Parisuhdetestin toinen osuus käytiin heti viikko jälkeen ensimmäisen (Tunturisuunnistus). Ensimmäinen testi suoritettiin kunnialla, mutta toinen testi olikin sitten astetta vaativampi tehtävä. Nyt vuorossa oli Kurun Seitsemisissä järjestetty 24 tunnin rogaining-kisa. Niille jotka eivät tiedä mikä se tällainen hullutus on, niin tällain omin samoin kerrottuna se on pistesuunnistuskilpailu jossa 2 – 5 henkilön joukkueet käyvät 24 h:n (tai 8 h tai 4 h) aikana mahdollisimman monella rastilla. Rasteja on isolla alueella kymmeniä ja ne saa kiertää omavalintaisessa järjestyksessä. Ryhmän pitää pysyä yhdessä koko matkan ajan, sooloilua ei siis sallita. Kukin rasti on pisteytetty erikseen (jollain logiikalla). Pisteitä saa rastinumeron kymmenmäärän verran. Eniten pisteitä kerännyt voittaa ja tasapisteillä voittaa vähiten aikaa käyttänyt. Yliajasta menettää 10 pistettä per alkava yliminuutti. Lisätietoja löytyy esim. sivuilta rogaining.fi.

Viime vuonna osallistuimme 8 h:n sarjaan, mutta Tuuli halusi lisää hastetta peliin, joten päätimme osallistua tällä kertaa kuninkuusmatkalle 24 h sarjaan. Tänä vuonna kisa käytiin Kurun Seitsimisissä, joten maasto oli huomattavasi erilaisempaa kuin viime vuonna Jämillä. Tosin viime vuonna 8 h:n aikana ehdimme kiertämään vain hyväkulkuisen kangasmaaston. Nyt maasto oli kunnon metsää ja suota ja paikoin oli kallioistakin. Apuna oli kyllä suht runsas tie- ja polkuverkosto. Kartalla suot näyttivät hyvin ojitetuilta, mutta todellisuudessa ne olivat vieläkin paremmin ojitetut joten ojien määrää ei kannattanut kartalta laskea. Kartta oli mittakaavalla 1:40000, alana oli 22 x 14 km ja rastien määrä maastossa oli vajaa 70.

Reittimme löytyy osoitteesta: http://www.elisanet.fi/rinteet/kartat/Rogaining08.jpg

Saavuimme kisakeskukseen lauantaiaamuna klo 8 aikoihin. Ensin ilmottauduimme järjestäjille joilta saimme viimeiset kisaohjeet sekä kisa-emitit. Tämän jälkeen oli vuorossa teltan pystytys, jonka jälkeen siirryimme kisaravintolaan aamupuurolle ja odottelemaan karttojen jakoa. Kartat saatiin klo 9 sellaista todistusta vastaan, että luvattiin olevamme fyysisesti ja psyykkisesti kunnossa (jälkimmäistä sopii epäillä). Aikaa reittisuunnitelman teolle ennen lähtöä oli siis kolme tuntia. Aikataulullisesti olimme etukäteen suunnitelleet, että ensin tehdään sellainen lenkki, että ehditään ennen pimeän tuloa takaisin kisakeskukseen. Toiselle lyhyemmälle lenkille otettaisiin halogeeni-otsalamput mukaan ja tehtäisiin sellainen lenkki, että n. kello 2 – 3 välillä oltaisiin takaisin teltoilla ja nukuttaisiin kolmisen tuntia. Tämän jälkeen tehtäisiin aamulla valosan aikaan vielä sellainen lenkki, että ehdimme takaisin hyvissä ajoin ennen klo 12. Vauhdillisesti tarkoituksena oli mennä pääosin kävellen, mutta tie-/polkupätkiä voisi vähän hölkkäilläkin. Keskivauhti voisi olla n. 5 km/h. Näillä alkutiedoilla lähdimme sitten tekemään reittisuunnitelmaa. Melko nopeasti (ehkä liiankin nopeasti) saimme reittien pääosat hahmoteltua. Tavoitteet olivat selvillä, mutta lenkkien aikana reitti (ainakin niiden loppuosuudet) tarkentuisivat, kun näkee miten hyvin vauhti pysyy suunnitellussa. Ensimmäinen suunniteltu lenkki oli matkallisesti arvioitu n. 50 km ja ajallisesti 8-9 tuntia. Yölenkki olisi n. 15 km, aikaa oli vaikea arvioida, sillä lamput päässä ei oltu ennen menty metsässä joten vauhti voisi olla melko verkkaista. Sinänsä ajalla ei ollutkaan niin väliä, sillä lenkin jälkeen nukuttaisiin 3 tuntia ja unien jälkeen mentäisiin mitä ehdittäisiin. Aamulenkille oltiin suunniteltu n. 25 – 30 km:n lenkkiä, mutta se melko varmaan tuli lyhenemään.

Lähdön hetkellä taivas oli pilvessä, vettä ei kuitenkaan satanut, mutta sateenuhka oli suuri. Lämpöä oli ehkä n. 12 astetta. Reilu parisataapäinen joukko seisoi rajatulla alueella intoa puhkuen hyvin varustautuneina, reput selässä ja emitit sinetöitynä ranteisiin. Järjestäjien edustaja seisoi ladon seinää vasten nojaavilla tikkailla ja selostaa viimeisiä ohjeita kisakansalle. Vettä on kuulemma tullut viimepäivinä enemmän kuin riittävästi, joten suot ovat märkiä ja ojat leveitä – tultaisiin kuulemma toteamaan se melko pian. Kilpailijat ottivat viimeisiä valokuvia lähtöhässäkästä, oli sellaista elämyksenhakuista meininkiä ilmassa.

Lähtömerkin jälkeen innokkaimmat säntäsivät heti juoksuun, mutta suurin osa lähti melko verkkaisesti liikeelle, kuten oma “2Xtreme” -tiimimmekin – aikaa kyllä olisi. Ensimmäiselle valitsemammalle rastille (43) oli matkaa reilu 2 km ja sen pitäisi olla helposti löydettävissä, sillä polku veisi ihan rastin juurelle. Rastia lähestyttäessä polku kuitenkin jotenkin vain hävisi maastoon ja rastin otto muuttu vähän hankalammaksi. Aikaisemmin tehty pieni oikaisu oli osottautunut vähän hitaaksi valinnaksi ja kun siinä jo vähän vaatetuskin kastui, niin tulevista tunneista oli odotettavissa vähintääkin mielenkiitoisia. Vielä kun kartan mittakaava oli vielä tässä vaiheessa vähän outo, niin ensimmäisen rastin pieni epävarmuus ei ollut mikään ihme. Onneksi rastille oli menossa muutakin porukkaa, joten pientä sääntöjenvastaista peesailua oli nähtävissä.

Rastivälit 43-21 sekä 21-34 välit olivat aika lyhyitä ja jalkojen alle saatiin jo tienpohjaakin joten eteneminen muuttui välillä hölkäksikin. 34-96 välillä tuli vastaan ensimmäinen suo. Kengät pysyivät edelleen suht kuivina, mutta tällä välillä tuli todettua se, että kartalla olevien ojien määrään ei kannattanut luottaa. 96 -rastin jälkeen melkein tasatahtia kulkeneet tutut “Laitumen Likat” Mervi ja Anja erkanivat eri reitille kuin me.

96-95 -väli meni ongelmitta, hieno vuolas mutkitteleva puro ylitettiin loikkaamalla. Tässä vaiheessa ei ollut vielä tiedossa, että pituushyppyharjoituksia tulisi tehtyä seuraavan 24 tunnin aikana melko monta. 95-104 -välin reittisuunnitelma muutui alkuperäisestä, sillä etäältä kuulunut kova koiran haukunta laittoi meidät jättämään yhden tiekierron väliin ja suuntasimme rastille metsän kautta. Rastin lähellä kartalla ollut katkoviivapolku olikin hyväkulkuinen hiekkatie ja se aiheutti vähän hämminkiä ja edestakaisin menoa. 104-65 -välillä tuli 2 tuntia etenemistä täyteen. Tossut olivat jo märät, mutta muuten meno vielä maistui.

Seuraava rasti (97) oli heti kahden lähekkäin (200 m) olevan järven välisen ojan takana. Jo etukäteen olimme miettineet olisiko pitänyt kiertää järvi, mutta päätimme kuitenkin mennä lyhyempää kautta ja toivoa, että ojasta pääsisi yli. Ojalle saavuttuamme tapasimme joukkueen joka oli toisella puolella ojaa riisumassa kenkiä ja housuja ja lähtemässä kahlaamaan ojan poikki. Pulikoinniksi siis meni. Omat tossumme olivat jo sen verran märät joten tyydyimme vain käärimään puntit ja ylitimme ojan suunnistuskengät jalassa. Menimme yli samasta kohtaa kuin “vastarannan” joukkuekkin, kun näimme, että vettä oli vain “noin” polviin asti. Ensimmäinen ylitys meni ihan OK eikä housut kastuneet paljon. Takaisin piti kuitenkin tulla vielä samaa reittiä. Toisella kahluukerralla pehmeä pohja teki juuri ennen ojasta nousua tepposen ja horjahdin melkein nenälleni ojaan. Onneksi kastuin käsistä vain kyynärpäitä myöden joten suurin osa kropasta säilyi vielä suht kuivana. Tuulin kahluu meni vähän paremmin, mutta kyllä hänkin sai osansa. Jalkojen ja käsien kastumista ei tarvinnut kauaa harmitella, sillä heti ojan kahluun jälkeen alkoi satamaan vettä ja nyt kastui sitten kaikki vaatteet. Vettä satoi koko ajan enemmän tai vähemmän aina nukkumataukoon asti.

Välit 97-107 sekä 107-24 olivat käytännössä kokonaisuudessaan maantietä, joten jälleen saatiin välillä hölkkävaihde päälle. Hölkkää piti harrastaa senkin vuoksi, että märkien vaatteiden kanssa alkoi tulla maantiellä vilu. Rasti 24:n oli Seitsemisen opastuskeskuksella. Aikaa oli kulunut vähän päälle 4 tuntia ja matkaa n. 22 km kun pidimme keskuksella pienen n. 20 min kestäneen tauon. Kävimme vessassa, söimme vähän eväitä ja minä vaihdoin jopa sukat (tosin ne kastuivat heti kun laittoi suunnistuskenkiin takaisin jalkaani). Rastilla oli myös vesipiste, mutta juomaa oli mennyt sen verran vähän, että juomapussin täyttö olisi ollut turhaa. Matka siis jatkukoot.

Aikataulu oli pitänyt sen verran hyvin, että päätimme käydä hakemassa yhden suunnitelmiin nähden ylimääräisen rastin, ja toivoimme, että se ei kostautuisi loppumatkasta. “Ylimäärärasti” (87) oli lammen rannassa. Paremminkin tuntuikin, että se oli lammen puolella, sillä sen verran märkää rastille meno oli ja uudet kuivemmat sukat olivat taas vettä täynnä. 87-71 -välillä märkä meno jatkui, mutta 71-85 -välillä pääsimme pääosin menemään polkuja ja pitkospuita pitkin. Jälleen tuli jonkin verran hölkkäiltyäkin. 85-56 -välin alkuosuus jatkettiin edelleen polkuhölkällä, josta poikkesimme hyväpohjaiselle kankaalle. 56-66 -välillä oli taas suurimmaksi osin hiekkatietä jalkojen alla. Välille mahtui kuitenkin muutama leveän ojan ylitys kaatunutta puuta pitkin taiteillen. Hiekkatiellä tuli vastaan järjestäjien autokunta joka tiedusteli jaksamista. Valittaa ei vielä voinut sillä aikaa oli mennyt vasta vajaa 6,5 tuntia.

Rastivälit 66-25 sekä 25-83 olivat lyhyehköjä ja puoliksi polkua, joten jälleen pystyi laittamaan hölkäksi. Hölkkää piti edelleenkin pitää pääosin sen vuoksi, että lämmöt pysyisi päällä tieosuudellakin – metsässä ja suolla kylmä ei niin helposti tullutkaan. Metsän puolella alkoi jo havaitsemaan, että sateisesta säästä johtuen vähän hämärämpää alkoi jo olemaan. Mitään vaikeuksia näkemisen suhteen ei tietenkään vielä ollut ja koska edessä oli enään yksi rasti ennen kisakeskukseen saapumista, niin tiesimme, että hämärä ei pääsisi yllättämään.

Tämän lenkin viimeinen rasti (105) oli taas suolla. Ja ko. rastilta tielle oli oli n. km märkäpohjaista menoa, mutta enään ei mikään kastuminen haitannut kun tiesi, että kohta pääsisi vaihtamaan kuivaa ja lämmintä ylle, sekä saisi murua rinnan alle. Tielle pääsyn jälkeen kisakeskukseen oli vielä matkaa vajaa kolme kilometriä ja siinä olikin hyvää aikaa suunnitella mitä sitä pukisi yölenkille päälle sekä mitkä rastit yön aikana kierrettäisiin.

Kisakeskukseen menevää tietä juostessamme vastaan autoilla tuli jo 8 h:n sarjan kilpailijoita. He olivat saaneet urakkansa jo suoritettua. Omalle autollemme päästyämme vaihdoimme täristen märät vaatteet pois ja kuivat tilalle. Se oli aika juhlallinen hetki kun kuivat sukat alkoivat lämmittää jalkoja ja pipo päätä. Vähän omia eväitä syötiin ennenkuin siirryimme kisaravintolan puolelle syömään makaroonimössöä, leipää ja sipsejä. Syönnin yhteydessä pääsimme taputtamaan 8 tunnin sarjan palkintojen jakoa ja eteenkin naisten sarjan 2. sijalle yltäneitä “Laitumen Likkoja”. Onnea heille.

Pidimme noin puolentoistatunnin tauon, ilman sen kummempaa kiirettä pitäen. Tuntui siltä, että suurin urakka oli jo suoritettu ja kaikki yön ja aamun rastit olisivat vain extraa. Reput täytettiin, akkuliivit heitettiin selkään, lamput päähän ja menoksi. Alkumatka yölenkin ensimmäiselle rastille (42) oli polkua ja vaikka oli jo aika pimeää, niin käytimme pelkästään Tuulin ledi-lamppua kartan lukuun ja polun valaisuun. Sitten kun oli aika siirtyä polulta pois laitoin oman halogeenin päälle, mutta Tuuli jatkoi ledillä. Ensimmäinen “valopäärasti” löytyi mukavasti ja antoi hyvänolon tunteen onnistumisestä pimeälläkin. Vettä vihmoi valokeilassa, mutta sadevarusteet ja vaelluskengät pitivät kuivana ja lämpimänä.

42-93 -väli alkoi tieosuudella, ja melko lähelle rastia olisi päässyt tietä pitkinkin, mutta päätimme lähteä oikasemaan metsän poikki. Se oli kyllä iso virhe, sillä metsä oli paikoin tosi tiheää “kaksmetristä” kuusikkoa ja näkyvyys oli 50 senttiä. Hakemaamme ojanpäätä emme löytäneet sillä sellaisessa metsässä lampuilla ei kauaksi nähnyt koskaan, saati sitten näin märissä olosuhteissa. Päädyimme rämpimisen jälkeen sille tielle jota pitkin alunperinkin olisi pitänyt rastia lähestyä, nyt hukkasimme vain voimia sekä varmaan toistakymmentä minuuttia ylimääräsitä aikaa. Rastivälin ongelmat eivät loppuneet tähän, sillä rasti olisi aivan järven rannassa ojan päässä. Rantaan kyllä löysimme hyvin, mutta oikeaa ojaa emme sitten löytänytkään kovin äkkiä. 20 minuutin edestakaisen tarpomisen, ojien yli loikkimisen ja jalkineiden uittamisen jälkeen rasti vihdoin ja viimein löytyi aivan sattumalta risukosta. Oli yllätys kun se näkyi vasta n. puolen metrin päästä. Valoisalla se olisi ollut varmaan erittäinkin helppo rasti, mutta näin pimeällä ei. Nämä 90 pistettä oli kyllä ansaittu.

Rastivälit 93-78 sekä 78-55 välit pääsi kulkemaan, jos halusi, 99%:sti tietä pitkin – ja kyllä me nyt halusimme. Vähän kiertoa 78:lle tuli, mutta rastinotto oli ainakin varma. Vähän 78 -rastin jälkeen väänsin sukat kuiviksi ja se auttoi vähän tiellä kävelyä. Vähän ajan päästä oma otsalamppuni hiipui pimeäksi joten Tuuli laittoi omansa päälle ja minä siirryin ledi-käyttäjäksi. 78:lle mennessä tuli täyteen myös 12 tuntia kisa-aikaa joten, rastileimausvuoro siirtyi Tuulin ranteessa roikkuvalle emitille. Rastin 55 otto meni hyvin, mutta rastilta tielle oleva 600 m pätkä oli aika tuskaa, sillä se oli juuri harvennettua metsää ja maa oli täynnä ristiin rastiin kaadettuja rankoja ja risuja. Pimeässä se oli entistäkin hankalampaa ja hitaampaa menoa. Ryteiköstä selvittiin ja nyt näytti siltä, että viimeinen 600 m kisakeskukseen päästäisiin suorilla tietä pitkin. Parisataametriä ennen tavoitetta tie kuitenkin loppui ja edessä oli laitumen sähköaita. Pääsimme etenemään vähän matkaa aidan sivua pitkin, mutta sitten eteen tuli toinen samanlainen aita ja se jatkui sivusuunnassa ties kuinka pitkälle. Päätin kokeilla kulkisiko aidassa virtaa. Aluksi luulin, että ei kulkenut, mutta sitten tössäytti oikein kunnolla varpaissa asti. Märät vaatteet auttoivat varmaan vielä asiaa. Tuuli ryömi ensin aidan ali ja minä heti perässä. Taas pääsimme vähän matkaa eteenpäin aidan viertä pitkin kunnes vähänmatkan päässä edessä kiilui lampunvalossa iso läjä silmiä. Tuulin ehdottamana, ja minun hanttiin panematta, ryömimme uudelleen aidan alitse ja nyt lehmiin nähden aidan oikealle puolelle.

Jälleen siirryimme autolle vaihtamaan kuivia kamoja päälle. Vielä vähän tankkausta ja sitten telttaan ja makupussiin nukkumaan. Olin viritellyt teltan päälle pienen pressun lisäsuojaksi sateelle, mutta nyt kovan tuulen aikaan se ei ollut hyvä ratkaisu, sillä pressun läpätys piti sellaista ääntä sisälle telttaan, että Tuuli hermostui siihen puolentunnin lepäilyn jälkeen ja kävi hakemassa pressun pois. Jalkoja särki mutta uni tuli aika äkkiä. Puoli kuudelta kolmen tunnin jonkunnäköisem nukkumisen jälkeen kännykkä piippasi herätyksen merkiksi. Elämäni ensimmäinen yö ranteeseen sidotun emitin kanssa oli takana. Tämän aamuherätyksen tuskaa olimme pelänneet, mutta ihmeen virkeinä ja vetreinä kömmimme teltasta aamupalalle. Naapuriteltassa herätys soi jo ties monettako kertaa, mahtoivatko jaksaa ollenkaan nousta. Tunnin verran aamutoimissa meni ennenkuin jälleen kuiva suunnistustossu lähti kulkemaan kohti aamun ensimmäistä rastia (41).

Sade oli tauonnut ja muutenkin eteneminen ei tuottanut tuskaa. Sade kyllä alkoi ja loppui jossain vaiheessa, mutta siihen ei enään kiinittänyt huomitota, kun kamppeet olivat siinä vaiheessa jo jokatapauksessa märät. Tuulilla oli koko reissun ajan vaivannut jalkapohjaongelmat ja nyt oli pientä polvivaivankin tuntemuksia. Sitkeästi kuitenkin edettiin rastille, välillä jopa hölkäten. Ensimmäinen rasti oli helppo, mutta rastivälillä 41-74 päästiin taas kastelemaan kengät, ja sopeutumaan kartan mittakaavaan ja sen tuomiin ongelmiin. 74-92 -välillä olisi päässyt rastin lähelle tiekierrolla, mutta päätimme oikoa. Löysimmekin metsästä sopivan linjan jota pitkin pääsi hyvin rastia lähestyvälle uralle. Uria olikin maastossa enemmän kuin kartalla, ja vähän aikaa jo luulimme, että emme enään tieneet tarkalleen millä uralla loppujen lopuksi olimme. Päätimme kuitenkin poistua uralta siltä kohdilta kuin alunperin oli tarkoituskin ja jossa kuvittelimme kartalla olevamme. Ratkaisu oli oikea ja rasti löytyi niinkuin pitikin. 91-101 -väli alkoi parin kilometrin tieosuudella jolla yritimme vähän hölkkäilläkin. Tie kulki sen järven rantaa pitkin jonka toisella rannalla niemen kärjessä rastin pitäisi olla. Lähdimme kiertämään järveä idän kautta aivan rantaviivaa pitkin. Rasti näkyi niemen kärjessä jo hyvän matkaa ennen kuin olimme lähelläkään rastia, joten kohde oli selvä.

Rastilta lähtiessä alkoi nousevamaastoinen metsäosuus jonka jälkeen pitäisi päätyä metsätien päähän. Kartan mittakaava alkoi taas tuottaa ongelmia, sillä aikamoista sahausta oli ennenkuin tielle löysimme. Tielle päästyämme aloimme jo laskemaan mihin meillä olisi aikaa ja voimia. Ottaisimmeko vielä 3 vai 4 rastia. Päädyimme tässä vaiheessa neljään rastiin eli seuraava oli numero 62. Jos olisimme päätyneet kolmeen rastiin olisimme menneet suoraan 102:lle ja jättäneet 62 väliin. Nyt oli riskinä se, että huomaamme, että emme ehdikkään 102:lle ja näin ollen sen väliin jättäminen olisi pienentänyt pistesaldoa enemmän kuin alkuperäinen kolmen rastin vaihtoehto. Päätös oli kuitenkin tehty ja 62 rastia lähdimme etsimään. Helpohkoa rastia kuitenkin pummasimme jonkin verran ja rastin jälkeistä polkuakaan ei löytynyt, joten jouduimme tarpomaan suota pitkin kompassisuunnalla tielle. Laskimme kuitenkin, että kyllä meidän pitäisi edelleen ehtiä 102 rasti hakea, sillä loppurastien pitäisi olla helppoja, ja jos vähänkin jaksaisimme hölkätä, niin kiire ei pitäisi tulla. Rasti löytyi hyvin, sillä rastille kulki sen verran tallattu ura, että sitä ei voinut missata – taisi olla ollut suosittu rasti.

Rastivälit 102-33 sekä 33-53 olivat polkujen varsilla joten niiden kanssa ei ollut ongelmia. Rasti 53 oli siis viimeinen tässä kisassa. Matkaa maaliin oli vielä nelisen kilometriä, mutta aikaakin oli n. 1,5 tuntia – kiire ei olisi. Lähdimme köpöttelemään rauhassa kohti maalia, sillä sopivan matkan päässä ei ollut enään hakemattomia rasteja. Matkalla maaliin tuli nähtyä millaiseen ryteikköön sitä oli edellisenä yönä tullut lamppujen kanssa lähdettyä, ja näin päivänvalollakaan sinne ei tehnyt mieli.

Maaliin oli todella hieno päästä kun tiesi millainen urakka oli takanapäin. Omalta osaltani paikat olivat pysyneet ehjinä, hiertymiä tai rakkoja ei juurikaan ollut ja jalat olivat kunnossa. Tuulilla vaivasi eniten jalkapohja ja polven sivu. Molemmilla jalat kyllä särkivät mojovasti joten istuma-asento oli taas mukava kokemus. Sijoitus kokonaiskilpailussa oli vähän puolen välin paremmalla puolella. Sekaparisarjassa olimme vähän enemmän puolenvälin paremmalla puolella. XO -sarjassa olimme kolmansia ja suomalaisista XO-pareista olimme ensimmäisiä. Tavarapalkintoa emme saaneet (paitsi Tuuli arvontapalkinnon), mutta maaliin pääsy 24 h sarjassa on jo palkinto sinänsä, ainakin kun takana on pikkuisen vajaat 80 km sekä n. 17 tuntia metsässäoloa… pääosin vesisateessa.

Etenemisaika oli siis n. 17 tuntia. Mihin kului sitten 7 tuntia. No, ensimmäinen huoltopaussi kesti n. 1,5 tuntia. Yövyimme 3 tuntia. Ennen ja jälkeen yöpymistä kului yhteensä n. 1,5 tuntia vaatteiden vaihtoon, ruokailuun ja wc-käynteihin. Maaliin tulimme n. 45 min etuajassa. Siinäpä se 7 tuntia kuluikin. Jos haluaisi parantaa suoritusta niin ensinnäkin tuota 7 h:n “joutoaikaa” pitäisi vähentää. Uskon että nukkuminen kyllä kannattaa, mutta riittäisikö pari tuntia? Yhteensä 3 h vaatteiden vaihtoon, ruokailuun ja wc-käynteihin on kyllä liikaa. Nyt emme pitäneet mitään kiirettä joten aikaa tuhraantui. Tuosta ajasta voisi saada hyvinkin puolet pois. Toiseksi, paremmalla reittisuunnitelmalla ja pienellä riskinotolla tuota 45 min liian aikaista maalintuloaikaa voisi pienentää ainakin 35 minuutilla. Se tosin edellyttää että viimeisillä kilometreillä pitää olla voimia juosta mikäli aikataulu menee todella tiukalle. Kolmas tulosta parantava asia on juoksumäärän lisääminen sekä rastipummausten vähentäminen. Ne eivät parane kuin ajan ja harjoittelun myötä.

Suorituksemme oli mielestämme kuitenkin onnistunut sillä reittisuunnitelmamme piti, haimme kaikki suunnitellut rastit ja aikataulukin piti hyvin. Aluksi kuvittelin että reittisuunnitelmamme oli ylioptimistinen, ainakin jos olisimme menneet koko matkan kävellen, mutta Tuulin sitkeä hölkkäinto mahdollisti noinkin pitkän etenemisen. Ensi vuonna ko. kisa järjestetään Ylläksen maastoissa, ja suosittelenkin kaikille osallistumista mikäli vähänkin extreme kiinostaa, sillä “nothing is 2xtreme”. Parisuhdetesti läpäisty arvosanalla: Kunnioitettava 😉

HaPa:lle ja EsTo:lle kiitokset lamppujen lainasta, ja muillekin kiitos kannustuksesta.

Kauan odotettu ja “pelätty” tunturisuunnistus on nyt sitten onnellisesti ohi. Osallistuimme siis Tuulin kanssa Ylläksen valloitukseen H/DB sarjassa jossa kokonaissijoituksemme oli komea “sielläpuolenvälintienoilla”. Sää suosi molempina kisapäivinä, lämpöä oli n.15 astetta ja taivas oli puolipilvinen. Itikoita ei ollut yhtään ja ainuttakaan porokolaria ei tullut, joten kisasta jäi mukava maku. Tulokset löytyy osoitteesta: http://www.nic.fi/~yllrasti/

Tuuli 1. pv:n K-pisteellä maastontiedustelussa (ei epäillystäkään)

Ensimmäisen kisapäivän matka oli 10,7 km. Lähtö oli Yllästunturin Ylläsjärven puolelta laskettelurinteestä ja maali oli tunturin Äkäslompolon puolella. Kilpailijoita oli yli 800 joten Uuttu-Kallen rummunlyöntien jälkeen tunturi tömisi melkoisesti kun väki säntäsi rinnettä ylös kohti K-pistettä. Ensimmäinen rasti sijaitsi kuitenkin rinteen alaosassa joten ensimmäinen nousu jäi lyhyeksi. Kakkosrastille meno olikin sitten jo pelkkää nousua ja juoksu piti vaihtaa kävelyksi jotta ei heti alussa alkaisi hapottamaan.

Kolmoselle nousu jatkui yhä ja alustakin muuttui jo melko kivikkoiseksi. Seuraavalla välillä lähdettiinkin sitten kiertämään Yllästunturia. Koko väli oli merkattu poluksi, mutta aluksi polku oli melko kivikkoista ja juoksu ei siinä kovin vauhdikasta ollut. Puolessavälissä kuitenkin alkoi pitkospuut ja sen jälkeen hyväpohjainen laskuosuus joten juoksuvauhti kiihtyi. Vitoselle pääsikin taas suoraan polkuja ja tietä pitkin, ja polkupätkää oli myös seuraavan rastivälin alkuosuus. Rastivälin loppuosa oli mettäjuoksua ja nyt joutui jo vähän suunnistamaankin, mutta rasti löytyi onneksi suht helposti. Viimeinen rastiväli oli taas puoliksi metsä-/suojuoksua ja puoliksi polkujuoksua. Vielä kun maaliintulokin oli viitoitettu polkua pitkin, niin reitistä jäi päälimmäiseksi sellainen maku, että ensimmäinen päivä ei ainakaan liian hankala ollut.

Näissä parisuhdesarjoissa on käytössä ikähyvitysminuutit yli 70:lle ikävuosille joten me “nuoret” emme sellaisista päässeet nauttimaan. Sijoitus 1. pv:n jälkeen 32 joten kirittävää oli toiselle päivälle. Olisi vaan saanut mennä aikamoista vauhtia jos olisi halunnut kärjessä olla, sillä hyvitysminuutit mukaanluettuna hävisimme sarjamme kärjelle 51 min. Laskeskelin, että 1. päivän kärkisijaan meidän olisi pitänyt juosta n. 3:45 min/km vauhtia. Siinä olisi ollut Ikonen/Kauppi parikin ihmeissään.

2. pv:n yhteislähtöpaikka ja K-piste

Ensimmäisen helpon päivän jälkeen lähdimmekin sitten valloittamaan Kuertunturia. Matkaa olisi nyt 13,1 km ja maasto olisi kuulemma hankalampaa kuin edellisenä päivänä, elikkä aikaa menisi huomattavasti enemmän kuin Yllästunturin maastossa. Ensimmäisen päivän ajalla ei ollut mitään asiaa takaa-ajolähtöön, vaan yhteislähtölankuille oli taas kiltisti mentävä.

Ensimmäiselle rastille tuli sen verran sössittyä, että sieltä lähtiessä oltiin varmaankin aika häntäpäässä porukkaa, sillä väki oli näköpiirissä aika vähissä. Toiselle rastille piti taas lähteä joko kiertämään tai ylittämään tunturia, ja kymmenien mielenmuutoksien jälkeen lähdimme tekemään ylitystä. Nousua ja kivikkoa oli, mutta rastinottokin oli tällä tavalla varmaankin helpompi. Väkeäkin alkoi taas olemaan ympärisössä kohtuullisesti. 2., 3. ja 4. rasti meni ihan OK, ilman mitään isompaa tuskaa. Kivikkoa ja nousua oli aika-ajoin, mutta eteenpäin päästiin.

Tuuli 3-4 rastivälillä Kuertunturilla. Ylläs taka-alalla.

Vitoselle lähtö meni vähän huonosti, sillä reittisuunnitelma muuttui matkan aikana ja pieni ylimääräinen koukku tuli tehtyä. Rasti löytyi kyllä ihan hyvin. Kudennelle rastille meno oli pelkkää alamäkeä (lukija saa päättää miten tuon tulkitsee) maston juurelle… ei siis ongelmia. Seuraavalla rastivälillä oli taas keskustelun paikka reitinvalinnasta, mutta päädyimme polkuohjattuun linjakiertoon (tuo kuulosti hienolta). Loput rastivälit menivät ihan nappiin, ja olimme muutamalla niistä jopa ihan nopeimpia.

Toisena päivänä sijoituksemme oli 20. ja nousimme yhteistuloksissa sijalle 23, eli puolen välin paremmalle puolelle, joten tyytyväinen pitää olla. Yllättävän kevyesti ja mallikkaasti viikonloppun suunnistukset menivät, joten seuraavalla kerralla voisi siirtyä vaikkapa A-sarjaan, niin saisi reitille vähän kilometrejä lisää.

1. pv:n reitti

2. pv:n reitti

Kuvasta voi mitata pitkäkö se “poronkusema” todellisuudessa on

Ensimmäinen päivä:

Minun ensimmäinen “Fini” lähtöni oli sunnuntaina klo 14:22. Sää oli puolipilvinen lämpöä n. 22 astetta. Edessä olisi 3,4 km:n reitti. Ajatuksena oli, että menisin reitin tosi varmanpäälle ja ykköselle vaikka kävellen, mutta sitä ei saisi pummata. Lähtö oli hiekkakuopan reunasta, joten se selkeyttäisi minua ykköselle lähdössä (kauheasti väärään suuntaan ei ainakaan voisi lähteä).

Reittini: http://www.elisanet.fi/rinteet/kartat/Fin5_2008_1.jpg

Ykköselle meninkin rauhallisesti hölkäten ja tarkasti karttaa lukien. Tulin rastille suoraan, tosin aikaisemmin kuin odotin, mutta pääasia, että löytyi.

Toiselle rastille olisi matka melkein km. Välin alkuosan reitinvalinta oli äkkiä tehty, sillä parin sadan metrin juoksun jälkeen pitäisi tulla tielle. Tien toisella puolella on merkitty kielletty alue jonka jälkeen tien toiselle puolelle. Tähän asti menikin ihan suunnitelmien mukaan, mutta tien ylityksen jälkeen piti mennä vain kompassisuunnalla rastille päin jolloin eteeni pitäisi tulla tie joka päättyisi heti sen jälkeen tulevalle leveälle sähkölinjalle. Tulin kuitenkin suoraan sähkölinjalle enkä ollut ylittänytkään tietä ollenkaan. Sitä ihmetellessä päätin kuitenkin juosta linjan toiselle puolelle ja sieltä sitten linjan reunaa pitkin oikealle. Tulinkin samantien tielle jonka minun piti ylittää jo linjan toisella puolella. Nyt ainakin tiesin sijaintini ja se oli noin 200 m liikaa vasemmalla. Kompassia oli tullut luettua varmaan huonosti… tai jotain. Kun olin juossut tuon 200 m linjan reunaa pitkin, niin hyppäsin metsän puolelle kohti rastia, joka sitten löytyikin melko helposti.

Kolmannelle rastille oli matkaa vain n.150 m, mutta se oli vihreällä alueella kumpareikossa, joten tiesin, että vaikeuksia voi tulla. Rasti löytyi kuitenkin pienen sivuliikkeen jälkeen.

Neloselle oli matka n. 600 m. Pysyin rastivälillä hyvin kartalla, sillä selkeitä tarkastuspisteitä oli matkan varrella ja pysyin suunnassa hyvin. Rastinotto meni taas vähän hakuammunnaksi ja meninkin ensin muutaman kymmenen metriä rastin ohi ennen kuin hahmotin virheeni.

Viitosrastille oli matkaa reilu 500 m. Väli oli selkeää lukea. Ensin suon sitten kallion kierto. Sähkölinjan ali ja suunnalla kohti asutusta jonka välittömässä läheisyydessä rasti olisi. Vähän ennen asutusta tulin isolle kivelle josta paikansin itseni ja rasti löytyikin heti helposti.

Kuudes rasti oli taas lähellä noin 150 m päässä. Pienen epävarman menon jälkeen rasti löytyi hyvin.

Viimeiselle rastille olisi matkaa reilu 200 m. Se olisi ihan maalisuoran tuntumassa ja sijainti oli tuttu, joten sinne sai tykittää täysillä.

Maalisuora alkoikin sitten lähes heti viimeiseltä rastilta

Toinen päivä:

Toisen päivän lähtö oli 12:14. Reitti oli 4,4 km. Keli oli vastaava kuin ensimmäisenäkin päivänä. Lähtö oli leveän sähkölinja reunassa, joten jälleen oli selkeä kohta lähdölle.

Reittini: http://www.elisanet.fi/rinteet/kartat/Fin5_2008_2.jpg

Ensimmäiselle rastille oli matkaa n. km joten ihan kävellen ei voinut lähteä liikkeelle, vaikka varovaisesti oli tarkoitus mennäkin. Reitinvalinta alkoi suon keskellä menevää polkua pitkin. Sitten kierrettäisiin kallio ja tultaisiin aukon kulmaan, ja sen jälkeen taas suon yli jonka jälkeen tultaisiin vihreälle ja kimurantille alueelle. Tähän asti menikin ihan suunnitelmien mukaisesti, mutta sitten alkoikin odotetut vaikeudet kun saavuin tiheikköön. Yritin ottaa tarkasti, mutta melkoisin kiemuroita tuli tehtyä ennenkuin rasti löytyi. Nelisen minuuttia tuli hakua, enemmällekin olisi ollut mahdollisuuksia.

Suora reitti toiselle rastille olisi ollut suota ja vihreätä aluetta joten päätin lähteä kiertämään oikean kautta kuviorajaa pitkin. Kuviorajaa seuraten eteen pitäisi tulla metsäkoneuria sekä isompi polku. Kuviorajaa en kuitenkaan saanut hahmotettua ja juoksu oli kuin menoa tuntemattomaan. Uskoin kuitenkin tulevani polulle, mutta jonkun ajan juoksun jälkeen alkoi epävarmuus iskemään ja jouduin kysäisemään vähän apuakin. Pikaisesta avusta en kuitenkaan saanut riittävästi selkeyttä sijainnistani joten jouduin jonkin aikaa kartoittamaan sijaintiani. Hakusessa ollut polku löytyi ja sen avulla myös rasti.

Kolmas rasti oli lähellä, mutta vihreällä alueella ja kumpareikossa. Taas oli tiedossa hankaluuksia, mutta löysin kuitenkin selkeät nuotit rastille, eikä ongelmia ilmennyt.

Neljännelle rastille oli taas pitempi matka, n. 1,3 km. Jälkeenpäin katsottuna minulle nopeampikin reitinvalinta olisi ollut. Menen suorilla kunnes saavun isomalle polulle jota pitkin kierrän n. 100 m päähän rastista. Väli meni muuten suunnitelmien mukaan, mutta polulta poistuminen tuli tehtyä muutama kymmenen metriä liian aikaisin joka aiheutti sen, että lähestyin rastia väärän ojanristeyksen kohdalta ja tästä syystä tuli taas pari minuuttia ylimääräistä pyörimistä.

Viidennelle rastille pääsi taas tekemään polkukiertoa. Nyt osasin poistua polulta oikeasta kohdasta ja parin sadan metrin metsäosuuskin meni hienosti, koska maastossa oli selkeitä kiinnekohtia. Rasti löytyi helposti.

Kuudennelle rastille oli vain n. 300 m matkaa, ja siitäkin matkasta puolet polkujuoksua joten rastille sai tykittää täysillä. Rasti oli polun vieressä kuopassa ja löytyi helposti.

Viimeiselle rastille oli matkaa n. 150 m ja se oli vanhassa tutussa paikassa, eli tykitystä sai jatkaa viimeisen rastin kautta maaliin asti.

Kolmas päivä:

Kolmannen päivän lähtö oli 10:42. Reitti oli edelleen pidentynyt, nyt 5,9 km:iin. Sää oli ollut koko aamuyön ja aamun sateinen, mutta lähtöön kävellessä sade oli juuri lakannut. Metsä oli kuitenkin likomärkä.

Reittini: http://www.elisanet.fi/rinteet/kartat/Fin5_2008_3.jpg

Ensimmäiselle rastille oli matkaa n. 600 m. Reitinvalintavaihtoehtoja ei juurikaan ollut. Lähdöstä heti leveän sähkölinjan alitse, tiheikön sivuutus vasemmalta ja saavun kuviorajaan josta alkaisi ensin tiheikkö ja sitten pienipiirteinen kallioalue. Otin tiheikön ja kallion tosi rauhallisesti ja tarkasti, ja tulinkin rastille lähes suoraan.

Kakkoselle oli matkaa km. Ensimmäisen puolikkaan menin kompanssisuunnalla ja saavuinkin juuri oikealle kohdalle tietä, jota pitkin jatkoin muutaman sadan metrin matkan ennenkuin siirryin hakkuun läpi tiheikköön. Rasti sijaitsi tiheikössä kumpareisella kalliolla, mutta ihme kyllä rasti löytyi tosi sujuvasti.

Kolmoselle matkaa oli vain 400 m. Suht lähelle rastia pääsisi melko helposti, mutta itse rasti olikin sitten pienipiirteisellä alueella. Pari minuuttia ylimääräistä rastin löytymisessä meni, mutta jälleen oli mahdollisuuksia pahempaankin.

Neljäs rasti oli myös lähellä n. 300 m päässä. Rasti oli pienellä jyrkänteellä lähellä tietä joten helpolta tuntuvalle rastille tuli lähdettyä vähän turhan summittaisesti. 100 m juoksun jälkeen tulin haluttuun kohtaan hakkuun kulmaan, mutta sitten meno oli vähän päätöntä ja pieni kierto tuli tehtyä ennen rastin löytymistä.

Viidennelle rastille oli matkaa reilu km. Lähdin tekemään tiekiertoa. Samalla rastivälillä oli myös toinen suunnistaja jota lähdin vähän peesailemaan tieltä poistumisen jälkeen. Vähän turhan kiinteästi tuli peesattua muutama sata metriä, sillä putosin vähän kartalta. Onneksi saavuimme hakkuun kulmaan josta sain taas tarkasti sijainnistani kiinni. Rastille lähestymisen otin taas varovaisesti. Osuin rastille hyvin ja pääsin sinne jopa vähän ennen “peesiapuani”.

Kuudennelle oli taas pitempi matka, n. 1,5 km. Päätin taas tehdä tiekierron, koska kiertoreitti näytti suht selkeältä ja vauhdikkaalta pätkältä. 1,5 km pääsi juoksemaan kovavauhtisesti, ennenkuin piti siirtyä suon puolelle. Rasti kuitenkin sijaitsi suon jälkeen olleen kattion takapuolella ja löytyi melko helposti.

Seiska olisi jo lähdellä maalia, mutta matkaa sinne oli n. 700 m. Edessä oli ensin iso kallio (joka jälkeenpäin katsottuna olisi kannattanut kiertää) jonka yli painelin. Kallion jälkeen suuntasin kohti rastin lähellä olevaa tietä jota pitkin pääsin helposti rastin lähelle. Kävin katsomassa ensin matkan varrella olleen väärän rastin (varmuuden vuoksi), mutta omakin löytyi heti parin kymmenen metrin päästä.

Viimeinen rasti oli taas lähellä ja tutussa paikassa. Joten taas otin kaiken irti mitä jaloista lähti.

Neljäs päivä:

Neljännen päivän lähtöni oli klo 12:50. Matkaa reitillä oli ainoastaan. 3,36 km.

Reittini: http://www.elisanet.fi/rinteet/kartat/Fin5_2008_4.jpg

Ensimmäiselle rastille oli matkaa 400 metriä. Lähdön ja rastin välillä ei ollut oikeastaan muuta kuin iso hakkuuaukko, joten rasti löytyi helposti.

Toiselle rastille olikin jo matkaa lähes 800 m. Rastivälillä oli pari polkua ja ojaa jotka ohjasivat hyvin menoa. Mutta viimeiselle polulle ennen rastia tultiin tiheiköstä ja tulin polulle eri kohdasta kuin luulin. Polulta piti olla vain 150 m rastille, joten uskoin löytäväni sen helposti. Olin kuitenkin n. 200 liikaa oikealla väärällä kalliolla ja siellä tuli tehtyä viikon suurin pummi. Ainakin 8 min meni ennenkuin lähdin takaisin polulle ottamaan uudelleen suuntaa. Sen jälkeen rasti löytyikin suht äkkiä.

Kolmas rasti oli vain 300 m:n päässä ja olin käynyt edellistä rastia hakiessa jo aika lähellä sitä. Rasti sijaitsi tiheikössä joten varovaisesti piti ottaa. Tulin kuitenkin melko suoraan lipulle.

Neloselle oli matkaa reilu 700 m, ja siinä noustiin Kusiaismäen laelle. Suunnalla lähdin menemään ja koska juuri ennen rastia olisi polku ja aukko jonne pitäisi löytyä suht helposti päätin painella mäkeä ylös minkä vain pääsin. Tulinkin aukolle melko suoraan ja rasti löytyi heti sen jälkeen.

Viidennelle rastille oli mataa 600 m ja sinnekin lähdin ihan kompassisuunnalla. Rastille mennessä ylitettiin pari kertaa pururata. Tulin pururadalla vähän sivuun, mutta rasti löytyi suht pian radan jälkeen.

Kutoselle ei ollut matkaa kuin vajaa 200 m ja se löytyi pienen koukun (ja väärän rastin) jälkeen jyrkänteen alta helposti.

Viimeinen rasti olikin taas maalisuoran päässä ja sinne oli matkaa 250 m. Kivikkoista rinnettä vaan alas pururadalle ja mahanalus jalkoja täyteen. Rastille tulo oli melkoista alamäkijuoksua.

Viides päivä:

Reittini: http://www.elisanet.fi/rinteet/kartat/Fin5_2008_5.jpg

Viimeisen päivän lähtö oli 10:32. Matka oli taas pidentynyt 5,42 km:iin.

Ensimämiselle rastille ei ollut matkaa kuin 150 metriä, mutta sain silti kulutettua siihenkin useamman minuutin aikaa. Rasti oli avokalliorinteessä jossa oli kiviä ja kumpareita vähän liikaa meikäläisellä. Kyllä se lopulta löytyi kun laittoi kävelyksi, luki karttaa ja pyöritteli päätään riittävästi.

Toiselle rastille matkaa oli 350 m. Sinne pääsi melko suoraviivaisesti juoksemalla pururataa pitkin ja hyväksikäyttäen jo tulleita uria.

Kolmoselle olikin sitten matkaa jo lähes 1,2 km. Alkumatkasta käytin hyväksi pururataa, josta tosin poikkesin liian aikaisin metsään päätyen pian uudelleen samalle pururadalle. Tämän jälkeen tulikin vähän epävarma olo, mutta saavuin kuitenkin haluamalleni suolle. Lähdin kiertämään suota, sillä se tuntui melko märältä, eikä tehnyt oikein mieli uimahommin. Taas tuli hosuttua rastin otossa ja vauhtia piti ottaa uudelleen suon reunasta. Mutta löytyi se lopulta.

Neloselle oli matkaa n. 450 m. Ensin taas suon yli ja sitten tiheikköön josta tulin polulle. Rasti olisi polusta n. 200 m päässä leveässä ja jyrkässä avokalliorinteessä. Tiesin kerjääväni vaikeuksia, sillä lähdin rinteeseen, vaikka en ollut ihan täysin varma sijainnistani. Vähän aikaa siinä sahattiin rinnettä sivusuunnassa ennenkuin rasti löytyi.

Vitosrasti oli samassa rinteessä n. 300 m päässä. Suunnalla saavuin rastille “kuin telkkä pönttöön”.

Kuudes rasti oli 850 metrin päässä. Jyrkkä rinne piti kavuta takaisin ylös. Polun jälkeen ensin tiheikön reunaa pitkin ja sitten sen läpi toiselle polulle. Hakkuukallion yli sen toiselle reunalle ja sieltä rasti löytyikin hyvin jyrkänteen alta.

Seitsämäs rasti oli 1,1 km:n päässä Kusiaismäen päällä. Lähes suorilla lähdin menemään, vaikka pientä kiertoa olisi voinutkin tehdä. Tähtäimessä oli taas mäen päällä sama polku ja aukko johon olin edellisenäkin päivänä osunut. Nyt valitettavasti menin 50 m väärälle puolelle sivuun ja lähdin hakemaan aukkoa väärästä suunnasta. 100 m juoksun jälkeen tajusin virheeni ja lähdin suuntaamaan kohti tietä joka sijaitsi ihan rastin lähellä. Tieltä sain suunnan rastille joka löytyikin sitten helposti.

Kahdeksas rasti oli taas pururadan takana rinteessä, n.600 m päässä. Kompassisuunnalla ja pururadan mutkia suunnan apuna käyttäen rasti löytyi hyvin.

Viimeinen rasti oli taas tutussa paikassa ja sinne oli matkaa vain 200 m. Hurjastelin rinnettä alas pikavauhtia ja pian maalisuora häämöittikin viimeistä kertaa tällä rastiviikolla.

Tulokset löytyy osoitteesta: http://tulokset.fin5-2008.net/tulokset/fi/2008_fin5/

Tulokset löytyy osoitteesta: http://suomusjarvensisu.fi/sm2008 ja reittini: http://www.elisanet.fi/rinteet/kartat/Raamaanmaki_180508.jpg. Reitti ei ihan kohdilleen osu, mutta melko hyvin kuitenkin. HaPa:lle ja TuPa:lle kiitos kyydistä ja kyytiseurasta.

Kisapaikalle tullessa valmistautumisaikaa kisaan oli vielä tunnin verran. Sää oli koleahko, ehkä n. 8 astetta lämmintä, pilvistä ja taivaalla vaelteli sateisen oloisia pilviä. Aikaa oli käydä pari kertaa WC:n puolella, laittaa kisakamppeet päälle ja käydä katsomassa edellisen lähtöryhmän yhteislähtö. Mutta sitten pitikin jo melkein heti marssia lähtökarsinaan odottelemaan omaa yhteislähtöä.

Olin ilmottautunut H35 -sarjaan sillä sen ryhmän matka oli vielä siedettävän oloinen 19,6 km. Yleisen sarjan matka oli 26,3 km ja siihen olisi tuhrautunut niin paljon aikaa, että ei ollut mitään järkeä lähteä siihen porukkaan mukaan.

Tämä oli minun ensimmäinen tämänlaatuinen ja -pituinen kisa, joten taktiikasta ja vauhdinjaosta ei ollut mitään hajua. Yleisin neuvo mitä minulle esitettiin oli, että “hyödynnä letkoja, peesaile ja anna muiden tehdä työ, kyllä sun juoksukunto riittää letkoissa pysymiseen”. Itselläni oli taas sellainen kutina, että jos sitä letkoissa viiletetään, niin minä putoan kartalta heti kättelyssä, sillä kovassa vauhdissa en kyllä pysty karttaa seuraamaan. Tarkoitukseni oli sitten peesailla letkassa ainakin ykköselle. Toteutuma oli kuitenkin jotain noiden kahden vaihtoehdon välistä, eli en pysynyt letkassa, mutta en oikein kartallakaan.

Lähtölaukaus kajahti. Repäisin kartan irti lankusta ja lähdin pinkomaan kohti K-pistettä samalla karttaa avaten. Ensimmäiselle rastille ei ollut järin pitkä matka. Muutama oja jonka jälkeen tielle – katsotaan sitten jatkoa tarkemmin. Ennen K-pistettä ehdein jo kastella jalatkin joten sitä oli tossujen kastumista turha enään vältellä. K:lla jo totesin, että tavoiteletka on sitten jo mennyt, sillä edessä juoksi vain naissuunnistajia. Ojat tuli ja tielle päästiin. Sitten tieltä hakkuuaukolle ja metsäkoneuralle. Sain kiinni erään oman sarjalaisen jonka tunnistin samaksi jonka kanssa juostiin yhdessä FinnSpringissä jokunen rastiväli. Ohitin hänet, mutta tajusin pian, että nyt kannattaa peesata, sillä ykkönen oli aika pahon oloisessa paikassa kaveri oli tarkempi suunnistaja kuin minä. Suunnitelma kannatti ja ykkönen löytyi suht. hyvin.

Reitti jatkui perhoslenkkinä ja meidän kahden hengen letka hajosi, sillä kaveri lähti kiertämään perhosta joko eri suuntaan tai ainakin reitinvalintamme oli eri. Kakkonen löytyi suht. hyvin, vaikka rastivälillä tuntuikin siltä, että melkoinen kaarros tuli tehtyä.

Kolmoselle näytti olevan nousua ja ylämäessä tuntui jo hengästymistä. Olo oli vähän epävarma, että onko vauhti liian kova ja selviääkö tätä vauhtia maaliin asti. Kolmonen löytyi kalliosyheröstä huolimatta melko nopeasti.

Mäkeä alas ja tien pitäisi tulla suoraan eteen. Sopiva metsäkoneura löytyi vielä alle ja tie tuli äkkiä eteen. Vähän matkaa tietä pohjoiseen ja takaisin metsään. Edessä olisi jyrkkä nousu jonka laella rasti pitäisi olla. Nousu oli yllättävän jyrkkä ja juoksu muuttui kävelyksi – paukkuja vielä tarvittaisiin. Ihan suoraan en näemmä rastille tullut, mutta onneksi hahmotin sijaintini ja rasti löytyi helposti.

Viitonen olisi jälleen perhoslenkin keskusrasti ja tarkasti oli otettava, sillä ohi mennessä kiinni ei enään näillä taidoilla helposti saisi. Kierrän korkeimman kohdan ja rasti pitäisi tulla “syliin”. Ohi kuitenkin meni ja hukassa oltiin. Onneksi tulin jyrkänteen reunalle ja siitä sain kiinni. Pientä harhailua ja rasti löytyi. Pari minuuttia siinä kuitenkin tuli sössittyä.

Perhosen toinen siipi oli edessä. Rinnettä alas suolle ojien yli ja kohti hakkuuaukkoa. Ojat tuli ja kompassi suunnattiin kohti hakkuuaukkoa (tarkemmalla luvulla olisin välttänyt huonokulkuisen välin, ja mutta kun kiire oli, niin pohjoispuolen selvä polkukierto jäi havaitsematta). Suuntasin kohti hakkuiden välissä olevaa kaistaletta ja siitä ylös kutosrastille (GPS-reitti ei näytä tässäkohtaa ihan oikein).

Kompassisuunta seiskalle. Suunnasta vähän vasemmalle, niin tulisin tiellä sopivasti hakkuuaukon reunaan. Maastoon oli jo muodostunut uria joita pystyi hyödyntämään. Naureskelin mennessäni letkoista puhuneille, sillä kovin oli lyhyt letkat täällä jälkijoukoissa. Pitkään aikaan ei ollut näkynyt samaan suuntaan menijöitä. Ylitin hakkuuaukon ja lähdin kiertämään kalliota. Hieman ennen rastia osuin jälleen uralle joka vei suoraan rastille. Rasti löytyi siten helposti.

Takaisin hakkuun reunaan ja sieltä polulle. Polulta niitylle ja suunnalla kohti kasia. Rasti löytyi helposti sillä pari muutakin oli juuri menossa samalle rastille.

Seuraava olisi taas perhosen keskusrasti ja nyt se oli otettava tarkasti. Alku oli selkeää kallion päällä juoksua. Tiheikkö sekä kalliosyherikkö meinasi jälleen tehdä kolmannen kerran tepposet, mutta onneksi keskusrasti löytyi melko nopeasti.

Edessä oli ensimmäinen pidempi rastiväli. Ensin oli päästävä tältä hankalta kalliolta pois ja ensimmäiselle reitin varrella olevalle tielle. Tielle saavuttuani tankkasin vähän urheilujuomaa ja tein sotasuunnitelman – kompassisunnalla eteenpäin. Rastivälillä olisi 5 tien ylitystä joten niillä tehtäisiin aina uusi suunnitelma. Ensin tuli vastaan metsälinja jota seurasin ja pääsin helposti ensimmäiselle tielle. Jonkun mökkitien päästä metsään ja suunnalla seuraavalle tielle ja samaa suuntaa seuraavallekin tielle. Vähän tietä pitkin ja taas suunnalla seuraavalle tielle. Mökkitien päästä suolle josta löytyi sopi juoksu-ura seuraavalle tielle. Jälleen vähän matkaa tiejuoksua ja mutkasta metsän puolelle. Jyrkänteiden välistä suota pitkin ja rasti löytyi helposti. Tällä välillä olikin jo seuralainen jonka kanssa mentiin tasatahtia. Rastille lähestyminen kuitenkin tehtiin vähän eri reiteillä, ja minulla oli tällä kertaa hieman nopeampi reitin valinta. Tosin rastilta lähdettiin taas samaan aikaan, kun tuhrasin lähtöni kanssa.

Suunta yhdelletoista ja juoksuksi. Valmis juoksu-ura löytyi pian ja sitä seuraamalla rasti löytyi nopeasti.

Muutaman ojan yli, tiheiköiden välistä kalliolle ja tien pitäisi olla hetipian siinä. Tien yli hakkuulle ja sitä pitkin hakkuun takana olevalle kalliolle josta rasti tuli helposti vastaan. Rastilla oli juotto ja siinä tuli vähän syötyä energiapatukkaakin. Rastilta tarrautui mukaan kolmas henkilö (tai itseasiassa me taisimme tarraudua hänen peesiinsä).

Kolmelletoista oli taas pitempi matka ja minä antaudui melko suosiolla kolmikon vauhtiin ja peesailin sumeilematta. Jossain kohtaa oli jopa niin, että en olisi välttämättä osannut kertoa tarkalleen missä mennään, mutta isompi suo toi minut takaisin kartalle. Siirryin letkan kärkeen kun reitti alkoi selkeytyä. Kallion kierto suon laitaan ja tiheikön läpi. Tein vähän omaakin reitin valintaa, mutta loppujenlopuksi rastia lähestyttiin taas kolmistaan. Siirryin taas peesaajan paikalle, kun tuntui, että taas pitäisi oikein osata suunnistaakin. Rastille tultiin kuin köyhdän talon porsaat.

Ryteikön läpi tielle, parin ojan yli ja ylämäkeen. Ylämäessä kaverien askel tuntui painavan ja siirryin letkan kärkeen. Siinä kohtaa tiemme erkanivat eikä enään toisiimme törmätty. En tiedä oliko kovin fiksu veto jättää joukko. Vaikka olinkin seuraavalla rastilla ennen heitä, niin lopputulos olisi ollut varmaankin parempi letkassa.

Rastilta alas tielle ja tieltä ylös seuraavalle kalliolle. Lähdin kiertämään huippua ja etenin takarinnettä pitkin kohti rastia. Jälkeenpäin katsottuna kierto ei ollut järkevä, vaan meno oli aika hidasta ja suoraan olisi ollut selkeämpi mennä. Rasti tuli kuitenkin vastaan, vaikka meno oli aika hidasta. Pari ylimääräistä minuuttia siinä varmaankin meni.

Rastilta lähtiessä tuli ajatuskatkos ja lähdin vähän väärään suuntaan. Tulin alas tielle ja juoksin tietä pitkin lähemmäs seuraavaa rastia joka olisi viimeinen ennen kisakeskuksen varvausta ja omaa juottoa. Rastin löytämisen kanssa ei ollut vaikeuksia.

Kisakeskuksen juotossa heitin mukana olleen juomavyön lanteelta pois pyörimästä. Söin irvistellen yhden geelin ja puolikkaan energiapatukkaa. Juomaa meni vähän liikakin, sillä se alkoi tuntumaan mahassa. Minuutti pari siinä tuli tankattua ja huilittua, ja sitten matka jatkui taas. Seuraava rasti oli heti juottopöytien jälkeen, joten ensimmäinen (ja viimeinen) täysin virheetön rastille tulo oli suoritettu.

Seuraava rasti olisi lähellä mutta syheröisellä kalliolla. Tarrauduin uuden kaverin kannoille ja etenimme rastille yhtä matkaa, jonkin verran hapuillen. Ei ollut kaverikaan enään ihan terässä.

Rastilta alas tielle ja jokunen sata metriä tiejuoksua, kaveri jäi taakse. Suon yli hakkuuaukon reunaan ja ylös kalliolle. Suunnalla kohti rastia. Tiheikön läpi jyrkänteen vierestä ja rinnettä alas. Metsäkonepolun yli ja suolle. Uudelleen metsäkonepolkua pitkin ja tielle. Tiejuoksua ja mutka vasempaan, vilkaisu kartaan ja… liinat kiinni. Eihän tässä mitään mutkaa pitäisi olla… mikä hiton kallio… ei kele en minä tuolla tiellä voi olla. Kartta oikeinpäin käteen mies ympäri ja kiroille pöpelikköön. Tiheikköä ja suota, mutta tuli se oikea kalliokin eteen. Onneksi rastille johti melko selvä juoksu-ura. Iso pummi tehty, varmaankin ainakin 4 min.

Rinnettä alas, tiheikön läpi tielle. Tietä vähän matkaan ja metsän puolelle. Uusi suunta ja isohko kallio pitäisi tulla eteen. Kallion kierto vasemmalta puolen ja iso jyrkänne tuli juuri niinkuin pitikin. Parin ojan yli ja pikkukallio pitäisi olla edessä. Kallio kierretään oikealta ja tiheikössä pitäisi olla rasti 20. Pelto… mikä ..tun pelto tuolla nyt näkyy, nyt on juostu ohi ja kovaa. No ei auta, 21:n kautta 20:lle. uusi suunta ja… niin kartta on näemmä taas kädessä miten sattuu ja peltokin on ihan eri kuin kuvittelin. Rinnettä takaisin ylös ja siellähän se rasti onkin. Iso pummi nro 2, ainakin 5 min.

Seuraava onkin lyhyt rastiväli joten suunnalla tiheikön läpi. Hidasta on, mutta pääasia, että rasti löytyi.

Rastilta alas pellon reunaan. Aukon reunaa pitkin suolle, sieltä kalliolle ja tielle. Suunnitelma oli tämä. Suon reuna löytyi vaikka reitti ei ollutkaan ihan optimaalinen ja suunniteltu. Märällä suolla mättähältä mättähälle pomppiminen sekoitti vähän suunnan ja tiheikössä taas oltiin. Rämpimisen ja väsymyksen jälkeen tie sentään löytyi. Suunnalla, ja uria hyväksi käyttäen seuraavalle tielle. Kalliosyherössä rastia sai taas vähäsen metsästää, mutta löytyi se kuitenkin melko helposti. Rastilla olleet juomanlaskijat olisivat kyllä voineet pitää vähän kovempaa ääntä. Tarkemmalla kartanluvulla olisi huomattavasti parempi reitinvalintakin ollut mahdollista, minuutteja ja voimia olisi säästynyt.

Meno alkoi jo pikkuisen painaa ja ote lipsumaan. Pian rastin jälkeen yritin opastaa eräälle naiskilpailijalle sijaintiamme, mutta tulin vain itse entistä epävarmemmaksi sijainnistani. Kompassi tuntui näyttävän koko ajan väärään suuntaan, mutta luotin siihen kuitenkin ja korjailin suuntaani vähän väliä. Reitti oli aika mutkittelevaa, enkä ollut ollenkaan varma missäpäin tarkalleen sitä samoiltiin. Suunnalla kuitenkin pitäis päästä tielle ja selvitetään sijainti siellä sitten tarkemmin. Tuskastuttavan pitkän tuntuisen matkan jälkeen tie tuli eteen. Sijainti selvisi melko pian eikä se ihan kaukana tavoitellusta ollutkaan. Suunta vain kohti kahden järven välistä kapeikkoa ja sieltä seuraavalle tielle. Kapeikko löytyi helposti ja tielle olisi jyrkähkö nousu. Tielle tullessa joku taas naksahti päässä, sillä lähdin juoksemaan sitä väärään suuntaan. Reilu 100 m tuli juostua väärään suuntaan kun tajusin virheeni. Joten kiroillen takaisin. Muutama sata metriä tiejuoksua ja aukon reunasta ylös. Suo, notkosta toiselle suolle ja avokallioille. Rasti ei ollut siinä missä toivoin, kauheasti ei enään viitsisi turhaan hakea. Pieni kiemura tuli tehtyä, mutta kyllä rastikin löytyi. Jälleen olisi pitänyt olla tarkempi kartan kanssa, sillä itse reitinvalinta ja etenkin valitun reitin toteutus oli ala-arvoinen. Taas kului turhaan aikaa ja hikipisaroita.

Kalliolta alas, ryteikön läpi kohti edessä näkyvää jyrkännettä jonka kiertäisin oikealta. Kallion suuntaisesti kohti oikealla olevaa pienempää kalliota jonka voisi kiertää vasemman kautta. Vähän kaukaa tuli kierrettyä, mutta rasti näkyi kauempaakin jo melko hyvin.

Nopea suunnan otto ja juoksu-uraa loivaa rinnettä alas kohti tiheikköä. Kauempaa näkyi jo kaksi puuta jotka olivat karttaankin merkattu. Rasti oli niiden tuntumassa, joten sen kanssa ei ollut ongelmia.

Vielä suunta kohti viimeistä rastia. Tiheikön läpi niitylle ja sähkötolpan juuresta löytyi viimeinen rasti.

Voimia vielä tuntui olevan joten täyttä ravia loppusuoralle. Maaliviivan yli ja maalileimaus. Huohottaen emitin tarkastukseen, pieni hengityksen pidätys, “OK” sanoi tarkasta, pieni virne naamalle ja huohotus sai jatkua.

Aika heikosti meni. Kolmen tunnin aikaan olisi ollut ihan hyvät mahdollisuudet. Enemmän olisi pitänyt malttaa ja katsoa tarkemmin reitin valintoja. No, enpä ollut ainakaan viimeinen.

Jämijärvellä järjestettiin 22.-23.9.2007 Rogaining kisa, joka oli laatuaan ensimmäinen Suomessa. Kisassa oli tarjolla 24, 8 ja 3 tunnin sarjat.

Osallistuimme Tuulin kanssa 8 tunnin sarjaan jonka lähtö oli lauantaina klo 12. Koko edellisen yön oli satanut aika kovin vettä ja aamullakin tuli vielä sadekuuroja. Saavuimme kisakeskukseen Jämin hiihtotunnelille hyvissä ajoin klo 10. Kartat saatiin käyttöömme heti ilmottautumisen jälkeen, joten meillä oli pari tuntia aikaa suunnitella tulevaa reittiä.

Kartta oli kahdella A3 tulosteella, ja mittakaava oli 1:40000. Kartta-ala oli noin 24 x 16,5 km ja alueelle oli sijoitettu 54 rastia. Kartta oli vuodelta 1999 eikä sitä oltu päivittetty sen jälkeen, eli poikkeavaisuuksia maastoon oli jonkin verran. Reittisuunnitelma oli suht helppo tehdä, sillä päätimme keskittyä pääosin vain harjualueelle. Suurempi ongelma olikin sitten pukeutuminen jolla matkaan lähdettäisiin. Vettä satoi vielä puolituntia ennen lähtöä, taivas oli pilvinen ja tuulta oli jonkin verran. Päätimme laittaa alakertaan juoksutrikoot, yläkertaan lämpökerrasto ja kevyt juoksutakki, ja jalkaa kevyehköt vaellusjalkineet. Päälimmäiseksi laitoimme vielä sadetakin ja -housut. Toinen miettimisen paikka tuli siinä, että emme olleet ennen suunnistaneet peruskartalla, ja siinä piti ottaa huomioon myös korjaus karttapohjoisen ja napapohjoisen suhteen.

Ennen lähtökäskyä nollattiin vielä emitit ja tarkastettiin, että jokaisella joukkueella oli kännykkä mukana. Sitten kaikki olikin valmista lähtöön, ja eikun menoksi. Heti ensimmäisistä juoksuaskelista kävi selväksi, että reissusta tuli kivulias. Sillä polvikipu alkoi heti ensimmäisistä juoksuaskelista alkaen ja jatkui koko kisan ajan jokaisella juoksuasekeleella.

Ensimmäiselle rastille (84) päästiin suht helposti, sillä rasti oli melko lähellä polkua ja näkyi suht kauas. Ensimmäisen rastin jälkeen riisuimme sadevaatteet pois, sillä taivas alkoi vähän seljetä ja sadevaatteet hiostivat melko lailla.

Toiselle rastille (74) lähdimme vähän turhan suinpäin. Maastossa oli jonkin verran sellaisia ajouria joita ei ollut kartalla, ja nämä seoittivat vähän etenemistä. Onneksi samalle rastille oli menossa muitakin ryhmiä ja pystyimme vähän peesailemaan. Piti alkaa ottamaan vähän tarkemmin.

Kolmannelle rastille (31) mennessä ajauduimme alueelle jollaista en ollut ennen nähnyt. Männyt kasvoivat melkein maatamyöten ja siitä läpimeneminen oli todella hankalaa, ja aikaa kului. Onneksi alue ei ollut kovin pitkä, ja pääsimme jatkamaa jouhevamaa menoa kangasmaastossa. Päätimme ottaa rastille menon varmanpäälle ja siirryimme kulkemaan tiepohjia pitkin. Rastin löytämisessä ei ollut vaikeuksia.

Neljännelle rastille (41) mennessä pystyimme käyttämään myös aika paljon tiestöä, ja rasti löytyikin suht helposti. Tällä rastivällillä näkyi vielä jokunen muukin joukkuen, mutta sitten tulikin parin tunnin tauko, että muita näkyisi.

Seuraava rastiväli (93) olikin siihen asti haastavin. Nye ei ollut käytettävissä juurikaan polkuja ja rasti sijaitsi kumpareikoissa. Lähestyimme rastia varovaisesti, vähän hajautuneena. Onneksi tämäkin rasti löytyi helposti. Rastinoton jälkeen enenimme parisataa metriä tielle ja pidimme ensimmäisen pienen tauon. Tankkasimme energiaa ja korjattiin varusteita. Aikaa lähdöstä oli kulunut n. 1,5 tuntia.

Seuraava rasti (51) olisi helpossa paikassa, mutta sinne olisi pitkä matka, noin 4.5 km. Matka taittui hölkäten ja kävellen.

Kaksi seuraava rastia (101 ja 71) olivat myös polkujen läheisyydessä joten niiden löytämisessä ei ollut ongelmia. Eteenkään kun kartalta puuttuvia ylimääräisiä polkuja ei tällä karttaosalla ollut häiritsevästi. Kahdeksas rasti (71) oli reittimme kauimmaisessa kulmassa, ja siella aikaa oli kulunut n. 2.5 tuntia ja matkaa vajaa 19 km.

Yhdeksäs rasti (21) olisi juomarasti ja matka sinne kokonaan tietä tai polkua pitkin. Matkaa tosin sinne olisi n. 5 km. Eteneminen tapahtui sekä juosten, että kävellen. Juomat juotiin pois, sillä täydennystä saataisiin rastipisteellä. Matka alkoi jo vähän painamaan.

Seuraavalla rastivälli alkoi taas näkymään muitakin joukkueita jotka ilmeisesti kiersivät harjualuetta eri suuntaan kuin me. Kymmenes rasti (92) oli ensimmäinen rasti joka olisi pois harjualueelta ja sijaitsisi suoalueella. Lähimmältä polulta rastille olisi matkaa noin puoli kilometriä ja tällä matkalla ojia tuntui olevan enemmän kuin mitä kartassa oli merkattu. Onneksi rasti löytyi kuitenkin suht helposti. Tarkastimme vähän reittisuunnitelmaamme ja päätimme jättää yhden “suorastin” väliin.

Yhdestoista rasti (52) olisi jälleen harjualueella, mutta sinne pitäisi mennä suon yli. Suon ylitystä oli vajaa kilometrin matka, mutta suolla kulkeminen oli hidasta ojien ja korkea kanervikon vuoksi. Ajauduimme hiukan vasemmalle, mutta rasti löytyi kuitenkin vaivoitta.

Seuraavaa rastia (62) sitten pummasimme eniten koko reissulla. Vaikka rasti oli suht kapealla alueella, niin pääsimme kulkemaan sen ohi. Onneksi tajusimme riittävän ajoissa, että olimme menneet ohi. Hajauduimme vähän ja lähdimme kulkemaan takaisinpäin. Noin 200 m jälkeen löysimme rastin, joten pummi ei ollut loppujenlopuksi kovin iso.

Kolmastoista rasti (65) olisi taas pois harjualueelta. Sinne olisi matkaa n. 3 km, mutta onneksi suonylitys olisi lyhyt. Rasti oli avokalliolla ja löytyi helposti.

Seuraava olisi taas juomarasti (24). Se olisi suht lähellä (500 m), mutta sinne mennessä jouduimme ylittämään vähän hidaskulkuista suota ja muutenkin ajauduimme vähän sivuun joten aikaa vähän paloi. Vesipullot täytettiin ja matkaa jatkettiin isompia huilailematta.

Viidennelletoista rastille (65) päätimme mennä pienen kierron kautta jotta välttäisimme mahd. paljon suota. Matkaa tuli vähän lisää, mutta vauhti oli parempaa. Rasti sijaitsi korkean kallion päällä lähellä tietä, ja löytyi helposti.

Seuraavalle rastille (53) mennessä teimme vähän huonon reitinvalinnan. Olisi kannattanut palata samaa tietä jota tulimme rastille, mutta lähdimme ylittämään pientä metsäkaistaa jonka jälkeen piti päästä pellolle ja siitä sitten rastille menevälle tiellä. Valitsemamme reitti oli kuitenkin aluksi hidaskulkuista ja matkakin oli varmaan vähän pidempikin. Rasti löytyi kuitenkin helposti.

Alkuperäissuunnitelman mukaan seuraavan rastin (66) jälkeen meidän piti mennä kisakeskukseen tankkaamaan ja vaihtamaan varusteita. Mutta koska aikaa oli jäljellä enään n. 1.5 tuntia, niin päätimme, että jatkamme matkaa ilman taukoa. Näin ehtisimme hakemaan vielä muutaman rastin. Tämä rasti oli lähellä polkuja, joten se löytyi helposti, vaikka sijaitsikin supassa eikä näkynyt kovin pitkälle. Rastilta poistumisen jälkeen pidimme lyhyen tauon. Korjasimme varusteita ja tankattiin vähän. Yksi ongelma oli, että minä olin jättänyt toisen karttapuoliskon autolla, koska se piti hakea varusteiden vaihdon yhteydessä. Jouduimme siis jatkamaan matkaa yhdellä kartalla.

Kahdeksannelletoista rastille (43) meno piti olla suht suoraviivainen. Johtuiko sitten yhdestä kartasta vai taas ilmestyneiden ylimääräiseten teiden määrästä, niin rastille meno oli vähän epävarmaa. Rasti sijaitsi onneksi laajassa supassa, ja saavuimme suoraan sen reunalle, joten rastin löydössä ei ollut ongelmia.

Olimme jo lähteneet jatkamaan matkaa rastille jo sijaitsisi kauempana maalista, mutta pienen pohtimisen jälkeen päätimme jättää sen väliin ja lähteä kohti maalia ja matkan varrella olevaa viimeistä rastiamme (35). Vaikka menimme rastille koko matkan kävellen ja polkuja pitkin, niin silti koko aika oli epävarma olo sijainnista. Tulimme paikkaan jonka varmasti tunnistimme kartalta, mutta siitäkin eteenpäin oli epävarma olo. Rasti oli kuitenkin suht selkeässä kohteessa, eikä sen kanssa ollut ongelmia.

Rastinoton jälkeen meillä olisi ollut aikaa vielä yli 30 min, mutta koska sopivia rasteja ei ollut lähellä ja jalat alkoivat olla heikossa kunnossa, niin päätimme lähteä talsimaan kohti maalia.

Maalissa suunnistusaikaa oli kulunut 7 tuntia ja 37 minuuttia, ja matkaa kulunut reilu 46 kilometriä. Reissu oli kyllä aika rankka jalkavaivojen vuoksi, mutta muuten kisasta jäi hyvä maksu, sillä olimme koko 8-tunnin sarjassa sijalla 7/25, ja sekasarjan kolmansia.

Suunnistuksellisesti reitti ei ollut hankala (tosin kiersimme pääasiassa vain harjulla sijaitsevia rasteja), mutta 1:40000 kartalle ei kauhean pahoja rastipaikkoja parana laittaakkaan. Kisa oli mielestäni paremminkin juoksukestävyyskisa kuin suunnistuskisa.

Järjestäjien mukaan ensivuoden elokuussa pitäisi olla seuraava kisa, joten sinne pitää taas tähdätä.