Viikko 42-43/2023 (16.-29.10.2023)

Viimeinen kaksi viikkoa on otettu kaikin puolin melko kevyesti. Tällä viikolla on päässyt jo kevyesti tekemään jotain treenin oloistakin, mutta edellisestä viikosta tuli ihan nollaviikko.

Amsterdamista tulimme maanantain ja tiistain välisenä yönä. Maanantaina tuli tuli käveltyä jonkin verran Amsterdamin katuja, mutta jalat olivat sen verran tönkössä kunnossa, että tyydyimme pääasiassa ajelemaan ratikalla eri linjoja läpi ja katselimme vain kaupungin maisemia istualtaan. Portaiden käveleminen oli erittäin kivuliasta hommaa, ja tämä tuli todettua etenkin lentokentällä. Ja lentokenttiä tulikin teputeltua vähän enemmänkin, kun tulimme Riikan kautta Tampereelle.

Vielä tiistainakin jalat olivat sen verran kipeät, ettei koiralenkkiä ihmeenpää viitsinyt tehdä. Seuraavana yönä iski myös vilutauti ja keskiviikkoaamuna koronatesti näyttikin kahta viivaa. Keskiviikko tulikin pääasiassa makailtua ja välillä luettua ja vastailua työposteihin. Kuumetta oli ja päätä särki. Torstai olikin sitten jo parempi päivä. Kuumemittari ei enää näyttänyt ylilämpöä vaan paremminkin alilämpöä. Tämän vuoksi koneen ääressä pystyikin istuskelemaan enemmän, vaikka välillä tulikin vielä huilattua. Perjantaina nousi kuumetta taas vähän ja olo oli muutenkin heikompi, joten taas tuli lepäiltyä vähän enemmän.

Viikonloppuna alkoi sitten olo paranemaan ja kävinkin Sisun kanssa jo pidemmillä kävelylenkeillä.

Maanantaina uskaltauduin jo käymään toimistolla pyörällä. Mikään muu ei edellisen viikon taudista muistuttanut kuin että kurkkuun kertyi vielä limaa. Ja räkiminen ja röhiminen jatkui koko viikon.

Myös tiistaina kävin pyörällä töissä. Lämpötilat olivat nollan tuntumassa yötä päivää. Yöllä oli ilmeisesti vähän sadellut jotain, sillä pyörätiet olivat paikkoin märät ja myös liukkaat. Gravelin kesärenkaalla sai olla varovainen.

Keskiviikkona olin kotikonttorilla ja illalla tein tunnin kotisalitreenin.

Torstaina ja perjantaina kävin alkuviikon tapaan pyörällä töissä. Nyt oli onneksi taas kuivaa ja tiet kuivat eikä liukkaudesta tietoakaan, vaikka vähän pakkasen puolella oltiinkin melkein koko ajan.

Lauantaina aamupäivällä kävin kokeilemassa melkein kahden viikon tauon jälkeen juoksua. 11 kilometriä juoksin 4:44 min/km vauhdilla. Yllättävän hyvältä juoksu tuntui, vaikka keskiviikon salitreenistä kipeytyneet jalat vielä vähän vaivasikin ja muutenkin pakaran seudulla oli jumitusta. Korona ilmeisesti ei ollut mennyt keuhkoihin asti, kun sillä puolella ei tuntunut ollenkaan pahalta. Myös sykkeet (136 bpm) oli ihan ok. Ensimmäisestä koronasta tuli siis ilmeisestikin selvittyä säikähdyksellä. Päivällä tuli myös kaadettua pari-kolme puuta ja niiden kanssa temuamiseen menikin sitten koko päivä.

Sunnuntaina oli syksyn ensimmäinen kunnon pakkasaamu, kun mittari näytti ainakin 8 astetta miinusta. Aamupäivällä tuli tehtyä vähän klapihommia yms. ja iltapäivällä poljin sisäpyörää kahden tunnin ja vartin verran. Keskitehot olivat 166W ja -syke 123 bpm. Watopian maailmaan oli tullut pitkästä aikaa uusia reittejä ja sellainen tuli tällä kertaa poljettua. Reitti oli melko tasainen ja ihan hyvä niin ettei heti ylimenokauden päätteeksi tuli kovin kovaa rääkkiä.

Viikonloppuna meitä hauskuutti hoitosetteri Hertta, joka tuli perjantai-iltana ja lähti sunnuntai-iltana. Melkoinen vauhtipakkaus tuollainen nuori setteri vaan on. Ei oikein Sisu eikä palvelusväkikään pysynyt perässä.

Viikko 40/2023 (2.-8.10.2023)

Kyllä se patellajänteen kiinnityskohta otti vaan kovasti itseensä viikonlopun juoksuista. Onneksi olin varannut jo aiemmin ajan ortopedille ihan muusta syystä, mutta pääsin nyt näyttämään polvivaivaanikin samalla kertaa. Sain siihen kortisonipiikin ja se tuntuikin auttavan ongelmaan. Alkuperäinen syy ortopediaikaan oli alavatsalihaksen (tai mikäköhän sen oikea nimi nyt onkaan) vaivat, epäilin että todellinen syy on nivusessa ja lähentäjässä, joka vaivaa aina silloin tällöin. Ehkä ns. “urheilijan tyrä”. Ortopedi antoikin minulle lähetteen ultraan ja pääsinkin sinne vielä samana päivänä. Sieltä tosin ei löytynyt mitään, ei tyrää eikä muutakaa vakavampaa repeämää, jonka ultralla näkisi. Eli hommaan ei tullut tällä kertaa selvyyttä. Seurataan tilannetta. Kolmas vaiva, jota ortopedille valittelin oli kyynärpääkipu, ja siihen sain diagnoosin, että “golf-kyynärpää”. Eli nyt olen minäkin päässyt kyseisen harrastuksen pariin, ainakin vaivojen osalta.

Nyt kun alkuviikosta vaivasi polvi, ja keskiviikkona sain kortisoonipiikin, jonka vuoksi piti pitää muutama päivä lepoa, ja viikonloppuna oli muuten vaan paskaa ulkokeliä, niin piti keksiä jotain muuta kuin juoksua ja kelien puolesta mielellään sisällä. Tällä viikolla tulikin käytyä taas pitkästä aikaa uimahallissa polskimassa ja sisäpyöräilykausikin tuli avattua.

Maanantaina kävin vielä pyörällä töissä. Vähän pyöräilykin polveen tuntui, mutta ei pahasti. Illalla vielä kolmen vartin kotisali.

Tiistaina kävin illalla Tesoman uimahallilla uimassa vaparia kahden kilometrin verran. Pienissä pätkissä uin ja rauhassa vetelin ja yritin muistella hyvää uintitekniikkaa. Illalla käytiin vielä pyöräilemässä Tuulin kanssa graveleilla Nokian Pyhäjärven rantoja aina Sorvassa asti. Matkaa kertyi 32 kilometriä ja rauhallisesti mentiin. Pimeäkin pääsi yllättämään, mutta onneksi edes minulla oli lamppu mukana.

Keskiviikkona ensimmäistä kertaa lomien jälkeen autolla töissä, kun piti käydä aamupäivällä siellä ortopedilla ja iltapäivällä ultrassa. Tästä tuli siis täyslepopäivä.

Torstaina kävin myös varmuuden vuoksi vielä autolla töissä. Illalla tein tunnin kotisalitreenin.

Perjantaina kotikonttoripäivä. Aamupäivällä kävin jälleen Tesoman uimahallissa. Tein vähän samantyyppisen harjoitteen kuin tiistainkin uintikerralla. Vähissä oli tälläkin kertaa porukka radalla. Yksi toinen oli samaan aikaan radalla, mutta eipä siitä haittaa ollut, vaikka melko usein hänet saikin ohittaa. Illalla puolentoistatunnin jalkahieronta Karhulla.

Lauantaina ulkona loikotti vettä, myrskytti ja lämpöä vain jokunen aste, joten jotain sisäaktiviteettia piti keksiä. Päivällä otinkin sisä-trainenrin käyttöön viiden kuukauden tauon jälkeen. Kaksi tuntia jaksoin veivata 150W keskiteholla. Ihan ok meni eikä polveenkaan ihan kauheasti tuntunut. Maantiepyörä tuli myös nostettua talviteloille ja odottamaan osasarjapäivitystä. Eiköhän senkin homman kimppuun pian päästä.

Sunnuntaina vähän jänskätti kun lähdin päivällä kokeilemaan pienellä juoksulenkillä polven kestoa. Ihan hyvin ja ilman isompia kipuja 8.6 kilometrin lenkki meni. Sen verran tarkasti tuli kuitenkin polvea kuulosteltua, ettei se ihan oireeton ollut, mutta kun ei ole aiemmin noin tarkkaan siihen kiinnittänyt huomiota, niin paha sanoa oliko tuntemukset kuitenkin ihan normaaleja. Vauhti oli 4:35 min/km luokkaa, eli ei ihan köpöttelyvauhtiakaan tullut mentyä. Keli oli jo melko syksyinen, sillä lämpöä ei ollut kuin kolme astetta ja pohjoisesta tuuli kovaa. Taitaa olla niin, että kesäkamppeita saa alkaa jo pesemään kaappiin odottamaan ensi kevättä.

Viikko 39/2023 (25.9.-1.10.2023)

Lämmin syksy on jatkunut. Juostessa on tarjennut vielä melko keveissä kamppeissa, mutta työmatkapyöräilyissä olen kyllä jo siirtynyt pitkiin vetimiin. Pyöräteillä alkaa olemaan myös jo sen verran irtolehteä, että graveli on ollut ihan paikallaan, sillä maantiepyörän sliksillä voi tulla helposti äkkinäisiä vaaratilanteita. Tosin yksi vaaratilanne kyllä tulikin, mutta ihan muusta syystä, sillä eräs pimeä pyöräilijä meinasi ajaa kylkeeni kun käännyin hänen eteensä. Pimeää oli, hänellä ei valoja eikä heijastinliiviä, ja katuvalokin taisi olla sillä kohtaa pimeänä. Onneksi minulla oli valot, niin ei tullut törmäystä. Kuulin vaan jarrutusäänet ja näin jonkun vilahtavan pyörän takapuolelta ohi. Perkele noita itsemurhakandidaatteja.

Tällä viikolla päättyi myös valtakunnallinen ns. kilometrikisa. Siinä on koottu porukoita, jotka merkkaavat ylös pyörräillyt kilometrit toukoukuun alusta syyskuun loppuun. Itse olen ollut yhdessä Valmetin porukassa mukana ja minulle kertyi tuolle ajalle merkintöjä reilun 6100 kilometrin verran.

Maanantai piti olla lepopäivä, mutta pyöräilyä kuitenkin vähän tuli. Ensinnäkin kävin pyörällä töissä, ja sitten illalla teimme vielä Peetun kanssa kevyn noin tunnin pyörälenkin Nokian pyöräteillä. Lounaasta puhalteli reippaasti, mutta lämpöä oli sentään vielä noin 15 asteen verran.

Tiistaina oli kotikonttoripäivä ja aamupäivällä kävin juoksemassa 12 kilometrin lenkin 4:36 min/km vauhdilla. Ihan ok kulki, suht peruskauraa, ei mitään ihmeellistä. Illalla poljin vielä Ylöjärven liikuntakeskukselle pelaamaan puolentoista tunnin sulkapallonelurit. Eipä sielläkään mitään ihmeellistä.

Keskiviikkona olin taas toimistolla pyörällä. Piti ottaa maantiepyörä alle, kun gravelista oli eturengas tyhjänä enkä jaksanut aamulla sitä alkaa paikkaamaan. Iltapäivällä tulin Jasperintien kautta kotiin, josta kertyi muutama ylimääräinen polkemiskilometri. Kävin myös Juoksemassa noin 14,5 kilometrin lenkin Kolmenkulmantien ja Teivon kautta. 4:45 min/km vauhdilla ja 127 bpm:n sykkeillä lenkki tuli mentyä, eli ihan speksien mukaan. Hyvä keli ja ihan mukavasti kulki, jopa melko kevyesti.

Torstaina taas pyömatkapyöräilyt ja illalla 50 minuutin kotisalitreeni pienen salitauon jälkeen. Edelleen vatsalihas vähän kipuilee, mutta pystyin melko hyvin tekemään core-treeniäkin.

Perjantaina aamulla juoksin pitkästä aikaa töihin. Ihan kiva keli aamukuudelta, kun on pimeää, katuvaloja ja syksyn lehtiä maassa. Vielä kun meni Pyynikin kautta, niin pimeydestäkin huolimatta oli ihan mukavan näköistä. Tosin vahti-syke -suhde vähän kärsi, kun joutui nousemaan näkötornille asti, mutta siltikin keskari oli vähän alle vitosta ja keskisyke 129 bpm. Matkaa kertyi vajaat 17 kilometriä ja tuolla vauhdilla aikaa kului 1:23. Vähän olivat jalat väsyneet, mutta suht ok kuitenkin kulki. Illalla Tuuli haki töistä ja käytiin elokuvissa katsomassa Poirottia.

Lauantaina iltapäivällä kävin juoksemassa reilun 13 kilometrin lenkin Nokian paloaseman kautta. Treeni sisälsi 10 kilometriä noin marathon-vauhtista menoa, eli tuo kymppi meni 4:08 min/km vahdilla. Melko mukavasti juoksu kulki, vaikka jalat olivatkin vähän väsyneet ja lihaksetkin kipeät perjantain puolipitkästä juoksusta ja torstain salitreenistä. Ainoa miinus oli, että kovan osuuden jälkeen verkkakilometrillä alkoi vasen polvi vähän sattumaan. Toivottavasti ei mitään sen vakavampaa. Lauantaina huomasin, että taas oli gravelin etukumi tyhjänä. Nyt on sen verran monta kertaa tyhjentynyt, että vaihdoin oikein päälikumin uuteen, kun sellainen oli jemmassa. Toivottavasti nyt ei tule reikiä niin helposti.

Sunnuntaina päättyi määräviikko pitkään juoksulenkiin, joka kulki Tesomajärven ja Tohlopin kautta Hiedanrantaan Reuharinniemeen, josta suuntasin pienten kiemuroiden ja eksymisien kera kohti Niemenrantaa ja Lielahtea. Kotiin tulin Lamminpään ja Haukiluoman kautta. Matkaa kertyi melkein 27 kilometriä, pari kilsaa suunniteltua enemmän, ja aikaa kului 2:17, eli keskariksi tuli 5:07 min/km. Keskisykekin oli vauhtiin nähden ihan hyvä, 121 bpm. Lämpöä oli 12 astetta ja tuuli puhalteli lännestä päin, mutta ei kovin häiritsevästi. Aina välillä tuli vesisuhjukuuroja, mutta eipä ne oikein kastellut. Juoksu kulki ihan rennosti eikä viikon kilometrit kauheasti tuntuneet. Ainoa ongelma oli vasen polvi, joka tuntui tai jopa sattui joka askeleella. Täytyy toivoa, ettei tämä ollut virhelenkki ja polvi paranee pikaisesti.

Viikko 38/2023 (18.-24.9.2023)

Tällä viikolla oltiin Sisun kanssa kahdestaan kotimiehinä melkein koko viikko, kun Tuuli oli Kiilopäällä kokemassa tämän syksyn ensilumet. Konttorilla en käynyt tällä viikolla kertaakaan, mutta yksi työmatkapäivä oli. Loppuviikosta oli myös vähän mökkeilyä.

Reenejäkään ei viikolle kauheasti mahtunut eikä mahdutettu, joten hikitunnit jäivät melko vähiin, vaikka säiden puolesta olisikin voinut ulkoilla enemmänkin.

Maantaina painoi vielä edellisen viikonlopun kisailut. Illalla kävin puolentoista tunnin hieronnassa Karhulla. Vähän keveymmin hierottiin, mutta silti kipeitä paikkoja löytyi.

Tiistai oli työreissupäivä Helsingissä, joten sulkapallot ja muutkin treenit jäivät vallan väliin.

Keskiviikkona pääsin sentään töiden jälkeen tekemään juoksulenkin. 14 kilometriä köpöttelin 4:40 min/km vauhdilla Ikuri – Kalkka – Tesoma -akselilla. Suht mukavasti juoksu kulki, vaikkei jalka nyt ihan tuoreimmillaan vieläkään ollut, etenkin näin työpäivän jälkeen.

Torstaistakin tuli lepopäivä, kun heti töiden jälkeen lähdimme Sisun kanssa ajelemaan kohti Vehkajärveä, eikä mökillä enää inspiroinut lähteä lenkille. Laituri tuli nykäistyä ylös järvestä ja soutuvene käännettyä nurinpäin odottamaan talven lumia.

Perjantaina tein työpäivän mökiltä käsin ja työpäivän jälkeen kävin pyöräilemässä 2,5 tunnin gravelilenkin. Reitti kulki vähän siellä sun täällä Murronharjun ja Palojoen välillä. Matkaa kertyi 64 kilometriä Jälleen tuli tutustuttua vähän uusiin hiekkapätkiin. Lämpö oli mukava 20 astetta. Lyhyillä pärjäsi hyvin, vaikka lounaasta tuuli puhaltelikin aika napakasti.

Lauantaina aamupäivällä tein juoksulenkin Valajärventien, Tursan ja Metsärannan kautta. Matkaa kertyi 23,6 kilometriä ja aikaa kului 1:57, eli keskari oli vähän alle vitosta. Keskisyke oli 128 bpm, joka oli vähän turhan kova pitkälle lenkille. Tosin tämä ei ollut ihan PK1-vauhtia, joten sykkeetkin saivat nousta vähän korkeammalle. Edelleen oli tuulista, mutta se ei kauheasti haitannut. 15 astetta oli lämpöä ja taivas oli pilvessä, mutta sadetta ei lenkin aikana tullut, vaikka aamulla ja iltapäivällä satelikin.

Sunnuntaina olinkin sitten jo taas kotinurkissa. Heti aamulla lähdin tekemään pidempää maantiepyörälenkkiä. Tarkka satanen siitä tuli kun kiersin ensin Säijän-lenkin ja sitten Nokian siirtymän kautta Siuron-lenkille. Vielä piti tulla Teivon ja Lamminpään kautta kotiin, jotta taivoitesatanen tuli täyteen. Olikohan tämän kauden viimeinen ulkosatku. Lämpöä oli 15 astetta ja lännestä puhalteli melko kovin. Vastatuulipätkillä sai tehdä töitä ihan kunnolla. Aikaa kului 3:26, joten keskari nousi (tai jäi) vähän päälle 29 km/h. Keskitehot olivat 175W. Jalka ei ollut ihan tuoreimmillaan, edellisen päivän pitkähkö juoksulenkki taisi vielä painaa.

Viikko 37/2023 (11.-17.9.2023)

Kisaan valmistava viikko oli kevyt. Tosin alkuviikosta en vielä tiennyt, että lähdenkö lauantaina Jyväskylään juoksemaan puolimaratonia. Seurasin sääennusteita ja tein vasta perjantaina päätöksen ilmottautua kisaan mukaan. Tosin verkkoilmottautuminen oli jo silloin päättynyt, joten jälki-ilmo piti tehdä paikan päällä, joten päätöksen lähtemisestäkin sai venyttää vielä lauantaiaamuun asti. Silloin sääennuste näytti, että sade lakkaisi Jyväskylässä klo 15, kun juoksun startti olisi 15:15. Tuuliennuste oli kylläkin huono, sillä reipaahkoa lounaistuulta oli luvattu, ja tuo suunta puhaltaa pahasti vastaan reitin avonaisimmassa kohdassa ja toisaalta myötätuuliosuus on suojassa, joten kunnon takatuuppariakaan ei siitä saisi.

Syksyyn päin sään osalta on menty. Iltapäivällä pyöräillessä juuri ja juuri tarkenee lyhyissä punteissa, mutta aamulla pitää olla melkein jo vähän enemmän kampetta päällä. Vettäkin on jokusena päivänä sadellut, mutta tätähän tämä syksy on, ja tervetuloa vaan.

Maanantaina olin konttorilla maantiepyörällä, kun iltapäiväksi ennustettiin ihan kelvollista säätä, ja kotiin päin pyöräilinkin vähän pidemmän kautta. Tosin kelvollinen sää muuttui parinkymmenen kilometrin polkemisen jälkeen vesisuhjuksi ja sitä riitti sitten koko loppumatkan ajan. Tuulta ei onneksi ollut eikä vettäkään niin paljon tullut, että olisi tien pahasti kastellut, mutta kamppeet tulivat kuitenkin kunnolla märäksi. Lämpöäkin oli vielä 16 astetta, joten ei siinä kylmä tullut. 71 kilometriä tuli poljettua ja aikaa tuohon meni 2:20. Keskari oli siis vähän päälle kolmeakymppiä ja keskitehot 183W.

Tiistain olin kotikonttorilla. Aamulenkin jätin väliin ihan tarkoituksella, jotta saisi kevyen viikon. Illalla oli kuitenkin “pakollinen” sulkapalloneluri. Pelit kulkivat ihan ok ja mailaankin olin saanut uudet jänteet ja nekin tuntuivat ihan asiallisilta. Pelikavereista Mika oli vaihtunut Mikkoon.

Keskiviikkonakaan ei ollut ohjelmassa kuin työmatkapyöräilyt. Aamulla oli vähän märkää vaikkei enää satanutkaan. Mukaan olin ottanut vähän sadekamppeita mukaan, kun iltapäiväksi oli luvattu taivaalta vettä. Ihan turhaan nuo kamppeet olivat mukana, eihän sitä silloin mitään sada kun siihen varautuu. Otin jopa muutaman kilometrin lisämittaa kotimatkalle.

Myös torstaina olin toimistolla pyörällä. Kuivaa oli ja kotiin päästyäni kävin tekemässä 5 kilometrin juoksulenkin, jonka aikana otin lyhyitä “tolppavetoja”. Vähän jalkojen virittelyä kisaa varten.

Perjantaina olin kotona ja pidin täyslepopäivän. Pari koiralenkkiä piti kylläkin tehdä, sillä Tuuli lähti viikoksi pohjoiseen ja nyt ollaan Sisun kanssa kahdestaan kotimiehinä.

Lauantaina yhdentoista aikoihin lähdimme Sisun kanssa ajelemaan kohti Jyväskylää. Tunnin ajon jälkeen poikkesin Lähkipohjan Nesteelle syömään noutopöydän. Samalla tuli myös Sisua pissatettua. Jyväskyllän saavuin noin 13:30 ja aikaa tuntui olevan ennen kisastarttia ihan hyvin, mutta kiire siinä meinasi kuitenkin tulla. Ensin piti löytää parkkipaikka ja sitten pikaisesti ilmottautumaan kisaan, tämän jälkeen takaisin autolle ja Sisun kanssa pikainen pissalenkki ja kamppeiden vaihtoa ja sitten taas parkkihallilta kisapaikalle repun vienti varustesäilöön ja vessakäynti. Suunnitelma oli, että puoli tuntia ennen lähtöä pääsisin verkkaamaan, ja kun koko ajan teputti, niin juuri tuohon aikatauluun ehdein.

Verkkaan lähdössä alkoi satamaan, mutta en antanut sen häiritä, vaan yritin hakea paikkoihin lämpöä ja muutenkin sykkeen ja hengityksen auki, ettei sitä tarvisi tehdä kisan ensimmäisillä kilometreillä. Sitten vähänksi aikaa sateensuojaan, viimeinen vessakäynti ja kohti lähtöviivaa. Ennen starttia sade onneksi lakkasi eikä kamppeetkaan olleet päässeet kovin märäksi. Ei muutenkaan ollut kylmä vaikka tuuli osuikin lähtöpaikalle melko hyvin. Lämpöä oli 17 astetta.

Reitti kulki Jyväsjärven ympäri myötäpäivään ja puolimaratonilla reitti juostiin kahteen kertaan. Tällä säällä reitin ensimmäiset ja viimeiset puolitoista kilometriä juostiin vastatuuliosuutta. Onneksi nuo pätkät olivat kuitenkin melko suojaisia eikä tuuli päässyt häiritsemään kauheasti. Länsituuli olisi ollut paljon huonompi suunta.

Lähtöviivalla oli melkein tuhat puolimaratonille lähtijää. Itse hain paikan melko läheltä lähtöviivaa, jotta pääsisi heti alusta juoksemaan vapaasti. Jyväskylässä on perinteisesti, ainakin yleisessä sarjassa, ihan hyvä taso ja tälläkin kertaa kovia menijöitä oli änkenyt lähtöviivalle. Lähtöpaukusta meinasi tulla jopa tönimistä, kun nämä kovat menijät yrittivät hakea parempia juoksulinjoja. Ensimmäisillä sadoilla metreillä pitikin katsoa tarkasti oma linjansa, ettei juossut kenenkään kantapäille, ja vähän sivuillekin vilkuilla mutkissa ettei pahemmin kiilannut ketään. Oman mausteensa toivat myös maratoonarit, jotka olivat lähteneet matkaan kolme tuntia aiemmin, mutta niitä 4-5 tunnin menijöitä oli vielä paljon reitillä ja ne tulivatkin selkä edellä melko äkkiä vastaan, kun kilometrivauhti meidän ja heidän välilään oli helposti sen 2 min/km. Pari kertaa meinasinkin jonkun selkään juosta kun tuli yhtäkkiä eteen.

Ensimmäiset kilometrit olivat paikkojen hakemista. Ohituksia tuli puolin ja toisin, mutta pikku hiljaa asetelmat alkoivat muodostua. Itse vedin alkuun omaa letkaa. Tai pääasiassa ei ainakaan ketään ollut edessäni ja takaani kuului teputusta ja huohotusta. Joku meni välillä ohi, mutta pian jättäytyi taas taakseni.

Suunnitelmani juoksuun oli Turun tapaan lähteä 3:50 min/km vauhtia ja katsoa kuinka pitkään sitä jaksaisi. Ensimmäiset kilometrit menivätkin ihan tavoiteaikaa, mutta melko pian huomasin ettei mihinkään ennätysaikaan ollut mahdollisuuksia, sillä kilometriajat alkoivat tippumaan sinne 3:55 min/km tasolle. Tosin oli siellä joukossa muutama tavoitevauhtia parempikin kilometri. Jalat olivat ihan kunnossa eikä vatsalihasvaivakaan vaivannut juoksussa. Noutopöytälounas tosin taisi olla sitten kuitenkin liian raskas, vaikka yritin olla sen kanssa varovainen. Palleassa alkoi tuntumman vähän turhan aikaisessa vaiheessa pistosta, mutta loppujen lopuksi ei se sitten alkanut niin pahasti vaivaamaan, että olisi vaikuttanut juoksuun, vaikka sitä pitikin koko ajan kuulostella että paheneeko.

Noin yhdeksänteen kilometriin asti olin pääasiassa vetänyt letkaani, mutta siinä kohtaa yksi lähti ohitseni ja liimauduin hänen kantaansa, vaikka siinä pitikin omaa vauhtia vähän nostaa. Tosin vetomiehenä vauhtini oli vähän lässähtänyt ja tämä antoikin hyvin pienen lisä-buustin menoon ja luulen että tässä vaiheessa takana oleva letkakin vähän venähti (tosin en katsonut takajoukkoja, muuta teputuksen äänestä päättelin). Kympin aikani oli 38:25.

Ohittajani lähti toisen kierroksen alussa menojaan eikä ollut mitään järkeä lähteä hänen mukaansa. Takanani alkoi taas kuulumaan teputusta ja siellä olikin varmaan ennen toisen kierroksen alkua ohittamani juoksija. Kilometriaikani pysytivät melko takaisesti 3:55 min/km tuntumassa, tosin pari huonompaa kilsaakin oli, mutta niissä taisi olla nousua vähän enemmän. Vähän ennen 16 kilometriä ohitseni juoksi ensin yksi Joutsenon Kullervon mies ja heti sen perään nainen, joka oli ohittanut minut ensimmäisellä kierroksella suurin piirtein samassa kohdassa, mutta jonka olin puolestani ohittanut ennen ensimmäisen kierroksen päättymistä. Tämä kaksikko lähti vähän karkumatkalle eikä ihan kantapäiltäkään kuulunut enää ääniä, joten takapainekin hävisi.

Jossain 18 kilometrin kohdilla, rantasuorilla, alkoi kuitenkin edessäpäin näkymmän selkiä joihin voisi olla vielä mahdollisuuksia. Viimeisellä kolmosella sainkin puristettua itsestäni vielä lisävauhtia ja tiputettua kilometometriajat taas alle 3:50 min/km:n. Ensin sain ohitettua pari kilpailijaa ja kun neljä kilsaa aiemmin minut ohittanut mies-nais -kaksikko alkoi tulla myös lähemmäksi laitoin kaiken peliin. Noin 600 metriä ennen maalia ohitinkin tuon kaksikon ja vielä yhden muunkin. Sitten vaan sellainen loppukiri ettei ketään tulisi enää ohitseni. Eikä tullutkaan. Tärkeää tuossa viimeisissä ohituksissani oli, että siinä pääsin Joutsenon Kullervon miehestä ohi, joka oli samassa sarjassa kuin minäkin ja tuo viime hetken ohitus takasi minulle M50-sarjan voiton. Hilkulle meni, mutta ilman tuota loppua, juoksusta olisi jäänyt vähän valju maku, vaikka jälleen tulikin 1:21-alkuinen aika. Tuollaiset lopputaistelut ja etenkin niissä pärjääminen, voi pelastaa koko kisafiiliksen. Tiukkaa tuossa M50-sarjassa kyllä oli, sillä kakkonen hävisi vain 7 sekunttia ja kolmonen 42 sekunttia. Tosin tuo kolmonen oli vielä 16 km:ssä vain kaksi sekunttia minun perässäni. Kaikista puolikkaan juoksijoista olin sijalla 22.

Tänä kautena tuli juostua kolme puolimaratonia, ei niitä lisää enää kyllä tule. Kaikissa niissä sain 1:21-alkuisen ajan ja kaikki kolme mahtui kaikkien aikojen top-5 aikoihini. Kaikissa sain myös M50-sarjan voiton. Eli tuolta osin kyllä ihan hyvä puolimaratonkausi.

Sunnuntaina aamupäivä olikin sitten melko sateinen. Vetta loikotti siihen malliin ettei ulos tarvinnut mennä ennen puoltapäivää, tai no käytiin me Sisun kanssa pikainen pissalenkki. Iltapäivällä alkoi sitten poutaantumaan ja aurinkokin paisteleen. Lähdin kevyellä graveli-lenkille. Suuntasin ensin Pitkäänniemeen ja sieltä Edeniin, josta jatkoin Nokian Pyhäjärven rantapolkuja. En ollut ennen noita polkuja ajanutkaan ja ihan hienoja reittejä tuoltakin löytyi. Takaisin kotiin tulin Koukkujärventien ja Teivon kautta. Matkaa kertyi 55 kilometriä ja aikaa kului 2,5 tuntia. Luoteistuuli oli melko napakka, lämpöä oli kolmisentoista astetta.

Viikko 36/2023 (4.-10.9.2023)

Lehtiä on alkanut satelemaan maahan jo siihen tahtiin, että vaikka eilen ajelin nurmikon puhtaaksi lehdistä, niin tänään on tullut saman verran takaisin. Jos lehtien määrä on lisääntynyt, niin vesisateet ovat jääneet tällä viikolla vähiin. Viime viikolla oli tiistai ainoa päivä kun oli kuivaa, ja tällä viikolla tiistai ainoa päivä kun satoi. Muutenkin on ollut mukavan lämmin viikko. Parina aamuna tosin oli sen verran vilpoista, että piti laittaa oikein irtolahkeet jalkaan ja lisäkerros yläpäähänkin.

Viikkoa on vähän varjostanut alavatsalihasongelma. Tai sellaiseksi sen olen itse diagnosoinut. Se ei sinänsä ole kipeä, särje tai jomota, mutta koko ajan se vähän itsestään ilmoittelee. Pyöräilyssä ei haittaa yhtään, juoksussa on vähän tuntemuksia ja kävelyssäkin tärähdys tuntuu. No, katsellaan vielä mihin suuntaan se menee, ennen kuin alkaa miettimään jatkotoimenpiteitä.

Maanantaiaamuna oli taas rengashuolia kun ajelin toimistolle päin. Puolessa välissä alkoi eturengas tyhjenemään ja jokusen kerran sitä pumppailin täyteen, mutta ei se kauaa pitänyt. En kuitenkaan alkanut vaihtamaan kumia tien päällä, vaan köröttelin melko tyhjällä renkaalla työpaikalle asti, ja iltapäivällä sitten vasta vaihdoin ehjää tilalle. Kotiin päin pääsikin sitten paremmilla rengaspaineilla.

Tiistai oli se sadepäivä, mutta aamupäivällä pääsin vielä kuivissa olosuhteissa tekemään juoksulenkin. VK-lenkki oli kyseessä, eli reipasta vauhti lähdin liikenteeseen. Toisen kilometrin alusta kahdeksannen alkuun otin aina 200 metrin kovan vedon ja jatkoin sitten reipasta VK-vauhtia, eli kevyttä palautusta ei ollut vetojen välissä laisinkaan. Näiden kilsojen ajat olivat siinä neljän minuutin tuntumassa. Lopussa sitten vielä jokunen kilometri vähän rennommin. Tai rentous oli tosin aika kaukana, sillä treeni oli melko rasittava ja viimeiset vedot painoivat jo aika lailla. Yhteensä matkaa kertyi 11,35 km ja aikaa kului 47:30, eli keskariksi tuli 4:11 min/km, keskisykekin 148 bmp. Illalla alkoi myös syyskauden sulkapallonelurit. Vakioporukka, vakioaikaan, vakiopaikassa. Pari ensimmäistä erää pelaamiseni oli vähän hakemista ja tuli aika paljon lapsuksia, mutta sitten pelit alkoivat taas sujumaan. Alku tuli otettua myös varovaisesti, kun tuli kuulosteltua, mitä vatsalihas sanoo sulkiksesta, mutta eipä se pelejä haitannut.

Keskiviikkoaamuna ei ollut kuin 8 astetta lämpöä, joten kesävaatetus vaati vähän lisäkerrosta. Maantiepyörällä olin liikenteessä ja töistä poljinkin taas vähän pidemmän kautta kotiin, eli Toivion, Säijän ja Nokian kautta. Lämpöasteet olivat tuplaantuneet aamusta, joten hieman sai aamuun verrattuna vaatetusta vähentää. Noin 65 kilometriä tuli mittariin ja keskari oli hieman päälle 29 km/h. Tehot olivat 177W.

Torstaina olin kotikonttorilla ja aamupäivällä kävin juoksemassa 9 asteen lämmöissä kevyen 11,7 km:n lenkin. Aikaa kului vajaa 55 min, joten keskariksi tuli 4:41 min/km. Vähän turhan kovaa tuli mentyä etukäteissuunnitelmiin nähden. Töiden jälkeen lähdimme Peetun ja Villen kanssa tekemään oikeastaan ensimmäistä yhteistä pyörälenkkiämme. Poljin ensin Peetulle, josta jatkoimme sitten Viljakkalan kautta Hämeenkyröön. Sieltä jatkoimme Heinijärvelle, ja pienen pohdinnan jälkeen päätimme tehdä ihan kunnon lenkin, joten suuntasimme Jumesniemeen ja sieltä Salmin, Siuron ja Sasin kautta kohti kotejamme. Itselleni kertyi matkaa 114 km ja aikaa kului vähän päälle neljä tuntia. Keskari oli siis vähän alle 28 km/h ja keskitehot maltilliset 163W. Ilta oli kyllä hieno pyörälenkille. Lämpöä 17 astetta ja alun länsituulikin tyyntyi, joten ihan miellyttävässä kelissä ja reitillä saimme polkea. Perille tuli päästyä vasta puoli ysin aikoihin ja tuolloin alkaa jo hämärtämään sen verran, että melkein olisi huomiovaloja tarvinnut. Sauna teki poikaa lenkin päälle.

Perjantaina olikin sitten ohjelmassa vain pyörällä käynti toimistolla. Kotiin päin tulin Tahmelan ja Tesoman kautta. Matkalla poikkesin Timoa morjestamassa.

Lauantaiaamusta polkaisin vajaat 12 kilometriä Ratinaan juoksemaan ensimmäistä Tampereen ParkRuniani. Oulussa olin juossut vastaavan tapahtuman pari vuotta aikaisemmin, mutta Tampereella tämä oli ensimmäinen kerta. Reitti kävi kääntymässä arboreettumissa, joten matkasta noin 3/5 oli hiekkapohjaista. Tähän 5 kilometrin juoksuun kului aikaa muutama sekuntti alle 19 minuuttia. Hieman paremman ajan etukäteen ajattelin juoksevani, mutta varmaankin viikon rasitukset painoivat ja myös hiekka-alusta hidasti menoa. Muuten sää oli mitä mainioin, lämpöä 20 astetta, puolipilvistä eikä tuulikaan juurikaan osunut reitille. Takaisin kotiin graveloin vähän uusia hiekkateitä tutkaillen Siivikkalan perällä, ja myös Asuntilassa ja Haavistolla tuli pyörittyä ennen kuin tulin Teivon kautta kotiin. Matkaa kertyi vähän vajaat 60 kilometriä.

Sunnuntain vastainen yö tuli nukuttua “taas” (toinen kerta) riippumatossa. Yö oli lämmin, varmaankin 14-15 astetta, joten kylmästä ei tarvinnut kärsiä, eikä myöskään kosteudesta. Aamupäivällä juoksin puolipitkän lenkin Tesoma – Tohloppi – Rahola – Nokia -akselilla. Ensimmäinen 18 kilometriä tuli mentyä ihan PK1 vauhdilla ja sykkeillä. Tällä kertaa pystyin pitämään sykkeet alhaalla ja vauhtikin oli melkein sitä mitä tavoittelin, vähän olisi voinut olla vieläkin rauhallisempaa. Mutta kun keskisyke tuolla matkalla oli 114 bpm, niin se on kyllä ihan hyvä kun keskivauhti oli 5:16 min/km. Seuraavat kolme kilometriä oli reipas kiihtyvävauhtinen, jossa ensimmäinen kilometri oli 4:06 min/km, toinen 3:57 ja kolmas 3:45. Loppuun vielä vajaa pari kilsaa hölkkäpalauttelua. Eli matkaa kertyi 22,7 kilometriä ja aikaa kului 1:56. PK1 vauhti oli kyllä mukavaa, kevyttä ja rentoa menoa. Vetokin lähti ihan mukavasti liikenteeseen, mutta etenkin viimeinen kilsa oli melko ranka, etenkin kun se oli vauhdikkain ja sisälsi vedoista eniten nousumetrejä. Yllättävän hyvin kulki, vaikka ajattelin että riippumattoyön jälkeen voi olla vähän väsynyttä, kun tuli kuitenkin heräiltyä yöllä aika usein.

Määräviikon jälkeinen tehoviikko on nyt takana. Ensi viikko otetaankin sitten vähän kevyemmin ja kuunnellaan kun kunto nousee kohisten ja paikat elpyvät.

Viikko 35/2023 (28.8.-3.9.2023)

Tällä viikolla ei ole ollut kuin tiistai, kun ei ole satanut vettä. Se päivä sattui olemaan juuri etätyöpäivä eikä tarvinnut pyöräillä, joten tällä viikolla on saanut kuivailla kamppeita pihasaunassa harva se päivä, kun muuten on tullut oltua pyörällä toimistolla. Muutenkin on siirrytty syysaikaa, niin kalenterin puolesta, kuin sen puolesta että perjantaina tuli ensimmäistä kertaa kesän jälkeen vähän lämmitettyä takkaa. Perjantaina tuli myös laitettua ensimmäistä kertaa pyörään valot ja heijastinliivi päälle, kun oli niin synkkää ja pimeän oloista.

Maanantai taisi olla se pahin sadepäivä, ainakin millien osalta. Aamulla oli vielä kuivaa, mutta töistä kotiin päin polkiessa tuli sitten ihan taivaan täydeltä. Lisäjännitystä toi eturengas, joska oli aamulla tyhjä ja pelkällä lisäilmalla lähdin liikenteeseen. Iltapäivällä rengas oli taas tyhjä ja vaihdoin sen varmuuden vuoksi työpaikan katoksessa, kun ei viitsinyt ottaa sitä riskiä, että saman joutuisi tekemään vesisateessa. Rengas vaihtui kyllä ihan ok, mutta vähän löysäksi se jäi ja pompottamaan, mutta kesti kuitenkin kotiin asti. Illalla tein vielä tunnin kotisalitreenin. Salitreenissä huomasin, että vatsalihas oli alhaalta oikealta oudon kipeä. Kipu on jatkunut koko viikon. Toivottavasti ei ole mitään repeämää.

Tiistaina siis kotikonttoripäivä. Aamupäivällä kävin juoksemassa 10,55 kilometrin (eli neljännesmaratonin) VK1-treenin 4:11 min/km vauhdilla ja 143 bpm:n keskisykkeellä. Ihan hyvin kulki ja oli jopa melko rentoa menoa. Kenkänä oli Boston. Illalla oli jälleen puolentoista tunnin hieronta, jossa kaiveltiin vähän enemmän jalkojen lihaksia.

Keskiviikkona selvisi kuivana töihin. Myös aamulenkistä selvisin pääosin kuivana, vaikka parilla viimeisellä kilsalla alkoikin hieman tihuttamaan. Juoksulenkki kulki jälleen Valmetilta arboretumin ja Koskikeskuksen kautta Tampellaan ja sieltä melko samaa reittiä takaisin. Matkaa kertyi 12,5 kilometriä ja keskivauhti oli 4:41 min/km ja syke 127 bpm. Kevyen lenkin yritin tehdä ja melko hyvin siinä onnistuinkin. Kotiin sai sitten polkea vesisateessa.

Torstai oli keskiviikon kaltainen päivä. Aamulla tosin oli jo märkää vaikkei ihan satanutkaan. Juoksulenkki suuntautui tällä kertaa Pereen päin ja sieltä Loukonlahden kautta Killoon ja Toivioon. Matkaa kertyi 13,4 kilometriä ja vauhti oli 4:44 min/km keskisykkeen ollessa tälläkin kertaa 127 bpm. Ihan ok kulki. Kotiin päin pyöräilyssä tulikin sitten taas ihan kunnolla vettä. Lämmin sentään oli, kun mittari näytti aamulla ja illalla 18 astetta, joten ilman irtolahkeita pärjäsi hyvin, vaikka kunnolla kastuikin. Sauna lämpeni tänäkin iltana, jotta pyöräkamppeet saatiin kuivaksi.

Perjantai poikkesi edellisistä päivistä siten, että nyt satoi aamulla mutta illalla ei. Kotona tein illalla vielä kolmen vartin kotisalitreenin. Salitreeni oli vähän karsittu versio, kun vatsalihas oli edelleen vähän kipeä.

Lauantaiaamusta pääsin juoksulenkille kuivassa ja aurinkoisessakin säässä. Juoksin Nokian paloaseman lenkin ja paluun tein Kolmenkulman uuden tien kautta (oli vielä suljettu, mutta ohittelin vähän esteitä). Matkaa kertyi 13,4 kilometriä ja aikaa kului vähän päälle tunti, joten keskari oli 4:34 min/km ja keskisyke 131 bpm. Selkä oli taas vaihteeksi vähän jumissa ja kipuili ja tästä syystä menokaan ei ollut kovin rentoa ja tuoretta.

Sunnuntaiaamuna piti taas kytätä sadetutkaa, ja sillä perusteella lähdin aamulla heti koiralenkin jälkeen juoksemaan viikon pitkistä. Sää oli mitä parahin juoksulenkille, vaikka sateenuhkaa olikin. Pelko oli kuitenkin turha, sillä sää muuttui matkan edetessä paremminkin aurinkoisempaan suuntaan kuin sateisempaan. Olin lähtenyt matkaan ilman juomareppua, kun ajattelin, ettei kuitenkaan pitkää lenkkiä pääse kun alkaa satamaan. Tuli sitten juostua 30 kilsaa / 2:35 ilman juomista. Juoksu oli rennon tuntuista ja melko pitkään kevyttäkin. Ainoat ongelmat olivat alun selkäjumi ja loppumatkasta alkoi uudet sukat hiertämään rakkoja. Keskisyke oli mukava 120 bpm vauhtiin (5:07 min/km) nähden. Kotona oli karvakorvien määrä kasvanut yhdellä, kun Papu-gordoni oli tullut päivähoitoon ja antamaan vähän vilskettä ulkohommiin.

Viikko 34/2023 (21.-27.8.2023)

Pikkuisen syksyn tuntua alkaa olemaan jo säässä. Toki lämpöä vielä riittää ja aurinkokin on paistellut, mutta fiilis alkaa hakemaan jo syksyä. Ja ensi viikollahan se syksy virallisesti alkaa. Sen verran hyviä kelejä kuitenkin on ollut, että pari pidempää pyörälenkkiä on päässyt tekemään, mutta sadetutkaa on saanut kyllä vähän vahdata. Onneksi on kuitenkin menty kuivemmissa keleissä kuin mitä on ennusteltu. Lauantain ja sunnuntain välinen yökin muuttui poutaiseksi ja silloin pääsin testaamaan uutta riippumattoani. Se on ENO:n JungleNest, jossa on integroituna ötökkäverkko. Maton alle virittelin ENO:n Ember UnderQuiltin, joten kylmä ei päässyt tulemaan alhaalta päin. Peittona oli vanha untuvamakuupussi avattuna. Tarppia kun en ole vielä hommannut, niin virittelin maton pihasaunan tolppiin siten että pystyin makaamaan katoksen alla, jos vaikka kuitenkin yöllä alkaisi satamaan. Yöllä ei sadetta tullut, mutta aamutuimaan alkoi vähän satelemaan, joten maton sijoituspaikka oli ihan hyvä. Yöllä tarkeni ihan hyvin. Makuuasennon löytämisessä oli vähän tekemistä, mutta yllättävänkin hyvin sain kuitenkin nukuttua. Tosin tarvitsin korvatulpat, kun illalla oli käynnissä venetsialaiset ja paikalliset taajamamökkiläiset juhlistivat sitä paukuttelemalla.

Treeniviikko oli melko kevyt, sillä jalka oli vielä melko väsynyt lauantain puolimarasta. Selkäkin vähän taas jumpitteli, mutta eipä se juuri menemistä haitannut. Isompia tehoja ei tullut treeneissä otettua, paremminkin määrää, mutta ei sitäkään ihan hirveästi.

Maanantaina kävin pyörällä toimistolla. Lämmöissä ei päästy ihan viitentoista asteeseen ja iltapäivällä kotiin ajaessa tuli vähän tihkusadettakin.

Tiistain olin kotikonttorilla. Aamupäivällä kävin testaamassa suht kevyellä 11 kilometrin lenkillä uusia Nimbus-lenkkareitani. Melko muhkeiksi ovat uudet Nimbukset muuttuneet. Aikaa lenkkiin kului 50 minuuttia, eli kyllä noillakin tossuilla näemmä pääsee, kun keskari oli 4:34 min/km, keskisykkeen ollessa 128 bpm. Illalla vielä tunnin kotisalitreeni.

Keskiviikkona olin myös kotikonttorilla. Päivä oli treenien osalta täyslepopäivä. Pari koiralenkkiä ja MM-kisojen katselua.

Torstaina kävin jälleen pyörällä toimistolla. Kotiin päin tulin Tahmelan ja Tohlopin kautta. Aamupäivällä kävin juoksemassa Valmetilta Tampellan lenkin, josta tuli tällä kertaa 13,5 kilometriä ja aikaa kului vähän toista tuntia. Vähän rauhallisemmin yritin mennä ja vauhdeissa se näkyikin, mutta eipä juuri sykkeissä. Sää oli mukavan tyyni ja lämmöiltäänkin sopiva, vaikka alkuun epäilin, että lyhyillä voisi tulla kylmä.

Myös perjantaina menin pyörällä töihin. Tällä kertaa maantiepyörällä. Aamulla oli tosi tömäkkä sumu ja kypärästä valui vain vesi, kun kosteus tiivistyi siihen. Illalla poljin Jasperintien, Säijän, Nokian ja Takalauttalan kautta kotiin. Matkaa kertyi vähän päälle 70 kilometriä ja aikaa kului 2:20, eli keskari nousi juuri ja juuri 30 km/h paremmalle puolelle. Sää oli vallan mainio, sillä tuulta ei juurikaan ollut ja lämpökin sopiva 19 astetta. Keskitehot olivat 186W, joten ihan mukavasti sain tehoja.

Lauantai näytti myös mukavan poutaiselta ja jopa aurinkokin paisteli. Eli oli hyvä pyöräilykeli. Tosin kaakkoistuulta oli jonkin verran ja se vähän hidasti menoa tietyillä pätkillä. Poljin Nokian kautta Tottijärvelle Turuntien reunaa pitkin. Tottijärveltä Narvaan ja sieltä Koskenkylän kautta Viialaan, Lempäälään ja Sionkylän kautta takaisin kotiin. Matkaa kertyi 102 kilometriä ja aikaa kului vähän vajaat 2:20. Keskari oli 31,1 km/h ja tehot 187W. Alkaa varmaan olemaan viimeisiä pitkiä viikonloppupyöräilyjä – mutta toivottavasti ei.

Sunnuntaina näytti sääennuste sellaista, että koko päivän sataisi. Sade kuitenkin lakkasi jo aamu-ysin aikoihin ja heti koiralenkin jälkeen lähdin juoksemaan viikon pitkistä. Reittinä oli Nokia, Pitkäniemi, Villilä, Ranta-Kaarila, Tesoma, Lintuviita, Ikuri. Matkaa kertyi tasan 26 kilometriä ja aikaa kului 2:15. Eli 5:10 min/km vauhtia menin ja keskisyke oli ihan ok 121 bpm. Lopussa alkoi jalka vähän väsymään, etenkin kun lopussa oli aika paljon nousuosuutta. Edellispäivien pyöräilyt myös varmaankin painoi. Sää oli loppujen lopuksi ihan hyvä. Vettä ei satanut, vaikka vähän kostean oloista olikin. Itätuulikaan ei kauheasti haitannut. Nimbukset toimivat pidemmälläkin lenkillä, vaikka nauhoitus alkoikin lopussa vähän painamaan.

Viikko 33/2023 (14.-20.8.2023)

Kesä jatkuu vielä. Päivälämmöt ovat huidelleet koko viikon vielä kahdenkympin tiennoilla ja viikolla muutaman asteen päälekkin. Isommilta vesisateilta on vältytty, eikä muutenkaan voi säästä valittaa.

Tällä viikolla on treenattu maltillisesti. Lauantain pitkä pyöräily painoi vielä jaloissa alkuviikosta ja tulevana lauantaina pitäisi olla vetreässä kunnossa, kun silloin pitäisi asettua Turussa Paavo Nurmen puolimaratonille. Tästä syystä viikolle ei tullut hikiliikuntaa kuin ma, ke ja to, jolloin kävin pyörällä töissä. Torstaina kävin myös tekemässä jokusen lyhyen juoksuvedon Kolmenkulmantiellä. Tiistaina kävin parin kuukauden tauon jälkeen taas Karhulla jalkahieronnassa.

Tiistain tapaan, olin myös perjantain kotikonttorilla. Illalla autoilin Vehkajärven mökille, niin olisi vähän lyhyempi ajomatka lauantaiaamuna Turkuun. Edellisen kerran olen ollut Paavo Nurmessa vuonna 2008, jolloin alitin ensimmäistä kertaa marathonilla kolmen tunnin ajan. Tuon jälkeen PNM on jäänyt väliin, mutta tänä vuonna kisa sopi hyvin kisaohjelmaan, tosin tällä kertaa osallistuin puolimatkalle.

Kisan lähtö tapahtui klo 11, ja nyt ensimmäistä kertaa Kauppatorilta, ja muutenkin reitti oli hieman muuttunut sitten edellisen osanottoni. Kauppatorilta suunnattiin Yliopistonkadulla, josta laskimme Aurajoen rantaan. Reitti jatkui Turun satamaan ja sieltä Ruissaloon, jossa teimme pienen lenkin ja palasimme sitten Turun sataman kautta takaisin Aurajoen rantaan. Loppureitillä kävimme vielä tuomiokirkolla kääntymässä, ennen kuin palasimme takaisin Kauppatorille.

Tällä kertaa otin riskitaktiikan käyttöön. Tarkoitus oli lähteä hieman ylivauhtia liikenteeseen ja katsoa kuinka pitkää sitä jaksaisi. Tuloksena saattoi olla täysi katastrofi tai sitten todella hyvä aika, tai mitä vaan siltä väliltä. Tuo ylivauhti tarkoitti 3:50 min/km vauhtia tai hieman kovempaakin, etenkin kun alkumatka oli alamäkivoittoista ja myötätuulta. Itätuuli puhalteli jonkin verran, mutta muuten sää oli ihan optimaalinen. Lämpöä oli 19 astetta ja oli pilvistä, joten liian kuuma ei ainakaan ollut.

Startissa änkesin itseni eturiviin tai ainakin heti sen perään. Viivalla oli kuitenkin kaikki puoli- ja täysmaratonarit, eli poppoota oli ihan riittämiin joten hyvissä asemissa piti olla heti alussa ettei jää jumiin ruuhkaan. Heti paukusta pääsikin väljästi juoksemaan, sillä edessäni ei ollut kuin vähän toistakymmentä juoksijaa eikä kantapäillekään ketään rynninyt. Juoksu lähti reippaasti liikkeelle ja kilometrijat olivatkin hyvin alle tavoitevauhtia. Ensimmäinen vitonen meni aikaan 18:41, eli 3:44 min/km vauhtia, joka tähtäisi alle 79 minuutin aikaan. 7,5 kilometrin jälkeen tulimme Ruissaloon ja siellä siirryimme parin kilometrin ajaksi hiekkapohjaiselle väylälle. Tuo ei ollut ihan optimaalinen kisakengälleni, joka tuntuu ruopivan tuollaisella alustalla, mutta sen verran löysin pitävää alustaa, ettei se varmaankaan ihan hirveästi vaikuttanut vauhtiin. Edellisten kilometrien aikana oli tullut muutamia ohituksia suuntaa ja toiseen, mutta pääosin oli joutunut juoksemaan yksin, tai ainakin letkan kärjessä.

Kymmenen kilometrin väliaika oli vielä erittäin hyvä 37:49, eli matka oli taittunut 3:47 min/km keskivauhdilla. Tähä tähtäisi vieläkin juuri ja juuri alle 80 minuutin loppuaikaan. Tosin tiesin, ettei minulla ollut edellytyksiä pitää loppuun asti tällaista vauhtia, mutta mennään kilometri kerrallaan ja katsotaan mitä siitä syntyy.

Melko tarkkaan puolivälissä käännyimme Ruissalosta takaisin kohti Turun keskustaa ja samalla tuuli alkoi puhaltamaan vastaan. Onneksi takaa tuli melko pian kolmen hengen porukka, jonka peesin jäin juoksemaan. Reitti muuttui myös mäkisemmäksi ja kun olin letkassa vähän jojossa, ja kun jouduin etenkin ylämäissä vähän puristamaan lisätehoja, niin jaloissa alkoi tuntumaan jo melko pahalta 12 kilometrin kohdilla, myös pientä pistosta alkoi tuntumaan oikeassa kyljessä. Olin kuitenkin sillä mielellä liikenteessä, että niin kauan mennään kuin vähänkin pääsee, joten en löysännyt vauhtia, vaan jatkoin letkassa teputusta, vaikka pahalta alkoi tuntumaan.

14 kilometrin kohdilla alkoi kuitenkin tuntumaan siltä, etten pysy enää letkassa vaikka kuinka yritän, joten jättäydyin siitä suosiolla. 15 kilometrin kohdalla aikani oli 57:21, eli nyt keskari oli 3:49 min/km, ja tällä keskarilla loppuaika olisi 1:20:32, joka olisi suurin piirtein sama, mikä minulla oli sillä hetkellä ennätykseni. Pari seuraavaa kilometriä oli hieman alamäkivoittoisia, ja sainkin taas kilometriajat hyvälle tasolle, mutta sitten kun siirryimme takaisin Aurajoen varteen, alkoi vastatuuli ja loiva ylämäkivoittoisuus vaikuttamaan, ja kun jalatkin olivat melko lopussa, niin viimeiset kilometriajat hidastuivat sen verran, ettei uuteen ennätykseeni ollut mahdollisuuksia. Lopussa sain kuitenkin vielä sen verran kiristettyä, että sain tehtyä edes kesän kärkiaikani. Loppuaika oli 1:21:16, joka riitti M50-sarjan (67 osallistujaa) voittoon ja viidenneksitoista kaikista miehistä (768 osallistujaa). Yksi nainen lipsahti myös tuloksissa edelleni.

Ihan tyytyväinen olen tulokseen, vaikka periaatteessa parempaankin aikaan olisi voinut olla mahdollisuuksia, etenkin jos reitti olisi ollut tasaisempi (nyt 70 nousumetriä) ja ehkä tyynempi sääkin olisi varmaan ollut parempi. Sinänsä jännä huomio, että vaikka juoksin pari kuukautta aiemmin Helsingissä ihan eri taktiikalla, niin loppuaika oli melko sama. Reitti oli ihan ok, vaikka kaikkein nopeimpia se olekaan, mäkien, tiukkojen käännösten ja hiekkapätkien vuoksi. Kannustusta kyllä oli mukavasti reitin varrella, ja se tsemppasi mukavasti, vaikka loppumatkasta täysi fokus olikin jaksamisessa. Tämä oli nyt tällainen “tulos tai ulos” -juoksu, mutta oikeastaan kumpakaan ei tullut.

Sunnuntaina jalka oli vähän kankea ja väsynyt, mutta lähdin kuitenkin polkemaan rauhallista pitkää maantiepyörälenkkiä. Reitti kulki Kolmenkulmantien kautta Ylöjärven keskustaan. Sitten vastaan tuli Ylinen, Karhe, Viljakkala, Hämeenkyrö, Heinijärvi, Jumesniemi, Salmi, Siuro ja Nokia. Matkaa kertyi 107 kilometriä ja aikaa kului 3:40. Keskari oli siis 29,2 km/h ja keskitehot olivat 174W. Vähän olisi voinut mennä rauhallisemmin. Sää oli mukava, kun lämpöä oli vähän vajaa parikymppiä ja aurinko paisteli, itätuuli hyydytti jonkin verran matkan tekoa.

Viikko 32/2023 (7.-13.8.2023)

Sääennusteista huolimatta tällä viikolla ei saatukkaa vuosituhannen myräkkää. Tuulista kyllä on ollut koko viikon, mutta maanantaille ennustetut sateet ja ukkoset jäivät tulematta Suomen puolelle. Lenkkipoluilla näki jonkin verran kaatuneita puita, mutta itse ei tarvinnut moottirisahaa päräyttää käyntiin.

Maanantaina aamulla ei ollut vielä ihan hirveä tuuli, mutta sen verran kuitenkin idästä puhalteli, että kun menin töihin Säijän ja Lempäälän keskustan kautta, niin vastatuulipätkillä tuuli kyllä vaikutti ajonoupeuteen. Aamulla oli jo 19 astetta lämpöä, joten ajattelin tehdä pyörälenkin heti aamutuimaan, kun illaksi oli luvattu 30 asteen lämpöjä. Pitkästä aikaa oli allani maantiepyörä ja se tuntui taas graveloinnin jälkeen tosi kevyeltä polkea. Reiluun 52 kilometriin menikin aikaa vain 1:45, eli keskinopeus oli kutakuinkin 30 km/h. Keskitehot olivat 179W. Iltapäivällä poljin töistä kovasta helteestä huolimatta Jasperintien, Sionkylän ja Nokian keskustan kautta 32 kilometrin lenkin. Jälleen tultiin 30:n keskarilla.

Tiistaina kova itätuuli jatkui. Aamulla oli 22 astetta lämpöä ja pyörällä puskin vastatuuleen töihin. Aamupäivällä kävin juoksemassa Valmetilta reilun 12 kilometrin lenkin Ratinan, Koskikeskuksen ja eteläpuiston kautta. Tuuli ei kauhean hyvin osunut reitille ja kun jalkakin oli taas ihan syönnillä, niin lenkkiin ei mennyt aikaa kuin reilu 53 minuuttia, eli 4:23 min/km:n keskivauhdilla tuli mentyä. Keskisyke oli 140 bpm. Pohkeet olivat jo ennen lenkkiä vähän jumissa, mutta lenkin jälkeen ne menivät vaan pahempaan kuntoon ja tulivat melko aroiksi. Iltapäivällä olikin sitten mukava pyöräillä kotiin päin, kun oli kunnon myötätuuli. En olekaan ennen tainut tulla kotio alle 36 minuutin.

Keskiviikkona säässä ei tapahtunut muuta muutosta kuin että lämmöt tippuivat aika paljon. Pyörällä taas töissä ja illalla tunnin kotisalitreeni.

Torstaina olinkin sitten kotikonttorilla. Töiden jälkeen kävin juoksemassa poikkeuksellisesti jo viikon pitkiksen. Reitti kulki Kolmenkulmantien, Avantin, Haaviston, Teivon ja Vuorentaustan kautta. Matkaa kertyi vähän päälle 27 kilometriä ja aikaa kului 2:12. Ensimmäisen 21 kilometriä juoksin rauhallista PK-vauhtia. Tai kun jalassa oli Hokan raketit, niin keskari oli 5 min/km, mutta kai sen voi vielä PK-vauhdiksi laskea. Keskisyke oli hieman korkealla heti alusta asti, mutta kun juoksu oli rennon letkeää, niin en alkanut sykkeen vuoksi himmailemaan. 21 kilometrin jälkeen kiihdytin vauhtia neljän kilometrin ajaksi siten, että 1. kilometri oli 4:08, 2. 3:52, 3. 3:42 ja viimeinen 3:40. Päälle vielä pari kilsaa palauttelua. Aika hyvin kovat kilometrit lähtivät tunti kolmen vartin juoksun jälkeen.

Perjantaina olin myös kotikonttorilla. Päivä oli treenien osalta lepopäivä, mutta illalla tuli tehtyä jokunen tunti pihahommia lapion ja rautakangen kanssa.

Lauantaina lähdin pitkästä aikaa MO:n porukalla pitkälle pyörälenkille. Sää oli mitä parahin, sillä aurinko paisteli puolipilviseltä taivaalta eikä sateen uhkaa ollut. Etelätuulta oli jonkin verran, mutta kun 3-4 hengen porukassa ajoimme, niin ei siitäkään ollut suura haittaa, kun ei tarvinnut itse koko ajan olla kärkimiehenä. Ensin poljin kotoa Santalahden, Ratinan, Turtolan ja Kaukajärven kautta Saarenmaantien ja Kauhakorvenkadun risteykseen, josta lähdimme neljän hengen porukalla polkemaan kohti Kangasalaa. Kangasalta suuntasimme Kaarina Maununtyttärentietä pitkin kohti Valkeakoskea. Sieltä Sääksmäen kirkon ja sillan kautta Toijalaan, jossa pysähdyimme ostamaan kaupasta vähän täydennystä eväisiin. Toijalasta jatkoimme Vuolteen ja Koskenkylän kautta Narvaan ja sieltä Rämpöö ja Stormin kautta Kiskokabinetille, jossa pysähdyimme syömään vähän sämpylää ja munkkia. Kun tulimme Vesilahden tiellä porukkamme pieneni kolmihenkiseksi. Tämän toisen evästauon jälkeen suuntasimme kohti Ellivuorta. Ellivuoren jälkeen oli yksi silta remontissa ja suljettuna, mutta kieltomerkeistä huolimatta kävelimme sillan yli ja jatkoimme matkaa kohti Häijäätä. Häijään jälkeen Heinijärvelle ja Hämeenkyröön ja sieltä Viljakkalaan, jossa pidimme seuraavan tankkaustauon. Loppureitti kulki sitten Lintuharjuntien kautta Turkkilaan ja sieltä Sasin ja Siuron kautta Nokialle ja Rajasalmen sillan tuntumaan. Siitä jatkoin vielä yksin pienelle lisälenkille, jossa kiersin kotiin Epilän ja Tohlopin kautta. Matkaa kertyi Garminin mittarin mukaan 260,1 kilometriä. Aikaa kului melko tarkkaan 9 tuntia, eli keskinopeudeksi tuli 28,8 km/h. Nousumetrejä oli 1900 ja keskitehot 147W. Eli melko maltillisilla tehoilla tuli päästyä, vaikka vetovuorojakin oli aika paljon. Keskisykekään ei noussut kuin 113 bpm:iin. Mukava lenkki hyvässä seurassa, ja samalla tuli tehtyä matkaennätyskin pyöräilyssä.

Sunnuntaina tein jälleen pihahommia koko päivän. Illansuussa kävin vielä juoksemassa vajaan 11 kilometrin saunalenkin rauhallisella 4:48 min/km vauhdilla. Jalat olivat kyllä lauantain pyöräilystä väsyneet ja sykkeetkin olivat korkealla vauhtiin nähden. Olisi pitänyt juosta vieläkin rauhallisemmin.