Vähän hyvää, vähän huonoa

Taas on viikkoraportti vähän myöhässä, mutta viikonloppu oli sellaista matalalentoa, että näpyttimen ääreen ei ole aiemmin ehtinyt.

Viikonloppuun mahtui jälleen parit kisastartit. Tällä kertaa kuitenkin toinen oli katujuoksua ja toinen sitten metsän puolella. Lauantain startti oli Loimaalla Savihölkässä. Kevään ensimmäinen lämmin viikonloppu sattui sopivaan ajankohtaan sillä nyt pääsi juoksemaan jo lyhyillä punteilla ja T-paidalla. Itse kisakin meni yli odotusten, sillä aika 24:35 6.8 km lenkillä tekee vauhdiksi 3:38 min/km, sijoitus 4. ja tappiota voittajalle vajaat puolitoista minuuttia. Pistoksia tai kramppeja ei ilmaantunut ja muutenkin juoksu maistui hyvältä. Kisan voittajana oli sama henkilö joko seuraavana päivänä pesi reilusti muut M40 -sarjalaiset Pyynnikkijuoksun 10 km:llä.

Sunnuntaina Paimion Silja-rasteilla lauantain pyrähdys kyllä tuntui jaloissa aika hyvin. Voipi olla, että se oli vaan hyvä juttu, että painoi, sillä jos olisi ollut täysi höyry päällä metsässä, niin kuinkahan paljon sitten olisi tullut juostua rastien ohi. Sunnuntain suunnistus meni kyllä totaalisesti penkin alle. Rannikkoseudun syheröiset avokalliomaastot eivät ole ihan vahvinta osaamisaluettani ja tälläkertaa sellaista maastoa riitti melkein jokaisella rastilla. Ei vaan osaa. Vauhti pois ja karttaa lukemaan.

Viikko alkoi sentään vähän positiivisemmissa suunnistusmerkeissä, sillä kauden kolmansilla iltarasteilla napsahti 5 km:n lenkillä 3. sija. Tosin aika reilu kotikenttäetu maanantaina oli, sillä rastit olivat Lamminpään lenkkeilymaastoissa – siellä missä kesällä tulee aika paljon liikuttua.

Torstaina kävin jalkahieronnassa, tämä oli vasta vuoden toinen kerta. Mojovia jumipaikkoja löytyi melkoisesti – mutta onneksi seuraava kerta on jo parin viikon päästä.

Perjantaina kävin tekemässä töiden jälkeen vähän vetoharjoituksia lauantain kisaa silmälläpitäen. 5 x 1 min  kovaa vaihtelevalla hölkkäpalautuksella sekä 1 x km n. 3:30 min vauhdilla.

Muulta osin viikko meni perinteisen kaavan mukaan sali- ja pöräilykerroilla höystettynä.

Viikko-ohjelma:
Ma: ap. pyöräily 16 km, sali 1 h, ip. pyöräily 16 km, suunnistus 33 min
Ti: ap. juoksu 16.3 km, ip. juoksu 15.7 km
Ke: ip. juoksu 12 km
To: ap. sali 1 h, ip. jalkahieronta 1 h
Pe: ap. pyöräily 16 km, ip. pyöräily 16 km, juoksu 12 km
La: ip. juoksukisa 6.8 km, juoksu 6 km
Su: ip. suunnistuskisa 82 min

Hevossuota ja Keisarinpankkia

Tällä viikolla päästiin sitten tosissaan suunnistuksen makuun. Viime viikolla oli yhdet iltarastit, nyt yhdet iltarastit + kolmet kisat.

Viikko alkoi vielä pääsiäisvapaalla ja Raumalla oli hyödynnetty vapaapäivä urheilullisesti. Suuntasimme siis kohti Hevossuon maastoja. Lunta ei enää metsässä ollut, mutta ojat ja suot olivat vielä pääosin jäässä joten suht kuivin kengin pystyi metsässä etenemään. Muuten kyllä oli kylmä keli. Reitillä ei oikeastaan tullut yhtään kovin pahaa hakua, mutta toisaalta eipä ne kyllä ihan hetikään löytyneet. Se vähän suorituksessa harmittaa, että yksi saman sarjan kilpailija oli jokusen rastivälin näköetäisyydellä ja välillä tuntui, että homma menee ihan peesailuksi – mutta se taitaa olla vähän tämän lajin luonne. Sija 7 / 14 lähtenyttä kertoo juuri sen, että ei mitään huonoa, mutta ei mitään hyvääkään.

Tiistai alkoi pyöräilyllä töihin, mutta illalla oli vuorossa Tampereen Iltarastit osa 2, Ylöjärven Puuvuorella. Täälläpäin on vielä lunta mettässä ja paikoin siitä olisi ollut hyötyä, sillä jotkut rastit olisivat löytyneet kunhan olisi seurannut jälkiä. Onneksi tuli lähdettyä ensimmäisten joukossa metsään, niin pääsi tekemään paremmin omia reitinvalintoja. Naisten HiSu:n MM nelonen tuli pestyä mennen tullen :), vaikka jokusella rastivälillä tulikin vähän taas häntä peesattua, mutta lopussa sain revittyä hyvin eroa :). Vaikka sijoitus oli ihan hyvä, niin en silti ole kovin tyytyväinen suoritukseeni.

Keskiviikkona tuli tehtyä viikon ensimmäiset juoksulenkit (suunnistustahan ei juoksuksi lasketa). Menin taas työmatkat tossukyydillä molempiin suuntiin, joten kilometrejä tuli tällä päivälle vajaat 32 km. Ihmeen kevyesti tuo iltapäivänkin kotiin paluu sujui, joten pitänee ottaa varmaan vakio viikko-ohjelmaan tämä tuplajuoksupäivä.

Torstaiaamuna perinteinen pyöräily+sali yhdistelmä, ja iltapäivällä töistä kotiin juoksu. Pääasiassa PK-vauhtia tuli mentyä, mutta lopussa pari kilometriä vähän reippaampaa.

Perjantaiaamuna reilu 10 km työmatkasta juosten, josta 7 km VK:a ja loput rauhallista. Loppumatka sujui Tuulin kyydillä autossa. Töistä kotiin pyörällä.

Lauantaiaamuna sai taas todeta tämän Suomen ihanan kevään tulon, sillä maassa oli pari kolme senttiä lunta. Kesärenkaat alla ja Poriin piti lähteä. Aikataulua aikaistettiin puolella tunnilla sillä tien päällä saattoi oikeasti olla liukasta. Alkumatka oli lipsuttelua, mutta onneksi isot tiet olivat jo melko sulat – mettäpaikoissa piti vähän himmata ja Häijään jälkeen alkoi olemaan jo ihan sulaa. Suuntana oli siis Pori, Yyteri ja Keisarinpankki – siis Rastikarhujen Karhurastit. Keli oli Porissakin kevainen +2 astetta lämmintä ja melkoinen pohjoistuuli – lämpökerrasto ei ollut yhtään liikaa muiden suunnistusvaatteiden alla. Jos metsässä tuli hiki, niin sitten se oli tuskahikeä, sen verran hirveeltä suunnistus tuntui. Pari ensimmäistä rastia meni mallikkaasti, mutta sitten alkoikin tökkiin oikein urakalla. Seuraavaa viittä rastia tuli pummattua enemmän tai vähemmän (pääasiassa enemmän), eikä lopuissa viidessäkään kauheasti hurraamista ollut. Eihän tämmöinen hämäläisissä metsissä suunnistusta harjoitellut osannut syheröisessä kangasmetsässä mennä ollenkaan ja sitten vielä hiekkadyynit ja kaikkee… suunnista nyt sitten siinä …kele. En sentään viimeinen ollut, mutta ei se kauaksi kyllä jäänytkään.

Lauantaina iltapäivällä täytyi käydä rangaistuslenkillä Porin Isomäen jäähallin takana olevalla pururadalla. Tunnin verran tuli purkkarilla teputettua, mutta sitten tulikin kiire takaisin hotellille jotta ehtii katsomaan Karhuhallille Karhuviestin maaliintuloa. Hallilta jäi päälimmäiseksi mieleen karhumaskotti jonka näin kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla se oli “säilyttäkään kaljatehdas Porissa” (tai joku sellainen) kulkueen yhteydessä, toisella kertaa olutpisteessä virvokkeilla ja kolmannen kerran makkarajonossa. Toiseksi päälimmäisenä jäi mieleen tuloskuulutuksen sekoilu sekä kuulutuslaitteiden läpi kuulunut jonkun kiroilu. Ehkä olisi sittenkin parempi osallistua itse juoksuun, niin ei jäisi tuollaiset epäolennaisuuden tapahtumasta mieleen.

Sunnuntaina oli sitten Karhurastien toinen päivä. Sama maasto, pidempi rata… jee jee. Eilisen perusteella ei kauheita (tai ehkäpä juuri sitä) voinut odottaa. Lämpö oli eilisen tapaan muutaman asteen plussan puolella ja puhuri mereltä päin melkoinen. Metsässä tuulta ei huomannut, mutta kun taas dyyneille pääsi, niin kengät meinasi jalasta lähteä. Suunnistus sujui huomattavasti paremmin kuin lauantaina. Ihan suoria löytöjä ei kaikki ollut, mutta mitään mega-pummejakaan ei tullut yhtään. Osassa pahimman alueen karttaa oli muutamalla rastivälillä “onneksi” vähän peesiapuakin ja se varmaankin säästi minulta muutaman minuutin, mutta melko hyvin olin kertalla muutenkin. Sijoitus 5/9 oli ihan tyydyttävä ja kärkeenkin jäi eroa vain reilut 14 min joka on 10 km reitillä minulle melko vähän.

Suunnistuspainotteisen viikon treenit:

Ma: suunnistuskisa 10 km
Ti: ap. pyöräily 16 km, ip suunnistus 6,5 km
Ke: ap. juoksu 16.1 km, ip juoksu 15.6 km
To: ap. pyöräily 16 km, sali 1 h, ip. juoksu 16.3 km
Pe: ap. juoksu 10.3 km, ip. pyöräily 16 km
La: ap. suunnistuskisa 6.6 km, ip. juoksu 12.1 km
Su: ap. suunnistuskisa 12.1 km

Huom. suunnistuskisojen kilometrimäärät ovat toteutuneita kilometrejä, ei ratapituuksia.

Kaikki suunnistuskisani on merkattu ao. osoitteeseen ja sieltä löytyy myös toteutuneet reitit.
http://maps.google.fi/maps/ms?ie=UTF8&hl=fi&msa=0&msid=105324888625546013498.00045aa43d515b5ed8901&z=6

Suunnistuskausi avattu

Heti maanantaina potkaistiin suunnistuskausi taas pitkän odottelun jälkeen käyntiin, kun Tampereen iltarastit starttasi Kyötikkälästä. Jälleen piti muistella mihin suuntaan kompassin punainen nuoli osoittikaan. Työn ja tuskan takana oli myös saada vedettyä talven aikana kutistuneet nastarit jalkaan. Talvi oli venynyt sen verran pitkäksi, että metsän puolella ja poluilla oli vielä lunta puoleen sääreen asti, ja siellä mistä lumi oli päässyt jo sulamaan, niin polut olivat kuitenkin jäiset. Mutta kaikesta huolimatta mukavaa taas oli päästä metsässäkin juoksemaan ja kun suunnistuskin tuntui sujuvan suht. mukavasti niin kauden aloituksesta jäi ihan positiivinen tuntuma.

Toki maanantaina oli jo ehditty muutakin tekemään. Eli aamun työmatka pyörällä ja matkan varrella tunti punttisalia. Töiden jälkeen n. 10 km pyörällä töistä Hervantaa josta suuntasimme autolla kohti Kyötikkälän suunnistusmaastoja

Tiistaina oli vuorossa työpaikkaporukalla Cooperin testi. Testi suoritettiin Ratinan stadionilla vaikka vahtimestari ei kauhean suopeasti katsonutkaan kun ryntäsimme vielä suljettuna olevalle radalle. Pienen keskustelun jälkeen saimme kuitenkin jopa pukuhuoneen ovenkin auki ja testi päästiin suorittamaan ilman sen isompia murheita. Keli oli muuten ihan hyvä, mutta vähän lämpimämpi olisi voinut olla, sillä 3 plus-astetta pakotti, ainakin minut, pitämään hanskat kädessä ja muutenkin kevennetty asustus sai jäädä vielä tällä kertaa väliin. Itse juoksukin sujui yllättävän hyvin. 3330 m tuli saavutettua ja se oli kyllä enemmän kuin mitä tässä vaiheessa kautta olisin odottanut. Se tiesi hyvää myös lauantain TeivoCuplle. Cooperin jälkeen kävimme vielä HaPa:n ja TuPa:n kanssa Pyynikillä tekemässä mäkivetoja, mutta aika vähiin ja tehottomiksi ne jäi, sillä kyllä 12 min juoksutesti oli vienyt suurimmat voimat jaloista.

Viikonlopulle kun oli suunniteltu sellaista ohjelmaa, että pitkää lenkkiä ei silloin pääsisi tekemään, niin päätin tehdä keskiviikkona  työmatkat juosten molempiin suuntiin. Töihinpäin Pirkkalan kautta ja kotiinpäin Pyynikin kautta – matkaa sille päivälle tuli n.32 km.

Torstai oli pääsiäisen vuoksi viikon viimeinen työpäivä enkä viitsinyt jättää pyörää töihin pyhien yli, joten työmatka meni molempiin suuntiin pyöräillen eikä juoksukilometrejä tälle päivälle tullut. Salitreeni tuli suoritettu normaaliin tapaan.

Perjantaina tei yhden n. 13 km juoksulenkin. Tein kevyen juoksentelun yhteydessä 7 x minuutin kovaa (minulle kovaa) vetoa. Ensimmäiset vedot olivat suht rennon tuntuisia ja vauhti oli vähän päälle 3 minuutin luokkaa, mutta viimeiset alkoivat jo hapottamaan ja ajat painuivat 3:10 päälle.

Lauantana oli talvikauden viimeinen TeivoCup – 5 km:n testijuoksu. Päivälle oli luvattu 14 astetta plussaa, mutta testijuoksun startissa oli asteita ainoastaa pari kolme. Vähän vähemmällä varustuksella piti päästä matkaan, mutta taas piti kiskoa lämpökerrastoa yläpäähän ja hanskoja käteen. Muuten olosuhteet olivat mainiot – lähes tyyntä ja alusta sula ja hiekasta puhdistettu. Tavoitteena oli alittaa 18:30 ja päästä maaliin ilman vatsalihaskrampiia. Suunnitelmissa oli aloittaa rauhallisesti vähän alle 4 min ensimmäinen kilometri, mutta kun ensimmäisellä kilometritolpalla huudettiin väliajaksi 3:35 niin vähän alkoi pelottamaan pääseekö täältä maaliin ollenkaan, kun vatsalihas alkaa kramppaamaan kuitenkin jo puolessavälissä. Toinen km on vähän alaspäin viettävää ja väliaika tuon km:n jälkeen oli 7:03. Puolessa välissä väliaika oli 8:51. Tämän jälkeen alkoi takaisinpäin taivaltaminen ja vauhti tuntui hiipuvan. Hiipuminen johtui varmaankin vain loivasta ylämäestä, sillä viimeinen kilometri alkoi taas tasaisella ja loppuakohden laskien ja menokin alkoi taas vähän piristymään. Väliaikoja en ollut katsonut vähään aikaan, mutta pari sataa metriä ennen maalia vilkaisin kelloa ja se näytti jokusen sekunnin päälle 17 min. Ja sehän antoi lisää potkua menoon, sillä nyt näytti tulevan ennätysaika ja vieläpä ehkä 18 min alitus. Krampista kun ei ollut tietoakaan, niin pystyi rutistamaan lopussakin vielä vähän lisää vauhtia. Kun loppusatasten aikana oli aivan tuntumassa pari kisailijaakin, niin vauhtia oli pidettävä. Aika 17:48 paransi ennätystäni 20 sek:lla. Palautteleva hölkkä kotiin meni liitäen euforian vallassa, sillä tulos oli hurjasti parempi mitä olisin voinut kuvitella.

Illalla oli vuorossa vuoden ensimmäinen illalanvietto saunan ja oluen kera. Tätä ennen MaSa kuitenkin iski minulle Loimaan korttelisuunnistuksen kartan käteen joten ei siinä muukaan auttanut kuin kiskoa nastarit jalkaan ja baanalle. Rauhallisella hölkällä kiersimme radan läpi, mutta kun kartta oli kädessä, niin eipä siinä PK-sykkeisestä suorituksesta ollut tietoakaan. Harjoituksena reissu oli hyvä, enemmän pitäisi mennä tällain ilman emittiä, rauhallisesti hölkäten ja karttaa lukien. Ilta jatkui vielä tästäkin urheilullisemmin. Kauden viimeinen hiihtokisa tuli suoritettua (matka n. 30 m) sekä vaativa suunnitusrata (juomarasteineen). Kiitos vaan järjestelyistä Hirvikosken tiimi M&M:lle.

Niin kuin alkuviikosta vähän epäilinkin, niin sunnuntaina ei ollut suurta intoa lähteä pitkälle lenkille. Rangaistuslenkki oli kuitenkin tehtävä ja se tuli tehtyä Alastarolla lapsuuden maisemissa. Kyllä maailma on kutistunut viimeisten 20 – 25 vuoden aikana. GPS näytti, että ala-asteen koululleni oli matkaa vajaa 2 km, vaikka ala-asteiässä sinne oli matkaa varmaankin 10 km. Kaverille joka asui keskustan ulkopuolella ja jonne pyörällä meno oli isomman luokan suoritus, niin sinne kertyi matkaa vähän päälle kolme kilometriä. Lapsuuden ajan “jumalan selän taus” oli nykyään GPS:n mukaan reilun 5 km:n päässä kotoa. Mitäköhän maailmasta on jäljellä 50 vuoden päästä jos kutistuminen jatkuu samaa vauhtia. No, 14 km ja reilun tunnin maakuntamatka tuli kuitenkin suoritettua.

Tälle viikolle tuli vähän enemmän kovempivauhtisia harjoituksia, eikä ihan hukkaan ne menneet ainakin kun uusi ennätys tuli tehtyä TeivoCup:ssa.

Viikon vilinät:

Ma: ap pyöräily 16.5 km, sali 1h, ip. pyöräily 9.5 km, suunnistus 35 min
Ti: ip. cooperin testi 3330 m, mäkivetoja
Ke: ap. juoksu 16.4 km, ip. juoksu 15.6 km
To: ap. pyöräily 16.5 km, sali 1h, ip. pyöräily 16.5 km
Pe: ip. juoksu 13.1 km
La: ap. juoksu 5 + 4 km, ip. juoksu/suunnistus 8 km
Su: ip. juoksu 14.3 km

Lauantain “Salo-suunnistus” -kartta:

salosuunnistus

Juhlan tuntua

Pitää oikein vääntää extra-kirjoitus näin keskellä viikkoa, kun on vähän juhlapäivän tynkää. Tänään 8.4.09 tulee täyteen kymmennen vuotta siitä kun ostin ensimmäiset juoksutossuni. Tarkastin oikein vanhoista tiliotteista, että 8.4.99 on Turtolan InterSportista ostettu 399 mk:lla Asics:n jonkun malliset tossut. Siitä hetkestä voi laskea alkaneen minun juoksuharrastukseni.

Tämän 10 vuoden aikana on harjoituspäiväkirjaan kertynyt juoksukilometrejä n. 16500, joihin on mennyt aikaa vähän päälle 1350 tuntia ja ne on saatu aikaiseksi reilulla 1230 juoksukerralla. Tarkalleen ottaen tuo kilometrimäärä on tullut juostua keskimäärin 4:55 min/km. Tosin parin ensimmäisen kuukauden aikana en pitänyt HPK:a, mutta siitä eteenpäin jokainen treeni on merkattu ylös.

Toivottavasti jalat kestävät seuraavatkin 10 vuotta, sillä mitään muuta syytä en näe, että miksi näin mukava harrastus pitäisi lopettaa.

Vuoden eka satasen viikko

Viikko lähti heti huonosti alkuun, kun aamulla töihin lähtiessäni huomasin, että pyörän takakumi oli tyhjänä. Ei siinä auttanut muu kuin vaihtaa kamat ja mennä autolla salille.

Kumin vaihto auttoi ja rengas tuli taas kuntoon, joten tiistaiaamusta pääsin taas pyörällä töihin. Päivän aikana länsituuli oli voimistunut melkoisesti ja juoksu kotiinpäin oli melkoista vastatuulee puskemista.

Aprillipäivän aamuna hölkkäilin töihinpäin mukavassa parin asteen pakkasessa. Tälläkertaa tuulta ei ollut tai sitten se oli myötäinen. Iltapäivällä pyörällä töistä kotiin.

Torstaina taas pyörällä salin kautta töihin ja juosten takaisin. Kolmas päivä putkee työmatkajuoksua, ihan mukavasti jaksoi, mutta pohkeet olivat melko jumissa – pelkällä asfaltilla paukuttaminen alkaa tuntumaan.

Perjantai oli taas huilipäivä joten sille päivälle ei tullut HPK:n kuin pyöräily töistä kotiin.

Lauantaiaamusta reilun 12 km:n VK-lenkki joka sisälsi molemmissa päissä vähän verryttelyä sekä loppupäässä kilsan kovavauhtisen pätkän. Illalla vielä reilun kympin saunalenkki.

Sunnuntaiaamusta piti lähteä Viimeisten Pirkkalaisten järvenkierto-yhteislenkille, mutta eipä ollut ketään muita lähdössä kierrokselle. Turhaan siis ajoin vähän yli seitsemäksi Pirkkalan TB:lle, kun kuitenkin joutui yksin juoksemaan. Meno tuntui tosi hyvältä ja lenkin loppupäässä tein piennen kiertolenkin jotta 28 km tulisi täyteen (28 km:llä tuli varmistettua, että viikolle tulisi satku juoksua). Vauhti oli 4:45 min/km ja keskisyke 130 (PK-kynnys 138). Lopussa tuli tehtyä kilsan reippaampivahtinen veto ja senkin jaksoi tehdä ihan hyvin (tosin loivaan alamäkeen). Illalla kävin vielä kokeilemassa miltä tuntuu iltajuoksu jos aamulla on tehnyt pitkän juoksulenkin… ei kovin kevyttä, mutta ei ihan mahdotontakaan.

Viikko oli siis ihan perusmättöä. Juoksukilsoja kertyi ihan hyvä määrä, kun kerran satanen meni rikki. Nyt alkaa kevään tulokin näyttämään hyvältä, sillä lämpöasteita on riittänyt läpi yön ja vettäkin on tullut. Pyörästäkin tuli vaihdettua nastarengas pois joten liukkaita ei enään tarvittaisi. Mettässä on vielä jonkin verran lunta, mutta siitä huolimatta huomenna pitäisi mennä ensimmäisille iltarasteille Kangasalan Kyötikkälään.

Viikon liikkumiset:
Ma: ap. sali 1h
Ti: ap. pyöräily 16.5 km, ip. juoksu 16.5 km
Ke: ap. juoksu 16.5 km, ip. pöräily 16.5 km
To: ap. pyöräily 16.5 km, sali 1h, ip. juoksu 16.5 km
Pe: ip. pyöräily 16.5 km
La: ap. juoksu 12.4 km, ip. juoksu 10.6 km
Su: ap. juoksu 28.2 km ip. juoksu 7.4 km