Wappu-ajelu

Viikko 17/2021 (26.4.-2.5.2021)

Monet asiat muuttuvat vuosien mittaa, mutta ainakin yksi asia on, mikä on pysynyt samana jo pitkää, nimittäin sian pskan haju. Perjantai-iltana kun saavun pyörällä Punkalaitumen keskustan tuntumaan, niin tuli ihan mieleen lapsuusajan käynnit setälässä, jossa oli sikalassa sorkka jos toinenkin. Eihän se mikään paha haju ole, toiset ovat vaan vähän nirsompia kuin toiset.

Viikkoon kertyi taas vähän turhan paljon harjoitustunteja. Takareidet / pakarat eivät vaan tunnu olevan oikein samaa mieltä kanssani harjoitusmääristä. Jokaisella juoksulenkillä oli enemmän tai vähemmän kiristelyä, vaikka vauhdit olivatkin maltillisia. Mutta eiköhän ne sillä tokene, millä on tullutkin… ehkä.

Maanantaina työmatkapyöräilyt muutaman asteen lämmöissä. Illalla kotisalitreeniä tunnin verran. Joku saliliike taisi olla vähän turhan raju, sillä jostain kaula-hartia -akselilta taisi venähtää joku paikka, sillä käden nosto tietyssä asennossa muuttui kivuliaaksi.

Tiistaiaamuna kävin juoksemassa 10,5 km / 50 minuutin rauhallisen lenkin. Lenkin loppupuolella otin 2 km:n reippaamman vedon, joka meni aikaan 7:39 151 bpm:n keskisykkeellä. Vaikka kaulan seudulla olikin vielä kiputiloja kättä nostessa, niin kävin kuitenkin illalla pelaamassa normaalin 90 minuutin sulkapallovuoron. Tämän päälle oli vielä lisätunti neluria, kun jäin jonkun tuntemattoman porukan kanssa vielä lätkimään, kun heiltä puuttui neljäs pelaaja.

Keskiviikkona oli MO:n yhteistreenit Kaupissa. Alkulämmöksi juoksimme tunnin verran rauhallista vauhtia Niihamaan päin ja jonkin verran ohikin. Paluumatkalla teimme 20 kappaletta 100 m vetoja kävelypalautuksella. Näiden päälle vielä 3 x 1000 m vetoja 2 minuutin hölkkäpalautuksella. Vedot olivat vaihtelevassa maastossa, joten ne eivät ole kovin vertailukelpoisia. Sormet olivat myös sen verran kohmeessa, että kellon operointi oli vähän haastavaa, mutta viimeisen vedon ajaksi näytti tulleen 3:47 ja keskisykkeeksi 159 bpm. Tosin ko. vedossa oli 15 nousumetriä. Kokonaisajaksi treenille tuli 1:55 ja matkaa kertyi 18,5 km.

Torstaina ei ollutkaan ohjelmassa muuta kuin 50 minuutin Amfibian etäjumppa.

Perjantaiaamuna pyöräilin maantiepyörällä töihin. Vähän myöhempää piti lähteä, sillä aamulla oli pakkasta ja maa jäässä, joten odottelin lämpöjen nousua jottei olisi liukkaita paikkoja. Maantierengas voi olla vähän herkässä jäisellä alustalla. Päivällä oli reilun tunnin hieronta. Hieronta taisi kyllä mennä vähän hukkaan sillä töiden jälkeen lähdin polkemaan mökille. Otin heti Tampereen päässä pienen lisälenkin, kun kiersin ensin Vuoreksen kautta Sääksjärvelle. Sääksjärveltä jatkoin perinteistä reittiä Kuljun, Lempäälän ja Vesilahden kautta Punkalaitumelle päin. Halkivahasta käännyin Urjalankylään ja sieltä jatkoin Punkalaitumen keskustan kautta Jalasjoelle ja mökille. Matkaa kertyi 114 km ja aikaa kului minuutin vajaat 4 tuntia, eli keskari oli 28.7 km/h. Muuten oli ihan mukava reissu, mutta varpaat meinasi kylmettyä, kun lämpöä oli vain 8 astetta. Tuuli oli pääosin sivutuulta. Keskitehot olivat 184 W ja keskisyke 125 bpm. Nousumetrejä oli 780 ja laskua parikymmentä metriä vähemmän. Halkivahassa (59 km) nostin vähän tehoja. Tähän kohtaan mennessä keskitehot olivat 174W. Loppumatkan (55 km) keskitehot olivat 195W. Wappumukin maistuivat reissun päälle.

Lauantaina kävin aamupäivällä juoksemaas mökillä Valontien 12 km:n lenkin. Lenkki ei ollut kovin mieltä ylentävä, vaikka keli olikin ihan ok (6 ast. ja aurinkoista). Rauhallisesti menin, mutta sykkeet olivat silti korkealla. Keskarit olivat 4:55 min/km ja 129 bpm. Takareidet tuntuivat (=sattuivat) joka askeleella. Illalla kävin avaamassa myös avovesikauden. Märkäpuku oli päällä sekä neoprenisukat ja pari uimalakkia. Eipä siinä nyt kauheasti tullut uitua, mutta tulipahan testattua miltä 7 asteen vesi tuntui. No, naama meinasi jäätyä ja kädet olivat ihan kohmeessa. Muuten tarkeni ihan hyvin.

Sunnuntaina aamupäivällä kävin juoksemassa mökillä puolimaratonin mittaisen lenkin. Aikaa kului 1:43 eli keskivauhdiksi tuli 4:52 ja keskisyke oli128 bpm. Eli lauantaihin verrattuna alhaisempi keskisyke ja nopeampi aika, mutta pidempi matka ja enemmän nousumetrejä. Kiersin Vehkajärven Murronharjuntien ja Vehkalan kautta. Tämän lisäksi kiersin vielä Runkan lenkin kaksi kertaa. Reisi/pakaraosastokin oli vetreemmässä kunnossa. Mutta teki hyvää mennä juoksun päätteeksi napaa myöden seisoskelemaan järveen vähäksi aikaa.

Kotiviikko

Viikko 16/2021 (19.-25.4.2021)

Jos muutamana edellisenä viikkona on tullut oltua vähän enemmän konttorilla, niin tällä viikolla en käynyt kertaakaan. Koulutusviikko oli hyvä käydä kotoa päin, kun se kuitenkin järjestettiin Teamin kautta.

Muuten viikko meni suht normaalin kaavan mukaan. Maanantaina ja tortaina kotisalia ja Amfibian etäjumppaa. Tiistaina juoksu ja sulkapallo. Keskiviikkona ja sunnuntaina ManyOnen yhteistreenit. Perjantaina sisäpyöräilyä.

Tiistain aamupäivän juoksu tuli mentyä rauhallisesti, mutta loppupuolella otin 2 km vähän reippaammalla tahdilla, aikaan 8.02. Vedon keskisyke oli 146 bpm. Kokonaismatkaa kertyi vähän vajaat 11 km ja aikaa kului n.51 min. Meni suht ok, vaikka vedossa takareidet alkoivatkin vähän kinnaamaan.

Keskiviikon MO:n treeni lähti Lempäälän Koipitaipaleentien parkista. Aluksi kävelimme / hölkkäsimme Kirskaanniemen polkuja. Reitti jatkui Suolijärven kautta Vuorekseen, jossa juoksimme harjoituksen päätteeksi 4 km pätkän reippaammalla vauhdilla. Tuo 4 km:n veto meni aikaan 16:32, eli keskivauhti oli 4:08 min/km. Keskisyke oli 144 bpm. Jälleen vedon aikana takareidet/pakarat alkoivat kiristelemään ilkeästi. Reissun kokonaismatka oli 15 km ja aikaa siihen meni 2:06. Reitti oli ihan kiva, ja oli mukava tutustua välillä ihan uusiinkin maisemiin ja reitteihin.

Perjantaina tuli pitkästä aikaa poljettua Zwiftissä pyörätreeni. Ulkona pukkasi takatalvea siihen malliin, ettei innostanut lähteä pihalle pyöräilemään. Poljin 2:12 / 60 km trainerilla erittäin kevyillä tehoilla ja matalilla sykkeillä. Keskiteho oli 130W ja keskisyke 105 bpm.

Lauantaina aamulla oli ennusteista poiketen hieno keli, tosin kylläkin vain pari astetta lämpöä, ja lähdin tekemään pidempää juoksulenkkiä. Suunnitelmana oli juosta tunti / 12 km PK1-2 -alueella, sitten nostaa vauhtia ja sykkeet hieman kynnyksen yläpuolelle 10 km:n ajaksi ja lopuksi sykkeet kynnyksen alle. Muuten suunnitelma toteutui niin kuin pitikin, mutta sykkeet eivät olleet lähelläkään siellä missä piti. Ensimmäinen 12 km meni vitosen vauhdilla, mutta sykkeet olivat pääosin PK2:n puolella ja lähenteli kynnystäkin ennen 12 km:n täyttymistä. Nosta siinä sitten vauhtia hieman kynnyksen päälle. No minä nostin vauhtia, mutta sykkeet lähti lapasesta ja olivat n. 15 pykälää yli kynnyksen. Ajattelin että vituiks suunniteltu treeni on jo mennyt, joten menin sen kympin sitten noilla sykkeillä. Ja kuten arvata saattaa, niin ei se 4 km:n jäähdyttelykään mennyt kynnyssykkeiden alle. Päähän otti koko reissun ajan, vaikka melko hyvin kulkikin – tosin takareidet/pakarat vetivät heti kireiksi kun vauhtia nosti. Puolustukseksi tuolle 12 km:n korkeille sykkeille voisi olla, että sille pätkälle osui koko reitin 110 nousumetristä 70 metriä. Keskari tuolla pätkällä oli 4:46 min/km. Kokonaismatkaa kertyi siis 26 km ja aikaa kului 2:08.

Sunnuntaina teimme pienellä MO:n porukalla Siuron pyörälenkin. Lämpöä oli 2 astetta, pohjoisesta tuuli ja paikoin tuli räntäkuuroja – yksin ei olisi tullut lähettyä. Muilla oli maastopyörät, mutta itselläni oli graveli. Pääsin siis muita vähän helpommalla. Muuten menimme erittäin maltillisella vauhdilla, mutta jokusia vetoja teimme matkan varrella. Itse tein Sasi-Siuro -välin kolmeen mäkeen vedot, ja sitten vielä Sasi – Nokia -välille kolme viiden minuutin vetoa. Myös nuo kolme vetoa osuivat ylämäkeen. Matkaa kertyi 57 km ja aikaa kului n.2:30. Tehomittaria ei ollut gravelissa, mutta keskisyke reissulla oli 105 bpm.

 

Kevättä ilmassa

Viikko 15/2021 (12.-18.4.2021)

Vaikka takapiha on vielä lumen vallassa, niin kevät on tehnyt tulo tällä viikolla oikein urakalla. Ensimmäiset perhoset ja kimalaiset ovat näyttäytyneet, sinivuokkoja pukkaa maasta ja linnunpöntöistäkin alkaa kuulumaan rapinaa. Viikonloppuna lämpömittarikin nousi jo 16 asteeseen, joten lenkkivaatetustakin sai jo keventää.

Maanantaina oli konttoripäivä ja siellä tuli käytyä pyörällä. Illalla tein 80 minuutin kotisalitreenin, joka sisälsi noin kolmen vartin Amfibian etäjumpan.

Tiistaina aamupäivällä kävin juoksemassa kevyen, vajaan 11 kilometrin lenkin 4:50 min/km vauhdilla. Melko kevyttä oli eikä takareisiosastollakaan ollut suurempia ongelmia. Illalla perinteiseen tapaan puolentoista tunnin sulkapallonelurit. Tällä kertaa oli taas vakiokokoonpano kentällä, ja oma peli sujui tällä kertaa ihan mallikaasti.

Keskiviikkona oli ohjelmassa MO:n yhteistreeni. Lähdimme hölkkäilemään Pyynikin näkötornilta ensin Suomen Trikoon mäkeä neljä kertaa ylös-alas (alaspäin kävelimme). Sitten siirryimme Pyynikin portaisiin jota kävelimme viisi kertaa ylös-alas. Tämä jälkeen oli vuorossa Pyynikin mäkipolku, jota hölkkäsimme kolme kertaa ylös-alas. Lopuksi siirryimme takaisin Suomen trikoon mäkeen, jonka juoksimme kaksi kertaa suht max tehoilla ylös jatkaen aina Tahmelantien ja Pispalanharjuntien risteykseen. Matkaa tälle vedolle kertyi 1.1 km ja nousua 60 m. Ensimmäinen veto meni 4:35 min/km keskarilla keskisykkeen ollessa 147 bpm. Toinen samanlainen veto meni 4:20 min/km vauhdilla keskisykkeen ollessa 157 bpm (max. 174 bpm). Koko treenille tuli mittaa 14 km ja aikaa kului hieman alle 2 h.

Torstaina ei ollut muuta kuin Amfibian etäjumppa ja sen päälle vielä vähän punttitreeniä.

Perjantaina kävin jälleen pyörällä konttorilla. Alleni otin ensimmäistä kertaa työmatkalle gravelin ja tästä hyvästä maastopyörän 45 minuutin matka lyhetin 40 minuuttiin. Kotiin tulin ensimmäistä kertaa tänä keväänä Säijän kautta. Matkaa kertyi vähän vajaat 60 km kun reitti kulki Kuljun, Katepalin, Säijän ja Nokian keskustan kautta. Rauhallisesti yritin mennä ja aikaa kuluikin 2:15, eli keskinopeus oli hieman päälle 26 km/h, mutta keskisykekin oli vain 114 bpm. Vaikka koillistuuli vähän häiritsikin matkan tekoa, niin sää oli komean aurinkoinen ja lämpöäkin yli kymmenen astetta. Aamun nollakeliin puettu vaatetus oli hieman liikaa illan pyöräilylle.

Lauantaina aamulla lähdimme tekemään OlSe:n kanssa vähän pidempää juoksulenkkiä. Kiersimme Virelän, Kalkun ja Villilänniemen kautta Vaakonpuistoon ja Tohloppijärvelle, ja sieltä Tesomajärven kautta takaisin kotiin. Matkaa kertyi tasan 22 km ja aikaa kului 1:55, eli keskari oli 5:13 min/km ja keskisykekin melko sopiva 122 bpm. Lämpöä oli sopivasti 6 asteen verran eikä tuulikaan häirinnyt. Juoksu tuntui mukavan rennolta, vaikka viimeisillä kilometreillä takareidet alkoivatkin hieman kiristelemään. Loppupäivän ohjelmassa oli useampi tunti klapijumppaa.

Sunnuntaiaamusta oli jälleen MO:n yhteistreeni pyöräilyn merkeissä. Maantiepyörällä oli liikenteessä sillä ohjelmassa oli 20 km:n tempo. Tri-pyörään en vielä ottanut matkaan, vaan jätin sen vielä traineriin kiinni. Poljin ensin kotoa 10 km Pirkkalan vanhan kirkon parkkiin, jossa porukka kokoontui. Sieltä lähdimme kiertämään “Säijän takalenkkiä”. Ensin kiersimme kertaalleen lenkin lämmittelyksi, mutta toisella kierroksella oli sitten tosi kyseessä, ja kaikki oli tarkoitus ottaa irti. Jo koko päivän treeniin lähtiessä jalat olivat melko väsyneet eikä se oikein tiennyt hyvää kovaa polkemiselle. Sää oli muuten sopiva, mutta itätuulta oli sen verran, että se hyydytti paikoin menoa. Lämpöä oli noin kymmenen asteen verran ja aurinko paistoin pilvettömältä taivaalta. 18.4 km:n tempo meni aikaan 32:20, eli keskinopeus oli 34.2 km/h. Keskari tippui vähän toista kilometriä viimeisellä vitosella, jossa oli vastatuulta ja mäen tömpäreitä. Keskisyke oli 143 bpm ja maksimi 167. Keskiteho oli 246W, keskikadenssin olessa 87. En nyt oikein tiedä mitä mieltä olen tuloksesta, kun ei ole oikein vertailukohtaa vastaavaan treeniin. Mutta nyt on ainakin vertailukohta tuleville vastaaville vedoille. Takaisin kotiin poljin vielä Nokian keskustan kautta, jolloin kokonaismittaa päivän treenille tuli vähän vajaat 90 km ja aikaa kului 3:15. Pyöräilyn päälle oli vielä jokunen tunti klapijumppaa.

Takatalvea pukkaa

Viikko 14/2021 (5.-11.4.2021)

Tällekin keväälle sopii vanha sananlasku: “Kevät keikkuen tulevi”. Lämpimien säiden jälkeen saatiin jälleen vaihteeksi pakkasöitä, lunta ja räntää. Maanantaina tuli kuitenkin vaihdettua kesärenkaat autoon, joka oli pienimuotoinen virhe, mutta onneksi virheestä ei tällä kertaa sakotettu.

Viikko oli treenien suhteen jonkin verran kevennetty. Tunteja kylläkin jälleen kertyi, mutta henkisesti otettiin vähän kevyemmin kun etenkin juoksulenkit tuli tehtyä pääosin melko kevyesti.

Maanantai oli töistä vapaapäivä, ja treenipuolellakin otettiin kevyesti. Vähän kotiaskareita, sohavallamakoilua ja räntäsateen katselua. Illalla sentään aktivoiduin kolmeksi vartiksi kun ohjelmassa oli jälleen Amfibian etäjumppa.

Tiistaina aamupäivällä kävin kotikulmilla juoksemassa vajaan 11 kilometrin lenkin. Lämpötila oli nollassa ja maassa vähän uutta lunta, tosin pääosin se oli jo sulanut pois. Tiputin vauhtia normilenkistä 10-15 sek ja meno tuntuikin mukavan rennolta eikä takareidetkään alkaneet matkan aikana jumittelemaan. Keskari oli 4:53 min/km ja sykekin pysyi PK-lukemissa (121 bpm). Illalla puolitoista tuntia sulkapalloneluria. Jotenkin oli vaikeaa saada pelifiilistä päälle. Huono alku heijasteli koko pelin ajan.

Keskiviikkona kävin pyörällä töissä. Aamulla oli 0-keli ja lumiräntää vähän maassa. Illalla oli jokunen plussa-aste, mutta taivalta tuli vesiräntää ja kamppeet kastuivat matkan aikana. Illalla oli vielä MO:n yhteistreeni. Räntäsade lakkasi suuri sopivasti treenin alkuun, kun lähdimme Vihnusjärven parkista kiertämään Pitkänniemen n.2.6 km.n lenkkiä. Kierroksen aikana teimme aina kilometrin vedon reipaalla vauhdilla ja muu osa lenkistä palauteltiin. Itse juoksin kuusi vetoa, joiden ajat olivat: 3:44, 3:41, 3:37, 3:34, 3:24 ja 3:30. Vetopätkän ensimmäinen kolmannes oli loivaa alamäkeä ja se auttoi saamaan noinkin hyvät vetoajat. Olen kuitenkin tyytyväinen noihinkin aikoihin, sillä tämä taisi olla vuoden ensimmäinen (tai sitten toinen) vetoharjoitus. Kokonaismatkaksi tuli vähän vajaat 21 kilometriä ja aikaa kului kaksi tuntia.

Torstaina oli jälleen työmatkapyöräilyjen vuoro. Aamulla oli neljä astetta pakkasta ja edellisen illan sateet olivat jäätyneet ja paikoin olikin liukasta. Illalla tein puolentoista tunnin kotisalitreenin, joka sisälsi 50 minuutin Amfibian etäjumpan.

Perjantaina ei ollut ohjelmassa kuin työmatkapyöräilyt ja päivällä, viiden viikon tauon jälkeen, reilun tunnin hieronta.

Lauantaina aamulla käytiin Peetun, OlSe:n ja MiJä:n kanssa juoksemassa reilun 16 kilometrin lenkki. Reitti kulki Tesomajärven kautta Tohloppijärvelle ja sieltä Epilän ja Raholan kautta takisin Toivontielle. Keli oli vallan mainio kun aurinko paisteli ja lämpöä oli nelisen astetta. Juttu lensi ja vauhti oli mukavan leppoista PK-vauhtia. Aikaa kului hieman alle puolitoista tuntia, keskari oli 5:19 min/km, ja keskisykekin oli mukavasti yllättävän alhainen, 114 bpm.

Sunnuntainakin aamulla oli komea aurinkoinen keli kun lähtimme tekemään MO:n porukan kanssa yhteislenkkiä pyörillä. Lämpöä oli jokunen aste ja lännestä puhalteli muutaman metrin sekunnissa. Lämpö nousi treenin aikana kahdeksaan asteeseen. Tällä kertaa otin alleni Rosen maantiepyörän, ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen. Ilmaa vaan renkaisiin ja menoksi kohti Ylöjärven uimahallia, josta lähdimme porukalla kohti Sasin mäkeä, jossa oli tarkoitus tehdä mäkivetoja.

Vedon mitta oli n.3.2 km ja nousumetrejä oli n.90 m. Näitä tehtiin kuusi kappaletta ja nousujohteisuus vetojen välillä oli tavoite (kai… ainakin näin itseni ohjelmoin). Takaisin vedon alkuun rullailtiin kevyesti. Ensimmäinen vetoni meni aikaan 9:27, keskisyke oli 114 bpm ja keskiteho 207 W. Toisen vedon lukemat 9:21, 117 ja 206. Kolmannen 8:36, 127 ja 246. Neljännen 8:30, 131 ja 252. Viidennen 7:50, 144 ja 289. Kuudennessa vedossa yritin ottaa all-in ja sen lukemiksi tuli 7:30, 151 ja 308. Sasista sitten rullailtiin kevyesti takaisin. Ajoaikaa kertyi kaikenkaikkiaan 3:16 ja matkaa kertyi 78 km. Olen kyllä tyytyväinen vetojen tulokiin. Etenkin tuosta viimeisestä 308 W keskitehosta olen ihan ylpeä. Ei se mitään parasta A-ryhmää ole, mutta ei meikäläiselle nyt ihan paskakaan tulos. Pyöräilyn päälle kävin juoksemassa vielä 7 kilometrin / 32 minuutin lenkin Tesomajärven ympäri. Alku oli vähän kankeaa, mutta parin kilsan jälkeen alkoi sujumaan. Tosin takareidet olivat jälleen liekeissä (siis ei millään hyvällä tavalla).

Gravelointia

Viikko 13/2021 (29.3. – 4.4.20221)

Pääsiäisvapaat lyhensi mukavasti ensimmäistä loman jälkeistä työviikkoa. Viikko on ollut mukavan keväinen, lumet sulavat vauhdilla ja tuulinen sää kuivattaa samalla sulavesiä. Pyörätiet alkavat olla monilta paikoin jo puhdistettu hiekoitussepelistä (ainakin omalla työmatkapätkältäni), mutta jokakeväinen riesa, katupöly, on jälleen tullut harmiksemme.

Vaikka työviikko olikin vain nelipäiväinen, niin toimistopäiviä oli normaalia enemään, eli olin joka päivä konttorilla. Treeniviikkokin piti olla kovan hiihtolomaviikon jälkeen kevennetty, mutta jotenkin taas tunteja lipsahti plakkariin 20 tunnin verran. Vaikkei pitänyt.

Maanantaina oli kävin toimistolla pyörällä. Kotiin päin tulin Pyynikin ja Tahmelan kautta ja tarkastin samalla rantareitin lumitilanteen, sulaa oli. Vettä alkoi matkan aikana myös satamaan siihen malliin, että lumet ja routa saivat taas vähän enemmän kyytiä. Illalla tein reilun tunnin kotisalitreenin, joka sisälsi myös Amfibian kotijumpan uinnin oheisharjoitteluun verkkotapahtumana.

Tiistaina kävin pitkästä aikaa Valmetilta juoksemassa perinteisen aamulenkin Arboretumin, Koskikeskuksen ja Etelä-puiston kautta. Matkaa kertyi hieman päälle 11 km ja aikaa kului vähän päälle 53 minuuttia. Vauhti oli rauhallista, mutta sykkeet vähän korkealla, sillä keskari oli juuri ja juuri kynnyksella alle. Sää oli mukava 4 asteen lämpöineen ja auringonpaisteineen. Illalla oli vielä puolitoista tuntia sulkapalloneluria. Kokoonpano oli hieman poikkeava, mutta pelit sujuivat ihan mallikkaasti näinkin. Tuloksellisesti myös omat pelit sujuivat hyvin. Tiistaina luovuin myös yhdestä pyörästäni, sillä myin Nishikin city-pyörän työkaverilleni.

Keskiviikkona oli jälleen ohjelmassa työmatkapyöräilyä aamulla ja illalla. Illalla osallistuin myös pienen tauon jälkeen MO:n yhteistreeneihin. Tällä kertaa ohjelmassa oli vähän pidempi juoksu Pyynikin näkötornilta lähtien. Kiersimme Ratinan kautta Sorsapuiston vierestä Armonkalliolle, ja sieltä Ranta-Tampellan kautta Pispalaan ja Pispan koulun kautta takaisin näkötornille. Lisälenkkinä kiersimme vielä Trikoon mäen kautta Tahmelantien mäkeen, jossa otettiin irti vauhtia ja tehoja. Myös näkötornin mäki otettiin vähän reippaammalla vauhdilla. Jalka oli ihan hyvässä iskussa. Etenkin kun alku mentiin erittäin rauhallisesti aina 8 km:iin asti. Särkänniemen parkiksella jäin vähäksi aikaa suustani kiinni JT:n ja tämän jälkeen jouduin ottamaan muun porukan kiinni. Siinä tuli kolmen kilometrin vähän reippaampi osuus. Yhteensä kilometrejä kertyi 18.6 ja aikaa kului 1:49, eli keskivauhti oli 5:52 min/km. Keskisyke oli 119 bpm.

Torstaina oli jälleen työmatkapyöräilypäivä ja kotiin päin tuli tänäänkin Tahmelan kautta. Illalla tein vielä tunnin kotisalitreenin ja sen päälle oli Amfibian vajaan tunnin kotijumppa.

Pitkänäperjantaina iltapäivällä kävin tekemässä Orbean gravelilla ensimmäisen lenkin. Lähtö meni vähän myöhäiseksi, kun aamulla kaadoin, karsein ja pätkin yhden ison kuusen. Pilkkominen tuli aloitettua. Siinä sai hyvän alkulämmön pyörälenkille. Alkuun oli tarkoitus mennä vain pieni testilenkki, mutta matka sitten vain venyi ja venyi. Matkaa kertyi loppujen lopuksi 60 km ja aikaa kului 2:20. Reitti kulki Pirkkalan Kurikan kautta Toivoon, Peltolammille ja Vuoreksen kautta Hervantaan. Sieltä matka jatkui Turtolan ja Kalevan kautta Petsamoon ja sieltä Santalahden kautta Lielahteen ja Ylöjärven keskustan kautta takaisin kotiin. Matkan aikana tuli niin vettä, räntää kuin rakeitakin. Eli “sorapyörä” sai ihan hyvän tulikasteen. Hyvän tuntuinen ajopeli oli. Pyöräilyn päälle kävin juoksemassa vielä 6 km:n lenkuran Ikurissa. Aikaa kului 27:30, eli vauhti oli 4:33 min/km luokkaa, tosin keskisykekin oli vähän korkealla, 139 bpm. Pienen tauon jälkeen tuli siis tehtyä taas yhdistelmätreenikin.

Lauantaina kävin tekemässä 16 kilometrin juoksulenkin. Jalkaan laitoin uunituoreet Asics Nimbukset, sarjassaan jo aika monennet. Kiersin Tesoma- ja Tohloppijärvien kautta Epilään ja sieltä Raholan kautta takaisin kotiin. Aikaa kului 1:15, eli keskivauhti oli 4:40 ja keskisyke 127 bpm. Jalat olivat edellispäivän aktiviteeteista jonkin verran väsyneet ja muutenkin loppumatkasta takareiden alkoivat kiristelemään ja juoksu muuttui vähän ikävämmäksi. Ennen saunaa tuli tehtyä vielä jokunen tunti klapeja, joten myös voimatreeni tuli suoritettua.

Sunnuntaina oli ohjelmassa MO:n yhteistreeni pitkän pyöräilyn muodossa. Otin alleni jälleen gravelin. Ensin poljin kotoa Ylöjärven uimahallille, josta lähdimme porukalla matkaan. Reitti kulki Ylisen kautta Karhelle ja sieltä Lintuharjuntien kautta Hämeenkyröön. Matka jatkui Heinijärven ja Jumesniemen kautta Otamukselle, ja sieltä Siuron kautta Sasiin. Sasin mäessä teimme 10 minuutin vedon. Vetoon lähtiessä minulla oli takana 104 km polkemista, eikä jalka ollut enää kovin tuore, vaikka melko rauhallista vauhtia matkaa oltiin tehtykin. Tehomittaria ei ollut käytössä, mutta nousua vedon aikana kertyi 105 m ja keskisyke oli 155 bpm ja maksimi 170 bpm. Vedon jälkeen oli vielä 20 km:n “jäähdyttely”, eli matkaa kertyi yhteensä 124 km ja nousumetrejä kilometrin verran. Ajoaika oli hieman alle 5 tuntia, eli keskinopeus nousi loppumatkan myötätuulen ansiosta 25 km/h:ssa. Koko reissun keskisyke oli 111 bpm. Sää oli mukavan keväinen. Lämpö nousi matkan aikana 10 asteen tuntumaan ja aurinko lämmitti vielä lisää. Reippahko länsituuli hyydytti paikoin menoa melko lahjakkaasti, mutta onneksi peesipaikkoja oli tarjolla. Myös jokuset lyhyet pysähdykset tekivät hyvää, kuten myös yksi vähän pidempi “tekninen” tauko, jonka aika nähtiin renkaanvaihto-operaatio, onneksi ei omassa pyörässäni.

Naatiskelua

Viikko 12/2021 (22.-28.3.2021)

Maanantai valkeni Saariselällä sen verran kylmänä (no, ei nyt sen enempää kuin -12 astetta), että koiralenkin ja aamupuuron jälkeen pääsi ottamaan vajaan tunnin aamutorkut ennen päivän hiihtolenkkiä. Klo 10:30 pakkasta olikin enää vain viitisen astetta ja kun aurinkokin paisteli pilvettömältä taivaalta, joten jälleen oli edessä mahtava hiihtosää.

Tänäänkin oli tarkoitus mennä uusille laduille. Laanilasta suuntasinkin ensin Ahopäiden kupeeseen ja sieltä Rumakurun kautta Luulammille. Luulammilta matka jatkui Taajuslaavun kautta Vellinsärpimänojalle. Mukavan vaihteleva pätkä. Välillä mentiin pitkään nousuvoittoisessa maastossa, mutta sitten taas pääsi laskettelemaan pitkiä pätkiä.

Vellinsärpimänojalta suuntasin Palo-ojalle, jonka jälkeen oli pitkä nousu Palopäälle ja sen jälkeen pitkä lasku Moitakuruun.

Moitakurun jälkeen reitti suuntasi Luton kautta Kaunispään laskettulurinteiden ala-asemille ja sieltä Saariselän keskustan kautta majapaikkaan Laanilaan.

Jälleen oli melko nihkeä keli. Suksi luisti heikosti, vaikka paikoin luistoa löytyikin vähän paremmin, etenkin paikoissa joihin aurinko oli päässyt paistamaan enemmän. Matkaa kertyi 50 km ja aikaa kului 4 tuntia. Saunan jälkeen tehtiin vielä poikien kanssa vajaan kympin ja kahden tunnin koiralenkki metsäpolkuja pitkin.

Tiisaiaamu oli synkkä ja myrskyinen – tai no ainakin pilvinen ja tuulinen. Koiralenkin ja aamupuuron jälkeen lähdimme heti tekemään hiihtolenkkiä, sillä pakkasta oli vielä pari astetta, mutta päivälle oli luvattu useampaa plussa-astetta.

Aamulla oli ladut ajettu jo priimakuntoon, mutta avoimilla paikoilla kova tuuli oli puhaltanut ladut umpeen, jolloin piti lykätä tasatyöntöä luistelu-uralla, jossa luisto olikin suht hyvä. Muuten oli jälleen luiston suhteen nihkeää. Olokin oli vähän nihkeä, aiempien päivien hiihdot vähän tuntuivat kropassa. Päätinkin tehdä aamupäivälle vähän lyhyemmän lenkin.

Lenkki lähti Laanilan mökiltä ja kulki prospektorin kaivoksen kautta Piispanojalle. Täältä matka jatkui Vahtamapään ja Iisakkipään kautta Saariselän keskustaan. Hiihtosuunta oli oikein valittu, sillä Vahtamapään avotunturilla oli kova tuuli, mutta onneksi pääosin myötäinen. Aurinkokin alkoi pikkuhiljaa pilkistelemään pilvien välistä.

Keskustasta lähdin nousemaan Kaunispäälle ja sieltä laskettelin mukavassa myötätuulessa Palo-ojalle, jos tulin jälleen keskustaan. Lisälenkiksi tein vielä prospektorin kaivoksen lenkin, ennen kuin saavuin takaisin majoitukseen. Matkaa kertyi hieman vajaat 33 km ja aikaa kului 2:40. Mökille päästyä lämpö oli nelisen astetta ja aurinko paisteli taas siniseltä taivaalta. Kuvia ei tältä reissulta tullut, koska känny jäi vahingossa laturiin.

Päivällä reilun tunnin koiralenkillä sää vaihteli tiuhaan. Välillä paistoi aurinko täydellä terällä, mutta sitten heti tuli räntää ja rakeita vaakasuoraan, ja taas kohta alkoi paistamaan. Iltalenkkiä silmälläpitäen odottelin viiteen, että lämpö tippui taas lähemmäksi nollaa ja että latu muuttuisi päivän lämpöjen jälkeen liukkaaksi.

Reitti kulki Laanilasta ensin Muotkan kautta Kakslauttaseen, sitten Kiilopään keskukselle ja sieltä Sivakkaojan laavun kautta takaisin Laanilaan. Tein vielä vähän lisäkiemuraa Saariselän keskustassa, jotta 37 km tulisi täyteen. Aikaa kului 2:20.

Sen verran oli liukas keli, että matka piteni koko ajan, kun ei malttanut lopettaa. Oli aivan mahtava luistelukeli, vaikka edelleen oli kova tuuli ja ladut olivat menneet roskaisiksi, niin silti vauhti oli melko reipasta ja aamuhiihdosta huolimatta suht kevyttäkin. Taas tuli todettua, että perinteisellä tyylillä ja luistelussa väsyy eri lihakset. Muutenkin oli hieno hiihdellä, kun koko lenkin aikana ei näkynyt kovinkaan montaa muuta hiihtäjää, rauhassa sai nautiskella. Etenkin Kiilopään pää oli lähes autio. Auringonlaskukin oli komea. Tällä lenkillä tuli täyteen 1000 km tällä kaudella, 200 km tällä reissulla ja 70 km tälle päivälle.

Keskiviikkona oli tarkoitus pitää lepopäivä, mutta aamulla hiihtojalkaa vipatti sen verran paljon, että oli pakko käydä tekemässä luistellen kevyt pk-lenkki. 33 km:n ja 2:10 tunnin lenkki meni puoleen väliin asti ihan vihellellessä, sillä juuri ajetut koskemattomat ja vähän rapsakat ladut luisti vallan mainiosti luistelutyylillä. No, vähän alaspäin viettävä maasto ja myötätuuli siivitti myös menoa. Viimeisellä neljänneksellä, kun kaikki edellämainittu oli poissa ja lämpöäkin oli jo nelisen astetta, niin meno muuttui vähän raskaammaksi, mutta eiköhän tämä pk-lenkin puolelle mene, kun keskisyke oli kuitenkin vain 123 bpm.

Keskiviikkoaamuun herättiin parin plussa-asteen ja kovan tuuleen kera. Perinteisten aamurutiinien jälkeen oli jälleen edessä hiihtoreissu. Tarkoitus oli taas kiertää uusia hiihtouria, ja käydä tekemässä Kulmakurun lenkki. Perinteisellä tyylillä lähdin hiihtelemään klo 9 aikoihin, mutta palasin takaisin muutaman sadan metrin hiihdon jälkeen, ja kävin laittamassa liisterit suksen pohjiin, kun purkkivoide ei pitänyt laisinkaan.

Toisella yrittämällä matka lähti sitten paremmin liikenteeseen ja Laanilasta suuntasin kohti Kulmakurua. Latu oli vain kelkalla ajettu ja oli ns. erämaalatu. Heti alkutaipaleesta totesin, että kovin helppo “erämaalaturetki” ei tulisi olemaan, sillä sauva upposi vähän väliä puoleen sauvaan ja muutenkin latu ei ollut ihan priimaa. Pitkät loivat nousut ja kova vastatuuli vei muutaman kilometrin jälkeen suurimman innon eräretkeilystä, kun vielä sykkeetkin olivat melko korkealla.

Pikku-Harriojan tulistelupaikalla pysähdyin juomaan ja tutkimaan tarkemmin tuvan seinäkarttaa. Totesin että vaikka kulmakuruun ei olekaan matkaa kuin 4.5 km, niin edessä olisi jonkin verran avotunturia ja vastatuuli oli sen verran kova, että päätin kääntyä takaisin häntä koipien välissä ja jatkaa hiihtoa paremmalla urastoilla. Tähän “erämaaretkeen” kului aikaa 1:40 ja matkaa kertyi vain 18.5 km, eli melko rauhallista eteneminen tuolla pätkällä oli.

Takaisin Laanilaan päästyäni suuntasin Piispanojan laavun kautta Ahopäille. Ahopäiden ylitys sujui mukavasti, sillä kova tuuli puhalsi mukavasti selän takaa ja auttoi hyvin pitkässä nousussa. Kiilopään keskukseen laskemisen jälkeen matka jatkui Sivakkaojan laavulle ja sitten takaisin Laanilaan. Lisälenkkinä hiihdin vielä Prospektorin kaivoksen kautta Piispanojalle ja sieltä Rumakuruun päin ja Saariselän keskustaan. Mökille päästyäni matkaa oli kertynyt 51.5 km ja aikaa kulunut 4:12. Eli retken toinen osuus meni kahteen ja puoleen tuntiin, ja jolle kertyi 33 km.

Liisterisuksi toimi vähän vaihtelevasti. Paikoin oli ihan hyvä pito ja luisto, mutta ladun roskat tarttuivat melko tehokkaasti pohjiin kiinni ja niitä sai aika-ajoin potkia irti. Viimeisellä kympillä alkoi satelemaan myös vähän lunta ja irtolumi jäätyi myös välillä pohjiin kiinni.

Perjantai olikin sitten viikon komein päivä sään, kelin ja treenin osalta. Aamulla oli jokunen aste pakkasta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, tuultakaan ei juuri ollut. Lämpö kohosi päivän aikana muutamaan plussa asteeseen, mutta muuten olosuhteen pysyivät samana kuin aamullakin. Sen verran karkeanoloiset ladut olivat, että jälleen piti turvautua liisterivoiteluun.

Saariselän toinen latukone oli hajonnut torstaiaamuna (nökötti vielä Laanilan pätkällä perjantaiaamuna), ja se näkyi ajettujen latujen verkostossa. Tästäkin syystä liisteri oli hyvä valinta suksen pohjaan, sillä ajamattomat pätkät olivat jäiset, eikä purkkivoide olisi pitänyt siinä varmaan laisinkaan.

Ensin hiihdin Saariselän keskustan kautta Vellinsärpimänojalle. Jo tällä välillä pari viimeistä kilometriä oli ajamatta. Ajamattomat ladut jatkuivat aina Luulammille asti. Vajaan neljän kilometrin nousuvoittoinen pätkä oli onneksi loivaa nousua, joten ajamattomallakin ladulla se oli ihan hiihdettävää, vaikka ihan jäinen olikin. Seuraavat kolmisen kilometriä olikin loivaa alamäkeä ja vauhti oli suht rapsakkaa. Taajuslaavulta nouse Luulammille oli sitten jo rankempi osuus, sillä nousumetrejä oli melko mukavasti ja käsien varaan piti varata paljon.

Luulammilta Kiilopään keskukseen ladut olikin sitten jo ajettu. Maisemat olivat mahtavat kun aurinko paistoi ja avotunturi näytti valkoisen vaippansa parhaassa hohdossaan. Rankan nousun jälkeen oli vauhdikas lasku Kiilopään keskukselle. Vaikka reitti oli tuttu, niin alamäki vähän jänskätti, sillä vauhti nousi melko hurjaksi.

Kiilopäältä matka jatkui Sivakkaojan laavun kautta Kakslauttaseen (jossa myös oli ajamattomat ladut), sieltä Ahopäiden kupeeseen ja sieltä Vahtamapään risteyksen kautta kohti Saariselän keskustaa. Lisäkilsoja keräsin vielä kiertämällä Piispanojan, Laanilan ja prospektorin kaivoksen lenkin. Yhteensä kilsoja kertyi 61.5 km ja aikaa kului 4:40. Nousumetrejä kertyi n.850 m ja keskisyke oli 120 bpm Hyvä PK-treeni ja mahtava hiihtokeli.

Lauantai oli reissupäivä, siirtymä Saariselältä Ouluun. Aamulla ehti kuitenkin tekemään vielä hiihtokauden päätöslenkin. Jälleen oli vähän enemmän tuulisempi päivä. Pakkasta oli pari astetta ja taivas pilvinen. Ladut olivat juuri ajettu priimakuntoon ja luisto oli melko hyvä, vaikka alkuun tuntuikin, ettei olisi mutta kova vastatuuli hyydytti vauhdin melko tehokkaasti, etenkin kun etenin vapaalla tyylillä.

Hiihtäessä ihmettelin, että onko Lappiin tullut ulkonaliikkumiskielto, sillä sain hiihtää melkein tunnin verran, ennen kuin vastaan tuli ensimmäinen hiihtäjä. Melko rauhallista oli laduilla koko lenkin ajan. Oliko syynä tuulinen keli, aikainen lauantaiaamu vai ns. vaihtopäivä. Viimeiselle hiihtolenkille tuli mittaa 40 km ja aikaa kului 2:37. Enemmänkin olisi voinut hiihtää, mutta mökin luovutus painoi päälle. Reitti kulki ensin Laanilasta Muotkan kautta Kakslauttaseen. Sieltä Kiilopään keskuksen ja Sivakkaojan kautta Ahopään tuntumaan, josta matka jatkui Piispanojan ja Saariselän keskustan kautta takaisin mökille.

Lomareissusta muodostui sitten melko hiihtopainotteinen. Juoksukamppeetkin olisi ollut mukana ja pyöränkin olisi voinut vuokrata kun tarjolla olisi ollut mahtavat pyöräurastot metsän puolella, mutta hiihdettiin nyt kun kerrankin pystyi. Lauantaista lauantaihin olitiin, eli kahdeksan hiihtopäivää oli tarjolla. Yhdeksän lenkkiä tein, joista kertyi matkaa 390 km ja aikaa ladulla kului 29.5 tuntia. Muutenkin hiihtotalvi oli yllättävän hyvä, sillä kaiken kaikkiaan kilsoja kertyi 1210 km, tunteja 90 ja kertoja 31.

Sunnuntai oli lepopäivä kun ajoimme Oulusta kotiin. Illalla tuli laitettua sukset kesävoiteisiin ja maastopyörästä vaihdoin nastarenkaat pois. Eli nyt saa kevät tulla.

 

Kohti Saariselkää

Viikko 11/2021 (15.-21.3.2021)

Tämä viikko on vähän paasiltu treenien suhteen, jotta tulevan viikon hiihtolomalla jaksaisi hiihtää mahd. paljon.

Maanantaina oli viikon ainoat työmatkapyöräilyt. Lämpö oli nollan tuntumassa, yöllä oli tullut vähän räntää ja aamulla pyörräillessä sateli vielä lisää. Illalla jaksoi tehdä vielä kolmen vartin kotisalitreeni.

Tiistaina oli sen verran kiireinen aamupäivä, että aamulenkki jäi väliin, päivän ainoa hikihetki oli illan puolentoista tunnin sulkapalloneluri. Pelit menivät ihan ok.

Keskiviikko oli hiihtopäivä. Suurella todennäköisyydellä kauden viimeinen hiihto Pirkanmaalla. Alle otin jälleen Fischerin Zerot, kun lämpö oli hieman plussan puolella. Alkuun tuntui, että suksivalinta oli väärä, sillä pito oli melko heikko, mutta jossain vaiheessa pito alkoi paranemaan ja loppumatkasta ei ollut mitään valittamista suksien suhteen. Reitti oli jälleen kerran Topinlenkki + alkuun ja loppun Virelässä käynti, eli matkaa kertyi 35 km. Aikaa kului hieman alle 2,5 tuntia, joten keli oli mukavan liukas. Tasatyöntöä sai taas lykkiä melko paljon.

Torstaina aamupäivällä kävin juoksemassa vajaan 11 km lenkin. Pakkasta oli kolmisen astetta ja alusta oli vähän luminen/jäinen. Siihen nähden 4:37 min/km vauhti oli ihan hyvä ja keskisykekin jäi jonkin verran kynnyksen alle. Illalla poljin vielä reilun puolentoista tunnin verran Zwiftissä 177W keskitehoilla. Illalla oli myös jälleen uinnin oheisharjoittelu Zoom-sessio.

Perjantai oli treeneistä vapaa päivä. Aamupäivän tein vielä töitä, mutta puolen päivän aikoihin lähdimme ajelemaan kohti Oulua, joka oli välietappi Saariselällä matkaamisessa. Tiet olivat sulat ja kuivat, joten ajokeli oli mitä parahin, kun aurinkokin vielä paisteli.

Launtaiaamusta matka jatkui Oulusta kohti Saariselkää, jonne saavuimme klo 15 aikoihin. Illalla ehti tekemään vielä hyvin 30 km:n hiihtolenkin. Lämpö oli nollan paikkeilla ja ladut mahtavassa kunnossa. Majapaikkamme oli Laanilassa, ja lenkki lähti sieltä kohti Kiilopään keskusta (ei Ahopäiden kautta). Kiilopäältä lähdin kohti Luulampia ja sieltä Saariselälle ja sitten takaisin majoitukseen. Aikaa kului 2:20, eli kaikkein liukkainta keliä ei ollut tarjolla.

Sunnuntaiyönä oli satanut viitisen senttiä uutta pakkaslunta. Pakkasta oli aamulla nelisen astetta ja luoteistuuli oli melko kova. Lähdimme tekemään hiihtolenkkiä vähän ennen klo 11, jolloin latupalvelun mukaan pääosa laduista oli ajettu (netistä näki missä latukoneet menivät ja mihin aikaan ladut oli viimeksi ajettu). Majoituksesta hiihdin ensin Ahopäiden yli Kiilopään keskukselle ja sieltä Niilanpään poroerotuspaikalle. Olin ottanut tavoitteeksi hiihtää loman aikana kaikki Saariselkä-Kiilopään ajetut ladut läpi. Heti tuli kuitenkin takaisku tavoitteeseen, sillä kovan tuulen vuoksi ei ollut kanttia lähteä hiihtämään Rautulammen lenkkiä. Latu oli myös ajamatta, joten suuntasin poroeruspailkalta kohti Muotkan majoja. Rautulammen lenkki jää varmaan kokonaan hiihtämättä, sillä sen pätkän ylläpito loppui tältä talvelta. Jatkoin hiihtämistä Sivakkaojan ja Kakslauttasten laduilla ennen kuin suuntasin kohti majapaikkaa. Kiersin kuitenkin vielä prospektorin lenkin, jotta lenkin mitaksi tulisi 50 km (tuli 51.5). Ladut olivat pääosin vallan mainiot, mutta keli oli tosi nihkeä ja aikaa kuluikin hieman alle 4,5 tuntia. Tosin paikoin ladut olivat kovan tuulen ja irtolumen vuoksi ummessa.

Hiihtoloman harjoittelua

Viikko 10/2021 (8.-14.3.2021)

Suksikelit jatkuvat, ja sen kun vain paranevat. Uutta lunta ollaan saatu ihan mukavasti tälläkin viikolla, mutta toisaalta viikonlopun plussakelit hankia painoi kasaankin. Reippaita pakkasiakin oli vielä viikon puolenvälin paikkeilla, mutta viikonloppuna oltiin pari astetta plussan puolella.

Toimistolla ei tullut käytyä kuin tiistaina puolen päivän verran, joten työmatkapyöräilyä ei kertynyt tälle viikolle laisinkaan. Hiihtoa sen sijaan on tullut jopa neljälle päivälle. Täytyy vähän testata viikon päästä alkavaa hiihtolomaa silmällä pitäen, että miten sitä jaksaa hiihdellä vähän enemmän viikon aikana. Nyt näyttäisi siltä, että jos pohjoisessa pääsee hiihtämään suht normaalisti, niin tonni hiihtokilometrejä pitäisi mennä rikki tänä talvena.

Tiistaina kävin korvapolilla Tayssissä. Loppuvuoden kortisoonikuuri oli auttanut ja polyypit olivat pääosin hävinneet nenäonteloista. Eli mitään leikkaushoitoa ei tarvita, ja nenäsuihdeella yritetään pitää homma aisoissa.

Viikko alkoi täyslepopäivällä. Syytä ehkä olikin, sillä viimeksi harjoituspäiväkirjassa on ollut tyhjä päivä tammikuun puolivälissä. Tiistain lumimyräkkäpäivänä ei ulkona oleiltu muuten kuin A:n kanssa lumihommissa. Illalla poljin Zwiftissä yhteensä 80 minuuttia. Ensin oli tarkoitus polkea kova harjoitusohjelma, mutta se osottautui vähän liian kovaksi tähän kohtaan. Alkulämmön jälkeen poljettiin 5 min 245W tehoilla ja perään 225W tehoilla. Näitä settejä piti olla kuusi kappaletta muutaman minuutin palautuksella. Yhden setin vedin ja totesin, että tänään ei jaksa. Perään poljin sitten tunnin vapaata pyöräilyä, jonka aikana tein 4 x 10 min vetoa 5 min palautuksella. Ensimmäisen vedon keskitehot oli n. 200W, toisen n. 220W, kolmannen ja neljännen n.215W.

Keskiviikkona oli aamulla parikymmentä astetta pakkasta, mutta iltapäivällä kun lähdin hiihtämään lämpö oli noussut -11 aseteeseen. Perinteisellä tyylillä menin Topinlenkin sekä alkuun ja loppuun Virelässä käynnit, eli matkaa kertyi 35 km. Ladut oltiin ajettu, mutta suht tuore lumi ja kova pakkanen oli luistolle vähän huono yhdistelmä. Aikaa kuluikin melkein 2:40.

Torstai-iltana oli myös hiihtotreeni. Pakkasta oli vain viitisen astetta, mutta uutta lunta oli tullut pieni kerros ja luisto oli keskiviikkoakin heikompi. Reitti oli muuten sama kuin keskiviikkona, mutta toisen Virelän kierroksen jätin pois, eli matkaa kertyi 31.5 km ja aikaa kului 2:25. Illalla osallistuin vielä Amfibian “Uimarin oheisharjoittelu” Zoom-tapahtumaan. Matti Rajakylä veti vajaan tunnin verran jumppaa, jossa tehtiin pääosin kehon avaavia harjoitteita

Perjantaina aamupäivällä kävin juoksemassa vajaan 11 km:n lenkin lumisilla pyöräteillä. Vähän uusi lumi pyöri kengän alla ja hidasti vauhtia. Keskivauhdiksi tuli 4:44 min/km ja keskisykekin oli ihan sopiva 130 bpm. Vähän oli meno tukkoista ja takareisissa tuntui edelleen. Illalla tein vielä tunnin kotisalitreenin.

Lauantaina aamulla pyöräilin jälleen Zwiftissä. Tällä kertaa otettiin rauhallisesti ja 100 minuutin treeni meni 160 W:n (FTP 70%) keskitehoilla ja 117 bpm:n keskisykkeellä. Treenin aikana tuli tehtyä jokusia lyhyitä etaappivetoja, joissa tehot ja sykkeet pomppasivat. Iltapäivällä kävin tekemässä vielä hiihtolenkin perinteisellä tyylillä. Lämpöä oli pari astetta ja otinkin sukseksi Fischerin Zeron, jonka pitäisi olla märän kelin suksi. Ladut olivat kuitenkin pääosin liippaantuneet, eikä Zero ollut ihan parhaimmillaan sellaisissa olosuhteissa. Kosteemmissa paikoissa oli “seinäpito”, mutta muuten oli vähän herkällä. Aika paljon tuli lykittyä tasatyöntöä. Lenkki oli perinteinen Topinlenkki + Virelä, eli matkaa kertyi 31.5 km ja aikaa kului 2:12, eli mukavan vauhdikas keli. Lauantai-iltana oli toinen osa Amfibian “Uimarin ohjeisharjoittelu” Zoom-tapahtumasta. Paljon hyviä liikkeitä oli jälleen ohjelmassa, ja jälleen tuli havaittua miten jumissa paikat ovat.

Sunnuntaina aamulla lähdin tekemään viikon neljättä hiihtoreissua. Lämpöä oli asteen verran enkä oikein luottanut perinteisen kalustooni, joten lähdin luistelutyylillä matkaan. Yöllä oli tullut sentin verran uutta lunta/räntää, joten luisto oli melko heikko ajamattomilla osuuksilla. Ladut oli ajettu ainoastaan Lamminpäässä sekä Nokialla. Eli vain vajaat puolet reitistä oli ajettu. Jalat olivat ensimmäisellä kympillä aivan tukossa ja hiihto oli todella raskasta. Julkujärven jälkeen alkoi vähän paremmin luistamaan ja Nokian ajetuilla laduilla meno muuttui mukavammaksi. 50 km:n hiihto oli kelin vuoksi aikas rankka reissu ja kotiin päästyä jalat olivatkin aivan loppu. Reitti kulki Lamminpään kautta Koukkujärvelle ja samaa reittiä takaisin. Lopussa oli sen verran vielä voimia, että kävin vielä Virelässä, jotta viisikymppinen tulisi täyteen.

Tämän piti olla kevennetty viikko, mutta sunnuntai-iltana ei ollut ihan sellainen olo. Tunteja tuli edellisiä viikkoja vähemmän ja yksi lepopäiväkin oli, mutta hiihtolenkit olivat kuitenkin melko kuluttavia. Paino meni sentään pitkästä aikaa alle “kipurajan”. Eli ensi viikolla alkavalla hiihtolomareissulla voinee vähän herkutellakin, kun tässä on pidetty jokunen viikko vähän tiukempaa linjaa sen suhteen.

Talvi 2.0

Viikko 9/2021 (1.-7.3.2021)

Ei se kevät sitten vielä säiden osalta tullutkaan. Alkuviikosta pääsi vielä nauttimaan keväisistä keleistä, lämpöasteita oli ja aurinkokin paisteli. Torstaina lämmöt tippuivat jälleen pakkaselle ja viikonloppuna saatiin vähän uutta pakkasluntakin, kovan tuulen kera. Mikäs siinä, hiihtokelit näyttävät sittenkin jatkuvan vielä näillä leveyspiireilläkin.

Maanantain työmatkapyöräilyt pääsi tekemään jo melko hyvissä olosuhteissa. Pyörätiet alkavat olemaan melko sulat, vaikka edelleen löytyykin jäisiä/sohjoisia pätkiä. Illalla tunnin kotisalitreeni.

Tiistaina aamupäivällä kävin juoksemassa Nokian Välimaan lenkin. Matkaa kertyi 10.5 km ja aikaa kului 49 minuuttia. Sykkeet olivat ihan sopivan alhaalla vaikka juoksu oli vähän väsyneet tuntuista. Keli oli mukava. Lämpöä oli pari astetta ja alusta pääosin sula, joten kesätossulla pärjäsi hyvin, vaikka paikoin olikin vähän jäistä. Takareidet meni melko jumiin, mutta viimekuun pohjeongelmat tuntuvat olevan voitettu kanta. Illalla oli puolitoista tuntia sulkapalloneluria. Voittoisia eriä oli 8/9 vaikka peli ei ihan kaikkein virkeintä ollutkaan. Tasaiset erät sattuivat kääntymään tällä kertaa näin.

Keskiviikkoiltana tein Zwiftissä kahden tunnin polkaisun. Melko maltillisilla tehoilla keskimäärin menin. Keskitehot olivat 155W (FTP 67%), mutta treenin aikana tuli otettua jonkin verran “etappivetoja”, joissa tuli puristettua ihan hyviä watteja. Jalka oli alkujumin jälkeen yllättävän hyvässä iskussa, ja vedot sujuivat mukavasti. Keskiviikkona tuli noudettua myös uusi treeniväline, kun Espanjan härkä oli saapunut Suomeen. Orbea Terra on gravel-pyörä, jolla pitäisi alkaa kulkemaan työmatkoja, sekä laajentaa pyörälenkkejä sorapintaisille alustoille.

Torstain työmatkapyöräilyt “pääsi” tekemään jälleen pikkupakkasessa, kun talvi sai uutta puhtia. Illalla kävin hiihtämässä luistelutyylillä kahden tunnin lenkin. Muuten meni normaalin Topinlenkin, mutta Virelän lenkin vaihdoin sahaamiseen Lamminpäässä. Keli oli sen verran jäinen, että vauhti oli jälleen ihan reipasta. Ladut oli onneksi ajettu, joten melko hyvin kuitenkin pystyi hiihtämään, vaikka välillä joutuikin jäisimpiä kohtia lykkimään tasatyönnöllä. Horhan alamäki oli ajamatta ja suljettu.

Perjantaiaamun työmatkapyöräilyssä oli kymmenen astetta pakkasta, mutta iltapäivällä pakkasta oli enää viitisen astetta. Päivällä oli myös reilun tunnin hieronta, ja illalla tein kolmen vartin kotisalitreenin.

Heti lauantaiaamulla tein jälleen Zwiftissä ramp-testin. Alkuun lämppäsin 30 minuuttia, jonka jälkeen aloin ramppaamaan watteja ylös. Tällä kertaa sain poljettua koko minuutin 340W ja viimeisen minuutin keskitehot olivat 345W (jos sumeilla silmilläni näin oikein). Zwift antoi FTP-arvoksi tälle suoritukselle 257W, eli kehitystä kahden viikon takaiseen testiin tuli 11W. Testin jälkeen tuli kiire pyörän päältä pois, sillä olo meni sellaiseksi, että taju oli jälleen lähtemässä. Pienen lattialla kieriskelyn jälkeen poljin vielä verryttelyä puoli tuntia. Illalla kävin vielä juoksemassa tunnin (tasan) / 13 km:n Nokian paloaseman lenkin. Lämpöä oli vaihteeksi asteen verran plussaa, ja uutta lunta oli satanut pikkuisen. Alusta oli siis pitävä ja kesäkengällä pärjäsi ihan hyvin. Kulku oli suht ok, vaikka sykkeet olivatkin hieman koholla.

Sunnuntaiyönä oli satanut jonkin verran uutta pakkaslunta ja aamulla hienoinen sade jatkui edelleen. Pakkasta oli nelisen asetta. Lähdin aamulla tekemään kotoa perinteisen hiihtoa. Matkan mittaa en etukäteen tiennyt, kun ei ollut tiedossa missä kunnossa ladut olivat. Ensimmäisen latukoneen ohitin alle kilometrin hiihdon jälkeen Haukiluomassa ja toinen tuli vastaan Soppeenharjulla. Paikoin oli melkoinen työmiehen keli, kun ajetuista laduista huolimatta, kovalla tuullella satava lumi tukki ladut melko nopeasti. Porintien jälkeen Aliselle päin mennessä tuli Nokian latukone vastaan ja se oli känyt tekemässä ladut aina Takalauttalaan asti. Takalauttalassa paistoi välillä jopa aurinko, mutta sitä herkkua ei kovin kauan kestänyt ja lumisade alkoi uudelleen. Kävin poikkeamassa vielä Myllyhaassa ja sielä menin Koukulle ja sen jälkeen Virelään ja kotiin. Ladut loppuivat Kolmenkulman maankaatopaikalle, jonka jälkeen meno hidastui melkoisesti. Mottoritien alituken jälkeen menin pari kilsaa erittäin huonokuntoista metsälatupätkää, mutta Virelässä oli taas ladut jonkinnäköisessä kunnossa, josin melko ummessa. Matkaa kertyi 51 km ja aikaa kului 4:17. Suht rankka reissu.

 

Jäistä menoa

Viikko 8/2021 (22. – 28.2.2021)

Vahvoja kevään merkkejä ilmassa, eteenkin viikonloppuna. Aurinkoa, plussa-asteita, valuvia rännejä. Alkuviikko tosin mentiin vähän erillaisessa säässä. Silloin pakkanen ja jäätävät sateen kuorrutti kaikki paikat jääkerrokseen ja lumiset puut pudottivat lumipaakkunsa alas.

Tämä viiko oli treenien suhteen hieman poikkeava. Hiihtämässä kävin kolme kertaa ja työmatkapyöräilyäkin tuli kolmelle päivälle. Palasin myös pienen tauon jälkeen MO:n yhteistreeneihin, ja juoksut jäivät pohjevaivan vuoksi tosi vähiin.

Maanantai oli ensimmäinen työmatkapyöräpäivä. Pakkasta oli aamulla sekä illalla seitsemän asetta, ja jäisen sateen jälkeen alusta oli paikoin melkoisen jäinen. Illalla kävin hiihtämässä luistellen perinteisen 31.5 km:n Topinlenkin. Ennakko-oletus osui nappiin ja keli oli melkoisen liukas. Pakkasta oli -9 astetta ja jäinen ladun pinta oli rouhittu mukavaksi hiihtää. Matkaan kului hieman alle kaksi tuntia, eli vauhti oli 16 km/h (lauantaina sama lenkki meni perinteisellä tyylillä ja huonossa kelissä, aikaan 2:35). Viimeisen kolmen päivän treenimääräksi tuli vähän vajaat 11h – alkoi jo tuntumaan.

Tiistaina jätin taas juoksulenkin väliin pohjevaivan vuoksi, mutta illalla menin pelaamaan sulkapalloneluria puoleksitoista tunniksi. Halli oli edelleenkin jäinen, mutta nyt olin varustautunut pitkähihaisella paidalla. Pelikin sujui ihan kiitettävästi, joten kylmä ei tullut. Ja pohjekin kesti.

Keskiviikkoiltana oli MO:n yhteistreenien vuoro. Lämpöasteita oli asteen verran, mutta taivaalta tuli vähän tihkusadetta. Kylmä ei sentään tullut vaikka vähän nahkea olo välillä olikin. Pyöräilin ensin kotoa Teivon parkkiin, josta lähdimme tekemään mäkivetoja. Ensin ajoimme mäkeä Siivikkalassa päin, sitten Teivon läheisyydessä, jonka jälkeen siirryimme Vuorentaustan maston mäkeen. Sieltä palasimme vielä Teivon mäkeen, jonka jälkeen poljin takaisin kotiin. Aikaa kului 2:20 ja matkaa kertyi lähes 40 km. Keskisykkeet pysyivät maltillisesti 107 bpm:n lukemissa, mutta maksimi kävi 159 bpm:ssä. Paikoin oli melko hapokasta menoa. Hyvä treeni.

Torstaina oli ohjelmassa jälleen työmatkapyöräilyt. Aamulla oli pari astetta plussaa ja paikoin oli jäistä ja paikoin jo pehmeää. Illalla sai pyöräillä vähän märemmissä oloissa, kun vesi lensi takarenkaasta selkään ja persuuksiin. Takamaus oli ihan jäässä kun kotiin pääsi. Illalla poljin vielä trainerilla 90 minuuttia 163W (FTP 71%) tehoilla ja 117 bpm:n keskisykkeellä. Vähän oli väsynyttä menoa.

Peljantaina oli viikon kolmas konttori- ja työmatkapyöräilypäivä. Pari astetta oli lämpöä ja alusta oli sohjoinen ja märkä. Nyt muistin laittaa takalokarin paikoilleen joten ei takalisto päässyt tällä kertaa kastumaan. Paikoin alkoi jo asvalttikin näkymään sohjon keskeltä. Illalla tein vielä tunnin kotisalitreenin.

Lauantaiaamusta oli pari astetta pakkasta ja lähdin tekemään pidempään hiihtolenkkiä luistelutyylillä. Pääosa laduista oli ajettu isolla koneella, tai sitten niitä ajettiin parhaillaan. Lamminpää – Virelä väliä ei oltu ajettu ja kottin päin tullessa Horhan jyrkkä alamäki olikin mielenkiintoinen laskea. Sää oli komean aurinkoinen ja latu liukas. Reitti kulki kotoa ensin Lamminpään majalle ja sieltä Julkujärven ja Porin tien kautta Myllyhakaan. Sitten samaa reittiä takaisin. Matkaa keryi 50.7 km ja aikaa kului 3:07, eli melkoisen vauhdikas keli, kun mäkeäkin tuolle pätkälle sisältyy jonkun verran. Tällä lenkillä tuli rikottua 500 km:n rajapyykki hiihdossa tänä talvena. Illalla kävin vielä kokeilemassa pohkeen kestoa juoksun merkeissä. Juoksin vähän reilun 8 km:n saunalenkin, ja ainakin sen matkan pohje kesti ihan hyvin. Vauhtikin oli jäiseen keliin nähden ihan kohtalainen 4:41 min/km, sykkeet (136 bpm) kylläkin vähän korkealla, mutta aamun hiihtolenkki varmaankin nosti niitä vähän. Mutta pääasia oli, että jalka kesti ja juoksua voi nyt lisätä seuraavalla viikolla.

Sunnuntai oli myös komean aurinkoinen ja lauantaita vieläkin lämpimämpi. Parhaimmillaan lämpö nousi ainakin 6 asteeseen. Jätin siis sisäliikunnat väliin koko viikonlopulta ja suuntasin jälleen hiihtoladuille. Ajoin ensin autolla pari kilometriä Nokian maankaatopaikan kupeeseen, josta lähdin luistellen tekemään jälleen pidempää hiihtolenkkiä. Ensin hiihdin Koukun majalle ja sieltä Porin tien, Alisenjärven ja Takalauttalan kautta Harjuniittyyn niin pitkälle kuin latua riitti. Porin tien ja Harjuniityn väliä ei oltu vähään aikaa ajettu, joten latupohja oli paikoin tosi jäinen. Harjuniitystä palasin Porin tielle ja sielä Myllyhakaan. Sitten taas takaisin päin ja Antilan tilalle ja sieltä takaisin Myllyhakaan. Sitten Koukkujärven kautta takaisin autolle. Matkaa tuli tasan 50 km (20 m päälle) ja aikaa kului 3:12. Keli oli lauantaihin verrattuna vähän hitaampi. Aurinko alkoi jossain vaiheessa pehmentämään latua ja meno hidastui. Varjopaikoissa ura oli mukavan liukas. Myös hyytymisen merkkejä oli ilmassa, sillä jo lähtiessä jalat olivat vähän väsyneet ja matkan teko alkoi jossain vaiheessa jo tuntumaan.

Ensi viikko onkin sitten kalenterikevään ensimmäinen viikko, mutta loppuviikosta näytetään menevän taas vahvasti pakkasen puolelle. Toivottavasti alkuviikosta ei kaikki lumet vielä sula, jotta hiihtokelejä riittää vielä muutamaksi viikoksi täällä etelässäkin. Tosin ensi viikko pitää ottaa taas vähän kevyemmin, sillä tälle viikolle tuli hieman päälle 20 treenituntia ja nyt on kolme melko kovaa viikkoa takana.