Viikko 24/2024 (10.-16.6.2024)

Epävakaiset päivät ovat jatkuneet tälläkin viikolla. Sadekuuroja, sadetta ja rankkasadetta on saatu melkein joka päivä. Montaa kertaa ei ole onneksi tarvinnut kastua, jotenkin olen päässyt hyvin luovimaan sadekuurojen välistä, ja vähän on kyllä sadetutkaakin tullut seurattua. Lämmöt eivät ole olleet kovin kesäisissä lukemissa. Aamulla on ollut melkein järjestään alle kymmenen lämpöastetta, eikä iltapäivälläkään olla päästy kahtakymppiä hätyyttelemään.

Harjoituspäiväkirjaan kertyi 21 tuntia aktiivisuutta, joista valtaosa kertyi loppuviikon päivinä. Pyöräilyä tuosta määrästä on 75%, mutta tälle viikolle kertyi nyt muutakin kuin pyöräilyä ja juoksua.

Maanantaina tuli taas aktivoiduttua kotisalitreenissä, sillä työmatkpyöräilyjen lisäksi illalla heiluteltiin tunnin verran vaihteeksi rautaakin. Töihin päin polkiessa vähän tihutti vettä.

Tiistaina ei ollut ohjelmassa muuta kuin työmatkapyöräilyt. Vettä ei satanut, mutta kova tuuli oli jälleen kiusana.

Keskiviikkona ei myöskään osunut sadetta kohdalle ja illalla poljinkin töistä kotiin maantiepyörällä Lempäälän, Säijän ja Nokian kautta. Matkaa kertyi 71 kilometriä ja aikaa kului 2:20. Keskitehot olivat 183W. Lämpöä oli ihan mukavasti 20 astetta, eikä tuulikaan juuri haitannut menoa.

Myös torstaina olin pyörällä toimistolla. Poikkeuksellisesti menomatkan poljin Lielahden ja Tampereen keskustan kautta. Tuo reitti on kilometrin lyhyempi kuin Rajasalmen sillan kautta, eli 16 kilometriä. Tuolla reitillä tosin on aika monet liikennevalot ja jos niissä joutuu kauheasti pysähtelemään, niin aikaa kuluu. Nyt pyöräilyaika oli suht sama kuin toistakin reittiä, ja näin aamutuimaan liikennevalotkin olivat melko suosiolliset. Alkumatkasta tihutteli vettä, sitten oli kuivaa, mutta muutaman viimeisen kilometrin aikana vettä alkoi tulla ihan kunnolla ja kaikki kamat menivät kuivauskaappiin päivän ajaksi. Aamupäivän juoksulenkille lähtöä jouduin lykkäämään parilla tunnilla kun odottelin että sadealue menee päältä pois. Juoksin Tampellan 13.6 kilometrin lenkin 1:02 aikaan, eli keskari oli 4:36 min/km, keskisyke 132bpm. Rauhallisemmin piti mennä, mutta jotenkin taas vauhti lipsahti. Takareisikin oli melko hyvä ja juoksu kulki muuten ihan mukavasti. Kotiin päin tulin normaalia reittiä. Jokunen tihkusadekuuro yllätti matkan aikana.

Perjantaina olin kotikonttorilla. Vähän ennen klo 13 lähdin polkemaan kohti Kauhavaa ja Jukolan viestiä. Ensimmäisen päivän reitti kulki Kurun ja Kihniön kautta Peräseinäjoelle. Matkaa Peräseinäjoelle kertyi 150 kilometriä, mutta sen lisäksi tuli paikkakunnalla pyörittyä 16 kilometrin verran ja etsittyä sopivaa paikkaa riippumattoyöpymiseen. Sellainen sitten löytyikin vähän sattumalta Kalajärven pohjoispuolelta Salinnevan Laavulta. Olin reissussa siis gravelilla ja pyörä oli pakattu täyteen niin yöpymiskampetta kuin sadevaatetustakin. Sateenuhka olikin alkumatkasta ilmeinen, mutta niskaani en saanut tippaakaan. Paikoin tie oli kylläkin märkä, mutta sadekamppeita ei tarvinnut pukea ylleni. Kihniölle matkaa kertyi tasan 100 kilometriä ja reitti oli melko mäkinen. Täyteen pakattu pyörä oli melko raskas ylämäissä ja ne pitikin ottaa rauhallisesti. Alkuperäisessä suunnitelmassa minun piti yöpyä Kihniöllä, mutta kun matka taittui odotettua reippaammin ja iltakin näytti hienolta, niin päätin polkea vielä 50 kilometriä Peräseinäjoelle. Tämä pätkä taittuikin reippasti, sillä reitti oli tasainen ja myötätuulikin siivitti matkantekoa. Tummat pilvetkin olivat häipyneet, joten sadettakaan ei tarvinnut pelätä. Lämpötila vaihteli matkan aikana 13 ja 20 asteen välillä. Päivän pyöräilyaika oli noin 6,5 tuntia. Leiripaikkaan päästyäni, laitoin ensin tulet laavulle ja pastaa tulemaan reitkikeittimeen. Kun nälästä oli päästy eroon, niin sitten vaan riippumatto puihin kiinni, tarppi sateensuojaksi ja alaviltti riippumaton alle. Makuupusissa tarkeni aika hyvin koko yön, vaikka aamuyöstä vähän viileää olikin, kun lämpö tippui 7-8 asteeseen. Korvatulpat piti laittaa heti päähän, kun käki kukkui sen verran innokkaasti koko yön ja hyttysetkin inisi alkuyöstä korvan juuressa, että nukkumisesta ei olisi varmaan tullut mitään ilman tulppia. Vettä ei yön aikana satanut, mutta aamu vähän tihutteli.

Yö meni jotenkuten. Nukuttua tuli, mutta ei kovin montaa tuntia putkeen. Aamulla sitten taas tulet laavulle ja puuroa tulemaan retkikeittimeen. Välillä sadella tihuttikin, mutta ei kuitenkaan niin paljon että olisi kamppeita kastellut. Taas kun maha oli täynnä, niin leiri kasaan, ja matka pääsi jatkumaan kohti Kauhavaa. Muutaman kilometrin polkemisen jälkeen taivas selkeni ja aurinkokin alkoi paistelemaan. Toisen päivän reitti kulki ensin Seinäjoelle ja sieltä Lapuan kautta Kauhavalle. Pääosan toisen päivän reitistäkin pääsin ajelemaan pienempiä teitä ja kivoja maalaismaisemia, mutta Lapuan ja Kauhavan välillä oli 8 kilometrin pätkä isompaa tietä, joka oli myös vilkas, kun tien johti Jukolan lähtöpaikalle. Matkaa tälle päivälle kertyi 80 kilometriä ja aikaa kului kolme tuntia. Keskari oli melkein 27 km/h, mutta reitti oli melkeimpä alamäkivoittoinen tai ainakin tasainen ja tuuli oli myös myötäinen. Pääosa toisen päivän matkasta oli aurkoinen ja lämpö 12 ja 23 asteen väliltä, mutta juuri kun löysin “huoltoautomme” Jukolan parkkipaikalta, niin alkoi satamaan, mutta onneksi pääsin autoon sateensuojaan. Ilta meni sitten huilaillessa, tankatessa ja joukkuekavereiden kanssa rupatellessa.

Sunnuntaiaamusta oli sitten viestiosuuteni vuoro, joka oli tänäkin vuonna ankkuriosuus. Ja tänäkin vuonna olimme uusintalähdössä, joka starttasi klo 9:00. Reitin mitta oli noin 16 kilometriä, johon sisältyi noin 2 kilometriä viitoitusta. Suunnistus meni melko normaalin kaavan mukaan. Pääosin mentiin letkoissa valmiita uria pitkin ja piti vaan osata valita oma ura ja letka. Jokusella välillä pääsi menemään yksinkin, mutta melko harvinaista se oli. Jokunen kierto tuli tehtyä, mutta ei mitään valtavia. Ainoa erikoisuus oli, että K-pisteelle oli varmaankin puolitoista kilometriä ja sillä pätkällä yritin ohitella mahdollisimman paljon 1300-päisestä lähtijämäärästä. K-pisteelle alusta oli hyväkulkuista, joten pystyin juoksemaan siinä ihan tehokkaasti. Toinen “erikoisuus” tässä suunnistuksessa oli, että olin ostanut kartanlukulasit, joiden alaosassa oli +1.5:n suurennus ja keskiossa oli aukko, joten ne eivät päässeet huurtumaan. Aiemmin minulla on ollut toisessa silmässä piilolinssi, mutta ne joutaa nyt roskiin, sille sen verran hyvin lasit toimivat. Matkaa kaikenkaikkiaan kertyi melkein 18 kilometriä ja aikaa kului vähän alle 2:10. Tuo riitti osuudellani sijaan 474 (/1419). Joukkueemme (Punkalaitumen Kunto 1) sijoitus oli ihan komea 318. Järjestelyt toimivat lentokentän tuntumassa hienosti. Niin kisakeskus, parkki- ja majoituspaikat olivat hyvät. Vessoja riitti, suihkuista tuli lämmintä vettä ja ruokakaan ei loppunut kesken edes sunnuntaipäivänä. Sääkin oli moneen vuoteen vallan erinomainen. Ei ollut liian kylmä tai kuuma, ei ollut sadetta eikä metsä pölynnyt. Takareisi-nivunen -osasto ei ollut täysin kunnossa, mutta ei se haitannut juoksemista, vaikka vähän vihottelikin.

Viikko 23/2024 (3.-9.6.2024)

Sää muuttui tällä viikolla vähän suomalaisille mukavimmaksi. Helteistä päästiin eroon ja vettäkin on saatanut jokusena päivänä. Kokonaisia sadepäiviä ei vieläkään ole ollut, mutta ei kaikki sadealueet ihan viiden minuutin rankkasateitakaan ole ollut. Viikon loppupuolella aamulämmöt menivät toki jo vähän turhankin alas, kun mittari näytti töihin lähtiessä alle kymmentä astetta ja joutui pukemaan jo pitkää hihaakin taas päälle.

Maanantaina olimme Sisun kanssa vielä kahdestaa. Illalla kävin avaamassa tämän vuoden suunnistuskauden, kun tuossa ihan vieressä Horhassa oli Tampereen iltarastit. Tämä pitäisi nyt sitten riittää ennen Jukolan viestiä. Juoksin 7 km radan minuutin päälle tuntiin. Alle tuntiin olisi pitänyt päästä, mutta yhdellä rastilla tuli sitten kuitenkin häröiltyä, vaikka kuinka tutut kotimaastot olivatkin. Rastipaikat olivat tällä ns. “vaikeallakin” radalla melko helpot, mutta nousumetrejä kertyi 200, kun harjua mentiin useampaan kertaa puolelta toiselle.

Tiistaina poljin työmatkan molempiin suuntiin Säijän kautta. Mennessä matkaa kertyi 50 kilometriä ja aikaa kului 100 minuuttia, keskitehot 168W. Takaisin päin matkaa kertyi pari kilsaa enemmän, mutta aikaa meni yli kymmenen minuuttia enemmän, vaikka tehot olivat lähes samat. Vastatuuli oli sen verran kova, että se verotti vauhdissa. Lämpöä oli vielä mennen-tullen mukavasti, 17 ja 24 astetta.

Keskiviikkona olin myös toimistolla pyörällä, nyt ihan normaalia reittiä pitkin. Aamupäivällä kävin juoksemassa Tampereen keskustalenkin, vähän päälle 13 kilometriä. Aikaa kului reilu tunti, keskari oli 4:39 min/km ja keskisyke 127 bpm, ihan OK. Alussa takareisi vähän vaivasi, mutta ei kovin pahasti. Lämpöä oli vielä mukavasti parinkympin verran. Illalla kävin katsomassa työkaverin kanssa Tampere-talossa Ronny O’Sullivanin snookerin näytösottelua.

Torstaina olin kotikonttorilla ja pidin muutenkin lepopäivän treeneistä.

Perjantainakaan ei ollut mitään ihmeellistä ohjelmassa. Ainoastaan työmatkapyöräilyt. Tänään jäätiin päivälläkin lämpötiloissa alle 20 asteen.

Lauantaina minulla olisi pitänyt olla Helsingissä puolimaraton. Olin talvella sinne jo ilmottautunut, kun viime vuoden sarjavoittoni palkinnoksi sain ilmaisen osallistumisoikeuden. En kuitenkaan kokenut olevani sellaisessa juoksukunnossa, että sinne olisi kannattanut lähtä. Joten aamulla lähdin polkemaan jälleen pidempää pyörälenkkiä. Reitille oli taas suunniteltu uusia, minulle ennen polkemattomia pätkiä. Tosin vesisateen uhka oli sen verran kova, että mahdollista oli, että jos tosi pahasti kastuisi, niin autokyydille voisi olla tarvetta. Pääsin kuitenkin lähtemään hyvässä säässä. Aurinko paisteli, lämpöä tosin ei ollut kuin 13 astetta, joten vähän irtohihaa ja tuuliliiviä piti pukea ylle. Ensin suuntasin Nokian kautta Siuroon ja sieltä Häijään kautta Karkkuun ja Sastamalaan. Ensimmäinen uusi pätkä oli kun poljin Sastamalasta Keikyään Kokemäenjoen eteläpuolta. Kiikassa aloin tiirailemaan taivaalle, kun Huittisten päällä oli melko häijyn näköinen musta pilvi, mutta kun Keikyästä käännyin Kauvatsan suuntaan, niin pilvi jäi onneksi taakseni. Kauvatsassa oli tiet vähän märkiä, joten joku sadealue sieltä oli mennyt yli. Matka jatkui kohti Kokemäkeä, mutta käännyin jokusen kilometrin jälkeen kohti Korkeaojaa ja Kullaata. Tämä oli taas minulle uutta tietä. Kullaalla oli kyltti “Pori 23 km”, mutta käännyin kuitenkin kohti Tamperetta. Koskelta käännyin kohti Laviaa. Entistäkin häijymmän näköinen pilvi seurasi minua edelleen, mutta muutamaa vesitippaa lukuunottamatta taivaalta ei vettä tullut. Lavialla pidin tankkaustauon kun hain kaupasta lisää vettä pulloihin, sekä söin munkin ja suklaapatukan ja join kokiksen. Sen verran perässä kulkeva sadepilvi pelotti, että lähdin mahdollisimman pian jatkamaan matkaa. Suunta oli ensin Suodenniemelle ja sitten Mouhijärvelle. Tällä välillä oli satanut enemmänkin, sillä tiet olivat paikoin melko märät. Taivaalta ei vettä tullut. Häijäälle päästyäni alkoi taas tutut tiet, kun suuntasin Heinijärven kautta Sasiin ja takaisin kotiin. Loppumatkasta tummat pilvet olivat hävinneet ja sateen uhkaa ei enää näkynyt. Matkaa kertyi 224 kilometriä ja aikaa kului vähän alle 7,5 tuntia, joten keskariksi muodostui vähän päälle 30 km/h. Suunnitelmissa oli mennä jonkin verran rauhallisemmin, mutta en himmaillut menoa, kun rennosti kulki. Nousumetrejä oli 1500 ja keskitehot 178W. Mukava reitti ja pääosin hyvä alustaa. La-Su yö oli tarkoitus nukkua riippumatossa ja testata uutta tarppia ja makuupeittoa. Yö oli selkeä, mutta lämpötila tippui alle kymmeneen asteeseen. Yöasuni oli alimitoitettu, joten muutaman tunnin nukkumisen jälkeen iski sen verran vilu, että piti siirtyä sisätiloihin. Ensi yrittämällä pitää laittaa merinovillaa päälle.

Sunnuntaina olin iloinen etten ilmottautunut Pirkan pyöräilyyn (tosin ei missään vaiheessa kyllä ollut tarkoituskaan). Lauantaina oli iso sateenuhka päällä, mutta nyt sunnuntaina se totisesti realisoitu. Aamukympistä asti satoi monta tuntia ja välillä tuli oikein kovaakin. Myös kova kaakkoistuuli varmaankin haittasi pyöräilyä. Aamupäivällä katsoin sadetutkasta sopivantuntuisen välin juoksulenkille lähtöön, mutta kyllä koko 17 kilometrin matkan vettä satoi enemmän tai vähemmän. Viimisillä kilometreillä taivas meni mustaksi ja vettä alkoi tulemaan ihan huolella, välillä tuli rakeitakin. Tiet lainehtivat ja alkoi tulla jo kylmäkin. Aikaa kului 1:23, eli keskari oli 4:53 min/km. Keskisyke (127 bpm) oli vähän korkea vauhtiin nähden. Muuten jalka oli kevyeen tuntuinen, vaikka edellisenä päivänä kampea oli poljettu ihan kunnolla. Takareisi vaivasi vähän, mutta ei missään mahdottomissa määrin.

Viikko 22/2024 (27.5 – 2.6.2024)

Kesän suurista riemuista on taas saanut nauttia, tai kärsiä (ihan miten vaan) tälläkin viikolla ihan riittämiin. Koiralenkeillä kun purkkaria pitkin tallustelee, niin hyttyset ovat riesana koko ajan ja jos vähänkin pysähtyy, niin vieläkin isompi parvi on kimpussa. Koiralenkit, etenkin iltapäivisin, on jääneet kyllä melko lyhyiksi, sillä lämpöä on ollut sen verran paljon yli hellerajan, että Sisu ei ole ollut kovin innokas lähtemään köpöttelemään. Myöhempään illalla on sitten ollut pakko käydä pieni lenkki tekemässä.

Tällä viikolla on takareisivaiva ärtynyt melko pahaksi. Saapi nähdä miten paljon sitä tänä kesä uskaltaa/pystyy juoksemaan. Ainakin kisakalenteriin ei parane ottaa näillä näkymin mitään sen kummempaa. Repivät kivut ovat takareidessä, lähentäjässä ja alavatsassa. Istuminen on varmaankin pahasta, sillä yleensä sen jälkeen kivut ovat pahimmillaan. Tällöin kävelyssäkin joka askel sattuu, ja jalan nostaminen repivä kipu tuntuu palleissa asti. Aivastaminen voi tuntua tosi pahasti alavatsassa. Mutta kun saa paikat lämpimiksi, niin kyllä juostakin pystyy, mutta sen jälkeen taas on entistäkin pahempaa.

Maanantaina ohjelmassa ei ollut kuin työmatkapyöräilyt. Aamulla 15 lämpöä, mutta iltapäivällä lähemmäs kolmekymmentä. Vähän ennen Rajasalmen siltaa alkoi mahdoton tuuli, ja sillan länsipuolella oli tullut ihan kunnolla vettä. Itse en kastunut yhtään, mutta tiet vaan hyörysivät ja vettä lainehti kaduilla. Saderintama oli mennyt juuri edestäni ohi.

Tiistaina olin myös pyörällä toimistolla. Aamupäivällä kävin juoksemassa Pere – Loukonlahti – Killo -lenkin Valmetilta päin. Juoksu kulki ihan OK, vaikka alkumatkasta takareidessä vähän tuntuikin. Matkaa kertyi 13.1 kilometriä ja aikaa kului vähän päälle tunti. Keskari oli 4:41 min/km ja syke 131 bpm – vähän korkealla. Keli oli ihan kohdillaan, kun lämpöä oli 20 astetta. Kotiin päin pyöräillessä lämpöä oli jo 26 astetta. Illalla oli vielä puolitoista tuntia jalkahierontaa.

Keskiviikkona olin maantiepyörällä liikenteessä. Töistä poljin Lempäälän, Vesilahden, Narvan ja Tottijärven kautta kotiin. Matkaa kertyi 76.5 kilometriä ja aikaa kului 2,5 tuntia, eli keskari oli vähän päälle kolmeakymppiä. Keskitehot olivat 174W. Taas oli helteistä, kun lämpöä oli 28 astetta, onneksi ajoviima vähän viilensi eikä aurinkokaan ihan koko aikaa porottanut.

Torstaina Tuuli lähti kaverinsa kanssa Saksaa lomailemaan. Kävin juosten hakemassa auton lentoasemalta. Lämpöä oli jo aamusta 22 astetta, onneksi aurinko ei porottanut, mutta hiki lensi siitäkin huolimatta. Matkaa kertyi vähän alle 14 kilometriä ja aikaa kului 1:06. Keskari 4:47 min/km ja keskisyke 126 bpm. Alkumatkasta paikat vähän kipuilivat, mutta kun vauhtiin pääsi, niin ei ollut ongelmia. Iltapäivän olin Sisun kanssa kotikonttorilla.

Perjantaina olin myös kotikonttorilla. Tämä oli treeneistä vapaa päivä, mutta kyllä autotallin siivouksessakin lämmin tuli, etenkin kun ulkona taas lähemmäs kolmekymmentä astetta lämpöä.

Lauantaina aamupäivästä lähdin pyöräilemään jälleen vähän pidempää lenkkiä. Lämpöä oli lähtiessä jo 25 astetta ja siitä lämpö nousi vielä Garminin mukaan pahimmillaan 32 asteeseen. Reittiin osui tällä kertaa vähän uuttakin pätkää. Ensin suuntasin Viinikan kautta Kaukajärvelle ja sieltä Kangasalle. Melko tympeää pätkää ajella, kun on valoja ja risteyksiä ja pitää koko ajan olla hereillä ettei ajan jonkun alle tai päälle. Kangasalan keskustan jälkeen kuitenkin ajo helpottui kun pääsin maalaismaisemiin. Ensin kiersin Tiihalan kautta ja sitten suuntasin Vehoniemen kautta Pälkäneelle ja sieltä Valkeakoskelle. Tämä olikin minulle uutta, ennen polkematonta pätkää. Valkeakoskelta sitten Lempäälän ja Säijän kautta takaisin kotiin. Matkaa kertyi 132.5 kilometriä ja aikaa kului 4:23, keskari siis vähän päälle kolmenkympin, keskitehojen ollessa 168W. Nyt oli kyllä sen verran lämmin, ettei paikoin oikein ajoviimakaan viilentänyt, vaan oli ahdistavankin kuumaa polkea. Mukava lenkki kuitenkin, jos ei ota lukuun reitin alkuosaa.

Sunnuntaina vaihdoin juoksulenkin pyörälenkkiin kun oli sen verran reisivaivapelkoja. Sadetutkaa katsoessa juoksulenkki olisi ollut houkuttelevampi vaihtoehto, sillä kastumisen vaara oli ilmeinen tänä aamupäivänä. Vaikka aamulla ukkostelikin, niin lähdin kokeilemaan onneani pyörän kanssa. Reitti kulki Ylöjärven keskustan kautta Viljakkalaan ja sieltä Hämeenkyrön kautta Mahnalaan ja Siuroon. Siurosta sitten Kalkun kautta takaisin kotiin. Onni suosi tällä kertaa rohkeaa, sillä taivaalta ei tullut tippaakaan vettä reissun aikana. Paikoin oli tiet märkiä, eli joku sadealue oli mennyt yli aiemmin aamulla. Matkaa kertyi 85 kilometriä ja aikaa kului 2:50, eli kolmenkympin keskarilla tuli poljettu, keskitehojen ollessa 175W. Sää oli tällä kertaa ihan mukava, kun lämöä oli “vain” 23 astetta, tuulta ei juuri laisinkaan ja aurinkokin paisteli välillä pilvien takaa.