Viikko 19-20/2026 (4.-17.5.2026)

Maanantaina oli ohjelmassa 126 kilometrin tasamaalenkki, johon kului aikaa hieman päälle 4.5 tuntia. Nousua ei ollut kuin 800 metriä, joten keskarikin pääsi nousemaan melkein 28 km/h. Keskitehot 144W. Sää oli ihan mukava, aurinko pääosin paisteli ja lämpöä oli hieman päälle 20 astetta. Eli juuri sopiva, kun ei ollut liian kuuma eikä koko ajan porottanut siniseltä taivaalta. Lenkkiin mahtui aika paljon itselleni uusia ajopätkiä. Alkuun poljin Palmasta itään etelärannikkoa seuraillen. Ensimmäinen tunti oli melko tylsää ison tien reunassa ajamista puskamaisemia katsellen. Tämän jälkeen alkoi tulla viljavampaa ja mukavampaa maisemaa. Pääsin myös tässä vaiheessa vähän vauhdikkampaan kyytiin, kun isompi porukka tuli ohi ja pääsin ajamaan heidän peesiin. Pitkä pätkä mentiin mukavaa 40 km/h vauhtia, eikä tehnyt tiukkaakaan pysyä mukana. Ensimmäinen mainittava paikka johon tulin oli Ses Salines. Sieltä hienoja cameja pitkin Santanyihin ja edelleen saaren kaakkoiskulmaan Cala d’Or lomapaikkaan, joka oli päivän etäisin paikka. Takaisin päin ajoin jälleen hienoja teitä pitkin, ensin Campokseen, sitten matka jatkui vähemmän hienompaa tietä (mottoritien vieressä menevää pienempää tietä) Llucmajoriin ja sieltä pitkää suoraa tietä takaisin hotellille Palmaan. Aika lopussa tuli pieni suhjusadekuuro, mutta sen verran mitätön, ettei sitä juuri huomannut, laseihin vain tuli vähän tippoja.

Myös tiistaille olin suunnitellut sisämaan lenkin. Mittaa reitille kertyi 154 kilometriä, aikaa kului 5:40, nousumetrejä 1300 ja keskitehot 149W. Jälleen oli mitä hienoin pyöräilysää, pitkälti samanlainen kuin maanantainakin, mutta ehkä vähän aurinkoisempaa. Tuuli oli aika napakka etelästä päin. Ikävien alkukilometrien jälkeen pääsin jälleen hienoihin ja rauhallisempiin maisemiin. Ensin tulin Algaidaan josta jatkoin tuttua ja hienoa reittiä Sencellesiin. Tämän jälkeen taas pieni pätkä uutta reittiä Sineuun. Sineusta jatkoin ensin Muroon, sitten Santa Margalidaan ja edelleen Alcudia – Arta väliselle tielle, joka oli tämän päivän etäisin sekä pohjoisin paikka. Etelään ajaessa ensin vastaan tuli Petra. 10 km vastatuuleen nousujohteisella reitillä, jossa alustakaan ei ollut ihan priimaa oli päivän tylsin pätkä. Petrassa pysähtyin tauolle pyöräilijöiden suosimalle aukiolle, jossa tälläkin kertaa oli varmaan parisataa polkijaa. Kahvilat tekevät todellakin tiliä tällaisina päivinä. Petrasta reitti jatkui edelleen vastatuulessa Felanitxiin. Sitten matkan varrelle jäi Porreres, Randa ja jälleen Llucmajor. Hyvä päivä, ja eteenkin alkuosa reitistä todella upeaa ajettavaa.

Keskiviikkona olikin sitten vuoristoisempi päivä. Aikaa kului melkein viisi tuntia, vaikka matkaa kertyi vain 105 km. Nousumetrejä oli kuitenkin 1500. Keskitehot jäivät vaatimattomaan 132W:iin. Nousuissa ei viitsinyt kauheasti runtata ja alamäkiä sai rullailla pitkät pätkät. Jälleen tuli aika paljon itselleni uutta reittiä. Itselleni osui todella hyvä sää, jälleen edellispäivien kaltainen. Tuulilla kävi huonompi tuuri sisämaassa, kun sade yllätti ja kasteli niin pahasti, että piti turvautua bussikyytiin takaisin hotellille. Palmasta poljin ensin Santa Mariaan ja sieltä Alaroon. Alarosta suuntasin Orientiin. Tässä kohtaa meinasi kuitenkin tulla mutka matkaan, kun Orientin nousun alussa oli ilmoitus, että reitti suljettu kunnostustöiden vuoksi. Päätin kuitenkin lähteä nousemaan mäkeä, kun siinä on niin komeat maisemat, ja kääntyä sitten takisin kun ei enää pääse eteenpäin. Neljän kilometrin nousun jälkeen tiellä olikin puomi estämässä eteenpäin menemisen. Sattumalta juuri samaan aikaan puomin toiselta puolelta tuli pari pyöräilijää, ja he kertoivat, että kyllä siitä pääsee eteenpäin. Kiersin puomin ja lähdin katsomaan mitä tuleman piti. Parin sadan metrin ajamisen jälkeen tiellä oli työkoneita, mutta niiden ohi pääsi kävellen ja tämän jälkeen reitti olikin selvä. Oli kyllä tosi rauhallista ajaa Orientiin ja sieltä Bunyolaan, kun autoja ei juurikaan näkynyt eikä kauheasti pyöräilijöitäkään. Pariin otteeseen sain kertoa vastaantuleville pyöräilijöille, että mitä heillä edessä olisi tiedossa. Todella upea reitti niin ylös kuin alaskin päin. Uutta asfalttia, hienot maisemat ja mitä parahin sää. Seuraavaksi olikin vuorossa nousu Valldemossaan. Myös tässä nousussa oli upeat maisemat. Valldemossassa pysähdyin tauolle. Samalla tuli haastateltua yhtä kanadalaista vaeltajaakin. Upeat maisemat jatkuivat Valldemossastakin eteenkin päin. Erinäisen määrän nousuja ja laskuja tulin Puigpunyentiin, josta laskettelin takaisin Palmaan hotellille. Sään osalta kävi kyllä hyvä tuuri, sillä Palmaan tulessa näin että joka puolella muualla oli jo sateisen oloista, mutta itse en saanut tippaakaan sadetta niskaani. Vuoristossakin, josta juuri tulin, näytti jo aika sateiselta. Iltapäivä olikin sitten melko sateista, joten ulos ei tarvinnut kauheasti mennä.

Torstai oli reissun ainoa pyöräilystä vapaa päivä. Lähdimme aamulla ajoissa bussilla Valldemossaan tekemään pieni vaellusretki. Jo iltapäiväksi oli luvattu sadetta, joten ajoissa piti olla liikenteessä, eikä kovin pitkää retkeä vuoristossa uskaltanut tehdä. Kuutisen kilometriä vaeltelimme, enemmän ja vähemmän merkattua reittiä. Ihan rapsakoita nousuja oli tarjolla. Itselläni ei ollut kunnon vaelluskamppeita matkassa mukana, joten juoksulenkkareissa piti mennä. Etenkin alamäissä kenkävalinta oli huono, sillä useampaan otteeseen meinasin olla selälläni kun kivet pyörivät jalan alla. Kuivin kamppein kuitenkin selvisimme reissusta.

Perjantai oli jälleen pyöräilypäivä. Vuoristoon ei vieläkään tullut lähdettyä, kun iltapäiväksi luvattiin taas vesisadetta. Heti aamusta piti lähteä jälleen liikenteeseen, jotta ehtisi pyöräillä mahdollisimman pitkään kuivana. Ensin poljin Santa Eugenian ohi Sencellesiin. Alkumatkasta tuli jo pari pisaraa, mutta en antanut sen haitata. Sencellesissä alkoi sitten vähän paistamaan aurinkokin, ja siellä piti tehdä päätös, lähtisikö alkuperäiselle suunnitellulle reitille, vai lyhennetylle sadevarareitille. Päätin valita lyhyemmän reitin ja lähdin polkemaan kohti Pinaa ja Algaidaa. Algaidassa alkoi taas satelemaan vähän, mutta ei onneksi kovin runsaasti. Mutta Llucmajorin jälkeen alkoi sitten tulemaan sen verran vettä, että piti oikein pukea sadetakki päälle. Sateesta huolimatta lähdin kuitenkin vielä tekemään pientä lisälenkkiä ja suuntasin pienemmälle camille kohti Palma-Cala Pi välistä tietä. Sade lakkasi muutaman kilometrin jälkeen ja aurinkokin alkoi vaihteeksi paistelemaan, eli lisälenkki oli ihan hyvä valinta. Vähän ennen Palmaa alkoi taas satamaan, mutta kun hotellille päästyäni sade taas lakkasi ja Tuuli ei ollut vielä tullut perille, niin lähdin polkemaan häntä vastaan – tosin ajoimme sen verran ristiin, että emme kohdanneet. Matkaa kertyi 108 kilometriä ja aikaa kului 4 tuntia. Keskitehot 137W. Kylmä ei onneksi tullut vaikka välillä satelikin, lämpöä oli kuitenkin 18 astetta.. Illalla kävin vielä juoksemassa 10 kilometrin lenkin rantaväylää pitkin kohti länttä. Nyt aurinko paisteli ja muutenkin oli hikinen sää juosta. Aikaa juoksuun meni 47 minuuttia, eli keskari oli 4:43 min/km. Ei ihan tuorein jalka, mutta tulipahan juostua.

Ei ollut lauantaillekaan vielä ennustettu poutasäätä, luvassa oli jopa ukkosta. Onneksi sateet oli ennustettu jälleen vasta iltapäiväksi, joten aamusta aikaisin kun pääsi liikenteeseen, niin kuivana voisi pysyä. Reitti kulki ensin Llucmajoriin, sieltä Santa Eugeniaan, Binialiin ja Incaan. Incasta Biniamariin, Binissalemiin ja Santa Mariaan. Tällä välillä aikoi tummia pilviä kasaantumaan vuoriston seudulle ja siellä näytti tosi synkältä. Mutta onneksi suuntasin pois päin tummemmista pilvistä. Santa Mariasta suuntasin hotellille Portalin ja San Jordin kautta. Ihan loppumatkasta tuli pari tippaa vettä, mutta ei niin paljon että olisi kastellut. Matkaa kertyi 103 kilometriä ja aikaa kului vähän alle neljä tuntia. Keskitehot olivat 140W. Tosi hyvä ajokeli, kun lämpöä oli 20 astetta ja oli pilvistä. Etelätuuli vähän kiusasi, etenkin loppumatkasta. Illalla kävin vielä testaamassa paikallisen tumman ja tuhdin tädin hierontataidot, kun olin varannut 50 minuutin käsittelyn. Vähän erillainen kokemus kuin suomalaisen käsissä oleminen.

Sunnuntai oli sitten vihdoinkin säältään sellainen päivä kuin edellisinäkin vuosi oli meillä ollut. Eli vain lämpöä ja paistetta. Uskallauduin nyt pitkälle vuoristoretkelle. Reitti kulki ensin Palman keskustan läpi kohti Palmanovaa ja sieltä edelleen Port d’Andratxia. Tällekin välille mahtui jo ihan mukavia nousuja vaikka vuoristoon en vielä ollut päässytkään. Tuolta Andratxin satamasta alkoi sitten nousut. Ensin kapusin pienempää tietä s’Arracoon ja sieltä Andratxin keskustaan. Andratxista alkoi sitten pitkien nousujen ja laskujen sarja. Upeissa maisemissa ja säässä sai ajaa useamman kymmenen kilometrin matkan ja parin tunnin ajan ennen kuin pääsin Valldemossaan, jossa pidin pienen tankkaustauon. Sitten palasin takaisin MA-10 -tielle, jota pitkin jatkoin Solleriin. Sollerissä matkaa oli takana 110 kilometriä ja 5 tuntia. Vielä olisi kuitenkin edessä päivän pahin nousu, eli 14 kilometrin yhtäjaksoinen raastava vääntö Puig Majorin tunnelille. Nousumetrejä kertyy noin 850 ja keskimääräinen jyrkkyys on 6%. Ja kun aurinkokin paistoi sopivasti koko matkan, niin paita oli huipulla aika märkä. Nousuun kului aikaa hieman päälle tunti. Puig Majorilta matka jatkui vuoristossa vielä noin viidentoista kilometrin matkan, Llucin huoltoasemalle asti. Tuolla pidin jälleen pienen energian tankkaustauon. Sitten olikin jonkin aikaa laskettelua serpentiinitiellä Selvaan. Loppumatka menikin sitten aika kovassa vastatuulessa Binisalemin ja Santa Marian kautta takaisin hotellille. Mittaa päivälle tuli 190 kilometriä ja ajoaika 8:25. Nousumetrejä kertyi hieman päälle 3000m. Perille päästyäni saikin mennä melkein suoraan illalliselle ja sitten nukkumaan.

Myös maanantaille oli luvattu lämmintä ajosäätä. Maanantai oli myös meidän 24 v hääpäivämme, ja perinteiseen tapaan teimme hääpäiväpyöräilyn. Se sopi ihan hyvin, sillä kevyempi alku pyöräilypäivään sopi ihan mainiosti. Ajelimme yhdessä Incaan leivoksille Santa Eugenian ja Sencellesin kautta. Incasta lähdimme omille reiteilemme. Itse lähdin kohti Campanetiä, jonka jälkeen pääsin hienolle, reilun 10 kilometrin mittaiselle maisemareitille. Tuolla pätkällä pyöräilijöitä tuli vastaan solkenaan, vaikka muuten päivä oli melko hiljainen pyöräilijöiden osalta. Päivän nousu alkoi Pollencasta ja päätyi Llucin huoltoasemalle. Hieno, mutta lämmin päivä oli taas tällekin nousulle, jota oli noin 15 kilometrin verran. Nousumetrejä ei ollut yhtä paljon kuin Puig Majorille, mutta kyllä tuossakin sai nousta 500 nousumetrin verran. Tällä kertaa en pysähtynyt Llucin huoltoasemalle, vaan lähdin heti laskettelemaan Camariin. Sieltä jatkoin Biniamarin kautta Incaan ja sitten  Binissalemin kautta Santa Mariaan ja Portolin kautta takaisin hotellille. Päivän mitaksi tuli 140 kilometriä ja vajaa 6 tuntia. Nousumetrejä kertyi 1400 ja keskitehot olivat 122W.

Tiistai olikin sitten reissumme viimeinen ajopäivä. Tällekin päivälle olin suunnitellut vuoristopätkiä. Tosin olin hieman epävarma, että kuinka jaksava jalka enää olisi, eli voisiko kaikkia suunniteltuja nousupätkiä ajaa. Ensin suuntasin Palman keskustaa hieman kiertäen Bunyolaan ja sieltä sitten heti Solleriin johtavaan serpentiininousuun. Kaksi asiaa nousussa ihmetytti. Ensinnäkin kuinka hiljaista reitillä oli, juuri ketään ei tullut vastaan eikä ohituksiakaan tullut kuin pari. Sää oli kuitenkin hieno ja sopivan lämmin, tosin kello oli vasta hieman päälle aamuysin. Toinen mikä ihmetytti oli että jalka oli tosi hyvässä iskussa. Nousussa ei tuntunut juurikaan väsymyksen merkkejä. Lasku Sollerin satamaan olikin sitten pääosin jarrukahvalla seisomista. Aluksi serpentiiniä oli sen verran paljon ettei vauhdit päässyt nousemaan, mutta mutkiin piti koko ajan jarrutella. Loppulasku rantaan oli taas niin vauhdikasta, että täysillä ei uskaltanut mennä, vaan jarrua piti käyttää. Sollerin satamassa pidin pienen stopin ja sitten suuntasin kohti rannikkovuoristoa suuntana taas kerran Valldemossa. Edelleen ihmetytti samat kaksi asiaa kuin Sollerin nousussakin – hyvin kulki ja hiljaista oli. Koska jalka oli vielä sen verran hyväsä iskussa, niin päätin käydä katsomassa Valldemossan sataman, jossa en ollut aiemmin käynyt. Se oli vähän kuin Sa Calobran mäki, mutta pienempää ja huonokuntoisempaa tietä. Jälleen piti olla koko ajan jarrukahvalla, ja viiden kilometrin tiukan alamäen aikana ehti jo miettimään, miten tämän jaksaa vielä nousta ylöskin. Alhaalla taas pieni tauko ja sitten takaisin samaa serpentiiniä ylös. Valldemossan keskustaan päästyäni sää oli vielä hieno, mutta pilvistymään päin. Tällä kertaa en pysähtynyt Valldemossassa, vaan lähdin heti jokusen kilometrin mittaiseen vauhdikkaaseen laskuun. Santa Mariassa pidin vähän pidemmän paussin kun pysähdyin kahvilaan täydentämään energiavarastojani. Ennen Santa Mariaa tuli jo pari tippaa vettä, mutta kun intoa oli vielä jäljellä, niin päätin lähteä tekemään lisälenkkiä kohti Santa Eugeniaa. Santa Eugenian jälkeen alkoi ensimmäisen kerran satamaan vähän enemmän, mutta ei kuitenkaan ihan hirveästi eikä pitkää aikaa. Algaida oli seuraavaksi matkan varrella ja sielläkin tuli muutama tippa vettä. Sää näytti kuitenkin aika poutaiselta ja kun tulin Randan kohdalle, niin päätin nousta Puig de Randalle, jossa sijaitse Curan luostari. Nousua ei ollut kuin viitisen kilometriä, mutta nousuprosetti 5 luokkaa. Kun pääsin huipulle, niin alkoi olemaan hieman viileää ja kun lähdin laskuun, niin alkoi taas satelemaan. Sade vain koveni alaspäin tultaessa ja serpentiinillä sai olla varovainen. Kerran takarengas lähtikin vähän liirtoon märällä alustalla, ja tämän jälkeen alas tuli tultua entistäkin varovaisemmin. Randassa vettä alkoi satamaan jo sen verran paljon, että piti pukea oikein sadetakki päälle ja ottaa aurinkolasit pois päästä. Pitkä ja suora vauhdikas lasku Llucmajoriin oli hieman ikävä kun vettä tuli päin naamaa sen verran kovaa, ettei meinannut pystyä pitämään silmiä auki. Llucmajorin jälkeen suuntasin sitten suorinta tietä kohti hotellia, vaikka sadekin lakkasi ja lisätakkia sai ottaa pois päältä. Lyhyemmäksi suunnitellulle päivälle tulikin sitten mittaa 152 kilometriä ja aikaa kului 6:40. Nousumetrejä 2100m ja keskitehot 132W.

Reissu oli kaikin puolin ihan onnistunut, vaikka sää olikin edellisiä vuosi epävakaisempi. Muutama päivä ehkä lyheni sääennusteen vuoksi, mutta muuten suunnitelmat toteutuivat. Pilvisemmät kelit auttoi kyllä siihen, ettei lämmöt nousseet edellisten vuosien lukemiin, joka oli ihan hyvä asia. Yhdestätoista lomapäivästä kymmenenä tuli poljettua. Joka päivälle tuli ainakin vähän uutta, itselleni ennen ajamatonta reittiä. Yhteensä matkaa kertyi hieman päälle 1200 kilometriä ja aikaa noihin meni vähän reilu 50 tuntia. Nousua kertyi noin 12000m. Keskivauhdit ja -tehot pysyivät odotetusti alhaisina. Ylämäissä ei uskaltanut ottaa isoja tehoja, jotta jaksaa koko reissun ajan, ja alamäkiä oli sen verran paljon, että 0-watteja tuli pitkiä pätkiä. Samasta syystä keskivauhdit pysyivät alhaisina, kun ylös ei parantunut ajaa kovaa ja alas taas ei oikein uskaltanut. Myös kylien ja kaupunkien läpi ajaminen on tosi hidasta, kun on pieni kujia, risteyksiä ja muuta liikennettä. En tiedä tuntuiko vaan, mutta mielestäni pyöräilijöitä oli vähemmän kuin edellisinä vuosina. Voi olla, että Palman päässä on muutenkin vähemmän polkijoita kuin Alcudiassa. Palmasta pääsee kyllä nopeammin hienoihin vuoristomaisemiin, mutta muuten saaren pohjoisosan majoituksista pääsee mukavammille reiteille. Hotellikin oli ihan OK. Aamupala ja illallinen, jotka kuuluivat hintaan, olivat ihan riittävän monipuoliset, ja vaikka yritti syödä maltilla, niin etenkin illalla tuli syötyä liikaa. Meluisampi paikka joka tapauksessa tämä Helios-hotelli oli. Lentokenttä on melko vieressä, ja huoneiden välinen äänieristys tuntui aika huonolta. Mutta mikä parhainta, koko matkan itse olin terveenä, ja kalusto ja itsekin pysyivät ehjänä sekä ajon että matkustamisen ajan. 

Keskiviikko oli lentopäivä. Iltapäivällä olimme Hesassa, ja kotiin ajon jälkeen kampetta pesuun ja pyörän kasausta.

Torstaiaamuna Ylöjärvellä sateli vähän vettä. Se kuitenkin taukosi aamupäivän aikana, ja lähdinkin tekemään Nokian paloaseman juoksulenkkiä. Lämpöä oli edellisiin päiviin ja sijaintiin verrattuna puolet vähemmän, eli kymmenen astetta. Pitkissä kamppeissa piti lähteä lenkille, kun oli niin kylmän tuntuista. Juoksu tuntui yllättävänkin hyvältä ja kevyeltä. 13.5 kilometrin lenkki meni hieman päälle tuntiin, eli keskari oli 4:39 min/km. Lopussa tuli jopa otettua 1.5 kilometriä vähän reippaampaa vauhtia. Hyvä fiilis jäi lenkistä. Päivällä ajelimme mökille viettämään pidennettyä viikonloppua. Keväämmällä aloitettu klapihomma tuli saatettua maaliin.

Perjantaina etämökkitoimistolla. Töiden jälkeen kävin polkemassa mökiltä Huittinen – Huhtamo -lenkin. Matkaa kertyi 76 kilometriä ja aikaa kului vähän päälle 2.5 tuntia. Tuulen suunta oli kaakosta, joten Huittisiin päin pääsi aikas haipakkaa. Loppumatka olikin sitten vasta- tai sivutuuleen puskemista. Keskari oli kuitenkin reippaan alkumatkan ansiosta napsun päälle 30 km/h, vaikka reitillä oli 7 kilometriä hiekkatietäkin. Keskitehot olivat 174W.

Lauantaina aamupalan jälkeen pariksi tunniksi klapien kasaushommia. Sitten lähdin juoksemaan Harittu – Tursa – Valajärvi -lenkkiä. Lopussa kiersin vielä Runkan ja Särkän kautta, jotta matkalle tulisi mittaa 24 kilometriä – ja tuli muutama sata metriä päällekin. Aikaa kului 2:05, eli keskariksi tuli 5:07 min/km. Yllättävän kevyesti kulki ja keskisykekin jäi mukavasti 119bpm:iin. Sää oli myös mitä mainioin juoksenteluun. Lämpöä 15 astetta, melko pilvistä ja tyyntä. Lyhyissä sai juosta ensimmäistä kertaa Suomessa tällä kaudella. Loppupäivä menikin sitten Alastarolla tavaran inventoinnissa.

Sunnuntaiaamusta ensin pari tuntia risujen silppuamista. Sitten lähdin polkemaan kotiin päin. Reitti kulki tällä kertaa ensin Koskioisiin, sieltä Urjalankylän kautta Halkivahaan, ja sieltä edelleen Sammaljoen ja Sastamalan kautta Häijääseen, jossa poikkesin K-marketilla hakemassa vähän lisäenergiaa. Loppumatka kulki Heinijärven ja Sasin kautta kotiin. Matkaa kertyi 146 kilometriä ja aikaa kului 4:50. Keskariksi tuli jälleen napsun päälle 30 km/h 173W keskitehoilla. Lounaasta tuuli melko reippaasti. Sastamalaan (80km) asti oli sivutuulta, mutta sitten sai purjentia myötätuulessa jokusen kymmenen kilometrin ajan. Aluksi oli hieman viileää, mutta lämpö nousi 17 asteeseen ja alkoi kyllä tarkenemaan. Aika paljon aurinko paistoi, taivas puolipilvinen.

Viikko 18/2026 (27.4. – 3.5.2026)

Kun alkuviikon takatalven tuntuisesta säästä selvittiin, niin alettiin pääsemään jo, ainakin vähäksi aikaa, kesäisiin tunnelmiin. Vapuksi tuli kotikonnuillekin parin kymmenen asteen lämpöjä, ja kun vielä lauantaina lentokone vei vieläkin kesäisempiin keleihin, niin pitkästä aikaa sai nauttia kunnon lämmöistä.

Meillä oli perjantaihin asti hoitokoira Lissu ilonamme. Muutaman kerran pääsi siis taas koiralenkillekin ja muutenkin koira-arkeen kiinni. Melkein kolme kuukautta tässä onkin koirattomina jo oltu.

Treeniviikko on ollut tosi maltillinen. Vähän ollut väsyä, kelitkään eivät ole oikein suosineet ja muutenkin ajattelin ottaa vähän kevyemmin, kun reissussa pitäisi kuitenkin jaksaa kerätä kilometrejä ihan kunnolla.

Maanantaina olin pyörällä toimistolla. Aamulla aste pakkasta, illalla viisi plussaa. Illalla sateli vähän vettä ja luntakin. Ajatus oli käydä myös iltarasteilla, mutta jätin väliin, niin kylmän sään kuin viikonlopusta vähän kipeytyneiden jalkojenkin vuoksi.

Tiistaina oli vuorossa vakiosettiä. Eli aamulla pyörällä töihin. Lämpötila nollassa. Aamupäivällä töistä päin 10.2 kilometrin juoksulenkki Ratinan suunnalla. Keskari oli tällä kertaa 4:37 min/km. Ihan ok kulki, vaikka olikin kolmas juoksu neljään päivään. Muuten oli ihan mukava kelikin, mutta pohjoisesta tuuli aika napakasti ja kylmästi. Töistä pyörällä Lielahteen tekemään tämän kauden viimeinen salitreeni Liikussa. Ehkä sitten taas syksyllä jatketaan siellä.

Keskiviikko oli täyslepopäivä. Työtkin tuli tehtyä kotikonttorilta päin. Lissu oli seurana. Tällekin päivälle oli suunnitelmissa iltarastit, mutta pois jäännin syyksi keksein tällä kertaa ison juoksumäärän edellisinä päivinä.

Torstaina jo olikin muutama aste lämpöä aamulla kun polkaisin konttorille. Iltapäivällä peräti 15 astetta. Lissun kanssa illalla reilun tunnin lenkki.

Perjantaina aamulla kävin juoksemassa 13.2 kilometrin Nokian paloaseman lenkin. Jalassa oli poikkeuksellisesti Hokan hiilarikengät, kun normikengät oli jo pakattu laukkuun reissua varten. Johtuiko kengästä vai kevyestä viikosta, kun juoksu tuntui niin rennolta ja kevyeltä, vaikka vauhti oli 4:38 min/km. Hyvä fiilis jäi lenkistä, kun noinkin pitkä meni noin hyvällä vauhdilla ja tuntemuksilla. Nyt on kulunut viisi kuukautta siitä kun aloitin juoksutreenit 5 minuutin mattoköpöttelyllä. Silloin, tai edes pari kuukautta sen jälkeen, ei olisi voinut uskoa että vappuna olisi jo tällaisessa juoksukunnossa. Mutta onhan tässä vielä tekemistä, jos sitä haluaa vielä oikein jonkinlaisia aikoja tavoitella kisoissa. Illalla ajelimme Vantaalle. Laukut veimme valmiiksi lentokentälle, niin ei tarvitse huolehtia niistä lauantaiaamuna.

Lauantaina lento Palmaan sujui ongelmitta. Laukutkin saatiin nopeasti hihnalle, jopa pyörälaukku tuli ilman pidempää odottelua. Myös taksi saatiin lentokentältä parin minuutin odottelulla, ja kun ajomatkakaan ei kestänyt kuin muutaman minuutin, niin olimme hotellilla hyvissä ajoin. Huonetta tosin ei saatu kuin vasta klo 15, mutta sitä ennen ehdeimme käydä syömässä, hakea Tuulin vuokrapyörän ja kasata hotellin pyörähuoneessa minun polkupelini. Ensimmäinen ongelma tuli, kun en löytänyt toista poistamaani etuvaihtajan paristoa mistään. Pienen Palman rannikolla pyörimisen jälkeen, löysimme pyörähuoltolikkeen, josta sopiva paristo löytyi, ja sain vaihtajatkin toimimaan. Tosin kyllä se omakin paristo löytyi illalla. Kun olimme saaneet huoneen, niin sitten vaan pikaisesti pyöräilykamppeet päälle ja tekemään pientä testilenkkiä. Myös testilenkki alkoi pienellä haasteella kun muutaman sadan metrin ajamisen jälkeen huomasin, että olin reitittänyt ketjun väärin takavaihtajassa. Poikkesimme samaan pyöräliikkeeseen, josta ostimme paristot, ja sain sieltä lainaksi työkalut, joilla sain ketjun asennettua oikein paikoilleen. Tämän jälkeen pääsimme aloittamaan kunnolla testilenkin. Ajoimme ensin Palman rantapyörätietä pitkin keskustan länsipuolelle Palma Novaan. Sieltä nousimme Calviaan ja sitten laskettelimme takaisin Palman keskustaan ja takaisin hotellille samaa rantareittiä. Rauhallista vauhtia ajettin koko 58 kilometrin matka yhdessä. Aikaa kului vähän alle kolme tuntia, keskitehot olivat 103W ja keskisykekin jäi alle satasen. Lämpöä oli vähän päälle parikymppiä ja taivas oli puolipilvessa, eli tosin mukava ajokeli. Alamäkiosuudella kyllä tuli pieni vilu.

Sunnuntaille oli luvattu vettä ja ukkosta. Aamulla kuitenkin oli vielä poutaa, joten kävin ennen aamiaista juoksemassa vajaan 13 kilometrin lenkin rantaväylällä. Ensin itään päin ja sitten samaa reittiä takaisin. Vauhti oli 4:34 min/km ja keskisyke 133 bpm. Lämpöä oli 17 astetta ja taivas pilvessä, joten aurinkorasvan kanssa ei tarvinnut pelata. Ihan mukavasti kulki, ja oli mukava katsella kun ukkosrintama saamui mereltä Palman päälle. Aamiaisen aikana alkoikin sitten ukkostamaan ja satamaan ihan kunnolla. Päivällä sateenuhka väheni sen verran, että uskaltauduin pyörälenkille. Reitti kulki rantareitin jälkeen ensin Llucmajoriin. Ennen Algaidaa tein pienen koukkauksen yhdessä isomassa nousussa. Garmin näytti paikoin jopa 14 prosentin nousua. Algaidan jälkeen Santa Eugenjaan ja sieltä Santa Mariaan. Lopuksi suuntasin vielä Esporiesiin, josta takaisin Palmaan Estaplimentsin kautta. Palman keskustapätkä oli taas melkoista häröilyä navigoinnin ja liikennevalojen kanssa. Matkaa kertyi melko tarkkaan 100 km ja aikaa kului vähän alle neljä tuntia. Keskitehot olivat vain 143W. Lämpöä oli vähän päälle parikymppiä, mutta ilma aika kostean hikinen. Aluksi oli pilvistä, mutta loppumatkasta aurinkokin alkoi paistelemaan. Mukava ja monipuolinen lenkki.

Viikko 17/2026 (20. – 26.4.2026)

Kaivattuja vesisateita ei saatu vielä tälläkään viikolla. Lauantaina vähän sateli, mutta sekin tuli lumena. Pientä takatalvea siis ilmassa loppuviikosta. Kylmenevän ilman myötä tuli myös kovat ja kylmät luoteistuulet.

Snookerin MM-kisat alkoivat alkuviikosta. Niitä on tullut vähän seurattua, mutta aika maltillisesti kuitenkin TV:n puolelta.

Maanantaina pyörällä toimistolla. Aamulla aste pakkasta, illalla lämpeni kolmeentoista asteeseen asti. Töiden jälkeen kävin äkkiä kotona syömässä ja sitten polkaisin Mustanvuoren iltarasteilla. Se olikin ensimmäinen sunnistus sitten kesän 2024 Jukolan viestin. Alkuun oli vähän hankaluuksia tottua kartanlukulaseihin, mutta kyllä niiden kanssa alkoi jossain vaiheessa pärjäämään. Aika polkujuoksua neljän kilometrin rata oli, mutta se ei haitannut näin kauden aloitukseen.

Tiistaina tein aamulla vähän aikaa kotoa päin hommia. Odotin että ilma lämpenee sen verran, että tarkenee kevyemmissä kamppeissa polkea töihin. Maantiepyörällä olin liikenteessä, ja illalla poljinkin kotiin Sionkylän, Nokian, Siuron ja Sasin kautta. Matkaa kertyi 69 kilometriä ja aikaa kului vähän alle 2.5 tuntia. Keskitehot 168W. Lämpöä oli 15 astetta ja aurinko paisteli, mutta tuuli kävi pohjoisen suunnalta.

Keskiviikkona olin kotikonttorilla. Illalla oli kevätkauden viimeiset sulkapallopelit. Jälleen puolitoista tuntia vakioporukalla. Kun sulkapallokaudesta selvisi ilman vammoja niin silloin se lasketaan aina hyväksi kaudeksi.

Torstaina olin jälleen toimistolle pyöräilyn vuoro. Aamulla lämpö nollassa. Aamupäivällä kävin perinteisellä 10.2 km:n Ratinan juoksulenkillä. Tälläkertaa keskari oli 4:39 min/km. Viimeinen kilsa jälleen reippaampaa vauhtia. Juoksu ei nyt ollut kauhean tuoreen tuntuista, mutta kulki nyt kuitenkin jotenkuten. Illalla poljin töistä Lielahden salille, jossa tein 90 minuutin salitreenin, ja päälle venyttelyt ja rullailut.

Perjantaina jälleen maantipyörällä töihin. Illalla poljin töistä Kuljun, Lempäälän ja Vesilahden kautta Punkalaitumelle mökille. Lämpöä oli kymmenen astetta, aurinko paisteli aina välillä ja luoteistuuli oli kovaa. Tuulen suunta oli sellainen, että alussa se oli myötäistä, sitten muuttui sivutuuleksi ja viimeinen pari kymppiä taas myötäistä. Sivutuulipätkillä tuuli nappasi aika hyvin kiinni hieman korkeamman profiilin kiekkoihin. Sai pitää ihan kunnolla tangosta kiinni. Matkaa kertyi 80 kilometriä ja aikaa kului vähän alle 2:40. Keskari oli siis napsun päälle 30 km/h ja keskitehot 178W. Vaikka lämpöasteita oli ihan mukavasti, mutta kun aurinko ei paistanut ja tuuli oli kova, niin ajaminen ei ollut kovin lämpöistä puuhaa. Mökillä tulikin lämmiteltyä takan edessä tovi jos toinenkin.

Lauantaiaamusta tein ensin nelisen tuntia klapihommia. Klo kahdeksi ajelimme Loimaalle, jossa osallistuimme Savihölkkään. Hieman jänskätti miten paikat kestävät, kun pitkästä aikaa oli tarkoitus ottaa vähän enemmän vauhtia mukaan. Lämpöä oli 9 astetta ja aurinkokin paisteli. Luoteistuuli oli edelleen reipasta. Sateen uhka ei onneksi realisoitunut. Ainoastaan muutama tippa satoi juoksun aikana. Mitään odotuksia ajan suhteen juoksulle ei ollut. Kunhan saa ensimmäisen vähän reippaamman lenkin puoleentoista vuoteen. Valmistautuminenkin oli myös huono, kun edellisenä päivänä pitkähkö pyöräily, aamulla klapihommia ja alkuverkka vaatimaton. Juoksu kulki kuitenkin tilanteeseen nähden yllättävän hyvin. Rauhallisesti lähdin liikenteeseen. Ensimmäinen kilsa oli 4:20 ja toinen 4:14. Sitten olikin alle 4:10 kilsoja kolme kappaletta. Kuudes oli taas jostain syystä hitaampi, vaikka mitään hyytymisen oireita ei ollut. Keskariksi tuli 4:12 min/km, joka oli aika paljon kovempaa, jota uskoin pääseväni/jaksavani. Ja kun vielä rennosti, ilman isompaa puristamista pystyi juoksemaan, niin täytyy kyllä olla tyytyväinen tämän hetken tilanteeseen. Loppuaika oli vähän päälle 28 minuuttia, joka oli 3-4 minuuttia hitaampi, mitä aiemmilla kerroilla olen tämän kisan juossut. Illalla oli vuorossa pääsyy, miksi mökille tuli viikonlopuksi tultua, eli MiLe:n 50v juhlat Kanteenmaassa. Kuskina olin, joten limpparilinjalla tuli mentyä.

Sunnuntaiaamusta oli maa vielä paikoin vähän valkoinen, kun lauantai-iltana tuli pieni lumikuuro. Lähdimme heti aamusta ajelemaan kotiin päin. Puolilta päin pääsin lähtemään pidemmälle juoksulenkille. Lämpöä ei ollut kuin viisi astetta, mutta aurinko sentään paisteli. Luoteistuuli oli edelleen kova ja puuskainen, ja vastatuuliosuuksilla tuntui ettei eteenpäin pääse laisinkaan. Reitti kulki ensin Lamminpään kautta Teivon ohi Ylöjärven keskustaan. Sitten kiersin Haaviston ja Siltatien kautta Elovainiolle, ja lopuksi Avantin kautta takaisin kotiin. Matkaa kertyi 24 kilometriä ja aikaa kului hieman päälle kaksi tuntia. Keskariksi tuli 5:07 min/km. Vaikka vauhti oli jälleen hieman liian kovaa, niin onneksi keskisyke kuitenkin oli vain 121 bpm. Juoksu kulki sitten kuitenkin ihan mukavasti, vaikka alku olikin melko väsynyttä.

Viikko 16/2026 (13.-19.4.2026)

Korkeapaineessa eletään. Se on antanut aurinkoisia päiviä, viileitä aamuja ja melko lämpimiä iltapäiviä. Kevät on varmaankin kuukauden etuajassa, kun nyt on jo leskenlehtien ja sinivuokkojen lisäksi ilmestynyt jo valkovuokkojakin.

Lämpimät iltapäivät ovat antaneet mahdollisuuden mukaviin maantiepyörälenkkeihin. Sisäpyöräkauden lopetin ja laitoin Rouvyn jäsenyyden tauolle, eli nyt kaikki pyöräilyt ovat sitten ulkopyöräilyjä. Maanantaina otinkin Rosen maantiepyörän käyttöön. Maanantaina tein pienen testilenkin ja varmistin että kaikki on kunnossa ja sillä uskaltaa alkaa tekemään pidempääkin lenkkiä. Lähinnä jännitti, miten alkutalvella itse kasaamani etukiekko toimii ja kestää. Kiekko tuntui ajossa kyllä ihan hyvältä ja kyllä minulla tämän viikon ajojen jälkeen on luotto, että kyllä se on ihan toimiva ja kestävä peli. Myös uusi satula tuli siirrettyä sisäpyörästä maantiepyörään.

Maanantaina olin pyörällä toimistolla. Aamulla lämpötila nollassa, iltapäivällä 14 astetta. Illalla Rosen käyttönotto ja noin 23 kilometrin testilenkki Haaviston kautta.

Tiistaina oli sen verran komea päivä, että päätin jäädä kotikonttorille ja tehdä illalla maantiepyörälenkin. Aamupäivällä kävin juoksemassa kotoa päin 10.2 kilometrin lenkin. Aikaa meni vähän päälle 49 minuuttia, ja tästä tuli keskariksi 4:49 min/km. Keskisyke 127bpm. Illan pyörälenkki kulki ensin Ylöjärven keskustan läpi Takamaalle. Sieltä Vilpeen kautaa Hämeenkyröön ja sitten Mahnalan, Sasin ja Pinsiön kautta takaisin kotiin. Matkaa kertyi 71 kilometriä ja aikaa kului 2.5 tuntia. Lämpöä oli 13 astetta ja aurinko lämmitti vielä mukavasti lisää. Keskitehot olivat 171W ja nopeus 28.6 km/h. Nousumetrejä oli ihan rapsakasti.

Keskiviikkona taas pyörällä toimistolla. Aamulla jälleen lämpötila nollassa. Iltapäivällä poljin töistä kodin kautta Ylöjärven Liikuntahallille pelaamaan sulkapalloa. Kotoa nappasin vain sulkapallorepun selkääni. Lämpöä oli 15 astetta. Sulkapallo pelattiin vakioporukalla, ja tiukkaa ja tasaista vääntöä oli koko puolitoista tuntia.

Myös torstaina pyörällä toimistolla. Aamupäivällä juoksin töistä päin perinteisen arboretum – Ratina -lenkin. 10.2 kilometriin meni tällä kertaa 46 ja puoli minuuttia. Kauden paras aika tuolle reitille, sillä keskari oli 4:33 min/km. Melko rennosti juoksu kulki, vaikka keskisyke nousikin 139bpm:iin. Viimeinen kilsa taas reipasta. Sekin meni mukavasti 4:08 minuuttiin, vaikka kilsa onkin ylämäkivoittoista. Töiden jälkeen vielä Lielahden Liikkuun salille, jossa 90 minuutin salitreeni, venyttelyt ja rullailut.

Perjantaina poljin töihin vähän myöhempään, sillä tarkoitus oli iltapäivällä polkea Säijän kautta kotiin. Odotin aamulla että lämpö vähän nousisi, niin voisi polkea molemmat suunnat samoilla kamppeilla. Ysin aikoihin oli 6 astetta lämpöä, joten silloin tarkeni jo polkea vähän kevyemmissä kamppeissa töihin. Iltapäivällä poljin Lempäälän, Säijän ja Nokian kautta kotiin. Aurinkoista oli ja lämpöäkin 15 astetta. Koillistuuli oli aika napakka ja hyydytti loppumatkasta keskaria, ja se jäikin 28.3 km:iin/h. Keskitehot olivat 173W. Matkaa kertyi 64 kilometriä ja aikaa kului kaksi tuntia ja vartti.

Lauantaina lähdettiin Peetun kanssa kympiltä polkemaan yhteislenkkiä. Itse poljin ensin Haavistolle ja sieltä lähdimme yhdessä polkemaan ensin Metsäkylään ja sieltä Pinsiön, Sasin ja Siuron kautta Nokialle. Nokialta jatkoimme Pirkkalan lentokentän ohi Lempäälään päin. Tiemme erosivat Säijään päin kääntyvän risteyksen kohdilla, kun minä jatkoin vielä lisälenkille. Lisuri kulki Lempäälän, Narvan ja Tottijärven kautta. Narvassa tein pienen pysähdyksen kauppaan ja hain vahän lisäenergiaa matkan tekoon. Päivä oli kyllä komea pyöräilyyn. Lämpö nousi 13 asteeseen ja aurinko lämmitti vielä lisää. Tuulikaan ei ollut niin paha kuin perjantaina. Matkaa kertyi 135 kilometriä ja aikaa kului 4:50, eli keskariksi tuli 28 km/h. Alkumatka mentiin melko rauhassa, joten loppumatkaksi riitti vielä hyvin energiaa. Keskitehot olivat 164W ja keskisyke 117bpm. Iltapäivästä ehti vielä hyvin muutamaksi tunniksi pihahommiin – lammen tyhjennykseen.

Sunnuntai oli myös kunnon ulkoilupäivä. Heti aamukasista lähdin pitkälle juoksulenkille. Lämpöä oli asteen verran ja aurinko paisteli. Ensin suuntasin Ikuriin ja sieltä Kolmenkulman ABC:lle, jossa piti käydä välityhjennyksellä. Tyhjennyksen jälkeen olikin taas helppo lähteä jatkamaan lenkkiä. Ensin kiersin Nokian Leppämäen kautta ja sitten suuntasin Kalkun kautta Villilään, josta jatkoin rantoja pitkin Hyhkyyn. Hyhkystä Tohloppiin ja sitten Ikurin kautta takaisin kotiin. Matkaa kertyi 25 kilometriä ja aikaa kului 2:08. Keskari oli 5:08 min/km, joka oli aika paljon liian kovaa, mutta onneksi keskisyke ei noussut kuin 122 bpm:iin. Rennosti juoksu kulki eikä paikatkaan kiukutelleet. Juoksulenkin jälkeen seitsämän tuntia pihahommia. Komea oli tämäkin päivä olla ulkona.

Positiivista viikossa oli, että kaikki treenit pystyi tekemään ilman kipuja, eikä treenien päällekään tullut mitään kolotuksia. Olisikohan vähentyneillä salikäynneillä jotain syytä asiaan…?

Viikko 15/2026 (6. – 12.4.2026)

Kevään lämpöennätyksiä on tehty. Yli kympin on päästy jo jokusena päivänä ja aurinko lämmittää vielä lisää. Vastavuoroisesti aamut ovat olleet kylmiä. Loppuviikosta pakkasella oltu joka aamu, pahimmillaan viisikin astetta. Mutta tätähän tämä kevät on.

Tällä viikolla myös havahduin, että olen päässyt pitkän kiusalistan parista kiusasta eroon. Pikkuvarpaan syylä tai hiertymä tai mikä nyt sitten olikaan, on hävinnyt eikä se enää satu kävellessä. Myös toisen kantapään pohjan kipu on hävinnyt jonnekin. Myös oikean polven takaosa on jo aika hyvässä kunnossa, eikä venyttely enää juurikaan satu. Ei se kyllä ihan kunnossa vielä ole, mutta parempaan päin menossa.

Maanantai oli vielä vapaata pääsiäisen vuoksi. Reenipäiväkirjaan ei tullut kuin 90 minuutin salitreeni Lielahden Liikussa. Loppuajan touhusin pihahommissa. Reissupyörän etuhaarukkaan tuli myös asennettua uusi laukkuteline.

Tiistaina pyörällä toimistolla. Aamulla oli muutama aste lämpöä ja kosteaa. Illalla vähän lämpeenpää. Kotona poljin Rouvyssä 84 minuutin polkaisun 192W keskiteholla. Jalat olivat aika väsyneet, mutta loppuun asti piti painaa.

Keskiviikon sulkapallovuoro oli peruttu, joten suunnitelmiin tuli muutoksia. Aamulla pyörällä toimistolle. Aamupäivällä perinteinen Ratinen juoksulenkki töistä päin. Pari astetta oli lämpö, aurinko paisteli ja koillisesta puhalteli napakasti. Tällä kertaa reilu kymppi meni noin 48 minuuttiin, joten keskari oli 4:41 min/km ja keskisyke 131bpm. Viimeinen kilsa taas reippaampaa. Illalla vielä töistä pyörällä Lielahteen salille tekemään 90 minuutin salitreeni.

Torstai oli vaihteeksi autopäivä, kun piti käydä hammaslääkärissä. Illalla, kun olin yksin kotona, poljin Rouvyssä vähän normaalia arkitreeniä pidemmän polkaisun. Ylämäkireitin ansiosta keskitehot nousivat 201W:iin. Taisi olla tämän sisäpyöräkauden kovimmat keskitehot. Tällä kertaa jaksoi ihan hyvin.

Perjantaina kotikonttorilla. Illaksi piti ajella Turun kautta Naantaliin kylpyläviikonloppua viettämään. Aamulla kävin juoksemassa kotoa Virelä – Kalkku – Tesoma -lenkin. Matkaa kertyi hieman reilu kymppi ja aikaa kului vähän alle 48 minuuttia. Eli keskari oli 4:40 min/km. Jalassa oli ensimmäistä kertaa uudet Niken Vomerot. Alkuun ne olivat hieman oudot juosta, mutta kun kilometrejä kertyi, niin niiden kanssa alkoi pääsemään sinuiksi. Ihan vauhdikkaat menopelit kyllä olivat. Aamupäivällä sain myös idean, että pidänkin vähän lyhyemmän työpäivän ja lähden aiemmin Turkuun, jossa voisin tehdä pienen pyörälenkin ennen kuin haen Tuulin rautatieasemalta, jonne hän tuli Helsingistä. Näin myös sitten tein. Ensin ajoin auton Nummen Pyörän pihaan ja tein pienen ekskurion perinteisekkääseen pyöräliikkeeseen. Ja kyllä jotain pientä sielä mukaankin lähti. Sitten otin gravel-pyörän alleni ja tein kauden ensimmäisen ulkopyörälenkin (jos työmatkapyöräilyjä ei lasketa). Ensi poljin Littoistenjärven ohi. Sieltä Piikkiöön ja Kaarinaan, ja lopuksi Kupittaan kautta takaisin Nummen Pyöräliikkeelle. Matkaa kertyi 32 kilometriä ja aikaa kului 75 minuuttia. Keskitehot olivat 172W. Illalla sitten vielä kylpylöintiä ja pieni kävelylenkki Naantalin keskustassa.

Lauantaina tukeva hotelliaamiainen. Ennen pyörälenkille lähtöä pieni vatsan laskettelu kävely ja pötköttelyä. Kun lämpö nousi riittävästi niin sitten taas graveli alle ja polkemaan. Reitti kulki Naantalista ensin Merimaskuun. Sitten reitin varrelle jäi Askainen, Lemu, Nousiainen, Masku ja Rusko. Loppumatka Raision ja Turun kautta takaisin Naantaliin oli paikoin valoissa seisomista ja melkoista navigointia. Matkaa kertyi noin 79 kilometriä ja aikaa kului hieman päälle kolme tuntia. Keskari jäi vähän alle 26 km/h ja keskitehot 165W:iin. Ihan mukava pyöräreitti (loppua lukuunottamatta) ja hyvin tarkeni, eikä itätuulikaan ihan hirveästi haitannut. Uusi reittejä kertyi taas plakkariin. Sauna ja kylpylä maistui kyllä polkaisun päälle.

Sunnuntaina ylös seiskan aikoihin. Siitä sitten heti juoksukamppeet päälle ja baanalle. Pakkasta oli asteen verran, mutta aurinko alkoi pian lämmittämään. Kylpylältä lähdin ensin juoksemaan rantoja pitkin kohti muumimaailmaa, ja tuon saaren kiersinkin alkumatkasta ympäri. Sitten Ukko-Pekan sillan kautta Kultarantaan. Sieltä ei löytynyt lenkkiseuraa, vaikka kävin parkkiksella kääntymässä. Loppumatkan seikkailin Naantalia ristiin rastiin. Matkaa kertyi 22.5 kilometriä ja aikaa kului hieman alle kaksi tuntia. Keskivauhti oli 5:16 min/km ja syke 123bpm. Muuten meni ihan hyvin ja kevyesti, muuta viimeisellä kilsalla alkoi vasen lähentäjä vähän kipuilemaan. Reitti oli kuitenkin aika mäkinen. Onneksi kipu ei kuitenkaan jäänyt päälle. Sitten pikaisesti kylpylän puolelle saunaan, ja sitten pikaisesti aamupalalle. Hieman aiemmin olisi voinut herätä, niin olisi voinut vähän pidempään saunoa ja kylpeä. Taas meni minuuttiaikatauluksi. Naantalista ajoimme Kurjenrahkan kansallispuistoon, jossa kävelimme reilun kuuden kilometrin lenkin Savojärven ympäri. Komea oli sää, kun lämpö nousi 14 asteeseen ja aurinko paisteli.

Viikolla tuli hommattua muutakin uudet tossut. Mallorcan matkalle teettämäni Suomi-aerosukat saapuivat, kuten myös Suomi-pyöräilypaita. Kyllä näillä nyt kelpaa Suomea edustaa etelän matkalla.

Viikko 14/2026 (30.3. – 5.4.2026)

Jos viimeisien kuukausien viikot ovat olleet treenien suhteen melko kaavoihin kangistunutta, niin ajan, paikan kuin määränkin osalta, niin tämä viikko toi siihen melkoisen poikkeuksen. Tällä viikolla ei juuri mikään ollut niin kuin edellisinä viikkoina.

Sää on sentään ollut tuttua ja turvallista. Aamulla viileää ja päivällä lämpenee. Tämä viikko tosin on tainnut olla iltapäivälämmöiltään hieman edellisiä viileämpi. Vähän on yrittänyt sadellakin, mutta eipä siitä oikein ole mitään tullut.

Heti maanantai oli siltä osin poikkeuksellinen, että olimme olleet yön Alastarolla, ja vasta illaksi ajelimme kotiin. Eli etätyöpäivä tuli tehtyä. Kotiin päästyä poljin Rouvyssa reilun 50 minuutin treenin 195W keskiteholla.

Tiistai oli melko normaali päivä. Aamulla pyörällä toimistolle. Pakkasta oli pari astetta ja sumuista. Aamupäivällä kävin juoksemassa töistä päin Ratinan lenkin. Sää oli ihan mukava, plussalle oltiin vähän päästy ja aurinkokin paisteli. 10.2 kilometrin lenkki meni vajaaseen 49 minuuttiin, eli keskari oli 4:47 min/km. Viimeinen ja nousujohteinen kilometri taas vähän reippaampaa. Ihan ok kulki. Poikkeavaa päivässä oli, että iltasali jäi tekemättä, kun tuli harvinainen työkeikka illaksi. Harvinainen siksi, että asiakas oli uusi.

Keskiviikosta teki poikkeavaa se, että olin sulkapallopäivänä pyörällä toimistolla. Töissä oli vieraita, ja piti mennä naamaansa näyttämään. Illalla poljin töistä ensin kotiin, jossa nappasin vain sulkapallorepun selkääni ja jatkoi samantein matkaani kohti Ylöjärven Liikuntakeskusta. Perinteiset nelurit vakioporukalla. Hieman tahmeaa oli oma pelini.

Torstai taisikin olla sitten viikon ainoa päivä, jolloin ei mitään ihmeellistä treenien osalta ollut. Toki pääsiäisen vuoksi tämä oli viikon viimeinen työpäivä. Aamulla taas pyörällä toimistolle. Sitten aamupäivällä vakio 10.2 km:n juoksulenkki arboretumin ja Ratinan kautta. Keskari tälle päivälle oli 4:44 min/km. Jälleen viimeinen kilometri reippaampaa vauhtia. Illalla pyörällä Liikkuun, jossa tein puolentoista tunnin salitreenin venyttelyineen.

Perjantai olikin sitten pitkästä aikaa vapaata treeneistä. Ajelimme aamusta mökille, jossa tuli kaadettua kolme puuta. Kaksi niistä oli aikas mötkäleitä ja hieman jänskätti, että mitä sitä saa rikottua. Kaadot eivät nyt ihan täydellisesti onnistuneet, mutta aikas hyvin rungot löysivät paikan rikkomatta isommin mitään. No, yksi puska meni matalaksi ja jokusia oksia katkeili muista puista, mutta mökki ja muut rakennukset pysyivät ehjänä. Kaatojen jälkeen sitten karsimista, pätkimistä, kantamista ja halkomista. Harjoituspäiväkirjaan ei tullut merkintää, mutta Polari näytti että askeleita olisi tullut 39000. Mutta päivä oli kyllä komea ja tyyni, eli juuri sopiva puiden kaatoon.

Lauantaiaamuna oli pari astetta pakkasta. Tuosta syystä venytinkin juoksulenkille lähtöä parilla tunnilla, jotta kesävehkeissä tarkenisi juosta. Aamulla oli siis pari tuntia hyvää aikaa jatkaa klapihommia. Juoksulenkki kulki Haritun ja Tursan kautta Nuutajärventielle, ja sieltä sitten takaisin mökille Valajärventietä pitkin. Matkaa kertyi 20 kilometriä. Keskari oli 5:19 min/km, ja aikaa kului vähän alle 1:50. Sää oli nyt jonkinmoinen. Alussa aurinkokin paisteli, mutta sitten alkoi satelemaan vesisuhjua pienissä kuuroissa. Loppumatkasta menikin sitten pilveen ja jossain välissä vettä satoi vähän suhjua enemmän, ei se tosin kauheasti kastellut. Idästä tuuli jonkinmoisesti ja lämpöä oli muutama aste. Ihan hyvin jaksoi, ja paikatkin kestivät. Päivällä ehti tekemään vielä muutaman tunnin klapeja ennen kuin lähdimme ajelemaan takaisin kotiin päin.

Sunnuntaina aamupäivällä tein kotona ensin vähän pihahommia. Lähinnä haketin oksia ja muuta hakkuriin kelpaavaa. Sitten päivällä hyppäsin sisäpyörän selkään ja polkaisin Rouvissa kaksiosaisen polkaisun. Ensimmäinen jakso kesti 1:25 ja keskitehot olivat 176W. Sitten kone jumitti, ja siihen auttoi vai kiroilu ja koneen boottaus. Toinen osio käynnistyi heti kun kone ja softa käynnistyivät. Toiselle osiolle kertyi mittaa 2:55 ja tuon keskitehot olivat 174W. Yllättävän hyvin jaksoi, vaikka edellisen päivän pitkä juoksu tuntui vielä jaloissa. No, pyöräily ottaa eri lihaksiin.

Viikko 13/2026 (23. – 29.3.2026)

Tällä viikolla ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä. Perusviikko, hieman ehkä kevennetty. Viikkotuntimäärä jäi vihdoinkin napsun alle kahdenkymmenen tunnin, kun viimeiset puolitoista kuukautta siihen ei oikein ole päässyt.

Kelit ovat olleet viime viikkojen kaltainen. Aamuisin pari lämpöastetta, ja iltapäivällä sitten jonkin verran lämpimämpää. Jonain päivän on vähän vettäkin tiputellut, mutta eipä juurikaan niin paljon, että olisi kunnolla kastellut paikkoja. Tuulistakin on ollut.

Maanantai oli heti vähän kevennetty päivä, kun illalla jätin sisäpyörätreenin väliin. Pyörä olin toki konttorilla.

Tiistaina olikin sitten hieman enemmän ohjelmaa. Aamusta taas pyörällä töihin. Pakkasta oli kolmisen astetta. Aamupäivällä kävin juoksemassa töistä päin peruslenkin arboretumin kautta Ratinaan ja takaisin. Jällen oli hieno juoksukeli ja juoksukin tuntui taas viimekertaista rennommalta. 10.2 kilometriä meni hieman alle 50 minuuttiin, eli keskari oli 4:50 min/km. Keskisyke 128bpm. Töiden jälkeen Liikkuun salille, jossa tein 75 minuutin salitreenin. Jalat tuli otettua hieman kevyemmin. Salin jälkeen poljin kottin, mutta välissä poikkesin Vuorentaustassa puolentoista tunnin hieronnassa. Viimeksi on hierontapöydällä tullut oltua neljä kuukautta aikaisemmin. Toivottavasti nyt saisi taas tämänkin vähän säännöllisemmäksi, kun on säännöllisesti juoksemaankin jälleen päässyt.

Keskiviikkona kotikonttorilla. Ohjelmassa ei ollut kuin puolentoista tunnin sulkapallonelurit Ylöjärven liikuntahallissa. Perusjengillä oltiin pelaamassa, mutta tällä kertaa ei pelit olleet niin intensiivisiä kuin edellisinä viikkoina. Oma pelini oli kuitenkin voittoisaa. Pyörällä olin liikenteessä. Kuivana säilyin, vaikka sateenuhkaa olikin ilmassa.

Torstaina taas pyörällä toimistolla. Illalla 70 minuuttia sisäpyöräilyä Rouvyssa 193W keskiteholla.

Myös perjantaina pyörällä toimistolla. Aamulla kävin taas juoksemassa saman 10.2 km:n lenkin kuin tiistainakin. Vauhti sen kuin kiihtyy, sillä nyt aikaa kului 48 minuuttia, eli keskari oli 4:44 min/km. Keskisyke 133bpm. Ihan rennosti juoksu kulki, mutta nyt ei tarvitsisi vauhtia enää heti nostaa, jotta jalat kestäisivät. Illalla taas Liikun 90 minuutin salitreenin jälkeen kotiin.

Lauantaina perinteiseen tapaan aamulla pitkä sisäpyöräily. Tällä kertaa poljin Rouvyssä 4:40 170W keskiteholla. Peruskelailua melko tasaisessa maastossa. Pyöräilyn jälkeen loppupäiväksi pihahommiin.

Sunnuntaina aamupäivällä kävimme Peetun kanssa juoksemassa pitkästä aikaa yhteislenkin. Lähdimme Teivosta, ja juoksimme Siivikkala – Hiedanranta -lenkin. Rauhallisesti menimme, keskarin ollessa hieman päälle kuuden minuutin. Sykkeet pysyivät mukavasti aisoissa, kun keskisyke jäi 107bpm:iin. Päivällä lähdimme ajelemaan kohti Alastaroa.

Viikko 12/2026 (16.-22.3.2026)

Tällä viikolla ollaan menty taas askel lähemmäksi kesäkautta. Viikon aikana on pyöräteiden puhdistus edennyt niin hyvälle mallille, että uskalsin tiistaina ottaa kesäpyörän käyttöön. Siirryin myös mattojuoksusta ulkojuoksuun. Molemmat olivat kyllä positiivisia muutoksia tekemiseen. Kesäpyörään verrattuna, talvikauden käytössä ollut maastopyörä tuntui traktorilta. Kesäpyörä rullaa huomattavasti mukavammin ja kevyemmin. Myös ulkona juokseminen on paljon mielekkäämpää kuin matolla köpöttely. Ulkona en ole vielä alkanut maantielenkkiä tekemään, mutta sen verran sisäpyöräilyssäkin tein muutosta, että vaihdoin viimeiseksi sisäpyöräilykuukaudeksi Zwiftin Rouvyiin.

Maanantaina olin vielä maastopyörällä toimistolla. Aamulla oli asteen verran lämpöä. Illalla nelisen astetta. Illalla poljin sisäpyörää Zwiftissä 75 minuutin verran 183W keskiteholla.

Tiistaina oli sitten kesäpyörä ensimmäistä kertaa käytössä tällä kaudella. Huonoksi onneksi aamulla sateli vähän vettä ja pyörä kurastui ikävästi. Aamupäivällä kävin juoksemassa ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen ulkona. Valmetilta juoksin arboretumin kautta Ratinaa ja Koskikeskukselle, ja sitten takaisin Valmetille samaa reittiä. Matkaa kertyi 10.2 kilometriä, ja se oli pisin ulkolenkki melkein puoleentoista vuoteen. Aikaa kului 52 minuuttia, eli keskari oli 5:06 min/km. Hieman oudon ja kankeen oloista ulkojuoksu oli, kun piti välillä juosta pieniä ylämäkiäkin, joita matolla ei ollut. Mutta kaiken kaikkiaan ihan mukavaa taas juosta ulkona, kun kelikin oli tosi mukava. Töistä poljin Lielahden Liikkuun, jossa tein normaalin 90 minuutin salitreenin.

Keskiviikkona kotikonttorilla. Töiden jälkeen poljin Liikun kautta Ylöjärven liikuntahallille pelaamaan sulkapalloa. Liikussa piti käydä, kun tiistaina unohdin salikorttini sinne, ja se piti hakea pois. Puolentoista tunnin sulkapallonelurit pelattiin vakioporukalla. Jälleen oli tiukkaa peliä, jopa niin tiukkaa, että alkoi jossain vaiheessa vähän piiputtamaan ja kunto loppumaan. Onneksi tummuminen ei kestänyt kovin pitkään.

Torstaina taas pyörällä toimistolla. Aamu oli vähän lämpimämpi kun oli neljä astetta plussaa. Illalla jo seitsemän astetta. Kotona pyöräilin Rouvyssä 80 minuutin sisäpyöräilyn 180W keskiteholla. Hieman erillaista oli polkea Rouvyssä kuin Zwiftissä. Vaihteita pitää vaihtaa nyt enemmän, ja muutenkin tuntuma on vähän erillainen.

Perjantai oli tiistain kaltainen treenipäivä. Aamulla pyörällä toimistolla. Vaihteeksi oli pakkasta, mutta vain parin asteen verran. Töissä kävin aamupäivällä juoksemassa saman 10.2 kilometrin lenkin. Vauhti parani tiistaista, sillä nyt aikaa kului noin 50 minuuttia, eli keskari oli 4:54 min/km. Yllättävän mukavasti noinkin reipas vauhti kulki, vaikka keskisyke olikin vain 129bpm. Illalla 90 minuutin salitreeni Liikussa.

Lauantaille oli luvattu hienoa kevätsäätä. Tein kuitenkin heti aamulla pitkän sisäpyöräilyn Rouvyssä. Neljä tuntia poljin Kalmarin IM:reitillä ja samalla katsoin snookerin toista semi-finaalia. Keskiteho oli 173W. Keskisyke jäi kuitenkin 119bpm:iin vaikka viimeinen puolitoista tuntia sykkeet olivatkin jonkin verran liian korkealla. Loppupäivä menikin sitten pihahommissa. Klapihommia yms.

Sunnuntaina poljin aamusta Lielahden Liikkuun. Tällä kertaa tein hieman lyhennetyn salitreenin. 80 minuuttia jaksoin olla salilla, vaikka mieli veti jo aikaisemmin ulos. Salin jälkeen tein juoksulenkin Liikusta päin. Ensin juoksin Lintulammen kautta Ryydynpohjaan ja sieltä Siivikkallaan. Takaisin Lielahteen juoksin rantoja pitkin Suomensaaren, Jänissaaren ja Hiedanrannan kautta. Aikaa kului tasan 90 minuuttia ja matkaa kertyi hieman päälle 17 kilometriä. Keskari oli 5:13 min/km, joka oli aika paljon vauhdikkaampaa, mitä etukäteen suunnittelin. Matolla pystyy määrittelemään tarkan keskinopeuden jota juosta, mutta ulkona se on vaan vähän haastavampaa, ainakin näin alkuun. Onneksi keskisyke pysyi kuitenkin aisoissa, ja jäi 122bpm:iin Loppupäivä taas pihalla klapihommissa.

Op-vaiva ei ole onneksi ilmoitellut itsestään. Muita ongelmia on tosin vähän tullut esiin. Vasen polvi, tai sen takaosan jänne on vihoitellut parin viikon ajan. Onneksi se ei ole estänyt tekemistä, vaikka vähän tuntuukin. Epäilen että ongelma on kireät pohkeet, ja niitä olenkin yrittänyt venytellä normaalia enemmän. Myös salilla olen jättänyt pohjeliikkeen vähemmälle.

Viikko 11/2026 (9.-15.3.2026)

Kyllä se nyt kovasti näyttää siltä, että tämä talvi on taputeltu. Jos vielä tulee kylmää ja lunta, niin se määritellään sitten takatalveksi. Maanantain jälkeen ei mittari ole mennyt enää pakkasen puolelle. Päivälämmöt ovat olleet parhaimillaan lähelllä kymmentä astetta. Ja kun vettäkin on sadellut muutamana päivänä, niin lumet ovat kyllä saaneet kyytiä. Myös katujenhoitoyksiköt ovat alkaneet uskoa, että kyllä se kesä sieltä seuraavaksi on tulossa, sillä kevyenliikenteenväyliä on alettu jo siellä täällä puhdistamaan sepelistä.

Maanantaina aamulla oli vielä asteen verran pakkasta kun polkaisin kohti toimistoa. Viiden kilometrin jälkeen takarengas jälleen tyhjeni. Vaihdoin sisurin, mutta pari kilometrin polkemisen ja erinäisten vaikeuksien jälkeen, jouduin taas soittamaan kotijoukot hätiin ja loppumatka menikin auton kyydissä. Illalla nelisen astetta lämpöä ja rengas kesti kotiin asti. Tappajasepelin vuoksi vaihdoin illalla pyörään vanhan nastarin taakse. Nyt on sitten sen verran järeä kuvio, että ihan pieni sepeli ei läpi pääse. Tosin rullaavuus heikkeni jonkin verran.

Tiistaina viime viikkojen tapaan aamusta pyörällä Lielahden Liikkuun juoksemaan matolle 50 minuutin treeni. Matkaa kertyi 9.5 kilometriä, eli keskari oli 5:15 min/km. Sitten toimistolle ja illalla taas Liikkuun tekemään 90 minuutin salitreenin. Aamulla lämpö nollan tuntumassa, illalla 8 astetta plussaa.

Keskiviikkona kotikonttorilla. Illalla puolitoista tuntia sulkapalloneluria. Poikkeuksellisen tasaväkistä ja tiukkaa peliä. Mukavasti kuitenkin tiukatkin erät kääntyivät omalle puoliskolle.

Torstaina taas pyörällä toimistolla. Mennen tullen jokunen lämpöaste. Illalla 80 minuuttia sisäpyöräilyä Zwiftissä 192W keskiteholla.

Perjantai oli treeneiltään tiistain kaltainen. Eli aamulla Liikussa 50 min / 9.55 km mattojouksua, sitten pyörällä töissä ja illalla taas 90 minuutin salitreeni. Juoksun keskari 5:14 min/km. Vauhti taas pikkaisen kovempi kuin edellisellä kerralla.

Lauantaina oli tarkoitus polkea puolipitkä sisäpyöräily, mutta kyllä se venähti taas pitkäksi, kun tuli seurattu telkkarista hiihtoa ja pyöräilyä. 5 tuntia ja vartti tuli poljettua 170W keskiteholla. Yllättävän hyvin jaksoi. Keskisykekin mukavan alhainen 121bpm. Juomaa ja energiaa olisi voinut olla varattuna enemmän. Illalla kulttuririennoissa. Ei oikein iskenyt Suosalon ja Iiro Rantalan huumori.

Sunnuntaina aamusta Lielahden Liikkuun. Normisetillä taas mentiin. 90 minuuttia salin puolella ja päälle 80 minuuttia mattojuoksua. Kilsoja kertyi jo hieman päälle 14 km. Salilta poljin kotiin Hiedanrannan, Jänissaaren, Suomensaaren ja Pohtolan kautta. Matkaa kertyi hieman alle 16 kilometriä. Rantareitti oli jo ihan sula, joten siellä voisi käydä ensi viikolla salin päälle juoksemassa. Iltapäivällä vielä klapihommia.

Viikko 10/2026 (2.-8.3.2026)

Kevät tekee tuloaan nyt tosi vauhdikkaasti. Yöllä ollaan oltu vielä vähän pakkasella, mutta päivisin päästään plussalle jo ihan reippaasti. Ja kun aurinkokin vielä paistaa mukavasti, niin lumet sulavat. Hiihtämiset jäivät tänä talvena edellisiäkin vähäisemälle. Kaksi kertaa ehdein käydä, ja nyt näyttäisi kovasti siltä, että enää ei laduille pääse. Tosin tässä mennään vielä vasta maaliskuun alkua, joten kyllä vielä ehtii lunta tulemaan ihan kunnollakin. Ennusteet eivät kyllä siltä näytä että tulisi. Pyörätietkin alkavat olemaan pääosin sulat. Aamulla jäässä olevien sulamisvesien kanssa saa olla aamutyöpyöräilyissä tarkkana, sillä sellaisissa kohdin ei ole edes sepeliä tarjolla. Sepeli onkin tällä hetkellä se pahin harmi työmatkapyöräilyssä. Koko ajan saa pelätä, että milloin joku terävä kiven siru tunkeutuu päälirenkaasta läpi. Sen verran nopeasti pyörätiet sulivat, että en ehtinyt edes vaihtamaan nastarenkaita pyörään kun kunnon jääkeliä ei edes tullut.

Maanantaina aamulla pyörällä toimistolla. Aamulla oli asteen verran plussaa, joten jäästä ei ollut isompaa varaa. Sohjoista tosin oli. Onneksi olin laittanut lokarit pyörään niin ei takamus kastunut pahasti. Illalla saman verran lämpöä kuin aamullakin. Pirkkalan kautta pyöräillessä kevlit olivat jo pääosin sulat. Kalkussa ja ikurissa vähän huonommin. Kotona illalla 70 minuuttia sisäpyöräilyä 189W keskiteholla.

Tiistaina kotikonttorilla. Aamupäivällä juoksin kotona matolla 50 minuuttia / 9.35 km. Maton käynnistyksen kanssa ongelmia, mutta suostui sitten lopulta kuitenkin toimimaan. Matto-osa myös tökki alussa vähäsen, mutta sekin ongelma hävisi parin minuutin jälkeen. Illalla kävin pyörällä Lielahden Liikussa tekemässä 90 minuutin salitreenin.

Myös keskiviikkona kotikonttorilla. Illalla pyörällä sulkapalloa pelaamassa. Parin viikon tauon jälkeen jälleen normaali puolentoistatunnin vuoro. Pelit sujuivat ainakin tuloksen puolesta ihan mallikkaasti.

Torstaina pyörällä toimistolla. Aamulla vähän pakkasta, joten paikoin oli liukkaita paikkoja. Illalla viitisen astetta plussaa. Viimeinen viisi kilometriä puolityhjällä takarenkaalla. Tappajasepeli iski jälleen. Illalla tunnin verran sisäpyöräilyä Zwiftissä. Nousupätkää oli tarjolla ja keskitehot nousivatkin 195W:iin.

Perjantaina aamulla pyöräilin ensin Lielahden Liikkuun juoksemaan matolle 50 min ajaksi. Matkaa kertyi melkein 9.5 kilometriä, eli keskari oli jo alle 5:20 min/km. Sitten pikku pakkasessa toimistolle. Illalla olikin sitten jo 8 astetta lämpöä. Hiki meinasi tulla, kun poljin jälleen Liikkuun tekemään 90 minuutin salitreeniä.

Lauantaina oli jälleen komea päivä ulkona. Istahdin kuitenkin sisäpyörän selkään ja poljin talvikauden pisimmän sisätreenin Zwiftissä. Viisi tuntia tuli sotkettua traineria 169W keskiteholla. Netflixistä tuli samalla katsottua Tour de Francen kolmannen kauden dokumentti. Se kesti sopivasti tuon viiden tunnin ajan.

Sunnuntaistakin oli tulossa komea keväinen päivä. Lähdin heti aamusta pyörällä salille. Ensin tein 90 minuutin salitreenin ja sitten päälle 75 minuuttia / 13.2 kilometriä juoksua matolla. Vähän arvelutti, miten jalat jaksavat köpöttelyä, kun lauantaina oli pitkä pyöräily. Vauhti oli kuitenkin sen verran maltillinen, että ihan mukavasti hölköttely sujui. Juoksun päälle vielä venyttelyt ja rullailut. Kotona tein pari tuntia puuhommia pihalla, kun talvimyrskyn jäljiltä olin tehnyt vähän pölkkyjä.

Viikon tuntimäärä nousi taas vähän päälle 20 tunnin. Paikat ovat kuitenkin kestäneet ihan hyvin, joten antaa mennä vaan. Hereillä kuitenkin pitää olla ettei tule mitään takapakkia.