Viikko 24/2024 (10.-16.6.2024)

Epävakaiset päivät ovat jatkuneet tälläkin viikolla. Sadekuuroja, sadetta ja rankkasadetta on saatu melkein joka päivä. Montaa kertaa ei ole onneksi tarvinnut kastua, jotenkin olen päässyt hyvin luovimaan sadekuurojen välistä, ja vähän on kyllä sadetutkaakin tullut seurattua. Lämmöt eivät ole olleet kovin kesäisissä lukemissa. Aamulla on ollut melkein järjestään alle kymmenen lämpöastetta, eikä iltapäivälläkään olla päästy kahtakymppiä hätyyttelemään.

Harjoituspäiväkirjaan kertyi 21 tuntia aktiivisuutta, joista valtaosa kertyi loppuviikon päivinä. Pyöräilyä tuosta määrästä on 75%, mutta tälle viikolle kertyi nyt muutakin kuin pyöräilyä ja juoksua.

Maanantaina tuli taas aktivoiduttua kotisalitreenissä, sillä työmatkpyöräilyjen lisäksi illalla heiluteltiin tunnin verran vaihteeksi rautaakin. Töihin päin polkiessa vähän tihutti vettä.

Tiistaina ei ollut ohjelmassa muuta kuin työmatkapyöräilyt. Vettä ei satanut, mutta kova tuuli oli jälleen kiusana.

Keskiviikkona ei myöskään osunut sadetta kohdalle ja illalla poljinkin töistä kotiin maantiepyörällä Lempäälän, Säijän ja Nokian kautta. Matkaa kertyi 71 kilometriä ja aikaa kului 2:20. Keskitehot olivat 183W. Lämpöä oli ihan mukavasti 20 astetta, eikä tuulikaan juuri haitannut menoa.

Myös torstaina olin pyörällä toimistolla. Poikkeuksellisesti menomatkan poljin Lielahden ja Tampereen keskustan kautta. Tuo reitti on kilometrin lyhyempi kuin Rajasalmen sillan kautta, eli 16 kilometriä. Tuolla reitillä tosin on aika monet liikennevalot ja jos niissä joutuu kauheasti pysähtelemään, niin aikaa kuluu. Nyt pyöräilyaika oli suht sama kuin toistakin reittiä, ja näin aamutuimaan liikennevalotkin olivat melko suosiolliset. Alkumatkasta tihutteli vettä, sitten oli kuivaa, mutta muutaman viimeisen kilometrin aikana vettä alkoi tulla ihan kunnolla ja kaikki kamat menivät kuivauskaappiin päivän ajaksi. Aamupäivän juoksulenkille lähtöä jouduin lykkäämään parilla tunnilla kun odottelin että sadealue menee päältä pois. Juoksin Tampellan 13.6 kilometrin lenkin 1:02 aikaan, eli keskari oli 4:36 min/km, keskisyke 132bpm. Rauhallisemmin piti mennä, mutta jotenkin taas vauhti lipsahti. Takareisikin oli melko hyvä ja juoksu kulki muuten ihan mukavasti. Kotiin päin tulin normaalia reittiä. Jokunen tihkusadekuuro yllätti matkan aikana.

Perjantaina olin kotikonttorilla. Vähän ennen klo 13 lähdin polkemaan kohti Kauhavaa ja Jukolan viestiä. Ensimmäisen päivän reitti kulki Kurun ja Kihniön kautta Peräseinäjoelle. Matkaa Peräseinäjoelle kertyi 150 kilometriä, mutta sen lisäksi tuli paikkakunnalla pyörittyä 16 kilometrin verran ja etsittyä sopivaa paikkaa riippumattoyöpymiseen. Sellainen sitten löytyikin vähän sattumalta Kalajärven pohjoispuolelta Salinnevan Laavulta. Olin reissussa siis gravelilla ja pyörä oli pakattu täyteen niin yöpymiskampetta kuin sadevaatetustakin. Sateenuhka olikin alkumatkasta ilmeinen, mutta niskaani en saanut tippaakaan. Paikoin tie oli kylläkin märkä, mutta sadekamppeita ei tarvinnut pukea ylleni. Kihniölle matkaa kertyi tasan 100 kilometriä ja reitti oli melko mäkinen. Täyteen pakattu pyörä oli melko raskas ylämäissä ja ne pitikin ottaa rauhallisesti. Alkuperäisessä suunnitelmassa minun piti yöpyä Kihniöllä, mutta kun matka taittui odotettua reippaammin ja iltakin näytti hienolta, niin päätin polkea vielä 50 kilometriä Peräseinäjoelle. Tämä pätkä taittuikin reippasti, sillä reitti oli tasainen ja myötätuulikin siivitti matkantekoa. Tummat pilvetkin olivat häipyneet, joten sadettakaan ei tarvinnut pelätä. Lämpötila vaihteli matkan aikana 13 ja 20 asteen välillä. Päivän pyöräilyaika oli noin 6,5 tuntia. Leiripaikkaan päästyäni, laitoin ensin tulet laavulle ja pastaa tulemaan reitkikeittimeen. Kun nälästä oli päästy eroon, niin sitten vaan riippumatto puihin kiinni, tarppi sateensuojaksi ja alaviltti riippumaton alle. Makuupusissa tarkeni aika hyvin koko yön, vaikka aamuyöstä vähän viileää olikin, kun lämpö tippui 7-8 asteeseen. Korvatulpat piti laittaa heti päähän, kun käki kukkui sen verran innokkaasti koko yön ja hyttysetkin inisi alkuyöstä korvan juuressa, että nukkumisesta ei olisi varmaan tullut mitään ilman tulppia. Vettä ei yön aikana satanut, mutta aamu vähän tihutteli.

Yö meni jotenkuten. Nukuttua tuli, mutta ei kovin montaa tuntia putkeen. Aamulla sitten taas tulet laavulle ja puuroa tulemaan retkikeittimeen. Välillä sadella tihuttikin, mutta ei kuitenkaan niin paljon että olisi kamppeita kastellut. Taas kun maha oli täynnä, niin leiri kasaan, ja matka pääsi jatkumaan kohti Kauhavaa. Muutaman kilometrin polkemisen jälkeen taivas selkeni ja aurinkokin alkoi paistelemaan. Toisen päivän reitti kulki ensin Seinäjoelle ja sieltä Lapuan kautta Kauhavalle. Pääosan toisen päivän reitistäkin pääsin ajelemaan pienempiä teitä ja kivoja maalaismaisemia, mutta Lapuan ja Kauhavan välillä oli 8 kilometrin pätkä isompaa tietä, joka oli myös vilkas, kun tien johti Jukolan lähtöpaikalle. Matkaa tälle päivälle kertyi 80 kilometriä ja aikaa kului kolme tuntia. Keskari oli melkein 27 km/h, mutta reitti oli melkeimpä alamäkivoittoinen tai ainakin tasainen ja tuuli oli myös myötäinen. Pääosa toisen päivän matkasta oli aurkoinen ja lämpö 12 ja 23 asteen väliltä, mutta juuri kun löysin “huoltoautomme” Jukolan parkkipaikalta, niin alkoi satamaan, mutta onneksi pääsin autoon sateensuojaan. Ilta meni sitten huilaillessa, tankatessa ja joukkuekavereiden kanssa rupatellessa.

Sunnuntaiaamusta oli sitten viestiosuuteni vuoro, joka oli tänäkin vuonna ankkuriosuus. Ja tänäkin vuonna olimme uusintalähdössä, joka starttasi klo 9:00. Reitin mitta oli noin 16 kilometriä, johon sisältyi noin 2 kilometriä viitoitusta. Suunnistus meni melko normaalin kaavan mukaan. Pääosin mentiin letkoissa valmiita uria pitkin ja piti vaan osata valita oma ura ja letka. Jokusella välillä pääsi menemään yksinkin, mutta melko harvinaista se oli. Jokunen kierto tuli tehtyä, mutta ei mitään valtavia. Ainoa erikoisuus oli, että K-pisteelle oli varmaankin puolitoista kilometriä ja sillä pätkällä yritin ohitella mahdollisimman paljon 1300-päisestä lähtijämäärästä. K-pisteelle alusta oli hyväkulkuista, joten pystyin juoksemaan siinä ihan tehokkaasti. Toinen “erikoisuus” tässä suunnistuksessa oli, että olin ostanut kartanlukulasit, joiden alaosassa oli +1.5:n suurennus ja keskiossa oli aukko, joten ne eivät päässeet huurtumaan. Aiemmin minulla on ollut toisessa silmässä piilolinssi, mutta ne joutaa nyt roskiin, sille sen verran hyvin lasit toimivat. Matkaa kaikenkaikkiaan kertyi melkein 18 kilometriä ja aikaa kului vähän alle 2:10. Tuo riitti osuudellani sijaan 474 (/1419). Joukkueemme (Punkalaitumen Kunto 1) sijoitus oli ihan komea 318. Järjestelyt toimivat lentokentän tuntumassa hienosti. Niin kisakeskus, parkki- ja majoituspaikat olivat hyvät. Vessoja riitti, suihkuista tuli lämmintä vettä ja ruokakaan ei loppunut kesken edes sunnuntaipäivänä. Sääkin oli moneen vuoteen vallan erinomainen. Ei ollut liian kylmä tai kuuma, ei ollut sadetta eikä metsä pölynnyt. Takareisi-nivunen -osasto ei ollut täysin kunnossa, mutta ei se haitannut juoksemista, vaikka vähän vihottelikin.

Viikko 23/2024 (3.-9.6.2024)

Sää muuttui tällä viikolla vähän suomalaisille mukavimmaksi. Helteistä päästiin eroon ja vettäkin on saatanut jokusena päivänä. Kokonaisia sadepäiviä ei vieläkään ole ollut, mutta ei kaikki sadealueet ihan viiden minuutin rankkasateitakaan ole ollut. Viikon loppupuolella aamulämmöt menivät toki jo vähän turhankin alas, kun mittari näytti töihin lähtiessä alle kymmentä astetta ja joutui pukemaan jo pitkää hihaakin taas päälle.

Maanantaina olimme Sisun kanssa vielä kahdestaa. Illalla kävin avaamassa tämän vuoden suunnistuskauden, kun tuossa ihan vieressä Horhassa oli Tampereen iltarastit. Tämä pitäisi nyt sitten riittää ennen Jukolan viestiä. Juoksin 7 km radan minuutin päälle tuntiin. Alle tuntiin olisi pitänyt päästä, mutta yhdellä rastilla tuli sitten kuitenkin häröiltyä, vaikka kuinka tutut kotimaastot olivatkin. Rastipaikat olivat tällä ns. “vaikeallakin” radalla melko helpot, mutta nousumetrejä kertyi 200, kun harjua mentiin useampaan kertaa puolelta toiselle.

Tiistaina poljin työmatkan molempiin suuntiin Säijän kautta. Mennessä matkaa kertyi 50 kilometriä ja aikaa kului 100 minuuttia, keskitehot 168W. Takaisin päin matkaa kertyi pari kilsaa enemmän, mutta aikaa meni yli kymmenen minuuttia enemmän, vaikka tehot olivat lähes samat. Vastatuuli oli sen verran kova, että se verotti vauhdissa. Lämpöä oli vielä mennen-tullen mukavasti, 17 ja 24 astetta.

Keskiviikkona olin myös toimistolla pyörällä, nyt ihan normaalia reittiä pitkin. Aamupäivällä kävin juoksemassa Tampereen keskustalenkin, vähän päälle 13 kilometriä. Aikaa kului reilu tunti, keskari oli 4:39 min/km ja keskisyke 127 bpm, ihan OK. Alussa takareisi vähän vaivasi, mutta ei kovin pahasti. Lämpöä oli vielä mukavasti parinkympin verran. Illalla kävin katsomassa työkaverin kanssa Tampere-talossa Ronny O’Sullivanin snookerin näytösottelua.

Torstaina olin kotikonttorilla ja pidin muutenkin lepopäivän treeneistä.

Perjantainakaan ei ollut mitään ihmeellistä ohjelmassa. Ainoastaan työmatkapyöräilyt. Tänään jäätiin päivälläkin lämpötiloissa alle 20 asteen.

Lauantaina minulla olisi pitänyt olla Helsingissä puolimaraton. Olin talvella sinne jo ilmottautunut, kun viime vuoden sarjavoittoni palkinnoksi sain ilmaisen osallistumisoikeuden. En kuitenkaan kokenut olevani sellaisessa juoksukunnossa, että sinne olisi kannattanut lähtä. Joten aamulla lähdin polkemaan jälleen pidempää pyörälenkkiä. Reitille oli taas suunniteltu uusia, minulle ennen polkemattomia pätkiä. Tosin vesisateen uhka oli sen verran kova, että mahdollista oli, että jos tosi pahasti kastuisi, niin autokyydille voisi olla tarvetta. Pääsin kuitenkin lähtemään hyvässä säässä. Aurinko paisteli, lämpöä tosin ei ollut kuin 13 astetta, joten vähän irtohihaa ja tuuliliiviä piti pukea ylle. Ensin suuntasin Nokian kautta Siuroon ja sieltä Häijään kautta Karkkuun ja Sastamalaan. Ensimmäinen uusi pätkä oli kun poljin Sastamalasta Keikyään Kokemäenjoen eteläpuolta. Kiikassa aloin tiirailemaan taivaalle, kun Huittisten päällä oli melko häijyn näköinen musta pilvi, mutta kun Keikyästä käännyin Kauvatsan suuntaan, niin pilvi jäi onneksi taakseni. Kauvatsassa oli tiet vähän märkiä, joten joku sadealue sieltä oli mennyt yli. Matka jatkui kohti Kokemäkeä, mutta käännyin jokusen kilometrin jälkeen kohti Korkeaojaa ja Kullaata. Tämä oli taas minulle uutta tietä. Kullaalla oli kyltti “Pori 23 km”, mutta käännyin kuitenkin kohti Tamperetta. Koskelta käännyin kohti Laviaa. Entistäkin häijymmän näköinen pilvi seurasi minua edelleen, mutta muutamaa vesitippaa lukuunottamatta taivaalta ei vettä tullut. Lavialla pidin tankkaustauon kun hain kaupasta lisää vettä pulloihin, sekä söin munkin ja suklaapatukan ja join kokiksen. Sen verran perässä kulkeva sadepilvi pelotti, että lähdin mahdollisimman pian jatkamaan matkaa. Suunta oli ensin Suodenniemelle ja sitten Mouhijärvelle. Tällä välillä oli satanut enemmänkin, sillä tiet olivat paikoin melko märät. Taivaalta ei vettä tullut. Häijäälle päästyäni alkoi taas tutut tiet, kun suuntasin Heinijärven kautta Sasiin ja takaisin kotiin. Loppumatkasta tummat pilvet olivat hävinneet ja sateen uhkaa ei enää näkynyt. Matkaa kertyi 224 kilometriä ja aikaa kului vähän alle 7,5 tuntia, joten keskariksi muodostui vähän päälle 30 km/h. Suunnitelmissa oli mennä jonkin verran rauhallisemmin, mutta en himmaillut menoa, kun rennosti kulki. Nousumetrejä oli 1500 ja keskitehot 178W. Mukava reitti ja pääosin hyvä alustaa. La-Su yö oli tarkoitus nukkua riippumatossa ja testata uutta tarppia ja makuupeittoa. Yö oli selkeä, mutta lämpötila tippui alle kymmeneen asteeseen. Yöasuni oli alimitoitettu, joten muutaman tunnin nukkumisen jälkeen iski sen verran vilu, että piti siirtyä sisätiloihin. Ensi yrittämällä pitää laittaa merinovillaa päälle.

Sunnuntaina olin iloinen etten ilmottautunut Pirkan pyöräilyyn (tosin ei missään vaiheessa kyllä ollut tarkoituskaan). Lauantaina oli iso sateenuhka päällä, mutta nyt sunnuntaina se totisesti realisoitu. Aamukympistä asti satoi monta tuntia ja välillä tuli oikein kovaakin. Myös kova kaakkoistuuli varmaankin haittasi pyöräilyä. Aamupäivällä katsoin sadetutkasta sopivantuntuisen välin juoksulenkille lähtöön, mutta kyllä koko 17 kilometrin matkan vettä satoi enemmän tai vähemmän. Viimisillä kilometreillä taivas meni mustaksi ja vettä alkoi tulemaan ihan huolella, välillä tuli rakeitakin. Tiet lainehtivat ja alkoi tulla jo kylmäkin. Aikaa kului 1:23, eli keskari oli 4:53 min/km. Keskisyke (127 bpm) oli vähän korkea vauhtiin nähden. Muuten jalka oli kevyeen tuntuinen, vaikka edellisenä päivänä kampea oli poljettu ihan kunnolla. Takareisi vaivasi vähän, mutta ei missään mahdottomissa määrin.

Viikko 22/2024 (27.5 – 2.6.2024)

Kesän suurista riemuista on taas saanut nauttia, tai kärsiä (ihan miten vaan) tälläkin viikolla ihan riittämiin. Koiralenkeillä kun purkkaria pitkin tallustelee, niin hyttyset ovat riesana koko ajan ja jos vähänkin pysähtyy, niin vieläkin isompi parvi on kimpussa. Koiralenkit, etenkin iltapäivisin, on jääneet kyllä melko lyhyiksi, sillä lämpöä on ollut sen verran paljon yli hellerajan, että Sisu ei ole ollut kovin innokas lähtemään köpöttelemään. Myöhempään illalla on sitten ollut pakko käydä pieni lenkki tekemässä.

Tällä viikolla on takareisivaiva ärtynyt melko pahaksi. Saapi nähdä miten paljon sitä tänä kesä uskaltaa/pystyy juoksemaan. Ainakin kisakalenteriin ei parane ottaa näillä näkymin mitään sen kummempaa. Repivät kivut ovat takareidessä, lähentäjässä ja alavatsassa. Istuminen on varmaankin pahasta, sillä yleensä sen jälkeen kivut ovat pahimmillaan. Tällöin kävelyssäkin joka askel sattuu, ja jalan nostaminen repivä kipu tuntuu palleissa asti. Aivastaminen voi tuntua tosi pahasti alavatsassa. Mutta kun saa paikat lämpimiksi, niin kyllä juostakin pystyy, mutta sen jälkeen taas on entistäkin pahempaa.

Maanantaina ohjelmassa ei ollut kuin työmatkapyöräilyt. Aamulla 15 lämpöä, mutta iltapäivällä lähemmäs kolmekymmentä. Vähän ennen Rajasalmen siltaa alkoi mahdoton tuuli, ja sillan länsipuolella oli tullut ihan kunnolla vettä. Itse en kastunut yhtään, mutta tiet vaan hyörysivät ja vettä lainehti kaduilla. Saderintama oli mennyt juuri edestäni ohi.

Tiistaina olin myös pyörällä toimistolla. Aamupäivällä kävin juoksemassa Pere – Loukonlahti – Killo -lenkin Valmetilta päin. Juoksu kulki ihan OK, vaikka alkumatkasta takareidessä vähän tuntuikin. Matkaa kertyi 13.1 kilometriä ja aikaa kului vähän päälle tunti. Keskari oli 4:41 min/km ja syke 131 bpm – vähän korkealla. Keli oli ihan kohdillaan, kun lämpöä oli 20 astetta. Kotiin päin pyöräillessä lämpöä oli jo 26 astetta. Illalla oli vielä puolitoista tuntia jalkahierontaa.

Keskiviikkona olin maantiepyörällä liikenteessä. Töistä poljin Lempäälän, Vesilahden, Narvan ja Tottijärven kautta kotiin. Matkaa kertyi 76.5 kilometriä ja aikaa kului 2,5 tuntia, eli keskari oli vähän päälle kolmeakymppiä. Keskitehot olivat 174W. Taas oli helteistä, kun lämpöä oli 28 astetta, onneksi ajoviima vähän viilensi eikä aurinkokaan ihan koko aikaa porottanut.

Torstaina Tuuli lähti kaverinsa kanssa Saksaa lomailemaan. Kävin juosten hakemassa auton lentoasemalta. Lämpöä oli jo aamusta 22 astetta, onneksi aurinko ei porottanut, mutta hiki lensi siitäkin huolimatta. Matkaa kertyi vähän alle 14 kilometriä ja aikaa kului 1:06. Keskari 4:47 min/km ja keskisyke 126 bpm. Alkumatkasta paikat vähän kipuilivat, mutta kun vauhtiin pääsi, niin ei ollut ongelmia. Iltapäivän olin Sisun kanssa kotikonttorilla.

Perjantaina olin myös kotikonttorilla. Tämä oli treeneistä vapaa päivä, mutta kyllä autotallin siivouksessakin lämmin tuli, etenkin kun ulkona taas lähemmäs kolmekymmentä astetta lämpöä.

Lauantaina aamupäivästä lähdin pyöräilemään jälleen vähän pidempää lenkkiä. Lämpöä oli lähtiessä jo 25 astetta ja siitä lämpö nousi vielä Garminin mukaan pahimmillaan 32 asteeseen. Reittiin osui tällä kertaa vähän uuttakin pätkää. Ensin suuntasin Viinikan kautta Kaukajärvelle ja sieltä Kangasalle. Melko tympeää pätkää ajella, kun on valoja ja risteyksiä ja pitää koko ajan olla hereillä ettei ajan jonkun alle tai päälle. Kangasalan keskustan jälkeen kuitenkin ajo helpottui kun pääsin maalaismaisemiin. Ensin kiersin Tiihalan kautta ja sitten suuntasin Vehoniemen kautta Pälkäneelle ja sieltä Valkeakoskelle. Tämä olikin minulle uutta, ennen polkematonta pätkää. Valkeakoskelta sitten Lempäälän ja Säijän kautta takaisin kotiin. Matkaa kertyi 132.5 kilometriä ja aikaa kului 4:23, keskari siis vähän päälle kolmenkympin, keskitehojen ollessa 168W. Nyt oli kyllä sen verran lämmin, ettei paikoin oikein ajoviimakaan viilentänyt, vaan oli ahdistavankin kuumaa polkea. Mukava lenkki kuitenkin, jos ei ota lukuun reitin alkuosaa.

Sunnuntaina vaihdoin juoksulenkin pyörälenkkiin kun oli sen verran reisivaivapelkoja. Sadetutkaa katsoessa juoksulenkki olisi ollut houkuttelevampi vaihtoehto, sillä kastumisen vaara oli ilmeinen tänä aamupäivänä. Vaikka aamulla ukkostelikin, niin lähdin kokeilemaan onneani pyörän kanssa. Reitti kulki Ylöjärven keskustan kautta Viljakkalaan ja sieltä Hämeenkyrön kautta Mahnalaan ja Siuroon. Siurosta sitten Kalkun kautta takaisin kotiin. Onni suosi tällä kertaa rohkeaa, sillä taivaalta ei tullut tippaakaan vettä reissun aikana. Paikoin oli tiet märkiä, eli joku sadealue oli mennyt yli aiemmin aamulla. Matkaa kertyi 85 kilometriä ja aikaa kului 2:50, eli kolmenkympin keskarilla tuli poljettu, keskitehojen ollessa 175W. Sää oli tällä kertaa ihan mukava, kun lämöä oli “vain” 23 astetta, tuulta ei juuri laisinkaan ja aurinkokin paisteli välillä pilvien takaa.

Tässä on nyt jäänyt jokunen viikkopäivitys väliin, kun on ollut reissua ja muuta kiirettä. Vähän kävi jopa mielessä, että olisiko nyt ollut hyvä hetki lopettaa blogin päivitys kokonaan vajaan 17 vuoden ja vähän alle 700 kirjoituksen jälkeen. Mutta ainakin nyt vielä tämän kerran kömmein sunnuntaiehtoona näppäimistön ääreen, ja jatkui naputtelu vielä maanantai-iltanakin..

Ihan vielä ei toukokuu ole lopussa, mutta melko pyöräilypainotteinen on kuukausi ollut. Pyöräilykilsoja tälle kuulle on jo kertynyt vähän päälle kaksi tuhatta kilometriä, juoksua on kertynyt vähän vajaa 110 kilometriä. Muita lajeja harjoituspäiväkirjaan ei tälle kuulle ole vielä tullut.

Pyöräilyn kannalta säät ovat olleet melko täydelliset toukokuun alusta asti. Reissumme aikana Suomessa taisi olla vähän kylmämpää, mutta kymmenen päivän Mallorcan matkamme aikana saarella oli mahtavat säät, ja kun palasimme reissusta, niin hyvät säät tulivat mukana ja helteessä sai Suomessakin jatkaa pyöräilyä.

Keskiviikolle, Vapunpäivälle osui heti ensimmäinen vähän lämpimämpi päivä, ja silloin pääsin aloittamaan ulkopyöräilykauden ihan kunnolla, kun polkaisin Tottijärvi – Vesilahti -lenkin. Tuolloin lämpöä oli viimepäiviin verrattuna ihan maltilliset 16 astetta, mutta silloin se oli ihan huikea lämpötilapiikki, kun edellisinä viikkoina ei oltu päästy kymmeneenkään asteeseen ja pakkasistakin oli saatu kärsiä. Matkaa kertyi 110 kilometriä ja aikaa kului 3,5 tuntia, eli keskariksi tuli vähän päälle 31 km/h ja keskitehoksi ihan mukava 196W.

Torstaina oli viimeinen työpäivä ennen reissuun lähtöä. Töissä kävin pyörällä ja aamupäivällä kävin myös juoksemassa reilun 12 kilometrin lenkin Koskikeskuksen kautta. Vapun pyöräilystä jalat olivat vielä väsyneet ja sykkeetkin (129 bpm) vähän korkealla vauhtiin (4:39 min/km) nähden.

Perjantaina aamuyöstä lähti sitten lento Mallorcan lämpöön. Tulopäivämme oli kuulemma vähään aikaan lämpimin päivä saarella, ja siellä oltiin kärvistelty vesisateissa ja kylmässä ilmassa, niin kuin Suomessakin. Mutta tulomme jälkeen kaikki muuttui ja päivälämmöt olivat joka päivä 20 – 30 asteessa, eikä vettäkään tullut kuin jokunen tippa parina päivänä.

Saavuimme perjantaina sen verran ajoissa pelipaikalle, että hotellihuoneeseen asettumisen ja pyörien vuokraamosta hakemisen jälkeen, ehdeimme hyvin tekemään tutustumislenkin pyöriin ja tulevien päivien tiestöön. Menimme tämän ensimmäisen lenkin Tuulin kanssa yhdessä. Matkaa kertyi 74.5 kilometriä ja aikaa kului kolme tuntia. Nousumetrejä tuli maltilliset 566 metriä, keskitehot 130W (normlize power oli 148W). Lämpöä oli jo helteen verran ja niin kuin jokaisena muunakin päivänä, niin tuulista oli nytkin. Reitti oli lähti hotelliltamme Port de Pollencasta ja kulki Pollencan, Sa Poblan, Muron ja Can Picafortin kautta Alcudian keskustaan ja sieltä Pollencan kautta takaisin hotellille. Ihan hyvältä vuokrapyörä tuntui.

Toisena lomapäivänä lähdimme sitten omille pyöräreiteillemme. Itse suuntasin ensin itärannikolle. Sieltä Manacorin kautta Petraan, Muroon ja Sa Poblaan, jos sitten takaisin hotellille. Komootilla tehdyt reitit olivat kyllä ehdottomia, mutta siltikin pääsin vähän eksymään ja pyörimään, mutta eipä se haitannut. Matkaa kertyi 180 kilometriä ja aikaa kului 7 tuntia. Nousumetrejä oli 1450 ja keskitehot 153W (NP 176W). Tällä reitillä pääsin jo lomailun makuun, sillä kävin katsomassa vähän nähtävyyksiä itärannikolla ja Sa Poblassa pysähdyin patongille. Kyläsompailut tiputtavat kyllä keskivauhtia jonkin verran, kun sokkelokaduilla yrittää navikoida itseään pois taajamasta. Keskilämpö oli tänäkin päivänä hellerajan pinnassa ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta.

Kolmas päivä oli sitten the päivä, jota eniten odotin. Tällöin ajoin hotellilta MA10-tietä vuoristoreittiä pitkin Söllerin kautta Andratxiin. Takaisin päin tulin sitten tasaisempaa reittiä, mutta silti 225 kilometrin lenkiin kertyi 3322 nousumetriä. Aikaa kului 9,5 tuntia ja keskitehot olivat 138W (NP 168W). Söllerissä pysähdyin patongille ja vuoristo-osuuden loppuosassa pysähdyin ostamaan lisää vettä, mutta muuten pysähdykset jäivät vähiin, ainoastaan pieniä kartanlukutaukoja jouduin tekemään. Maisemathan tuolla vuoristopätkällä on ihan uskomattomat. Niitä oli ihan turha kännykällä kuvata, kun kuvista ei kuitenkaa saa mitään kunnon käsitystä korkeuseroista ja muusta. Ne pitää vaan käydä itse katsomassa. Jos katsoo kuvia vaikka lomaoppaasta, niin sellaisia ne maiset todellisuudessaakin on. Rankka päivä, vaikka ylämäet tuli otettua rauhassa, ja alamäissä paljon jarrukahvoilla. Lämpöä riitti jälleen hellelukemiin asti ja enemmänkin.

Neljäs päivä tuli otettua vähän rauhallisemmin. Aamulla kävin juoksemassa 8 kilometrin lenkin 4:45 min/km vauhdilla. Iltapäivällä oli vähän lyhyemmän pyörälenkin vuoro, kun matkaa kertyi “vain” 79 kilometriä. Aikaa kuitenkin meni kolme tuntia kun kävin tänäänkin vähän vuoristossa. Nousumetrejä kertyi 921 ja keskitehot 151W (NP 183W). Reitille osui nousu Caimarista Llucaan, ja tämä pätkä tuli yritettyä ottaa kovemmilla tehojakin. 8.7 kilometrin nousussa, jossa 410 nousumetriä, sain keskitehoksi 243W ja aikaa kului puolituntia. Tuo nousu oli tämän päivän kohokohta ja muuten otettiin rauhallisesti. Garmin näytti tämänkin päivän keskilämmöksi 26 astetta.

Viidentenä päivänä tein tasaisemman maaston lenkin, kun suuntasin saaren keskiosan kautta etelärannikolle. Mennessä matkan varrelle jäi Sa Pobla, Muro; Porreres ja Campos. Kohteena oli Sant Jordin rantalomapaikka, mutta melko tyhjältä siellä näytti. Pienen kahvilapysähdyksen jälkeen suuntasin takaisin lähtöpaikkaa ja paluumatkalla matkan varrelle jäi Santanyi, Felanitx, Petra, Santa Margalida ja Alcudia. Petrassa tuli jopa muutama tippa vettä taivaalta, mutta ei niin paljon että olisi kastellut. Tämä oli kuitenkin vähän viileämpi päivä, ja Garmin antoikin keskilämmöksi “vain” 22 astetta. Matkaa kertyi 166 kilometriä ja aikaa kului vähän päälle 6 tuntia, joten keskariksi tuli vähän päälle 27 km/h. Nousumetrejä ei ollut kuin tonnin verran ja keskitehot olivat 151W (NP 171W). Vuoristoon verrattuna pyöräilijöitä näkyi vähän. Hienoja maisemia ja reittejä löytyi kyllä tasamaaltakin.

Kuudes lomapäivä olikin sitten lepo-/turistipäivä, kun pyörä jäi koko päiväksi varastoon ja kävimme Alcudiassa ostoksilla ja syömässä. Jälleen oli vähän viileämpi päivä ja jokunen tippa tuli vettäkin. Kävimme myös katsomassa viikonloppuna järjestettävän Ironmanin puolimatkan lähtöpaikkaa, joka oli Port de Alucian keskustassa.

Seitsämäntenä lomapäivänä hyppäsimme jälleen pyörän päälle. Tällä kertaa reittiä ei tarvinnut tehdä Komoottiin, sillä kyseessä oli selkeäreittinen Sa Calobra -päivä. Aamulla oli sen verran viileä että otin hihat ja tuuliliivin matkaan. Ne olivatkin tarpeen alamäissä, mutta nousuissa ne sai laittaa huoletta taskuun. Noin 2,5 tunnin ajamisen jälkeen laskeuduin Sa Calobran satamaan ja sieltä sitten lähti legendaarinen Sa Calobra – Coll dels Reis -nousu. Mittaa nousulla on 9.44 km, vertikaalia 656 m ja keskimäärin 7% nousua. Lähdin koittamaan parantamaan edellisvuoden aikaani, joka oli noin 42 minuuttia. Tavoitteeni, eli 40 minuutin alitus, onnistuikin ja aikani oli 39:26. Koville otti, sillä keskitehot olivat 266W. Muutaman minuutin lepäilyn jälkeen lähdin laskettelemaan kohti Incaa. Tosin ennen Incaa kävin Selvassa haukkaamassa patonkia ja kävin myös huiputtamassa yhden pienemmän, Santa Llucian nousun. Incassa tuli taas vähän sekoiltua, kun ei ollut sitä Komootin reittiä, mutta paperikartan avulla pääsin sieltä oikeaa reittiä pois ja Incan jälkeen kävin vielä huiputtamassa Santa Magdalenan huipun ja ihailemassa pitkälle näkyviä sisämaan maisemia. Matkaa päivälle kertyi 142 kilometriä, aikaa kului 6,5 tuntia, nousumetrejä 2479m ja keskitehot 152W (NP 192W). Loppureitin korkeamman lämmöt nostivat taas keskilämmönkin 24 asteeseen.

Myös kahdeksantena päivänä käväisin vuoristossa. Sölleriin menin tasaisempaa reittiä pitkin, joka kulki Campanetin ja Santa Marian kautta. Ennen Sölleriin pääsyä piti nousta yksi rapsakka serpentiini pätkä Bunyolasta ja myös laskea vähintääkin yhtä rapsakka syheröpätkä. Söllerin rantakahvilasssa pieni tauko ennen päivän koitosta, joka olisi nousu Puig Majorille, joka on saaren korkein kohta, jonne pyörällä pääsee. Nousun aloitin pienempää tietä pitkin, josta sitten laskettiin MA-10 -tien nousuun. Rannalta huipulle oli noin 18 kilometriä ja nousumetrejä noin 900. 1:20 nousu kesti ja kun aurinko porotti koko ajan ja Garmin näytti lämmöksi yli kolmeakymmpiä, niin usko ja puhku meinasi loppua. Onneksi rannalta tuli ostettua lisäjuomaa. Onneksi myös tiesin etukäteen vähän mitä olisi tulossa, sillä kolmantena päivänä olin ajanut saman mäen mutta toiseen suuntaaan. Huipulle pääsyn jälkeen saikin sitten taas keskittyä jarrukahvoihin ja siihen, että selviää takaisin hotellille. Matkaa keryi 145 kilometriä ja aikaa kului 6:15. Nousumetrejä kertyi 2159 ja keskitehot olivat 144W (NP 176W).

Yhdeksäs lomapäivä olikin sitten hääpäivämme ja kävimme Tuulin kanssa yhdessä Formentorin majakalla jäätelöllä. Takaisin päin tulinkin sitten taas omaa vauhtiani, ja kävin vielä kieppaisemassa Sa Poblassa. Takaisin tulin Alcudian kautta. Muutama tieosuus oli suljettu Ironmanin vuoksi, mutta vaihtoehtoreittiä pitkin pääsin kulkemaan. Matkaa päivään kertyi 94 kilometriä ja aikaa kului neljä tuntia. Nousua tonnin verran ja keskitehot 142W (NP 166W). Lämpötila jälleen hellelukemissa.

Kymmenes lomapäivä olikin sitten viimeinen pyöräilypäivä. Tein sen jälleen saaren keskiosan tasamaalla. Reitin varrelle osui Sa Pobla, Muro, Santa Margalida, Petra, Sant Joan, Algaida ja Santa Maria. Reitti tarjosi ennen kaikkea hienoja peltomaisemia. Santa Mariassa kävin eksymässä, kun metsästin kahvilaa. Sellainen löytyi sitten torin laidalta, jossa oli jotkut markkinat ja porukkaa ihan pirusti. Santa Mariasta lähdettyäni tuli eteen reissun ainoa miinus, kun kaaduin liikenneympyrässä, kun käännöksessä eturengas vain lähti alta. Olisikohan siinä ollut jotain hienoa hiekkaa, joka luisti renkaan alla. Vauhtia onneksi oli vähän, ja asfaltti-ihottumalla ja muutamalla reijällä vaatteissa selvittiin. Takaisin tulin vielä Muron kautta jossa odottelin vähän aikaa, että Tuuli tulisi samalle reitille ja yhdessä tulimme sitten loppumatkan hotellille. Matkaa päivään kertyi 163 kilometriä, aikaa kului 6:17, nousumetrejä 1189m ja keskitehot 143W (NP 164W). Keskilämpö 28 astetta. Illalla kävimme palauttamassa pyörät paikalliseen Huerzelerin pyörävuokraamoon.

11. lomapäivä oli lähtöpäivä. Mutta kun lento oli vasta illalla, niin ehdeimme ennen aamupalaa ja huoneen luovutusta tehdä vielä juoksulenkin. Juoksin lenkin Port de Pollencassa ja matkaa kertyi 11 kilometriä, vauhdin ollessa 4:49 min/km. Väsynyttä oli, mutta syykin oli selvä. Iltapäivä meni Palmassa köpötellessä ja vähän nähtävyyksiäkin katsellen.

Reissu oli kyllä täydellinen kelien osalta ja muutenkin. Kokonaisuudessaan kilometrejä kertyi yhdeksään ajopäivään vähän alle 1300, pyöräilyaika oli n.52 tuntia ja nousumetrejä vähän päälle 14000. Paikka oli myös hyvä, kun siitä pääsi äkkiä vuoristoon ja toisaalta tasaisellekin pääsi heti. Hotelli oli myös ok. Aamupala ja illallinen kuuluivat hintaa ja se helpotti kyllä eloa. Uikkarit eivät olleet kertaakaan jalassa.

Paluulennolta olimme kotona kello 2 ja tiistaina nukuttiinkin pitkään. Mutta heti puolilta päivin työarkeen jälleen kiinni. Treeneistä oli kyllä vapaapäivä, eikä keskiviikkonakaan tullut muuta tehtyä kuin työmatkapyöräilyt.

Torstaina olin kotikonttorilla ja aamupäivällä tein 11 kilometrin juoksulenkin 4:49 min/km vauhdilla. Jalat olivat kyllä väsyneet, mutta pakko sitä oli taas alkaa juoksuakin ottamaan ohjelmaan. Lämpöäkin oli sentään mukavat 20 astetta.

Perjantaina otin jälleen maantiepyörän alleni. Aamulla normaaliin tapaan töihin, mutta kotiin poljin Säijän ja Nokian kautta, josta kertyi matkaa 71 kilometriä. Aikaa kului 2:20, eli vähän päälle kolmenkympin keskarilla tuli mentyä, keskitehojen ollessa 179W. Lämpöä oli 27 astetta, joten hyvin tarkeni.

Lauantaina kokeilin jälleen juoksua, mutta väsynyttä oli edelleen. Tosin olin koko päivän teputtanut pihahommissa ja lämpöä oli 25 astetta, joten sekin varmaan vaikutti asiaan. 14 kilometriä tuli kuitenkin juostua 4:50 min/km vauhdilla. Väsymyksestä kertoi myös keskisyke, joka oli 131 bpm.

Sunnuntaina aamupäivällä lähdimme tekemään Villen ja Peetun kanssa pidempää pyörälenkkiä. Teivossa kokoonnuimme ja sieltä lähdimme ensin kohti Kangasalaa, josta suuntasimme Valkeakosken kautta Toijalaan, jossa pysähdyimme ottamaan kaupasta energiatäydennystä ja juotavaa. Siitä jatkoimme Koskenkylän kautta Narvaan ja Tottijärvelle, ja sitten Nokian ja Tohlopin kautta takaisin Teivoon. Pyörähdin vielä Ylöjärven keskustan kautta, ja tästä kertyi yhteensä matkaa tasan 170 kilometriä. Rauhassa mentiin ja aikaa menikin melkein 6,5 tuntia, eli keskariksi tuli 26.4 km/h. Vauhtiin vaikutti myös kova lounaistuuli. Lämpöä oli mukavat 25 astetta. Keskitehot olivat 135W. Tämä oli meille kaikille hyvä treeni kesäkuun lopun Saimaan pyöräilytapahtumaa silmälläpitäen.

Maanantaina jälleen työmatkapyöräilyt, mutta ei sitten muuta urheiluun liittyvää.

Tiistaina jälleen kotikonttorilla. Aamu oli vähän viileä, joten venytin juoksulenkille lähdön puoli yhteentoista. Nyt juoksu tuntui jo ihan hyvältä, joskaan ei nyt sentään vielä kovin kevyeltä. 12,5 kilometriä meni vähän alle tuntiin. Keskari oli 4:39 min/km ja keskisyke 124 bpm, joka ihan OK. Lämpöä oli 14 astetta.

Keskiviikkona oli taas pidemmän kotimatkan vuoro. Töistä poljin ensin Rtechiin ostoksille ja sieltä Sionkylän kautta Siuro-Sasi -lenkille. Matkaa kertyi 69 kilometriä ja aikaa kului 2:20, joten keskariksi tuli vähän päälle 29 km/h. Lämpöä 23 astetta ja keskitehot 168W.

Torstaina olin myös pyörällä töissä. Aamupäivällä juoksin Valmetilta arboretumin kautta Tampellan alueelle ja sieltä samaa reittiä takaisin. Matkaa kertyi 13,5 kilometriä ja keskari oli 4:43 min/km. Suht OK kulki, vaikka alku oli väsyneen oloista ja sykkeet olivat korkealla. Sää oli jälleen mahtava, aurinko paistoi ja lämpöä oli sopiva 18 astetta.

Perjantaina vain työmatkapyöräilyt.

Lauantaina aamupäivällä lähdin polkemaan kohti Vehkajärveä. Reitti kulki ensin Nokian kautta Siuroon ja sieltä Salmin kautta Häijääseen. Häijään jälkeen kippasin Karkun kautta ja sitten matka jatkui Vammalan ohi Kiikkaan ja sieltä edelleen Huittisiin. Loppumatkasta kieppasin vielä Huhtamon kautta, ja viimeiset kilometrit kulki Punkalaitumen keskustan ja Koskioisten kautta mökille. Matkaa kertyi 130 kilometriä ja aikaa kului 4:04, eli keskariksi tuli mukava 31.8 km/h ja loppumatkasta oli vielä vajaa neljä kilometriä hiekkatietäkin. Myötätuulta taisi olla vastaista enemmän, mutta ihan hyvässä iskussa jalkakin oli. Keskitehot olivat 189W.

Heti sunnuntaiaamusta lähdin tekemään mökillä juoksulenkkiä. Jalan väsymystilasta ei ollut kauheasti tietoa, joten reittisuunnitelmakin oli avoin. Jalka oli melko kevyeen oloinen ja risteys risteykseltä matka piteni. Aurinkokaan ei porottanut pahasti, eikä tuulesta ollut haittaa. Ilman juomista olin matkassa ja vähän ihmetytti, ettei janokaan tullut vaikka lämpöä oli kuitenkin reilu 20 astetta. Matkaa kertyi loppujen lopuksi tasan 25 kilometriä ja aikaa kului 2:07, eli vauhti oli 5:04 min/km. Keskisykekin oli vauhtiin vähden ihan mukavan alhainen 122 bpm. Yllättävän mukavasti kulki.

Viikko 17/2024 (22.-28.4.2024)

Viikonloppuna on tullut laitettua osa talvikamppeista pyykkikoriin, sillä nyt on kova luotto siihen, että kevätkelit viimeinkin alkavat. Tämä viikko on vielä kärvistelty kylmissä ja lumisissakin keleissä. Talvi tuli ryminällä takaisin, mutta kesti vain pari päivää, ja kaikki viikolla tulleet lumet sulivat viikonloppuun mennessä.

Kylmien kelien vuoksi otin uudelleen trainerin käyttöön, tosin tein treenit Zwiftissä Tuulin tunnuksella, mutta sain kuitenkin sieltäkin datat itselleni.

Maanantaiaamusta oli seitsemän astetta pakkasta. Olin kuitenkin pyörällä töissä, vaikka pipoa ja pitkiä kalsareita sai taas pakata päälle. Iltapäivällä oli kuitenkin jo pari astetta plussaa, mutta hieman sateli jo lunta ja onasteli seuraavan päivän säätä. Illalla tein vielä tunnin kotisalitreenin.

Tiistain olin kotikonttorilla. Yön ja aamun aikana oli tullut vähän uutta lunta. Pakkasta oli pari astetta kun lähdin tekemään juoksulenkkiä. Parin sentin lumikerros ei haitannut laisinkaan menoa, vaan alusta oli mukavan pehmeä eikä Asicsen FujiRunnegade lipsunut laisinkaan. Matkaa kertyi 12,4 kilometriä ja aikaa kului vähän alle tunti. Kulku oli ihan OK. Illalla poljin taas pienen tauon jälkeen trainerilla. Vajaan kolmen tunnin polkaisu 171W:n keskitehoilla meni ihan mukavasti snookeria samalla seuratessa.

Myös keskiviikko oli kotikonttoripäivä. Illalla poljin puolentoista tunnin treenin vähän kovemmilla, 203W, keskitehoilla. Nyt sai keskittyä pyörittämiseen ihan kunnolla, jotta sai pidettyä painetta polkimella. Mutta ihan mukavasti tuon jaksoi polkea. Päälle vielä puolen tunnin kotisalitreeni.

Torstaina olin jälleen pyörällä toimistolla. Alkuviikon lumet olivat sulaneet jo pois ja kesäkumeilla ei ollut mitään ongelmaa. Aamupäivällä kävin Valmetilta juoksemassa 13.6 kilometrin lenkin arboretumin ja Koskikeskuksen kautta Tampella alueelle ja sieltä samaa reittiä takaisin. Aikaa kului vähän päälle tunti ja keskivauhti oli 4:36 min/km ja syke 136 bpm. Ihan mukavasti kulki. Kotiin polkiessa oli kolme astetta lämmintä ja vähän tihutti vettäkin.

Perjantaina myöskin pyörällä toimistolla. Aamulla oli asteen verran plussaa, mutta Ylöjärven päässä satoi räntää sen verran, että maa oli taas valkoinen. Kalkun jälkeen sade muutui vedeksi ja loppui vallan ennen Sarankulmaa. Illalla Tahmelan kautta kotiin. Lämpöä viitisen astetta.

Launtaina päivällä tuli lähdettyä melko extempore Häijääseen JPH Fysion järjestämään hölkkään. Tapahtuma oli pienimuotoinen ja lähtöviivalla olikin vain parisenkymmentä juoksijaa. Reitti kulki Tupurlanjärven ympäri vastapäivää. Ensimmäiset kaksi kilsaa mentiin asfaltilla jonka jälkeen siirryttiin hiekkatielle neljän kilometrin ajaksi. Sitten taas kaksi kilsaa asfaltti ja loput reilu neljä kilsaa hiekkatietä. Kokonaismatka oli 12,6 kilometriä. Nousumetrejä oli ihan rapsakasti n.160m, joka on tuolle matkalle ihan hyvä määrä. Ylä- ja alamäet olivat vielä melko jyrkkiä, joten nousuissa vauhti tippui aika lailla, mutta alamäissä ei meinannut jalat riittää. Keskivauhti oli 4:04 min/km ja loppuaika 51:28, joka riitti miesten sarjassa toiseen sijaan. Viivalla oli useita nuoria triathlonisteja, joten sijoitus oli ihan hyvä ja siitäkin sai tapella melko loppuun asti. Keli oli sinänsä hyvä kun lämpöä oli kuutisen astetta eikä tuuli kauheasti haitannut matkan tekoa. Mäet rassasi melko paljon, mutta ihan hyvin jaksoi pitää vauhtia loppuun asti.

Sunnuntaina jalat olivat vähän väsyneet ja kipeätkin lauantain juoksusta. Kisan kovissa alamäissä etureiden joutuivat koville ja siitä tulivat myös kipeiksi. Lähdin kuitenkin tekemään aamupäivällä pitkää PK lenkkiä juosten, kun lämpöä ei ollut vielä niin paljon että maantiepyörää olisi viitsinyt ottaa alle, ja sen verran hieno keli kuitenkin ettei sisälläkään viitsinyt pyöräillä. Juoksinkin vuoden ensimmäisen Siivikkala – Niemenranta -lenkkini. Matkaa kertyi 25,5 kilometriä ja aikaa kului 2:13, joten keskariksi muodostui 5:12 min/km ja keskisykkeeksi tuli 122 bpm. Ihan hyvä oli kulku eikä jaloissa kauheasti painanut, vaikka loppumatkasta alkoikin jumia tulemaankin takareisi-pakara -seudulle.

Nyt taitaa tulla parin viikon tauko blogi-päivitykseen, kun perjantaina pitäisi lähteä Mallorcalle pyöräilemään. Toivottavasti kilosoja kertyy kunnolla ja seuraavaan päivityksene jotain kerrottavaa.

Viikko 16/2024 (15.-21.4.2024)

Tästä viikosta on kauhean vaikea löytää mitään positiivista, tai ainakin negatiivista on paljon helpompo löytää. Ensinnäkin jos aloitetaan säästä. No, maanantai oli vielä ihan mukavan lämmin päivä, mutta sitten alettiin valumaan lähemmäsksi nollaa, ja loppuviikosta öisin mentiin pakkaselle. Pidempiä pyörälenkkejä ulkona ei viitsinyt lämpöjen vuoksi edes harkita, ja kun sisäpyöräilykausikin meni viikko sitten tauolle, niin kunnon pyörätreenejä ei tullut tällä viikolla tehtyä. Lauantaina saatiin sitten taas jokunen sentti uutta pakkaslunta, ja kun yötä päivää oltiin pakkasella, niin viikonlopun jäljiltä maisemat jäivät valkoisiksi. Perjantaina sai aloittaa myös uudelleen takan lämmityskaudenkin.

Kurjan sään lisäksi kurjuutta lisäsi tiistain juoksulenkin jälkeen iskenyt selkäkramppi, ja illan sulkapallossa selkä otti itseensä vielä enemmän. Keskiviikko kävin noin puolen vuoden tauon jälkeen taas uimassa Tesoman uimahallissa ja vasen olkapää kipuili koko uinnin ajan käsivedon yhteydessä, ja tämän jälkeen olkapää on ollut normaaliakin kipeämpi. Viikonlopun juoksulenkeillä sitten puolestaan etenkin oikean jalan lähentäjä ja lonkanseutu ovat kipuilleen normaalia enemmän. Selkä sentään on antanut juosta, mutta voi olla että nuo muut vaivat johtuvat selästä. Lauantaina oli muutenkin sellaisia tuntemuksia, että olisiko sitä tulossa kipeäksi. En lääkinnyt itseäni sen kummemmin, vaan ajattelin, että jos on kipeäksi tulossa, niin nyt olisi vielä aikaa sairastaa tauti pois ennen etelän reissua. Sunnuntaina tosin ei ollut enää tuntemuksia sairaudesta.

Maanantaina pyörällä toimistolla ja illalla tunnin kotisalitreeni.

Tiistai oli viikon ainoa kotikonttoripäivä. Aamupäivällä kävin juoksemassa reilun 11 kilometrin VK-lenkin 4.15 min/km keskivauhdilla. Ihan ok kulki, vaikka vähän viileää olikin, kolme astetta lämmintä. Heti juoksun jälkeen selkä vähän kramppasi pienessä kumarrusliikkeessä ja illan suolkapallonelurissa selkä kipytyi enemmän. Sulkapallot loppuivat nyt tältäkaudelta, ei selän vuoksi vaan koska vakiovuoromme päättyi tähän tiistaihin. Pelit sujuivat ihan ok, vaikka selkää pitikin vähän varoa.

Keskiviikkona työmatkapyöräilyt sekä töiden jälkeen Tesoman uimahallissa vapaauintia pullarin kanssa 2100m verran. Aikaa kului reilu 50 minuuttia. Melko ruuhkaista altaassa oli. Vasen olkapää tosiaan kipuili joka käsivedolla, joten uimaan ei varmaankaan ihan heti kannata uudelleen mennä.

Torstaina ja perjantaina oli työmatkapyöräilyt ja perjantaina lisäksi tunnin kotisalitreeni.

Lauantaina iltapäivällä kävin juoksemassa reilun 14 kilometrin lenkin 4:42 min/km keskivauhdilla. Reitti kulki Leppiojankadun, Teivon ja Haukiluoman kautta. Pakkasta oli asteen verran ja alusta oli osittain luminen. Enkä puolet matkasta oli sulaa. Jalassa oli Asicsen Trabuco, joka piti suht hyvin lumisilla pätkillä, mutta asfaltilla sillä oli vähän tympeä juosta, kun maastokuvio kopisi sen verran kovin. Meno ei ollut muutenkaan kovin letkeän tuntuista, kankeaa ja vähän väsynyttäkin.

Sunnuntaina aamupäivällä oli aste-pari pakkasen puolella ja koilisesta puhalsi kylmä viima. Aurinko kuitenkin paisteli melko mukavasti ja sen verran lämpimästi, että valtaosa reitin kevlistä oli sulanut ja jopa kuivat, mutta jokun luminenkin pätkä reitiltä löytyi. Adidaksen Boston kuitenkin piti ihan hyvin näillä pienillä lumipätkilläkin. Matkaa kertyi 21,4 kilometriä ja aikaa kului 1:50, eli keskari oli 5:09 min/km ja keskisyke oli ihan ok vauhtiin nähden 120 bpm. Eiliseen tapaan tälläki reissulla pakarat ja lähentäjät jumittelivat ja kipuilivat jonkin verran, muuten meno oli ihan kevyen ja rennon oloista.

Vaikka pyöräilyt jäivätkin tällä viikolla työmatkapolkemisiin, niin vähän tuli pyörien kanssa kuitenkin rassattua. Toisella yrittämällä löysin sopivan työkalun maatiepyörän jarrulevyn lukkorenkaan kiristämiiseen. Nyt kun sain sen kiristettyä oikeaan momenttiin, niin toivottavasti se pysyy kiinni, eikä aukea enää kesken ajojen. Maastopyörästä vaihdoin nastarenkaan pois, vaikka tulevan viikon sääennuste ei kauheasti kesänakkeja suosikkaan. Graveliin virittelin uuden takaritsin ja siihen pyörälaukut. Nämä kesän toivottavasti tulevia pyöräreissuja silmälläpitäen. TT-pyörään vaihdoin takapakan. Pakka ei ollut uusi, vaan maantipyörästä ylimääräiseksi jäänyt pakka.

Viikko 15/2024 (8. – 14.4.2024)

Kevät eteni isommilla askeleilla tämän viikon aikana. Kotona on takapiha ja imeytyskenttä vielä ihan lumessa, mutta muuten alkaa olemaan jo sulaa, ja Sisullakin on siis enemmän pyörimismahdollisuuksia. Yöpakkasiakaan ei ole enää ollut, päivällä ollaan oltu yli kymmenenkin plussassa ja kun vettäkin on parina päivänä sadellut, niin lumen väheneminen on ollut tehokasta.

Maanantaina oli kevään ensimmäinen kesärengaspäivä pyöräilyssä. Plussaa oli pari astetta, mutta tienpinnat olivat kuitenkin paikoin aika liukkaat. Itsellänikin oli takarenkaan pidon kanssa haasteita, ja muutamaan otteeseen takapää meinasikin lähteä alta. Illalla olikin sitten jo 11 astetta plussaa, joten liukkaudesta ei ollut enää pelkoa. Myös kaikki työmatkani kevlit on putsattu sepelistä, joten renkaiden ehjänäpysyminen parani huomattavasti. Illalla vielä tunnin kotisalitreeni.

Tiistaina olin perinteiseen tapaan kotikonttorilla. Aamupäivällä kävin juoksemassa Nokian Välimaan vajaan 11 kilometrin lenkin VK1-vauhdilla. Bostoni oli alla, joten juoksukin rullasi vähän paremmin. Keskivauhti oli 4:22 min/km ja -syke 142bpm. Ihan ok kulki. Illalla puolitoista tuntia sulkapalloneluria. Jälleen oli uusi tuttavuus vahvuudessa ja sitä myöden pelin luonnekin vähän muuttui. Hyvät pelit joka tapauksessa.

Keskiviikkoaamusta tein myös juoksulenkin kotikonttorilta käsin Kynnyssykkeillä yritin mennä, mutta lopussa ne pääsi karkaamaan vähän liian korkealle. Vauhti oli 4:34 min/km ja syke 136 bpm. Ihan kevyesti ei kulkenut, mutta ei mitään tuskaakaan. Iltapäivällä kävin Karhulla puolentoistatunnin hieronnassa.

Torstaina oli jälleen toimistopäivä, ja pyörällä liikenteessä. Illalla poljin Rouvyssä tunti 22 192W keskiteholla. Scotlannin maastoissa tuli ajeltua ja yksi reipas nousu oli matkan varrella. Sen vuoksi tehotkin nousi vähän korkeammalle.

Perjantaina piti käydä autolla toimistolla, kun oli hammaslääkärikäynti – reikiä 0. Illalla kävin tekemässä 35 kilometrin koelenkin talven projektini kanssa. Eli talvella olin vaihtanut Rosen maantiepyörääni Shimanon Ultegra Di2 -osasarjan ja nyt kävin sisäänajamassa pyörän ja testaamassa, että pysyykö se kasassa. Hyvin kaikki toimivat, sähkövaihteet napsu kohdilleen hienosti ja jarrutkin pelasi. Vaihtajanappien kanssa oli alkuun vähän hakemista, kun ovat sen verran pienet, että hanskojen kanssa niihin osuminen vaati pientä totuttelua. Koeajon jälkeen tein vielä puolen tunnin kotisalitreenin.

Rouvyn 14 päivän kokeilujakso päättyi lauantaina iltapäivällä, joten sitä ennen piti tehdä vielä yksi sisäpyörätreeni. Reitiksi valitsin 142 kilometrin Italian Gardan-järven kierroksen. Maisemat olivat kyllä paikoin ihan komeat, ja kun reitillä oli vain 800 nousumetriä, niin melko tasaiseksi reittiä voisi luonnehtia. Mukavasti 4,5 tuntia siinä meni Italian maisemia ja telkkarista hiihtoa katsellessa. Keskitehot olivat 165W. Saattaa olla hyvinkin mahdollista, että tämä oli kauden viimeinen sisäpyöräily. Sisäpyöräilykausi alkoi 7.10 ja päättyi näillä näkymin 13.4. Tuohon reiluun 6 kuukauteen pyöräilykertoja tuli 59, kilometrejä kertyi 3356 ja aikaa kului 112 tuntia.

Lähdin heti sunnuntaiaamusta juoksemaan viikon pitkistä. Lämpöä oli 6 astetta ja sumuista. Pitkissä kesäkamppeissa pääsi jo juoksemaan ja kun vettä ei satanut eikä tuulikaan haitannut, niin ihan hyvin tarkeni. Reittisuunnitelma eli matkan aikana ja loppujen lopuksi matkaa kertyi 30 kilometriä ja aikaa kului 2:38. Eli keskari oli 5:15 min/km ja keskisyke 123 bpm. Syke olisi voinut olla viisi pykälään alempi ja vauhti viisi sekunttia hitaampi, mutta muuten melko spekseihin lenkki meni. Lopussa alkoi vähän painamaan, etenkin kun ei ollut juomaa eikä energiaa mukana, mutta yllättävän hyvin jaksoi, eikä paikatkaan jumittanut kovin pahasti.

Viikko 14/2024 (1.-7.4.2024)

Sää- / kelikatsauksessa voi todeta, että viikko on ollut aika monivivahteinen. Maanantain vastaisena yönä ukkosti, salavat vain välkkyivät pimennysverhojen välistä. Lämpötiloissa on menty maanantain viidestä plussasta torstain vastaisen yö melkein kymmeneen pakkaseen. Tuulista on ollut ja perjantaina saatiin vaihteeksi jokunen sentti luntakin. Sunnuntaina puolestaan tuli vettä useampi milli.

Treenien puolesta viikkoon ei kertynyt kauheasti treenitunteja. Toisaalta tehokkaampia juoksukilometrejä tuli normaalia enemmän, mutta pidemmät treenit jäivät vähiin. Sisäpyöräilyssä siirryin Zwiftistä Roavyyn.

Maanantai oli vielä pääsiäispyhä, joten palkkatöitä ei tarvinnut tehdä. Suunnitelmissa oli kaataa vielä kevään viimeinen puu, mutta niitä kaatu sitten kuitenkin kolme kappaletta. Maanantai menikin sitämyöden pitkälti vielä puuhommissa, ja klapihommia riitti vielä viikonlopullekin. Maanantaina tuli kyllä tehtyä juoksulenkkikin. Tein 7 kilometrin reippaamman vedon, alkuun ja loppuun kaksi kilsaa verkkaa. Veto meni aikaan 27:50, eli napsun alle nelosen vauhtia. Ihan ok tuo meni, mutta eihän tuollainen treeni koskaan kivaa ole.

Tiistaina olin kotikonttorilla, jotta töiden jälkeen ehti taas sulkapalloneluriin Ylöjärven Liikuntakeskukseen. Aamupäivällä kävin juoksemassa 10,6 kilometrin rauhallisen lenkin. Lämpötila oli nollassa ja mmahan oli tullut kevyt valkoinen kerros. Vauhti oli 4:50 min/km ja keskisyke 125 bpm. Ihan ok kulki tuollainen vauhti. Illan sulkapalloissa Teroa tuurasi Santeri. Tiukkaa vääntöä jälleen kerran pelit olivat.

Keskiviikkona olinkin sitten taas pyörällä toimistolla. Pakkasta oli mennen tullen pari astetta. Kotiin päin poljin Tahmelan ja Tohlopin kautta. Illalla poljin Roavyssa vajaan puolentoista tunnin polkaisun Mallorcan maisemissa. Keskitehot olivat 166W. Roavy on muuten ihan ok treenialusta, mutta vaihteita joutuu vaihtamaan enemmän kuin Zwiftissä, ainakin noin kuimpuilevassa maastossa.

Torstai olikin täyslepopäivä. Jalat olivat sen verran väsyneet ja muutenkin olo vähän rikkinäinen, joten olin toimistolla ihan autolla. Illalla kylläkin tein kotona vähän aikaa klapihommia, mutta muuten otin kevyesti. Lepopäivä oli tarkoitettu lauantain TeivoCuppia silmälläpitäien.

Perjantaina olin taas pyörällä liikenteessa, kun kävin toimistolla. Aamulla oli neljä astetta pakkasta, kuivaa ja reipas itätuuli. Päivällä alkanut lumisade jatkui iltaan asti. Lumi tuli reippaan tuulen kera, joten pyöräteille lunta ei kauheasti kertynyt, jokunen sentti kuitenkin. Illalla tein vielä tunnin kotisalitreenin.

Lauantaina oli kauden viimeinen TeivoCupin osakilpailu. Yöllä oli ollut pakkasta ja starttihetkelläkin lämpö oli nollassa, joten edellisen päivän lumisateet eivät olleet sulaneet joten alusta oli luminen. Nastaria en laittanut jalkaani, mutta karkeakuvioisen kengän kuitenkin. Alunperin ajattelin, että viimeisessä osakilpailussa voisi saada 18-alkuisen ajan, mutta nyt kun alusta oli luminen, niin olin suht tyytyväinen 19:30 aikaani. Melkein koko matkan aikana ei ollut edessä eikä takana ihan kiinni ketään, joten viimeinen puristus jäi juoksusta. Meno oli kuitenkin ihan riittävän hapokasta näinkin. Tuolla ajalla sijoitun M50-sarjassa jälleen ykköseksi, eli ihan kelvollinen kuppikauden päätös kuitenkin. Päivällä päätin myös tämän kauden klapihommat, joten kirveeseen ei varmaankaan tarvi klapien merkeissä taas vähän aikaan koskea. Illalla polkaisin vielä Roavyssä reilun tunnin lenkin 177W:n tehoilla, Mallorcan maisemissa tietenkin.

Sunnuntaille oli ennustettu vesisateita. Sisun kanssa saimme kuitenkin tehtyä kahden tunnin lenkin ihan kuivana, ja heti sen päälle juoksulenkkikin alkoi ihan sateettomana. Kymmenen kilometrin kohdilla alkoi kuitenkin satelemaan ja sitä sitten tulikin melkein tunnin ajan, ja kovan etelätuulen kera. Paikoin tuli melko kylmäkin, mutta onneksi loppumatkasta sade loppui ja käännyin myös myötätuuleen, joten ihan hypotermiaan ei tarvinnut vaipua. Reitti kulki Leppiojankadun kautta Teivoon, sieltä Siivikkalaan, Lielahteen, Epilään ja Tohlopin kautta Tesomalle ja Haukiluoman kautta takaisin kotiin. Matkaa kertyi 27 kilometriä ja aikaa kului 2:20. Keskari oli 5:12 min/km ja keskisyke 119 bpm. Alusta oli paikoin vielä luminen/ jäinen ja sitä myöden kesäkengälleni liukas. Siihen nähden vauhti/keskisyke oli ihan ok. Loppumatkasta alkoi vähän lähentäjissä tuntumaan. Varmaankin kylmä keli ja liukkauden varominen aiheutti tuota vaivaa. Sunnuntaina vaihdoin myös graveliin kesärenkaat. Toivottavasti pysyy ehjinä, sillä kaikkia sepeleitä ei ole vielä harjattu työmatkaraitiltäni.

Viikko 13/2024 (25.-31.3.2024)

No nyt on alkanut tuntumaan jo keväisemmältä. Plussa-asteet on sulattanut jopa jo kotitien sellaiseen kuntoon, että sulalla alustalla pääsee pyörätielle asti. Jonkin verran kevään tuloa on tosin pitänyt A:lla avittaa, mutta nyt on siitäkin otettu lumiketjut ja puskulevy pois odottamaan ensi talvea.

Etenkin pääsiäisvapailla oli mukavan lämpimiä kelejä. Huoltovarmuushommia on tullut tehtyä joka päivä, ja klapia onkin tullut ihan mukavasti. Alkaa kaadot olemaan tehty tältä keväältä.

Maanantaina ei vielä päästy plussan puolelle, mutta eipä juuri pakkastakaan ollut. Työmatkat pyörällä, ja illalla tunti kotisalia.

Sulkapallovuorot peruuntuivat tiistailta, joten kävin poikkeuksellisesti tiistaina pyörällä konttorilla. Illalla poljin sisätrainerilla Alpe du Zwift -nousun. Ensimmäisen kerran pääsin sen alle tuntiin (muutaman sekunnin alle). Parhaan 20 minuutin tehot olivat 243W ja tunnin keskitehot olivat 236W.

Keskiviikkona olin kotikonttorilla. Töiden jälkeen kävin juoksemassa Nokian paloaseman lenkin, 13,6 kilometriä. Lämpöä oli kolme astetta ja alusta pääosin jo sula. Niillä kohdin, joissa oli lumista/jäistä, siirryin ajotien puolelle, sillä jalassa oli jälleen lipsuvat Nimbukset, eikä ne salli yhtään liukasta alustaa. Juoksin rentoa vauhtia, eli pikkaisen yritin vauhtia himmata. Vauhti oli 4:56 min/km ja keskisyke 125 bpm. Juoksu kulki ihan ok.

Torstaina olin jälleen pyörällä konttorilla. Iltapäivästä lämpö nousi jo lähemmäs kymppiä ja aurinko paisteli, joten lähdin extempore töistä kotiin Säijän kautta, ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Lempäälän pyörätiet olivat vielä tosi kovassa sepelissä, mutta rengas onneksi kesti. Alla oli siis edelleen nastarengas ja etenkin Säijän asfalteilla rapinan kuunteleminen oli melko tympeetä. Matkaa kertyi 52,6 kilometriä ja aikaa kului hieman päälle kaksi tuntia. Vauhti ei ollut siis kovin kummoista, mutta nastarenkaisella gravelilla se ei kovin ihmeellinen voinut ollakaan.

Pitkänperjantain aamuna poljin Zwiftin ramp-testin. Hieman arvellutti, miten testi sujuu, kun edellisenä päivänä olin polkenut vähän pidemmän ulkopyöräilyn. Jalka oli kuitenkin ihan hyvin tuntuinen, ja 360W:n minuutin jaksoin polkea kokonaan ja muutaman sekunnin vielä 380W:n puolellakin. FTP-arvo nousi watilla, ollen nyt 273W. Illalla tein vielä tunnin kotisalitreenin.

Lauantaiaamusta juoksin 27,4 kilometrin lenkin Nokian, Epilän, Teivon ja Haukiluoman kautta. Aikaa kului 2:26, eli keskivauhdiksi tuli 5:20 min/km ja keskisykkeeksi 119 bpm. Nyt sain pidettyä vauhdin riittävän alhaalla alusta asti ja sen vuoksi sykekin pysyi hallinnassa. Lämpöä oli muutama aste. Alusta oli sula ja aika paljon jo harjattu sepeleistakin puhtaaksi, ja sellaisia pätkiä oli ilo köpötellä. Illalla kokeilin vielä itselleni uutta sisäpyöräilyohjelmaan, Rouvya. Suurin ero Zwiftiin on, että siinä pyöräillään aidoilla reiteillä. Laitan varmaankin Zwiftin nyt kesätauolle ja poljen pari viikkoa tuota uutta ohjelmaa, kun sen saa 14 pv:ksi ilmaiseen kokeiluun. Illalla poljin kokeeksi 20 minuutin reitin 162W keskiteholla.

Sunnuntaina poljin vielä Zwiftissä pitkän polkaisun. Aikaa kului hieman päälle neljä tuntia ja matkaa kertyi 124 km. Keskitehot olivat 171 wattia. Alkuun jalka oli vähän väsyneen oloinen, mutta ihan hyvin jaksoi kelata. Reenin aikana tuli katsottua Reinikais-maratonin viisi ensimmäistä jaksoa, joten aika kului mukavasti.

Viikko 12/2024 (18.-24.3.2024)

Aika mitäänsanomaton viikko. Mitä tällä viikolla oikein tapahtu… ei oikein mitään. Treeneissä perusmättöä, kevät toisaalta tulee toisaalta ei. Yksi puu tuli kaadettua ja tehtyä klapeiksi. Kiinan snookerkisaakin tuli vähän seurattu, kun tuli ihan ihmisten aikaan eikä tarvinnut valvoa yötä myöden. Ainoa oudompi homma viikolla oli, että Sisun häntä katkesi ja hännästä piti amputoida kymmenisen senttiä pois. Toivottavasti häntä tulee kuntoon eikä jätkä jää huumekoukkuun, sen verran kovia droppeja joutuu syömään.

Maanantaina kävin töissä pyörällä vaikka aamu olikin kylmä. Lähtiessä oli kymmenen astetta pakkasta, mutta Rantaperkiössä oli havaintoaseman mukaan 15.6 astetta pakkasta, ja sen jotenkin huomasikin. Kotiin pääsi nollakelissä, joten vähän piti vaatetusta vähentää. Illalla vielä tunnin kotisalitreeni.

Tiistaiaamusta oli myös kylmää ja edellisen viikon tapaan tein aamulla harjoitusohjelman mukaisen sisäpyörätreenin. Tunti tuli veivattua 181W keskitehoilla. Illalla puolitoista tuntia sulkapalloneluria vakioporukalla. Tasapaksua peliä.

Keskiviikkona oli tiistain tapaan kotikonttoripäivä. Töiden jälkeen kävin juoksemassa Nokian paloaseman lenkin, vähän reilu 13 kilometriä. Alkupuolikas oli melko sulaa, mutta lopussa oli vielä jäätikköosuuksia. Lenkin aikana tein neljä n. 500 m vähän reippaampaa vetoa, sen mukaan miten sulaa pätkää oli. Vedot olivat aika raskaan oloisia, eli pitkä on vielä matkaa hyvään vk-kuntoon. Aikaa kului melko tarkka tunti, eli keskari oli 4:34 min/km, keskisyke oli 138 bpm. Illalla oli pitkästä aikka hieronta, ja pitkä väli kyllä tuntui. Puoleentoista tunnin aikana löytyi monta mukavaa kohtaa.

Torstaina taas pyörällä konttorilla. Aamulla sateli räntärättejä ja maahankin oli kertynyt sentin verran. Illalla sateli vähän vesitihkua. Illalla poljin vielä harjoitusohjelman mukaisen reilun tunnin sisäpolkaisun 188W keskitehoilla.

Perjantaina ohjelmassa ei ollut kuin työmatkapyöräilyt. Aamulla lämpö oli nollassa, iltapäivällä vähän plussan puolella ja sateli vesitihkua.

Launtai olikin sitten aktiivinen päivä. Aamulla kävin ensin juoksemassa Leppiojankadulla 400m vetoja. Vetoja tein 8 kappaletta ja ne menivät 1:21 – 1:25 min haarukkaan. Palautukset olivat suurin piirtein saman mittaisia kuin vedot ja ne tein kävellen. Alkuun ja loppuun n. 3 km verkkaa, eli matkaa kertyi yhteensä 10.6 kilometriä. Juoksun päälle kaadoin yhden isohkon lepän imeytyskentän reunasta. Sain sen myös melkein kokonaan klapeiksi asti. Iltapäivällä poljin pitkän sisäpyöräilyn samalla kun katsoin snookerin semifinaalia. Aikaa kului vähän vajaat 4 tuntia, keskitehot olivat 162W ja matkaa kertyi 120 km, nousumetrejä oli vähän päälle tonnin verran.

Sunnuntaina aamupäivällä lähdin tekemään pitkää juoksulenkkiä. Jalkaan laitoin Asicsen Nimbukset, eli ihan sliksit kesäkengät. Onneksi 95% reitistä oli jo sulaa, sillä se 5% reitistä, joka oli jäisempää, niin kenkä ei pitänyt laisinkaan. Lämpöä oli asteen verran. Reitti kulki Leppiojankadun kautta Avantin ohi ja sieltä Elovainion kautta Siltatielle ja Haavistolle. Loppumatka kulki Ylöjärven keskustan kautta Teivoon ja sieltä Tesoman kautta takaisin kotiin. Matkaa kertyi 26.6 kilometriä ja aikaa kului 2:17, eli keskariksi tuli 5:09 min/km. Keskisyke oli 122 bpm, joka oli vähän turhan korkea, mutta vauhtikin olisi saanut olla 5-10 sek/km hitaampi. Ihan ok jaksoi juosta, vaikka lauantai olikin melko rankka päivä.