Viikko 27/2022 (4. – 10.7.2022)

Toisella kesälomaviikolla ei tarvinnut kauheasti helteistä enää kärsiä. Maanantaina taidettiin vielä päästä kolkuttelemaan hellerajaa, mutta sitten lämmöt tippuivat alle kahteenkymppiin ja vettäkin sateli useampanakin päivänä. Pari kertaa tuli lenkin aikanakin kastuttua ihan kunnolla.

Alkuviikosta oli taas vaihteeksi vähän selänkin kanssa ongelmia, mutta loppuviikosta vaivat olivat onneksi hävinneet. Edellisen viikon määrä painoi tällä viikolla ja jalat olivat melko väsyneen oloiset vähän joka päivä. Vähän jotui siis keventämään suunniteltua harjoitusohjelmaa, mutta onneksi kuitenkin vain melko vähän.

Maanantaina kävin juoksemassa Lamminpään kentällä 400 metrin vetoja. Alkuun hölkkäilin kuutisen kilometriä radalle. Ensimmäinen vetosetti oli 5 x 400m 3:40 vauhdilla 300m:n kävelypalautuksella. Sitten oli välissä verkkaa noin 6 kilometrin verran ja sitten toinen samanlainen vetosetti, jossa ensin 200m nelosta ja perään 200m kolmepuolikasta. Vedot olivat ihan rennon oloisia, mutta jalka oli muuten vaan väsynyt. Vetojen jälkeen hölkällä kotiin. Matkaa kertyi yhteensä parikymmentä kilometriä (GPS:n sekoilun vuoksi alkumatkasta, tarkkaa mittaa ei tullut).

Tiistai olikin sitten treeneistä täyslepopäivä. Keskityin siis pelkästään pihahommiin.

Keskiviikkona kävin polkemassa Säijässä TT-pyörällä 50 kilometrin vedon. Tavoite oli polkea 200W keskiteholla. Veto lähti Sarpatintien ja Rajasalmensillantien risteyksestä ja kulki Pirkkalan vanhan kirkon ohi Pirkkalantielle ja vähän lentokentälle päin, siten että edestakaisesta polkemista tulee tuo 50 km. Alkumatkasta vähän sateli ja taivaalla oli tosi tumman näköisiä pilviä, jotka etäämmällä sateli ihan kunnolla. Tuossa kohtaa oli tosi tuulistakin. Lempäälän pää oli kuitenkin ihan kuiva eikä vettä tullut ennen kuin veto oli loppumaisillaan. Ihan kunnolla tuli kastuttua, eikä lämpöäkään ollut kuin 18 astetta. Irtohihat olivat ihan hyvä valinta. Vedon keskitehot nousivat 220W:iin keskinopeuden ollessa 33.9 km/h. Koko reissulle tuli mittaa vähän alle 60 kilometriä ja aikaa kului 1:47.

Torstaina kävimme aamupäivästä uimassa Tampereen maauimalassa. Uin pullarilla 3 x 800 m, josta ensimmäinen 400m aina I-alueella ja loppu III-alueella. Melko väljää oli uida, eikä ohituksia tullut montaakaan puolin tai toisin. Illalla kävin vielä juoksemassa vajaan 13 kilometrin Nokian paloaseman lenkin. Kolmen kilometrin verran jälkeen juoksin reippaan 5 kilometrin vedon aikaan 19:18 ja sitten loppumatka taas rauhallista verraa. Alkuun vähän arvelutti jalkojen jaksaminen, mutta veto sujui yllättävän hyvin ja rennosti. Tälläkin kertaa pääsin kotiin märkänä, niin hien kuin sateenkin ansiosta.

Perjantaina oli vaihteeksi poutapäivä ja kävinkin polkaisemassa 100 km:n Tottijärven lenkin. Alkuun reitti kulki Nokian keskustan läpi ja sitten 8 kilometrin verran Turuntien piennarta pitkin. Tämän jälkeen pääsinkin rauhalliselle Tottijärven tielle. Sää oli mahtava ja myötätuulikin osui juuri sopivasta hienoihin maalaismaisemiin – joten mikä siinä oli polkiessa. Harjoitus oli vielä myös kevyt ja palauttava, joten tehojakaan ei tarvinnut pelätä. Narvassa ja Vesilahdellakin oli vielä myötätuulta, mutta Lämpäälästä Säijään ja Nokialle johtava pätkä taas vastaista. Aikaa kului tasan 3:40 eli keskari oli 27.3 km/h ja keskitehot 154W.

Lauantaille otin myös pyöräilypäivän. Ohjelmassa oli rauhallinen lenkki, mutta aina 15 minuutin välein 45 sekunnin veto 400W tehoilla. Vajaan 80 kilometrin lenkkiin sain mahdutettua 10 vetoa. Alkuun tehot olivat vähän päällekin 400W:n, mutta loppua kohden alkoi hiipumaan ja pari viimeistä olivat lähempänä 350W:ä kuin 400W:a. Sää oli kyllä taas kohdillaan. Lämpö pyöri 20 asteen molemmin puolin, tuulta ei juurikaan ollut ja aurinkokaan ei porottanut. Reitti kulki Siuron ja Salmin kautta Häijääseen. Sieltä matka jatkui Heinijärven, Mahnalan ja Sasin kautta kotiin.. Aikaa lenkkiin meni 2:47, eli keskari oli 28.1 km/h ja keskitehot koko lenkille 163W.

Sunnuntaiaamu oli sopiva juoksulenkille. Lämmöt olivat n.15 asteessa, melko tyyntä ja puolipilvistä. Suuntasin lenkkini Kalkun kautta Villilään ja sieltä Tohlopin ja Lamminpään kautta takisin kotiin. Jalka oli sen verran väsynyt, että ohjelmassa olleita 1000m vetoja en matkan aikana tehnyt vaan menin koko matkan PK2-alueella. Tosin lopussa otin yhden 500m reippaamman vedon. Matkaa kertyi 19 kilometriä ja aikaa kului 1:37, eli keskari oli 5:07. Keskisyke oli vauhtiin nähden mukanvan alhainen 117 bpm.

Tälle viikolle tuli treenitunteja vain 13.5 tuntia, mutta tehoja tuli otettua melko monessa treenissä. Joka päivä tuli tehtyä myös paljon pihahommia, joten myös sen vuoksi jalat olivat melko lopussa monena päivänä. Ensi viikolla ollaankin sitten mökillä, joten pihahommat jäävät väliin ja jaloille tulle vähän enemmän lepoa – toivottavasti.

Viikko 26/2022 (27.6. – 3.7.2022)

Ensimmäinen kesälomaviikko alkoi helteisissä olosuhteissa Ylläksen maisemissa. Loppuviikosta lähdimme valumaan länsirannikkoa pitkin alaspäin ja lauantaina päädyimme takaisin kotikonnuille. Helteistä ei päästy missään vaiheessa eroon, vaan lämpöä piisasi koko viikon ajan. Lämpö rajoitti jonkin verran tekemistä. Etenkin koirien kanssa ei voinut tehdä mitään muutamaa kilometriä pidempää lenkkiä. Pyöräillä pystyi lämpimälläkin, mutta juoksut tai pidemmät kävelyt piti tehdä heti aamulla tai sitten illalla – tosin silloinkin oltiin kyllä yleensä hellelukemissa. Tästä syystä viikosta tulikin melko pyöräilypainotteinen.

Reissussa minulla oli mukanani Orbean gravel-pyörä, johon olin vaihtanut kapeat renkaat. Mukana oli kyllä myös ihan gravel-renkaatkin, mutta eipä niitä tullut laitettua alle. Ylläksellä oli suunnitelmissa vuokrata pariksi päiväksi maastopyörä, mutta sekin jäi tekemättä ja maastoajot tuli tehtyä mökiltä löytyvällä fätillä.

Maanantaina lähdin aamupäivällä polkemaan maantielenkkiä. Lämpö oli vielä ihan siedettävä 25 astetta. Ylläsjärveltä suuntasin ensin Kolariin, jonne oli matkaa noin 40 kilometriä. Tämän jälkeen piti polkea vajaa kymppi isompaa E8-tietä, jonka jälkeen pääsi taas pienemmälle tielle. Kolariin oli mukavaa loivaa alamäkeä ja taisi olla vähän myötätuultakin. Takaisin päin homma sitten muuttui ja alkoi tulla nousumetrejä ja vastatuultakin. Matka jatkui Äkäslompoloon jossa tein U-käännöksen ja tulin takaisin Hannukaisiin ja sieltä Kotarovan kautta takaisin mökille. Kotarovan 16 kilometrin tiepätkää lukuunottamatta tiet olivat ihan priimaa, mutta tuo yksi pätkä oli vähän heikompaa asfalttia ja routaheittojakin oli vähän turhan paljon. Matkaa kertyi 105 kilometriä ja aikaa kului vähän päälle 3,5 tuntia, eli keskari oli kolmenkympin tuntumassa. Keskitehot olivat 173W. Illalla kävimme vielä Tuulin kanssa kävelemässä tunnin lenkin.

Tiistaina aamulla oli mukava alle parinkymmenen asteen sää – joka tosin lämpeni aika äkkiä hellelukemiin. Lähdin heti aamusta juoksemaan Ylläksen kiertoa. Ylläsjärven mökiltä suuntasin ensin Tuomikuruun, jonne olikin reitin pahimmat nousut. Tuomikurusta suuntasin Varkaankuruun, josta nousin Kellostapulin kupeeseen. Tässä kohtaa vaihdoin kävelyyn ja piipahdin Kellostapulin huipulla. Rakkaosuuden jälkeen vaihdoin taas juoksuksi ja matka jatkui jo tutuksi tulleen Tunturijärven kautta takaisin mökille. Matkaa kertyi vähän vajaat 22 kilometriä ja aikaa kului kaksi tuntia. Nousumetrejä kertyi n. 450m. Hieno reitti ja ihan hyvä sääkin. Alkunousussa vauhti vaan oli sen verran verkkaista, että paarmat alkoivat hätyyttelemään.

Tiistai-iltana kävin vielä fätillä pyöräilemässä Kesänkijärvellä. Ensin piti sotkea Maisematien 2,5 kilometrin jyrkkä nousu ylös, ja siinä riittikin veivaamista hellesäässä. Maisematieltä laskettelin Kesänkijärvelle. Kävin kääntymässä Latvamajalla, mutta en sitten jatkanut eteenpäin vaan tulin takaisin Pahakurulle. Jalkauduin Pahakurun juurella ja kipusin kurun rakkaosuuden alkuun. Sen verran oli helteinen keli ja aurinko präkitti, että en kiivennyt kurua ylös asti. Yksi syy oli myös, että paarmoja oli kimpussani sen verran monta kymmentä, ettei meno tuntunut muutenkaan mielekkäältä – hädin tuskin uskalsin pysähtyä ottamaan pari kuvaa. Pyörälle päästyäni poljin Kesänkijärven toista reunaa takaisin päin ja nousin takaisin maisematielle ja laskettelin Ylläsjärven puolelle mökille. Pyöräilymatkaa kertyi 36 kilometriä ja aikaa kului 2:10. Hikeä tuli jälleen valutettu jokunen litra.

Keskiviikkona ajelimme autolla Pallastunturille. Lämpöä oli kolmisenkymmentä astetta ja aurinko präkitti pilvettömältä taivaalta. Kävelimme vain noin tunnin lenkin avotunturissa ja sitten ajoimme Pallasjärven punaisen hiekan rannalle. Takaisin asfaltille päästyämme vaihdoin pyöräilykamppeet päälle ja lähdin polkemaan paluumatkaa. Pallaksentieltä käännyin Jeresjärventielle, joka vähän oikaisi, oli rauhallisempi sekä nousumetreiltään maltillisempi. Muoniontietä pitkin ajelin Leville, jossa pidin pienen breikin, söin jäätelön ja join kylmän Batteryn, mmm….. Leviltä matka jatkui Kittilän kautta takaisin Ylläsjärvelle. Tuulen suunta oli etelästä, joten vastatuulta oli aika paljon. Lisäharmia tuotti Ylläksentien heikohko asfaltti, jossa rengas ei rullannut yhtä hyvin kuin muilla pätkillä. Vastatuulen ja 30 asteen lämmön kanssa olisi toivonut, että edes alusta olisi ollut hyvä, mutta aina ei voi voittaa. Matkaa kertyi 103 kilometriä ja aikaa kului vähän alle 3:40, keskitehot 174W

Torstaiaamuna otin sauvat mukaan ja lähdin huiputtamaan Yllästä. Aloitin Ylläsjärven puolen liikenneympyrästä ja suuntasin ensin Tuomikuruun ja sieltä kiirunankiepin kautta huipulle. Lämpöä oli ja paarmat pitivät seuraa. Avotunturiosuudella aurinko kävin onneksi välillä pilvessä, mutta muuten aurinkorasvalle oli jälleen käyttöä. Matkaa kertyi tasan 7 kilometriä ja aikaa kului 1:12. Huipulta hölköttelin lähes samaa reittiä takaisin mökille ja tähän meni aikaa vähän vajaat 40 minuuttia. Aika hidasta oli juosta noin järkkää alamäkeä, jarru piti olla päällä. Illalla kävin vielä fättäilemässä 1:45 ajan. Kiersin Ylläsjärven ja kävin piipahtamassa jälleen Aurinkotuvalla.

Lyhensimme vähän Ylläksen lomaamme ja lähdimme ajelemaan kohti etelää jo perjantaiaamuna. Tornion ja Oulun kautta saavuimme Kokkolaan, jossa vaihdoin menopelin jälleen polkupyörään. Auton lämpömittari oli vaihdellun 28 ja 33 asteen välillä ja klo 17 aikaan Kokkolassa oli auton mittarin mukaan 32 astetta, ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Nestettä oli mukana pari pulloa ja aurinkorasvat hierottu tarkasti paikoilleen. Kokkolan päässä oli alkuun melko paljon liikennevaloja, mutta kun ne loppuivat, niin matka alkoi etenemään jouhevasti. Lämpökään ei haitannut ja aina välillä pääsi ajelemaan varjoisissakin kohdissa. Pietarsaari tuli noin 40 kilometrin jälkeen. Ensimmäiset 42 kilometriä pääsikin ajelemaan pyöräteitä pitkin, mutta sitten piti hypätä ajotielle. Onneksi liikenne oli melko vähäistä. Ennen Uuttakaarlepyytä alkoi taivaalla näkymään tummia pilviä ja sade alkoikin heti Uudenkaarlepyyn jälkeen noin 60 kilometrin kohdilla. Muutaman kilometrin ajan sateli sen verran että kamppeet kastuivat, mutta se teki vain hyvää. Onneksi ei sentään ukkostanut, sillä peltoaukeamia oli sillä kohdin pitkiä pätkiä. Lämpötilakin tippui pariinkymmeneen asteeseen ja sehän sopi hyvin. Vajaan 70 kilometrin kohdilla siirryin E8-tien reunaan ja sitä pitikin sitten polkea melkein loppuun asti. Onneksi piennar oli melko leveä eikä liikennettäkään ollut kovin kauheasti, ainakaan raskasta liikennettä. 80 kilometrin kohdilla tie muuttui jälleen kuivaksi ja lämmötkin nousivat takaisin yli hellerajan. Juomat kuitenkin riittivät eikä stoppeja tarvinnut tehdä, muuta kuin Vaasan päässä, jossa piti pariin otteeseen katsoa Googlesta, missä sitä oikein mentiin. Oikea hotelli kuitenkin löytyi sattumallta ihan laakista. Matkaa kertyi 137 kilometriä ja aikaa kului 4,5 tuntia. Vaikka reitti tuntuikin tasaiselta, niin nousumetrejä kertyi kuitenkin vähän vajaat 600. Keskiteho oli 176W.

Lauantaina hotelliaamiaisen jälkeen lähdin jatkamaan etelään päin polkemista. Lämpö oli alkuun mukavat parikymmentä astetta, mutta tuulen suunta oli ikävästi etelästä ja ihan napakasti se paikoin puhalsikin. Ja kyllä ne lämmötkin nousi jälleen lähemmäksi kolmeakymppiä. Jalat olivat myös jonkin verran väsyneet. Jos edellisen päivän reitti oli melko “puskareittiä”, niin ei tämäkään päivä kauheasti muuta tarjonnut, vaikka “rantareitiksi” se on nimettykin. Muutamaan otteeseen tuli merta nähtyä. Reitti kulki Sundomin, Maalahden ja Korsnäsin kautta Närpiöön. Närpiössä matkaa oli kertynyt vähän päälle 90 kilometriä ja siellä pysähdyinkin täyttämään juomapulloni ja nauttimaan vähän kylmää juomaa. Siellä oli myös keskusta täynnä porukkaa ja meininkiä, kun siellä oli joku “Närpes Tomatkarnevalen”. Jätin kuitenkin hulinat pikaisesti taakseni ja suuntasin kohti Kaskista – siellä oli sitten “Kaskisten kalarantapäivät”, mutta ne minä kyllä skippasin suosiolla ja suuntasin tankoni kohti Kristiinankaupunkia, joka oli määränpääni. Siellä huoltoauto olikin odottamassa ja ennen kotiin päin suuntaamista kävin uimassa hiekkasärkällä. Matkaa tälle pyöräilylle kertyi 130 kilometriä ja aikaa kului 4:40. Eli vauhti oli edellistä päivää selvästi hitaampi – vastatuuli hyydytti. Keskitehot olivat 173W ja nousumetrejä 470. Rantaviivaa kun ajaa, niin nousua ja laskua on suurinpiirtein saman verran, vaikka lähtö- ja maalipaikka ovatkin yli sadan kilometrin päässä toisistaan.

Sunnuntaina olikin sitten kotihommapäivä. Illalla kävin kyllä Tesomajärvellä uimassa 2.3 kilometriä. Lämmöt olivat jälleen hellelukemissa, joten märkäpuku tuntui olevan vähän liikaa uinnin aikana. Viikko oli melko määräpainotteinen. Tunteja kertyi harjoituspäiväkirjaan melkein 27 kappaletta, joista pyöräily 20 tuntia. Pyöräilykilometrejä kertyi tälle viikolle melkein 550 km.

Viikko 25/2022 (20.-26.6.2022)

Viimeinen vajaa työviikko ennen loman alkua meni yllättävän nopeasti. Yleensä viimeiset kitupäivät ovat tuskaisen hitaita, mutta nyt ne olivat sen verran työntäyteisiä, että juhannuksen viettoon pääsi ilman pahempia naamanväänteitä.

Teeniviikko tuli otettua kevyesti. Alkuviikosta oli etureidet vielä melko kipeät viikonlopun kisailuista ja muutenkin viikonlopun huonot nukkumiset vaikuttivat alkuviikon vireystilaan. Perjantaina oli myös tiedossa seuraava kisa, joten sitäkin silmällä pitäen piti ottaa vähän kevyemmin, vaikkei mistään sellaisesta kisasta ollutkaan kyse, johon pitäisi jotenkin panostaa isommin.

Maanantaina ohjelmassa oli vain työmatkapyöräilyt. Aamulla lämpöä ei ollut kuin 11 astetta, mutta iltapäivällä päästiin jo lähemmäksi kahtakymppiä.

Tiistainakaan ei ollut muuta kuin puolentoista tunnin sulkapallonelurit. Tämä oli kevätkauden päätöskerta ja nyt on sulan lätkimisestä noin kolmen kuukauden tauko. Melko mukavasti pelit sujuivat, vaikka jalat olivatkin edelleen väsyneet ja etenkin etureiden melko kipeät.

Keskiviikkona taas työmatkapyöräilyt. Aamusta edelleen viileetä ja iltapäivällä tihkusadetta ja muutenkin märkää. Märkyys jatkui myös kotona, sillä kävin Tesomajärvessä uimassa märkkärin kanssa 2.3 kilometrin matkan, aikaa kului 50 minuuttia. Vesisateen vuoksi ilma (18 ast.) taisi olla hieman viilempi kuin vesi. Hyvin tarkeni uiskennella. Vähän pakkopullalta uintiin lähtö maistui, mutta kyllä se loppujen lopuksi ihan mukavaa oli.

Tortaina oli viimeinen työpäivä ennen Juhannuksen viettoon ja lomille lähtöä. Työpäivä oli vähän vajaa, kun lähdimme jo puolilta päivin ajelemaan kohti Vuokattia. Ensin piti vielä pakata ja ajaa nurmikkokin. Ajoreitti oli Jyväskylän, Kuopion ja Nurmeksen kautta Vuokattiin. Isompia ruuhkia ei ollut ja pojatkin sopeutuivat hyvin pidempään takaluukkumatkustamiseen. Illansuussa olimme perillä.

Juhannusaattoiltana oli ohjelmassa yötriathlonin perusmatka. Samassa kisassa olimme myös viime Juhannuksena. Aamupäivällä kävin testaamassa yhden kierroksen verran uintirataa eli 750 m. Vesi oli kuulemma 18 asteista ja tuntui aika paljon kylmemmältä kuin Pirkanmaalla. Uinnin aikana se ei kuitenkaan haitannut. Sain kuitenkin parinsadan metrin uinnin jälkeen generoitua itselleni pienen uintipaniikin ja kelluttelinkin raatopoijun varassa vähän aikaa hengitystä tasaillen. Loppumatka menikin sitten ihan mukavasti.

Itse kisa alkoi 18:30. Vaikka päivä oli ollut helteinen, niin vesi ei ollut kyllä lämmennyt laisinkaan. Uinti lähti muuten hyvin liikkeelle, mutta pari pikaista lasien korjausliikettä jouduin tekemään ennen kuin pääsi keskittymään uintiin oikein kunnolla. Tällä kertaa en saanut generoitua paniikkia eikä muutenkaan isompia ongelmia tai ruuhdia ollut, vaikka yhteishärdellinä lähtö suoritettiinkin. Lähtijöitä oli nelisenkymmentä. Itse valitsin reunapaikan, jotta saisin vapaammin uida. Uinnin aikana ei sinänsä ollut mitään ongelmia. Reitti uitiin kahtena 750 m:n kierroksena ja jokaisen kierroksen pari viimeistä sataa metriä uitiin kohti aurinkoa. Tämä vähän hämäsi, kun ei nähnyt laisinkaan minne ui, mutta kun seurasi edellä meneviä, niin suunta oli melko varmaan oikea. Uintiin meni aikaa tasan 30 minuuttia ja porukan melko peräpäässä tulinkin rantaan. Se oli jonkinmoinen pettymys, sillä uintivauhti oli melko tarkkaa samaa kuin edellisenäkin vuonna. Kuvitelmissani oli, että uinti olisi jonkin verran kehittynyt talven aikana, mutta kuvitelma oli näemmä väärä.

Ensimmäiseen vaihtoon meni aikaa vajaa 4 minuuttia. Siirtymä rannasta vaihtoalueelle oli muuttunut ja siirtymässä juostiin osin myös asfaltilla, joka ei ollut niitä mielyttävimpiä kokemuksia. Matka vaihtopaikalta pyöräilyn alkuun ei ollut pitkä, joten pyöräkenkäjuoksu jäi onneksi lyhyeksi. Edellisena vuonna minulla oli ollut TT-pyörä allani, mutta nyt en jaksanut sitä raahata mukaani, vaan poljin gravelilla, johon oli vaan vaihdettu kapeat sliksit alle. Lämpötila oli edellen varmaankin helteen puolella, mutta tuulta ei juurikaan ollut ja muutenkin sää tuntui pyöräilyyn mukavalta. Yllättävän hyvin myös pyörä tuntui liikahtavan, sillä pystyin ohittelemaan TT-pyöriäkin, vaikka välillä ne tulivatkin alamäissä ohi paremman aeron ansiosta. Alamäissä gravelistani loppuivat myös vaihteet kesken ja joduinkin vain rullailemaan jonkin verran isoimmissa alamäissä. Vaihtoalueen muutoksen vuoksi myös kääntöpaikka oli vähän muuttunut edelliseen vuotteen verrattuna. Se oli kuitenkin tuotu melkein kilometrin liian lähelle, sillä kahden kierroksen pyöräilyssä matkaa ei kertynyt kuin 36.6 kilometriä. Keskivauhtini oli kuitenkin kisan positiivisin yllätys, sen ollessa 34.6 km/h (edellisenä vuonna TT:llä 35.1 km/h) ja keskitehotkin 241 W, joka oli pari wattia enemmän kuin edellisenä vuonna.

Toinen vaihtokin meni ihan sujuvasti. Siihen kului 81 sekunttia. Juoksureitti oli muuttunut täysin edellisestä vuodesta, jolloin noin puolet juostiin asfaltilla. Nyt asfaltilla ei juostu oikeastaa laisinkaan, vaan reitti oli siirretty kokonaisuudessaan Särkisen rantaan. Alusta oli siis hiekkaa tai soraa ja maalialueella myös tekonurmea. Alusta oli siis melko hidas. Reitti juostiin neljänä 2.5 km:n kierroksena ja kierroksella oli nousumetrejä parisenkymmentä. Rantakaistaletta oli onneksi levennetty, mutta silti, kun reitti juostiin edestakaisena, niin paikoin oli vastaantulijoiden kanssa ahdasta. Lämpöä oli edellen yli kaksikymmentä astetta, mutta reitti oli onneksi pääosin varjossa, eikä aurinko päässyt präkittämään, vaikka hyvin vielä paistelikin taivaalla. Omassa juoksussani ei ollut mitään isompaa iskua päällä. Tasaista vauhtia yritin pitää ja selkää tuli hyvin vastaan. Tosin en tiedä olivatko samalla kierroksella, ja osa oli myös sprinttimatkan menijöitä. Mutta ohitukset antavat kuitenkin aina vähän lisätsemppiä. Kympin (9.9km) juoksuun meni aikaa vähän alle 43 minuuttia. Ei mitään huippuvauhtia, mutta kun tuloksia katseli, niin ei kovin moni muukaan tuon kovempaa mennyt. Loppuaikani oli n.2:21. Jälki-ilmottautumiseni vuoksi (ja siinä vähän tumpeloituani) olin miesten yleisessä sarjassa, ja siinä sijalla 7 (/9), mutta omassa M45-49 -sarjassanikin olisin ollut viimeinen (3.)

Launtaina koiralenkkien lisäksi ei tullut sitten muuta liikuntaa harrastettuakaan. 30 lämpöasteen päivänä oli hyvä istua ilmastoidussa autossa ja ajaa Vuokatista Ylläsjärvelle viettämään ensimmäistä lomaviikkoa. Iltaan taas meni ennen kuin perille pääsimme.

Sunnuntaina aamulla lähdin tekemään juoksulenkkiä, kun lämmöt eivät vielä olleet nousseet kuin 20 asteeseen. Juoksin Ylläsjärven mökiltä ensin latupohjia pitkin Tunturijärvelle ja sieltä vähän vielä eteenpäin ennen kuin nousin maisematielle, jota pitkin hölköttelin takaisin mökille. Matkaa kertyi 18 kilometriä ja aikaa kului vähän päälle 90 minuuttia. Nousumetrejä kertyi 260, joten mäkeä reitiltä löytyi. Pienen levon jälkeen kävin vielä polkemassa mökin laina-fätillä 90 minuutin / 20 kilometrin lenkin Ylläsjärven puolen latupohjilla. Hellelukemiin päivällä taas päästiin. Illalla (tai paremminkin jo alkuyöstä) kävimme vielä kävellen kiertämässä 2 tunnin / 9 kilometrin Kellostapulin lenkin.

Viikko 24/2022 (13.-19.6.2022)

Ei oikein pääse kesä säiden puolesta kunnolla käyntiin. Tällä viikollakin lämmöt ovat jääneet pääosin alle kahdenkymmenen asteen ja kun aurinkokin on pilvien takana, niin ei nuo ulkovedet oikein pääse lämpenemään sellaisiksi, että sinne menisi mielellään edes märkäpuvun kanssa.

“Superviikonloppu” jäi vähän piippuun – onneksi. Tarkoitukseni oli pe-la yönä pyöräillä Pirkan yö-pyöräily, lauantaina osallistua Pirkkalan sprintti triathloniin ja sunnuntaiaamusta olisi Jukolan viestin ankkuriosuus. Jukolaan lukuunottamatta tapahtumissa oli omalta osaltani säävaraus. Pyöräily saatiin suoritettua mahtavassa säässä, mutta triathlon jäi väliin reippaan sateen ja viileän sään vuoksi.

Maanantaina kävin konttorilla pyörällä. Aamusta selvisi kuivin kamppein, mutta kotiin tulessa viimeisellä kahdella kilometrillä sain sen verran paljon vettä niskaani, että uitettuna koirana tuli tultua kotiin. Aamupäivästä oli myös hieronta.

Tiistaina kävin pelaamassa puolitoista tuntia sulkapalloneluria. Pienten väärinkäsitysten vuoksi meillä oli pelaajia 5 kpl ja oman mokan vuoksi luovuin pelipaikastani. Onneksi naapurikentällä oli yhden miehen vajaus, joten pelasin vuoron toisella porukalla. Hyviä ja tasaisia eriä saatii tuollakin ryhmällä. Itselläni oli alkupään erissä vähän haasteita, kun olin jokunen tunti aiemmin saanut silmätippoja ja toinen pupilli oli laajentunut. Tämä tuntui aiheuttavan vähän haasteita 3D-näössä ja ohilyöntejä tuli oudoissa tilanteissa – tai sitten olin vaan niin huono.

Keskiviikkona kävin jälleen pyörällä töissä. Olin vaihtanut graveliin kapeat sliksit ja sitä myöden gravelin vauhti parani. Illalla kävimme MO:n porukan kanssa ensin Tohlopissa uimassa avovedessä märkkärin kanssa. Oma uinti tuntui viime kertaista paremmalta ja matkaa kertyikin 45 minuutissa 2 kilometriä. Uinnin päälle poljimme Kolmenkulmantiellä 5 x 4 minuutin vetoja paluumatkan palautuksella. Itse sain gravelillani vetoihin n.300 W:n keskitehot. Hapokasta oli ja edellisen viikonlopun kisa varmaankin vielä painoi.

Torstaina kävin juoksemassa ensimmäistä kertaa viikonlopun kisan jälkeen. Nytkin lämppä ja verkka rauhallisesti, mutta välissä kävin tekemässä Lamminpään kentällä 10 x n.60m rennonreippaita vetoja, kävely/hölkkä palautuksella. Ihan ok kulki.

Perjantaina kävin ensin pyörällä töissä. Sitten illalla oli ohjelmassa reilun 130 kilometrin Pirkan yö-pyöräily. Sen startti oli klo 21, jolloin lämpöä oli n.18 astetta ja aurinko paisteli. Ilma oli melkein tyyni eikä sateen uhkaa ollut. Oli siis mitä mainioin pyöräilysää. Matkaan lähdettiin n.40 pyöräilijän ryhmissä ja itse asetuin ensimmäiseen ryhmään. Se kuitenkin hajosi melko pian kahtia ja itse jäin jälkimmäiseen. Olin liikkeellä kapeilla renkailla varustetulla gravelilla ja vähän arvelutti, miten pysyn sillä ryhmässä mukana ja riittääkö pyörän vaihteet, sillä edessä on vain yksi ratas. Illan hämärtyessä ja auringon laskiessa ilmakin alkoi viilenemään. Itselläni oli lyhyet pyöräilyhousut, mutta yläpäässä oli irtohihat ja tuuliliivi. Lämpö tippui alimmillaan noin kymmeneen asteeseen, ja näpit ja käsivarret alkoivatkin vähän palelemaan. N. 77 kilometrin kohdalla Muroleessa oli tapahtuman ainoa huoltopiste. Ryhmämme pysähtyi sinne 10 minuutiksi tyhjentämään ja tankkaamaan. Itse laitoin stopissa hanskat käteen ja sadesuojat kenkien päälle estämään kylmää viimaa. Keskivauhti oli taukopaikalle tullessa hieman päälle 32 km/h ja sama tahti jatkui maaliin asti. Kärjessä oli 8 hengen telaketju, joka piti hyvin vahtia yllä koko neljän tunnin reissun ajan. Itse pääsinkin peesissä melko helpolla, ja reissun keskisyke olikin vain 108 bpm ja keskitehotkin vain 135W.

Lauantai olikin sitten huilipäivä, vaikka kyllä vuorokauden ensimmäinen tunti tulikin vielä poljettua. Iltapäivällä lähdin ajelemaan kohti Mynämäkeä, jossa järjestettiin tämän vuoden Jukola. Takaluukkuyöpyminen oli ihan hyvä ratkaisu ja sainkin nukuttua riittävästi. Vaikka yöllä tulikin vähän vettä, niin aamu valkeni aurinkoisena. PunKun joukkueessa jälleen juoksin ankkuriosuutta, joka oli tällä kertaa melkein 17 kilometrin mittainen. “Juoduimme” jälleen uusintalähtöön, joka starttasi klo 9.00. Tuolloin lämpöä oli ehkä 15 astetta, aurinko edelleen paisteli ja tuulistakin oli. Ensimmäiset rastit olivat melkoista joukkuryntäystä ja letkassa juoksemista/kävelemistä. Alku olikin melko hidasta etenemistä, mutta oikeat rastit tulivat onneksi vastaan ilman isompia pyörimisiä. Rasteja reitillä oli yhteensä 35 kappaletta eikä yhdenkään kanssa ollut isompia ongelmia. Hommaa auttoi urat ja letkat. Tosin vauhdin kannalta letkat olivat hidaste, mutta onneksi esim. avokallioalueilla pääsi hyvin ohittelemaan. Omaakin suunnistusta jonkin verran oli – tai ainakin uravalintoja. Aikaa suunnistukseen kului 2:22 ja matkaa kertyi 18.5 kilometriä, eli tuli aika vähän kiertoa – n.10%. Tyytyväinen olen suoritukseeni, etenkin kun suunnistuskertoja on viime vuosina ollut melko vähän. Ja mukavaltahan tuo suunnistus tuntui, jos nyt Jukola-suoritusta tällä tasolla voi oikein oikeaksi suunnistamiseksi sanoa.

Viikko 23/2022 (6. – 12.6.2022)

Viikonlopun kisailun vuoksi tämä viikko oli treenien osalta melko kevyttä ja palauttavaa.

Maanantai-iltapäivä ja ilta menivät työhommissa Isolla Kirkolla. Töiden lomassa ehdein kuitenkin käydä uimastadionilla uimassa tunnin verran. Matkaa kertyi 2.6 kilometriä. Uinti ei oikein ollut hyvän oloista eikä uinti-into muutenkaan tapissaan. Mutta tulipa nyt tehtyä.

Tiistai oli kotikonttoripäivä ja illalla oli tarkoitus pyöräillä Nokirasteille. Ensin tuli tapeltua varmaankin vartin verran, että sain piilarin silmääni ja pari kertakäyttöpiilaria siinä meni pönttöönkin. Sitten kun illalla pääsin iltarastipaikalle, niin ei siellä ollutkaan kartan myyntiä, joten mettäreissu jäi tekemättä. No tuli kuitenkin tehtyä 30 kilometrin pyörälenkki.

Keskiviikkona kävin pyörällä konttorilla. Illalla oli vielä MO:n porukalla treeni Soppeenharjulla. Teimme ylämäkitreenin kävellen ja aina väliin kilometrin juoksuveto tasaisella. Ulkotreenin päälle tunniksi uimaan Ylöjärven uimahallille. Itse tein pääasiassa I-II -alueen tasaista kelausta, kun aloin jo vähän säästelemään lauantain juoksua silmälläpitäen.

Torstaina ei ollut ohjelmassa kuin työmatkapyöräilyt. Aamulla oli vielä kuivaa, mutta kotiin päin polkiessa vesi lensi, vaikka enää ei vettä taivaalta tullutkaan.

Perjantai oli täyslepopäivä. Töiden jälkeen ajeliin toistamiseen tällä viikolla Helsinkiin. Illalla kävin hakemassa kisanumeron, sekä suoritin ruokatankkauksen ja ostokset aamupalalle.

Launataiaamuna oli herätys 4:45. Ankean herätyksen jälkeen oli ankea aamupala ankeassa hotellihuoneessa. Pari tuntia tuli vietettyä aikaa ja valmisteltua kisapaikalle lähtöä. Seiskan aikaa lähdin sitten köpöttelemään Töölönlahden puistoon päin, jossa sijaitsi Helsingin Half-Marathonin kisakeskus. Kaisaniemestä ei onneksi ollut kuin kilometrin verran matkaa kisapaikalle.

Kisan lähtö oli niinkin juhlalliseen aikaan kuin 8:15. Eipä ole ennen tarvinnut noin aikaisin lähteä kisailemaan (jos ei Jukolan viestiä oteta lukuun). Verkassa huomasi jo, ettei ihan täydellinen päivä ole tiedossa. Jalat olivat vielä unessa eikä verkkajuoksu ollut alkuunkaan herkkää. Vatsakin vähän pelotti, sillä vaikka aamupala olikin ollut melko kevyt, niin jotenkin täyden oloinen olo oli – ehkä jännityksestäkin johtuvaa.

Pääsin lähtökarsinassa melko lähelle lähtövaatetta, joten sen alittamiseen ei mennyt montaakaan sekunttia eikä ruuhkan takia tarvinnut askeltaan sovitella kovin pitkään. Puolen kilometrin juoksun jälkeen oli jo väljää edetä.

Ensimmäinen kilometri oli perinteisesti liian kovavauhtinen, mutta melko pian alkoi sopiva juoksurytmi löytymään. Tosin juoksu ei tuntunut yhtään helpolta eikä herkältä, ja koko ajan oli mielessä, että kuinkahan pitään tätä vauhtia jaksaa. Sääkin oli melko lämmin, vaikka lämpötila olikin vain vähän alle kaksikymmentä astetta, niin aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja loi ihan riittävän lämpimät juoksuolosuhteet. Tuulta ei ollut häiritsevästi.

Niin ne kilometrit vaan taittuivat tasaiseen tahtiin. Alkumatkasta ympärillä juoksi jokunen henkilö, mutta puolen välin jälkeen pääsin/jouduin etenemään yksikseni. Puolen välin jälkeen alkoi myös tulevaan vähän väliä juoksijoita selkä edellä vastaan. Itseäni ei oltu ohitettu ensimmäisen parin kilometrin jälkeen, joten siltä osin vauhdinjako tuntui oikealta. Ja juoksufiiliskin parani kun näki ettei helppoa ollut kaikilla muillakaan.

Nelisin kilsaa ennen maalia ohitin tutun henkilön, jolle olin edellisenä talvena hävinnyt TeivoCupeissa, joten se antoi hyvin tsemppiä loppumatkalle – ohi ei saanut päästää, joten vauhtia piti pitää loppuun asti. Kilometrit taittuivat loppuun asti melko tasaista vauhtia, eikä sitä pelättyä hyytymistä tai kylkipistoa sitten tullutkaan. Myös matkan varrella mietityt selityksen huonosta kisasta sai unohtaa, sillä nettoaikani oli maalissa 1:23:44, eli tavoite (1:23 -alkuinen aika) tuli saavutettu. Sijoitus oli omassa ikäsarjassani (M40) 7., kun kaikkiaan sarjassa oli 302 kilpailijaa. Kaikista 1170:sta miesjuoksijasta olin 28. Kisan jälkeen ehdein vielä hotelliaamiaiselle, vaikkei se kauheasti maistunutkaan. Ennen kotiin ajoa, kävin vielä katsomassa Vantaan Kuusijärvellä triathlonin sprintin SM-kisoja.

Sunnuntaiaamuna kävimme pienellä MO:n porukalla uimassa Tohloppijärvessä. Kauden ensimmäiseslle kunnolliselle avovesiuinnille tuli mittaa kilometrin verran ja aikaa kului puolisen tuntia. Veden lämpö oli ehkä noin 18 astetta, ja oli ihan riittävän lämmintä märkkäriuintiin. En vaan meinannut saada hengitystäni rauhoittumaan ja jouduinkin uimaan lyhyissä pätkissä. Loppua kohden homma alkoi vähän paremmin toimimaan, mutta harjoitteluksi taas menee tämän avoveden kanssa. Uinnin jälkeen lähdimme polkemaan rauhallista pyörälenkkiä. Reitti kulki Tohloppijärveltä ensin Siuroon ja Salmiin, sieltä sitten Häijään kautta Kehäkukalle, jossa pidimme pienen breikin. Tankkauksen jälkeen jatkoimme Viljakkalan kautta Teivoon ja takaisin Tohloppijärvelle. Matkaa kertyi tasan 100 kilometriä ja aikaa kului hieman päälle 4 tuntia. Eli tosi rauhassa menimme. Minulla oli allani vielä TT-pyörä, joten se helpotti entisestään matkan tekoa. Keskisyke olikin alle satasen (bpm) ja keskitehot vähän päälle satasen (W). Hyvä palauttava lenkki lauantain kisalle.

Viikko 22/2022 (30.5. – 5.6.2022)

Se on kesä ny. Ainakin kalenterin mukaan. Lämpömittari väittää kyllä ihan muuta ja jos uloskin katselee, niin vihreyden lisäksi ei oikein muuta kesäistä tällä viikolla ole ollut tarjolla. Tai taitaa se suomen kesä tällainen normaalisti olla – vettä, tuulta ja 15 astetta lämmintä. Viikon päästä olisi jollain jo ensimmäiset triathlonkisatkin Suomessa – minulla onneksi ei.

Maanantaina olin konttorilla auton kanssa. Taas oli hierontapäivä. Tällä kertaa ei ollut onneksi niin kipeät paikat kuin viimeksi. Illalla kävin avaamassa iltarastikauden Julkujärven maastoissa. Löysin vielä kamppeni ja vanhan vahvuinen piilarikin onnistui menemään silmään melko nopeasti. Viimeksi olen kartta kädessä ollut vuonna -20 Jukolan viestissä. Tämä oli toinen kerta iltarasteilla sitten kesän 2017. 5 kilometrin rata meni vähän päälle 50 minuutin kun tuo metsäjuoksu ei ollut enää oikein selkärangassa. Ja tulihan siinä vähän hakemistakin muutamalla rastilla. Metsä oli märkä, mutta vesisateelta tuli vältyttyä.

Tiistai oli väsypäivä. Kotikonttorilla, mutta aamutreenikin jäi tekemättä kun oli niin veto poissa. Olisikohan edellisen päivän suunnistus ollut niin rankka. Illalla kävin tosin pelaamassa puolentoista tunnin sulkapallonelurit. Tällä kertaa olin taas vähän paremmassa iskussa kun edellisellä viikolla. Jalka oli tuoreempi joten erävoittojakin tuli enemmän.

Keskiviikkona oli konttoripäivä ja liikkeellä olin maantiepyörällä sillä mielellä että töiden jälkeen Säijän kautta kotiin. Aamulla tuli vähän tihkusadetta, mutta illalla pääsi kuivana kotiin – etelätuuli tosin oli kiusana. Rauhassa menin, ja pelkästää Säijän kautta ilman lisäkiertoja. Matkaa kertyi n.52 kilometriä ja aikaa kului vähän vajaat 1:50. Keskitehot olivat 169W.

Torstaille oli luvattu vettä koko päiväksi, mutta kun heräsin 5:30 niin ilma näytti komealta, joten päätin lähteä hetimiten juoksulenkille. Tein vajaan 12 kilometrin lenkin Lamminpään mäkilenkillä. Nousumetrejä kertyi yhteensä 230. Alkumatkasta jalka oli vielä melko uninen, mutta ensimmäisten mäkien jälkeen alettiin päästä vauhtiin. Tosin keskivauhti oli vain hieman alle viittä, kun rapsakoita mäkiä osui aika monta tuolle lenkille. Illalla kävin vielä uimassa tunnin verran Ylöjärven uimahallissa.

Perjantai oli keskiviikon toisinto. Maantiepyörällä konttorille ja aamulla kastui vesisateen toimesta ihan kunnolla. Illalla onnistuin välttelemään sadealueet kun poljin Säijän ja Nokian kautta kotiin. Matkaa kertyi vähän alle 60 km ja aikaa vähän päälle 2 tuntia. Rauhassa yritin mennä, mutta keskari nousi kuitenkin vähän päälle 28 km/h, mutta keskisyke oli onneksi 110 bpm, keskitehot 170W.

Tämän viikon tehopläjäys oli lauantaina aamupäivällä, kun kävin tekemässä Lamminpään kentällä 12 kpl 1000m vetoja 200m/2min kävelypalautuksella. Ohjelman mukaan vedon ensimmäinen 500m 4:15 min/km vauhdilla eli 25.5s / 100m ja jälkimmäinen 500m 3:50 min/km eli 23s / 100m. Napsun liian koviksi vedot muodostuivat, sillä vetojen keskivauhdit olivat kaikki 3:50 – 4:00. Tai pari oli vähän kovempaakin. Melko hankala pitää noin tarkkoja vauhteja vaikka 100m välein kellosta ajan tarkistinkin.Aika rennosti vedot kuitenkin menivät, vaikka määrä toki alkoi viimeisissä vedoissa jo tuntumaan. Juoksun jälkeen lähdimme ajelemaan Hämeenlinnaan YO-juhliin. Juhlien jälkeen kävin vaihtamassa Tiiriön ABC:lla pyöräilykamppeet päälle ja polkaisin paluumatkan pyörällä. Alkumatkasta oli vähän sateen uhkaa ilmassa ja muutaman tipan saikin niskaani, mutta vaatteet kyllä kastuivat hien toimesta. Tuulen suunta oli luoteesta, eli koko matkan joko vastainen tai sivusta. Vasta kolmen tunnin ajon jälkeen pääsin parin kilometrin ajaksi myötätuuleen. Reitti kulki Iittalan, Toijalan, Viialan ja Lempäälän kautta. Loppumatkalla kiersin vielä Säijän ja Nokian keskustan kautta jotta satku tulisi täyteen. Vastatuulen vuoksi keskinopeus jäi vain 28 km/h:ssa. Matkaa kertyi 101 km ja aikaa kului hieman päälle kolme ja puoli tuntia. Keskiteho oli 177W. Nousumetrejä oli hieman päälle 600 ja etenkin alkumatka tuntuikin melkoisen ylämäkivoittoiselta. Iltaysin jälkeen olin perillä.

Sunnuntain treenit meinasi jäädä vallan väliin, kun viivytin niiden aloitusta päivemmälle, mutta sitten alkoikin tulemaan vettä ihan huolella. Sade loppui onneksi iltapäivällä ja pääsin lähtemään Sasi – Siuro -pyörälenkille. Matkaa kertyi vähän reilu 57 kilometriä ja aikaa kului vähän vajaat kaksi tuntia, joten keskariksi muodostui 29.5 km/h. Keskitehot olivat 187W. Edelleen oli tuulista, mutta tällä kertaa oli sentään myötäisiäkin pätkiä. Alkuun tiet olivat märät, mutta pikku hiljaa ne kuivuivat ja loppumatkasta paisteli jo aurinkokin. Pyöräilyn päälle tein reippaan 5 kilometrin juoksulenkin. Jalka tuntui pyöräilyn päälle ihan hyvältä ja vauhti nousikin 4:01 min/km:iin. Juoksu kulki aika rennosti eikä juurikaan joutunut puristamaan.

Viikko 21/2022 (23.-29.5.2022)

Helatortaiviikko antoi hyvän mahdollisuuden pidentää vähän viikonloppua. Vapaapäivien sää ei tosin näyttänyt kovin kesäiseltä, sillä vettä oli luvattu vähän joka päivälle, mutta emme antaneet sen estää mökkikauden avausta Vehkajärvellä. Vastustuskykyä tuli tosiaan testattu useampaankin kertaan, sillä kastuttua tuli niin pyörä kuin juoksulenkeilläkin. Talviturkki tuli myös kastettua, niin blankkona kuin märkäpuvunkin kanssa.

Maanantaina oli vielä ihan kesäistä. Lämpö kipusi päivällä melkein pariinkymmeen asteeseen. Ohjelmassa tosin ei ollut kuin työmatkapyöräilyt.

Valkku oli tämän viikon saikulla, eikä näin ollen päässyt tekemään ohjelmaa. Minä otin siis ohjat käsiini ja tempaisin tiistaina iltapäivällä 10 kilometrin VK-juoksun. Ensimmäinen kilometri otin rennosti, mutta sitten 10 kilometriä reipasta mutta rentona yritin juoksun pitää. Päälle sitten vielä parisen kilsaa verraa. Sää oli komea, sillä lämpöä oli taas 20 astetta ja aurinkokin paisteli. 10 km meni aikaan 41:40. Melkein heti juoksun päälle oli puolitoista tuntia sulkapalloneluria ja se vähän kärsi juoksulenkistä, sillä jalat olivat melko väsyneet eikä liikkeellelähdöt olleet kaikkein räväkeimpiä.

Keskiviikkona kävin avaamassa myös maauimalakauden. Uin kaksi kilometriä märkkärillä. Ihan ok meni vaikkei kauhea into uinnille ollutkaan. Töiden jälkeen lähdin polkemaan kotoa mökille. Lämpöä oli edelleen parikymmentä astetta, joten lyhyissä sai polkea, vaikka tuulen suunta oli pääosin vastainen ja vähän sateen uhkaakin oli ilmassa. Muutamaan otteeseen vähän piskottelikin, mutta kunnolla ei päässyt kastumaan. Reitti kulki Säijän, Lempäälän ja Vesilahden kautta Halkivahaan. Jalka tuntui sen verran hyvältä, että päätin poiketa Halkivahasta Urjalaan päin, joten sain parisen kymmentä kilometriä lisälenkkiä. Muuten meni reissu hyvin, mutta viimeisen tunnin ajan kylkeä pisti/kramppasi ja se vei suurimman pyöräilynautinnon. Matkaa kertyi 111 kilometriä ja aikaa kului 3:45, eli keskari oli 29.5 km/h. Keskitehot olivat 190W.

Torstai olikin sitten reippaan sateenuhan vuoksi plänätty jo etukäteen vapaapäiväksi treeneistäkin.

Perjantaina tuli aamupäivä seurattua sadealueiden kulkua ja puolilta päivin päätin lähteä tekemään pyörälenkkiä. Ajoin autolla ensin 5 kilometriä Jalasjärvelle, sillä hiekkatie oli sen verran kurainen, etten viitsinyt maantiepyörällä siinä ajella. Reitti kulki ensin Koskioisten kautta Punkalaitumen keskustaan ja sieltä Alastarolle. Alkumatka meni melko kuivissa merkeissä, mutta pientä vesitihuttelua oli vähän väliä. Alastaron ja Hirvikosken välillä alkoi sitten satelemaan vähän enemmän ja jo valmiiksi märät kamppeet kastuivat nyt läpi asti. Vastainen tuuli takasi myös melko hyytävän polkemisen. Hirvikosken ja Metsämaan välillä sade muuttui taas tihkuisemmaksi ja Metsämaan jälkeen se väheni entisestään ja jopa aurinko pilkateli välillä. 2-tiellä vettä ei enää tullut ja Murronharjuntie oli jo melkeimpä kuiva. Kehokin alkoi taas lämpenemään eikä maitokyytiä tarvinnut tilata matkan aikana. Reitille tuli mittaa 83 kilometriä ja aikaa kului 2:40, joten keskariksi muodostui tasan 31 km/h ja keskitehoksi 203W. Sitten autolla takaisin mökille ja kamppeet vaihtoon ja 9 kilometrin juoksulenkille. Juoksin hiekkatietä Nuutajärven tielle ja takaisin. Vauhti oli 4:33 min/km ja keskisyke 136 bpm. Juoksu tuntui vauhtiin nähden yllättävän hyvältä ja sykkeetkin melko alhaiset. Tosin tuolle pätkälle ei mäkiä juurikaan osu (paitsi heti alkuun). Saunan yhteydessä kävin testaamassa märkkärin kanssa, miltä 15 asteen järvivesi tuntuu. Uin parisen sataa metriä ja totesin, että ei valtavan paha, mutta lämpeempää saisi olla, jotta pidempään viitsisi polskia.

Lauantaina tuli seuraavan kerran koeteltua vastutuskyvyn tehoa, sillä 25 kilometrin lenkistä noin puolet satoi. Reitti kulki mökiltä Koskioisille ja Tursaan, jossa sitten sade alkoi. Lähdinkin siinä kohtaa oikaisemaan sunniteltua reittiä ja suuntasin kohti Harittua. Pari kilsaa ennen mökkiä sade lakkasi ja teinkin sitten vielä vitosen lisälenkin, jonka aika sade taas alkoi. Aikaa kului hieman alle 2:10, keskarin ollessa 5:08 min/km ja keskisykkeen 116 bpm. Juoksu kulki melko mukavasti, vaikka alussa jalka ei ihan tuoreelta tuntunutkaan. Syke oli vauhtiin nähden sopivan alhainen.

Sunnuntaina aamupäivästä lähdin polkemaan mökiltä takaisin kotiin päin. Lähtiessä lämpöä ei ollut kuin kymmenisen astetta, oli vähän sumuistakin ja oli siinä ja tässä etteikö olisi vähän tihuttanutkin. Pohjoisesta päin vähän tuulikin, mutta ei mitenkään häiritsevästi, mutta pääosin sekin oli vastastaista. Pitkissä kamppeissa sai siis lähteä liikenteeseen. Reitti kulki ensin Punkalaitumen keskustan kautta Sastamalaan ja sieltä Häijääseen. Vähän ennen Häijäätä pilvisyys alkoi hävitä ja lämmöt nousta. Hanskoja piti alkaa riisumaan ja arskalaseja asettelemaan päähän. Muuten en alkanut kamppeita vähentämään, vaikka syytä olisi ollut. Häijäästä poljin Heinijärven kautta Mahnalaan ja sieltä Siuron kautta kotiin. Matkaa kertyi 121 kilometriä ja aikaa kului 4:05, eli keskari jäi hieman alle kolmenkympin. Tehomittari hyyty 15 km ennen maalia, mutta siihen asti keskitehot olivat 180W.

Viikko 20/2022 (16.- 22.5.2022)

Joo, kyllä se nyt keväältä alkaa haiskahtamaan, ja melkeinpä kesältäkin. Lumet hävisivät tällä viikolla ojanpohjiltakin ja lammesta jää. Komeeta on vaikka pirusti tuuleekin. Seuraavaksi varmaankin odotellaan vettä, mutta sitä on ensi viikolle luvattu.

Tällä viikolla taas treenipäivissä oli melkoisesti variaatiota. Välillä tosi kevyttä, sitten hyviä määräpäiviä ja tehojakin löytyi. Valtakunnallinen pyöräilyn kilometrikisakin käynnistyi toukokuun alussa ja tänään tuli tonni täyteen pyöräilyä tässä kuussa.

Maanantai piti olla periaatteessa lepopäivä, mutta kun ei ollut autoa käytettävissä, niin sitten piti pyöräillä työmatkat. Aamukin oli tällä kertaa lämmin, melkein jo kymmenen astetta. Päivällä oli myös hieronta-aika. Jalat vähän arat viikonlopun riennoista.

Tiistainan iltapäivällä kävin kiertämässä “pikku-Säijän” -lenkin. Rahallisesti tuli mentyä. Pohkeet olivat viikonlopun kisailun ja ehkä maanantain hieronnankin jäljiltä melko kipeät. 45 km tuli poljettua ja aikaa meni 100 minuuttia. Viileetä oli kun lämpöä oli vain 10 astetta ja reipas länsituuli hyydytti vielä lisää. Onneksi pyöräilyn päälle oli uintitreeni, jonka tein Tesoman uimahallissa. Tunnin verran uin ja matkaa kertyi 2,5 kilometriä. Hallissa oli rauhallista ja vapaasti sai uida. Sauna teki poikaa.

Keskiviikkoiltana oli ohjelmaa Suomi-Ruotsi jääkiekkomatsin merkeissä. Eli iltatreenit tuli skipattua. Aamulla juoksin pitkästä aikaa töihin. Melko mukavan rennosti matka eteni 5:09 min/km tahdilla. Jalka tosin oli vähän vielä väsynyt ja vasen pohjekin vielä jumissa. Matkaa kertyi 16.4 kilometriä ja aikaa kului n.85 minuuttia.

Torstaina oli taas kotikonttoripäivä. Aamupäivällä kävin juoksemassa Lamminpään kentällä 6 x 400m vetoja. 3:30 min/km vauhdilla menin kaikki vedot ja 200 metrin kävelypalautus väliin. Alku- ja loppuverran kanssa aikaa kului 55 minuuttia ja matkaa kertyi vähän vajaat 11 kilometriä. Illalla kävin vielä polkemassa 50 kilometrin Siuro-Sasi -lenkin. Tarkoitus oli alku- ja loppuverran välissä polkea 50 minuuttia keskitehoilla, mutta suunnitelmat muutuivat, kun 10 kilometrin kohdalla takavaihtajan vaijeri katkesi ja takavaihtaja siirsi ketjun pienimmälle rattaalle. Käytössä oli siis kaksi vaihdetta – raskain ja välimalli. Tuolle lenkille kun osuu jokunen ihan rapsakka mäki, niin melkoiseksi voimapolkemiseksi reissu muodostui. Keskitehot koko reissulla olivat 206W.

Perjantai olikin sitten lepopäivä. Sain maantiepyörääni vaihdatettua vaihdevaijerin, joten viikonlopun pyöräilyt oli turvattu. Kävin myös optikolla tarkastummassa näköni, ja sain hieman huonommat arvot kuin viisi vuotta sitten. Sain kokeiluun uudet kertakäyttöpiilarit. Pikaisella kokeilulla koiralenkillä, ei aivot ihan hyvin haltsanneet uutta vähän suurempaa eroa silmien välillä (piilari vain oikeassa silmässä). Pitää vielä kokeilla pystyykö tuollaisella piilarilla suunnistamaan laisinkaan, vai pitääkö tehdä jotain säätöjä.

Lauantaiaamuna lähdimme Peetun kanssa juoksemaan vähän pidempää siivua. Itse juoksin ensin Ikurin kautta Teivoon, jossa treffasimme. Sitten suuntasimme Siivikkalaan ja sieltä rantoja pitkin Lielahteen, josta suuntasimme takaisin Teivoon päin. Lämpöä oli kymmenisen astetta ja aurinko paisteli, joten oli vallan mainio juoksusää – vaikka vähän tuulikin. Alussa jalka oli jonkin verran väsynyt, mutta matkan edetessä rauhallinen meno alkoi maistumaan. Matkaa kertyi 25 kilometriä ja aikaa kului 2:17, eli keskari oli hieman alle viiden ja puolen. Keskisyke oli mukavan alhainen, 114 bpm. Illalla kävin vielä polkemassa vajaan 60 kilometrin lenkin Säijän ja Nokian keskustan kautta. Harjoitus sisälsi 3 x 5 minuutin vetoja n. 300W tehoilla, palautusta 5 minuuttia. Vetojen vauhdit eivät olleet mitään huippua, vaikka melko tasaiselle osiolle ne osuivatkin, koska vastatuuli oli sen verran kova. Puskemiseksi meni. Aikaa reissuun kului melko tarkkaan 2 tuntia.

Sunnuntai alkoi normaaliin tapaan MO:n uintitreenillä Ylöjärven uimahallissa. Ohjelmassa oli 1000m testiuinti, jonka tein lätbulina. Aikaa kului 17:30. Jokunen viikko aiemmin tuli mentyä sama matka märkkärillä ja silloin aika oli minuutin verran parempi. Olen kyllä tähänkin aikaa ihan tyytyväinen. Uinnin päälle lähdimme tekemään pienellä porukalla pidempää maantiepyörälenkkiä. Lämpöä oli vähän päälle 10 astetta ja aurinko paisteli. Idästä tuuli kuitenkin jonkin verran ja se sai tuntumaan, etenkin alkumatkasta, ehkä vähän liian kevyessä asusteessa pyöräilyn, viileältä. Etenkin käsivarret kaipasi vähän lisää tuulensuojaa. Alkumatkan Karhen kautta Viljakkalaan, Hämeenkyröön ja Heinijärvelle menimme porukassa, mutta sitten minä poikkesin omille teilleni. Oma reittini jatkui Jumesniemen kautta Salmiin ja sieltä Siuron ja Sasi kautta kotiin. Matkaa kertyi 115 kilometriä ja aikaa kului pikkuisen päälle 4 tuntia. Eli keskari oli 28.5 km/h. Keskiteho oli 173W. Loppujen lopuksi ihan mukava pyöräilysää, vaikka välillä sai vastatuuleen puskeakin.

Viikko 19/2022 (9.-15.5.2022)

Tällä viikolla kevät sitten pääsi vähän paremmin vauhtiin. Yöpakkaset loppuivat ja päivälämmöt nousivat taas kymmenen asteen paremmalle puolelle. Vettäkin on saatu, joten tontiltamme on kadonneet loputkin lumet. Tulotien varren ojien pohjilla on vielä vähän valkoista, mutta pikaista vauhtia nekin ovat vähenneet. Vihreetä on alkanut ilmestymään niin puihin kuin maahankin. Ensimmäiset sammakon kudutkin on ilmestynyt pihalammikkoon. Eli kyllä tämä nyt alkaa hyvältä näyttämään.

Harjoitusviikko oli vähän kevyempi ja treenipäiväkirjaan ei tullutkaan kuin 13,5 tunnin verran merkintöjä. Syynä tällaiseen oli, että lauantaina oli kevätkauden pääkisa ja siihen piti vähän passailla.

Maanantaina ei ollut ohjelmassa kuin työmatkapyöräilyt. Aamulla pari astetta lämpöä ja illalla kymmenen enemmän. Kotiin päin poljin pienen lisälenkin, Jasperintien kautta. Paluumatkalle tuli mittaa n.20 km. Gravelin takajarru alkoi jo aamulla krahnuttamaan, eikä se toennut edes paluumatkan aikana.

Tiistaina jätin sulkapallot väliin olkapäävaivan vuoksi. Illalla oli kuitenkin treeniä, jossa ensin juoksin rauhallisen lyhyen 4.1 km:n lenkin 22 minuuttiin. Tämän jälkeen pyöräilin Siuro – Sasi -lenkin, 50 kilometriä. Vajaan puolen tunnin alkuverran jälkeen tein 10 x 30 sekunnin tehovetoja 3,5 minuutin palautuksella. Lämpöä oli 16 astetta ja vaikka länsituuli olikin melko reipas, niin uskaltauduin polkemaan lyhyissä pyöräilyhousuissa. Vetojen lisäksi intouduin polkemaan Aqua Plussan pyöräilijöiden perässä Sasin mäen ylös vähän reippaammilla tehoilla.

Keskiviikkona olin jälleen gravelilla töissä. Aamulla normireittiä töihin, mutta kotiin päin poljin Jasperintien, Sionkylän ja Nokian kautta. Kotimatkalle tuli mittaa 31.5 km ja siinä yhteydessä tein 2 x 5 minuutin tehovedot. Tehomittausta ei ollut mukana, mutta tein vedot fiiliksen pohjalta. Illalla vielä tunnin MO:n uintitreeni Ylöjärven uimahallilla.

Torstaina ei ollut ohjelmassa kuin normaalit työmatkapyöräilyt. Perjantai oli totaalilepopäivä. Tai no, kävin minä testaamassa TT-pyörän toimivuuden ulko-oloissa Kolmenkulmantiellä – 5 kilometriä.

Lauantaina olikin sitten kisapäivä ja tällä kertaa olin viivalla SM-Duathlonissa Tikkakoskella. Lähdin ajelemaan jo aamupäivästä, vaikka startti olikin vasta klo 15:03. Jäi hyvin aikaa tutustua paikkoihin eikä muutenkaan tarvinnut hosua – vaikka tästäkin huolimatta meinasin myöhästyä lähdöstä. Tikkakoskella sää oli mitä mainioin. Lämpöä oli 17 astetta, puolipilvistä eikä pieni luoteenpuoleinen tuuli haitannut niin juoksua kuin pyöräilyäkään. Kisakeskus sijaitsi Luonetjärven koululla, jossa oli parkkipaikkaa lukuunottamatta kaikki kompaktissa paketissa. Järjestelyt toimivat mainiosti ja joustavasti.

Kisa alkoi 5 kilometrin juoksulla. Matka juostiin kahtena 2,5 kilometrin lenkkinä. Kierroksella oli 10 nousumetriä ja viimeinen puoli kisaa oli hiekkapintaista. Suurin osa kierroksen nousumetreistä osui n. kilometrin kohdalle ja sama lasketiin alas 1,6 kilometrin kohdilla. Ikäluokat lähetettiin porrastettuna liikenteeseen. Itse olin M45-54 luokassa. Samaan aikaan lähti myös meitä vanhemmat luokat. Kolme minuuttia ennen lähti nuoremmat ja saman verran jälkeen naiset ja kuntosarjalaiset. Omassa lähtöryhmässä oli n. 20 kilpailijaa. Ihan tarkkaan en tiedä, mitä takanani tapahtui, mutta heti lähtöpaukusta neljä juoksijaa erottautui hieman muista. Nimellä ja Suomen lipulla varustetulla puvulla kilpaileva kanssakilpailija lähti vetämään joukkoa ja saikin melko pian muutaman kymmenen metrin eron minuun, missä juoksin kakkossijalla. Ensimmäisessä U-käännöksessä n. 1.3 kilometrin kohdalla ero kärkeen oli sama parikymmentä metriä ja käännöksessä näin, että taakse päin oli eroa suurinpiirtein saman verran. Parin kilometrin kohdalla sain kärjen kiinni ja siinä sitten juostiin rintarinnan. Suunnitelmani oli juosta n. 3:50 min/km vauhdilla, vähän tilanteesta riippuen. Eka kierros menikin suunnitelmien mukaan. Toinen kierros juostiin kaksikkona kärjessä vuorotellen vetän ja välillä rinnakkain. Juoksuosuuden viimeisellä 100 m:llä nykäisin sen verran, että sain ryhmäni pohja-ajan 19:29. Juoksuosuus meni siis suunnitelmien mukaisesti eikä ihan täysillä tavinnut juosta, vaan sai säästellä pyöräosuudelle.

Kärjessä kanssani juossut tuntui melko prolta ja hänen vaihtonsa olikin tosi nopea. Kun minä revein vielä tossuja jalastani, niin hän juoksi jo pyörän kanssa pyöräilyosuuden lähtöviivalle. Kun itse pääsin pyöräilyn alkuun, niin ryhmäni kärkimies oli jo parin sadan metrin päässä edelläni. Pyöräosuus oli 20 kilometrin mittainen ja se ajettiin kahtena 10 kilometrin lenkkinä Luonetjärventiellä. Molemmissa päissä tiukka U-käännös. Reitti oli melko hyväkuntoista asfalttia ja reikäkohdat oli merkattu maalilla. Nousumetrejä oli yhteensä noin 160 m. Taktiikkana oli laittaa all-in pyöräilyosuudella.

Yksinään sai lähteä polkemaan eikä ihan lähietäisyydellä ollut muita polkijoita. Pyöräjalka tuntui ihan hyvältä ja laitoinkin hanan pohjaan heti alusta asti. Huomasinkin, että kärkipolkija ei pääsekään karkuun vaan päin vaistoin selkä lähenee. Noin kolmen kilometrin ajon jälkeen takaani humahti sarjamme voittaja ohi ja hävisi pian horisontiin. Ennen ensimmäistä U-käännöstä, viiden kilometrin kohdalla, sain kärkeen lähteneen pyöräilijän kiinni ja painelin samantein ohi. Huomasin että hän polki tavallisella maantiepyörällä, joten oma TT-pyöräni kulki selvästi vauhdikkaammin. Ensimmäisen kierroksen loppupätkällä ei sitten muuta tapahtumaa ollutkaan (paitsi pyörästäni putosi matkan varrelle yksi suojalevy, mutta se ei menoa haitannut). Toisella kierroksella alkoi tulla kuntosarjalaisia selkä edellä vastaan ja niiden ohittelu piti mielen virkeänä. Yritin pitää mahdollisimman kovia tehoja päällä ja aina käännöksissä pääsin tarkkailemaan miten takaa tulevat, oman lähtöryhmäni polkijat, saivat kiinni tai jäivät enemmän. Tilanne näytti siltä osin hyvältä, ettei ihan välittömässä läheisyydessä ollut uhkaajaa. Toisella kierroksella huomasin, että kisa-asuni päälle pukemani lyhythikaisen pyöräilypaidan vetoketju oli jäänyt juoksuosuudelta auki, ja se ei ollut ihan kaiken aerodynaamiikan kannalta hyvä asia. Pyöräilyosuuden loppupuolella alkoi myös oikeasta kyljestä pistämään, mutta sekään ei menoa haitannut. 20 kilometrin polkemisen jälkeen oma mittarini näytti ajaksi 32:28 (toimitsijoilla vähän eri aika, mutta heillä aikaa taisi kuulua joku siirtymäkin). Keskinopeudeksi tuli 37.4 km/h, keskitehoiksi 267 W, keskisykkeksi 164 bpm ja keskikadenssiksi 91 rpm. Numeriset arvot pyöräosuudelle yllätti positiivisesti, joten tyytyväinen pitää olla pyörän kulkuun.

Toisessa vaihdossa kypärä ja pyöräilykengät laatikkoon ja juoksukengät uudelleen jalkaan. Kenkiä repiessäni jalkaan alkoi pohkeita kramppailemaan, mutta ihan kiinni ne eivät onneksi leikanneet. Toinen juoksuosuus oli 2,5 kilometrin mittainen, eli yksi kierros samaa lenkkiä kuin alkujuoksussakin. Toisen juoksuosuuden ensimmäisen puolen kilometrin ajan molemmat pohkeet kramppailivat, mutta sitten krampit laukesivat ja juoksu muuttui rennommaksi. Kylkipisto ei myöskään haitannut juoksemista ja sekin unohtui matkan aikana. Vaikka juoksuosuudelle jahtaaja lähti perääni vain puolen minuutin päästä, niin luottoni juoksuuni oli sen verran kova, ettei ihan täysillä tarvinnut lähteä liikenteeseen. Kääntöpaikalla tilanne myös varmistui, ettei jahtaaja ollut saanut kaulaani kiinni, joten pystyin juoksemaan rauhassa ja rennosti maaliin asti. Toisen juoksuosuuden aikani oli 10:24.

Kokonaisaika 1:04:51 oli aika pitkälti sitä, mitä etukäteen ajattelinkin. Vaihdot olivat vähän hitaita ja juoksussakaan ei tarvinnut ihan kaikkea antaa, mutta pyöräosuus oli nopeampi kuin kuvittelin. Sijoitus oli sen sijaan iso yllätys, sillä tuo aika riitti tällä kertaa SM-hopeaan – ja kyllähän se kelpaa.

Sunnuntaina treenit jatkuivat heti aamusta MO:n uintitreenien muodossa. Alkuverran jälkeen uimme 40 x 50 m vetoja, 10 kerran seteissä eri välineillä ja vauhdeilla. Uinnin päälle poljin palauttavan pyöräilyn. Reitti kulki Ylöjärven uimahallilta ensin Viljakkalaan ja sieltä Hämeenkyrön, Jumesniemen, Salmin ja Siuron kautta kotiin. Matkaa kertyi 92,5 kilometriä ja aikaa kului 3:23 tuntia. Rauhallisesti tuli kelailtua maantiepyörällä eikä keskivauhti noussutkaan kuin 27.4 km/h:ssa ja tehotkin olivat maltilliset 161W. Lämpöä oli 12 astetta, oli puolipilvistä ja luoteistuuli melko napakka. Mukavasti kulki, eikä jalkakaan ollut kovin väsyneen tuntuinen.

Viikko 18/2022 (2.-8.5.2022)

Reissuviikko. Ei nyt kauheasti mutta normaalia enemmän. Lämmöt ovat olleet keväiset, mutta ei vielä kesäiset. Yöpakkasiakin on ollut, joten tumppua on tarvinnut aamupyöräilyissä pukea päälle. Myös tosi tuulisia säitä on ollut joka päivä. Lumet alkavat käymään vähiin, mutta näin äitienpäivänä edelleen on takapiha melko luminen.

Maanantaina ei ollut ohjelmassa muuta kuin reilun tunnin hieronta. Oikea olkapää edelleen vihoittelee, mutta en uskaltanut pyytää sille erikoiskohtelua. Päivällä lähdin ajelemaan kohti Helsinkiä ja kasaamaan messudemoja messukeskukseen. Teknologiamessut järjestettiin taas koronatauon jälkeen.

Tiistaina aamupäivällä kävin kiertämässä Nokian paloaseman lenkin. Sykkeitä yritin pitää alle 130bpm:n ja siinä onnistuinkin hyvin. Keskisyke oli 123bpm ja maksimi 129bpm. Matkaa kertyi hieman päälle 15 kilometriä keskivauhdin ollessa 5:03 min/km. Lämpöä oli kuutisen astetta ja luoteesta tuuli melko reippaasti. Ihan hyvältä juoksu tuntui. Illalla poljin vielä trainerilla puolentoista tunnin sisäpyöräilyn. Harjoitus sisälsi 3 x 10 minuutin vetoja 200W:n tehoilla ja 5 minuutin kevyellä palautuksella. Ihan mukavasti vedot menivät. Loppuverran otin vähän pidennettynä versiona.

Keskiviikkoaamuna oli kolmisen astetta pakkasta kun poljin töihin, mutta iltapäivällä päästiin jo 8 plus asteeseen. MO:n juoksutreeneissä teimme alkuun avaavia tekniikkaharjoitteita ja sitten 20 minuutin ajan intervallivetoja. Vetojen ja palautusten mitat vähän vaihtelivat, mutta vedot olivat muutaman sadan metrin luokkaa. Jalat olivat melko väsyneen ja tyhjän oloiset, eikä vedot tuntuneet oikein hyviltä. Jälleen oli tuulista. Juoksun päälle oli tunnin uintitreenit Ylöjärven uimahallissa. Pääasiassa kelailua eri vauhdeilla.

Torstaina aamulla poljin normaalia reittiä töihin maantiepyörällä, mutta kotiin päin tulin Säijän ja Nokian keskustan kautta. Ensimmäinen vajaa 50 minuuttia otin melko rauhallisesti. Sitten oli vuorossa 50 minuutin veto, jossa yritin pitää yli 200W:n tehoja. Veto onnistui ja tuntuikin ihan hyvältä ja keskiteho oli 241W. Vetopätkällä tuulen suunta oli vähän joka suunnasta, mutta ehkä suurimmalta osin sivusta (lounaasta). Lämpöä oli 13 astetta. Yhteensä matkaa kertyi 59 kilometriä.

Perjantai olikin lepopäivä. Ajelimme iltapäivällä Porin Yyteriin juhlistamaan 20v hääpäiväämme. Illalla tuli käytyä syömässä sekä kylpylän puolella, jossa pääsi tekemään muutaman lyhyen altaanmitan uinnin.

Heti lauantaiaamusta kävin juoksemassa Yyterin kangaspoluilla ja merenrannan pitkospuilla. Ensin juoksin 45 minuuttia lämpöä ja sitten 10 x 1 minuutin reippaita vetoja minuutin kävelypalautuksella. Alun vedot tein kangaspoluilla ja pari viimeistä kovemmalla alustalla. Päälle vielä vajaa 4,5 km palauttelua. Yhteensä matkaa kertyi 17,5 kilometriä ja aikaa kului 1:26. Jälleen oli kova länsituuli, mutta onneksi aika paljon pääsi juoksemaan tuulelta suojassa, lämpöä oli 8 astetta. Juoksujalka tuntui hyvältä ja keskiviikon jalan tyhjyys oli tipotiessään. Juoksun päälle nopea kylpylässä ja saunassa käynti ja sitten hotelliaamiaiselle. Illalla kävinmme vielä Porin uimahallissa uimassa. Uin bullarilla 3 x 1000m 50m radalla. Uintiaika oli 1:04:35 ja tonnien välissä oli pieni tauko. Sitten nauttimaan kulttuurista.

Sunnuntaina aamupäivällä lähdin ajelemaan Yyteristä kohti Alastaroa. Yyteristä Poriin oli mukavaa ja tasaista pyörätietä 17 kilometrin verran. Sitten alkoi Porin keskustassa sompailu. Vaikka olin tehnyt Garminiin reitin ja sen avulla navigoin keskustassa, niin jokunen kerta tuli mentyä harhaan reitiltä ja piti palata takaisin. Onneksi keskustahärdelliä ei ollut kuin kolmisen kilsaa, jonka jälkeen pääsi taas vapaasti polkemaan. Ulvilassa joutui taas vähän seuraamaan navigaattoria. Nakkila ja Harjavalta menivät nopeasti ohi, mutta Kokemäellä joutui vaihtamaan taas mittarin näkymän navigaattorin puolelle. Kokemäeltä suuntasin Köyliön kautta Säkylään ja sieltä Virttaan kautta Alastarolle. Lämpöä oli n. 7 astetta ja aurinko paisteli mukavasti, joten kylmä ei päässyt tulemaan. Tuulen suunta oli myös tosi optimaalinen ja sen vuoksi keskivauhti nousikin 32 km/h:iin. Koko reitti oli myös erittäin tasainen ja nousumetrejä 122 kilometrin reitillä ei ollut kuin 330. Laskumetrejä oli n. 250, eli lähtöpiste oli alempana kuin maali. Pyöräilyn päälle juoksin vielä vartin verran 300m reippaita vetoja 200m palautuksella. Ihan hyvältä juoksukin tuntui vielä pyöräilyn päälle.