Fin5 2008

Ensimmäinen päivä:

Minun ensimmäinen “Fini” lähtöni oli sunnuntaina klo 14:22. Sää oli puolipilvinen lämpöä n. 22 astetta. Edessä olisi 3,4 km:n reitti. Ajatuksena oli, että menisin reitin tosi varmanpäälle ja ykköselle vaikka kävellen, mutta sitä ei saisi pummata. Lähtö oli hiekkakuopan reunasta, joten se selkeyttäisi minua ykköselle lähdössä (kauheasti väärään suuntaan ei ainakaan voisi lähteä).

Reittini: http://www.elisanet.fi/rinteet/kartat/Fin5_2008_1.jpg

Ykköselle meninkin rauhallisesti hölkäten ja tarkasti karttaa lukien. Tulin rastille suoraan, tosin aikaisemmin kuin odotin, mutta pääasia, että löytyi.

Toiselle rastille olisi matka melkein km. Välin alkuosan reitinvalinta oli äkkiä tehty, sillä parin sadan metrin juoksun jälkeen pitäisi tulla tielle. Tien toisella puolella on merkitty kielletty alue jonka jälkeen tien toiselle puolelle. Tähän asti menikin ihan suunnitelmien mukaan, mutta tien ylityksen jälkeen piti mennä vain kompassisuunnalla rastille päin jolloin eteeni pitäisi tulla tie joka päättyisi heti sen jälkeen tulevalle leveälle sähkölinjalle. Tulin kuitenkin suoraan sähkölinjalle enkä ollut ylittänytkään tietä ollenkaan. Sitä ihmetellessä päätin kuitenkin juosta linjan toiselle puolelle ja sieltä sitten linjan reunaa pitkin oikealle. Tulinkin samantien tielle jonka minun piti ylittää jo linjan toisella puolella. Nyt ainakin tiesin sijaintini ja se oli noin 200 m liikaa vasemmalla. Kompassia oli tullut luettua varmaan huonosti… tai jotain. Kun olin juossut tuon 200 m linjan reunaa pitkin, niin hyppäsin metsän puolelle kohti rastia, joka sitten löytyikin melko helposti.

Kolmannelle rastille oli matkaa vain n.150 m, mutta se oli vihreällä alueella kumpareikossa, joten tiesin, että vaikeuksia voi tulla. Rasti löytyi kuitenkin pienen sivuliikkeen jälkeen.

Neloselle oli matka n. 600 m. Pysyin rastivälillä hyvin kartalla, sillä selkeitä tarkastuspisteitä oli matkan varrella ja pysyin suunnassa hyvin. Rastinotto meni taas vähän hakuammunnaksi ja meninkin ensin muutaman kymmenen metriä rastin ohi ennen kuin hahmotin virheeni.

Viitosrastille oli matkaa reilu 500 m. Väli oli selkeää lukea. Ensin suon sitten kallion kierto. Sähkölinjan ali ja suunnalla kohti asutusta jonka välittömässä läheisyydessä rasti olisi. Vähän ennen asutusta tulin isolle kivelle josta paikansin itseni ja rasti löytyikin heti helposti.

Kuudes rasti oli taas lähellä noin 150 m päässä. Pienen epävarman menon jälkeen rasti löytyi hyvin.

Viimeiselle rastille olisi matkaa reilu 200 m. Se olisi ihan maalisuoran tuntumassa ja sijainti oli tuttu, joten sinne sai tykittää täysillä.

Maalisuora alkoikin sitten lähes heti viimeiseltä rastilta

Toinen päivä:

Toisen päivän lähtö oli 12:14. Reitti oli 4,4 km. Keli oli vastaava kuin ensimmäisenäkin päivänä. Lähtö oli leveän sähkölinja reunassa, joten jälleen oli selkeä kohta lähdölle.

Reittini: http://www.elisanet.fi/rinteet/kartat/Fin5_2008_2.jpg

Ensimmäiselle rastille oli matkaa n. km joten ihan kävellen ei voinut lähteä liikkeelle, vaikka varovaisesti oli tarkoitus mennäkin. Reitinvalinta alkoi suon keskellä menevää polkua pitkin. Sitten kierrettäisiin kallio ja tultaisiin aukon kulmaan, ja sen jälkeen taas suon yli jonka jälkeen tultaisiin vihreälle ja kimurantille alueelle. Tähän asti menikin ihan suunnitelmien mukaisesti, mutta sitten alkoikin odotetut vaikeudet kun saavuin tiheikköön. Yritin ottaa tarkasti, mutta melkoisin kiemuroita tuli tehtyä ennenkuin rasti löytyi. Nelisen minuuttia tuli hakua, enemmällekin olisi ollut mahdollisuuksia.

Suora reitti toiselle rastille olisi ollut suota ja vihreätä aluetta joten päätin lähteä kiertämään oikean kautta kuviorajaa pitkin. Kuviorajaa seuraten eteen pitäisi tulla metsäkoneuria sekä isompi polku. Kuviorajaa en kuitenkaan saanut hahmotettua ja juoksu oli kuin menoa tuntemattomaan. Uskoin kuitenkin tulevani polulle, mutta jonkun ajan juoksun jälkeen alkoi epävarmuus iskemään ja jouduin kysäisemään vähän apuakin. Pikaisesta avusta en kuitenkaan saanut riittävästi selkeyttä sijainnistani joten jouduin jonkin aikaa kartoittamaan sijaintiani. Hakusessa ollut polku löytyi ja sen avulla myös rasti.

Kolmas rasti oli lähellä, mutta vihreällä alueella ja kumpareikossa. Taas oli tiedossa hankaluuksia, mutta löysin kuitenkin selkeät nuotit rastille, eikä ongelmia ilmennyt.

Neljännelle rastille oli taas pitempi matka, n. 1,3 km. Jälkeenpäin katsottuna minulle nopeampikin reitinvalinta olisi ollut. Menen suorilla kunnes saavun isomalle polulle jota pitkin kierrän n. 100 m päähän rastista. Väli meni muuten suunnitelmien mukaan, mutta polulta poistuminen tuli tehtyä muutama kymmenen metriä liian aikaisin joka aiheutti sen, että lähestyin rastia väärän ojanristeyksen kohdalta ja tästä syystä tuli taas pari minuuttia ylimääräistä pyörimistä.

Viidennelle rastille pääsi taas tekemään polkukiertoa. Nyt osasin poistua polulta oikeasta kohdasta ja parin sadan metrin metsäosuuskin meni hienosti, koska maastossa oli selkeitä kiinnekohtia. Rasti löytyi helposti.

Kuudennelle rastille oli vain n. 300 m matkaa, ja siitäkin matkasta puolet polkujuoksua joten rastille sai tykittää täysillä. Rasti oli polun vieressä kuopassa ja löytyi helposti.

Viimeiselle rastille oli matkaa n. 150 m ja se oli vanhassa tutussa paikassa, eli tykitystä sai jatkaa viimeisen rastin kautta maaliin asti.

Kolmas päivä:

Kolmannen päivän lähtö oli 10:42. Reitti oli edelleen pidentynyt, nyt 5,9 km:iin. Sää oli ollut koko aamuyön ja aamun sateinen, mutta lähtöön kävellessä sade oli juuri lakannut. Metsä oli kuitenkin likomärkä.

Reittini: http://www.elisanet.fi/rinteet/kartat/Fin5_2008_3.jpg

Ensimmäiselle rastille oli matkaa n. 600 m. Reitinvalintavaihtoehtoja ei juurikaan ollut. Lähdöstä heti leveän sähkölinjan alitse, tiheikön sivuutus vasemmalta ja saavun kuviorajaan josta alkaisi ensin tiheikkö ja sitten pienipiirteinen kallioalue. Otin tiheikön ja kallion tosi rauhallisesti ja tarkasti, ja tulinkin rastille lähes suoraan.

Kakkoselle oli matkaa km. Ensimmäisen puolikkaan menin kompanssisuunnalla ja saavuinkin juuri oikealle kohdalle tietä, jota pitkin jatkoin muutaman sadan metrin matkan ennenkuin siirryin hakkuun läpi tiheikköön. Rasti sijaitsi tiheikössä kumpareisella kalliolla, mutta ihme kyllä rasti löytyi tosi sujuvasti.

Kolmoselle matkaa oli vain 400 m. Suht lähelle rastia pääsisi melko helposti, mutta itse rasti olikin sitten pienipiirteisellä alueella. Pari minuuttia ylimääräistä rastin löytymisessä meni, mutta jälleen oli mahdollisuuksia pahempaankin.

Neljäs rasti oli myös lähellä n. 300 m päässä. Rasti oli pienellä jyrkänteellä lähellä tietä joten helpolta tuntuvalle rastille tuli lähdettyä vähän turhan summittaisesti. 100 m juoksun jälkeen tulin haluttuun kohtaan hakkuun kulmaan, mutta sitten meno oli vähän päätöntä ja pieni kierto tuli tehtyä ennen rastin löytymistä.

Viidennelle rastille oli matkaa reilu km. Lähdin tekemään tiekiertoa. Samalla rastivälillä oli myös toinen suunnistaja jota lähdin vähän peesailemaan tieltä poistumisen jälkeen. Vähän turhan kiinteästi tuli peesattua muutama sata metriä, sillä putosin vähän kartalta. Onneksi saavuimme hakkuun kulmaan josta sain taas tarkasti sijainnistani kiinni. Rastille lähestymisen otin taas varovaisesti. Osuin rastille hyvin ja pääsin sinne jopa vähän ennen “peesiapuani”.

Kuudennelle oli taas pitempi matka, n. 1,5 km. Päätin taas tehdä tiekierron, koska kiertoreitti näytti suht selkeältä ja vauhdikkaalta pätkältä. 1,5 km pääsi juoksemaan kovavauhtisesti, ennenkuin piti siirtyä suon puolelle. Rasti kuitenkin sijaitsi suon jälkeen olleen kattion takapuolella ja löytyi melko helposti.

Seiska olisi jo lähdellä maalia, mutta matkaa sinne oli n. 700 m. Edessä oli ensin iso kallio (joka jälkeenpäin katsottuna olisi kannattanut kiertää) jonka yli painelin. Kallion jälkeen suuntasin kohti rastin lähellä olevaa tietä jota pitkin pääsin helposti rastin lähelle. Kävin katsomassa ensin matkan varrella olleen väärän rastin (varmuuden vuoksi), mutta omakin löytyi heti parin kymmenen metrin päästä.

Viimeinen rasti oli taas lähellä ja tutussa paikassa. Joten taas otin kaiken irti mitä jaloista lähti.

Neljäs päivä:

Neljännen päivän lähtöni oli klo 12:50. Matkaa reitillä oli ainoastaan. 3,36 km.

Reittini: http://www.elisanet.fi/rinteet/kartat/Fin5_2008_4.jpg

Ensimmäiselle rastille oli matkaa 400 metriä. Lähdön ja rastin välillä ei ollut oikeastaan muuta kuin iso hakkuuaukko, joten rasti löytyi helposti.

Toiselle rastille olikin jo matkaa lähes 800 m. Rastivälillä oli pari polkua ja ojaa jotka ohjasivat hyvin menoa. Mutta viimeiselle polulle ennen rastia tultiin tiheiköstä ja tulin polulle eri kohdasta kuin luulin. Polulta piti olla vain 150 m rastille, joten uskoin löytäväni sen helposti. Olin kuitenkin n. 200 liikaa oikealla väärällä kalliolla ja siellä tuli tehtyä viikon suurin pummi. Ainakin 8 min meni ennenkuin lähdin takaisin polulle ottamaan uudelleen suuntaa. Sen jälkeen rasti löytyikin suht äkkiä.

Kolmas rasti oli vain 300 m:n päässä ja olin käynyt edellistä rastia hakiessa jo aika lähellä sitä. Rasti sijaitsi tiheikössä joten varovaisesti piti ottaa. Tulin kuitenkin melko suoraan lipulle.

Neloselle oli matkaa reilu 700 m, ja siinä noustiin Kusiaismäen laelle. Suunnalla lähdin menemään ja koska juuri ennen rastia olisi polku ja aukko jonne pitäisi löytyä suht helposti päätin painella mäkeä ylös minkä vain pääsin. Tulinkin aukolle melko suoraan ja rasti löytyi heti sen jälkeen.

Viidennelle rastille oli mataa 600 m ja sinnekin lähdin ihan kompassisuunnalla. Rastille mennessä ylitettiin pari kertaa pururata. Tulin pururadalla vähän sivuun, mutta rasti löytyi suht pian radan jälkeen.

Kutoselle ei ollut matkaa kuin vajaa 200 m ja se löytyi pienen koukun (ja väärän rastin) jälkeen jyrkänteen alta helposti.

Viimeinen rasti olikin taas maalisuoran päässä ja sinne oli matkaa 250 m. Kivikkoista rinnettä vaan alas pururadalle ja mahanalus jalkoja täyteen. Rastille tulo oli melkoista alamäkijuoksua.

Viides päivä:

Reittini: http://www.elisanet.fi/rinteet/kartat/Fin5_2008_5.jpg

Viimeisen päivän lähtö oli 10:32. Matka oli taas pidentynyt 5,42 km:iin.

Ensimämiselle rastille ei ollut matkaa kuin 150 metriä, mutta sain silti kulutettua siihenkin useamman minuutin aikaa. Rasti oli avokalliorinteessä jossa oli kiviä ja kumpareita vähän liikaa meikäläisellä. Kyllä se lopulta löytyi kun laittoi kävelyksi, luki karttaa ja pyöritteli päätään riittävästi.

Toiselle rastille matkaa oli 350 m. Sinne pääsi melko suoraviivaisesti juoksemalla pururataa pitkin ja hyväksikäyttäen jo tulleita uria.

Kolmoselle olikin sitten matkaa jo lähes 1,2 km. Alkumatkasta käytin hyväksi pururataa, josta tosin poikkesin liian aikaisin metsään päätyen pian uudelleen samalle pururadalle. Tämän jälkeen tulikin vähän epävarma olo, mutta saavuin kuitenkin haluamalleni suolle. Lähdin kiertämään suota, sillä se tuntui melko märältä, eikä tehnyt oikein mieli uimahommin. Taas tuli hosuttua rastin otossa ja vauhtia piti ottaa uudelleen suon reunasta. Mutta löytyi se lopulta.

Neloselle oli matkaa n. 450 m. Ensin taas suon yli ja sitten tiheikköön josta tulin polulle. Rasti olisi polusta n. 200 m päässä leveässä ja jyrkässä avokalliorinteessä. Tiesin kerjääväni vaikeuksia, sillä lähdin rinteeseen, vaikka en ollut ihan täysin varma sijainnistani. Vähän aikaa siinä sahattiin rinnettä sivusuunnassa ennenkuin rasti löytyi.

Vitosrasti oli samassa rinteessä n. 300 m päässä. Suunnalla saavuin rastille “kuin telkkä pönttöön”.

Kuudes rasti oli 850 metrin päässä. Jyrkkä rinne piti kavuta takaisin ylös. Polun jälkeen ensin tiheikön reunaa pitkin ja sitten sen läpi toiselle polulle. Hakkuukallion yli sen toiselle reunalle ja sieltä rasti löytyikin hyvin jyrkänteen alta.

Seitsämäs rasti oli 1,1 km:n päässä Kusiaismäen päällä. Lähes suorilla lähdin menemään, vaikka pientä kiertoa olisi voinutkin tehdä. Tähtäimessä oli taas mäen päällä sama polku ja aukko johon olin edellisenäkin päivänä osunut. Nyt valitettavasti menin 50 m väärälle puolelle sivuun ja lähdin hakemaan aukkoa väärästä suunnasta. 100 m juoksun jälkeen tajusin virheeni ja lähdin suuntaamaan kohti tietä joka sijaitsi ihan rastin lähellä. Tieltä sain suunnan rastille joka löytyikin sitten helposti.

Kahdeksas rasti oli taas pururadan takana rinteessä, n.600 m päässä. Kompassisuunnalla ja pururadan mutkia suunnan apuna käyttäen rasti löytyi hyvin.

Viimeinen rasti oli taas tutussa paikassa ja sinne oli matkaa vain 200 m. Hurjastelin rinnettä alas pikavauhtia ja pian maalisuora häämöittikin viimeistä kertaa tällä rastiviikolla.

Tulokset löytyy osoitteesta: http://tulokset.fin5-2008.net/tulokset/fi/2008_fin5/

Lomille lomps

Yhden lepoviikon jälkeen alkoi jälleen juoksuinotoa löytymään. Maanantai meni vielä pyöräilyn merkeissä, mutta tiistai-iltapäivästä olikin lomanaloituslenkin vuoro. Viikonlopun lenkit olivat olleet ensimmäisiä juoksuja maratonin jälkeen ja niin ollen myös rauhallisia. Nyt annoin jo sykkeidenkin nousta ja menin vähän reippampaa vauhtia. Testissä olivat myös uudet Nimbukset jotka olin tilannut web:n kautta Englannista. Samanlaiset olivat kuin edellisetkin joten webbi-tilaus kannatti. Matkaa kertyi reilu 15 km.

Keskiviikkoaamusta käytiin Tuulin kanssa yhdessä juoksulenkillä. Mentiin sellaista vähän alle 5:30 min/km vauhtia. Illalla käytiin vielä Nokian Iltarasteilla Pinsiöntiellä. 5 km:n reitti meni ihan mukavasti, joten se oli ihan hyvä valmistautuminen viikonloppuna alkavalle Fin5:lle.

Torstaiaamusta lähdin tekemään ylipitkää juoksulenkkia. Yhdenksän aikaa aamulla tankkasin juomavyön täyteen urheilujuomaa ja taskuun muutaman energiapatukan. Tarkoitus oli lähteä hölkkäilemään 6 min/km vauhtia siten, että vuoreotellen 25 min juoksua ja sitten 5 min reipasta kävelyä. Matkan mitasta en ollut vielä tehnyt päätöstä, joten se selviäisi juoksun aikana, kun alkaa tietämään miten sitä jaksaa… toivottavasti ainakin maratonin verran. Vauhtia en saanut millään putoamaan 6 minuuttiin joten oli mentävä n. 5:30 min/km vauhtia. Ensimmäinen 25 min meni tosi rennosti ja 5 min kävely rentoutti entisestään seuraavaa juoksupätkää. 7 km:n jälkeen piti käydä kiskalla vessassa, mutta sen jälkeen vessareissuja ei tarvinnut tehdä. Toinen ja kolmaskin 25 + 5 min meni kevyesti eikä ongelmia esiintynyt. Neljännen kävellyn alussa Tuuli sai minut pyörällä kiinni ja pyöräili loppumatkan mukana. Keskivauhti oli pysynyt 6 min/km:ssä kävelyosuudet mukaanlukien, joten neljännen kävelyn jälkeen aikaa oli mennyt 2 tuntia ja matkaa 20 km. Olin päättänyt kokeilla juosta 5 tuntia joten reittisuunnitelma tehtiin sen mukaan. Nyt olin juossut kotoa Pirkkalan kautta Ratinaan, nyt matka suuntasi kohti rantatietä ja sieltä kohti Ylöjärven keskustaa. Kävelyosuuksilla oli alkanut vasemman polven etuosassa esiintymään kipua, mutta juoksussa kipua ei tuntunut. 30 km:n jälkeen alkoi jo odottamaan kävelyosuuksia, sillä ne piristivät aina vähäksi aikaa juoksua. Maraton meni aikaan 4:11:30. Viimeisellä puolella tunnilla en enään kävellyt vaan juoksin tasan 5 tuntiin jolloin matkaa oli kertynyt 50,65 km. Jalat menivät kyllä melko jumiin, mutta mitään vaivoja ei juoksusta tullut. Vaikeinta reissussa oli varmaankin vauhdin pitäminen riittävän rauhallisena. Liian rauhallinen vauhti tuntui vain jumittavan paikkoja enemmän ja tästä syystä en 6 min/km vauhtia pystynyt menemäänkään. Rauhallista juoksuvauhtia pitää harjoitella, mikäli haluaa juosta pitempiä aikoja/matkoja.

Perjantaina oli lepopäivä. Kävin kuitenkin jalkahieronnassa, mikä tosin ei ollut kovin mielyttävä kokemus edellispäivän 5 h:n juoksun jälkeen.

Lauantaiaamusta tein 12 km:n reippaamman lenkin, mutta meno oli vähän kankean oloista. Vauhti ei ollut kovin kummoinen, ja sykkeetkin olivat korkealla.

Sunnuntaina olimme jo saapuneet Saarijärvelle. Päivällä olisi ensimmäinen suunnistus, mutta aamusta ehti vielä hyvin tekemään reilun 11 km:n rauhallisen juoksulenkin.

Tämä viikko oli kautta-aikojen toinen yli 100 km:n juoksuviikkoni (101 km). Tämän lisäksi tuli vielä reilu kymppi suunnistusta, joten määrällisesti viikko oli hyvä (laadusta en kylläkään olisi niin varma).

Elämää maratonin jälkeen…?

Alkuviikko meni vielä viikonlopun hyvän suorituksen fiilistelyssä. Vaikka pohkeet ja etureidet olivat monta päivää todella kipeät, ja pienenkin istumisen jälkeen liikkeelle lähtö näytti varmaankin paremminkin siltä kuin olisi myöhästynyt juuri ratkaisevalla hetkellä vessakeikalta, niin henkinen olotila oli upea. Alkuviikosta olisi kannattanut tulla pyytää talkoisiin, nimeä asuntovelan takaukseen tai elimenluovutukseen, sillä kaikkiin olisi tullut varmaan myöntävä vastaus. Näin loppuviikosta tunnelmat on jo sen verran tasaantunut, että enään ei kannata kysyllä kuin talkoisiin.

Vähän tyhjä olo tässä nyt on, kun takana on onnitunut suoritus ja seuraavaa tavoitetta ei ole vielä asetettu. Palkitsemismässäilykin on vähän jäänyt päälle ja tossut ovat saaneet olla melko rauhassa. Toivottavasti juoksumotivaatiokin pian taas herää, vaikka uskonkin, että lähiviikot menee enemmänkin suunnistuksen parissa.

Tässä on ehtinyt jo vähän miettimään ja ihmettelemään, että mikä moisen suorituksen oikein mahdollisti. Suurin asia on varmaankin ollut, että jalat ovat olleet juoksukunnossa yhtämittaisesti yli 7 kk, eli treeneihin ei ole tullut tuona aikana taukoja. Marraskuun alussahan jalat olivat vielä siinä kunnossa, että tein pelkkiä kävelylenkkejä joiden aikana hölkkäilin muutama sata metriä kerrallaan.

Syyt sitten siihen, että miksi jalat ovat nyt pysyneet kunnossa, niin voi olla montakin. Yleensä jalkavaivani ovat alkaneet keväällä, kun määrät ja tehot ovat kasvaneet. Tänä keväänä kuulostelin erityisen tarkasti kiputiloja ja pidin rohkeasti tarvittaessa taukoa. Onneksi mitään isompaa ei ilmennyt. Uskon myös, että työpaikkapyöräilyn vähiin jättäminen piti jalat paremmassa kunnossa. Keväällä tehty kuntotesti suositteli tiputtamaan PK -lenkkien vauhtia ja se vähensi myös jalkojen kuormitusta pitkillä lenkeillä. Aloin myös pitämään viikossa yhden totaalisen lepopäivän treenirasituksesta, eli juoksu, suunnistus ja punttisali jäivät ainakin yhdeltä päivältä väliin (tosin usein kylläkin pyöräilin tuolloin töihin ja takaisin… rauhallisesti). Ruokavalio muuttui edellisiin vuosiin sen verran, että söin töissä lämpimän ruuan ja siirsin leipä/jugurtti -aterian illalle. Salilla aloin myös tekemään enemmän polven seutua tukevien lihasten vahvistavia liikkeitä.

Oliko millään, yhdellä vai useammalla näistä asioista vaikutusta tulokseen jää arvailujen varaan, mutta samaa rataa hajoittelun pitäisi jatkua, jos vaikka saisi joskus vielä muutaman sekunnin nipistettyä ennätyksestä pois. Vaikka 3 h tulikin nyt alitettua, niin kyllä bloggailu varmaankin vielä jatkuu (vaikka joskus mainitsinkin, että 3 h:n alitukseen asti tulee kirjoiteltua), joten raporttia on tulossa ainakin vielä Fin5:lta, Tunturisuunnistuksesta ja rogainingista (mikäli tapahtumiin ylipäätään päästään).

Mahtui viikkoon sentään vähän liikuntaakin. Kävin neljänä päivänä töissä pyörällä, ja siitä kertyi n. 32 km/pv. Keskiviikkona tuli myös käytyä pitkästä aikaa ulkoiluttamassa kompassia metsän puolella. Noki-rastit on jäänyt tänä kesänä vähän paitsioon, mutta nyt tuli taas Koukkujärven maastossa harhailtua. Vähän oli taas hakemista tuo suunnistus, mutta pois päästiin. Juoksu oli tosi väsynyttä ja jalatkin olivat vielä kipeät.

Loppuviikosta alkoi jo sen verran juoksu polttelemaan, että lauantaina oli tossut ihan pakko laittaa jalkaan ja lähteä kevyelle lenkille. N. 12 km jaksoin jolkotella ja voivotella vielä kipeitä jalkojani. Vasen etureisi ja oikea takareisi olivat alusta asti vähän arat, mutta 7 km:n kohdalla meni pohkeet ihan jumiin ja olivat loppumatkan kipeät. Muuten juoksu tuntui jo ihan mukavalta.

Sunnuntaina oli Alastarolla PunKu:n järjestämät Kesälaitumen rastit. Ilma oli suunnistukselle juuri sopiva, 16 astetta lämmintä ja puolipilvistä. Sarjalleni oli tiedossa 6 km reitti ja 12 rastia. Alku meni perinteiseen tapaan, eli pummasin ykköstä sen verran reippaasti, että kompassi meinasi jäädä koivunoksaan roikkumaan. 4 – 5 min ylimääräinen haku siinä tuli, mutta matka kuitenkin jatkui. Hyviä selityksiä tuolle haulle kyllä löytyy, mutta jätetään ne nyt väliin. Kotimatkalla aloin miettimään, että kuinkahan iso prosentti minun kaikista pummiminuuteistani on tullut ykkösrastille mennessä – se on kyllä varmaan aika iso. Loppumatka ei sitten sujunutkaan perinteiseen tapaan, vaan meni yllättävän hyvin. Suht varovasti otin, joten mitään isompaa ei sitten tullutkaan sohlattua (aina nyt jotain pientä). Sijoituskaan ei ollut viimeinen. Eli olen ihan suht tyytyväinen suoritukseeni, ja järjestelytkin toimivat mainiosti (olikohan maksettu kommentti 😉 ). Vessapaperiakin oli riittävästi ja kilpailunjohtaja huolehti siitä ihan henk. koht.

Ykkösen pummi
Ykkösrastin pummausreitti.

Illalla tuli käytyä vielä tekemässä kevyt kympin verryttelylenkki.