitenkin, jos ei ota lukuun reitin alkuosaa.

Sunnuntaina vaihdoin juoksulenkin pyörälenkkiin kun oli sen verran reisivaivapelkoja. Sadetutkaa katsoessa juoksulenkki olisi ollut houkuttelevampi vaihtoehto, sillä kastumisen vaara oli ilmeinen tänä aamupäivänä. Vaikka aamulla ukkostelikin, niin lähdin kokeilemaan onneani pyörän kanssa. Reitti kulki Ylöjärven keskustan kautta Viljakkalaan ja sieltä Hämeenkyrön kautta Mahnalaan ja Siuroon. Siurosta sitten Kalkun kautta takaisin kotiin. Onni suosi tällä kertaa rohkeaa, sillä taivaalta ei tullut tippaakaan vettä reissun aikana. Paikoin oli tiet märkiä, eli joku sadealue oli mennyt yli aiemmin aamulla. Matkaa kertyi 85 kilometriä ja aikaa kului 2:50, eli kolmenkympin keskarilla tuli poljettu, keskitehojen ollessa 175W. Sää oli tällä kertaa ihan mukava, kun lämöä oli “vain” 23 astetta, tuulta ei juuri laisinkaan ja aurinkokin paisteli välillä pilvien takaa.