Viikko 29-31/2023 (17.7.-6.8.2023)

Tässä on nyt mennyt muutama viikko, ettei ole treenirapsaa kirjoitettu. Vaikka pyöräretkestä tulikin jo runoiltua, niin kolmeen viime viikkoon on muutakin mahtunut, vaikka kovin pyöräilypainotteista on ollutkin.

Viimeinen viikko on ainakin ollut sään puolesta melko märkä. Jos ei ole halunnut kastua, niin ulkoliikuntahetket on pitänyt katsoa tarkkaan ja sadetutkaa onkin tullut seurattua säännöllisesti. Etenkin kun tämä kostein viikko oli ensimmäinen lomien jälkeinen työviikko ja joka päivä on tullut käytyä pyörällä töissä, niin on vähän yrittänyt katsoa etukäteen millaiseen säähän sitä on lähtemässä.

Neljännen lomaviikon alkuun ja pyöräretkeä edeltävinä päivinä ei mitään kovin ihmeellistä tullut tehtyä. Maanantai oli treeneistä lepoa. Silloin kävin viemässä vain gravelin Lielahden SUP:iin huoltoon ja sain sen vielä samana päivänä takaisinkin. Tiistaina kävin juoksemassa kovan testi10:n Nokian paloaseman lenkillä. Lämpöä oli 22 astetta ja etelästä tuuli jonkin verran. Jalassa oli Hokan raketit ja niillä juoksu olikin jälleen mukavan rentoa. Kymppi meni aikaan 38:45, eli ihan mukavaa vauhtia, ja kun juoksu tuntui vielä rennolta, niin tyytyväinen pitää aikaan olla. Alle ja päälle oli pari kilsaa verkkaa ja palauttelua. Illalla lähdimme vielä autolla Sisun kanssa Vehkajärvelle.

Keskiviikkona graveloin Telkunsuon ympäristössä reilun kahden ja puolen tunnin ajan. Matkaa kertyi 64 kilometriä. Samalla tuli testattua huollosta tulleen pyörän toimivuus. Vettä en saanut onneksi niskaani, vaikka sateenuhkaa olikin. Vasta vähän mökille pääsyni jälkeen taivas repesi.

Torstaina kävin juoksemassa mökiltä Haritun kautta Metsärannan tilan läpi Urjalantielle ja takaisin tulin Lintukankaan ja Runkan kautta. Matkaa tälle, osittain uusiakin pätkiä sisältävälle, reitille kertyi 16,5 kilometriä ja aikaa kului 1:17. Ihan ok kulki.

Perjantai olikin jälleen treeneistä lepopäivä. Kävimme päivällä Tuulin ja Lotan kanssa Raision myllyssä vähän ostoksilla. Illalla tosin tuli pyöräiltyä Jalasjoen torille letulle, eli vähän sentään pyöräilyä.

Lauantaina tulikin sitten lähdettyä kuuden päivän pyöräreissulle. Siitä ei sen enempää, kun reissusta löytyy täältä oma romaaninsa. Retken päälle tuli otettua pari päivää kevyesti. Perjantaina olimme vielä mökillä ja silloin tuli oltua mustikoilla jokunen tuntija ja illalla pyöräiltyä taas Jalasjoen torilla letuilla. Lauantaina tulimme takaisin kotiin ja silloinkin tuli tehtyä vain tunnin kotisalitreeni. Sunnuntaina sentään sain jo aikaiseksi lähteä juoksulenkille. Juoksin ensin Lamminpään majalle ja sieltä harjua pitkin vesitornille ja vedenottamon kautta Kolmenkulmantielle ja takaisin kotiin. Tuosta kertyi vajaa 14 kilometriä ja aikaa kului 1:06. Jalka oli melko kankean oloinen, mutta toisaalta ei väsynyt. Sykkeet (132 bpm) oli vauhtiin (4:50 min/km) nähden aika korkealla.

Kuluvalla viikolla alkoikin sitten taas työt. Maanantaina säilyin vielä kuivana molempiin suuntiin työmatkapyöräilyissä. Aamulla lämpöä oli 16 astetta ja iltapäivää 20. Illalla tein vielä kolmen vartin kotisalitreenin.

Tiistaiaamusta pääsin myös kuivana töihin päin, mutta kotiin päin polkiessa tuli sadekuuroja ja oli muutenkin märkää. Aamupäivällä kävin töistä juoksemassa reilun 14 kilometrin lenkin. Aikaa tuohon meni 1:04. Reitti kulki arboretumin ja Ratinan kautta uudelle Tampellan alueelle ja sitten melko samaa reittiä takaisin. Jalka oli taas kevyemmän oloinen, tosin reittikin on melko tasainen. Keskisyke oli 135 bpm, eli ihan ok 4:31 min/km keskivauhtiin nähden.

Keskiviikkona kastuin sitten vuorostani aamulla töihin päin pyöräillessä. Iltapäivällä ei satanut, mutta oli muuten märkää ja maantiestä lentävä vesi kasteli kengät. Kotona kävin juoksemassa vielä 10,7 kilometrin lenkin 51 minuuttiin. Rauhallisesti oli tarkoitus mennä ja melko hyvin siinä onnistuinkin, mutta olisin odottanut että juoksu olisi ollut kevyemmän tuntuista. Pohkeet olivat vähän jumissa, varmaankin edellisen päivän reippaammasta lenkistä.

Torstaina selvisi taas kuivana työmatkapyöräilyistä molempiin suuntiin. Kotiin päin ajelin jopa Jasperintien ja Huovin kautta, ja sain sillä venytettyä muutamalla kilometrillä pyörämatkaa. Aamupäivällä kävin jälleen töistä päin juoksemassa vajaan 12 kilometrin lenkin Härmälän, Pereen ja Loukonlahden kautta. Takaisin päin tulin melko suorinta reittiä Veskan ohi. Aikaa kului 56 minuuttia. Rauhallisesti piti jälleen mennä, mutta olisi vieläkin rauhallisemmin saanut juosta. Ihan ok kulki.

Perjantaina sai jälleen tarkkailla sadetutkaa, etenkin töistä lähtiessä. Aamulla säilyi kuivana ja iltapäivälläkin hyvän lähdön ajoituksen vuoksi myös melko pitkään, mutta Rajansalmen sillan jälkeen alkoi vähän satelemaan ja märissä kamppeissa piti kotiin tulla. Illalla tein 40 minuutin kotisalitreenin. Illalla tuli myös viikonlopuksi kaksivuotias Hilkka-setteri hoitoon ja ilta meni mukavasti sen kanssa sählätessä.

Ei mennyt lauantaikaan ilman sadetutkan seurailua. Vasta puolilta päivin näytti tulevan sellainen rako sateisiin, että viitsi lähteä tekemään juoksutreeniä. Tarkoitus oli juosta Lamminpään kentällä vetoja, mutta siellä oli joku jalkapalloturnaus meneillään, ja siirsin vetopaikkani Teivon suoralle. Siellä tein kahdeksan kertaa 800 m vetoa, noin kahden minuutin kävelypalautuksella – tai viimeisen vedon venytin 1000 m mittaiseksi. Yritin pitää kaikki vedot tasavauhtisina, sellaista 10-15 sekunttia nopeempaa vauhtia kuin mitä kisakympin vauhti on. Kasisataset menivät 2:50 min ja 2:47 min väliin, lopun tonni 3:34 min. Ihan kohtuu hyvin vedot sujuivat, ei mitään isompaa hapotusta tai ongelmia hapenotossa. Toki tuollaiset vauhdit tuntuu, mutta Hokan raketit jalassa meno tuntui ihan rennolta. Viimeisellä kilsalla sain sitten taas vettä niskaani, mutta se ei enää siinä vaiheessa lenkkiä haitannut. Iltapäivällä oli taas piha täynnä settereitä juoksemassa nurmikkoa rullalle.

Sunnuntaina aamupäivällä lähdin tekemään viikon pitkää juoksulenkkiä. Tällä kertaa ei ollut sateen uhkaa päällä ja muutenkin sää oli hyvä juoksuun, puolipilvistä ja parikymppiä lämpöä. Reitti kulki Tesomajärven, Tohloppijärven, Vaakkolammen ja Hyhkyn kautta Tahmelaan ja takaisin päin tulin Villilän, Kalkun, Välimaan ja Ikurin kautta. Mittaa tälle reitille tuli vähän alle 28 kilometriä ja aikaa kului 2:26. Nyt sain keskarin suurin piirtein siihen kuin olen halunnutkin, olisi kyllä voinut olla vieläkin vähän rauhallisempaa, kun se oli nyt 5:16 min/km, ja 120 bpm:n keskisykekin oli ihan hyvä. PK-lenkki meni ihan hyvin, vaikka alussa tuntuikin vähän väsyneeltä. Viikkoon kertyin pitkästä aikaa 80 kilometriä juoksua. Viimeksi on näin paljon tullut vuoden 2018 viimeisellä viikolla. Illalla tein vielä Hilkka-koiran kanssa reilun puolentoista tunnin lenkin Lamminpään harjulla.

Viikko 28 (10.-16.7.2023)

Kolmas lomaviikko sujui mukavissa keleissä, ja pääasiassa mökkeilemässä Vehkajärvellä. Muutama sadekuuro viikkoon mahtui, mutta pääosin oli poutaa ja lämpötiloissa liikuttiin hellerajan tuntumassa, joten mistään kauhean paahtavista keleistä ei tarvinnut kärsiä, mutta hyvin kuitenkin tarkeni. Kovat tuuletkaan eivät olleet kiusana.

Maanantai oltiin vielä kotimaisemissa. Heti aamusta juoksin kotoa Tohlopin ja Santalahden kautta Kalevan maauimalalle. Jalka oli ihan hyvän tuntuinen ja vauhti nousikin 4:24 min/km:iin. Matkaa kertyi 14,5 kilometriä ja aikaa kului 1:04. VK-lenkiksi tämän voisi luokitella. Sää oli jo melko lämmin, asteita oli parikymmentä ja aurinko paisteli. Hiki siis valui, mutta onneksi juoksun päälle pääsi maauimalaan uiskentelemaan. Uin pullarilla 2000 m. Ihan ok:lta uinti tuntui – vielä kun saisi avovesiuintiin intoa. Uinnin päälle Itsudemoon tankkaamaan ja sitten elokuviin katsomaan uutta Indiana Jonesia.

Tiistaiaamusta lähdin polkemaan kohti Vehkajärveä. Alle otin gravelin, kun oli tarkoitus polkea uusia hiekkateitä pitkin. Uutta pätkää tuli heti Pirkkalassa kun poljin Heikkiläntien kautta. Sitten matka jatkui Lempäälän kautta kohti Vesilahtea normaalia reittiä, mutta Näppilänsalmen jälkeen käännyin Koskenkylään päin ja sieltä jatkoin Kehron kautta kohti mökkiä. Loppumatkan varrella kiertelin vielä Väinö Linnan reitillä sekä Kiimankulman hiekkateillä. Yhteensä matkaa kertyi 100 km ja aikaa kului hieman alle 4 tuntia. Eli rauhassa tuli mentyä ja reitistä oli yli puolet hiekkatietä.

Keskiviikkona poljin jälleen gravelilla rauhallisen 60 kilometrin reissun pitkin poikin Punkalaitumen hiekkateitä. Reitti kulki mm. Katialantiellä, Oriniementiellä, Aronkulmantiellä, Ala-Jallintiellä sekä Valajärven takana Järvenrannantiellä. Keli oli edellisen päivän tapaan vallan mainio. Aurinko paisteli ja lämpöä riitti hellelukemiin asti. Heti pyöräilyn päälle juoksin 9 kilometrin pätkän Valajärventien hiekkapinnalla. Vauhti oli 4:38 min/km ja keskisyke 130 bpm. Jalka ei ollut ihan tuoreimmillaan. Muutenkin nämä yhdistelmätreenit ovat jääneet tänä vuonna melko vähiin.

Myös torstaina sää oli komea. Edessä oli pitkä pyörälenkki, joka kulki pääosin uusia reittejä pitkin. Tuulta oli vähän ja se puhalteli etelästä päin, eli alkumatkasta se oli vastainen, mutta loppumatkasta se siivitty pyörän hyvään vauhtiin. Ensin poljin Nuutajärven kautta Hanhisuolle ja sieltä Urjalantielle. Urjalantien jälkeen alkoi uudet tuntemattomat reitit, kun suuntasin Lautaportaaseen päin ja sieltä Räyskälän kantatien kautta Härkätielle. Härkätietä pitkin poljin aina Somerolle asti. Matkalla kävin pyörähtämässä Eerikkilän urheiluopiston parkkiksella, kun en ollut siellä ennen käynyt. Somerolla pidin pienen tauon, kun hain kaupasta vähän täydennystä juomavarantoihin ja vähän muutakin purtavaa tuli otettua. Somerolta poljin Pitkäjärvelle, josta käännyin kohti Ypäjää. Ypäjältä Hurrinkulmalle ja sieltä Ristimäenkulman kautta takaisin mökille. Matkaa kertyi 177,5 kilometriä ja aikaa kului 5:40, eli keskariksi muodostui 31.3 km/h ja keskitehot olivat 188W. Mukava reitti ja alustan kunto yllätti positiivisesti. Huonoja pätkiä ei juurikaan ollut ja tosi hyvää pintaa oli paljon. Maisemiltaankin reitti oli ihan mukava. Oli metsäpätkiä ja peltomaisemia, tylsät pusikkopätkät olivat vähissä.

Perjantaina ei tullut kuin vähän graveloitua mökin lähellä hiekkateillä. Päivällä oli mökillä tullut kunnon sadekuuro, mutta sen alle en onneksi joutunut. Pyöräilyn yhteydessä tuli käytyä Jalasjoen torilla letulla.

Lauantaina aamupäivästä polin maantiepyörällä mökiltä kotiin. Sen verran ajoissa olin liikenteessä, että lämpö ei ehtinyt nousemaan kuin vähän päälle pariinkymmeneen asteeseen. Tuulen suunta oli myös suotuista ja se siivitti keskivauhdin mukavaksi. Reitti kulki ensin Haritun kautta, eli hiekkatietä tuli alkuun 7 kilometriä. Sitten Punkalaitumen keskustan kautta Sastamalaan ja sieltä Häijään, Salmin ja Siuron kautta kotiin. Matkaa kertyi 105 kilometriä ja aikaa kului 3:17, eli keskivauhdiksi tuli mukava 31.9 km/h, keskitehon ollessa 185W. Jalka oli yllättävän hyvä, vaikka treenitunteja oli viikolta takana jo aika lailla.

Sunnuntaina aamupäivällä lähdin juoksemaan viikon pitkistä. Vähän arvelutti kuinka väsynyt jalka olisi, ja kyllähän se vähän olikin. Juoksin kuitenkin 27 kilometriä 5:10 min/km vauhdilla, keskisykkeen ollessa 123 bpm. Eli ihan ok, vaikka väsynyttä olikin. Muuten sää oli jälleen mukava, mutta etelätuuli puhalteli paikoin ikävästi vastaan. Iltapäivällä kävin vielä pyörällä Pirkkalan Veskassa ja tulin Santalahden kautta takaisin. Matkaa kertyi tästä rauhallisesta lenkistä 32 kilometriä.

Viikko 27/2023 (3. – 9.7.2023)

Metsäpalovaroitukset voi laittaa vähäksi aikaa hyllylle Pirkanmaalla. Vettä on tullut siihen malliin, että vähempikin olisi ehkä riittänyt. Muuten on kyllä ollut ihan mukavaa ulkoilukeliä. Lämmöt ovat olleet alle parissakympissä, joten ei liian kuumakaan ole ollut. Tuuletkin ovat olleet pääosin melko vaimeita.

Toinen lomaviikko meni kotihommissa. Mutta kyllä sitä tässä on tullutkin reissattua. 16 päivän aikana tuli oltua kaksi yötä kotona ja nukuttua kahdeksassa eri sängyssä – tai yksi noista öistä oli kyllä teltassa.

Viikon isoin homma oli massan vaihto pihassa. Talvisin piha on routinut sen verran, että ajattelin kaivaa siitä savet pois ja laittaa kuopan pohjalle routaeristeen ja routimatonta tavaraa päälle. Lisäksi tuli piilotettua pihasaunaprojektista aikoinaan jääneitä kivenlohkareita kuoppaan. Seuraava joka pihan aukaisee, voi vähän kirota, ainakin jos on lapion kanssa liikenteessä.

Maanantai on reeneistä vapaa päivä, mutta tiistaina iltapäivällä löytyi sopiva rako vesisateissa ja kävin juoksemassa reilun 16 kilometrin lenkin 75 minuuttiin. Vauhdiksi tuli 4:37 min/km. Jalka ei ollut ihan terävimmillään eikä kelikään ollut kaikkein suotuisin. Lounaistuuli oli melko kova, asteita 13 ja sadekuurojakin sain niskaani. Illalla tein vielä kolmen vartin kotisalitreenin.

Keskiviikkona illalla käytiin pitkästä aikaa tekemässä Peetun kanssa yhteislenkki. Juoksimme rauhallisen 12 kilometrin lenkin ja aikaa siihen kului tunti. Päällä saunomista ja maailman parantamista.

Torstaina oli taas pyöräilypäivä. Alle otini pienen tauon jälkeen maantiepyörän. Viimeiset 600 kilometriä olikin tullut poljettua gravelilla. Kyllä tuo maantipyörä on vaan ketterämpi ajaa. Aamupäivällä lähdin liikenteeseen ja suuntasin ensin kohden Ylistä ja sitten kohti Karhea. Karhe silta oli laitettu juuri samana päivänä remonttiin, eikä siitä päässyt yli. Jouduin palaamaan nelisen kilometriä takaisin päin ja kiertämään Kyrönlahden kautta. Matka jatkui kohti Viljakkalaa ja sieltä Hämeenkyrön kautta Heinijärvelle ja Mahnalaan. Lopuksi kiersin veilä Siuron kautta kotiin. Matkaa kertyi 114 kilometriä ja aikaa kului noin 3:45. Eli keskariksi tuli 30.6 km/h ja keskitehot 188W. Keli oli suotuisa, sillä tuuli oli vähäistä eikä aurinkokaan porottanut. Lämpöä oli hieman alle parinkymmentä astetta.

Perjantaina aamupäivällä lähdin juoksemaan viikon pitkää juoksulenkkiä. Tein Siivikkala – Lentävänniemi – Hiedanranta -lenkin, josta kertyi matkaa tasan 27 kilometriä ja aikaa kului 2:20, eli keskariksi tuli 5:09 ja keskisykkeeksi 122. Vauhti oli tavoitteeseen nähden vähän liian kovaa, mutta jalka oli kuitenkin yllättävän hyvä, vaikka pelkäsin edellisen päivän pitkän pyöräilyn vielä painavan. Keli oli jälleen vallan mainio juoksenteluun. Ei juurikaan tuulta eikä aurinkokaan präkittänyt. Lämpöä vähän alle 20 astetta eikä vesisadettakaan ehtinyt tulla niskaan.

Lauantaina tein vain tunnin kotisalitreenin. Illalla piti käydä vähän pyöräilemässä, mutta vesisade vähän pilasi sen. Muutenkin taas koko päivä pihahommissa, niin sauna houkutteli pyörälenkkiä enemmän.

Sunnuntaina pääsin sitten pyöräilemään ja otin sitten takaisin lauantain löysäilyn. Aamupäivällä lähdin maantipyörällä liikenteeseen ja suuntasin itä-Tampereelle. Santalahden, Petsamon ja Atalan kautta poljin ensin Viitapohjaan. Pulesjärventieltä alkoikin minulle uudet maantiet. Tämä kostautui heti Viitapohjan jälkeen kun tie muuttui sorapintaiseksi ja oli sitä 7 kilometrin matkan aina Kutemaan asti. Rengasrikkoa ei onneksi kuitenkaan tullut. Jyväskyläntien ylityksen jälkeen suuntasin Yliskylään ja sieltä Ponsan kautta Kangasalle. Tuo Orivesi-Kangasala -tie tarjosi ihan mukavia maalaismaisemia. Tie tosin oli tosi mäkinen ja kaksinumeroisena tienä se oli myös melko vilkasliikenteinen eikä piennarkaan ollut kovin leveä. Takatutka huusikin melko tiheään. Kangasalta jatkoin matkaani kohti Hervantaa ja sieltä Sääksjärven ja Vanattaran kautta Lempäälään ja lopuksi Säijän kautta kotiin. Matkaa kertyi 154 kilometriä ja aikaa kului 5:15. Keskariksi tuli näin 29,4 km/h ja teskitehot olivat 174W. Keskaria pienensi jonkin verran Viitapohjan hiekkatieosuus. Lämpöä oli jälleen vähän alle 20 astetta ja taivas oli puolipilvinen. Pohjoisen puoleinen tuuli oli melko napakkaa ja vastatuulipätkillä se näkyi myös vauhdeissa. Hiekkatieosuutta lukuunottamatta oli ihan mukava reitti ja tuli taas tutustuttua uusiin tieosuuksiin.

Viikko 24-25/2023 (12.-25.6.2023)

Sen verran kiireistä on ollut viimeiset pari viikkoa, ettei ole edes ehtinyt blogia päivittämään. Mutta täytyy nyt yrittää muistaa, mitä kaikkea sitä on tuossa ajassa tapahtunut. Lämpöä ollaan ainakin saatu sen verran että on alkanut tarkeamaan, välillä jopa liikaakin. Pari hellepäivän jälkeenhän saa alkaa valittamaan liian kuumasta säästä, vaikka kevät olisi ollut kuinka kylmä. Juhannukseen asti mentiin myös melko kuivissa keleissä, mutta tietenkin sateet seurasivat meitä juhannus aatonaatosta juhannuspäivään asti.

Kunnon reenitkin ovat jääneet vähän vähiin viimeisen parin viikon aikana. Tunteja on toki tullut, mutta ne ovat olleen pääasiassa palauttavaa tai pidempää pk-pyöräilyä. Syynä on ollut kisoihin valmistautumiset, kisailut ja kisoista palauttelut.

Tämä jakso alkoi Helsinkin puolimaratonilta palautumisella. Maanantaina kävin pyörällä töissä. Töihin päin ihan normaalia reittiä pitkin, mutta kotiin päin poljin Lempäälän, Säijän ja Nokian keskustan kautta. Poikkeuksellisesti kiersin vielä Kankaantaan kautta, ja tälle lenkille kertyi mittaa 71 kilometriä ja keskarikin nousi ihan mukavaan 30.7 km/h, keskitehojen ollessa 185W. Eli ei jalat nyt ihan loppuunajetut olleet.

Tiistaina kävin myös pyörällä konttorilla. Kotona kävin vielä illalla juoksemassa kympin rauhallisen lenkin, ja nyt pystyi toteamaan, ettei palautuminen ollut vielä valmis, sillä jalka oli väsyneen oloinen. Nyt lämpötilatkin lähentelivät jo iltapäivällä hellelukemia.

Keskiviikkona pidin kotikonttoripäivän. Töidän jälkeen poljin Nokian Heinijärvelle viimeistelemään Jukola-kuntoani iltarasteilla. Nokian kivikot ja ryteiköt muistuttivat taas mieleeni, miten paskamaista suunnistus voi olla. Nilkat meinasivat mennä ja hermot menivätkin. 5 kilsan reitistä tuli melkein 7 kilometrin reissu ja aikaakin kului 70 mnuuttia. Toivottavasti huono kenraali ennakoi parempaa päätapahtumaa. Palautteluksi pyörällä takaisin kotiin reilun 12 kilometrin verran.

Torstaina oli taas konttoripäivä, ja pyörällä olin liikenteessä. Aamupäivällä kävin juoksemassa Valmetilta Tampereen keskustalenkin, josta kertyi matkaa 12 kilometriä. Keli oli vallan mainio, aurinoinen ja parikymmentä astetta lämpöä. Alkumatkan väsynyttä jalkaa lukuunottamatta meno oli suht kevyttä ja rentoa. Keskivauhdiksi tuli 4:30 min/km, eli ihan mukaa vahtia.

Perjantaina alkoikin sitten reissaaminen. Aamulla poljin gravelilla töihin ihan normaalisti. Aamupäivällä sitten poljin Valmetilta rautatieasemalle, jossa hyppäsin pyörän kanssa junaan ja matkasin viikon tauon jälkeen taas Helsinkiin. Siellä vein pyörän Marskiin ja sitten metrolla Keilarantaan palaveriin. Illalla oli ohjelmassa Suomi-Slovenia jalkapallopeli, jonka Suomi vei 2-0 hienon sään ja tunnelman siivittämänä. Jokusen palautusjuoman ja grillin jälkeen kiltisti hotellille nukkumaan.

Lauantaiaamusta hotelliaamiaisen jälkeen kävin vähän kävelemässä ja haistelemassa Helsinkin rauhallista lauantaiaamutunnelmaa Esplanadilla ja Kauppatorinlla. Tämän jälkeen pyöräilykamat päälle ja iltakamat satulalaukkuun. Ensin pyöräilin vähän Helsinkin rannoilla, esim. Hietsussa ja Lapinlahdessa. Tämän jälkeen suuntasin pyörän kohti Porvoota ja Jukolan kisakeskusta. Alkumatka oli melkoista navigointia ja valoissa pysähtelyä, mutta kun itä-Helsingistä pääsi eroon, niin matka alkoi taittumaan. Tuuli oli sivuvastainen ja lämpöä varmaankin kolmekymmentä astetta, ja kun aurnko vielä porotti, niin hiki virtasi. Porvoossa pyörein vähän aikaa vanhassa kaupungissa ennen kuin poljin viimeiset reilun kymmenen kilometrin matkan Epoon kylään, Jukolan kisakeskukseen. Pyöräilymatkaa kertyi kaikenkaikkiaan noin 78 kilometriä ja aikaa kului jonkin verran päälle kolme tuntia.

Sunnuntaiaamusta oli sitten vuorossa metsään lähtö. PunKun ykkösjoukkueessa jouduin/pääsin jälleen ankkuriosuudelle ja sitä myöden jälleen myös uusintalähtöön, joka starttasi klo 9. Lämmöt olivat jo yli kahdenkymmenen asteen kun yli tuhatpäinen porukka lähti kauheassa pölypilvessä metsän puolelle. Ruuhkaa oli urilla ja kun maasto oli sen tapaista, ettei urilta kannattanut juurikaan hypätä pois, niin sitten mentiin letkassa välillä juosten, välillä kävellen. Suurin ruuhka oli heti ykkösrastilla, joka oli kaikille sama. Satapäivän porukka pörräsi leimasimien ympärillä yrittäen päästä leimaamaan mahdollisimman pian. Itselläni meni varmaankin viitisen minuuttia ennen kuin sain leimauksen tehtyä. Tämän jälkeen metsässä olikin vähän aikaa vähän väljempää, mutta pian pitkiä letkoja alkoi taas muodostumaan ja matkavauhti alkoi vaihtelemaan melkoisesti. Välillä pääsi juoksemaan ihan hyvin, mutta välillä taas käveltiin tiheämmissä metsäpaikoissa ja verottiin ettei kuivat oksat iskeneet silmille. Metsä oli myös rutikuiva ja pölysi sen mukaisesti. Rastit löytyivät yksi kerrallaan ihan mukavasti, eikä oikeastaan mitään isompia hakuja tullut tehtyä, kun löysin aina oman letkani melko hyvin. Muutamaan otteeseen sai kyllä ihan itsekin työskennellä, mutta melko harvinaista se oli tänäkin vuonna. Osuusaikani oli 2:27, joka oli hitaimpia ankkuriosuuksiani. Syynä varmaankin oli se, että kävelyä letkoissa tuli melko paljon, mutta oli reittikin pisimpiä, matkaa kertyi melkein 17 kilometriä. Sijoitukseni osuudella oli 529. (/1411 hyväksytystä suorituksesta). Kisan jälkeen Sisun nouto Alastarolta ja sitten muutamaksi päiväksi Vehkajärvelle mökkeilemään.

Maanantai meni mökillä etätöissä. Treenien osalta oli lepopäivä. Järvessä kylläkin kävin märkkärillä vähän kokeilemassa mieltä avovesiuinti tuntuikaan. Tyynessä kelissä jokusen sadan metrin uinti tuntui ihan ok:lta. Jos ei nyt mitään juhlaa, niin ihan sidettävää kuitenkin.

Myös tiistai oli etäpäivä mökillä. Aamupäivällä kävin juoksemassa Valontien 12 kilometrin lenkin 4:40 min/km vauhdilla. Jalka oli vähän väsynyt, mutta onneksi sentään sää oli sitäkin parempi. Illalla poljin vielä mökiltä gravelilla kotiin. Reitille otin vähän uusia pätkiä ja pääasiassa menin hiekkateitä pitkin. Reitti kulki ensin Haritun kautta Koskioisiin ja sieltä Juhalantietä pitkin Oriniemeen. Liitsolasta menin Sammaljoelle ja sieltä Rautaniemelle. Rautaniementie oli lanattu ja oli jopa gravelilla ikävää polkea kun oli melkoisella sepelillä. Tosin parempi sekin kun nimismiehenkihara. Tuota ikävää osuutta kesti reilun kymmenen kilometrin verran. Ennen Rämsöötä huomasin, että eturangas oli alkanut tyhjenemään. Ensimmäisen kerran jouduin pumppaamaan lisäilmaa renkaaseen Tottijärvellä ja toisen kerran Sorvassa. Vielä kolmannenkin kerran jouduin pumppaamaan lisäilmaa, mutta sitten pääsinkin kotiin suht kovalla renkaalla. Matkaa kertyi 85 kilometriä ja aikaa kului 3:10. Eli keskariksi muodostui vähän alle 27 km/h. Ihan ok noinkin paljon soraa sisältäneelle reitille.

Keskiviikko olikin sitten taas pääosin kotikonttoripäivä, vaikka kävinkin pikaisesti päivällä autolla toimistolla. Ilta meni nuormikonajossa ja tavaroiden pakkailussa tulevaa reissua silmällä pitäen, joten treenit jäivät tältä päivältä väliin.

Myös torstaista tuli lepopäivä, kun lähdimme puolilta päivin ajelemaan Juhannuksen viettoon kohti Vuokattia. Torstaina saatiin taivaalta myös kauan kaivattua vettä.

Juhannuksen opitiona oli ollut Vuokatin triathlonlähtö, mutta sateisen ja muutenkin kolean kelin vuoksi jätimme kisan väliin ja tyydyimme vain seuraamaan sitä rannalta käsin. Kävin kuitenkin aamulla juoksemassa 16.4 kilometrin lenkin Vuokatin kevyenliikenteenväylillä. Aikaa kului vajaat 80 minuuttia, eli keskariksi tuli 4:48 min/km. Juoksusää oli kyllä melko hapekas, sillä melkein koko juoksun ajan satoi vettä. Siitä onkin aikaa kun viimeksi on näin kunnolla lenkillä kastunut. Sisu tuotti myös perjantaille lisäohjelmaan, kun sen vasen jalka turposi valtavaksi yön aikana, ja lähdimme näyttämään sitä Kajaanin eläinlääkäripäivystykseen. Kipulääkitystä ja antibiotteja poika sai kaiken muun lääkityksen lisäksi. Syy vaivaan ei selvinnyt. Illalla kävimme Tuulin kanssa vielä hotellin kuntosalilla tekemässä kolme vartin voimatreenin.

Myös lauantaiaamu oli kostean oloinen, vaikkei vettä satanutkaan kun lähdin tekemään juoksulenkkiä. Lenkki suuntasi Vuokatinvaaran huipulle, jossa kävin kääntymässä ja palasin samaa reittiä takaisin. Matkaa kertyi 10.6 kilometriä ja aikaa kului 52 minuuttia. Jyrkin nousuosuus oli vajaan kahden kilometrin mittainen, mutta sitäkin rapsakampi. Kokonaisuudessaan reitille tuli nousumetrejä vähän vajaan 200 metrin verran, ja suurin osa tuolle parin kilometrin pätkälle. Juoksun päälle hotelliaamiaiselle ja sitten auton rattiin. Kymmenen tuntia myöhemmin saavuimme Saariselälle, jossa vietämme seuraava viikko. Juoksua ja gravelointia pitäisi viikon aikana harrastaa. Koiralenkit taitavat jäädä vähiin, sillä Sisun jalka on siinä kunnossa, ettei sillä uskalla pidempää lenkkiä tehdä. Kaverin olotila tuntuu muutenkin olevan vähän heikko, vaikka lauantaina alkoi jo ruoka maistumaan eikä kuumettakaan enää ole. Jalka on edelleen yhtä turvoksissa kuin edellisenäkin päivänä.

Sunnuntai oli pyöräilypäivä. Aamupäivällä hyppäsin gravelin selkään ja suuntasin kohti Ivaloa. Ivaloon päin polkiessa tuntui olevan aika paljon alamäkiosuuksia, joten vähän pelotti kuinka raskaaksi takaisin polkeminen muodostuisi. Ivalon keskustaan tulessa matkaa Kiilopäältä oli kertynyt 47 kilometriä, mutta jatkoin silti polkemista vielä Inariin päin. Tavoite olisi päästä Inarijärven rantaan ja siihen piti tehdä töitä vielä 13 kilometrin verran. Takaisin päin polkiessa oli kyllä enemmän nousua kuin tulomatkalla, mutta ei sitten kuitenkaan niin paljon kuin oletin. Vastatuuli kyllä hidasti menoa takaisin päin tullessa. Lämmöt olivat hellerajan yläpuolella, mutta onneksi välillä aurinko meni pilven taakse. Matkaa kertyi 121 kilometriä ja aikaa kului 4:08, eli keskinopeudeksi tuli ihan mukava 29.3 km/h. Nousumetrejä kertyi kuitenkin melkein 900.

Viikko 23/2023 (5.-11.6.2023)

Kisaviikko. Ja treenimäärät sen mukaiset. Kerrankin sain maltettua ja kevennettyä treenejä kisaviikolla. Vähän vieroitusoireita tuli, mutta oli ihan mukavakin ottaa kevyesti ja pitää lepopäiviäkin.

Viikon säät eivät olleet vieläkään kovin kesäiset. Aamut olivat kylmiä eikä päivälläkään päästy kovin kummoisiin asteisiin. Onneksi viikonloppuna alettiin pääsemään jo vähän mukavempiin lukemiin, sunnuntaina jopa yli parinkympin.

Maanantaina kävin konttorilla pyörällä. Töihin päin normaalia reittiä, mutta kotiin poljin Sorkkalan ja Nokian keskustan kautta. Illalla tein vielä kolmen vartin kotisalitreenin.

Tiistaina aamupäivällä kävin sisäänajamassa maanantaina postista tulleet Hokan raketit. Edelliset olivat liian pienet, joten tilasin pykälää isommat. Nyt nämä olivat sopivan kokoiset ja yhtä vauhdikkaatkin. Juoksin reilun 12 kilometrin 4:33 min/km vauhdilla ja 130 bpm:n keskisykkeillä. Suht kevyesti meni, vaikka vauhti oli ihan hyvä ja sykkeet alhaalla. Illalla olin vielä 90 minuutin ajan Karhun käsittelyssä hierontapöydällä.

Keskiviikkona oli tiistain tapaan kotikonttorilla. Pidin täyslepopäivän treeneistä.

Torstaina kävin taas vaihteeksi pyörällä toimistolla. Illalla kävin tekemässä vähän avaavia lyhyitä vetoja läheisellä pyörätillä. Aikaa tuohon ei mennyt kuin vartin verran.

Perjantaina pyöräilin maastopyörällä töihin. Illalla lähdin töistä suoraan juna-asemalle ja sieltä kohti Helsinkiä. Ilta meni nopeasti, kun ensin kävin hakemassa numeron kisakeskuksesta Töölönlahden puistosta. Sitten viemään hotellille kamppeet ja sitten syömään Itsudemoon. Aikaisin piti mennä nukkumaan kun herätys olisi aamuviideltä.

Lauantaina tuli noustua ennen kellon herätystä vähän ennen viittä. Vähän aamupalaa naamaan, huilailua ja vessassa ramppaamista. Seiskan aikoihin lähdin hölkkäilemään kohti Töölönlahden puistoa, jossa Helsinki Half Marathon starttaisi klo 8:15. Lämpöä ei ollut kuin vähän alle kymmenen astetta, mutta aurinko paisteli, joten lyhkäsissä tarkeni lähteä kisaamaan, kun lämpö kuitenkin nousisi jokusia asteita kisan aikana.

Lähtölaukauksen jälkeen oli vähän aikaa ruuhkaa, mutta sadan metrin juoksun jälkeen oli jo sen verran väljää, että pääsi rennosti juoksemaan omaa vauhtia. Ensimmäisen kilometrin aikana oli jo asetelmatkin asettunut sen verran, ettei ohitteluja tarvinnut kauheasti tehdä. Ensimmäinen kilsa meni aikaan 3:55, joka vauhti olikin etukäteen suunniteltu keskivauhti koko matkalle. Tuo vauhti tekisi loppuajaksi 1:22:38, joka olisi noin minuutin parempi kuin edellisenä vuonna samassa kisassa.

Yritin juosta omaa kisaani, muiden vauhdista välittämättä. Rentoa juoksua yritin pitää yllä ja onneksi kilometriajat tuntuivat pysyvän tavoitevauhdissa, välillä vähän yli ja välillä vähän sen alle. Kilsat taittuivat ilman isompia ongelmia, vaikka selkä olevan vähän jumissa, mutta ei se tuntunut juoksua haittaavan. Vähän ennen kymppiä tosin tuntui, että alkaisiko vähän pistämään kylkeen, mutta se tunne meni onneksi melko pian ohi. 11 kilometrin kohdalla oli puolisen kilsaa hiekkapolkua ja siinä vauhti vähän hidastui, kun tossu ei tuntunut oikein pitävän siinä, mutta onneksi hiekkapätkää ei ollut sen pidempään.

Tähän mennessä ei ohituksia ollut tullut puolin eikä toisin montaakaan, mutta 13 kilometrin kohdilla alkoi tulla selkiä vähän väliä vastaan. Juoksu alkoi muutenkin tuntumaan hyvältä ja se oli edelleen mukavan rentoa. Jaloissa toki vähän painoi, mutta se ei kilometriajoissa näkynyt. Reitti oli muutenkin kääntynyt myötätuuliosuudelle ja se auttoi myös kilometriaikoihin. Henkisesti tuntui myös mukavalta ohitella sellaisia juoksijoita, jotka olivat ohittaneet minut alkukilometreillä. 16. kilometritolpan jälkeen tuli reilun kahden kilometrin nousuvoittoinen pätkä ja siinä vähän kilometriajat hidastuivat, mutta lopun alamäkiosuudella hävityt sekunnit tuli aika hyvin kuitattua. Tosin noin 1.5 kilometriä ennen maalia juoksin toisen kilpailijan perässä vähän harhaan, mutta siinä ei onneksi hävitty kuin ehkä 15 sekunttia aikaa. Hermot tosin siinä meni ja tuli huudettuakin aika tuimasti reitinohjaajille – näin jälkeen päin vähän hävettääkin, mutta silloin adranaliinipuuskassa tuli räjähdettyä. Viimeisellä kilsalla sain vielä puristettua kaikki mahdollinen irti jaloista. Maaliviivan ylityksessä kello näytti mukavaa aikaa, 1:21:27 (bruttoaika 1:21:31). Keskivauhdiksi tuo antaa 3:52 min/km. Eli tavoitteeseen tuli päästyä ja vähän paremminkin. Tossu oli kyllä hyvä ja uskon että sen ansiosta pääsin alle 1:22:n ajan, vanhalla tossulla olisi varmaankin mennyt yli, mutta vaikeahan sitä on tietää. Tällä kertaa minulla ei ollut sykevyötä päälläni, vaan sykkeet otin rannemittauksella. Se antoi keskisykkeeksi 162 bpm ja maksimiksi 184 bpm. Tuo aika toi M50-sarjan ykkösijan (184:stä) ja kaikista 1322 miehestä aika riitti 29.:een sijaan.

Kisan jälkeen jokunen tunti keskustan kiertelyä ja sitten junalla takaisin Tampereella ja Valmetille, josta pyörällä takaisin kotiin.

Sunnuntain oli treenien puolesta lepopäivä.

Viikko 22/2023 (29.5.-4.6.2023)

Ei oikein tunnu tulevan kesän tulosta mitään. Takkaa ei nyt sentään ole alettu uudelleen lämmittämään, mutta pitkiä kalsareita, lämpökerraston paitaa ja villasukkia on pitänyt alkaa taas aika-ajoin käyttämään. Aamut ovat olleet kylmiä, eikä päivissäkään ole ollut hurraamista. Ja kun melkein kaikki viikon päivät ovat oleet tosi tuulisiakin ja välillä tullut vettä (ja rakeita), niin hyytävää on ollut pihahommissa ja lenkeillä.

Treenien suhteen on tullut vähän passailtua ja yritetty saada paikkoja palautumaan. Maanantai olikin perinteiseen tapaan kevyt päivä. Kun tuli oltua vielä kotikonttorilla, niin työmatkapyöräilytkin väivät väliin. Illalla tuli tehtyä vain kolmen vartin kotisalitreeni.

Myös tiistai oli kotikonttoripäivä. Aamupäivällä kävin juoksemassa kevyn vähän päälle 12 kilometrin lenkin. Pitkästä aikaa kiersin vanhan kunnon Tesoma-Kalkku-Ikuri -lenkin, joka kulkee pääosin kuntopolkuja pitkin. Tätä lenkkiä on tahkottu viimeisen parinkymmenen vuoden aikana aika ahkerasti, mutta jotenkin tuo on viime vuosina jäänyt vähän vähemmälle. Aikaa kului vähän alle tunti, ja keskariksi muodostui 4:48 min/km ja sykkeeksi 127 bpm. Eli hyvä peruslenkki.

Keskiviikkona olin aamupäivän kotona, mutta sitten pyöräilin töihin syömään, palaveroimaan ja pienimuotoiseen illanviettoon. Illalla kotiin poljin Jasperintien, Sorkkalan ja Nokian keskustan kautta. Matkaa kertyi 31 kilometriä aikaa kului 1:12. Gravelilla olin liikenteessä ja länsituuli oli aika tuima, joten vauhti ei kovin kummoiseksi muodostunut – tosin ei ollut tarkoituskaan.

Torstaiaamuna tuli poljettua töihin päin vähän kovempaa kyytiä kun piti näyttää yhdelle peesaavalle sähköpyöräilijälle, mistä kana pissii. Ei ole tainnut ennen mennä työmatka alle 34 minuutin, ainakaan gravelilla. Edelleen oli tuulista ja se auttoi aamulla vähän matkan tekoa, mutta illalla sitten taas ei. Kotiin päästyä poljin vielä Lamminpään kentälle juoksemaan 5 kilometrin testijuoksua. Alla oli toistamiseen uudet Hokan Rocket x2 -kengät. Rata oli eteläkaartesta vielä päivän sateiden jälkeen vähän märkä ja kenkä oli liukkaan tuntuinen ko. kohdassa. Juoksu meni kuitenkin olosuhteisiin ja ajankohtaan nähden ihan mainiosti. Vitosen ajaksi tuli 17:57, keskisykkeen ollessa 159 bpm ja maksimin 174 bpm. Kilsat olivat melko tasaisia viimeistä lukuuntottamatta (joka meni aikaan 3:21) kilsat olivat kaikki 3:36 – 3:42. Kengästä tuli todettua, että se on vähän liian pientä koko, joten laitoin tilaukseen pykälää isomman. Toivottavasti saan sen pian alleni.

Perjantai oli viikon kylmin päivä eikä lämmöissä päästy kymmeneenkään asteeseen. Ja kun tuli vielä vettäkin vähän ja tuuli kovin, niin vaatetta piti olla työmatkapyöräilyssä päällä ihan kunnolla. Illalla poljin töistä Tesoman uimahallille, jossa kävin uimassa taas jokusen viikon tauon jälkeen. Pari kilsaa polskuttelin bullarin kanssa ja välillä lättäritkin oli käytössä. Eipä isommin napannut. Illalla kotona vielä 40 minuutin kotisalitreeni.

Lauantaina aamupäivällä kävin juoksemassa puolipitkän PK-lenkin. Lämpöä oli kymmenisen astetta. Reitti kulki Ikurin ja Tesomanjärven kautta Tohloppijärvelle ja sieltä Vaasantien viertä pitkin Teivoon ja lopuksi Vuorentaustan ja Haukiluoman kautta kotiin. Matkaa kertyi vähän päälle 18 kilometriä ja aikaa kului 1:33. Keskari siis 5:05 ja keskisyke 118 bpm. Teivon kohdilla tuli pieni paussi juoksuun, kun piti saatella yksi nuori reppana Teivon ABC:lle, kun poika ole vähän huonossa kunnossa ja melkoisesti kuutamolla. Enpä pystynyt oikein muutakaan hän hyväkseen tekemään kun ei ollut kännykkääkään mukana ja kaverin kännykän akkukin oli lopussa. Toivottavasti sai ABC:lta tarvittavaa apua. Ilta menikin sitten mukavasti naapurissa YO-juhlissa.

Sunnuntaina kävimme ReAn kanssa tekemässä vähän pidempi graveli-lenkki Lamminpään, Julkujärven ja Nokian latupohjilla. Takaisin päin tulimme Pinsiö ja puuvuoren kautta. Matkaa kertyi 65 kilometriä ja aikaa kului 3 tuntia. Vauhti ei noussut kuin 21.3 km/h:ssa, mutta kyllä siihenkin sai sotkea välillä ihan tosissaan, välillä taas oli melko hitaita pätkiä. Keskitehot olivat 151W. Mukava lenkki ja hyvässä seurassa matkakin taittui joutuisasti. Viileää vähän oli, mutta onneksi lenkin päällä päästiin lämpimään saunaan.

Viikko 21/2023 (22.-28.5.2023)

Etäviikon jälkeen täytyi taas alkaa käydä konttorilla. Tällä viikolla siellä tuli käytyä joka päivä ja pyöräpelillä tietenkin. Sää ei ollut kovin kesäinen, mutta ehkä sellainen normaalin keväinen. Alkuviikolla päästiin vielä yli kahdenkympin lämpöihin, mutta loppuviikkoa kohden mentiin viileämpään ja epävakisempaan suuntaan. Kaivattua sadettakin saatiin.

Maanantaina otettiin kevyesti. Ainoastaan rauhallisesti työmatkapyöräilyt. Edellisen lauantaina pyöräilyssä krampanneet reiden lähentäjät olivat edelleen melko pinkeänä, joten kevyt päivä sopi tähän väliin ihan hyvin.

Tiistaina myös työmatkapyöräilyt. Aamupäivällä kävin myös Valmetilta päin juoksulenkillä. Tällä kertaa suuntasin Pereen ja sieltä Loukonlahden kautta Killoon, ja sitten takaisin työpaikalle. Matkaa kertyi 13 kilometriä ja aikaa kului vähän päälle tunti. Viikonlopun pitkistä lenkeistä ei ollut tullut vielä palauduttua täysin ja meno olikin vähän väsyneen tuntuista.

Keskiviikkona oli maantiepyörällä liikenteessä, ja töiden jälkeen kiersin kotiin Lempäälän, Säijän ja Nokian keskustan kautta. Rauhassa yritin mennä ja edelleen tehdä palauttavaa harjoitusta. Tehot jäivätkin mukavan alas 153W:iin ja sitä myöden keskivauhtikin jäi 28.2 km/h. Mukavan leppoinen pyöräily ja kelikin oli ihan kohdillaan, kun lämpöä oli yli 20 astetta ja aurinko paisteli.

Pilvisen aamun myötä aamulämmöt olivat torstaina vähän korkeamman, 15 astetta. Aamupäivällä tuli myös vähän vettä, mutta työmatkapyöräilyssä en kastunut. Päivän aikana lämpötila ei noussut kuin pari astetta, joten illan juoksulenkillä oli vähän viileämpää. Myös lounaistuuli oli melko reipasta. Pääsin nyt testaamaan ensimäistä kertaa sunnuntaina ostamiani Hoka Rocket X2 kisakenkiä. Niissä on pohjassa hiilarilevy ja pitäisi kuulemma olla nopeat. Reittini kiersi Kolmenkulmantien kautta Teivoon ja sieltä Hatolan kautta takaisin kotiin. Matkaa tuosta kertyi 13.5 kilometriä ja aikaa kului 58 minuuttia, eli keskari oli 4:18 km/h ja keskisyke 136 bpm tuntumassa (sykemittari sohlasi taas vähän, joten tarkkaa keskisykettä ei ole tiedossa). Siis what a hell, 4:18 ja 135 bpm keskisykkeellä. Onko kenkä tosiaan noin nopea? Ja juoksu tuntui vielä ihan rennolta eikä isompaa yritystäkään vauhdille ollut, vielä työpäivän jälkeen ja pyöräilyt alla. Kenkä kyllä tuntui rullaavalta ja muutenkin menevältä, joten kyllä kelpaa. Tosin ensimmäisen kokeilun perusteella, voi olla että on vähän pieni, mutta pitää kokeilla vielä toinen lenkki, ennen kuin pohtii vaihtamista pykälää isompaan. Melkoiset raketit olivat.

Perjantaina kotiin polkiessa sainkin sitten vettä niskaani oikein kunnolla ja kovan tuulen kera, eikä lämpöäkään ollut kymmentäkään astetta. Kylmä meinasi tulla. Illalla tein pitkästä aikaa vielä tunnin kotisalitreenin.

Lauantai oli jälleen komean aurinkoinen päivä, joskaan ei kovin lämmin. Aamupäivällä kävin juoksemassa kotoa päin Lamminpään harjun kilpa5:n. Reitillä on mittaa 12 kilometriä ja mäkiä on kymmenen kappaletta, joista kertyy nousua n.250 metrin verran. Aikaa kului n.47 minuuttia ja keskisyke oli vähän päälle 140 bpm:n. Melko hyvin jaksoi kivuta mäkiä, mutta kyllä loppupuolen kaksi isoa nousua olivat melko hapokkaita. Illalla kävin vielä polkemassa Siuron 50 kilometrin maantielenkin. Tämä oli ensimmäinen kerta tänä vuonna kun tuo lenkki tuli poljettua. Rauhassa yritin mennä, mutta kyllä keskitehot nousivat silti 183W:iin. Vauhti ei kuitenkaan ollut kuin 29 km/h kun länsituuli oli melko kova ja tuntui että koko aika puhalsi vastaan. Siurontie tuntui olevan myös edellisvuotta entistäkin huonommassa kunnossa. Ja kun lämpöäkään ei ollut kuin viitisentoista astetta, niin vähän viileätäkin oli. Lenkki ei ollut siis kauhean mieltä ylentävä, mutta tulipahan poljettua.

Sunnuntaille oli povattu iltapäiväksi vesisadetta, joten lähdin heti herättyäni pitkälle juoksulenkille. Lämpöä oli lähtiessä kymmenisen astetta ja matkan aikana lämpesi jokusen asteen verran, aurinkokin paisteli aina välillä. Hyvin tarkeni vaikka etelästä tuuli melko reippaasti. Suuntasin ensin Kalkun kautta Nokialle ja sielä Vihnusjärven ohi Villilään ja Vaakkolammille. Kaarilasta nousin Tesomalle ja sieltä kieputtelin Ikurin kautta takaisin kotiin. Ensimmäisen 21 kilometriä meni PK1-vauhdilla. Tällä kertaa sainkin pidettyä vauhdin kurissa kun oikein keskittyi. 5:17 min/km oli keskari ja keskisyke 120 bpm tuolle pätkälle. Tämän jälkeen nostin vauhtia ja tein 5 kilometrin nousevavauhtisen VK-pätkän. VK:n vauhdit olivat 4:21 – 3:50, keskivauhdin ollessa 4:03 min/km. Yllättävän hyvin jalka jaksoi juosta VK-vauhdilla, vaikka alla oli 1:50 juoksua. Päälle vielä pari kilsaa verkkaa, joten kokonaismatkaksi tuli 28 kilometriä. Koko lenkin keskariksi muodostui 5:03 min/km.

Viikko 20/2023 (15.-21.5.2023)

Viikko oli taas vaihtteksi vähän poikkeava. Etäilin koko viikon Vehkajärveltä päin. Tosin Helatorstai oli vapaapäivä ja perjantai oli muuten vaan vähän lyhennetty työpäivä, mutta kyllä niitä työtuntejakin tuli tehtyä. Alkuviikon olimme Sisun kanssa kahdestaan, mutta keskiviikkoiltana saimme Tuulin seuraksemme.

Säiden osalta viikko oli kaksijakoinen, tai oikeastaan kolmi. Maanantai oli vielä komean aurinkoinen ja lämmin, mutta sitten kylmeni ja alkoi tuulemaan kovasti. Torstaina alkoi taas paistelemaan ja loppuviikko olikin sitten vaihteeksi aurinkoinen ja lämminkin.

Vaikka maanantai olikin komea päivä, niin se oli kuitenkin treeneistä vapaa. Sisun kanssa köpöttelimme illalla ja nauteimme rauhallisuudesta.

Tiistaina juoksin Valontien lenkin. Se on mitaltaan 12 kilometriä ja pääosin hiekkatietä. Multa ei ole viime aikoina löytynyt oikein malttia näille juoksulenkeille ja tälläkin kertaa vauhti karkasi 4:34 min/km:iin. Sykkeet kyllä pysyivät ihan ok alueella ja muutenkin juoksussa ei mitään valittamista, mutta näitä lyhyempiäkin pitäisi osata mennä välillä vähän rauhallisemmin. Lämmöt nousivat vielä tänään 16 asteeseen.

Keskiviikkona olikin sitten jo viileämpi päivä, kun lämpötila ei noussut kuin 10 asteeseen ja vielä kun etelätuuli oli kovaa ja puuskittaista, niin piti vähän miettiä mihin suuntaan juoksulenkkinsä suuntaisi. Juoksinkin ensin Heleniuksentien kautta Vehkajärven eteläosaan ja sielä Vehkajärventietä pitkin Tourunkulmantielle, jossa tein U-käännöksen ja tulin pari kilometriä takaisin päin ja lähdin Mustaojantielle, jota juoksin aina Nuutajärventielle asti ja sitä kautta takaisin mökille. Matkaa kertyi vähän vajaa 21 kilometriä ja aikaa kului 1:42. Nyt sain vauhdin pysymään vähän alle vitosessa, mutta toisaalta olisi saanut olla vieläkin hitaampaa, kun matka venähti (ennakkosuunnitelmista poiketen) noinkin pitkäksi. Hieman oli kyllä kylmä, vaikka melko hyvin tuulen suojassa pystyikin juoksemaan, mutta kun oli vielä pilvistä ja pientä vesitihkuakin alussa tuli, niin lämpöjä ei meinannut saada päälle laisinkaan.

Torstai oli edelleen kova lounaistuuli. Iltapäivällä kävimme Virtaan Toimintalomilla avaamassa suunnistuskauden. Juoksin 6.9 kilometrin reitin (toteuma 8.8 km) ja siihen meni aikaa 59 minuuttia. Muutama vähän karkeampi pummi tuli, eli tuosta olisi voinut saada melko helposti 7 minuuttia pois. Mutta suunnistus tuntui taas pitkän tauon jälkeen ihan mukavalta ja kankaalla on aina kiva juosta, vaikka nyt olikin jonkin verran hakkuujätettä maassa. Suunnistuksen jälkeen poljin takaisin mökille Huovinrinteen ja Huittisten kautta. Matkaa kertyi 75 kilometriä ja aikaa kului 2:18. Keskinopeus siis hulppea 32.6 km/h. Huovinrinteelle asti (12 km) oli vastaista tuulta, mutta sen jälkeen pääsi sivu/sivumyötäiseen/myötäiseen tuuleen ja vauhti kasvoi radikaalisti. Huittisista Koskioisille (28 km) keskari oli mukava 36 km/h.

Perjantaina töiden jälkeen poljin muutaman kilometrin matkan Särkän hiekkatien risteykseen ja sieltä hölkkäsin Jalasjoen mäkeen tekemään mäkivetoja. 8 kertaa juoksin mäen ylös ja verkkasin alas. Mäelle ei tule mittaa kuin 300 m ja siitäkin alku on aika loivaa. Pääosin mäki on vähän turhan jyrkkä tällaiseen treeniin ja hapot nousivatkin vähän liian kovaksi. Vetojen jälkeen hölkkäsin takaisin pyörälle ja sitten polkien takaisin mökille. Koko juoksuosuudelle kertyi mittaa tasan 10 kilometriä.

Lauantaina lähdin kasin jälkeen polkemaan pidempään pyörälenkkiä. Lämpöä ei ollut lähtiessä kuin kymmenen astetta, joten etenkin yläpäähän sai laittaa vähän enemmän vaatetta päälle. Lämmöt kuitenkin nousi pikku hiljaa päivän mittaan ja maaliin pääsyn hetkellä sitä oli 23 astetta. Aurinko lämmitti vielä lisää, mutta jonkinmoinen lounaistuuli viilensi puolestaan. Mökiltä poljin ensin Punkalaitumen keskustana kautta Huittisiin. Sieltä Puurijärven ja Kauvatsan kautta Kokemäelle. Kokemäeltä suuntasin kohti Säkylää ja poljin sinne Köyliöjärven itäpuolista tietä pitkin. Säkylässä piti poiketa Huovinrinteelle sotkuun, mutta se ei ollutkaan vielä auki, joten jouduin polkemaan vielä pari kymmentä kilometriä Yläneelle, jossa pidin pienen tankkaustauon. Yläneeltä suuntasin Oripään kautta Hirvikoskelle ja sitten päämäärääni Alastaron Pakilantielle. Alastarolla jouduin tekemään pienet lisäkiemurat, jotta sain 200 kilometriä täyteen. Aikaa kului tasan 6:30, joten keskariksi muodostui 31 km/h. Vähän turhan reipasta vauhtia tuli mentyä kun keskitehotkin olivat 190W. Tarkoitus oli mennä huomattavasti rauhallisemmin, mutta jotenkin sitä vaan taas innostui kun jalka tuntui toimivan. Liian kovasta tehosta kieli myös se, että keskisyke oli 133 bpm. Tuulen suunta oli ikävimmillään Kauvatsalta Säkylään polkiessa ja etenkin Säkylän päässä se pääsi hyydyttämään menoa aika lailla. Siksikin olen yllättynyt, että keskinopeus nousi noinkin hyväksi. Pyöräilyn päälle kävimme kaveriporukalla syömässä Loimaalla, joten jälkitankkaus tuli hoidettua kunnolla.

Sunnuntaiaamusta vähän arvelutti lähteä tekemään pitkää juoksulenkkiä, kun ei oikein tiennyt miten jalka oli palautunut edellisestä päivästä. Pienen alkukankeuden jälkeen jalka alkoi kuitenkin toimimaan ihan hyvin ja eikä meno muutenkaan ollut väsynyttä. Pystyinkin juoksemaan koko suunnittelemani lenkin ja pari kilsaa vielä päällekin. Reitti kulki ensin Särkän kautta Koskioisiin ja sieltä Tursan kautta Valajärvelle ja Runkan lisälenkin kautta takaisin mökille. Matkaa kertyi hieman päälle 27 kilometriä ja aikaa kului 2:20. Jälleen keskari oli turhan korkea 5:07 min/km, olisi saanut olla ainakin 10 sek/km hitaampi. Keskisyke oli vauhtiin ja edellisen päivän rasitukseen nähden ihan ok, 125 bpm. Sääkin oli mitä parahin. Lähtiessä lämpöä ehkä 15 astetta, oli aurinkoista eikä tuulta juurikaan. Matkan aikana lämmöt toki nousivat, mutta ei kuitenkaan kauheasti yli 20 asteen. Juoksun päälle oli mukava pulahtaa 17 asteiseen Vehkajärveen. Mökkiviikko loppui tähän ja matka kohti kotia alkoi.

Viikko 19/2023 (8.-14.5.2023)

Nyt alkaa pikku hiljaa jo tarkenemaan. Aamut tosin ovat vielä olleet viileitä, mutta lämmöt ovat nousseet nopeasti melko mukaviin lukemiin. Viikonloppuna päästiin jo ihan kesäisiin lämpöihin kun päivälämmöt nousivat jo yli kahdenkymmenen asteen ja kun vielä aurinkokin paisteli, niin kyllä kelpasi.

Viikon arkipäivät tuli otettua vähän kevyemmin. Edellisen viikonlopun setti tuntui olevan kuitenkin sen verran kova, että alkuviikosta ei jalat olleet vielä palautuneet. Ja kun lauantaina oli tiedossa seuraava kisalähtö, niin palautumaan piti pystyä.

Viikko oli myös toimistoviikko. En muistakaan koska olen viimeksi ollut joka päivä toimistolla. Maanantaina olin gravelilla liikenteessä. Aamulla lämpö oli nollassa, joten piti laittaa lisäkerros alle, mutta iltapäivän 15 asteen lämpöön sai jo ylimääräistä riisua pois.

Tiistaina olin maantiepyörällä liikenteessä. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun Rose oli allani sen jälkeen, kun se tuli syksyllä rungonvaihdosta. Eli melkein vuosi on ollut taukoa tästä pyörästä. Olisi pitänyt tehdä pieni testilenkki ennen aamua, sillä satula oli liian matalalla, ohjaustanko oli vähän löysällä ja takalevyjarrun kiristäjä oli löysällä ja alkoi helistä kesken matkan. Nämä tuli kahvitunnilla korjattua, joten töiden jälkeen pääsi tekemään vähän pidempää kotiinpaluureittiä. Kiersin perinteisen Lempäälä – Säijä – Nokia reitin ja tästä kertyi matkaa 58 kilometriä ja aikaa kului 1:54. Keskariksi tuli n.31 km/h ja tehoja irtosi 198W:n verran. Hyvin Rose liikahti, etenkin kun tuulensuuntakaan ei ollut ihan paras mahdollinen ja rauhallisesti otettavia pyöräteitäkin oli n.20% matkasta. Jalkakin oli aika hyvä, vaikka vielä päivällä se tuntui väsyneeltä.

Keskiviikkona oli taas graveli alla kun poljin töihin. Aamupäivällä kävin juoksemassa töistä arborettumin, Koskikeskuksen ja eteläpuiston kautta vähän reilun 12 km:n lenkin. Aikaa kului vähän alle 56 minuuttia, eli tästä tuli tähän kohtaan vähän liiankin kova lenkki 4:35 min/km:n keskarilla. Sykkeet (128bpm) oli kuitenkin vahtiin nähden ihan hyvä. Iltapäivällä pyörällä kotiin normireittiä.

Myös tortaina olin pyörällä toimistolla. Muuta treeniä ei päivään tullutkaan. Pihahommia tuli kyllä tänänäkin päivänä tehtyä töiden jälkeen. Perjantai oli täyslepopäivä. Tosin lapio-kottikärryhommia tuli illalla tehtyä, eli voimatreeniksi sitä voisi luokitella. Toimistolla autolla.

Lauantaina klo 10 starttasi Raholan kymppi. Kisa oli nimensä mukaisesti 10 kilometrin lenkki ja se kulki ihan kotikulmilla. Lähtö oli Tesoman uimahallilta ja kiersi ensi Tesomajärven ja sen jälkeen suunnattiin Vuorentaustaan päin, jossa kierrettiin koulu ja sieltä palattiin Haukiluoman kautta lähtöpaikalle, jälleen Tesomajärvi kiertäen. Osanotto oli hyvä, sillä lähtöviivalla oli puolentoistasataa juoksijaa. Myös keli suosi. Lämpöä oli vähän alle parikymmentä astetta ja aurinko paisteli eikä tuultakaa ollut häiritsevästi. Lähtöpaukun jälkeen oli vähän ruuhkaista, mutta jokusen sadan metrin jälkeen tilaa alkoi löytymään ja astelmat alkoivat vakiintumaan. Itse olin pääjoukossa vajaan kilometrin verran, mutta kun totesin, että vauhti on vähän turhan reipasta omaan tavoitteeseeni nähden, niin rauhoitin menoa. Oma tavoite oli juosta lähemmäksi 38 minuutin kuin 39 minuutin aikaa. Tämä tarkoittaisi n. 3:50 min/km vauhtia. Ja kun ensimmäinen kilsa oli 3:40 vauhtia, niin himmasin suosiolla. Tästä syystä jäin tässä kohtaa vähän välimallin juoksijaksi, sillä reilun kymmenen hengen porukka meni menojan ja takanakaan ei ollut ihan lähellä ketään. Vajaan kolmen kilometrin kohdalla sain ensimmäisen karkulaisen kiinni, enkä jäänyt odottelemaan. Seuraaviin näytti olevan sen verran matkaa, että ajattelin että sijoitukseni olisi tässä. Vähän ennen vitosta, Vuorentaustan koululle noustaessa ohitin kuitenkin jälleen yhden. En saanut hänestäkään matkaseuraa. Lähietäisyydelle oli tullut myös pari muuta selkää, jotka voisi olla saavutettavisa. Myllypuronkadun alituksen jälkeen, vähän ennen kasin tolppaa sainkin seuraavan kiinni. Olin vähän ilkeä, kun pääsin ohi, niin kiihdytin vähäksi aikaa sen verran vauhtia, ettei kaveri pääse peesiin kiinni. Tähän tein siksi, että hän näytti vähän vanhemmalta menijältä ja ajattelin hänen olevan samassa sarjassa kuin minä (todellisuudessa hän oli M60-sarjassa). Vähän kasin jälkeen sain vielä yhden ohitettua, eikä hänestäkään ollut kovin pitkään seuraa. Lopussa ei sitten enää ollutkaan yhtään realistista selkää lähellä, joten piti vain keskittyä vauhdin ylläpitämiseen, sillä tavoiteaika oli vielä ihan haarukassa. Maaliviivan ylityksen jälkeen kello näytti ajaksi 38:22, eli tavoitteeseen tuli päästyä. Aika riitti M50-sarjan voittoon ja koko porukasta kymmenennelle sijalle. Jalka oli yllättävän hyvä ja melko hyvin palautunut edellisen viikonlopun kisailuista. Edellisen päivän tankkaus taisi onnistua. Rajoittava tekijä oli paremminkin hapenotto.

Sunnuntaina aamupäivällä lähdin polkemaan mökille äitienpäivää viettämään ja aloittamaan etätyöviikon mökiltä päin. Sää oli jälleen mukavan aurinkoinen ja lämpökin oli suht sopiva, sillä montaa astetta yli kahdenkympin se ei noussut. Tuultakaan ei kauheasti ollut, vaikka lounasta jonkin verran puhaltelikin. Reittisuunnitelma muuttui jonkin verran matkan aikana, mutta lopullinen reitti kulki ensin Siuron ja Salmin kautta Häijääseen ja sieltä Sastamalaan. Sastamalasta suuntasin Sammaljoelle päin, mutta ennen Sammaljokea käännyin Rautaniementielle, jota kautta pääsin asfalttia pitkin Halkivahaan. Loppukieppaus kulki Halkivahasta Urjalankylän kautta Koskioisiin ja sieltä mökille. Matkaa kertyi 132 kilometriä ja aikaa kului 4:15. Tästä tuli ihan mukava keskari 31.2 km/h ja tehojakin löytyi 192W:n verran. Jalka ei ollut ihan tuoreimmillaan, mutta ihan hyvin jaksoi pyörittää. Lopussa tuli vähän yritystäkin kehiin, jotta sain pidettyä 31:n keskarin loppuun asti. Mökillä tuli kasteltua talviturkkikin, ja ihan ilman märkäpukua.

Viikko 18/2023 (1.-7.5.2023)

Lomaviikon jälkeen paluu karuun arkeen oli hyytävä. Aamupakkasia, räntää, rakeita yms. mitä nyt vappuviikkoon Suomessa kuuluukin. Takkaa piti alkaa taas uudelleen lämmittämään kun yöpakkasista ei päästykään eroon. Päivälläkin pyörittiin pääasiassa viiden asteen pyörteillä, mutta onneksi viikonloppuna lähenneltiin jo kymppiä. Aurinkopaneelien tuotannosta näkee hyvin kuinka kylmä viikko oli, sillä tuotto parhaimmillaan oli 18 kWh ja huonoimmillaan 4.2 kWh. Tosin edellinenkään viikko ei ollut kovin kummoisempi, mutta lomaa edeltävänä päästiin melkein joka päivä 20 kWh:iin.

Treeniviikko oli tuntien osalta melko kevyt, n. 10 tuntia. Piti vähän kevennellä etelän leirin jälkeen kun viikonloppuna oli tiedossa Tikkakoskella SM-Duathlon. Hieman alkoi kaduttamaan sinne osallistuminen kun seurasi viikon aikana lämpötilaennustetta kisapäivälle. Alkoi mietittymään millä kamppeilla sitä oikein tarkenee pyöräillä, kun kuitenkin juoksussa on saanut hien päälle ja sitten pitäisi lähteä 8 asteiseen viimaan.

Jo maanantai oli kevyt päivä. Vapun ja jälkisynttäreiden vuoksi tuli herkuteltua vähän turhankin paljon, etenkin kun lomaviikolla oli kertynyt vähän lisäpainoa, vaikka kovasti tuli reenattuakin. Illalla sentään sain aikaiseksi tunnin kotisalitreenin. Ilta meni tänäkin päivänä pitkäksi kun piti katsoa snookerin MM-kisojen loppuottelun päätös.

Tiistai oli kotikonttoripäivä. Vähän pidempään tuli nukuttua, kun ilta venähti puolilleyöhön. Illalla piti turvautua traineriin kun ulkona oli neljä astetta lämmintä ja satoi vettä. N. 100 minuutin polkaisun tein Zwiftissä. Treeni sisälsi kolme vähän tiukempaa n.7 minuutin vetoa ja pari vähän kevyempää. Keskitehot olivat 178W.

Keskiviikosta tuli täyslepopäivä. Konttorillakin kävin autolla, kun piti käydä hammaslääkärissä. Illalla piti juosta, mutta snookerin katselut painoivat vielä ja siirsin vetotreenin torstaille.

Torstaina kävinkin sitten gravelilla konttorilla. Aamulla oli nelisen astetta pakkasta, joten taas sai pakata päälleen vähän enemmän vaatetta. Iltapäivän viisi astetta ei tuntunut kauheasti aamua lämpimämmältä, kun tuultakin oli jonkin verran. Kotiin päästyäni hölkkäilin Lamminpään kentälle tekemään 400 m vetoja. Kuusi vetoa tein ja ajat olivat 1:29 – 1:19 välillä, loppuakohden koveten. Jalka ei ollut kauhean kevyen tuntuinen, ainakaan ensimmäisissä vedoissa, mutta ihan hyvän treenin sain tehtyä.

Perjantaina ei ollut ohjelmassa kuin työmatkapyöräilyt. Aamulla taas nelisen astetta pakkasta ja illalla 7 astetta plussaa kun pyöräilin Tahmelan ja Tohlopin kautta kotiin. Illalla kävin vielä testaamass tri-pyörää Kolmekulmantiellä. Kuuden kilometrin polkaisussa sain varmuuden, että pyörä on kisakunnossa.

Lauantaina aamupäivällä lähdin ajelemaan kohti Tikkakoskea ja duathlonin SM-kisoja. Viidenkympin ikä ei antanut tällä kertaa uutta sarjaa, sillä sarjani oli M45-54. Edellisvuoden hopeasaavutukseen ei lähtöluetteloa katsoessani ollut mahdollisuuksia. Kovia nimiä löytyi listalta ja myös uusia nimiä, joista ei ollut mitään tietoa. Saavuin pelipaikalle jo puolen päivän jälkeen ja pääsin seuraamaan nuorison kisailua. Osa kisaili kovinkin kevyissä pukimissa ja itseäni mietitytti kovasti, että millä setillä sitä lähtisi liikenteeseen. Lopuksi päädyin tri-kisa-asuun + pitkät sukat + irtihihat ja -puntit + buffa päähän.

Pari minuuttia klo 15 jälkeen oli lähtö, ja ensimmäisenä oli 5 kilometrin juoksuosuus. Hurjaa vauhtia kärki lähti menemään ja vaikka olin selvästi kärjen takana, niin ensimmäinen kilometrini oli 3:48 min/km. Kärjelläkin vauhti vähän tasaantui alkurynnistyksen jälkeen ja omatkin kilometriajat rauhoittuivat pikkuhiljaa, ollen kuitenkin kaikki alle 4 minuutin. Viime vuonna sijoitukseni oli helppo todeta, kun tulin juoksusta ensimmäisenä vaihtoon. Nyt en tilannetta tiennyt, mutta tuloksista selvisi, että olin ensimmäisen juoksun jälkeen ikäryhmässäni sijalla 7/14. Aika oli 11 sekunttia edellisvuotta heikompi. Myös ensimmäinen vaihto oli 15 sekunttia hitaampi kuin edellisenä vuonna. Aika ehkä kului juomahörppyyn ja kellon kanssa sähläämiseen. Pyöräosuudelle lähtiessä huomasin että unohdin laittaa hanskat käteen. Tuuliliivin jätin tarkoituksella pukematta, mutta hanskat oli tarkoitus laittaa. Kahdeksan lämpöastetta oli kyllä vähän vilpakka keli polkea, mutta onneksi aero-asento vähensi viimaa. Ainoastaan käsivarret vähän kohmettuivat, näpit onneksi ei niinkään. Pyöräilyosuus oli muuten melko surkea esitys. Yritys oli kova, mutta siltikin aika painui yli 35 minuutin, joka oli melkein kaksi minuuttia heikompi kuin edellisenä vuonna. Keskitehot jäivät 20 W edellisestä vuodesta, vaikka ajattelin, että se voisi olla jopä edellistä vuotta korkeampi. Ei vaan saanut itsestä irti. Pyöräilyssä ei kuitenkaan tullut ohi kuin yksi polkija, mutta oman sarjalaisiani en saanut ketään kiinni. Muiden sarjojen menijöitä sai kyllä ohitella ihan huolella. Pyöräilyn jälkeen toinenkin vaihto oli edellistä vuotta hitaampi melkein 20 sek. Toiselle, 2.5 kilometrin juoksuosuudelle sain selän eteeni noin 50 m päähän. Sen sain ohitettua kilometrin juoksun jälkeen ja sitten ei uusia selkiä enää edessäni näkynytkään, joten ihan kaikkia ei tarvinnut puristaa itsestään irti. Keuhkot kyllä olivat kovilla ja kuin tulessa. Kylmällä ilmalla oli melko varmaan vaikutusta asiaan. Toinen juoksuosuus meni aikaan 10:06, joka oli sentään melkein parikymmentä sekunttia edellisvuotta parempi, mutta muistaakseni edellisenä vuonna ei ollut edessä eikä takana yhtään kirittäjää. Tuo juoksuaika oli kuitenkin ikäsarjassani kolmanneksi paras. Loppuaikani oli 1:07:21 ja sijoitukseni oli 9/13. Aika oli aika pettymys.

Sunnuntaiaamuna oli lämpötila napsun plussan puolella kun lähdin viikon pitkikselle. Jalka ei ollut lähtiessä ihan kevyimmillään, mutta juoksu tuntui kuitenkin ihan hyvältä. Reitti kulki ensin Virelän kautta Nokian Välimaahan, sieltä Villilän ja Hyhkyn kautta Tahmelaan, josta paluumatka kulki Epilän ja Tohlopin kautta Tesomalle ja sieltä Ikurin kautta kotiin. Matkaa kertyi vähän päälle 28 kilometriä ja aikaa kului vähän alle 2,5 tuntia. Keskari oli 5:10 min/km ja syke 125 bpm, eli PK:n puolella pysyttiin. Ihan OK-juoksu, vaikka lopussa alkoikin vähän painamaan. Sää oli kyllä mukavan keväinen ja järvimaisemissa oli mukava juosta.