Viikko 48/2022 (28.11. – 4.12.2022)

Mukava talvinen keli on jatkunut tälläkin viikolla. Pikku pakkasessa on menty, joten muutaman sentin lumikerros on säilynyt. Uutta lunta ei tällä viikolla ole juurikaan tullut, mutta torstaina kuitenkin ajoin A:lla tiemme ensimmäistä kertaa puhtaaksi. Mettähommiinkin kelit ovat olleet mitä parahimmat, kun ei ole tarvinnut lumessa rämpiä eikä pakkastakaan ole ollut liikaa.

Selkävaivatkin ovat vähän helpottaneet. Enää ei istuminen tuota tuskaa ja muutenkin liikkuvuus on selässä parantunut. Edelleen yöisin tulee sitä varottua ja yöllä on vielä tullut pieniä “sähköiskuja” alaselkään kylkeä kääntäessä.

Maanantaina kävin pyörällä töissä, ja illalla kävin tekemässä sauvakävelylenkin Lamminpään harjulla. 9 kilometrin lenkkiin kului aikaa vähän vajaat puolitoista tuntia. Sykkeet olivat maltillisesti 87/120 bpm (avg/max).

Tiistaina olin kotikonttorilla ja illalla poljin trainerilla vähän vajaat kaksi tuntia samalla kun tuli katsottua jalkapalloa. Laitoin pyörään wattipolkimet kiinni ja Zwiftiin tuli nyt sen kautta tehot ja kadenssi. Tällä kertaa keskitehot olivat 161W ja keskisyke 120 bpm.

Keskiviikkoaamuna poljin maasturilla töihin. Illalla oli toimittaja-häppening ja kävimme ensin Ikuri Arcadessa pelailemassa flippereillä ja päälle Gurussa syömässä. Pyörä jäi töihin ja taksilla kotiin.

Torstaina taas kotikonttoripäivä ja illalla reilun puolentoista tunnin sisäpyöräily jalkapalloa katsellessa. Keskitehot 153W ja keskisyke 124 bpm.

Perjantaina autolla töihin ja pyörä takaluukussa kotiin. Illalla kävin pikku pakkasessa Lamminpään hajrulla sauvakävelemässä kilpa-5:n lenkin. Hölkkäsin kaikki ylämäet rauhallisesti ja niistä kertyi varmaankin yhteensä pari kilometriä. Yhteensä matkaa kertyi noin 10 kilometriä ja aikaa kului vähän vajaat puolitoista tuntia. Keskisyke oli 103 bpm ja maksimi 153 bpm. Paikoin sain mennä pimeitä uria pitkin, joten varovainen sai olla. Hölkkäily ei tuntunut selässä, mutta illalla ja seuraavana yönä se oli taas vähän kipeämpi. Seuraavana päivänä se ei onneksi enää vaivannut.

Lauantaina tuli kaadeltua taas vähän puita ja tehtyä niistä klapeja. Koko valoisan aika pihalla teputtamassa. Illalla piti vielä pyöräillä, mutta oli niin veto poissa, että jätin väliin.

Sunnuntai oli lauantain toisinto.Nyt kuitenkin tein sisäpyörätreenin samalla kun katsoin jalkapalloa. 1:10 tuli poljettua 179W keskitehoilla. Keskisykekin oli melko korkealla 140 bpm:ssä. Taisi vähän päivän teputtelut nostaa sykettä, tosin reittikin oli mäkinen.

Viikko 47/2022 (21.-27.11.2022)

Talvi on pitänyt pintansa tällä viikolla. Joka päivä ollaan oltu pikku pakkasella ja viikonloppuna tuli pari senttiä lisää luntakin. Ihan mukavaa ulkoilukeliä olisi, jos olisi jotain ulkoiluharrastuksia. No, kyllä sitä viikonloppuna tuli oltua pihalla toista kymmentä tuntia, kun taas vähän kaatelin puita ja löin niitä klapeiksi. Nyt on vielä hyvä tehdä noita mettähommia, kun ei tarvitse hangessa rämpiä eikä muutenkaan kova pakkanen.

Maanantaina kävin taas selkäfixarilla, ja alaselkää/pakaraa runtattiin tälläkin kertaa auki. Selkä tuntui taas tosi hyvältä käsittelyn jälkeen, mutta autossa istuskelu sai sen taas vähän jumiin, mutta joka tapauksessa parempi se taas on.

Tiistaina kävin pyörällä töissä. Sen verran oli lunta, että piti ottaa maastopyörä alle, kun gravelissa on vielä sliksit alla. Töihin päin meni mukavasti, mutta kotimatkalla tuli rengasrikko ja piti soittaa kotoa kyytiä. Illalla poljin noin puolitoista tuntia sisätrainerilla kevyttä rullailua 137W keskitehoilla.

Keskiviikkona kävin rontgenissä kuvauttamassa selkääni, josko niistä kuvista näkyisi jotain. Magneettikuvia toivoin, mutta ehkä tämä on tyhjää parempi. Selkä on ollut sen verran hyvä, että kävin illalla kokeilemassa vähän juoksemista. 5 kilometrin lenkin juoksin rauhallisella vauhdilla, mutta ei se kauhean letkeää menoa ollut. Kipua ei sinänsä ollut, mutta joka asekeleella jotain tuntemuksia oli alaselässä ja meno oli tosi jäykän oloista. Taisi olla lenkki taas virhe, sillä tämän jälkeen selkä/pakara meni taas huonompaan kuntoon.

Torstaina kävin pyörällä töissä. Nyt olin vaihtanut graveliin nastarenkaat ja matka menikin jouhevammin kuin maastopyörällä. Illalla poljin vielä reilun tunnin verran trainerilla kevyttä rullailua 130W keskitehoilla.

Perjantaina kävin taas selkäfixaanalla. Tällä kertaa piti jo alkaa jumppailemaan, mutta koska selkä oli huonommassa jamassa keskiviikon juoksukokeilun jäljiltä, niin runtattiin se taas kuntoon. Ja hyvä se siitä lähtien on ollutkin. Illalla tuli Hertta-koira viihdyttämään meidän poikia viikonlopun ajaksi. Koiruuksia oli nyt siis kolmin kappalein.

Lauantaina tein valoisan ajan puuhommia. Illalla poljin trainerilla vähän vajaan puolentoista tunnin ajan. Tällä kertaa yritin ottaa jo vähän enemmän tehoja kehiin ja keskitehot olivatkin 153W. Asensin pyörään myös wattipolkimet ja ne antoivat keskitehoksi 173W.

Sunnuntaina jälleen koko valoisan aika pihalla kirveen kanssa heilumassa.

Viikko 46/2022 (14.-20.11.2022)

Talvi alkaa pikku hiljaa hiipimään jo Pirkanmaallekin. Kevyt valkoinen väri on tullut valaisemaan marraskuun harmautta. Pienessä pakkasessa ollaan myös menty loppuviikon ajan, joten lammikot ovat jäässä ja koirien tassut pysyy paremmin puhtaina.

Selkävaivojen kanssa ollaan painittu vielä tämäkin viikko. Tai ovatko ne nyt sitten selkävaivoja, mutta sinne vaivat kuitenkin oireilevat. Maanantaina kävin hakemassa Koskikeskuksen Pihlajalinnasta kortisonipiikin jonnekin pakaranseudulle. Toiveena oli, että jos vaivan syynä olisi ärhäkkä tulehdus, niin kortisoni hoitasi sen pois. Ainakaan mitään välitöntä vaikutusta ei piikillä ollut sillä alkuviikko meni vielä aika ajoin lattialla makoillessa, jotta säryt ja jomotukset helpottaisi istumisen jälkeen. Sain myös viikon tulehduskipulääkekuurin, jolla maksimoidaan kortisonin vaikutus.

Reenit jäivät arikipäivinä täysin väliin. Parina päivänä kävin päivällä tekemässä vähän aikaa klapeja, koska illat ovat niin pimeitä, ettei ilman lamppua siellä voi tehdä mitään – kävin kyllä tekemässä yhtenä ehtoona lamppu päässä klapeja. Kyykkäilyt yritin pitää minimissä, mutta eipä selkä siitäkään kauhean huonoa tykännyt, pääasia että jotain liikettä oli.

Perjantaina kävin ainoan kerran konttorilla ja silloin vain iltapäivällä muutaman tunnin verran. Silloinkin sain sellaisen jomotuksen kankkuun, että teki mieli mennä jonnekin makoilemaan, mutta pieni köpöttely auttoi asiaan. Töiden jälkeen kävin jälleen selkäfixaajalla. Siellä kurmuutettiin puolen tunnin ajan pakaranseutua ja alaselkää. Jotain käsittelyssä saatiin aikaiseksi, sillä tämän jälkeen selkä oli parempi kuin kertaakaan kolmeen viikkoon. Itse asiassa koko viikonloppu meni melko kivuttomasti, vaikka tein molempina päivinä aika monta tuntia puuhommia. Vaikka isompia kipuja ei ilmaantunutkaan, niin selkälihakset kyllä kipeytyivät ja kramppailivat. Uskaltauduin myös sisäpyöräilemään lauantaina puolentoista tunnin verran ja sunnuntaina tunnin verran. Polkeminen oli melko kevyttä, mutta eipä ollut ongelmiakaan. Toiveena oli, että olisin käynyt juoksemassa TeivoCupin osakilpailun – edes jollain tehoilla, mutta kun kokeilin aamulla vähän hölköttelyä, niin iskutus tuntui heti alaselkään ja hylkäsin cupittelun tältä kertaa.

Viikko 45/2022 (7.-13.11.2022)

Tämäkin viikko ollaan kärvistelty selkävaivojen kynsissä. Harjoituspäiväkirjaan ei tullut kuin maanantaille työmatkapyöräilyt ja myös jalkahieronta. Se olikin ainoa päivä kun olin koko päivän konttorilla. Parina muuna iltapäivänä kävin pikaisesti autolla konttorilla, mutta ne olivat vain pikavisiittejä. Johtuukohan aktiviteetien vänemenisestä, että selkä on mennyt viikon mittaan vain huonompaan suuntaan. Istuminen on ihan myrkkyä ja pidempi staattinen seisominenkin ei ole hyväksi, vaan alaselkää / kankkua alkaa polttamaan ihan vietävästi. Pääosin olen tehnyt töitä pystyasennossa koko kotikonttoriajan. Puolisen tuntia on pystynyt kerralla pystyasennossa työskentelemään sitten on pitänyt mennä joko lattialle tai sängylle makaamaan mahalleen muutamaksi minuutiksi, sitten helpottaa. Viikonloppuna tein paljon ulkohommia – klapeja ja muuta sellaista ja heti oli tuntemukset paljon paremmat kuin pääsi koko ajan vähän teputtamaan.

Tiistaina ja perjantaina kävin selkäfixaajalla. Hänen mielestään ongelma ei ole rangassa vaan nelikulmaisessa lannelihaksessa joka on varmaankin tulehtunut ärhäkkäästi. Syy siihen että se on nyt niin kivulias, on varmaankin pitkäaikaiset kireydet, maraton ja viimeinen niitti oli sulkapallo. Perimmäinen syy ongemiin on kuulemma keskivartalon lihasten epätasapaino. Toinen puoli on tosi vahva ja jumissa, toiselta puolelta puuttuvat lihakset. Tämä vetää lantion väärään asentoo ja aiheutta kipuja. Nyt pitäisi saada paikat ensin kivuttomiksi ja sitten aloittaa lihastasapainoa parantava voimaharjoittelu.

Viikko 44/2022 (31.10. – 6.11.2022)

Harmaa viikko oli harmaa myös treenaamisen puolesta. Treeneiksi ei voi oikein laskea muuta kuin keskiviikon ja torstain sisäpyöräily, joista kertyi yhteensä reilu 2,5 tuntia kevyehköä polkemista. Pyöräilyn aikana ei ole mitään kipuja tai särkyjä, mutta sen jälkeen on taas vähän entistä jäykempää. Pari kertaa tuli käytyä myös pyörällä töissä. Lauantaina vähän klapihommia.

Maanantaina kävin myös omalääkärillä rutisemassa nänän limakalvo-ongelmista. Ensimmäinen arvaus oli, että se olisi ruusufinniä ja sainkin siihen kevyen antibioottikuurin – seurataan tilannetta, että rauhottuuko vaiva sillä.

Pitkään tässä onkin kitkuteltu ja kärvistelty vaivojen kanssa. Sillä mentaliteetila on menty, että niin kauan reenataan kun paikat pysyvät ehjä, mutta tulikohan nyt jonkinnäköinen mitta täyteen ja nyt pitää siirtyä recovery modeen.

Viikko 43/2022 (24.-30.10.2022)

Alkuviikosta oli vielä edellisen viikon räkätaudin jälkimaininkeja, mutta olo ihan ok. Maanantaina olin kotikonttorilla, mutta iltapäivällä kävin Pirkkahallissa kasailemassa Energiamessujen demoa Valmetin osastolle. Reenit jätin kuitenkin vielä väliin.

Tiistaina uskaltaiuduin jo illalla sulkapalloneluriin. Pelit menivat ihan hyvin, eikä pelin aikana tullut mielestäni mitään vaurioita. Porukassa oli jälleen uusi varamies, mutta hyvin meni vaikka hän kaksaritausalainen olikin.

Keskiviikkona olikin sitten hakattu olo. Kolmen viikon sulkapallotauko taisi olla liian pitkä ja kaikki paikat tuntuivat kipeytyneen. Selkäkin vähän jumissa. Kävin kuitenkin pyörällä töissä ja illalla poljin sisätrainerilla puoli tuntia. Jotenkin oli veto poissa jaloista enkä jaksanut pidempää polkea. Tuokin aika tosi kevyttä.

Torstaina oli selkä vähän enemmän jumissa. Kävin kuitenkin aamupäivällä kokeilemassa juoksemista. Neljän kilsan lenkin juoksin, mutta sinäkin aikana piti pari kertaa pysähtyä kun selkä niin jumissa ja kipeä että joka askel sattui. Tuo juoksulenkki oli varmaankin virhe, sillä tämän jälkeen se on ollut krampissa koko ajan – kipeä ja särkee.

Perjantaina kävin kuitenkin pyörällä töissä. Pyöräilyssä selkä on ihan ok. Töissä tuli käytettyä jonkin verran sähköpöytää yläasennossa, kun tuntuu että istuminen jumittaa pahiten.

Lauantaina pidin reeneistä vapaata, mutta vähän puuhommia tuli tehtyä. Selkä ei tosin tykännyt hyvää, vaan oli jumissa, särki ja kipuili.

Sunnuntaiaamusta selkä oli hyvä, niin kuin aamuista yleensäkin – tuntuu tykkäävän makuuasennosta. Ajattelin käydä kokeilemassa juoksemista kun ei ollut krampissa, mutta 100m jälkeen totesin ettei ole mitään järkeä kun edellen tuntuu kipuilevan. Päivä kului kuitenkin pääosin metsähommissa. Vähän könyämistä se oli, kun selkälihakset koko ajan krampissa. Välillä piti huilata kannon nokassa ja välillä loikoilin havuilla. Eihän tuo nyt ihan järkevää ollut.

Viikko 42/2022 (17.-23.10.2022)

Edellisen viikonlopun rasitukset saivat kropan sen verran haavoittuvaan tilaan, että maanantaina iski tauti päällä. Räkätauti alkoi perinteiseen tapaan kurkkukivulla, sitten veti röörit tukkoon ja taisi olla vähän kuumettakin. Tätä keski pari päivää jonka jälkeen tuli ärsyttävä yskä ja nyt viikonloppuna on sitten vaan nuuskuteltu tautia pois.

Sinänsä hyvään väliin räkätauti tuli, kun kisakausi päättyi Kankaanpään maratoniin, niin nyt on hyvä ottaa vähän rauhallisemmin ja pitää ylimenokautta. Sitten voi taas alkaa reenaamaan tosissaan. Toisaalta tänä viikonloppuna oli kyllä suunnitelmissa juosta esi-TeivoCup ja sunnuntaina käydä Jämillä suunnistamassa, mutta ne jäivät nyt väliin.

Maanantaina kävin vielä töissä pyörällä, mutta loppuviikon olinkin sitten kotona ja tein vajaita työpäiviä. Viikonloppuna uskalsi mennä jo pihahommiin – vähän puuhommia ja haravointia, ja muuta pientä kevyttä.

Viikko 41/2022 (10.-16.10.2022)

Tällä viikolla arkipäivät otettiin treenien kannalta kevyesti. Tuli kevennetty ihan kunnolla lauantaina juostavan Kankaanpään maratonin vuoksi. Edellisen viikonlopun puolimarakin tuntui vielä alkuviikosta jaloissa, joten senkin vuoksi piti ottaa erityisen rauhallisesti.

Ma, ke ja to kävin konttorilla ja matkat tuli kuljettua pyörällä, kevyesti rullaillen. Maanantaina oli myös jalkahieronta, joka oli tällä kertaa melkoisen tuskallinen, sillä jalat olivat viikonlopun jäljiltä (puolimara ja sunnuntain pitkä klapihommapäivä) aikas jumissa.

Tiistaina ei ollut sulkapalloa, mutta poljin sisätrainerilla reilun puolentoista tunnin harjoituksen 149W keskitehoilla. Keskiviikkona tein 40 minuutin kotisalitreenin ja torstaina kävin juoksemassa nelisen kilometriä kevyttä hölkkää, jonka aika tein jokusen lyhen kovan, jalkoja avaavan vedon. Perjantai olikin täysi lepopäivä.

Lauantaiaamu oli sateinen, mutta se onneksi loppui kello 11:30 mennessä, jolloin Kankaanpään maraton starttasi Niinisalon varuskunta-alueelta. Lämpöä oli 11 astetta ja jonkin verran etelätuulta, mutta kaiken kaikkiaan ihan sopiva juoksusää. Matka juostiin neljänä kieroksena ja reitti on tasainen, nousumetrejä kierroksella on vain reilu kymmenen metriä. Juottopaikat olivat joka kierroksella 3 ja 6 kilometrin kohdilla sekä uudelle kierrokselle lähtiessä. Oma “tankkaussuunnitelmani” oli, että 6 km:n juotossa urheilujuoma ja varvauksessa suolakapseli sekä geeliä ja vesi. Tämä myös toteutui suunnitellusti.

Jo verryttelyssä oli sellainen fiilis, ettei taida tämäkään päivä olla kovin hyvä juoksupäivä minulle. Jalka ei ollut kauhean kevyen oloinen ja muutenkin olo vähän nuutunut. Kisa lähti liikenteeseen samoilla fiiliksillä eikä juoksu ollut missään vaiheessa helppoa tai kevyttä – töitä joutui tekemään ensimmäisistä kilometreistä asti. Etukäteen ajattelin lähteä juoksemaan kolmen tunnin loppuaikaa tähtääviä kilometrejä, eli 4:10 – 4:15 min/km vauhdilla. Ensimmäinen kierros menikin vielä vähän alle 45 minuuttiin, mutta se oli ollut pitkään selvää, ettei tuolla vauhdilla kovin pitkään edettäisi. 18 kilometrin jälkeen alkoiva kilometriajat tippumaan jo vähäsen ja puolimatkassa aika oli 1:30:20. Takareisi oli kiukutellut jo jonkin aikaa ja pelkäsin senkin alkavan kramppaamaan jossain vaiheessa, muutenkin oli sellainen fiilis, että katsotaan nyt missä vaiheessa sitä keskeytetään. Kahden kierroksen jälkeen oli valtaosa puolimaratonin juoksijoista päässyt maaliin ja reitti oli muuttunut melko tyhjäksi. Oman vauhtisia juoksijoita ei ollut yhtään, vaikka kolmannella kierroksella tavoitinkin pikku hiljaa yhtä menijää, mutta kun sain se kiinni, niin hän jäi melko pian sen verran perään, ettei hänestä tullut matkaseuraa. Kolmannella kierroksella keskeyttämisajatukset voimistuivat, mutta kun vauhti ei kuitenkaan vielä romahtanut aivan valtavasti, niin päätin vielä kokeilla viimeisenkin kierroksen. Kolmannen kierroksen jälkeen aika oli 2:17:40, eli melkein kolme minuuttia edellisiä hitaampi. Neljättä kierrosta lähdein juoksemaan kilometri kerrallaan, jalat ja pää olivat ajatusta vastaan, mutta sydän ei sitten loppujen lopuksi antanut jättää kesken, vaan viimeisellä kierroksella kehitettiin luonnetta. Luonteen ja tuskan siedon kehittäminen olikin tämän retken ainoa anti, sillä loppuaika painui aikaan 3:07:48. Vasemman pohkeen kramppaillu oli oikeastaan ainoa isompi vaiva matkan aikana, tosin viimeisellä sadalla metrillä meinasi takareisikin krampata, mutta siitä selvittiin. Maaliin tulo oli samalla ihana ja kamala kokemus – taju meinasi taas lähteä ja jalat krampata, mutta juoksun sentään sai lopettaa. Suihkun, saunan ja ikäsarjan kolmannen sijan pokaalin pokkauksen jälkeen saikin lähteä ajelemaan kotiin päin ja kohti illan Apiksen keikkaa Pakkahuoneella, jonne MaSa:n kanssa suuntasimme muutaman Salojankadun pubin palautusjuoman jälkeen.

Viikko 40/2022 (3.-9.10.2022)

Syksyiset säät ovat jatkuneet tälläkin viikolla. Tuulista on ollut, vettä sadellut, mutta melko lämmintä kuitenkin. Vähän kevyemmissä varusteissa on siis pärjännyt työmatkapyöräilyissä, mutta sadekamppeita on saanut välillä käyttää.

Viikolla ei treeneissä kauheasti ole ollut mitään ihmeellistä. Maanantaina työmatkapyöräilyt ja pieni kotisalitreeni. Tiistaina aamujuoksu ja illalla sulkapallo. Keskiviikkona illalla poljin trainerilla kahden tunnin kevyen treenin. Torstaina työmatkpyöräilyt ja aamuinen juoksulenkki Valmetilta, ja perjantaina työmatkapyöräilyt. Ihan perussettiä ei mitään ihmeellistä. Torstain juoksulenkkiin sisällytin kolme 500m vetoa n. 3:45 min/km vauhdilla, muuten rentoa hölkkää.

Lauantaina oli ohjelmassa Tampereen puolimaraton. Sovimme ReAn:n kanssa että juostaa yhdessä ja yritetään pitää 4:30 min/km:n tasaista vauhtia. Ja hyvinhän tuo onnistui, sillä loppuaikamme oli hieman alle 1:35 ja keskivauhti oman kelloni mukaan 4:28 min/km. Otin tämän kisan kovana treeninä ja viimeistelyharjoituksena ensi viikonlopun Kankaanpään maratonille – jos sinne nyt tulee lähdettyä. Hapenoton puolesta vauhti oli ihan ok ja keskisykekin oli maltillinen 148 bpm. Jalat tosin olivat kovemmilla kuin mitä toivoin ja tästä syystä jätinkin sunnuntain treenit vallan väliin. Juoksukeli oli loppujen lopuksi ihan hieno, vaikka ennen lähtöä vettä satoikin taivaan täydeltä ja länsituuli oli kovaa. Juuri ennen lähtöä sade kuitenkin lakkasi ja jossain vaiheessa aurinkokin alkoi paistelemaan. Tuuli oli edelleen kova, lämpöä 13 astetta. Lätäköitä kyllä sai koko matkan ajan väistellä, vaikka vähän turhaa se oli, kun kengät olivat kuitenkin jo ihan märät. Oli ihan mukava juosta pitkästä aikaa tällainen kisa, ettei tarvinnut ottaa ihan kaikkea irti, vaan pääsi nautiskelemaan.

Sunnuntaina pidin treeneistä vapaan päivän. Mutta kun ulkona oli komea keli, niin laitoin jälleen moottorisahan laulamaan, ja puuhommia tulikin tehtyä kahdeksan tunnin ajan. Polarin mittariin tuli tälle päivälle melkein 42000 askelta ja aktiivinen aika 10 tuntia, eli kyllä tuo varmaan reenistä menee, vaikkei harjoituspäiväkirjaan merkintää tulekaan.

Viikko 39/2022 (26.9.-2.10.2022)

Perus syksyistä meininkiä, vaikka melko kuivaa on ollutkin.. Pyöräilyt siirtyneet sisälle, sulkapallovuorot pyörii, pitkät kamppeet päällä ulkolenkeillä, kotisalitreeniä. Illat pimenevät vauhdilla, mutta viikonloppuisin vielä pystyy tekemään pihahommia riittävän pitkään.

Maanantaina toimistolla pyörällä. Aamupäivällä oli taas sitten vähään aikaan reilun tunnin hierontavuoro. Edellisen kerran olin kesäkuun puolella ennen lomien alkua. Normaalikireyksiä oli, mutta mitään isompaa tuskaa hieronta ei tuottanut. Illalla pihallemme tuli lauma koiravieraita, ja riemu ja vauhti oli sen mukaista. Pojat saivat pitkästä aikaa tavata vähän isomman joukon rotutovereitaan.

Tiistaina oli perinteiseen tapaan kotikonttorilla. Aamupäivällä kävin niinikään perinteiseen tapaan vajaan tunnin / 12 km:n juoksulenkillä. Nopeus oli 4:43 min/km ja keskisyke 130 bpm oli ihan ok vauhtiin nähden. Juoksufiiliskin oli ihan ok, vaikkei ihan kevyimmältä mahdolliselta meno tuntunutkaan. Myös illalla perinteiseen tapaan puolentoista tunnin sulkapallonelurit. Tällä kertaa olikin sitten vakioporukka kasassa, ensimmäistä kertaa tällä syyskaudella. Muuten meni ihan mallikkaasti pelit, mutta selän sain vähän kipeäksi.

Keskiviikkona selkä oli edellen jumissa ja etenkin oikea puoli alaselästä jomotteli. Kävely oli vähän könyämistä. Pyörällä menin kuitenkin töihin, ja illalla poljin puolitoista tuntia traineria sisällä. Pyöräilyssä selkä ei haitannut, mutta muuten sisäpyöräily tuntui melko rankalta, vaikka keskitehot olivat vain 150W.

Torstaina olin myös pyörällä toimistolla. Aamupäivällä kävin juoksemassa arboretum – eteläpuisto -lenkin. 12.1 km kertyi matkaa ja aikaa kului vähän vajaa tunti, keskivauhti oli 4:38 min/km ja keskisyke oli suurin piirtein kynnyksellä eli 137 bpm. Illalla kotona odotti myös mukava yllätys, kun heinäkuun alusta asti Rosella huollossa ollut maantiepyörä oli tullut takaisin kotiin. Pyörään oli rungon lisäksi vaihdettu eturattaat, jarrupalat, takarengas ja keskiölaakeri. Nyt se on melkein kuin pakasta vedetty, sillä ennen rungon vaihtoon lähtöä siihen oli tehty kausihuolto. Nyt vaan pitää odotella kevääseen asti että pääsee uutta runkoa testaamaan, sillä ei taida raaskia tuonne ulos sitä enää vielä.

Perjantai oli kotikonttoripäivä. Töiden jälkeen kävin Jalon kanssa tekemässä pitkästä aikaa juoksulenkin. Kiersimme harjun kautta ja matkaa kertyi 8.6 km ja aikaa kului 41 minuuttia, eli vauhti oli 4:47 min/km. Jalollekin tuo on melko kevyttä köpöttelyä, mutta pitää aloitella varovaisesti. Hinosti poika meni vaikka merkkailua olikin melko paljon. Liikaa vetoa ei kauheasti ollut, joten juoksu meni mukavan leppoisissa tunnelmissa. Juoksun päälle tein vielä puolen tunnin kotisalitreenin.

Lauantaina oli tunteikas päivä, kun saattelimme Irenen haudan lepoon Lamminpäässä. Illalla tein vielä sisäpyöräilytreenin. Aikaa kului 1:16 ja keskitehot olivat 147W. Ihan mukavasti jalka jaksoi, etenkin kun otti alun vähän varovaisemmin eikä hyökännyt heti happojen pariin.

Sunnuntaiaamusta lähdin tekemään pitkää juoksulenkkiä. Tällä kertaa suuntasin Kolemenkulmantien kautta Avantille päin ja sieltä Elovainion kautta Haavistolle. Reitti jatkui Ylöjärven keskustan kautta Teivon ohi Tesomajärvelle ja sieltä takaisin kotiin. Lähtiessä lämpöä oli nelisen astetta ja sumua oli melko paljon. Matkan aikana lämpö nousi muutaman asteen ja sumukin vähän hälveni, mutta aurinkoa ei tänään näkynyt. Ensimmäinen 20 km menin PK1-vauhtia, joka oli tällä kertaa 5:22 min/km ja keskisyke oli 120bpm. Tämän jälkeen nostin vauhtia pikkuhiljaa. 21. km meni 4:51 min/km, seuraava 4:26, sitten 4:12, 4:01 ja viimeinen vetokilometri 3:44 min/km. Tämän päälle vielä kaksi kilometriä verraa. Koko 27 km meni aikaan 2:19, eli keskari oli 5:10 min/km ja keskisyke nousi vetojen ansiosta 127 bpm:iin. Juoksun päälle tein vielä kuutisen tuntia puuhommia. Mootorisaha pörräsi, vesuri heilui ja kirves paukkui.