Kesäkuulle laitoin tavoitteeksi, että tuhat kilometriä pitää polkea. Sen verran innostuin asiasta, että tuo määrä tuli täyteen jo 19. päivä. Sitten aloin haaveilemaan 1500 km:n määrästä. Reilun 500 km:n juhannusviikko rikkoi tuonkin rajan. Nyt kun kuukautta on vielä jäljellä viisi päivää, niin km-määrä nousee varmaankin 1750 paikkeille. Siinä onkin itselleni vähäksi aikaa ennätystä; tuskin tulee ihan heti rikottua.

Juhannusviikon määrä nousi tuollaiseksi siitä syystä, että vapaapäiviä oli kolme kappaletta. Arkena tuli normaalien työmatkojen lisäksi kaksi 56 km Säijän-lenkkiä. Juhannusaattoaamuna tein kotipuolessa reilun seitsemänkympin lenkin ennen kuin lähdimme köröttelemään kohti pohjanmaata ja Powerparkkia. Juhannuspäivän aamuna poljin pitkin aakeita laakeita pikkuisen päälle kuusikymppisen lenkin. Komee oli ajella, kun aurinko paistoi, eikä noilla seuduilla oikein mäetkään päässeet haittaamaan vauhdinpitoa.

Sunnuntain tihkusateesta huolimatta lähdin polkemaan Kihniöltä kohti kotia. Suorin reitti kotiin olisi ollut n.110 km, mutta sellainen määrä tuli poljettua jo edellisenä viikonloppuna, joten piti tehdä vähän kiertoa. Poikkesin siis Kurusta kohti Muroleen kanavaa. Kanavalla tein pysähdyksen, kävin tyhjennyksellä ja tankkasin kioskilla juomapulloni täyteen. Heti kanavan ylityksen jälkeen alkoi vettä tulemaan vähän enemmän ja kiertoreitin mielekkyys alkoi jo hieman arveluttamaan; kylmäkin pääsi vähän tulemaan. Kapeen ylämäet kuitenkin toi lämmöt takaisin ja vesisadekin alkoi hellittämään, joten matkanteko maistui jälleen. Terälahdessa jouduin tekemään huoltopysähdyksen, kun alkoi tuntumaan, että oikeanpuoleinen poljinkampi olisi löysällä, joten sitä piti vähän kiristää. Loppumatka menikin sitten ihan mukavasti. Kiersin vielä Pirkkalan kautta, ennen kuin saavuin kotiin. Kilometrejä kertyi n.160.

Kahdella viimeisellä pyörämatkalla seuraa piti uusi lelu – Garmin Edge 800, pyöräilyyn tarkoitettu navigaattori.

Tässä Garminin antamaa dataa:

– Powerpark: http://connect.garmin.com/activity/192376281#.T-iZHygff7I

– Kihniö – Ylöjärvi: http://connect.garmin.com/activity/192376251#.T-iZZ4lYztQ

Jukola-viikonloppu on taas tältä vuodelta ohi. Itse en tosin tänä vuonna päässyt kokemaan rastien löytämisen iloa, mutta paikan päällä lauantaina tuli kuitenkin oltua ja nahka siellä poltettua. Sunnuntaina Jukola-huuma jatkui sohvan puolella, kun koko yö:n tallenne tuli katsottua putkeen – tosin välillä pikakelauksella, mutta useampi tunti siinä kuitenkin vierähti.

Keskiviikkona otin pitkästä aikaa kompassin esille ja lähdin Nokialle iltarasteille. Tosin emitin jätin kotiin ja matka taittui kävellen, mutta metsän puolella kuitenkin tuli oltua. Noin kävellen suunnistus tuntuikin helpolta, eikä pummejakaan tule, joten pitäisikö vallan siirtyä kävelysuunnistuksen puolelle. Jalka tosin ei tykännyt tunnin metsälenkistä, vaan alkoi taas kipuilemaan enemmän. Täytynee siis odottaa taas muutama viikko, että metsään taas uskaltaa mennä.

Muuten viikko olikin pyöräilyvoittoinen. Työmatkojen lisäksi tuli viikolla tehtyä töiden jälkeen kahtena päivänä 50 km:n Säijän-lenkki. Toisella kertaa vastatuuleen puskettiin parin työkaverin kanssa, ja toisella kertaa Tuuli tuli mukaan testaamaan uutta maantiepyöräänsä. Lauantaiaamuna kävin tekemässä, ennen Jukolaan lähtöä, n.70 km lenkin. Tuolloin lauantaina oli yksi kesän komeimmista pyöräilykeleistä. Aurinko paistoi, tuuli ei haitannut ja lämpötila oli sopiva. Tuollaisella säällä pyöräily maalaismaisemissa oli todella nautinnollista.

Viikon kruunasi sunnuntain 110 km:n maisemakierros. Sää tosin ei ollut niin hieno kuin lauantaina, sillä aurinko ei juurikaan näyttäytynyt ja lopussa alkoi vettäkin tihuttamaan. Mutta maisemat olivat sitäkin komeammat. Reittinä oli Siuro – Mahnala – Herttuala – Hämeenkyrö – Viljakkala – Karhe – Mutala. Häijääntielle asti reitti kulki maalaismaisemien keskellä. Siten piti kulkea vähän toista kymmentä kilometriä ison tien vartta, mutta Hämeenkyrön jälkeen päästiin taas pikkuteille peltojen keskelle. Viljakkala-Mutala -väliltä taas löytyi hienoja metsäpätkiä, joissa olisi tehnyt mieli vaikka suunnistaa. Kaiken kaikkiaan hieno reitti. Pyörää tuli sotkettua ihan riittämiin kuluneella viikkolla, sillä mittariin kertyi himpun vajaa 450 km.

Eipä näyttänyt kauhean houkuttelevalta pyöräilykeliltä, kun sunnuntaiaamuna pakkasi pyörää autoon. Taivas oli harmaana ja vettä tihutti pikkuisen. Lähtöpaikalle ajellessa vettä ei enää taivaalta tullut, mutta sen verran sitä oli kuitenkin satanut, että tiet olivat märät. Vastaan pyöräili klo seitsämältä lähteneitä 217 km reitin pyöräilijöitä, mutta oma startti oli vasta hieman yli kahdeksan, jolloin 134 km:n ja alle 4 ja puolen tunnin tavoiteajalla lähtevät olivat lähtövuorossa.

Hieman optimistisesti olin aikani arvoinut, sillä kaksi vuotta sitten menin saman reitin aikaan 4:35, enkä mielestäni ollut päässyt vielä leikkauksen jälkeen samanlaiseen kuntoon kuin tuolloin. Ryhmiä lähti liikkeelle minuutin välein ja minun ryhmässäni oli noin kymmenisen muuta polkijaa. Heti Hervannan valtaväylällä totesin, että nyt ollaan liian kovassa porukassa, ja jäin suosiolla vauhdista. Ylöjärven keskustaan asti porukkaa tuli vähän väliä selkä edellä vastaan tai sitten selät vilahtelivat vain ohitseni. Mutta sitten pääsin letkaan, jonka vauhti tuntui sopivalta.

En kuitenkaan viihtynyt saavuttamani letkan perässä kuin muutaman kilometrin matkan, jonka jälkeen pyyhälsinkin Asuntilan alamäessä peesin turvin koko letkan ohi. Seuraavat parikymmentä kilometriä tulikin sitten vedettyä letkaa, kun muita vetohaluisia ei ilmoittautunut. Edessä on sinänsä ihan mukava ajella, koska tällaisella märällä kelillä ei edellä menevän kurat lennä naamalle, eikä tarvitse kokoajan varoa, että joku edessä jarruttaa tai kolaroi, ja sitten olisikin kasa valmiina. Ensimmäisen tunnin kilometrikertymä oli 28,5 km.

Ennen Poikelusta sain toisen vetovuoroon ja pääsin itse vuorostani peesailemaan. Reidet alkoivat pikkuhiljaa palautumaan, kun matkan taittaminen muuttui peesin turvin helpommaksi. Taivas oli edelleen harmaa ja ajoittain tuli pientä vesisadetta. Välillä oli vaikea arvioida tuliko vesi taivaalta, vai edelle menevän takarenkaasta, mutta jostain sitä vettä ainakin tuli. Kurun keskustan alamäessä pyyhälsin taas muun seurueen ohi ja lähdin vetämään letkaa. Tosin en ehtinyt olla letkassa kuin kilometrin verran, sillä muu seurue poikkesi Kurun huoltopisteelle. Minä päätin pysähtyä vasta seuraavalla huoltopisteellä.

Kahden tunnin kohdalla olin mennyt himpun päälle 60 km, eli toinen tunti oltiin menty melko mukavaa vauhtia. Muroleen huoltopisteellä oli matkaa taitettu 75 km. Kurun ja Muroleen välin olin polkenyt yksin, joten vauhti pääsi hieman hiipumaan tuolla välillä. Olin päättänyt tehdä reissun yhden pysähdyksen taktiikalla, joten pidin tämän ainoa välipysähdyksen hieman pidempänä. 10 minuutin tyhjennys- ja täydennyspysähdyksen jälkeen matka jatkui kohti Terälahtea.

Kapeeseen asti ajelin edelleen yksikseni, mutta sitten yksi parivaljakko sai minut kiinni. Heidän mukanaan poljin seuraavan kymmenen kilometriä vuorovedolla edeten. Hieman ennen Terälahden huoltoa isompi ryhmä saavutti meidät ja liityimme jonon jatkoksi. Itselleni teki työtä pysyä letkassa mukana ja yhdessä ylämäessä sitten vaihdoin hieman liian pienelle vaihteelle ja vauhtini tippui sen verran, että jäin letkasta kymmenisen metriä. Peesiapu hävisi samantien, enkä päässyt enää letkaan mukaan.

Viimeinen neljäkymmentä kilometriä tulikin sitten poljettua yksikseen. Takaa ei tullut yhtään letkaa auttamaan, enkä toisaalta yhtään letkaa edestänikään tavoittanut. Jokunen tuli vielä loppumatkalla ohitettua, mutta ne olivat sen verran hyytyneitä, että pyyhälsin heidän ohitseen melko sukkelaan. Maalissa kello näytti aikaa 4:31 ja matkaa 131,4 km, eli keskinopeus oli 29 km/h (tuohon pitää lisätä 10 minuutin huoltotauko, jolloin kello oli pysähdyksissä). Kahden vuoden takaista aikaani paransin neljällä minuutilla, jota en olisi ennen lähtöä uskonut tekeväni. Silloin pääsin ajamaan enemmän porukassa, ja muutenkin peruskunto oli varmaankin parempi.