Tuplaviikko Kiilopäällä

37/2021 (13.19.9.2021)

Ensimmäistä kertaa oltiin kaksi viikkoa putkeen Kiilopään maastoissa lomailemassa. Jälkimmäinen viikko oli ensimmäistä jonkin verran sateisempi. Maanantai oli täysin sadepäivä, muina päivinä tihutti enemmän tai vähemmän. Positiivista oli, ettei kovin tuulisia päiviä ollut laisinkaan, ja vaikka lämmötkin olivat päivisin 5-10 asteen väillä, niin ulkoilla tarkeni ihan hyvin ulkoilla.

Jo edellisellä viikolla oikean jalan kantapää/akillesjänne kipuili sen verran, että juoksu- ja koiralenkeille lähdöt sattuivat, mutta kipu hävisi pienen matkan jälkeen. Helpostusta kipuihin ei tullut toisella viikolla, vaan lenkkien alussa piti aina kärvistellä jonkin aikaa. Takareisiosasto oli myös edelleen välillä ongelmallinen, joten melko rikkinäinen olo paikoin oli. Onneksi molemmat vaivat olivat harvoin yhtä aikaa päällä.

Maanantai oli sadepäivä ja siitä muodostuikin treenien osalta lepopäivä. Koiria kasteltiin kylläkin muutaman tunnin verran.

Tiistaina käytiin päivällä Tuulin kanssa pyöräilemässä Nilanpään päivätuvan kautta Ruijanpolulle, jota myöden tulimme pääsimme Kopsusjärventielle. “Tietä” pitkin rynkyttelimme Kakslauttasen kautta takaisin Kiilopäälle. Tihkusadekuuroja saimme välillä niskaamme ja sukat kastuivat vetisten ojien ylityksissä. Sen verran rynkyttävää meno oli ollut, että loppumatkasta huomasin, että eturenkaan linkku oli päässyt aukeamaan ja rengas pysyikin paikalla vain pyhällä hengellä. Onneksi huomasin vaaran ennen onnettomuutta. Samalla kertaa huomasin myös takalinkun olleen löysällä. Sabotaasiako…?

Myös keskiviikko oli tihkusateinen päivä. Kävin kuitenkin juoksemassa Ahopäiden ylittävän lenkin. Matkaa kertyi 13 kilometriä ja aikaa kului vähän päälle tunti. Ensimmäinen 8 kilometriä olivat hyvää latupohjaa, mutta loppumatka oli kivistä polkua ja kivinen Ahopäiden nousu. Illalla kävin vielä pyörällä kaupassa Saariselällä. Kauppamatkaa kertyi 36 kilometrin verran ja aikaa kului vähän päälle kaksi tuntia. No, ihan suoraan ei tullut mentyä, vaan mennessä kieppasin Iisakkipäiden kautta ja takaisin päin tullessa tein vielä prospektorin lenkin.

Torstaina oli reissun viimeinen pyöräilypäivä. Poljin ensin Luulammelle, jossa vaihdoin etukumin, kun se tyhjeni Luulammille laskun aikana. Huolto-operaation jälkeen suuntasin Taajoslaavulle ja sielä Vellinsärpimään. Taajoslaavulle menin reittiä, joka lähti noin Luulammen ja Rumakurun puolestavälistä. Tämä oli itselleni uusi tuttavuus ja ihan positiivinen sellainen. Paikoin oli vähän märkiä kohtia, mutta pääosin ihan mukavaa kangasmaastoa kuitenkin. 9 kilometin Vellinsärpimän pätkä olikin tuttu. Ensimmäinen neljä kilometriä on nousuvoittoista, paikoin melko kivistä ja edellisten päivien sateiden jälkeen myös märkää ja mutaistakin. Sähköpyörien vuoksi nämä “haastavammatkin” reitit on saaneet nyt enemmän suosiota ja polut ovat kuluneet enemmän. Itse väänsin eteenpäin luomulla. Pätkän viisi viimeistä kilometriä oli puolestaan laskuvoittoista, joskin myös paikoin kivisiä ja myös täältä löytyi paikkoja “mutapainin ystäville”. Vellinsärpimästä poljin Saariselän keskustaan ja sieltä Piispanojalle. Piispanojalta suuntasin Ahopäille. Alkupätkä Piispanojalta oli tuttua, mutta viimeinen puolitoista kilometriä olivat pyöräillen jälleen uusi tuttavuus. Ihan hyväkulkuinen pätkä, vaikka ei virallisesti pyöräreitistöä olekaan. Lopuksi Ahopäiden nousu oli jälleen oma urakkansa. Matkaa kertyi 39 kilometriä ja aikaa kului 3 tuntia. Eli kivikko-osuudet tultiin todella rauhallisesti, mutta sen verran kuin näillä maastopyörätaidoilla pääsi.

Perjantaina lähdimmekin sitten heti aamusta ajelemaan kohti Oulua. Tankavaarassa pysähdyimme tekemään 7 kilometrin koiralenkin, mutta muuten pysyttiin melko tiiviisti auton ratissa.

Lauantaiaamusta kävin juoksemassa extempore Oulun Pokkisten parkrunin. 5 kilometrin “kisa” starttasi 9:30 ja viivalla oli pari kymmentä hölkkääjää. Reitti oli mukavan tasainen, sillä nousumetrejä oli vain 10. Muutenkin reitti meni hienoissa maisemissa Hupisaarilla ja voimalan padon tuntumassa. Lämpöä oli sopiva n. 7 astetta ja Oululle poikkeukselliesti tyyntä. Oma aikani oli 19:16, joka ei juuri lämmittänyt mieltä. Tosin ihan optimaalisin valmistautuminen tuollaiseen kovaan rypistykseen ei ollut alla. Loppupäivä menikin sitten taas autossa istuessa. Vaasassa tehtiin tunnin koiralenkki, jonka jälkeen taas matka jatkui. Kotona oltiin klo 20.

Sunnuntaina aamupäivällä kävin polkemassa gravelilla Siuron 50 kilometrin lenkin. Ilma oli komean aurinoinen ja lämpöäkin oli 8 astetta, tuuli vähän viilensi menoa. Syyskelissä keskivauhdiksi muodostui 26 km/h.

Kiilopäätä ristiin rastiin

Viikko 36/2021 (6.-12.9.2021)

Ensimmäinen ruskalomaviikko Kiilopäällä meni mukavasti, reilusti ulkoillessa. Eipä oltu ainoita, jotka olivat keksineet tämän paikan, sillä Kiilopään tunturikeskuksen parkkipaikka oli joka päivä ääriään myöden täynnä, ja lisäksi vielä tienposket ja muut mahdolliset parkkeerauspaikat olivat täynnä kaiken kokoista autoa. Keskuksien lähipolut olivat mummojen ja pappojen kansoittamat ja vähän kauempana oli sähköpyöräilijöitä ihan vaivaksi asti. Nyt kun lapin ruska on kerran nähty, niin tarvii seuraavaksi tulla vähän rauhallisempaan aikaan.

Majoituimme jälleen Kiilopään keskuksen, Suomen ladun vanhoihin mökkeihin. Tuttuja tönöjä useammalta edelliseltä kerralta. Toinen harmin aihe oli työmaa, joka oli käynnissä kylmäkylpylän / savusaunan ympärillä. Viikolla joka “aamu” klo 8 pärähti moottirisaha käyntiin, kun työmiehet veistivät hirsikehikkoa. Pärinä kesti ilta-viiteen asti – no ei nyt ehkä ihan koko aikaa.

Säät olivat ihan sopivat. Päivälämmöt pyöri melkein joka päivä kymmenen asteen molemmin puolin. Öisin kylmempää ja muutama pakkasyökin näytti olleen, sillä joissain lammikoissa näkyi pieni riite. Keskiviikko oli täysi sadepäivä ja muutamana päivänä vähän tihutti, mutta etenkin viikoloppu oli komean aurinkoinen ja vähätuulinen, jolloin ilma tuntui jopa lämpimältä.

Koirat ovat olleet jälleen ihan innoissaan. Joka päivä on tehty vähintään pari lenkkiä Kiilopään ympäristössä. Riekkoja ja poroja on päästy haukkumaan, ja piuha on ollut kieränä joka lenkillä ja koko ajan. Lenkit ovat olleet mitaltaan kolmesta vartista kahteen ja puoleen tuntiin, eli viikon aikana koiralenkkitunteja on tullut varmaankin parikymmentä ja kilometrejä ehkä 80-90 km – pojilla tosin vielä enemmän, sillä pitkän piuhan päässä pääsee seilaamaan edes takaisin. Poikien painokin on varmaan pudonnut, sillä lenkkimäärä on nelinkertaistunut, mutta nappulamäärä on pysynyt samana. Koiralenkkien lisäksi itselle on tullut vielä n.8.5 tuntia pyöräilyä ja 6.5 tuntia juoksua.

Maanantaina vein pyörän Kiilopään pyörävuokraamon huoltoon vaihteiden säätöön. Itse lähdin tekemään Jalon kanssa juoksulenkkiä Kakslauttasen suuntaan. Remmi oli kireällä koko 13 kilometrin / tunnin ajan, vaikka vauhti oli 4:50 min/km luokkaa. Vettä tihutti koko matkan ajan, eli märkää oli meno. Ojentajat saivat myös treeniä, kun Jaloa piti pitää kurissa.

Tiistai olikin sitten hienompi päivä. Puolipilvistä, vähätuulinen ja lämpöäkin melkein 10 astetta. Lähdin toteuttamaan yhtä reissun “must”-lenkkiä, eli Rautulampi-Luulampi -juoksulenkkiä. Ensimmäinen neljä kilometriä on loivaa nousua, melko hyväkuntoista hiekkauraa Niilanpään päivätuvalle. Tämän jälkeen siirrytään kapealle ja kivikkoisella avotunturipätkälle jota on 7 kilometrin verran. Tämän pätkän aikana noustaan ja lasketaan Niilanpään ja Rautupään rinteitä pitkin, ennen kuin lasketaan uudistetulle ja uutisistakin tutulle Rautulammen tuvalle. Rautulammen ja Luulammen välinen retkeilyura on 7 kilometrin mittainen. Se kulkee tunturien välissä, mutta sisältää silti jonkin verran nousuja ja laskuja – tosin ei mitään pitkiä. Väylä on kapeaa ja paikoin tosi kivinenkin. Keväällä siinä on varmaankin myös paljon märkiä paikkoja, mutta tähän aikaan vuodesta ei ollut kuin yksi tunturipuron ylitys, jonka onnistuin ylittämään melko kuivin jaloin. Luulammilta onkin sitten vajaan kahden kilometrin jyrkkä nousu Kiilopäälle päin ja sitten reilu kaksi kilometriä laskua Kiilopään keskukselle. Reitti oli hieno ja kun vielä kelikin suosi, niin mikä siinä oli hölkätessä. Takareidet ja pakarat olivat kyllä loppumatkasta melko finaalissa, mutta en antanut sen haitata. Matkaa kertyi 22.3 kilometriä ja aikaa kului 2:11, eli hieman alle kutosen vauhtia tuli mentyä. Nousumetrejä oli noin 500. Juoksulenkin päälle oli hieno käydä seisomassa mökin vieressä olevan “kylmäkylpylän” tunturilammikossa. Veden lämpö oli 5-6 astetta, joten ei siellä kovin kauaa tullut vietettyä aikaa. Päälle tuli tehtyä vielä koirien kanssa kahden tunnin / 9 kilometrin “pissalenkki”. Eli kun aamulla tuli tehtyä ensimmäinen puolentoista tunnin koiralenkki, niin päivälle tuli ihan mukavasti ulkoilua.

Keskiviikko oli vuorostaan sadepäivä. Koko päivän sateli vettä, eikä ulkona tullut käytyä kuin muutaman kerran koirien kanssa. Tosin kertyi niistäkin kolmisen tuntia kävelyä. Käytiin myös pyöräntämässä autolla Ivalossa. Muuten vain sähkyssä pötköttelyä.

Torstaina pääsin ensimmäistä kertaa pyörälenkille. Pientä sateen uhkaa oli ilmassa ja lenkin puolivälissä vähän aikaa tihuttelinkin, mutta takki oli märempi sisäpuolelta kuin ulkopuolelta. Poljin Kiilopäältä ensin Laanilan kautta Kaunispään huipulle, josta sitten laskin kohti Moitakurua. Tosin ensin piti nousta Palopään huipulle. Moitakurusta poljin Luttotuvan kautta takaisin Saariselän keskustaan, josta suuntasin kohti Rumakurua ja Luulampia. Luulammin nousu oli polkien rankempi kuin edellisenä päivänä juosten, pieni pätkä piti jopa taluttaa, kun nousukulma oli sen verran kova, ettei kantti riittänyt polkea. Matkaa kertyi 53 kilometriä ja aikaa kului 3:20. Juomapullokin unohtui ottaa mukaan, mutta onneksi ei ollut hellepäivä. Reitti oli pääsin helppokulkuista vaikka siinä olikin reilu 800 nousumetriä.

Perjantaina tein toisen ennakkoon suunnitellun lenkin, kun kävin polkemassa “toispuollen” 4-tietä olevan kultareitin. Pohjiksi otin ensin Niilanpään päivätuvan lenkin, ennen kuin siirryin kultareitille. Matkan varrella näkyi sekä poroja, että kultavaltauksia, jotka näyttivät olevan edelleen ihan toiminnassa. Suurimmaksi osaksi reitti oli jälleen hyväkulkuista, mutta jokunen tunkkauspätkäkin löytyi. 4-tien uudelleen ylityksen jälkeen poljin mettäpolkuja pitkin Ahopäille, jonka sitten myös ylitin. Ahopäiden kivinen nousukin onnistui lähes kokonaan ilman taluttamista. Matkaa kertyi 32 kilometriä ja aikaa kului 2:23. Päälle kävin vielä juoksemassa vajaan 11 kilometriä. Pääosa oli hyväkuntoista latupohjaa, mutta jokunen kilometri oli pienempää metsäpolkua. Lenkkien päälle oli jälleen mukava käydä seisomassa kylmäkylpylän lammikossa. Päivä oli jälleen komean aurinkoinen.

Lauantaikin oli jälleen aurinkoinen. Kylmän yön jälkeen jokunen varjoinen lammikko oli riitteessä. Aamulla kävimme tekemässä koirien kanssa 2,5 tunnin kävelylenkin Rumakurulla ja avotuntureilla. Tämän päälle lähdimme Tuulin kanssa yhteiselle pyörälenkille. Ensin poljimme Laanilan kautta Saariselälle. Sitten jokun kilometri 4-tietä pitkin museotielle. Museotien jälkeen nousimme esin Urupäille, sitten lasku alas ja kapuaminen Kaunispään huipulle. Kaunispäällä söimme lohisopat ja munkit, jonka jälkeen jaksoi taas polkea takaisin Kiilopäälle. Ajoaika oli vähän vajaat kolme tuntia ja matkaa kertyi 46 kilometriä. Nousumetrejä oli 720.

Sunnuntaikaan ei ollut sään puolesta yhtään edellisiä heikompi. Aurinko paistoi ja muutenkin sopiva keli pitkälle juoksulenkille. Reitti kulki Kiilopäältä ensin Laanilaan, sieltä Piispanojan kodan kautta Iisakkipään juurelle, josta Rumakurun kautta jälleen Luulammille ja nousu ja lasku takaisin Kiilopäälle. Matkaa kertyi 25.4 kilometriä ja aikaa kului 2:10. Reitti oli pääosin hyväkulkuista latupohjaa, mutta muutaman kilometrin pätkä oli melko kivikkoista. Ja sitten tietenkin Luulammin nousu, joka on ponnistus sinänsä. Yhteensä nousumetrejä oli vajaat 400, joista Luulammin noususta kertyi lähes puolet. Kylmäkylpylässä seikoskelu teki lenkin päälle jälleen kutaa.

Syyslomalle

Viikko 35/2021 (30.8. – 5.9.2021)

Kesän viimeiset päivät olivat vielä sen verran lämpimiä ja komeita, että ulkoilua piti harrastaa niin kuin viimeistä kesäpäivää. Heti syyskuun puolelle päästyä lämpötilat tippuivat selvästi ja vettäkin alettiin taas saamaan.

Viikko oli muutenkin jäiden polttelua, sillä lauantaina oli tarkoitus lähteä ajelemaan kohti Oulua ja sunnuntaina jatkettaisiin Kiilopäälle. Kahden viikon mittainen syysloma oli siis edessä ja odotukset hienoista ruskakeleistä olivat korkealla.

Vaikka maanantaina olikin hieno päivä, niin ulkoilua ei ollut kuin työmatkapyöräilyn verran. Illalla tuli tehtyä tunnin kotisalitreeni.

Tiistaina kävin polkemassa, ainakin kesäkauden, viimeisen maantiepyörälenkin. Lämpöä oli vajaat 20 astetta ja aurinko paisteli, tuulikaan ei juuri haitannut polkemista. Kiersin Siuron, Salmin, Häijään, Heinijärven, Mahnalan, Sasin ja Pinsiön kautta kulkevan lenkin. Matkaa kertyi pikkuisen vajaat 80 kilometriä ja aikaa kului vähän alle 2:40, eli keskinopeus oli täten myös vähän alle 30 km/h. Keskitehot olivat 183W. Päälle juoksin vielä 10 km lenkin Vuorentaustan ja Tesomajärven kautta. Vauhti oli 4:27 min/km, sykkeet jonkin verran korkealla, mutta meno tuntui ihan hyvältä, vaikka takareidet jumittelivatkin loppumatkasta.

Keskiviikkona kävin jälleen pyörällä töissä. Lämmöt olivat iltapäivälläkin alle 15 asteen, joten pitkillä sai mennä molempiin suuntiin. Illalla oli MO:n treenit. Ensin tunnin luento vapaauinnin käsivedosta ja sitten päälle tunnin treeni altaalla, jossa toteutettiin käytännössä luennon oppeja. Taas löytyi intoa uintiin, kun sai jotain konkreettista opeteltavaa.

Torstaina taas työmatkapyöräilyt. Nyt lämmöissä päästiin hädin tuskin 10 asteen yläpuolelle. Töiden jälkeen kävin juoksemassa harjulla 12 km:n lenkin. Juoksu oli vähän väsyneet ja kankean oloista. Vauhtikaa ei päätä huimannut, tosin tarkoituskin oli ottaa vähän rauhallisemmin, josko takaosasto tykkäisi parempaa kevyestä menosta pehmeellä alustalla. Melkein tunnin sain kulutettua aikaa reissuun. Vettä tihutteli melkein koko matkan ajan.

Perjantaista muodostui vähän yllättäen vapaapäivä treenien osalta. Tulevan reissun tavaroiden pakkailuun ja TV:n katseluun se ilta sitten tuhraantui.

Lauantaina lähdimme sitten ajelemaan kohti Oulua. Hyvässä kelissä saimme ajella, vaikka kova tuuli nappasikin melko hyvin kahteen auton katolla olevaan maastopyörään. Kuortaneen urheiluopistolla pysähdyimme jaloittelemaan ja syömään. Toinen stoppi tehtiin vielä lähempänä Oulua, joten kahden pysähdyksen taktiikalla meniin. Illalla Oulussa kävimme Jalon kanssa juoksemassa reilun 13 kilometrin lenkin. Hupisaarilta lähdimme ja Nallikari käytiin kiertämässä. Ensimmäiset viisi kilometriä Jalo veti flexi kireänä koko ajan, mutta sitten alkoi veto vähän rauhoittumaan ja omakin juoksu muuttui sitä myöden rennommaksi. 4:45 min/km vauhdilla menimme käytännössä flätissä maastossa. Tuulta oli, niin kuin Oulussa yleensäkin, mutta melko hyvin pystyimme kovat vastatuulipätkät välttämään.

Sunnuntaina iltapäivällä saavuimme Kiilopäälle. Hienon aurinkoinen sää oli eikä kauhesti tuullutkaan. Treenit jäivät jälleen väliin, mutta kapusimme kuitenkin koirinen kanssa Kiilopään huipulle ja kiersimme takakautta takaisin alas. Tunnin lenkki siitäkin tuli.

Kesän loppulämpöjä

Viikko 34/2021 (23.-29.8.2021)

Kesän viimeinen viikko päättyi hienoihin keleihin. Viikonloppu oli lämmin ja aurinkoinen, mutta kyllä viikollakin kelpasi ulkoilla. Vettäkin vähän saatiin, mutta ei niin paljon kuin edellisillä viikoilla.

Treenejäkin pääsi tekemään jo ihan hyvän määrän. Tehoja tosin on vielä säästelty ja etenkin juoksussa on yritetty ottaa rennosti, sillä takareisi-pakara -osasto on ollut edelleen melko jumissa.

Maanantaina oli ohjelmassa työmatkapyöräilyt sekä illalla tunnin kotisalitreeni.

Tiistaina oli myös työmatkapyöräilyt ja illalla tunnin juoksulenkki. Ensimmäinen neljä kilsaa oli melko jäykän oloista, mutta ABC:llä käydyn istunnun jälkeen jalat alkoivat toimimaan paremmin. Juoksin reilun 13 kilometrin Nokian paloaseman lenkin eli asfaltilla mentiin melkein koko matka. Loppukilometreillä alkoivat takareidet kuitenkin jumittelemaan vaikka alussa ne eivät kauheasti vaivanneetkaan. Sykkeet (133 bpm) olivat sopivan alhaiset vauhtiin (4:35 min/km) nähden.

Keskiviikkona oli kunnon sadepäivä, eikä ulkoilua tullut harrastettua laisinkaan. Tesoman uimahallissa kävin uimassa noin 50 minuutin tekniikkatreenin. Ei oikein tuntunut sujuvan ja jäi vähän paska fiilis koko treenistä.

Torstain reilun kympin juoksulenkillä oli jälleen takareidet ja pakarat jumissa. 130 bpm:n sykkeet olivat jälleen ihan sopivat 4:40 min/km vauhdille, mutta se olikin lenkin ainut positiivinen asia. Iltapäivällä kävin hakemassa toisen koronapiikin, ja siksi tuli lenkki tehtyä jo aamulla.

Perjantaina olikin sitten jo vallan hieno päivä, vaikka tuulista olikin. Olin maantiepyörällä liikenteessä töissä ja poljin töiden jälkeen Lempäälän, Säijän ja Nokian keskustan kautta kotiin. Matkaa kertyi 59 km ja aikaa kului vähän vajaat 2 tuntia. Keskitehot olivat 186 W ja keskinopeus vähän päälle 30 km/h. Tuulen suunta oli pääosan matkasta suotuinen, jonka vuoksi keskari nousi noinkin hyväksi ko. reitillä. Koronarokotteestakaan ei tullut mitään sivuvaikutuksia, käsin vain kipeytyi.

Lauantaina kelit sen kun paranivat. Lämpöä oli päivällä lähemmäs parikymmentä astetta ja aurinko paisteli. Juoksulenkillä kävin aamupäivästä, mutta muuten päivä meni pihahommissa. Juoksulenkki oli vajaan 11 km mittainen ja rauhallisesti menin (4:55 min/km). Jumit olivat tuossa vauhdissa vähäisemmät ja muutenkin juoksu-fiilis oli ihan hyvä.

Sunnuntaina oli jälleen mukana MO:n treeneissä, kun ohjelmassa oli pitkä pyörälenkki. Itse olin gravelilla liikkeellä sillä yli puolet reitistä oli hiekkapätkää. Kotoa poljin ensin Vihnusjärvelle, jossa kokoonnuimme. Sieltä reitti kulki Sarkolan ja Kutalan kautta Otamukseen. Sieltä suuntasimme pienemmällä porukalla Jumesniemen kautta Heinijärvelle, jossa poikkesimme Kukko-kuppilaan pienelle tankkauksella. Loppumatka kulki Mahnalan ja Pinsiön kautta Nokialle ja sieltä takaisin kotiin. Matkaa kertyi 112 km ja aikaa kului 4:40. Sää ja porukka oli ihan ykkösluokkaa ja kilometrin taittuivatkin kuin siivillä. Kesä viimeinen kokonainen viikko päättyi hienoihin tunnelmiin. Toivottavasti syksy tuo mukanaan vielä hyvin ulkoilukelejä.

IM:n jälkimainingeissa

Viikko 33/2021 (16.-22.8.2021)

Kuherrusviikko IM-tittelin kanssa on ollut makea ja rento. Karkkia on mennyt ja treenit ovat olleet kevyitä. Kisaviikonloppu osui viimeiseen hyvää kohtaa, sillä tällä viikolla on ilmat kylmenneet ja vettä saatu niskaan lähes joka päivä. Syksyn merkkejä siis ilmassa, mutta ei haittaa. Pari selvää syksyn merkkiä on myös ne, että takka on ensimmäistä kertaa päällä ja tri-pyörä istutettu traineriin.

Maanantaina ja tiistaina koivet olivat vielä sen verran kipeät, ettei lenkille tehnyt mieli lähteä. Töissä kävin kylläkin pyörällä ja se teki ihan hyvää lihasjumeille.

Keskiviikkona luovuin pari-kolme kuukautta kestäneestä “lonely wolf” -treenaamisesta ja osallisuin jälleen MO-treeneihin. Uskaltauduin mukaan, kun ohjelmassa oli kevyt sauvakävelylenkki Kaupissa. Reilu pyolitoista tuntia tuli sauvoteltua mukavia rupatellen. Muutenkin viikonlopun suoritus on herättänyt yllättävästi mielenkiintoa, sellaisissakin henkilöissä joiden en ole edes tietänyt, että he ovat tienneet osallistumisestani. Moneen otteeseen on saanut käydä kisaa läpi. Ihan kiva.

Torstainakin kävin töissä pyörällä, ja illalla tein tunnin kotisalitreenin. Tosin jalkaliikkeet jätin vielä väliin.

Perjantaina poikkesin Tesoman uimahallissa ja tein 40 minuutin uintreenin. Tekniikkaan yritin keskittyä ja jätin matkan uimisen toisiin kertoihin. Lättärit ja pullari olivat mukanani ja tuli jopa skullattua vapaaehtoisesti.

Lauantaina aamupäivällä kokeilin miltä juoksu maistuisi. Vireystila on ollut ihan hyvä jo pitkään eikä jalatkaan tunnu enää kipeiltä. 11 kilometriä juoksin 4:50 min/km vauhdilla, mutta kyllä takareidet ja pakarat ovat edelleen melko jumissa, ja loppumatka oli aika jäykänoloista menoa. Sykkeet olivat kyllä alhaalla, mutta sykemittaus oli ranteesta, enkä oikein luota siihen, vaikka Polarin mittari onkin.

Sunnuntaina kävin polkemassa gravelilla Siuron 50 km:n lenkin. Lämpöä ei ollut kuin 14 astetta ja vesisuhjua sateli vähän väliä. Ihan hyvin kuitenkin tarkeni, kun läpimäräksi ei tullut kastuttua. 1h 50min kului aikaa, ja pyöräily tuntui ihan hyvältä eikä jaloissakaan painanut. Eiköhän tämä reenaaminen tästä taas lähde liikkeelle.

Tahko Ironman 2021

Viikko 32/2021 (9.-15.8.2021)

On sitä odotettukin, että tuon otsikon saisi kirjoittaa. Itseasiassa odotusta on ollut jo puolentoista vuoden ajan. Tuolloin ilmoittauduin kisaan, joka piti pitää jo vuosi sitten, mutta pandemian vuoksi tapahtumaa siirettiin vuodella eteenpäin. Tuli siis vuosi lisää armonaikaa ja jännittämistä. Tänä aikana ei ole ollut varmaan päivääkään ettenkö olisi kisaa miettinyt. Viimeisinä viikkoina ei ole ollut varmaan tuntiakaan etteikö asia olisi käynyt mielessä. Alkuun meni aina maha sekaisin, kun mietti kisaa, mutta onneksi viimeaikoina vatsastressi on muuttunut varmaan sen verran krooniseksi, ettei vessassa tarvitse rampata solkenaan.

Kisaviikolle ei otettu sinänsä enää mitään treenejä, vähän ylläpitävää liikuntaa keholle ja mielelle. Energioita säästeltiin lauantain koitokselle.

Maanantaina kävin vielä hieronnassa, jossa yritettiin availla edelleen hieman kiukuttelevaa selkää ja jalkoja.

Koska triathlonpyöräni satulan toinen kiinnityspala hävisi jokunen viikko sitten jonnekin reitin varrelle, eikä uutta saanut tähän hätään mistään, niin jouduin tekemään varmuuden vuoksi nippusideviritelmän satulan kiinnityksen varmistamiseksi. Nippusiteiden lisäksi toinen suosittu korjaustuote on “jesari”. Sitä tarvittiin kun tein aerojuomapullostani geelikelpoisen. Se vaati vain “takaiskuventiilin” poistamisen pullosta ja geelipakkauksen korkin kiinnittämisen jesarilla pullonsuuhun. Näitä virityksiä ja tri-pyörän huollon jälkeisen toimivuuden kävin tiistaina varmistamassa pienellä pyörälenkillä.

Keskiviikkona alkoi tankkaus. Ruokapuolella se toteutettiin pääosin makaroonilaatikolla ja nestepuolella miedolla Maximin urheilujuomalla. Illalla kävin vielä kokeilemassa juoksujalan vireyttä rauhallisella reilun 5 kilometrin lenkillä. Jalka oli pelottavan raskas eikä ainakaan nostanut itseluottamusta muutaman päivän päästä juostavalle maratonille.

Torstaina olikin sitten jo aika lähteä ajamaan kohti Kuopiota, välistoppia ennen Tahkolle siirtymistä. Ennen lähtöä kävimme vielä tankkaamaasa Itsudemossa maha täyteen sushia, paistettua nuudelia yms. Ajomatkalla vähän karkin syöntiä ja illalla hotellihuoneeseen pizzat. Urheilujuomaa vielä koko päivän siihen kylkeen. Loppujen lopuksi tuo tankkaaminen ei ole kovin miellyttävää hommaa, koko ajan huono olo kun maha niin täynnä ja kus-pissalla saa käydä ihan jatkuvasti.

Perjantai oli ruokailun suhteen jo normipäivä, poislukien hotelliaamiainen. Ajelimme heti aamupäivästi Tahkolle, jossa ensitöikseni kävin rekisteröitymässä kisaan. Rekisteröinnin yhteydessä sain kisarepun, joka sisälsi transitio-pussit, numerolapun ja numerotarrat, sekä jotain mainoskrääsää. Tämän jälkeen majoittuminen mökkiin ja sitten tutustumaan uimaveteen. Uimme kilometrin verran uintiosuuden maalipaikan ja Tahkolahden ylittävän sillan välissä. Uinti tuntui ihan hyvältä ja lasitkin pitivät. Illalla kävin vielä testaamassa vajaan puolen tunnin pyörälenkillä pyörän toimivuuden. Tämän jälkeen pitikin pakata transitio-pussit ja laittaa pyörä check-in -kuntoon ja viedä menopeli ja pussit vaihtoalueelle. Illalla kävimme vielä syömässä Tahkon Spassa pasta-annokset (oli yllättävän vaikeaa löytää ravintolaa, josta saisi pastaa. Pizzaa ja hampurilaista kyllä olisi ollut tarjolla joka paikassa). Sitten ilta alkoikin olla siinä mallissa, että piti alkaa suunnitelemaan yöpuulle menemistä, sillä aamulla kello soisi 4:45.

Lauantaiaamuna sisäinen kello herätti viisi minuuttia ennen kännykkää. Ei auttanut muuta kuin mennä puuron keittoon ja aamupalan syöntiin. Olo oli yllättävän levollinen. Kaksi vuotta aiemmin kun söin aamiaista ennen ensimmäisen puolikkaani lähtöä Joroisilla, niin ruoka ei maistunut laisinkaan ja kädetkin melkein tärisi. Nyt oli ihan ok fiilis. Toki jännitti, mutta ei liikaa. Seuraavaksi täytin viritetyn aeropulloni noin puolella litralla Maximin geeliä sekä 0.75 litran pullon Maximin urheilujuomaa. Kello 6 pääsi vaihtoalueelle tekemään viimeiset viritykset pyörään ja vaihtopusseihin. Tässä vaiheessa alkoi ensimmäiset säätämiset. Vein geelit ja juotavat pyörään. Tämän jälkeen oli tarkoitus tehdä pieni juoksulenkki, mutta jokusen sadan metrin hölkän jälkeen muistin, että minullahan on suolakapselit vielä taskussani, jotka piti jättää pyörän koteloon. Eikun takaisin. Kun olin lähdössä pyörältä pois, kuulin kun joku laittoi pyörämittarinsa päälle ja tajusin, että oma mittarini oli jäänyt mökille. Onneksi mökille ei ollut kuin puolisen kilsaa matkaa, joten ei muuta kuin mittarin hakuun. Vähän kyllä kylmäsi ajatus, että mittari olisi unohtunut kokonaan pyörästä. Tämän säädön jälkeen pääsin tekemään pienen hölkän ja toteamaan, että ainakin juoksujalka tuntuu ihan hyvältä. Enää ei ollut muuta ohjelmassa kuin uintivermeiden ja maaliintulopussin haku mökiltä ja lähtöpaikalle siirtyminen.

Ennen kisan alkua ehdein pulahtamaan vielä veteen ja ottamaan tuntumaa veteen ja testaamaan että lasit pitävät. Kaikki tuntui olevan ok. Siitten siirtyminen lähtöalueelle pitkän jonon päähän odottamaan uinnin lähtöä. Lähtökarinassa oltiin kuin sillit suolassa, koronaetäisyyksistä ei ollut tietoakaan. Tosin se ei siinä kohtaa huolestuttanut, huolena, tai paremminkin jännityksen kohteena oli kohta veteen pulahtaminen ja ennenkokematon 3.8 kilometrin avovesiuinti. Uintikeli tosin oli ihan hyvä. Vähäinen etelätuuli ei oikein sopinut reitilla ja veden lämpökin oli sopiva 20.4 astetta. Mitään huolta ei siis olisi pitänyt olla, mutta pientä jänskätystä oli kyllä mahassa. Rolling start alkoi klo 7:45. Omaa veteen pääsyä jouduin odottelemaan kymmenisen minuuttia kun veteen pääsi 5 sekunnin välein vain 5 (vai oliko kuusi, tai neljä – ei pystynyt kiinnittämään tuollaiseen asiaan huomiota) uimaria kerralla. Kun pääsin veteen niin jännitys hävisi samalla hetkellä. Keskittyminen siirtyi uimiseen ja yritykseen nauttia menosta ja siitä, että nyt kisa oli käynnissä.

Kuva V Litmo

Uinti lähti liikkeelle ihan mukavasti, tilaa tuntui olevan, lasit pitivät ja uinti tuntui rennolta. Vaikka ensimmäinen 1500 m piti olla myötätuulta, niin uimarimassa kuitenkin nostatti sen verran aallokkoa, ettei se myötätuuleen uinnilta tuntunut. Pienen uinnin jälkeen porukka alkoi vähän kasaantumaan ja läpsimisiä alkoi tulla puolin ja toisin. En antanut sen häiritä vaan hain vain omaa paikkaani tai sopivan oloista peesiä. Pääosin sain kuitenkin uida ihan rauhassa hyvässä tilassa. 1500 metrin jälkeen käännyttiin 90 astetta vasempaan. Sitten uitiin n. 200 metriä Tahkolahden toiseen reunaan ja suuntasimme takaisin kohti lähtöpaikkaa ja ennen kaikkea kohti maalia. Tässä vaiheessa tuntui että “eiköhän tämä tästä”. Uinti tuntui ihan rennolta eikä ongelmia ollut. Noin 2500 metrin kohdilla tuli silta näkyviin, jonka alta pitäisi uida ja jonka jälkeen olisi enää 500 metriä uimista, sama 500 m joka edellisenä päivänä tuli uitua. Sillan näkeminen nostatti entisestään fiilistä ja uskoa “hengissä selviämiseen”. Sama uintirytmi jatkui, silta tuli ja meni, ja nyt näkyi jo uinnin maalipoijut. Winner. Viimeinen 500 metriäkin meni ilman ongelmia. Tosin viimeisillä metreillä sain melkein jonkun kantapäästä leukaan, mutta se meni onneksi vähän ohi. Viimeinen kymmenen metriä piti kahlata vedessä kun kädet alkoivat ottaa pohjaan kiinni. Uintimatkaa kertyi Polarin mittarin mukaan tasan 4000 metriä. Varmaankin vähän ylimääräistä lenkkiä tuli, mutta tulikohan ihan noin paljon. Uintiaikani oli 1:23:32, joka oli sarjassani (M45-49) 67. eli hieman puolenvälin huonommalla puolen. Tosin tavoiteaikani oli 1:30, joten siihen nähden ihan hyvä uinti. Huippu se olisi ollut, jos tuo ylimääräinen 200 m olisi jäänyt tekemättä.

 

Ainoa ongelma uinnissa oli, että viimeisen puolentoista kilometrin ajan oli ollut aivan armoton pissahätä, mutta nyt siitäkin pääsisi eroon. Heti vedestä nousemisen jälkeen ilmeni ensimmäinen huolen aihe. Mahaa alkoi polttamaan ihan vietävästi. Suuntasin heti vaihtoalueen Bajamaja-rivistölle, mutta siellä oli täyttä ja jouduin jonottamaan vähän aikaan. Jonottaessa riisuin märkkärin pois ja melkein heti sen jälkeen pääsinkin istunnolle. Pissahätä hävisi, mutta mahan polte ei. Onneksi edessä oli pyöräosuus eikä juoksu. Pyörälle päästyäni oli myös vähän sähläystä, kun ensin aloin katsomaan väärän kisanumeron pussia  ennen kuin huomasin olevani väärän, joskin samanlaisella setupilla olevan pyörän kohdalla. Vain metrin pielessä. Pyöräilypaita päälle, taskuihin Blokseja ja puoliksisyöty energiapatukka. Kypärä päähän, jalkojen kuivaus, sukat jalkaan ja pyöräilykengät myös. Numerolappu meinasi unohtua pussin pohjalle, mutta huomasin ottaa sen sieltä ennen kuin aloin sullomaan uintivarusteita samaan pussiin. Sitten vain pienellä hölkällä pyöräilyn lähtöviivalle ja pyörän selkään. Seuraava osio saisi alkaa. Ensimmäiseen vaihtoon kului aikaa 7:56. Aika paljon, mutta tarkoitus ei ollutkaan kiirehtiä.

Kuva V Litmo

Pyöräilyosuus alkoi ihan mukavissa olosuhteissa. Aurinko paisteli, lämpöä oli ehkä 18 astetta. Etelätuuli oli tosin alkanut voimistumaan. Reitti kulki siten, että ensin poljettiin 5 kilometriä Varpaisjärven tielle, sitten käännyttiin kohti Varpaisjärveä ja sieltä parikymmentä kilometriä kohti Siilinjärveä, jossa tehtiin U-käännös ja samaa reittiä takaisin, mutta vähän Tahkon risteyksen ohi kohti Nilsiää. Näitä kierroksia oli kaksi ja sitten 5 kilometrin siirtymä takaisin vaihtoalueelle. Matkana siis 180 kilometriä (tai tarkka mitta kuulemma pitäisi olla 180.2 km). Järjestäjän mukaan nousumetrejä olisi n.1100 m, oma mittarini näytti 1360 m. Huoltopisteitä reitillä oli kolme, eli kahden kierroksen aikana yhteensä kuusi (20 km, 50 km, 72 km, 110 km, 140 km 162 km).

Oma tankkaussuunnitelmani pyöräilyn ajaksi oli, että 10 minuutin välein energiaa, joko geeliä tai Blokseja ja nestettä päälle. Kerran tunnissa yksi suolakapseli. Ihan en suunnitelmassa päässyt. Kaikki geelit sain alas, mutta 18:sta Bloksista sain alas vain puolet. Suolakapseleita meni varmaankin riittävä määrä, mutta nestettä ei kulunut kuin maksimissaan 2,5 litraa ja sekin oli pääasiassa vettä.

Tavoitteeni oli päästä 190 – 200 Watin keskitehoihin siten, että kovin pitkäaikaisia ylityksiä tuohon haarukkaan ei tulisi. Yritin myös ajaa mahdollisimman paljon satulasta ja vain takamuslepuutusta putkelta. Nämä tavoitteet sainkin toteutettua melko hyvin, sillä pyöräilyn keskitehot olivat 192W ja “standing time” oli 8:30.

Pyöräily lähti käyntiin siis hyvissä olosuhteissa, ja ainoa ikävämpi puoli oli vatsan polttaminen. Piti vaan toivoa ettei se pahentuisi ja pystyisi ottamaan energiaa suunnitellusti sisään. 24 km:n ajon jälkeen Varpaisjärvellä reitti kääntyi kohti etelää ja vastatuuli tuli kiusaksi. Tehoja piti seurata nyt entistäkin tiukemmin. 43 kilometrin kohdalla, reipasvauhtisessa alamäessä, kun ei ollut enää järkeä nostaa poljinkadenssia, vedin itseni pieneksi muna-asentoon. Samalla kuitenkin löin kypärän visiirin juomalaitoksestani törröttävään letkuun ja magneeteilla kiinni ollut visiiri tippui syliini. Sen verran kova oli vauhti etten uskaltanut irroittaa toista kättäni tangosta visiiriä kohti, vaan toivoin että se pysyisi sylissäni. Not. Sinne se putosi keskelle tietä. Loppumatka ajeltiin sitten ilman visiiriä tai muuta silmäsuojaa ja toivottiin, ettei mihinkään isompaan pörriäisparveen osuisi. Silmät olivat kovilla.

45 kilometrin kohdalla tehtiin U-käännös ja seuraava reilu 20 kilometriä olikin sitten mukavaa myötätuuliosuutta. Varpaisjärvi – Nilsiä -väli oli kahdenkymmenen kilometrin pätkä ja taas puolestaan enemmän vastatuulipätkää. Pyöräilyreitin varrella ei kauheasti kannustajia ollut kuin huoltopaikkojen yhteydessä, mutta Tahkon risteysalueelle oli kertynyt mukavasti katsojia. Toiselle kierrokselle pääsi lähtemään taas myötätuulen siivittämänä, mutta jälleen Varpaisjärven käännöksen jälkeen vastatuuli jopa ensimmäistäkin kierrosta kovempi – tai ainakin se siltä tuntui.

Kuva V Litmo

Vatsapoltot eivät olleet matkan aikana hävinneet, mutta ei onneksi pahentuneetkaan. Uusi vaiva tuli kun noin 125 kilometrin kohdalla oikean reiden lähentäjälihas veti kramppiin. Kramppi helpotti kun ajoi vähän aikaa putkelta. Kymmenen kilometriä eteenpäin ja vasen lähentäjä teki saman. Krampit eivät kestäneet kovin pitkään, mutta tulivat loppumatkan aikana vielä jokuseen otteeseen. Sinänsä ne eivät haitannut polkemista, mutta kipeää teki. Lähinnä pelkäsin, että miten krampit vaikuttaa juoksemiseen. Myöskään vasen olkapää ei oikein tykännyt nojailusta. En nyt muista missä kohtaa kivut alkoivat, mutta kättä sai pyöritellä ja venytellä aika-ajoin. Yllättävää, että samat vaivat ilmenivät kisassa kuin mitä treeneissäkin on ollut. En usko että ne vaikutti pyöräilyvauhtiin mitenkään, kipua se vaan oli. Viimeisellä parilla kympillä tie oli ajoittain märkä, eli vettä oli satanut, mutta niskaan sitä ei pyöräilyn aikana minulle tullut. Pyöräaikani oli 5:40:47, eli keskari oli 31,7 km/h. Ei ihan sitä mitä toivoin, mutta noilla wateilla ei kovempaa päässyt. Keskisyke oli 137 bpm. Sijoitukseni nousi sarjassani uinnin jälkeisestä 67.:stä 52.:ksi.

Toinen vaihto oli lähes yhtä hidas kuin ensimmäinenkin. Jälleen tuhraantui 7:30 aikaa. Vatsa oli edellen outo ja jouduinkin käymään jälleen Bajamajassa. Riisuin myös pyöräilypaidan pois siltä varalta, että joutuisin hyppäämään usein pöntöllä, jolloin paidan joutuisi aina riisumaan ja pukemaan erikseen. Tästä syystä jouduin myös pakkaamaan energiaa vyölaukkuun. Tämä tosin osottautui turhaksi, sillä käytin ainoastaan järjestäjien eväitä. Sitten riisuin vielä pyöräilysukat ja taistelin pitkät kompressiosukat jalkaan. Jalat kramppailivat koko operaation ajan. Tiesi hyvää juoksulle. Siinä sitä aikaa taas tuhlaantui useampi ylimääräinen minuutti.

Juoksureitti oli vaihteleva. Osittain sorapintaista, osittain asfalttia. Kierroksia oli neljä ja nousumetrejä koko reitille kertyi mittarini mukaan 475m. Pahin nousu oli aina kierroksen alussa, jossa n. 300 metrin matkalla noustiin n. 25 metriä. Golf-radan kierroksella oli sitten lisää vaihtelevaa maastoa. Huoltopisteitä oli sopivasti parin kilometrin välein. Tarjolla oli banaania, geeliä, vettä, Gatoratea, Red Bullia ja hapotonta kolaa. Lähes joka huollolla otin vähintäänkin yhtä juomatyyppiä ja välillä melkein kaikkia. Geelejä yritin syödä kaksi per kierros. Nyt pitää oikein kehua ja mainostaa järjestäjien tarjoamaa geelia. Kyllä tippui eikä ruvennut tökkimään. Etenkin nesteen kanssa sujahti mukavasti kurkusta alas. Maurten oli merkki ja meni suoraan ostoslistalle.

Kun vihdoin ja viimein pääsin juoksureitille, niin yllätys oli suuri, kun juoksujalka tuntui tosi hyvältä. Jalka oli hyvä, mutta maha ei. Onneksi vatsaongelmatkin hävisivät jossain vaiheessa eikä huoltopisteiden tarjonta heikentäneet vatsan kuntoa. Ensimmäinen kierros meni ihan mukavasti hieman alle vitosen vauhtia. Vettä alkoi vähän tiputtelemaan taivaalta kierroksen loppuosassa, mutta ei vielä kauheasti. Toisen kierroksen alku meni vielä ihan hyvin, mutta kilometriajat alkoivat tippumaan pikku hiljaa viiden minuutin heikommalle puolelle. Toisen kierroksen aikana sade alkoi yltymään ja muuttui jossain vaiheessa ihan kaatosateeksi. Olin kyllä toivonut vesisadetta, mutta rajansa nyt silläkin. Tulipa ainakin pestyä hiet ja muut suttaukset päältä. Kengät olivat likomärät ja melkoisia lammikoita kertyi niin asfaltille kuin soraosuuksillekin. 18 kilometrin kohdalla oli juoksun heikko hetki. Sade oli pahimmillaan, olo heikko ja paska fiilis. Tuntemukset vähän ihmetyttivät, sillä vain vähän aikaisemmin kaikki oli ollut ihan kunnossa. Ilmeisesti olin ottanut vähän liian kovin edellisen loivan ylämäen ja se alkoi kostautumaan. Jatkuva edellä menijöiden ohittelu antoi kyllä hyvää fiilistä, mutta kostautui ehkä myös liian kovana yrittämisenä, jolloin oma suorittaminen häiriintyi. Onneksi huono hetki hävisi yhtä nopeasti kuin tulikin. Toisen kierroksen loppu meni taas suht mukavan tuntuisesti. Kola – Gatorade – Red Bull -sekoitus antoi mukava boostin – taisi siinä olla vielä geelikin mukana.

Tahkon keskustassa oli mukavasti porukkaa kannustamassa. Oli jotenkin hämmentävää kuulla kannustusta vieraiden suusta omalla nimellä. Keskustassa oli myös pätkä, jossa juoksijoita tuli myös vastaan. Kävelijöitä alkoi olemaan jo aika paljon, eikä omakaan askel enää kovin lennokas ollut, mutta ei suurempaa hyytymistäkään vielä ollut tullut, ihan kohtalaisesti rullasi. Vesisadekin alkoi loppumaan. Kolmas kierros meni sinnitellessä ja viimeisen kierroksen alkua odotellessa. Oli helpottavaa päästä viimeisen kerran “varvausmäen” päälle. Jokusia nousuja vielä oli, mutta pahin oli takana. Nyt sai alkaa laskeskelemaan millaisella keskivauhdilla loppukilometrit piti mennä, jotta 11 tunnin alitus toteutuisi. Oli mukava nähdä, että kyseinen kilometriaika kasvoi kilometri kilometriltä. 33,5 kilometrin kohdalla valahti kylmä hiki niskaan, kun totesin että oikea takareisi alkaa vetämään selvästikin kramppiin. Ei hyvä, ei ollenkaan. Pysähdyin pariksi sekunniksi venyttelemään sitä ja sainkin krampin talttumaan, eikä se enää loppumatkalla uusiutunut. 39 kilometrin kohdalla alkoi jo tuntumaan että ei perskule, kyllä tässä maaliin päästään, kun loppumatka on vielä tasaista tai alamäkeä. Kellokin näytti ihan hyvää, joten siihen ei tarvinnut keskittyä. Nyt vaan askel kerralla eteenpäin kohti maalia. 500 metriä ennen maalia, kun viimeistä kertaa tulin Tahkolahden ylittävälle sillalle, muistin että nyt pitää nauttia. Musiikki pauhaa, kuuluttaja ottaa vastaan maaliintulijoita, yleisö hurraa, savukoneet suhisee, kädet ylös ja viimein tulee ne pitkään odotetut sanat “Tomi, you are an Ironmaaaaan”. Herkkä hetki kun liike loppuu.

Yhtä herkkä hetki on viimeksi ollut, kun Turussa tuli alitettua ensimmäisen kerran maralla kolme tuntia. Nyt aikaa kului 3:34:13, eli ihan suunniteltuun 3:30 alitukseen ei tullut päästyä. Tosin se olikin vain suunnitelma, eikä oikein perustunut mihinkään, kun ei ollut aiempaa kokemusta tällaisesta. Pääasia että kävellä ei tarvinnut yhtään eikä muutenkaan isompia ongelmia juoksun aikana ollut. Keskisykekin pysyi melko hyvin tavoitellussa, ollen 137 bpm (tosin jokusia katkoja mittauksessa oli, joten 140 voi olla lähempänä totuutta). Loppuaika 10:53:59 ja sijoitus sarjassani oli 31.

Maaliintulon jälkeen mitallin nouto, ja ruoka- ja juomajonoon. Ruoka tosin ei maistunut vielä tässä vaiheessa laisinkaan, joten kilometrin raahautuminen mökille ja lämpimään saunaan pääsi alkamaan. Huolto pelasi siis loppuun asti. Saunan jälkeen kävin hakemassa vaihtoalueelta pyörän ja muut kamppeet pois, ja samalla kannustamassa koko rahalla nauttivia kilpailijoita.

Yöllä ei paria tuntia enempää tullut nukuttua kun kone kävi ja jalkoja särki. Yösyömistäkin tuli harrastettua kun vihdoin alkoi tekemään ruokaakin mieli. Sunnuntain automatka kotiin oli myös melko tuskainen, kun jalkoja särki ja väsytti, mutta untakaan ei oikein saanut. Onneksi Tuuli jaksoi ajaa koko kotimatkan.

Onnistunut kisa. Kriittinen minä antaa arvosanaksi 9.5. Uinnin ylimääräinen 200 m pois ja vaihdot reippaammiksi, niin 10 minuuttia olisi ajasta lähtenyt helposti pois. Juoksussa jalkojen iskukestävyys vähän petti – kevään ja kesän juoksumäärät ovat olleet kuitenkin melko maltillisia. Pyöräily meni ihan suunnitelmien mukaan, tuohon säähän ja reittiin ei näillä reisillä kovempaa mennä. That’s all folks… ehkä joskus uudestaan.

 

Himmailua

Viikko 31/2021 (2.-8.8.2021)

Ensimmäinen työviikko lomien jälkeen tuli otettua treenien osalta melko kevyesti. Nyt olisi tarkoitus pitää vaan virettä yllä ja jättää rasittavat pitkät ja tehokkaat treenit syrjään.

Maanantaina oli ohjelmassa ainoastaan reilun tunnin hieronta. Selkä on edelleen vähän kiukutellut, joten sen avaamiseen yritettiin panostaa vähän enemmän.

Tiistaina kävin pyörällä konttorilla, joten siitä tuli 2 x 16 km suht kevyttä polkemista. Illalla tein tunnin kotisalitreenin.

Keskiviikkona kävin uimassa Nokian Vihnusjärvessä reilun puolen tunnin lenkin märkkärin kanssa. Matkaa kertyi 1400 m. Isompia ongelmia uinissa ei ollut, vaikkei se kovin letkeältä menolta tuntunutkaan. Lämpöä oli hieman alle kaksikymmentä astetta. Vesi varmaankin siinä kahdenkympin tienoilla, tyyntä.

Torstaina taas työmatkapyöräilyt, ja illalla 10.5 km kevyt juoksulenkki. Menin rauhallista “IM” -vauhtia, 4:49 min/km. Sykkeet kyllä olivat huolestuttavan korkealla vauhtiin nähden, eikä jalkakaan ihan keveimmillään ollut.

Perjantaina aamulla maantiepyörällä töihin. Illalla poljin töistä Punkalaitumelle mökille. Tarkoitus oli mennä rauhallista rullailua, mutta enpä siihen tälläkään kertaa kunnolla pystynyt. Mittariin kertyi asfalttiosuutta 76 km ja aikaa kului 2:21, eli keskinopeus oli hieman päälle 32 km/h ja keskitehot 190W (eli n. “IM”-tehoilla). Vauhtiin taisi toki vaikuttaa myös melko sopiva tuulensuunta. Kauhean kova tuuli ei ollut, mutta apu se on pienikin apu. Pyöräilyjalka tuntui ihan mukavan kevyeltä.

Torstaina kävin aamulla uimassa Vehkajärvessä muutaman sadan metrin verran. Märkkärin lisäksi matkassa oli myös lättärit, ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Veden lämpö 20 astetta, ilma hieman vähemmän. Loppupäivä menikin sitten Säkylässä Tuulia kannustaessa.

Sunnuntaina kävin juoksemassa samanlaisen lenkin kuin torstainakin. Vauhtikin oli sama. Tällä kertaa tosin juoksujalka oli melko kevyen tuntuinen ja sykkeetkin jäivät hyvin kynnyksen alapuolelle.

Treeniväsymystä

Viikko 30/2021 (26.7. – 1.8.2021)

Kolmas ja tällä erää viimeinen kesälomaviikko oli säiden osalta parin edellisen viikon välimuoto. Ensin oli pari päivää tuskaisen helteistä, sitten ilmat viilenivät ja sateitakin alettiin saamaan. Tuulisiakin päiviä oli, etenkin torstaina tuulimittariin tuli lomakauden parhaita puuskia.

Treenienkin osalta viikko oli kaksijakoinen. Hyviä treenejä mahtui viikolle, mutta toisaalta tuli myös peräti kolme lepopäivää. Alkuviikon kovat treenit jäivät painamaan kroppaan koko viikoksi ja olo oli melko nuutunut ja väsynyt koko loppuviikon ajan.

Maanantai oli viikon ensimmäinen lepopäivä, mutta heti tiistaiaamusta lähdin tekemään pitkää juoksulenkkiä. Jalat olivat vielä vähän väsyneet viikonlopun treeneistä, mutta matkan edetessä jalat kyllä virkistyivät. Testailin juoksun aikana myös energiageeliä ja Blockseja – hyvin upposivat. Reitti kulki Teivon kautta Keijärven taakse ja sieltä Haaviston, Elovainion ja  taas Teivon kautta takaisin kotiin. Matkaa kertyi tasan 30 kilometriä ja aikaa kului 2:25. 25 km:iin asti yritin pittä 4:55 min/km vauhtia ja siinä onnistuinkin ihan hyvin. Tosin sykkeet olivat hieman liian korkealla, mutta lämpöäkin oli yli kahdenkymmenen asteen verran. 25-28 kilometrit juoksin vähän reippaampaa, hieman alle 13 minuuttiin. Lopuksi vielä pari kilometriä rauhallisesti. Illalla kävin vielä pyöräilemässä gravelilla Tampereen kierroksen. Ihan rauhallisesti kelailin ja katselin maisemia. Syy pyörälenkkiin oli, että hain Pirkkalasta itselleni uudet, mutta käytetyt pyöräilykengät. Matkaa kertyi 37 km ja ajoaika oli 1:40. Pysähdyksiä oli ja poikkesin pulahtamaan veteenkin Loukonlahdessa.

Keskiviikkoaamuna piti polkea mökille, mutta Punkalaitumelle oli ennustettu aikaista vesisadetta, joten poljin lenkin kotipuolessa. Maantiepyörällä olin liikenteessä ja kiersin Siuron, Salmin ja Jumesniemen kautta Hämeenkyröön. Sieltä jatkoin Viljakkalaan, Karhelle, Mutalaan. Ylisen, Haaviston ja Elovainion kautta kaarsin takaisin kotiin. Matkaa kertyi 110 km ja aikaa kului 3:45, eli keskivauhti oli 29.5 km/h. Keskitehot olivat 181W ja nousmetrejä oli vähän vajaan kilometrin verran. Lämpöä oli 24 astetta ja itätuuli haittasi etenkin loppumatkasta. Jalka ei ollut ihan terävimmillään, vaikka alkumatka tuntuikin mukavan vauhdikkaalta, mutta myötätuuli taisi auttaa asiaan. Pyöräilyn päälle juoksin vielä 5,4 km 4:45 min/km vauhdilla. Alkukankeuden jälkeen juoksukin lähti ihan hyvin rullaamaan, vaikka jalat olivatkin melko väsyneet.

Keskiviikkoiltapäivällä ajelimme vielä mökille ja tortaina Turkuun. Torstai oli viikon toinen lepopäivä.

Perjantaina oli Turussa kuurosateista, mutta se ei haitannut kun tarkoitus oli tehdä uintitreeni Samppalinnan maauimalassa. Puolenpäivän aikoihin maauimalassa oli melko rauhallista eikä ruuhkassa tarvinnut kauhoa. Uin pullarin kanssa 2500 m 250 metrin pätkissä. Uintiaika oli hieman alle 57 minuutin. Uintilasien kanssa oli edelleen jonkin verran ongelmia, sillä vesi pääsi oikean linssin taakse. Sama vaiva oli jo edellisellä viikolla avovedessä. Yritin eri säätöjä tehdä, mutta en kokonaan saanut poistettua ongelmaa. Uinnin päälle kävin juoksemassa Samppalinnalta vajaan tunnin lenkin Aurajoen tuntumassa. Jalka oli ihan hyvän tuntuinen ja vauhti nousikin 4:32 min/km:iin. Reitin alussa ja lopussa oli vähän nousua, mutta pääosa reitistä oli ihan flättiä.

Lauantaina ajoimme Turusta suoraan Hämeenkyröön, jossa Tuuli osallistui Maisematriathloniin. Minä olin koirien kanssa vain kaanatusjoukoissa mukana. Kisan päälle pyöräilin maantiepyörällä Kehäkukalta Jumesniemen, Salmin, Siuron, Sasin ja Pinsiön kautta kotiin. Matkaa kertyi  67 km ja aikaa kului 2:13, eli keskari oli hieman päälle 30 km/h. Reitillä oli nousumetrejä hieman vajaat 700 m (laskua 50 m vähemmän), joten keskitehotkin nousi melko helposti 200 W:iin.

Sunnuntai oli jälleen lepopäivä.

Nyt on Tahkoa silmällä pitäen tehdyt treenit tehty ja viimeiset kaksi viikkoa ennen kissa otetaan tosi rennosti ja koitetaan saada paikat kuntoon ja virkeiksi.

Aaltosiedätystä

Viikko 29/2021 (19.-25.7.2021)

Toinen lomaviikko olikin sitten jo edellisiä viikkoja huomattavasti viileämpi. Vettä ei kyllä saatu, mutta tuulisia kelejä oli ja ainoa hellepäivä oli sunnuntai. Koirat ja treenaajat tykkäsivät. Vehkajärven veden lämpökin tippui viime viikon 27 asteesta 21 asteeseen, joten taas pystyi harjoittelemaan uintia märkäpuvun kanssa. Myös päivälämmöt olivat sellaisia, että treenejä ei tarvinnut ajoittaa aamuun tai iltaan.

Tuli hommattua mökin rantaan tuulimittari. Nyt näkee vähän millainen aallokko milläkin tuulella on. Taas on lisää uutta kivaa dataa seurattavaksi.

Maanantaina oli vielä vasen etureisi melko jumissa edellisen perjantain krampin jäljiltä. Myös selkä oli jumissa ja kankeena. Selkävaivoja tosin jatkui enemmän tai vähemmän koko viikon ajan. En antanut vaivojen kuitenkaan haitata, kun poljin tri-pyörällä mökiltä kotiin. Punkalaidun – Lempäälä välillä otin 45 kilometrin tempon. Keskitehot tempossa oli 217 W ja keskinopeus 35,7 km/h. Reitillä oli 320 nousumetriä ja kymmenisen metriä enemmän laskua. Tuulen suunta vaihteli, mutta sivutuuli taisi olla vallitseva suunta. Kokonaisudessaan reissulle kertyi matkaa 91,5 km ja aikaa kului 2:46. Kotikäynti oli vain pikainen piipahdus, sillä illalla ajelin jo autolla takaisin mökille päin.

Tiistaina tein pisimmän avovesiuinnin koskaan, kun uin mökin ja Särkän laiturin väliä pariin otteeseen. Matkaa kertyi n.3300 m ja aikaa kului 1:16. Märkkäri oli varustuksena. Tämä antoi hyvää itseluottamusta tulevan täydenmatkan uintiin. Hyvin jaksoi ja periaatteessa enemmänkin olisi voinut uida. Aallokko ei ollut kova, mutta vähän nyt kuitenkin.

Keskiviikkona lähdin heti aamusta polkemaan gravelilla mökiltä kohti Kustavia. Reitti kulki ensin Orisuon ja Kojonkulman kautta Alastarolle ja sieltä Virttaan kautta Yläneelle, jossa pidin ensimmäisen pienen tauon kun täydensin juomapulloni Yläneen kirkon ehkä pyhälläkin vedellä. Matkaa tähän mennessä oli kertynyt 64 kilometriä. Seuraavaan kohteeseen Mynämäelle matkaa kertyi 34 kilometriä ja tuntui, että koko tämä väli oli loivaa alamäkeä (ja kyllä korkeuskäppyräkin niin kertoi). Mynämäellä poikkesin kaupasta hakemaan vähän juotavaa ja energiaa, ja pidin pienen lepotauon. Matkaa oli kertynyt vähän alle 100 km. Taivassalon seurakunnan leirikeskus oli reissun pääkohde. Siellä olin viimeksi käynyt Alastaron seurakunnan rippileirillä 33 v aiemmin. Myös erinnäinen määrä seurakunnan leireijä on tullut paikassa vietetty. Nostalginen hetki nähdä taas noita maisemia. Matkaa sinne oli kertynyt 130 km. Viimeinen pätkä Kustaviin oli vain 15 km:n mittainen. Siellä kävin yleisellä uimarannalla pulahtamassa mereen ja suihkussa. Pyöräilyaika oli vähän alle 5:30, mutta taukoja oli lisäksi tunnin verran. Kerrankin tuli otettua pari valokuvaakin matkan varrella. Lämpöä oli lähtiessä vain 13 astetta, mutta nousi päivän aikana 19 asteeseen. Luoteistuulta oli jonkin verran, mutta se puhalsi onneksi pääosin sivusta. Laskumetrejä reitillä oli vähän toista sataa. Tämän vuoksi keskinopeuskin nousi 27 km/h, vaikka rauhallisesti tuli mentyä. Wattikampia ei ollut päivän teeman mukaan laisinkaan asennettuna, keskisykekin maltillinen 115 bpm.

 

Torstai oli viikon tuulisin päivä. Pahimmillaan tuulimittariin tuli tunnin keskiarvoksi 4.4 m/s ja puuskissa 9.8 m/s. Treenejä ei tälle päivälle ollut, mutta aallokkouintia piti käydä kokeilemassa, kun kerrankin oli jopa vähän vaahtopäitä näkyvillä. Yllättävän mukavasti tuossakin tuulessa uintipätkät onnistuivat. Kelluttelimme myös aallokon vietävänä raatopoijun varassa ja välillä teimme pieniä uintipätkiä vastatuuleen. Tuli vähän siedätyshoitoa aaltokammoon.

Perjantaina päivällä juoksin Vehkajärven ympäri Järvelän kautta vastapäivään + Runkan lenkin. Sää oli ihan sopiva, 20 ast. lämpöä ja puolipilvistä. Tuulen suuntakin oli sopiva, sillä vastatuulipätkät pääsi melko hyvin metsäteiden suojassa. Matkaa kertyi vähän vajaat 18 kilometriä ja vauhti oli 4:39 min/km. Sykkeet olivat myös sopivasti kynnyksen tuntumassa. Meno oli suht kevyttä. Parin tunnin mustikkaretken jälkeen illalla kävimme Tuulin kanssa yhdessä uimassa Pikkusaaren ympäri. Aallokkoa oli edelleen ihan kunnolla (omalla mittapuullani), joten siedätyshoitoa tuli jälleen lisää. 1200 m tuli uitua, mutta aikaa kului melkein puoli tuntia. Piti pysähdellä usein, kun lasit vuosivat vettä vähän väliä, enkä saanut ongelmaa korjattua matkan aikana.

Lauantaiaamuna kävin juoksemassa kevyen 12.1 km:n Valontien lenkin. Aikaa kului vähän alle tunti. Ennen lenkkiä päätin juosta 4:55 min/km vauhdilla ja sen myös tein. Meno oli vähän väsynyttä. Päivällä käytiin serkun tytön rippijuhlissa Liedossa. Illalla poljin vielä gravelilla Alastarolta Kurittulan, Kojonperän, Majanojan ja Tourunkulman kautta mökille. Rauhassa tuli mentyä ja vähän uusian hiekkapätkiäkin tuli bongattua. Matkaa kertyi 61 km ja aikaa kului 2:12. Alhaisilla sykkeillä tuli mentyä ja maisemia katseltua.

Sunnuntaina aamupäivällä lähdintekemään triathlontreeniä. Ensin uin 1200 m:n Pikkusaaren lenkin aikaan 25:23 (edelleen vähän uimalasiongelmia). Tämän jälkeen pikainen vaihto ja gravelilla Punkalaitumen keskustalenkki Tursan kautta. Matkaa kertyi 31 km, josta kolmannes hiekkatietä. Aikaa kului tasan tunti, keskitehot 219W. Päälle vielä juosten kaksi kertaa Runkan lenkki, josta kertyi matkaa 7,5 km. Juoksuaika oli 32 minuuttia, eli juoksuvauhti oli 4:16 min/km. Kokonaisaika harjoitukselle vaihtoineen tuli 2:01:26. Kesäkuun puolenvälin jälkeen tein saman treenin ja silloin aika oli 20 sekunttia parempi. Silloin uintimatka oli n.100 m lyhyempi ja aika pikaisen huonompi. Nyt pyöräily oli reilun minuutin hitaampi ja tehot 10 W alhaisemmat, mutta juoksu oli lähes sekunnilleen sama. Vaihtoajoissa olin nyt noin 30 sekunttia nopeampi. Lämpöä oli nyt pari astetta enemmän.

Mökkitreenilomahelleviikko

Viikko 28/2021 (12.-18.7.2021)

Ensimmäinen kolmasta kesälomaviikosta suosi ainakin auringon ja helteen palvojia oikein kunnolla. Joka päivä lämpötila oli ainakin 26-30 astetta eikä pilvet tai sateet keskeyttäneet juurikaan palvontarituaaleja. Treeninpalvojat saivat sen sijaan olla koko viikon tuskissa kun heti aamusta mentiin yli kahdenkympin ja iltamyöhään oltiin hellelukemissa.

No, ei auttanut kuin tuskailla. Harjoituspäiväkirjaan kertyi parin viikon tauon jälkeen taas hyvä määrä tunteja. Ei mitään kovin tehokasta, mutta useampi pitkä siivu tuli lomaviikon kunniaksi vedettyä.

Maanantaina tuli vielä palauteltua sunnuntain kisasta. Illalla tein vain tunnin kotisalitreenin.

Tiistaina aamupäivällä lähdin polkemaan tri-pyörällä kohti mökkiä. Reitti kulki Säijän, Lempäälän ja Vesilahden kautta Halkivahaan. Sieltä suuntasin Urjalankylään josta matka jatkui Jalasjoelle ja lopuksi vielä sakkokierroksena Punkalaitumen keskustalenkki. Matkaa kertyi 128 km kun pysäytin kellon 3,5 km ennen mökkiä kun hiekkatie alkoi. Aikaa kului hieman päälle neljä tuntia, eli keskari oli 31.4 km/h. Tehoja ei saanut tälläkään kertaa oikein jalkaa ja keskitehot jäivätkin 178 wattiin ja sykkeet 128 bpm:iin. Juomaa oli liian vähän mukana (tai siis ei enempää olisi mahtunutkaan), eikä 50g geeliä oikein riittänyt juomien lisäksi energian riittävään saamiseen. Loppuosa matkasta olikin melko vaikeaa, kun jalka alkoi painamaan. Yksi reissun episodi oli myös, kun huomasin n. 80 km:n kohdalla, että satula keikkuu. Pysähdyin katsomaan ja totesin, että toisen puolen satulakiinnike oli pudonnut. Nyt tajusin, mikä se kilahdus Säijäntiellä oli. Ei auttanut muuta kuin laittaa satula takaisin kohdilleen ja toivoa, että se pysyy paikallaan yhdellä kiinnikkeellä.

Keskiviikkoaamusta lähdin mökiltä tekemään vähän pidempää juoksulenkkiä. Taivas oli pilvetön eikä juuri tuullutkaan. Onneksi osa matkasta pääsi juoksemaan puiden varjossa. Lämpöä oli lähtiessä parinkymmenen asteen paikkeilla, mutta nousi reissun aikana hellerajan yli. Reitti oli ns. Tursan lenkki vastapäivään ja päälle vielä Runkan lenkki vastapäivään. Matkaa kertyi 23 km ja aikaa kului 1:54, eli keskari oli hieman alle viiden minuutin. Reitistä melkein 2/3 oli hiekkatietä. Juoksu kulki ihan ok eikä edellisen päivän pyöräily juurikaan tuntunut jaloissa. Mutta sykkeissä pyöräily varmaankin näkyi, sillä ne olivat vauhtiin nähden tosi korkealla, 134 bpm. Illalla kävin vielä uimassa pikkusaaren kierron 1.2 km. Uin ilman märkkäriä, mutta pullarin kanssa. Tosi hyvä yhdistelmä avoveteenkin. Turvana oli raatopoijun lisäksi Tuuli ja kummityttö Lotta sup-laudan kanssa.

Torstai oli treenien puolesta lepopäivä. Vedessä kyllä tuli vietettyä aikaa, mutta ilman sen isompia suoritteita.

Perjantaiaamuna lähdimme ReijoA:n kanssa Huittisten ABC:lta tekemään pitkää pyörälenkkiä tri-pyörillä. Onneksi päivä oli vähän edellispäiviä viileämpi. Lähdössä lämpöä oli parikymmentä astetta ja perille päästyä 26 astetta. Aurinko paisteli pilvettömältä taivaalta koko päivän ja länsituulta oli jonkin verran. Reitti kulki Huittisista Säkylään, jossa ajoimme Rantatietä Kauttualle ja kiersimme Pyhäjärven vastapäivään. Yläneeltä suuntasimme Oripäähän ja Hirvikoskelle, jossa pysähdyimme ostamaan kaupasta lisäjuomaa ja energiaa (n. 115 km takana). Edessä oli vielä Metsämaa, Murto, Jalasjoki, Koskioinen ja Punkalaidun ennen kuin 188 km:n reissu päättyi takaisin Huittisten ABC:lle.

Aikaa reissuun kului 5:44, eli keskinopeukeksi nousi ihan hyvä 32.8 km/h. Keskitehot olivat 188W ja syke 136 bpm. Reissu oli kaikin puolen onnistunut. Reitti oli kokonaisudessaan hyvää asfalttia. Se kolmen kilometrin reikäinen pätkä Majanojallakin oli juuri päälystetty uudelleen. Nousumetrejäkään ei reitillä ollut kuin 830 m. Kiertosuunta tuntui myös osuneen oikeaan, sillä vasta 140 km:n kohdalla reitti kääntyi selvästi vastatuulen suuntaan. Siihen asti tuntui, että mentiin koko ajan myötäiseen ja keskari olikin tuossa vaiheessa 33.7 km/h.

Viimeinen 50 km ajettiin vastatuuleen pääosin vuorovedolla. Punkalaitumen jälkeen tuli sellainen 15 km henkisesti paha pätkä, kun maali oli niin lähellä, mutta niin kaukana ja jalkakin alkoi jo vähän tummumaan. Viimeinen kymppi meni taas jo ihan mukavasti, kun tiesi, ettei ole enää paljon maaliin. Tosin 179 km:n kohdalla oikea reisi kramppasi, mutta se meni onneksi melko pian ohi, kun ajeli vähän aikaa enemmän putkelta. Satulan kanssa oli myöskin pieniä vaikeuksia, sillä se oli siirtynyt 5 senttiä taaksepäin ja sitä piti säätää Hirvikosken stopissa. Yllättävän vähän se kuitenkin vaikutti ajoon. Pyöräilyn päälle juoksimme vielä kaksi kilometriä. Ensimmäinen 500 m juoksua oli kyllä melko tönkköistä, mutta pikku hiljaa jalka alkoi tottumaan juoksuun. Tosin ihan kovaa marathonfiilistä ei ollut.

Lauantaina aamupäivällä kävin graveloimassa Punkalaitumella ja bongailin uusia hiekkateitä. Jätin wattikammet pois ja mittariinkin laitoin näkymäksi kellonajan ja lämpötilan, ettei tulisi pienintäkään kiusausta alkaa tavoittelemaan reissulta muuta kuin mukavaa rauhallista kelailua. Matkaa kuitenkin kertyi taas 78 km ja aikaa kului 3 tuntia. Juomat olivatkin taas vähän vähissä, kun ei ihan noin pitkää lenkkiä pitänyt tehdä. Illalla oli järvessä mukavan kohtalainen aallokko ja lähdin vähän kokeilemaan miten uinti siinä sujuisi. Mökkirannasta uin ensin 700 m Särkän laiturille (vastatuuliosuus). Siellä pieni paussi ja sitten pikkusaaren kierron kautta takaisin mökille. Matkaa kertyi 1670 m ja aikaa kului 39 minuuttia. Pullari oli mukana mutta märkkäriä ei. Vesi tosi lämmintä.

Sunnuntaina aamupäivästä kävin juoksemassa Valontien 12 km:n lenkin. Luoteistuuli oli melko kova ja lämmöt taas helteen puolella. Jalka ei ollut ihan iskussa ja selkäkin taas vähän huonommassa kunnossa ja jumissa. Sykkeet tosi korkealla. Aikaa kului 55 minuuttia, eli keskari oli 4:33 min/km. Alusta oli pääosin hiekkatietä. Iltapäivällä pyöräilin kevyesti gravelilla Palojoella setälässä. Matkaa kertyi suuntaansa tasan 16 km. Edelleen tosi kova luoteistuuli.