Talvi on pitänyt pintansa tällä viikolla, ja menty jopa talvisempaan suuntaan. Mitään isoja lumimääriä ei ole tullut tai kovista pakkasista kärsitty, mutta sen verran kuitenkin on molempia saatu, että ulkona on ihan talvisen oloista.
Reenattukin on taas yritetty, mutta polvivaivat ovat vähän haittaavat tekemistä, vaikka ei ole täysin estänytkään. Alkuviikosta tuli tilanteeseen jopa takapakkia.
Maanantaina piti pyöräillä nastattomalla gravelilla töihin, kun maastopyörä oli vieläkin Valmetilla jemmassa. Aamulla vähän jänskätti polkea, kun tiet olivat aika lumiset ja loskaiset eikä 38mm:n rengas edennyt sohjossa ihan tyylipuhtaasti. Illalla jännitti vielä vähän enemmän, kun lämpö oli mennyt inasen pakkasen puolelle ja tien pinnat jäähän. Mutta eipä siellä kuitenkaan kauhean liukasta ollut. Ainoa ongelma illalla oli, kun aamun sohjot olivat jäätyneet rattaisiin ja renkaisiin, että pyörä ei liikkunut ollenkaan. Onneksi kävin tarkastamassa tilanteen pari tuntia ennen töistä lähtöä ja nostin pyörän suihkutiloihin sulamaan. Kotimatka sujui ilman ongelmia. Illalla vielä tunnin verran kotisalitreeniä.
Tiistaina aamulla juoksin töihin. Pakkasta oli pari astetta ja uutta luntakin oli sateli pikkaisen. En laittanut jalkaani nastaria, joka olikin pienoinen virhe. Alkumatkasta oli vielä luminen alusta, mutta sitten kun pääsi pyöräteille, niin ne olivat pääosin paljaita mutta jäisiä ja liukkaita. Pito oli tosi huono ja melkein joka askel lipsui. Kaiken lisäksi reilu pari kilsaa ennen työpaikalle pääsyä, Veskan edessä, jalka lipsesi ja mulkkasin kunnolla. Huonoksi onneksi löin kipeän oikean polveni maahan ja siitä se tuli entistäkin kipämmäksi, ja on nyt vaivannut taas enemmän koko loppuviikon ajan. Matkaa kertyi 16.5 kilometriä ja aikaa kului 1:25, eli keskari oli 5:07 min/km. Keskisyke korkea 129 bpm. Illalla poljin Valmetilla viikon majailleen maastopyöräni kotiin.
Keskiviikkona oli kotikonttoripäivä, ja illalla poljin 70 minuutin sisäpyöräilyn. Keskitehot olivat tällä kertaa vähän korkeammalla, 190W. Reitin alussa oli 9 kilometrin nousuosuus, josta kertyi vähän reilu 500m vertikaalia. Polvi otti vähän itseensä polkemisesta. Keskiviikkona tuli myös 20 vuotta siitä kun muutimme Toivontielle.
Torstaina oli myös kotikonttoripäivä. Illalla käytiin Peetun kanssa juoksemassa Teivosta Kolmenkulmantielle, Toivontielle, Lamminpäähän ja takaisin. Mentiin erittäin rauhassa. Se sopi minulle vallan mainiosti. Polveakin piti vähän säästellä, mutta parin ensimmäisen kilometrin jälkeen se ei haitannut juoksua laisinkaan. Vajaan 13 kilometrin lenkkiin meni aikaa 75 minuuttia, eli keskari oli 5:48 min/km. Noin rauhassa ei ole pitkään aikaan tullut juostuakaan. Keskisykekin oli mukavan alhaalla, 111bpm. Keli oli luminen ja pakkasta oli nelisen astetta. Eli ihan ok. Natari oli varmuuden vuoksi jalassa ja se oli ihan hyvä valinta.
Perjantaina edelleen kotikonttorilla. Päivä oli treenien osalta lepoa, mutta illalla kävin Karhulla puolentoista tunnin hieronnassa. Etenkin pohkeista ja etureisistä löytyi erittäin mukavia kohtia. Hieronnan jälkeen kävin ostamassa uudet polku-/talvijuoksukengät. Asicsen Trabuco Max 2 onkin ihan uusi tuttavuus ja innolla odotan kun pääsen niitä ensimmäistä kertaa kokeilemaan.
Lauantaina oli jälleen lappu rinnassa. Talvikauden ensimmäinen TeivoCupin osakilpailu starttasi puolilta päivin. Sää oli melko sopiva, kun pakkasta oli asteen verran ja tuultakaan ei juuri lainkaan. Alusta oli luminen/jäinen, joten nastari jalassa oli jälleen ihan hyvä valinta. Puoleentoista kuukauteen ei ole tullut tehtyä kovia vetoharjoituksia ja se näkyi ja tuntui menossa. Keuhkot olivat tällä kertaa ne joka rajoitti menoa, ei jalkojen hapotus. Loppuaika oli vähän vaatimaton 19:11, mutta siitä on hyvä lähteä parantamaan tuleviin osakilpailuihin. Maksimisyke nousi kuitenkin vielä 182 bpm:iin, mittaus tosin ranteesta. Tuolla ajalla sijoittui kuitenkin miesten viiskymppisissä ensimmäiseksi ja kaikista miehistä kymmenenneksi (/28). Tämä kisa taas muistutti kuinka raastavaa tuollaisen vitosen juokseminen on. Polvi ei onneksi vaivannut kisassa, vaikka alku- ja loppuverkassa tuntemuksia olikin. Päivällä tuli kaadettua pari isoa koivua, kannettua risuja ja pölkkyjä. Pimeän tultua poljin vielä 73 minuuttia sisätrainerilla. Kevyttä rullailua 162W keskitehoilla.
Kuvat Teivo Stayers
Sunnuntai oli komea ulkoilupäivä. Heti aamusta tulikin lähdettyä pidemmälle juoksulenkille. Jalassa oli uudet Asicset ja alkuperäinen ajatus oli vain sisäänajaa uunituoreet kengät pienellä lenkillä, mutta komean kelin ja kun polvikaan ei kauheasti vaivannut, niin matkaa kertyikin 22,2 kilometriä. Aikaa kului 1:53, eli keskari oli 5:06 min/km ja keskisyke 128 bpm, joka oli vauhtiin ja alustaan nähden ihan OK. Kenkä istui jalkaan ihan mukavasti, vaikka vasempaan jalkaan tulikin pari hiertymää, mutta voi olla, että ne tulivat jo lauantain kisan aikana. Pakkasta oli pari astetta ja tuulta ei juuri lainkaan. Alusta oli luminen/jäinen, mutta kenkä piti onneksi melko hyvin, vaikka ei nyt tietenkään nastarin veroisesti. Jos olisi ollut enemmän kovaa lunta, niin kenkä olisi varmaankin toiminut moitteetta. Lenkki kulki Kalkun kautta Nokian paloasemalle ja sieltä Kolmenkulman ABC:n kautta Tesomalle ja sieltä Lamminpään kautta Haukiluomaan ja sitten kotiin. Aikaisen lenkin jälkeen jäi hyvin aikaa jatkaa lauantain puuhommia. Lauantailta jäi vähän rungon katkomista ja pöllien kantamista. Vähän pääsin myös halkomisen makuun, mutta se homma siirtyy ensi viikkoon. Pimeän tultua vaihdoin vielä maastopyörän etupäähän jarrupalat ja ilmasin jarrun.
Ojien pohjilla on vielä vähän lumikasoja, mutta muuten tämän viikon vesisateet ja lämpöasteet ovat hävittäneet edellisen viikon lumet. Jos viikon säälle voisi antaa RGB-arvot, niin ne olisivat ehdottamasti 150,150,150. Sen verran harmaata ja pimeää on ollut vuorokaudet läpeensä. Melkein päivittäin on myös satanut tai suhjuttanut vettä, joten ulkoilessa on melkein aina jotenkin kastanunut, vähintäänkin kengät. Sunnuntainakaan ei menty kuivempaan suuntaa, mutta onneksi vähän kylmempään, joten märkäkin tuli alas vaaleammassa olomuodossa.
Maanantai-ilta meni Helsingissä messu-demojen kasaamisessa. Aamulla kuitenkin poljin maasturilla töihin ja aamupäivällä kävin vielä juoksemassa Valmetilta arboretumin ja Ratinan kautta Ranta-Tampellaan ja melko samaa reittiä takaisin. Matkaa kertyi 14,5 kilometriä ja aikaa kului 1:11, eli keskari oli vähän alle vitosta. Keskisyke ole melko korkealla 137 bmp, vaikka reitti on melko tasainen. Eikä juoksu muutenkaan kauhean rennon oloista ollut. Lämpöä oli viitisen astetta ja alusta onneksi jo sula, eli sen puoleen ei valittamista.
Tiistaina oli kotikonttoripäivä. Aamupäivällä kävin fyssarilla kertomassa surkeasta elämäntilanteestani, tai ainakin viimeaikaisista vaivoistani. Pakaraan ja lonkankoukistajaan ongelmat viittaisivat. Pakara pitäisi saada aktiiviseksi ja lonkankoukistajien jumit auki, yms. Jumppaan ja voimatreeniin pitää siis keskittyä tämä talvikausi. Illalla oli perinteiseen tapaan sulkapallonelurit. Kovat pelit olivat taas ja hiki lensi. Ja mikä pääasia, niin paikat pysyivät ehjinä.
Keskiviikko myös kotipäivä. Illalla käytiin Peetun kanssa juoksemassa rauhallinen 11 kilometrin lenkuran Nokian Välimaan kautta. Aikaa meni tunnin verran, joten keskari oli mukavan rauhallinen 5:24 min/km. Keskisyke 124 bpm oli kuitenkin vauhtiin nähden aika korkea. Muuten juoksu tuntui rennolta eikä paikat menneet jumiin.
Myös torstaina tuli kotoiltua. Illalla poljin trainerilla tunnin ja kolme varttia. Keskitehot olivat 167W ja keskisyke 122 bpm. Ei mitään ihmeellistä, ihan perusrullaillua tähän kohtaan kautta.
Perjantaina kävin gravelilla konttorilla. Märkää oli molempiin suuntiin, vaikka en nyt ihan läpimäräksi kastunutkaan. Illalla vielä tunti kotisalia ja päälle vähän nettijumppaa tällekin päivälle.
Launtaina oli myös suttunen päivä. Aamupäivällä kun lähdin juoksulenkille ei juurikaan tullut taivaalta mitään, mutta kun juoksin puolimaratoonin verran, niin ei sitä kauheasti tarvitse sataakaan että kastuu märäksi jos vaan melkein koko ajan tulee jotain taivaalta. Aikaa kului 1:47, eli keskari oli 5:04 min/km. Keskisyke oli taas liian korkealla 131 bpm. Ihan ok juoksu kulki, vaikka lopussa alkoikin taas vetämään takareidet jumiin. Oikeassa jalassa on ollut hyppääjän polvi vaivaa, mutta myös vasemman polven takaosa on vähän kiukutellut viikon verran. Tällä lenkillä oli pari melko jyrkkää jousua ja niissä tuo vasen polvi ei tykännyt ollenkaan, vaikka muuten ei lenkin aikana vihotellut. Jalka joutui varmaankin ponnistamaan sellaisessa kulmassa, että polvi ei tykännyt siitä.
Sunnuntaina tuli käytyä koiralenkki räntäsateessa, mutta muuten treenit olivat sisällä. Poljin tämän syyskauden ensimmäisen satasen trainerilla. Matkaa kertyi 118,5 kilometriä ja aikaa kului neljä tuntia. Vauhti oli vähän alle kolmea kymppiä ja vertikaalia kertyi n.1300 m. Keskitehot 166W ja syke 123bpm. Ihan ok jaksoi kun olin varustautunut juomien lisäksi banaanilla ja vihreillä kuulilla. Putkelta polkeminen otti vähän polviin.
Talvi antoi vähän esimakua tällä viikolla. Ei mitenkään kovien pakkasten muodossa, mutta lunta satoi sen verran, että tällä Pirkanmaallakin oltiin ihan joulupostikorttimaisemissa jokusen päivän ajan.
Pienen ylimenokauden jälkeen, tässä on taas yritetty vähän aloittaa taas reenaamista. Kauhean raivopäiseen alkuun ei ole kuitenkaan intouduttu, paremminkin on joutunut vähän motivoimaankin itseään lähtemään liikenteeseen. “Onneksi” paino on jämähtänyt vähän marathonia edeltävää tasoa korkeammalle, joten siinä on ihan hyvä motivaattori, että pääsisi taas tämän vuoden normaalilukemiin. No, eipä tässä ole kuin 1-1,5 kiloa urakkaa.
Hommasin verkosta vettivalmennuksen jolla pitäisi saada “notkeat takareidet ja lonkaukoukistajat”. No saapi nähdä, onnistuuko nämä rautakanget notkeutumaan. Tällä viikolla kuitenkin olen yrittänyt ohjelmaa vähän noudataa.
Maanantai oli kotikonttoripäivä. Vielä olisi ollut ihan mukavan syksyiset ulkoilukelitkin, mutta tyydyin tunnin kotisalitreeniin.
Myös tiistai oli kotikonttoripäivä. Yöllä oli satanut parikymmentä senttiä lunta, joten syksy muuttui täydeksi talveksi yhdessä yössä. Aamulla lunta sanoi vielä ihan kunnolla ja kovan tuulen kera, joten tällä kertaa ulkoilukelit eivät olleet ihan parhaimmat. Kävin kuitenkin juoksemassa hangessa reilun kympin lenkin Ikurin, Tesoman ja Lamminpään kautta. Vauhtia ei kauhean kovaksi muodostunut, kun melkein umpihangessa sai tarpoa. Vähän alle vitosta kuitenkin tuli mentyä, mutta keskisyke nousi 137 bpm:ään. Illalla tuli käytyä neljän viikon tauon jälkeen läiskimässä taas sulkapalloakin. Alkutahmeuden jälkeen peli alkoi kuitenkin sujumaan ihan mukavasti ja erävoittojakin tuli ihan hyvin. Neluriporukka oli jälleen ns. alkuperäinen.
Keskiviikkona kävin pyörällä toimistolla. Maastopyörä piti ottaa alle, sillä sen verran pahanoloinen keli vielä oli. Yön aikana oli tullut jälleen vähän uutta lunta, mutta onneksi ei niin paljon kuin oli peloteltu. Pyörätiet olivat paikoin ihan ok kunnossa, mutta paikoin oli pöperöä. Tunkkaamaan ei onneksi missään kohdassa joutunut. Aikaa kuitenkin aamupyöräilyssä kului melkein tunnin verran, kun kesäkelillä matka taittuu alle 40 minuutin. Illalla kotiin polkiessa pyörätiet olivat jo vähän aamua paremmassa kunnossa. Illalla tuli päräytettyä A käyntiin ja pukkasin nuoskalumet pois pihasta ja tieltä. Kovilla oli A:kin tuollaisen painavan lumimäärän kanssa.
Torstaina myös pyörällä toimistolla. Lumista oli edelleen ja asteen verran pakkasta. Illalla poljin trainerilla 75 minuutin treenin Zwiftissä. Keskitehot olivat 165W. Jalat olivat vähän väsyneet.
Myös perjantai oli toimistopäivä ja pyörä oli jälleen alla. Nyt alkoi olla pyörätiet jo ihan normaalissa talvikunnossa. Nollakeli alkoi jo jopa vähän sulattamaan ja loskauttamaan alustaa. Illalla tunnin kotisalitreeni.
Lauantaina lämpötila nousikin sitten jo reilusti plussan puolelle. Sulaminen oli lähtenyt käyntiin jo yön aikana, sillä jo aamulla auratut kevyenliikenteenväylät olivat melko sulat. Aamupäivällä alkoi tihuttamaan vähän vettä ja itätuuli oli aika reipas, mutta en antanut sen haitata, vaan lähdin tekemään juoksulenkkiä. Lenkistä tuli jonkin verran pidempi, mitä etukäteen suunnittelin. Matkaa kertyi 20 kilometriä ja aikaa kului 1:41, eli vähän päälle vitosta tuli mentyä. Sykkeet olivat vähän korkealla, 132 bpm. Reitti kulki Kolmenkulmantien, Elovainion, Ylöjärven kirjaston, Teivon ja Lamminpään kautta. Elovainiolle asti alusta oli melko sulaa, mutta sen jälkeen alkoi tulla enemmän sohjoisia ja liukkaitakin pätkiä. Jalassa ollut Nimbus ei pitänyt yhtään, jos oli vähänkin jotain muutta kengän alla kuin asfalttia tai soraa. Tämän lenkin perusteella voi ko. kenkämallin luokitellaan täysin kesäkengäksi. Juoksu ei ollut kauhean rennon oloista eikä liukkaat pätkät auttanut yhtään asiaa. Loppumatkasta alkoivat myös takareidet jumittelemaan, joten ostettua verkkovalmennusta pitää jatkaa vielä pitkään, jotta jalat saataisiin letkeiksi.
Sunnuntai oli Alastaro-päivä. Ehdein kuitenkin aamulla polkea trainerilla ramp-testin Zwiftissä. Heti sängystä pyörän selkään hyppääminen ei tapahtunut ihan jouhevasti, tai ainakaan testin tulos, FTP 244W, ei ollut kovin mieltä ylentävä. Tiputusta kevään viimeiseen testiin oli 10%, eli aika paljon. Tosin eipä tässä kesän aikana juurikaan ole mitään FTP-tason yläpitäviä treenejä tullut tehtyäkään, joten ei tuo tiputus kovin järisyttävä yllätys ollut. Jalka ei vaan jaksanut vääntää. Väli “Ihan OK” -tuntemuksesta sippaamiseen oli vähän turhan lyhyt.
Viimeinen kaksi viikkoa on otettu kaikin puolin melko kevyesti. Tällä viikolla on päässyt jo kevyesti tekemään jotain treenin oloistakin, mutta edellisestä viikosta tuli ihan nollaviikko.
Amsterdamista tulimme maanantain ja tiistain välisenä yönä. Maanantaina tuli tuli käveltyä jonkin verran Amsterdamin katuja, mutta jalat olivat sen verran tönkössä kunnossa, että tyydyimme pääasiassa ajelemaan ratikalla eri linjoja läpi ja katselimme vain kaupungin maisemia istualtaan. Portaiden käveleminen oli erittäin kivuliasta hommaa, ja tämä tuli todettua etenkin lentokentällä. Ja lentokenttiä tulikin teputeltua vähän enemmänkin, kun tulimme Riikan kautta Tampereelle.
Vielä tiistainakin jalat olivat sen verran kipeät, ettei koiralenkkiä ihmeenpää viitsinyt tehdä. Seuraavana yönä iski myös vilutauti ja keskiviikkoaamuna koronatesti näyttikin kahta viivaa. Keskiviikko tulikin pääasiassa makailtua ja välillä luettua ja vastailua työposteihin. Kuumetta oli ja päätä särki. Torstai olikin sitten jo parempi päivä. Kuumemittari ei enää näyttänyt ylilämpöä vaan paremminkin alilämpöä. Tämän vuoksi koneen ääressä pystyikin istuskelemaan enemmän, vaikka välillä tulikin vielä huilattua. Perjantaina nousi kuumetta taas vähän ja olo oli muutenkin heikompi, joten taas tuli lepäiltyä vähän enemmän.
Viikonloppuna alkoi sitten olo paranemaan ja kävinkin Sisun kanssa jo pidemmillä kävelylenkeillä.
Maanantaina uskaltauduin jo käymään toimistolla pyörällä. Mikään muu ei edellisen viikon taudista muistuttanut kuin että kurkkuun kertyi vielä limaa. Ja räkiminen ja röhiminen jatkui koko viikon.
Myös tiistaina kävin pyörällä töissä. Lämpötilat olivat nollan tuntumassa yötä päivää. Yöllä oli ilmeisesti vähän sadellut jotain, sillä pyörätiet olivat paikkoin märät ja myös liukkaat. Gravelin kesärenkaalla sai olla varovainen.
Keskiviikkona olin kotikonttorilla ja illalla tein tunnin kotisalitreenin.
Torstaina ja perjantaina kävin alkuviikon tapaan pyörällä töissä. Nyt oli onneksi taas kuivaa ja tiet kuivat eikä liukkaudesta tietoakaan, vaikka vähän pakkasen puolella oltiinkin melkein koko ajan.
Lauantaina aamupäivällä kävin kokeilemassa melkein kahden viikon tauon jälkeen juoksua. 11 kilometriä juoksin 4:44 min/km vauhdilla. Yllättävän hyvältä juoksu tuntui, vaikka keskiviikon salitreenistä kipeytyneet jalat vielä vähän vaivasikin ja muutenkin pakaran seudulla oli jumitusta. Korona ilmeisesti ei ollut mennyt keuhkoihin asti, kun sillä puolella ei tuntunut ollenkaan pahalta. Myös sykkeet (136 bpm) oli ihan ok. Ensimmäisestä koronasta tuli siis ilmeisestikin selvittyä säikähdyksellä. Päivällä tuli myös kaadettua pari-kolme puuta ja niiden kanssa temuamiseen menikin sitten koko päivä.
Sunnuntaina oli syksyn ensimmäinen kunnon pakkasaamu, kun mittari näytti ainakin 8 astetta miinusta. Aamupäivällä tuli tehtyä vähän klapihommia yms. ja iltapäivällä poljin sisäpyörää kahden tunnin ja vartin verran. Keskitehot olivat 166W ja -syke 123 bpm. Watopian maailmaan oli tullut pitkästä aikaa uusia reittejä ja sellainen tuli tällä kertaa poljettua. Reitti oli melko tasainen ja ihan hyvä niin ettei heti ylimenokauden päätteeksi tuli kovin kovaa rääkkiä.
Viikonloppuna meitä hauskuutti hoitosetteri Hertta, joka tuli perjantai-iltana ja lähti sunnuntai-iltana. Melkoinen vauhtipakkaus tuollainen nuori setteri vaan on. Ei oikein Sisu eikä palvelusväkikään pysynyt perässä.
Syyskauden pääkisaksi oli määritelty Amsterdamin marathon. Edeelisvuosien muutaman vaisumman marathonajan jälkeen oli taas tarkoitus lähteä tosissaan rikkomaan kolmen tunnin “haamurajaa”, joka on viime vuosina ollut aina tavoitteena. Tällä kertaa odotukset olivat korkeammalla, koska kesän ja alkusykysyn puolimarathonien ajat lupailivat ihan hyvää. Paikat olivat myös pysyneet melko hyvässä kunnossa, joten treenaamista oli päässyt jatkamaan ilman isompia taukoja.
Tulosodotuksia puolestaan heikensi vaiva, joka tuli kaksi viikkoa ennen starttia oikean patellajänteen alakiinnityskohtaan. Sain onneksi kuitenkin vaivaan kortisonipiikin puolitoista viikkoa ennen kisaa ja kipu rauhoittuikin tosi hyvin, vaikkei täysin hävinnytkään. Myös ennustettu heikohko sää aiheutti jännitystä, että kuinka heikko se starttihetkellä sitten lopulta onkaan. Kymmenen päivän ennustetta tulikin seurattua melko tiiviisti ja toiveena oli että alun ennusteen 11 asteen lämpö ja sadekuurot muuttuisivat päivien mittaan parempaan suuntaan.
Polvivaivan vuoksi kaksi viimeistä viikkoa tuli otettua treenien osalta erittäin kevyesti. Ehkä hyväkin niin. Kisaviikon maanantaina tuli poljettua sisäpyörää 80 minuuttia. Tiistaina kävin töissä pyörällä ja illalla tein kotisalitreenin. Keskiviikkona kävin uimassa pari kilsaa. Torstaina tein viikon ensimmäisen pienen juoksulenkin, jossa herättelin taas vähän kroppaa juoksuun. Vitosen verran juoksin ja vauhtina noin kolmen tunnin marathonvauhti. Lauantaina tuli myös iltapäivällä heräteltyä paikkoja kuuden kilsan rauhallisella lenkillä Amsterdamin kaduilla.
Kisapäivän aamuna kello herätti normaalin arkiaamun aikaan 5:30. Koska kisastartti olisi klo 9.00 ja hotellin aikaistettukin aamiainen alkoi vasta 6:30, niin aamupalaksi piti syödä kaupasta haalittuja eväitä. Minun mahani kun vaatii sen kolmen tunnin sulattelun ennen kisasuoritusta. Onneksi edellisenä iltana olimme käyneet kisajärjestäjän pasta partyssä syömässä itsemme ähkyyn, joten tankkauspuoli piti kyllä olla kunnossa, vaikka nesteen nauttiminen olikin jäänyt normaalia vähemmälle. Edellisenä päivänä olimme myös hakeneet jo kisanumeron, joten sen noutamiseen ei tarvinnut varata aamusta aikaa.
Yöllä oli tullut kunnolla vettä, mutta aamulla puoli kahdeksan aikaan kun kävelimme metropysäkille, niin enää vain ripotteli vähäsen. Ennuste päivälle oli kuitenkin edelleen se, että sadekuuroja olisi tiedossa. Lämpöä oli myös viimeisinä päivinä ennusteessa ollut 7 astetta, tuuli sen sijaan ei onneksi ollut niin kova kuin edellisinä päivinä. Metro oli vielä suht väljän oloinen, mutta päätepysäkiltä eteenpäin alkoi väkeä kertymään eri suunnista ja suuntana kaikilla oli kohti olympiastadionia.
Saavuimme kisapaikalle hyvissä ajoin, joten aikaa oli vähän pyöriä ja imeä itseensä kisatunnelmaa. Sää tuntui myös melko mukavalta. Kolmisen varttia ennen starttia riisuin itseni kisa-asuun, joka tällä kertaa oli ihan normi “lyhyt”-versio + irtohihat ja puffa. Juuri kun oli tarkoitus viedä reppu tavarasäilytykseen, alkoi vähän satelemaan vettä ja sitten saman tien enemmän ja sitten sade muuttuikin raesateeksi. Onneksi väentungoksessakin löysimme paikan katoksen alta, joten kamppeet pysyivät kuivina. Sateen rauhoituttua puin vielä kertakäyttösadetakin päälleni ja lähdin viemään tavaroita säilytykseen.
Alkuverkkaa en ollut ehtinyt tehdä yhtään, mutta yritin vähän hölkätä sen muutaman sadan metrin verran, mitä stadionille ja lähtöviivan tuntumaan oli matkaa. Aikaa starttiin oli vielä vartin verran ja totesin, että ykkösellä pitäisi vielä käydä. Ja kun en nähnyt pystypaikkaa lähtöalueella, niin oli pakko hölkätä ihmisten vastavirtaan ulos stadionilta ja etsiä tyhjennyspaikka ja sitten taas takaisin lähtösuoralle läpi ihmismassojen. Kun pääsin asettumaan lähtösuoralle suurin piirtein siihen kohtaan, jossa tavoiteajaltaan alle kolmen tunnin juoksijoiden piti olla, niin aikaa paukkuun oli vielä vähän alle kahdeksan minuuttia.
Siinä sitä sitten tuli seiskoskeltua tuhansien muiden juoksijoiden kanssa kuin sillit suolassa odottaen että kello tuli 9. Aika rauhallista tahtia minuutit tuntuivat kuluvan. Muusiikki raikasi, selostaja kailotti ja yleisö hurrasi. Pikku hiljaa alkoi ympäriltäni ihmiset heittelemään juomapulloja, sadetakkejaan yms. lämmittelyvaatetta radan sivuun ja pian myös itsekin riisuin kertakäyttösadettakini pois. Samalla huomasin, että olin jättänyt juoksuhanskani Tuulin taskuun vaatteita vaihtaessani, mutta sitä ei nyt parantunut surra, vaan toivoa ettei näpit jäätyisi.
Starttipaukun jälkeen ei omalta osaltani heti tapahtunut mitään. Kesti vielä toista minuuttia ennen kuin pääsin ylittämään lähtöviivan, mutta sitten pääsikin heti juoksemaan väljästi. Pari kymmentä metriä ennen lähtöviivaa oli nimittäin tehty järkevä sikaani, jossa väki pakkautui ennen lähtöviivaa ja pääsi sen jälkeen juoksemaan vapaammin. Ensimmäisen kilometrin pääsikin juoksemaan suht väljästi, mutta pian lähtöryhmä B:n juoksijat yhtyivät reitille ja muutenkin väki alkoi pakkautumaan ja alkoi sitten alkoikin olemaan ahtaampaa.
Väkeä oli reitin varrella paljon ja maisema, vaikka kaupungin kaduilla juostiinkin, olivat ihan näkemisen arvoisia, mutta päähuomio meni alkukilometreillä vain siihen, ettei hyppäisi kenenkään kantapäille tai ei itse kiilaisi kenenkään eteen, sillä seurauksella että tämä astuisi kantapäille ja tossu irtoisi tai kaatuisi.
Ensimmäinen 5 kilometriä meni aikaan 0:20:43, eli keskivauhti oli ihan spekseissä 4:09 min/km. Kymmenen kilometrin tolpalle tultaessa meno oli jatkunut entisellään. Ruuhkaa oli, vesilammikoita sai välillä väistellä, mutta sää suosi. Puffan oli saanut riisua päästä jo alkumetreillä ja irtohihojakin olin rullannut vähän alemmaksi. Kympin aika oli 0:41:26, eli tasaista 4:09 min/km keskivauhtia oli matka edennyt.
Noin 11 kilometrin kohdalla pääsin ohittamaan kolmen tunnin jäniksen – joka oli vetänyt reipasta ylivauhtia. Tämän jälkeen juokseminen muuttui väljemmäksi, sillä jänisten perään kerääntyy yleensäkin isompaa ryhmää ja sellaisista pitää päästä äkkiä ohi. 13 kilometrin kohdalla pääsimme pois kaupungin kaduilta ja lähdimme juoksemaan Amstel-joen reunustaa kohti etelää. Tässä kohtaa meno väljeni entisestään, mutta ei vieläkään tarvinnut yksin juosta. 15 km:n kohdalla kello näytti aikaa 1:01:54, eli vauhti oli jopa vähän parantunut alkuun nähden. Syynä tähän oli varmaankin väljempi juoksureitti ja varmaankin oli myös myötätuultakin.
Amstelin vartta kohti etelää juoksimme kuutisen kilometriä. Jossain välissä vastarannalla näkyi kisan kärkiryhmä – aika monta kilsaa oltiin jo tässä vaiheessa mustia miehiä perässä. Joella oli myös kaikennäköistä toimintaa. Oli soutajia ja orkesterilautta ja muutakin metkuilua. Sää oli edelleen hyvä, ei ollut ongelmia ja meno maistui, piti vaan muistaa nauttia vielä kun pystyi. Joki ylitettiin vähän ennen 20 kilometrin väliaikapaikkaa, ja siinä kohdassa olikin reitin siihen asti kovin ylämäki, tosien ei sekään mikään paha ollut. Välittömästi kahdenkympin jälkeen alkoi vähän ripottelemaan vettä. Melko nopeasti sitä alkoi tulla enemmänkin ja tuuli voimistui melkoisesti ja tietenkin vastatuuleksi. Puolimatkan aika oli 1:26:55, eli keskivauhti 4:07 min/km, joka oli jopa tavoiteaikaani nopeampi, mielessä pyöri vaan, että toivottavasti hieman ylikova alkuvauhti ei kostautuisi.
Suuntana oli siis takaisin kaupunkiin päin, ja Amstelin varrelta käännyimme pois 26 kilometrin kohdalla. Isompaa sadekuuroa ei onneksi tullut, vaan sade jatkui kuurottaisena ja lakkasi ennen kaupunkia kokonaan. Myöskään tuulen vaikutusta juoksuun en juurikaan huomannut. Välillä pääsi peesailemaan ja muutenkin tuulen suunta kääntyi sivuun. Vauhti oli pysynyt edelleen hyvänä, sillä 25 kilometrin kohdalla aikani oli 1:43:04, eli keskari oli pysynyt puolimatkaan nähden samana. Nyt tosin alkoi jo pakaroiden seudulla tuntumman jäykkyyttä, mutta kilometriaikoihin se ei vielä näyttänyt vaikuttavan.
Kaupungin puolelle päästyä alkoi reitin varrella olemaan taas enemmän kannustusta. Välillä huuto otti jopa korviin ja mökä tuntui olevan paikoin ihan jatkuvaa. Mukavaa oli kuulla usein myös oma nimen huuto, silla numerolapussa oleva nimi näkyi hyvin yleisölle ja lyhyt nimi oli varmaan helppo huutuu (Tumii). Saihan huudoista tsemppiä ja sitä alettiin pikku hiljaa tarvitsemaankin. 30 kilometrin kohdalla aika oli vieläkin yllättävän hyvä 2:03:56, keskivauhti .4:08 min/km. Tuolla vauhdilla mentäisiin hyvin uuteen ennätykseen ja vähän olisi vielä varanttiakin.
Kilometrin taittuessa alkoi jäykkyys ja kivut pahenemaan ja olemaan sitä luokkaa, että vauhti väkisinkin rauhottui. Etenkin viimeisellä kympillä joutui ihan tosissaan tsemppaamaan itseään, ettei antaisi kivulle valtaa ja luovuttaisi tai edes rauhottaisi menoa. Mentävä oli niin kauan vain kuin pystyssä pysyisi. Melko usein sai itselleen toitottaa, että “se on vaan kipua, ei sen kummempaa”. Vaikka kipu on tietenkin aina merkki jostain huonosta, niin tämä kipu oli kuitenkin sellaista, että tiesi sen olevan vaaratonta ja sen tuottamat vauriot tultaisiin kärsimään jokusen seuraavan päivän aikana. 35 kilometrin keskari 4:09 min/km oli edelleen yllätys, ettei vauhti ollut hiipunut sen enempää. Vieläkin oltiin siis enkkavauhdissa.
Viimeisellä seitsämällä kilometrillä tuli jo vähän laskeskeltua, että kuinka hitaita kilometrejä viimeiset saisivat olla, jotta vielä pääsisi tavoitteeseen, eli alle kolmeen tuntiin. Sen verran huono oli jo luottamus jalkojen kuntoon, että tuollaista piti laskea. Siinä vaiheessa kun yli viiden minuutin kilsat veisivät tavoitteeseen, niin aloin jo uskomaan siihen. Tosin esimerkiksi paha takareisikramppi voisi lopettaa juoksun kokonaan heti siihen paikkaan. Tosin oireita sellaisesta ei ollut ollut, eikä muitakaan krampin oireita missään. Vatsakin oli toiminut, eikä syödyt geelit tai juodut urheilujuomat olleet tökkineen tai alkaneet pistämään. Vessahädästäkään ei ollut tietoakaan missään vaiheessa. Yllättävää oli myös, että viimeisin polvivaivakaan ei ilmoitellut itsestään yhtään. Adrenaliinitasot taisivat olla melko korkealla. Ainoa ongelma oli vain jumalaton kipu jaloissa jota oli jatkunut, onneksi vain, jokusen kilometrin ajan.
40 kilometriä, periaatteessa loppusuoran tuntua kun kaupungin kadut oltiin aidattu molemmin puolin. Niiden välissä joukoittain juoksijoita ja aitojen ulkopuolella massoittain kannattajia. Näin ilmeisesti oli äänistä päätellen. Itse keskityin katsomaan jälleen pääasiassa vain katuun, että mihin astuisi ja mutkissa olemaan tarkkana ettei, vähän liukkaanoloinen, tossu lipsahtaisi vesilammikossa tai ratikkakiskolla. Se olisi tässä vaiheessa melko kohtalokasta, sillä silloin olisi varmasti joku kramppi päällä ja siitä eteenpäin pääseminen jopa mahdotonta. 2,2 kilsaa ennen maalia oli melko selvää ettei ennätykseen ollut mahdollisuuksia, sillä aikaa siihen oli vain 8:20, joka tarkoittaisi 3:45 min/km vauhtia. Periaatteessa tuo olisi ollut madollista, mutta käytännössä näillä jaloilla tässä kohtaa, ei.
Kun olympiastadionin portti alkoi lähestymään alkoi mökä taas kasvamaan. Stadionille päästyä mökä vaan kasvoi entisestään ja kuulutukset pauhasivat. Ennätyksestä jääminen ei haitannut tässä vaiheessa tippaakaan, vaan nyt piti vain nauttia kymmenin muiden loppusuoralla olevien juoksijoiden kanssa tunnelmasta ja maaliin pääsystä. Maalivaatteen päällä oleva kello näytti 2:57:46 (bruttoaika), mutta kun nettoaika lasketaan lähtöviivan ylityksen jälkeisestä ajasta, niin virallinen aikani oli 2:56:25.
Bruttoajan perusteella sijoitukseni koko marathonilla oli 825.(/16068) ja kaikista 12049 miehestä 787. Nettoajan perusteella olin ikäsarjassani (M50) 26., eurooppalaisita viiskymppisistä 23., pohjoismaalaisista 3. ja ykkönen suomalaisista viiskymppisistä. Täytyy sitä jollain perusteella olla ykkönen. Ei onneksi tarvinnut mennä kaupunki- tai katukohtaiseen tarkkailuun.
Maaliviivan ylityksen jälkeen hämmästelin myös oloani. Ei ollut ollenkaan heikko olo, eikä edes meinannut päässä pimentyä. Ilmeisesti jalkojen kunto esti ottamasta ihan kaikkea irti itsestä ja tämän vuoksi olokaan ei ollut ihan kuoleman väsynyt. Pikkuhiljaa pääsin etenemään kohti stadionin uloskäyntiä, jota ennen jaettiin vielä osallistumismitalli sekä muoviviitta, jolla sai pidettyä vähän lämpöä niskassa. Tässä kohtaa alkoi myös nousemaan vähän tunteetkin pintaan, sen verran koville kroppa oli tainnut kuitenkin joutua. Stadionin ulkopuolella sai sitten banaanin ja vähän juotavaa. Aika vähiin tarjoamiset jäivät järjestäjän osalta – no, kisapaita oli sentään saatu jo edellisenä päivänä. Varusteiden noutoon ei onneksi tarvinnut jonottaa, ja muutenkin liikkuminen oli vielä väljää, tosin kuin kuulemma myöhemmin kun kaikki paikat olivat ihmisiä täynnä, eikä eteenpäin päässyt kuin matelemalla. Onneksi tuli siis päästyä maaliin ensimmäisen tuhannen juoksijan joukossa.
Kun olin saanut vähän kuivaa vaatetta yläpäähäni lähdin vaeltamaan kankein jaloin kohti metropysäkkiä, josta olisi vain kymmenen minuutin matka hotellihuoneeseen. Kävi kuitenkin ilmi, että kyseinen pysäkki oli suljettu lähtevältä liikenteeltä, koska puolimarathonille tulijat, jotka lähtisivät matkaan vajaan parin tunnin päästä, olivat täyttäneet koko aseman. Onneksi muutamalla muullakin oli sama ongelma kuin minulla, ja lähdin seuraamaan yhtä ranskalais(?)pariskuntaa. Reilun puolen kilometrin siirtymään tulikin kaksi kilometriä lisää. Se ei ollut mikään mieltä ylentävä lisämatka jäykillä jaloilla, nälkäisenä ja sadekuurojen siivittämänä. Lopulta kuitenkin hotellihuoneeseen tuli päästyä ja sen jälkeen saunaan. Ensi vuonna sitten varmaankin jonnekin muualle juoksemaan.
Kyllä se patellajänteen kiinnityskohta otti vaan kovasti itseensä viikonlopun juoksuista. Onneksi olin varannut jo aiemmin ajan ortopedille ihan muusta syystä, mutta pääsin nyt näyttämään polvivaivaanikin samalla kertaa. Sain siihen kortisonipiikin ja se tuntuikin auttavan ongelmaan. Alkuperäinen syy ortopediaikaan oli alavatsalihaksen (tai mikäköhän sen oikea nimi nyt onkaan) vaivat, epäilin että todellinen syy on nivusessa ja lähentäjässä, joka vaivaa aina silloin tällöin. Ehkä ns. “urheilijan tyrä”. Ortopedi antoikin minulle lähetteen ultraan ja pääsinkin sinne vielä samana päivänä. Sieltä tosin ei löytynyt mitään, ei tyrää eikä muutakaa vakavampaa repeämää, jonka ultralla näkisi. Eli hommaan ei tullut tällä kertaa selvyyttä. Seurataan tilannetta. Kolmas vaiva, jota ortopedille valittelin oli kyynärpääkipu, ja siihen sain diagnoosin, että “golf-kyynärpää”. Eli nyt olen minäkin päässyt kyseisen harrastuksen pariin, ainakin vaivojen osalta.
Nyt kun alkuviikosta vaivasi polvi, ja keskiviikkona sain kortisoonipiikin, jonka vuoksi piti pitää muutama päivä lepoa, ja viikonloppuna oli muuten vaan paskaa ulkokeliä, niin piti keksiä jotain muuta kuin juoksua ja kelien puolesta mielellään sisällä. Tällä viikolla tulikin käytyä taas pitkästä aikaa uimahallissa polskimassa ja sisäpyöräilykausikin tuli avattua.
Maanantaina kävin vielä pyörällä töissä. Vähän pyöräilykin polveen tuntui, mutta ei pahasti. Illalla vielä kolmen vartin kotisali.
Tiistaina kävin illalla Tesoman uimahallilla uimassa vaparia kahden kilometrin verran. Pienissä pätkissä uin ja rauhassa vetelin ja yritin muistella hyvää uintitekniikkaa. Illalla käytiin vielä pyöräilemässä Tuulin kanssa graveleilla Nokian Pyhäjärven rantoja aina Sorvassa asti. Matkaa kertyi 32 kilometriä ja rauhallisesti mentiin. Pimeäkin pääsi yllättämään, mutta onneksi edes minulla oli lamppu mukana.
Keskiviikkona ensimmäistä kertaa lomien jälkeen autolla töissä, kun piti käydä aamupäivällä siellä ortopedilla ja iltapäivällä ultrassa. Tästä tuli siis täyslepopäivä.
Torstaina kävin myös varmuuden vuoksi vielä autolla töissä. Illalla tein tunnin kotisalitreenin.
Perjantaina kotikonttoripäivä. Aamupäivällä kävin jälleen Tesoman uimahallissa. Tein vähän samantyyppisen harjoitteen kuin tiistainkin uintikerralla. Vähissä oli tälläkin kertaa porukka radalla. Yksi toinen oli samaan aikaan radalla, mutta eipä siitä haittaa ollut, vaikka melko usein hänet saikin ohittaa. Illalla puolentoistatunnin jalkahieronta Karhulla.
Lauantaina ulkona loikotti vettä, myrskytti ja lämpöä vain jokunen aste, joten jotain sisäaktiviteettia piti keksiä. Päivällä otinkin sisä-trainenrin käyttöön viiden kuukauden tauon jälkeen. Kaksi tuntia jaksoin veivata 150W keskiteholla. Ihan ok meni eikä polveenkaan ihan kauheasti tuntunut. Maantiepyörä tuli myös nostettua talviteloille ja odottamaan osasarjapäivitystä. Eiköhän senkin homman kimppuun pian päästä.
Sunnuntaina vähän jänskätti kun lähdin päivällä kokeilemaan pienellä juoksulenkillä polven kestoa. Ihan hyvin ja ilman isompia kipuja 8.6 kilometrin lenkki meni. Sen verran tarkasti tuli kuitenkin polvea kuulosteltua, ettei se ihan oireeton ollut, mutta kun ei ole aiemmin noin tarkkaan siihen kiinnittänyt huomiota, niin paha sanoa oliko tuntemukset kuitenkin ihan normaaleja. Vauhti oli 4:35 min/km luokkaa, eli ei ihan köpöttelyvauhtiakaan tullut mentyä. Keli oli jo melko syksyinen, sillä lämpöä ei ollut kuin kolme astetta ja pohjoisesta tuuli kovaa. Taitaa olla niin, että kesäkamppeita saa alkaa jo pesemään kaappiin odottamaan ensi kevättä.
Lämmin syksy on jatkunut. Juostessa on tarjennut vielä melko keveissä kamppeissa, mutta työmatkapyöräilyissä olen kyllä jo siirtynyt pitkiin vetimiin. Pyöräteillä alkaa olemaan myös jo sen verran irtolehteä, että graveli on ollut ihan paikallaan, sillä maantiepyörän sliksillä voi tulla helposti äkkinäisiä vaaratilanteita. Tosin yksi vaaratilanne kyllä tulikin, mutta ihan muusta syystä, sillä eräs pimeä pyöräilijä meinasi ajaa kylkeeni kun käännyin hänen eteensä. Pimeää oli, hänellä ei valoja eikä heijastinliiviä, ja katuvalokin taisi olla sillä kohtaa pimeänä. Onneksi minulla oli valot, niin ei tullut törmäystä. Kuulin vaan jarrutusäänet ja näin jonkun vilahtavan pyörän takapuolelta ohi. Perkele noita itsemurhakandidaatteja.
Tällä viikolla päättyi myös valtakunnallinen ns. kilometrikisa. Siinä on koottu porukoita, jotka merkkaavat ylös pyörräillyt kilometrit toukoukuun alusta syyskuun loppuun. Itse olen ollut yhdessä Valmetin porukassa mukana ja minulle kertyi tuolle ajalle merkintöjä reilun 6100 kilometrin verran.
Maanantai piti olla lepopäivä, mutta pyöräilyä kuitenkin vähän tuli. Ensinnäkin kävin pyörällä töissä, ja sitten illalla teimme vielä Peetun kanssa kevyn noin tunnin pyörälenkin Nokian pyöräteillä. Lounaasta puhalteli reippaasti, mutta lämpöä oli sentään vielä noin 15 asteen verran.
Tiistaina oli kotikonttoripäivä ja aamupäivällä kävin juoksemassa 12 kilometrin lenkin 4:36 min/km vauhdilla. Ihan ok kulki, suht peruskauraa, ei mitään ihmeellistä. Illalla poljin vielä Ylöjärven liikuntakeskukselle pelaamaan puolentoista tunnin sulkapallonelurit. Eipä sielläkään mitään ihmeellistä.
Keskiviikkona olin taas toimistolla pyörällä. Piti ottaa maantiepyörä alle, kun gravelista oli eturengas tyhjänä enkä jaksanut aamulla sitä alkaa paikkaamaan. Iltapäivällä tulin Jasperintien kautta kotiin, josta kertyi muutama ylimääräinen polkemiskilometri. Kävin myös Juoksemassa noin 14,5 kilometrin lenkin Kolmenkulmantien ja Teivon kautta. 4:45 min/km vauhdilla ja 127 bpm:n sykkeillä lenkki tuli mentyä, eli ihan speksien mukaan. Hyvä keli ja ihan mukavasti kulki, jopa melko kevyesti.
Torstaina taas pyömatkapyöräilyt ja illalla 50 minuutin kotisalitreeni pienen salitauon jälkeen. Edelleen vatsalihas vähän kipuilee, mutta pystyin melko hyvin tekemään core-treeniäkin.
Perjantaina aamulla juoksin pitkästä aikaa töihin. Ihan kiva keli aamukuudelta, kun on pimeää, katuvaloja ja syksyn lehtiä maassa. Vielä kun meni Pyynikin kautta, niin pimeydestäkin huolimatta oli ihan mukavan näköistä. Tosin vahti-syke -suhde vähän kärsi, kun joutui nousemaan näkötornille asti, mutta siltikin keskari oli vähän alle vitosta ja keskisyke 129 bpm. Matkaa kertyi vajaat 17 kilometriä ja tuolla vauhdilla aikaa kului 1:23. Vähän olivat jalat väsyneet, mutta suht ok kuitenkin kulki. Illalla Tuuli haki töistä ja käytiin elokuvissa katsomassa Poirottia.
Lauantaina iltapäivällä kävin juoksemassa reilun 13 kilometrin lenkin Nokian paloaseman kautta. Treeni sisälsi 10 kilometriä noin marathon-vauhtista menoa, eli tuo kymppi meni 4:08 min/km vahdilla. Melko mukavasti juoksu kulki, vaikka jalat olivatkin vähän väsyneet ja lihaksetkin kipeät perjantain puolipitkästä juoksusta ja torstain salitreenistä. Ainoa miinus oli, että kovan osuuden jälkeen verkkakilometrillä alkoi vasen polvi vähän sattumaan. Toivottavasti ei mitään sen vakavampaa. Lauantaina huomasin, että taas oli gravelin etukumi tyhjänä. Nyt on sen verran monta kertaa tyhjentynyt, että vaihdoin oikein päälikumin uuteen, kun sellainen oli jemmassa. Toivottavasti nyt ei tule reikiä niin helposti.
Sunnuntaina päättyi määräviikko pitkään juoksulenkiin, joka kulki Tesomajärven ja Tohlopin kautta Hiedanrantaan Reuharinniemeen, josta suuntasin pienten kiemuroiden ja eksymisien kera kohti Niemenrantaa ja Lielahtea. Kotiin tulin Lamminpään ja Haukiluoman kautta. Matkaa kertyi melkein 27 kilometriä, pari kilsaa suunniteltua enemmän, ja aikaa kului 2:17, eli keskariksi tuli 5:07 min/km. Keskisykekin oli vauhtiin nähden ihan hyvä, 121 bpm. Lämpöä oli 12 astetta ja tuuli puhalteli lännestä päin, mutta ei kovin häiritsevästi. Aina välillä tuli vesisuhjukuuroja, mutta eipä ne oikein kastellut. Juoksu kulki ihan rennosti eikä viikon kilometrit kauheasti tuntuneet. Ainoa ongelma oli vasen polvi, joka tuntui tai jopa sattui joka askeleella. Täytyy toivoa, ettei tämä ollut virhelenkki ja polvi paranee pikaisesti.
Tällä viikolla oltiin Sisun kanssa kahdestaan kotimiehinä melkein koko viikko, kun Tuuli oli Kiilopäällä kokemassa tämän syksyn ensilumet. Konttorilla en käynyt tällä viikolla kertaakaan, mutta yksi työmatkapäivä oli. Loppuviikosta oli myös vähän mökkeilyä.
Reenejäkään ei viikolle kauheasti mahtunut eikä mahdutettu, joten hikitunnit jäivät melko vähiin, vaikka säiden puolesta olisikin voinut ulkoilla enemmänkin.
Maantaina painoi vielä edellisen viikonlopun kisailut. Illalla kävin puolentoista tunnin hieronnassa Karhulla. Vähän keveymmin hierottiin, mutta silti kipeitä paikkoja löytyi.
Tiistai oli työreissupäivä Helsingissä, joten sulkapallot ja muutkin treenit jäivät vallan väliin.
Keskiviikkona pääsin sentään töiden jälkeen tekemään juoksulenkin. 14 kilometriä köpöttelin 4:40 min/km vauhdilla Ikuri – Kalkka – Tesoma -akselilla. Suht mukavasti juoksu kulki, vaikkei jalka nyt ihan tuoreimmillaan vieläkään ollut, etenkin näin työpäivän jälkeen.
Torstaistakin tuli lepopäivä, kun heti töiden jälkeen lähdimme Sisun kanssa ajelemaan kohti Vehkajärveä, eikä mökillä enää inspiroinut lähteä lenkille. Laituri tuli nykäistyä ylös järvestä ja soutuvene käännettyä nurinpäin odottamaan talven lumia.
Perjantaina tein työpäivän mökiltä käsin ja työpäivän jälkeen kävin pyöräilemässä 2,5 tunnin gravelilenkin. Reitti kulki vähän siellä sun täällä Murronharjun ja Palojoen välillä. Matkaa kertyi 64 kilometriä Jälleen tuli tutustuttua vähän uusiin hiekkapätkiin. Lämpö oli mukava 20 astetta. Lyhyillä pärjäsi hyvin, vaikka lounaasta tuuli puhaltelikin aika napakasti.
Lauantaina aamupäivällä tein juoksulenkin Valajärventien, Tursan ja Metsärannan kautta. Matkaa kertyi 23,6 kilometriä ja aikaa kului 1:57, eli keskari oli vähän alle vitosta. Keskisyke oli 128 bpm, joka oli vähän turhan kova pitkälle lenkille. Tosin tämä ei ollut ihan PK1-vauhtia, joten sykkeetkin saivat nousta vähän korkeammalle. Edelleen oli tuulista, mutta se ei kauheasti haitannut. 15 astetta oli lämpöä ja taivas oli pilvessä, mutta sadetta ei lenkin aikana tullut, vaikka aamulla ja iltapäivällä satelikin.
Sunnuntaina olinkin sitten jo taas kotinurkissa. Heti aamulla lähdin tekemään pidempää maantiepyörälenkkiä. Tarkka satanen siitä tuli kun kiersin ensin Säijän-lenkin ja sitten Nokian siirtymän kautta Siuron-lenkille. Vielä piti tulla Teivon ja Lamminpään kautta kotiin, jotta taivoitesatanen tuli täyteen. Olikohan tämän kauden viimeinen ulkosatku. Lämpöä oli 15 astetta ja lännestä puhalteli melko kovin. Vastatuulipätkillä sai tehdä töitä ihan kunnolla. Aikaa kului 3:26, joten keskari nousi (tai jäi) vähän päälle 29 km/h. Keskitehot olivat 175W. Jalka ei ollut ihan tuoreimmillaan, edellisen päivän pitkähkö juoksulenkki taisi vielä painaa.
Kisaan valmistava viikko oli kevyt. Tosin alkuviikosta en vielä tiennyt, että lähdenkö lauantaina Jyväskylään juoksemaan puolimaratonia. Seurasin sääennusteita ja tein vasta perjantaina päätöksen ilmottautua kisaan mukaan. Tosin verkkoilmottautuminen oli jo silloin päättynyt, joten jälki-ilmo piti tehdä paikan päällä, joten päätöksen lähtemisestäkin sai venyttää vielä lauantaiaamuun asti. Silloin sääennuste näytti, että sade lakkaisi Jyväskylässä klo 15, kun juoksun startti olisi 15:15. Tuuliennuste oli kylläkin huono, sillä reipaahkoa lounaistuulta oli luvattu, ja tuo suunta puhaltaa pahasti vastaan reitin avonaisimmassa kohdassa ja toisaalta myötätuuliosuus on suojassa, joten kunnon takatuuppariakaan ei siitä saisi.
Syksyyn päin sään osalta on menty. Iltapäivällä pyöräillessä juuri ja juuri tarkenee lyhyissä punteissa, mutta aamulla pitää olla melkein jo vähän enemmän kampetta päällä. Vettäkin on jokusena päivänä sadellut, mutta tätähän tämä syksy on, ja tervetuloa vaan.
Maanantaina olin konttorilla maantiepyörällä, kun iltapäiväksi ennustettiin ihan kelvollista säätä, ja kotiin päin pyöräilinkin vähän pidemmän kautta. Tosin kelvollinen sää muuttui parinkymmenen kilometrin polkemisen jälkeen vesisuhjuksi ja sitä riitti sitten koko loppumatkan ajan. Tuulta ei onneksi ollut eikä vettäkään niin paljon tullut, että olisi tien pahasti kastellut, mutta kamppeet tulivat kuitenkin kunnolla märäksi. Lämpöäkin oli vielä 16 astetta, joten ei siinä kylmä tullut. 71 kilometriä tuli poljettua ja aikaa tuohon meni 2:20. Keskari oli siis vähän päälle kolmeakymppiä ja keskitehot 183W.
Tiistain olin kotikonttorilla. Aamulenkin jätin väliin ihan tarkoituksella, jotta saisi kevyen viikon. Illalla oli kuitenkin “pakollinen” sulkapalloneluri. Pelit kulkivat ihan ok ja mailaankin olin saanut uudet jänteet ja nekin tuntuivat ihan asiallisilta. Pelikavereista Mika oli vaihtunut Mikkoon.
Keskiviikkonakaan ei ollut ohjelmassa kuin työmatkapyöräilyt. Aamulla oli vähän märkää vaikkei enää satanutkaan. Mukaan olin ottanut vähän sadekamppeita mukaan, kun iltapäiväksi oli luvattu taivaalta vettä. Ihan turhaan nuo kamppeet olivat mukana, eihän sitä silloin mitään sada kun siihen varautuu. Otin jopa muutaman kilometrin lisämittaa kotimatkalle.
Myös torstaina olin toimistolla pyörällä. Kuivaa oli ja kotiin päästyäni kävin tekemässä 5 kilometrin juoksulenkin, jonka aikana otin lyhyitä “tolppavetoja”. Vähän jalkojen virittelyä kisaa varten.
Perjantaina olin kotona ja pidin täyslepopäivän. Pari koiralenkkiä piti kylläkin tehdä, sillä Tuuli lähti viikoksi pohjoiseen ja nyt ollaan Sisun kanssa kahdestaan kotimiehinä.
Lauantaina yhdentoista aikoihin lähdimme Sisun kanssa ajelemaan kohti Jyväskylää. Tunnin ajon jälkeen poikkesin Lähkipohjan Nesteelle syömään noutopöydän. Samalla tuli myös Sisua pissatettua. Jyväskyllän saavuin noin 13:30 ja aikaa tuntui olevan ennen kisastarttia ihan hyvin, mutta kiire siinä meinasi kuitenkin tulla. Ensin piti löytää parkkipaikka ja sitten pikaisesti ilmottautumaan kisaan, tämän jälkeen takaisin autolle ja Sisun kanssa pikainen pissalenkki ja kamppeiden vaihtoa ja sitten taas parkkihallilta kisapaikalle repun vienti varustesäilöön ja vessakäynti. Suunnitelma oli, että puoli tuntia ennen lähtöä pääsisin verkkaamaan, ja kun koko ajan teputti, niin juuri tuohon aikatauluun ehdein.
Verkkaan lähdössä alkoi satamaan, mutta en antanut sen häiritä, vaan yritin hakea paikkoihin lämpöä ja muutenkin sykkeen ja hengityksen auki, ettei sitä tarvisi tehdä kisan ensimmäisillä kilometreillä. Sitten vähänksi aikaa sateensuojaan, viimeinen vessakäynti ja kohti lähtöviivaa. Ennen starttia sade onneksi lakkasi eikä kamppeetkaan olleet päässeet kovin märäksi. Ei muutenkaan ollut kylmä vaikka tuuli osuikin lähtöpaikalle melko hyvin. Lämpöä oli 17 astetta.
Reitti kulki Jyväsjärven ympäri myötäpäivään ja puolimaratonilla reitti juostiin kahteen kertaan. Tällä säällä reitin ensimmäiset ja viimeiset puolitoista kilometriä juostiin vastatuuliosuutta. Onneksi nuo pätkät olivat kuitenkin melko suojaisia eikä tuuli päässyt häiritsemään kauheasti. Länsituuli olisi ollut paljon huonompi suunta.
Lähtöviivalla oli melkein tuhat puolimaratonille lähtijää. Itse hain paikan melko läheltä lähtöviivaa, jotta pääsisi heti alusta juoksemaan vapaasti. Jyväskylässä on perinteisesti, ainakin yleisessä sarjassa, ihan hyvä taso ja tälläkin kertaa kovia menijöitä oli änkenyt lähtöviivalle. Lähtöpaukusta meinasi tulla jopa tönimistä, kun nämä kovat menijät yrittivät hakea parempia juoksulinjoja. Ensimmäisillä sadoilla metreillä pitikin katsoa tarkasti oma linjansa, ettei juossut kenenkään kantapäille, ja vähän sivuillekin vilkuilla mutkissa ettei pahemmin kiilannut ketään. Oman mausteensa toivat myös maratoonarit, jotka olivat lähteneet matkaan kolme tuntia aiemmin, mutta niitä 4-5 tunnin menijöitä oli vielä paljon reitillä ja ne tulivatkin selkä edellä melko äkkiä vastaan, kun kilometrivauhti meidän ja heidän välilään oli helposti sen 2 min/km. Pari kertaa meinasinkin jonkun selkään juosta kun tuli yhtäkkiä eteen.
Ensimmäiset kilometrit olivat paikkojen hakemista. Ohituksia tuli puolin ja toisin, mutta pikku hiljaa asetelmat alkoivat muodostua. Itse vedin alkuun omaa letkaa. Tai pääasiassa ei ainakaan ketään ollut edessäni ja takaani kuului teputusta ja huohotusta. Joku meni välillä ohi, mutta pian jättäytyi taas taakseni.
Suunnitelmani juoksuun oli Turun tapaan lähteä 3:50 min/km vauhtia ja katsoa kuinka pitkään sitä jaksaisi. Ensimmäiset kilometrit menivätkin ihan tavoiteaikaa, mutta melko pian huomasin ettei mihinkään ennätysaikaan ollut mahdollisuuksia, sillä kilometriajat alkoivat tippumaan sinne 3:55 min/km tasolle. Tosin oli siellä joukossa muutama tavoitevauhtia parempikin kilometri. Jalat olivat ihan kunnossa eikä vatsalihasvaivakaan vaivannut juoksussa. Noutopöytälounas tosin taisi olla sitten kuitenkin liian raskas, vaikka yritin olla sen kanssa varovainen. Palleassa alkoi tuntumman vähän turhan aikaisessa vaiheessa pistosta, mutta loppujen lopuksi ei se sitten alkanut niin pahasti vaivaamaan, että olisi vaikuttanut juoksuun, vaikka sitä pitikin koko ajan kuulostella että paheneeko.
Noin yhdeksänteen kilometriin asti olin pääasiassa vetänyt letkaani, mutta siinä kohtaa yksi lähti ohitseni ja liimauduin hänen kantaansa, vaikka siinä pitikin omaa vauhtia vähän nostaa. Tosin vetomiehenä vauhtini oli vähän lässähtänyt ja tämä antoikin hyvin pienen lisä-buustin menoon ja luulen että tässä vaiheessa takana oleva letkakin vähän venähti (tosin en katsonut takajoukkoja, muuta teputuksen äänestä päättelin). Kympin aikani oli 38:25.
Ohittajani lähti toisen kierroksen alussa menojaan eikä ollut mitään järkeä lähteä hänen mukaansa. Takanani alkoi taas kuulumaan teputusta ja siellä olikin varmaan ennen toisen kierroksen alkua ohittamani juoksija. Kilometriaikani pysytivät melko takaisesti 3:55 min/km tuntumassa, tosin pari huonompaa kilsaakin oli, mutta niissä taisi olla nousua vähän enemmän. Vähän ennen 16 kilometriä ohitseni juoksi ensin yksi Joutsenon Kullervon mies ja heti sen perään nainen, joka oli ohittanut minut ensimmäisellä kierroksella suurin piirtein samassa kohdassa, mutta jonka olin puolestani ohittanut ennen ensimmäisen kierroksen päättymistä. Tämä kaksikko lähti vähän karkumatkalle eikä ihan kantapäiltäkään kuulunut enää ääniä, joten takapainekin hävisi.
Jossain 18 kilometrin kohdilla, rantasuorilla, alkoi kuitenkin edessäpäin näkymmän selkiä joihin voisi olla vielä mahdollisuuksia. Viimeisellä kolmosella sainkin puristettua itsestäni vielä lisävauhtia ja tiputettua kilometometriajat taas alle 3:50 min/km:n. Ensin sain ohitettua pari kilpailijaa ja kun neljä kilsaa aiemmin minut ohittanut mies-nais -kaksikko alkoi tulla myös lähemmäksi laitoin kaiken peliin. Noin 600 metriä ennen maalia ohitinkin tuon kaksikon ja vielä yhden muunkin. Sitten vaan sellainen loppukiri ettei ketään tulisi enää ohitseni. Eikä tullutkaan. Tärkeää tuossa viimeisissä ohituksissani oli, että siinä pääsin Joutsenon Kullervon miehestä ohi, joka oli samassa sarjassa kuin minäkin ja tuo viime hetken ohitus takasi minulle M50-sarjan voiton. Hilkulle meni, mutta ilman tuota loppua, juoksusta olisi jäänyt vähän valju maku, vaikka jälleen tulikin 1:21-alkuinen aika. Tuollaiset lopputaistelut ja etenkin niissä pärjääminen, voi pelastaa koko kisafiiliksen. Tiukkaa tuossa M50-sarjassa kyllä oli, sillä kakkonen hävisi vain 7 sekunttia ja kolmonen 42 sekunttia. Tosin tuo kolmonen oli vielä 16 km:ssä vain kaksi sekunttia minun perässäni. Kaikista puolikkaan juoksijoista olin sijalla 22.
Tänä kautena tuli juostua kolme puolimaratonia, ei niitä lisää enää kyllä tule. Kaikissa niissä sain 1:21-alkuisen ajan ja kaikki kolme mahtui kaikkien aikojen top-5 aikoihini. Kaikissa sain myös M50-sarjan voiton. Eli tuolta osin kyllä ihan hyvä puolimaratonkausi.
Sunnuntaina aamupäivä olikin sitten melko sateinen. Vetta loikotti siihen malliin ettei ulos tarvinnut mennä ennen puoltapäivää, tai no käytiin me Sisun kanssa pikainen pissalenkki. Iltapäivällä alkoi sitten poutaantumaan ja aurinkokin paisteleen. Lähdin kevyellä graveli-lenkille. Suuntasin ensin Pitkäänniemeen ja sieltä Edeniin, josta jatkoin Nokian Pyhäjärven rantapolkuja. En ollut ennen noita polkuja ajanutkaan ja ihan hienoja reittejä tuoltakin löytyi. Takaisin kotiin tulin Koukkujärventien ja Teivon kautta. Matkaa kertyi 55 kilometriä ja aikaa kului 2,5 tuntia. Luoteistuuli oli melko napakka, lämpöä oli kolmisentoista astetta.
Lehtiä on alkanut satelemaan maahan jo siihen tahtiin, että vaikka eilen ajelin nurmikon puhtaaksi lehdistä, niin tänään on tullut saman verran takaisin. Jos lehtien määrä on lisääntynyt, niin vesisateet ovat jääneet tällä viikolla vähiin. Viime viikolla oli tiistai ainoa päivä kun oli kuivaa, ja tällä viikolla tiistai ainoa päivä kun satoi. Muutenkin on ollut mukavan lämmin viikko. Parina aamuna tosin oli sen verran vilpoista, että piti laittaa oikein irtolahkeet jalkaan ja lisäkerros yläpäähänkin.
Viikkoa on vähän varjostanut alavatsalihasongelma. Tai sellaiseksi sen olen itse diagnosoinut. Se ei sinänsä ole kipeä, särje tai jomota, mutta koko ajan se vähän itsestään ilmoittelee. Pyöräilyssä ei haittaa yhtään, juoksussa on vähän tuntemuksia ja kävelyssäkin tärähdys tuntuu. No, katsellaan vielä mihin suuntaan se menee, ennen kuin alkaa miettimään jatkotoimenpiteitä.
Maanantaiaamuna oli taas rengashuolia kun ajelin toimistolle päin. Puolessa välissä alkoi eturengas tyhjenemään ja jokusen kerran sitä pumppailin täyteen, mutta ei se kauaa pitänyt. En kuitenkaan alkanut vaihtamaan kumia tien päällä, vaan köröttelin melko tyhjällä renkaalla työpaikalle asti, ja iltapäivällä sitten vasta vaihdoin ehjää tilalle. Kotiin päin pääsikin sitten paremmilla rengaspaineilla.
Tiistai oli se sadepäivä, mutta aamupäivällä pääsin vielä kuivissa olosuhteissa tekemään juoksulenkin. VK-lenkki oli kyseessä, eli reipasta vauhti lähdin liikenteeseen. Toisen kilometrin alusta kahdeksannen alkuun otin aina 200 metrin kovan vedon ja jatkoin sitten reipasta VK-vauhtia, eli kevyttä palautusta ei ollut vetojen välissä laisinkaan. Näiden kilsojen ajat olivat siinä neljän minuutin tuntumassa. Lopussa sitten vielä jokunen kilometri vähän rennommin. Tai rentous oli tosin aika kaukana, sillä treeni oli melko rasittava ja viimeiset vedot painoivat jo aika lailla. Yhteensä matkaa kertyi 11,35 km ja aikaa kului 47:30, eli keskariksi tuli 4:11 min/km, keskisykekin 148 bmp. Illalla alkoi myös syyskauden sulkapallonelurit. Vakioporukka, vakioaikaan, vakiopaikassa. Pari ensimmäistä erää pelaamiseni oli vähän hakemista ja tuli aika paljon lapsuksia, mutta sitten pelit alkoivat taas sujumaan. Alku tuli otettua myös varovaisesti, kun tuli kuulosteltua, mitä vatsalihas sanoo sulkiksesta, mutta eipä se pelejä haitannut.
Keskiviikkoaamuna ei ollut kuin 8 astetta lämpöä, joten kesävaatetus vaati vähän lisäkerrosta. Maantiepyörällä olin liikenteessä ja töistä poljinkin taas vähän pidemmän kautta kotiin, eli Toivion, Säijän ja Nokian kautta. Lämpöasteet olivat tuplaantuneet aamusta, joten hieman sai aamuun verrattuna vaatetusta vähentää. Noin 65 kilometriä tuli mittariin ja keskari oli hieman päälle 29 km/h. Tehot olivat 177W.
Torstaina olin kotikonttorilla ja aamupäivällä kävin juoksemassa 9 asteen lämmöissä kevyen 11,7 km:n lenkin. Aikaa kului vajaa 55 min, joten keskariksi tuli 4:41 min/km. Vähän turhan kovaa tuli mentyä etukäteissuunnitelmiin nähden. Töiden jälkeen lähdimme Peetun ja Villen kanssa tekemään oikeastaan ensimmäistä yhteistä pyörälenkkiämme. Poljin ensin Peetulle, josta jatkoimme sitten Viljakkalan kautta Hämeenkyröön. Sieltä jatkoimme Heinijärvelle, ja pienen pohdinnan jälkeen päätimme tehdä ihan kunnon lenkin, joten suuntasimme Jumesniemeen ja sieltä Salmin, Siuron ja Sasin kautta kohti kotejamme. Itselleni kertyi matkaa 114 km ja aikaa kului vähän päälle neljä tuntia. Keskari oli siis vähän alle 28 km/h ja keskitehot maltilliset 163W. Ilta oli kyllä hieno pyörälenkille. Lämpöä 17 astetta ja alun länsituulikin tyyntyi, joten ihan miellyttävässä kelissä ja reitillä saimme polkea. Perille tuli päästyä vasta puoli ysin aikoihin ja tuolloin alkaa jo hämärtämään sen verran, että melkein olisi huomiovaloja tarvinnut. Sauna teki poikaa lenkin päälle.
Perjantaina olikin sitten ohjelmassa vain pyörällä käynti toimistolla. Kotiin päin tulin Tahmelan ja Tesoman kautta. Matkalla poikkesin Timoa morjestamassa.
Lauantaiaamusta polkaisin vajaat 12 kilometriä Ratinaan juoksemaan ensimmäistä Tampereen ParkRuniani. Oulussa olin juossut vastaavan tapahtuman pari vuotta aikaisemmin, mutta Tampereella tämä oli ensimmäinen kerta. Reitti kävi kääntymässä arboreettumissa, joten matkasta noin 3/5 oli hiekkapohjaista. Tähän 5 kilometrin juoksuun kului aikaa muutama sekuntti alle 19 minuuttia. Hieman paremman ajan etukäteen ajattelin juoksevani, mutta varmaankin viikon rasitukset painoivat ja myös hiekka-alusta hidasti menoa. Muuten sää oli mitä mainioin, lämpöä 20 astetta, puolipilvistä eikä tuulikaan juurikaan osunut reitille. Takaisin kotiin graveloin vähän uusia hiekkateitä tutkaillen Siivikkalan perällä, ja myös Asuntilassa ja Haavistolla tuli pyörittyä ennen kuin tulin Teivon kautta kotiin. Matkaa kertyi vähän vajaat 60 kilometriä.
Sunnuntain vastainen yö tuli nukuttua “taas” (toinen kerta) riippumatossa. Yö oli lämmin, varmaankin 14-15 astetta, joten kylmästä ei tarvinnut kärsiä, eikä myöskään kosteudesta. Aamupäivällä juoksin puolipitkän lenkin Tesoma – Tohloppi – Rahola – Nokia -akselilla. Ensimmäinen 18 kilometriä tuli mentyä ihan PK1 vauhdilla ja sykkeillä. Tällä kertaa pystyin pitämään sykkeet alhaalla ja vauhtikin oli melkein sitä mitä tavoittelin, vähän olisi voinut olla vieläkin rauhallisempaa. Mutta kun keskisyke tuolla matkalla oli 114 bpm, niin se on kyllä ihan hyvä kun keskivauhti oli 5:16 min/km. Seuraavat kolme kilometriä oli reipas kiihtyvävauhtinen, jossa ensimmäinen kilometri oli 4:06 min/km, toinen 3:57 ja kolmas 3:45. Loppuun vielä vajaa pari kilsaa hölkkäpalauttelua. Eli matkaa kertyi 22,7 kilometriä ja aikaa kului 1:56. PK1 vauhti oli kyllä mukavaa, kevyttä ja rentoa menoa. Vetokin lähti ihan mukavasti liikenteeseen, mutta etenkin viimeinen kilsa oli melko ranka, etenkin kun se oli vauhdikkain ja sisälsi vedoista eniten nousumetrejä. Yllättävän hyvin kulki, vaikka ajattelin että riippumattoyön jälkeen voi olla vähän väsynyttä, kun tuli kuitenkin heräiltyä yöllä aika usein.
Määräviikon jälkeinen tehoviikko on nyt takana. Ensi viikko otetaankin sitten vähän kevyemmin ja kuunnellaan kun kunto nousee kohisten ja paikat elpyvät.
