Viikko 40/2026 (28.9. – 4.10.2026)

Pari viikkoa sitten sain päähäni, että sitä voisi vaikka osallistua seitsemän vuoden tauon jälkeen Pirkan Hölkkään. Ehtona tosin oli, että kelin pitää olla hyvä, mihinkään kaatosateeseen en aio lähteä juoksemaan. Ja koska alkuviikosta sääennuste näytti sunnuntaille ihan suht mukavaa säätä, niin etenin viikkoa sillä mentaliteetilla, että sunnuntaina sitten laitetaan numerolappu rintaan parin vuoden tauon jälkeen.

Toinen viikkoa ohjaava asia oli, että sunnuntaina krampannut selkä vihoitteli sen verran, että puuhommat jäivät melko vähille. Tosin vähän piti aina silloin tällöin muutama halko hakata, ja risuja tuli haketettua aika läjä. Selkää piti säästeillä ihan sunnuntaitakin silmällä pitäen.

Maanantaina pyörällä töissä. Aamu oli vielä aika lämmin kun asteita oli kymmenen. Iltapäivällä 15. Illalla kävin vielä Karhulla puolentoista tunnin hieronnassa. Selkä tulikin hieman parempaan kuntoon käsittelyn jälkeen.

Tiistaina olin kotikonttorilla. Aamupäivällä kävin juoksemassa kevyen 12.2 kilometrin lenkin. Keskari oli 4:43 min/km, mutta keskisyke aika korkea 130bpm. Etenkin alkumatkasta selkä oli aika jumissa ja tuntui ettei henkityskään sen vuoksi toiminut kunnolla. Ehkä korkea sykekin johtui siitä. Matkan edetessä selkä vetreytyi ja loppumatkasta se oli jo ihan ok. Illalla oli puolentoista tunnin sulkapallonelurit. Se vähän jänskätti, että mitä selkä siitä sanoo. Ja selän vuoksi pelit eivät oikein kunnolla sujuneetkaan, koska varoin sitä aika paljon. Mutta ei se tuntunut huonompaankaan suuntaan menneen.

Keskiviikkona taas pyörällä töissä. Nyt aamu oli kylmempi, kun mittari näytti vain neljää astetta. Iltapäivällä tosin oli taas 15 astetta. Töistä poljin Lielahden Liikkuun, jossa tein puolentoista tunnin salitreenin.

Myös torstaiaamu oli kylmä kun poljin töihin, vain pari astetta. Mutta iltapäivä oli sitten puolestaan poikkeuksellisen lämmin, 17 astetta, ja oli sentään lokakuun ensimmäinen päivä. Muuta ei sitten harjoituspäiväkirjaan tullutkaan. Sääennuste näytti edelleen sunnuntaille ihan kohtalaista keliä, vaikka vähän sadetta olikin luvattu. Aloitin siis energiatankkauksen.

Perjantainakaan ei ollut muuta ohjelmassa kuin työmatkapyöräilyt. Energiatankkaus jatkui.

Lauantai otin kevyesti. Ei puuhommia tai muutakaan rasittavaa. Kyllä sitä näemmä saa näinkin ajan kulumaan. Illalla kävin tekemässä muutaman terän juoksuvedon. Sillä kyllä sitä pitää varmaankin hölkkään lähteä, vaikka nyt sääennuste olikin muuttunut sellaiseksi että koko juoksun ajan voisi sataa. Sään lisäksi toiseksi huolenaiheeksi tuli tuntemukset, mitä illan vedoissa tuli takareiden/nivusen/lähentäjän alueelle. Normihölkkä meni ihan ok, mutta kun teki spurtteja, niin terävä kipu tuli melkein heti tuolle alueelle. Ei hyvä.

Sunnuntaiaamusta sitten kamppeet kasaan ja Tuulin kyydillä Valkeakoskelle Saharan kentälle. Sadetutka näytti, että jossain vaiheessa pitäisi tosiaan alkaa satamaan, mutta toiveena oli, ettei nyt heti alusta asti sataisi. Lämpöä oli vähän päälle kymmenen astetta. Alkulämpässä samat kivut tulivat kuin edellisiltanakin. Selkäkään ei ollut vielä ihan 100%, mutta ei mitenkään paha.

Alkuverkkojen ja parin vessakäynnin jälkeen olikin aika siirtyä lähtöviivalle. Lähtöpaikka oli minulle uusi, sillä aiemmilla kerroilla lähtöpaikkana oli ollut tehtaan kenttä. Nyt paikkana oli Saharan jalkapallokenttä, joka oli aidoitettu ja ulos pääsi kolmen-neljän metrin aukosta. Hieman mietitytti, millainen ryysis aukolle tulisi. Päätinkin sijoittua lähtijöiden eturiviin. Paukusta tiukka spurtti ja ainakin alkupää pääsi aukosta sujuvasti läpi.

Ensimmäinen kilometri meni aikaan 4:11. Tuossa kohtaa näki hyvin eteenpäin, ja olin noin 15. koko porukasta. Taaksepäin en katsellut, mutta edessäpäin eroja alkoi jo muodostumaan. Itse juoksentelin vihreäpaidan kanssa. Toinenkin kilsa meni vielä alle 4:20, ja kolmaskin kilsa oli vielä asfalttia, mutta nousuvoittoista, ja se meni noin 4:30 aikaan. Tuo neljä ja puoli minuuttia olikin se vauhti joka oli suuri tavoitteeni. Ensisijainen tavoite oli tietenkin päästä maaliin ehjänä. Tuokin tavoite oli hieman epävarma verryttelyssä tulleiden tuntemusten vuoksi. Jos maaliin pääsisi, niin tavoite oli, että aika oli lähempänä kahta ja puolta tuntia kuin 2:35. Jos oikein mallikkaasti menisi, niin kahden ja puolen tunnin alitus oli aika hienoo.

Kolmen kilometrin jälkeen siirryttin poluille ja metsäautoteille. Vihreäpaita oli päässyt noin 100m karkuun. Alusta oli vielä ihan hyväkulkuista eikä juurikaan märkiä tai liukkaita paikkoja ollut. Ensimmäinen juotto oli noin 5.5 kilometrin kohdalla. Siellä otin urheilujuoman. Pian juoton jälkeen saavutin yhden selän ja päätin nykäistä heti ohi, sillä poluilla peesailu ei ollut minun juttuni, kun perässä juostessa ei näe niin hyvin kiviä ja juuria, mitä poluilla on. Pian saavutin myös kolmikon jossa mukana oli myös vihreäpaita, jonka kanssa tuli ensimmäisillä kilometreillä juostua. Myös heistä nykäisin ohi, samasta syystä. Vihreäpaita pysyi mukana, mutta kaksi muuta alkoivat jäämään pikku hiljaa.

11 kilometrin kohdalla, Rutajärvellä oli toinen juotto. Siellä söin oman geelini ja juotosta olin vettä. Pian juoton jälkeen pääsimme metsäautotielle ja juoksu muuttui rennommaksi ja kilometrivauhditkin nousivat vähäsen. Vihreäpaidan kanssa aloimme tässä vaiheessa jo juttelemaankin. Metsäautotietä kesti nelisen kilometriä ja tällä pätkällä oli kolmas juotto, jossa otin jälleen vain urheilujuoman. Vettä oli alkanut vähän tihuttamaan – noin tunnin juoksun jälkeen.

Kun siirryimme jälleen polulle, niin keskivauhti oli 4:27 min/km, eli ihan tavoitteessa. Mutta aiemmilta kerroilta tiesin, että edessä oli aika tekninen, noin kolmen kilometrin mittainen pätkä, jossa keskivauhti tulisi tippumaan aika lailla. Vettä satoi, ja mutkainen, kivinen ja mäkinenkin pätkä söi kilometrivauhtia aika lailla. Kun kaikki kolme polkukilometriä menivät yli vitosen vauhtia, niin keskivauhti teknisen pätkän jälkeen oli 4:35 min/km.

Onneksi alusta muuttui taas helpommaksi ja kilometrivauhdit nousivat tavoiteaikaan. Taivalpirtillä, 19.5 km:n kohdilla oli seuraava juotto, jossa otin taas vähän omaa geeliä ja vettä päälle. Vähän juoton jälkeen oli vielä pieni polkupätkä ennen kuin pääsimme taas isommalle baanalle melkein neljän kilometrin ajaksi. Vihreäpaidan kanssa olimme juosseet koko ajan rintarinnan tai peräkkäin jompi kumpi edellä. Sade oli onneksi lakannut, mutta sen verran sitä oli satanut, että paikoin poluilla alkoi olemaan melko märkiä ja mutaisia kohtia, etenkin seuraavan juoton jälkeen, joka oli 25 kilometrin kohdalla. Siellä otin jälleen vain urheilujuoman.

Suolijärven maastoihin saavuttuamme eteen tuli ikäviä mäkiä, niin ylä- kuin alamäkiäkin. Jalat alkoivat olemaan jo melko loppu, mutta onneksi ei mihinkään sattunut ratkaisevan paljon. Loppumatka eteni joten kuten. Kilometriajat eivät tippuneet ihan dramaattisesti ja alkoi näyttämään, että se kahden ja puolen tunnin alitus voisi sittenkin olla mahdollista. Kolmisen kilometriä ennen maalia oli vielä viimeinen juotto, josta otin taas urheilujuomaa mukaan. Noin kilsa ennen maalia vihreäpaita sai otettua sen verran eroa, että tuli 12 sekunttia ennen minua maaliin. Se ei sinänsä haitannut, sillä itsekin pääsin alle 2.5 tunnin, eikä hän kilpaillut samassa sarjassa kuin minä. Loppuaikani, 2:28:24, riitti M50 sarjan hopeasijaan ja kokonaiskisassa 12. sijaan. Olen ihan tyytyväinen aikaani, etenkin kun ei ollut kaikkein nopein keli liukkaan alustan vuoksi. Tosin seitsemän vuoden takaisesta ennätysajastani jäin melkein 9 minuuttia, mutta sitä en nyt lähtenyt edes tavoittelemaan. Ja ennen kaikkea olen tyytyväinen, että pystyin ylipäätään juoksemaan. Vuosi sitten ei olisi tullut mieleenkään että pystyisi juoksemaan tällaisen matkan, kun takana oli ollut vuosi telakalla. Illalla oli vielä hyvin aikaa tehdä puuhommia, kun ei tarvinnut enää säästellä kisaa varten.

Viikko 39/2026 (21. – 27.9.2026)

Menipä viikko nopeasti. Kun oli kaikkea erikoista niin aikakin vierähti nopeasti. Reenien suhteen oli kyllä tosi köyhä viikko. Treenirytmi meni sekaisin heti alkuviikosta kun oli tiistaina työreissu, eikä vauhtiin päässyt kuin vähän vasta loppuviikosta. Myös unirymin suhteen oli poikkeuksellinen viikko, kun tuli useana aamuna nukuttua vähän pidempään.

Harva se ilta tein puuhommia. Viikon aikana kaatoja tuli ihan mukavasti ja halkokasa kasvoi. Sunnuntaina iltapäivästä homma lähti vähän lapasesta kun saha oli sen verran hyvin syönnillä, että puita kaatui suunniteltua enemmän. Tietääpä, mitä ensi viikolla vapaailtoina tekee. Tosin sunnuntaipäivänä selkä vähän kramppasi, joten saa nähdä, mitä ensiviikolla pystyy tekemään.

Heti maanantaina jätin tarkoituksella herätyskellon pois päältä. Tuuli lähti aikaisin junalle, ja oli pari päivää Helsigissä. Tuli makoiltua tunnin-puolitoista normaalia kauemmin. Pyörällä töissä. Kotiin päin tulin Tesoman kautta kun hain Tuulin viemän auton juna-asemalta.

Tiistaina pystyi myös nukkumaan vähän pidempään, kun lähdin aamulla junalla Helsinkiin ja se lähti vasta kasin jälkeen. Takaisin kotiin pääsin vasta pikkutunneilla.

Keskiviikkona nukuin niin pitkään kuin mahdollista, mutta silti yöunet jäivät melko lyhyiksi. Viimeistään kympiltä piti olla töissä, mutta kasin jälkeen pääsin jo polkemaan töihin päin. Kotiin päin polkiessa tuli jokunen sadekuuro.

Torstaina pääsin normaaliaikaan liikenteeseen. Sen verran väsynyttä meno oli edelleen, että tällekkään päivälle ei harjoituspäiväkirjaan tullut muuta kuin työmatkapyöräilyt.

Perjantaina pääsin sitten viimein treenien makuun. Isoin väsymyskin oli hävinnyt. Aamupäivällä kävin juoksemassa VK-lenkin töistä päin. Juoksin normaalin Toivio-Loukonlahti-Pere -lenkin, josta kertyy mittaa 12.2 km. Tällä kertaa aikaa kului vähän alle 52 minuuttia, joten keskariksi tuli 4:15 min/km. Yllättävänkin mukavasti kulki. Sää oli syksyinen, vettä tihutti melkein koko juoksun ajan. Kylmä ei tullut, kun piti vauhtia. Töistä poljin Lielahden Liikkuun, jossa tein puolentoista tunnin salitreenin.

Lauantaina tuli taas nukuttua pidempään. Treenipäiväkirjaan ei tullut tälle päivälle mitään. Kun perjantaina tuli juostua ja käytyä salilla, niin niitä ei viitsinyt lauantaina taas tehdä. Ja kun sää oli tihkuinen, niin ei oikein pyörälenkillekään viitsinyt lähteä. Pihahommia pystyi tekemään melko hyvin.

Sunnuntaina aamupäivällä kävin juoksemassa puolipitkän lenkin. Alkuun juoksin 10 kilometriä PK-vauhtia, sitten 5 km 4:30 min/km vauhtia, ja lopuksi nelisen kilsaa taas PK-vauhtia. Mukavasti kulki tälläkin kertaa. Sää oli hienon aurinkoinen. Lämpöä oli 9 astetta ja hieman tuuli. Laitoin yläpäähän lämpökerraston paidan ja käteen ohuet hanskat. Se oli ihan hyvä valinta, vaikka pelkäsin, että tulee liian kuuma.

Viikko 38/2026 (14. – 20.9.2026)

Syystouhuja on aloiteltu tällä viikolla. Jokunen puu on kaatunut autotallin päädystä ja pihasaunan takaa. Sain pienestettyä puut viikon aikana ja risutkin haketettua, eli ensi viikolla voi alkaa suunnittelemaan uusia kaatoja. Robottileikkuri pääsi puhdistuksen kautta talvilepoon. Nurmikon paikkausta on tullut myös tehtyä.

Tiistaina tuli käytyä silmälääkärissä silmäleikkauksen esitutkimuksissa. Olin asennoitunut siihen, että linssileikkaus tehtäisiin, jotta pääsisin lukulaseista eroon. Silmiin olisi laitettu moniteholinssi. Silmälääkäri kuitenkin totesi, että silmänpohjissa on jotain muutoksia, ja näin ollen linssileikkausta ei suositella. Tuo tuli vähän puskista, mutta kun en mitään riskiä halua ottaa näköni suhteen, niin sitten jatketaan lukulasien kanssa.

Maanantaina oli viileä aamu pyöräillä töihin. Kotona oli kolmisen astetta lämpöä. Nässyn rannassa mittari näytti 7 astetta, mutta kun pääsi Härmälään, niin siellä oli taas vain muutama lämpöaste. Illalla oltiin taas ihan normaaleissa lämpötiloissa. Työmatkapyöräilyn lisäksi ei harjoituspäiväkirjaan muuta sitten tullutkaan. Ilta puiden kanssa temuamista.

Tiistain olin kotikonttorilla. Aamupäivällä kävin juoksemassa VK-lenkin Nokian Välimaan suunnalla. Matkaa kertyi 11.4 kilometriä ja keskari oli 4:19 min/km. Reitti on Valmetilta päin juostavaa VK-lenkkiä tasaisempi, mutta silti keskari jäi huonommaksi. Syynä tähän varmaankin oli viileä keli, kun lämpöä oli vain 4 astetta ja joutui juoksemaan pitkissä kamppeissa. Meno tuntui muutenkin vähän raskaalta ja väsyneeltä. Illalla tuli avattua syksyn sulkapallokausikin. Muutimme vuoromme takaisin tiistaille, ja alkamaan klo 17. Porukka oli sama kuin edellisenäkin vuonna, ja peliaika puolitoista tuntia. Yllättävän hyvin kaikilta pelit sujuivat heti ensimmäisestä erästä lähtien. Tasaista vääntöä edellisen vuosien tapaan. Kotona ehti tehdä vielä tunnin verran risuhommia.

Keskiviikkona olin jälleen pyörällä toimistolla. Illalla poljin suoraan töistä pienessä vesisateessa Lielahden Liikkuun, jossa tein puolentoista tunnin salitreenin. Liikusta kotiin polkiessa kastuinkin sitten ihan kunnolla, kun vettä loikotti taivaan täydeltä.

Myös torstaina pyörän kanssa töissä. Aamupäivällä juoksin töistä päin tonnin vetoja noin tonnin palautuksella. Lämpöä oli 13 astetta ja pilvistä. Etelästä tuuli aika napakasti. Ensimmäinen ja viimeinen veto meni noin 3:45 aikaan ja kaksi keskimmäistä 3:35 aikaan. Ihan mukavasti kulki, vaikka ei helppoa ollutkaan. Ilta pihahommissa.

Perjantaina ohjelmassa ei ollut kuin työmatkapyöräilyt. Aamulla 11 astetta ja märkää, mutta ei kuitenkaan satanut enää. Illalla oli tälle viikolle normaali 15 astetta. Poikkesin kotiin polkiessa Hämeenpuistossa kansainvälisillä suurmarkinnoilla. Ilta taas pihahommissa.

Lauantai oli jälleen sen verran suttuinen päivä, että ei innostanut lähteä gravelilenkille. Kävin tekemässä Liikussa puolentoista tunnin salitreenin, ja muuten tuli puuhasteltua koko päivä pihalla.

Sunnuntaina heti aamusta juoksulenkille. Komeassa syyssäässä sai mennä, kun lämpöä oli 13 astetta ja aurinko paisteli hienosti. Tuuli oli kova, mutta kun tuli mentyä maastoreittiä, niin tuulikaan ei juuri haitannut. Reitti kulki Lamminpään kautta Julkijärvelle. Sieltä Antilan ja Ruokejärven kautta Koukulle ja sieltä takaisin kotiin. Matkaa kertyi 30.5 kilometriä ja aikaa meni 2:41, eli keskari oli 5:17 min/km. Keskisyke oli 124bpm. 90% matkasta oli maastoreittiä ja nousumetrejä vähän vajaat 300m. Tosi hieno reitti ja vielä hyvässä säässä. Juoksu kulki hyvin ja jalatkin kestivät ihan mukavasti mäkistä maastoa. Loppupäivä pihahommissa.

Viikko 37/2026 (7.-13.9.2026)

Alkuviikon olin vielä yksin kotimiehenä kun Tuulin reissu jatkui keskiviikkoiltaan asti.

Maanantaina olin kotikonttorilla. Aamulla olisikin ollut ikävä ajella töihin, kun lämpömittari näytti 1.5 astetta lämpöä. Näin kylmää aamua ei vähään aikaa ole ollutkaan. Iltapäivällä kävin, vihdoin ja viimein, kaupungissa ihotautilääkärillä, jolta sain apua pitkään vaivanneisiin iho-ongelmiin. Toinen vaiva oli kestänyt kolmisen vuotta ja toinen viitisentoista vuotta. Ehkä olikin jo aika käydä näyttämässä niitä. Illalla kävin Karhulla puolentoista tunnin hieronnassa. Välissä ehdein tehdä tunnin verran haketushommia.

Tiistaina oli märkä päivä. Lämpöä oli aamusta asti 14 astetta. Aamulla alkumatkasta satoi vähän vettä, mutta ei onneksi koko matkaa. Aamupäivällä kävin töistä päin juoksemassa reilun 12 kilometrin VK-lenkin. Meni perinteisen Toivio – Loukonlahti – Pere -kierroksen. Tällä kertaa keskivauhti oli 4:16 min/km. Juoksu kulki ihan mukavasti. Etelästä tuuli aika napakasti ja loppumatkasta tiputteli vähän vettäkin. Kotiin polkiessa tuli sitten kastuttua ihan kunnolla, kun vettä loikotti koko matkan, ja ihan kunnolla. Eikä tietenkään sadekamppeita mukana.

Myös keskiviikkoaamu oli märkä. Vettä satoi, mutta tällä kertaa olin varautunut sadekamppeilla, joten vähäinen vesisade ei haitannut. Töistä poljin suoraan Lielahden Liikkuun, jossa tein syyskauden ensimmäisen salitreenin. Noin neljän kuukauden tauko oli salitreeneistä. Tunnin treenin ehdein tehdä.

Myös torstaina pyörällä toimistolla. Tällä kertaa oli poutainen päivä. Aamupäivällä kävin juoksemassa Ratinan suunnalla vetoreenin. Tällä kertaa oli vuorossa 6 x 500 m:n vedot noin kilsan palautuksella. Aamu oli ollut tosi väsynyt, mutta yllättävän hyvin kuitenkin jaksoi vetoja tehdä vaikkei ihan kevyttä ollutkaan. Kaikki vedot menivät hieman 1:50 molemmin puolin.

Perjantaina ei ollut ohjelmassa kuin työmatkapyöräilyt. Ilta meni pihapuuhasteluissa. Myöhäisempi ilta meni snookeria katsellessa, nukkumaan pikkutunneilla.

Lauantaille olin suunnitellut gravel-lenkkiä, mutta sen verran kylmän ja suttuisen oloinen oli koko päivä, että päätin käydä vain tekemässä Liikussa puolentoista tunnin salitreenin. Suttuisesta säästä huolimatta pihahommia pääsi kuitenkin jokusen tunnin ajan tekemään.

Sunnuntaiaamu ja päiväkin olivat sään osalta melko suttuisia. Märän oloista oli ja päivällä alkoi satamaan vettäkin. Lähdimme kuitenkin Peetun kanssa aamulla tekemään pitkää maastolenkkiä. Itse juoksin ensin Teivoon vajaan neljä kilometriä. Sieltä lähdettiin yhdessä kohti Julkujärveä ja Topintupaa. Sitten reitti jatkui Antilan kautta Soppeentielle ja sieltä takaisin Teivoon. Itse jatkoin vielä Lamminpään kautta kotiin. Minulle matkaa kertyi melko tarkkaan 30 kilometriä ja aikaa kului 2:37. Eli keskariksi tuli 5:15 min/km ja keskisyke oli 124 bpm. Ihan mukava vauhti meillä oli, kun ottaa huomioon, että 2/3 oli hiekka-alustaa ja mäkiäkin oli normaalia pitkistä enemmän. Ihan hyvin kulki ja matka taittui mukavasti kun ei tarvinnut yksin köpötellä. Päivän mittaan sade lakkasi ja illalla alkoi jopa aurinko paistamaan. Pihahommissa tuli siis oltua koko iltapäivä. Pari puutakin meni jo nurin.

Viikko 36/2026 (31.8. – 6.9.2026)

Tälle viikolle oli luvattu viilenevää ja syksyistä säätä, mutta ihan mukavissa säissä sitä on saanut vielä ulkoilla. Vettäkään ei ole satanut niin paljon kuin ennustettiin, ja lämmötkin ovat olleet vielä melkein kesäisiä.

Maanantaiaamu oli poikkeuksellisen lämmin, kun lämpöä oli 16 astetta. Aamun alkavat olla jo sen verran hämäriä, että on pitänyt laittaa valot pyörään. ltapäivällä kotiin polkiessa 19. Muita merkintöjä ei harjoituspäiväkirjaan sitten tullutkaan.

Myös tiistai oli lämpöjen suhteen mukava. Aamulla sama 16 ja illalla 20. Aamupäivällä kävin töistä päin juoksulenkillä. Tällä kertaa juoksin poikkeuksellisesti Vihiojan vartta Turtolaan ja takaisin melko samaa reittiä. Matkaa kertyi 14 kilometriä ja aikaa meni 1:07. Tällä viikolla on juoksun osalta kevyempää, sillä jätän vedot ja VK:n väliin, ja teen niinä päivinä perusköpöttelylenkin, siis tällaisen kuin tänään. Onneksi ei tarvinnut VK-lenkkiä tehdä, kun jalat olivat vähän väsyneen oloiset.

Keskiviikoksi oli myös luvattu lämmintä iltapäivää, joten poljin töihin maantiepyörällä. Aamulla oli vain 7 astetta lämpöä, joten kampetta sai olla napsun enemmän päällä. Kotiin poljin Säijän ja Takalauttalan kautta. Matkaa kertyi 70 kilometriä ja aika kului 2:27, keskitehot 156W. Lämpöä oli 20 astetta. Tosin varjokohdissa oli lyhyillä kamppeilla ajaessa jo vähän viileää, joten ei ole enää 20 astetta saman tuntuista kuin kesällä.

Torstaiaamu oli taas lämpimämpi kun mittari näytti 14 astetta. Tosin päivän aikana asteet eivät juurikaan nousseet. Aamupäivällä kävin köpöttelyjuoksulenkillä töistä päin. Kävin kääntymässä Ranta-Tampellan alueella. Siitä kertyi matkaa hieman päälle 14 kilometriä ja aika meni 1:06. Eli ihan köpöttelyksi lenkki ei mennyt kun keskari oli 4:40 min/km. Jalat olivat edelleen väsyneet, vaikka juoksusta ollut kevyempi viikko. Ehkä edellispäivän pyörälenkki painoi. Illalla Tuuli lähti kaverinsa kanssa reissuun, ja itse lähdin mökille.

Perjantaina tein mökiltä päin hieman lyhennetyn etätyöpäivän. Iltapäivällä lähdin Gravelilla Tourunkulman suunnalle keräilemään jokusen ruudun. Pääosin poljin hyväkulkuisia hiekkateitä, mutta yksi pätkä muuttui sen verran pieneksi metsäpoluksi että jouduin jopa vähän matkaa taluttamaan pyörää. Matka kertyi 64 kilometriä ja aikaa kului tasan kolme tuntia. Keskitehot olivat 143W. Lämpöä oli 16 astetta ja pääosin taivas oli puolipilvessä. Sain kuitenkin pariin otteeseen vettäkin niskaan, mutta kuurot eivät onneksi kestäneet pitkää aikaa. Matkan aikana tuli nähtyä Humppila/Urjala tuulivoimapuiston myllyjä ihan lähietäisyydeltä.

Lauantaina aamupäivästä kävin ensin Alastarolla ajamassa nurmikon. Sitten ajoin muutaman kilometrin Kanteenmaahan päin ja parkkeerasin auton metsätien varteen, ja lähdin tekemään gravel-lenkkiä. Jälleen tuli muutama uusi ruutu kerättyä Alainenjoen, Kärkkänjoen, Hennijoen ja Kojonkulman hiekkateillä. Tänään 64 kilometrin lenkkiin meni aikaa “vain” 2:35, koska tiet olivat parempikulkuisia kuin edellisenä päivänä. Toki muutama hidaskin pätkä oli, mutta kävelyhommiksi ei missään vaiheessa mennyt. Lämpöä oli 16 astetta ja etenkin alkumatkasta aurinko paisteli mukavasti. Tuulista oli ja loppumatkasta taivas meni pilveen ja vähän sateen näköistäkin alkoi olemaan. Onneksi vettä ei kuitenkaan tullut niskaan. Loppupäivä menikin sitten mökillä puuhastellessa ja snookeria katsoessa.

Sunnuntaiamuna ei ollut kuin 10 astetta lämpöä ja luoteesta tuuli melko napakasti. Lähdin tekemään pitkää juoksulenkkiä Punkalaitumen keskustan suuntaan. Päätin kiertää lenkin myötäpäivää, sillä näin alkumatkaan osui isoimmat nousut ja muutenkin näin sai enemmän suojaista pätkää vastatuuliosuudelle. Ensimmäinen 14 kilometriä oli siis vastatuulta, ja vaikka aurinko paistoi, niin kylmä meinasi olla. Punkalaitumen keskustan jälkeen alkoi sitten puhaltaman selän puolelta ja viileä olokin hävisi samalla kertaa. Matkaa kertyi 28.7 kilometriä ja aikaa kului hieman alle 2.5 tuntia. Keskari oli 5:09 min/km ja syke 124bpm. Jalat olivat yllättävänkin tuoreet eikä mitään vaivoja ollut lenkin aikana. Illalla ajelin (autolla) takaisin kotiin päin.

Viikko 35/2026 (24.-30.8.2026)

Kelit ovat olleet vielä mukavan kesäisiä tällä viikolla. Lämmöt ovat olleet parhaimillaan parinkympin luokkaa ja aurinkoakin on saatu. Viikonloppuna alkoi kuitenkin olemaan jo enemmän syksyn tuntua, kun alkoi enemmän tuulemaan ja keltaiset lehdet lähti liikenteeseen.

Kesän projektit alkaa olla tehty, ja syksyn puunkaatourkkaa ei oikein viitsi vielä aloittaa, joten oli aikaa ottaa backlogista vähän ylimääräinen projekti työn alle. Se tosin lähti taas vähän käsistä, sillä takakalliolta piti vain repiä pari kantoa irti, mutta projekti muutuikin kuntan siirroksi ja avokallio esiin ottamiseksi. Joku voisi kysyä että “miksi”. Se olisi kyllä ihan relevantti kysymys.

Maanantaina oli ohjelmassa vain työmatkapyöräilyt.

Tiistaina työmatkapyöräilyjen lisäksi kävin jälleen töistä päin juoksemassa VK-lenkin Toivion, Loukonlahden ja Peren kautta. Matkaa kertyi 12.3 kilometriä ja aikaa kului alle 53 minuuttia. Keskivauhti oli viime viikon tapaan 4:17 min/km, syke oli hieman matalampi kuin viime viikolla. Ihan hyvin vauhtilenkki jälleen kulki. Ei nyt mitään super-kevyttä, mutta rennosti pystyi kuitenkin juoksemaan.

Keskiviikoksi oli luvattu lämmintä iltapäivää ja otinkin maantiepyörän alle. Töistä suuntasin ensin Toivioon ja Linnakallioon. Vähän Linnakallion jälkeen totesin että takarengas on aika tyhjä ja pysähdyin pumppaamaan siihen lisää ilmaa. Rengas ei kuitenkaan tuntunut täyttyvän, joten päätin vaihtaa koko sisurin. Se ottikin sitten pari kymmentä minuuttia. Lisäksi kävin vielä noin kilsan päässä olevalla ABC-huoltoasemalla täyttämässä takarenkaan, sillä käsipumpulla ei saanut tarpeeksi ilmaa sisälle. Tosin en onnistunut ABC:n ilmallakaan saamaan rengasta haluttuun paineeseen, mutta sen verran kuitenkin, että lenkin viitsi ajaa loppuun asti. Kotona katsoin että alle kolmen bar:n paineilla mentiin, vaikka lähempänä viittä olisi pitänyt olla. Linnakallion jälkeen suuntasin lentokentänkautta Säijään ja sieltä Nokian ja Takalauttalan kautta kotiin. Matkaa kertyi noin 73 kilometriä ja aikaa kului hieman alle 2.5 tuntia. Keskitehot 164W. Sää oli ihan mukava, kun lämpöä oli 19 astetta, aurinko paisteli ja oli myös melko tyyntä.

Torstaina taas retkipyörällä töihin. Aamupäiväälä kävin tekemässä Ratinan suunnalla vetolenkin. Se sisälsi kaksi 2 kilometrin vetoa kolmen kilometrin palautuksella. Molemmat kahden kilometrin pätkät menivät tavoiteltuun vähän alle kahdeksan minuutin. Kauhean kevyttä juoksu ei ollut. Edellisen päivän pyörälenkki varmaankin painoi vielä. Kokonaismatkaksi 11.7 kilometriä ja aikaa kului 53 minuuttia.

Perjantaillekin näytti vielä ihan mukavaa pyöräilysäätä, joten tälläkin kertaa poljin töihin maantiepyörällä. Kotiin poljin Siuron kautta. Lähtiessä oli vielä melkein parikymmentä astetta lämpöä ja aurinkokin vähän paisteli, mutta Siuron päässä meni pilveen ja Sasissa tuli jopa muutama tippa vettä. Garmin näytti Sasissa 16 lämpöastetta. Matkaa kertyi 69 kilometriä ja aikaa meni 2:25. Keskitehot 161W. Saa nähdä oliko tämän kauden viimeinen maantielenkki. Tosin kyllä viime vuonnakin tuli vielä syyskuussa ajettua pitkiä maantielenkkejä, vaikka lämpöä ei ollutkaan kauheasti kympin päälle. Gravelia tulee varmaankin vielä ajettua.

Lauantaina oli treeneistä vapaata. Aamulla ja illalla tuli tehtyä pihahommia, ja siinä välissä juhlittua anopin 80-vuotis päivää.

Sunnuntaina oli pitkän juoksulenkin vuoro. Kasin jälkeen pääsin liikenteeseen. Lämpöä oli 16 astetta ja pilvistä. Kosteetakin oli, mutta ei sateenuhkaa. Ensin suuntasin Teivon kautta Siivikkalaan. Sieltä Keijärven kautta Asuntilaan. Sitten kiersin Veittijärven, ja lopuksi Elovainion kautta takaisin kotiin. Matkaa kertyi 30.3 kilometriä ja aikaa kului 2:38. Keskisyke 120bpm, joka on ihan ok, kun reitillä oli kuitenkin jonkin verran mäkeäkin. Yllättävän kevyesti juoksu kulki, ja paikatkin kestivät ihan mukavasti. Tämä oli pisin lenkki sitten 1.5 vuoteen. Loppupäivä jälleen pihahommissa.

Viikko 34/2026 (17.-23.8.2026)

Poikkeuksellinen viikko, kun ei tullut tehtyä yhtään vähänkään pidempää pyörälenkkiä. Vaikka aamut ovat olleet jo vähän viileämpiä, niin iltapäivisin ollaan kuitenkin päästy lähemmäs pariakymppiä ja aurinkokin on paistellut. Mutta siitäkään huolimatta ei ole innostanut lähteä maantielenkille. Töissä on toki tullut käytyä pyörällä joka päivä, mutta sitähän ei lasketa.

A:kin oli tällä viikolla vähän enemmän käytössä, kun haketin kesän mittaan kertyneitä risukasoja. Viikonloppuna tuli myös haketettua hieman isompi risukasa naapurin hakkuuaukolta (ihan luvan kanssa). Siitä tulikin hyvä kasa tavaraa, josta sain tehtyä “luontopolun” takametsään.

Maanantaina oli ohjelmassa vain työmatkapyöräilyt. Aamu oli jo aika hämärä, etenkin kun oli märkää ja tihutti vettä. Melkein olisi saanut olla valo pyörässä.

Tiistaina kävin töistä päin juoksemassa VK-lenkin Toivio – Loukonlahti – Pere -akselilla. Lämpöä oli 15 astetta ja aurinko paisteli, eli oli hyvä juoksusää. Juoksukin kulki ihan mukavasti, kun 12.3 km meni aikaan 52:46, eli keskari oli 4:18 min/km. Vauhdikkaimpia lenkkejäni pitkään aikaan. Illalla kävin vielä puolentoista tunnin hieronnassa Karhulla.

Keskiviikkonakin oli ohjelmassa vain työmatkapyöräilyt.

Torstaina kävin juoksemassa tonnin vetoja Ratinan suunnalla. Vedin neljä tonnia tonnin palautuksella. Vedot olivat noin 3:50 min/km luokkaa. Yksi oli vähän hitaampi, mutta siihen osui yllättäen ylämäkeä, kun vakioreitti oli suljettu Blockfestien vuoksi. Aika hyvin vedot sujuivat, vaikka vauhtia pitää kyllä saada tulevaisuudessa lisää.

Perjantainakaan ei ollut muuta kuin työmatkapyöräilyt.

Otin viikon pitkän lenkin jo lauantaille, kun sääennuste näytti sunnuntaille runsasta vesisadetta. Olisi ollut myös hyvä pyöräilysää, mutta priorisoin tällä kertaa juoksua. Reitti kulki Tesoman, Tohlopin ja Epilän kattu Hiedanrannan rantareitille. Lentävänniemen jälkeen poikkesin vakioreitistäni ja tästä syystä tuli vähän erikoisia kiemuroita kun eksyin Pohtolan kaduilla. Kotiin palasin Lamminpään kautta. Matkaa kertyi napsun alle 28 kilometriä ja aikaa kului 2:25, eli keskari 5:11 min/km. Keskisyke 124 bpm, joka oli vähän turhan korkea. Sää oli ihan hyvä, kun oli 15 astetta lämpöä ja puolipilvistä. Kadut olivat paikoin vielä märkiä edellisillan vesisateista. Illalla poljin vielä liikeasioilla Ratinassa. Samalla tuli katsottua Blockfestin ja Festivaali festivaali -tapahtumien meininkiä. Kotiin poljin Hiedanrannan, ja Lielahden kauppojen kautta.

Sunnuntaina ei sitten satanutkaan, joten ihan hyvin olisi voinut lauantaina pyöräillä ja sunnuntaina juosta. Tein koko aamupäivän ja päivän pihahommia. Iltapäivällä kävin sauvakävelemässä Lamminpään latupohjilla. Matkaa kertyi vähän alle 12 kilometriä ja aikaa kului vähän alle kaksi tuntia. Ennen saunaa irtosi vielä yksi kanto maasta, kun sellainenkin oli työlistalla.

Viikko 33/2026 (10.-16.8.2026)

Tällä viikolla on alkanut olemaan taas töissäkin vähän kiireisempää. Alkaa suurin osa porukasta palanneen lomilta, joten viestiliikenne on kasvanut merkittävästi.

Treenirintamalla on ollut vähemmän vilkas viikko, joten tehdyt treenit ovat menneet pääosin melko kevyesti. Viikonloppu ei tosin ollut ihan niin kevyt ja rento, mitä suunnittelin. Toisaalta kyllä sitä harjoituspäiväkirjan mukaan kuitenkin yli 16 tuntia liikuntaa tälle viikollekin tuli. Melkein joka ilta on töiden päälle pystynyt myös tekemään pihahommia, kun on ollut sen verran poutaista.

Maanantai oli kotikonttoripäivä. Pidin myös treeneistä vapaata. Oikea takareisi tai nivunen oli jonkin verran kipeä. Se tuli varmaankin sunnuntai pitkän lenkin ja useamman tunnin pihakyykkimisen yhteisvaikutuksesta.

Tiistaina olin jälleen pyörällä toimistolla. Aamupäivällä kävin juoksemassa Toivio – Loukonlahti – Pere -lenkin. 12.3 kilometrin lenkki meni napsun päälle 56 minuuttia, eli keskari oli 4:34 min/km. VK1-lenkiksi tuon voisi luokitella. Juoksu kulki ihan hyvin ja jopa kevyesti. Lepopäivä alla auttoi varmaankin asiaan. Iltapäivällä poljin jälleen kerran kotiin osin lussulla takarenkaalla. Vettäkin vähän tiputteli Ikurissa.

Keskiviikkona ei ollut ohjelmassa kuin työmatkapyöräilyt. Aamu jo vähän viileämpi, kun lämpöä oli vain 10 astetta.

Torstaina myös pyörällä toimistolla. Aamu jälleen viileä kun mittari näytti 9 astetta. Aamupäivällä kävin juoksemassa Ratina – eteläpuisto -lenkin. “Ohjelmaan” oli merkitty 6 x 500m:n vedot 1000m:n palautuksella. Ihan mukavasti kulki. Ei voi sanoa että kevyesti, mutta rennosti kuitenkin kun ei laittanut ihan 100% kehiin. Kaikki vedot olivat alle 2 minuutin, viimeisimmät noin 1:50. Tästä on hyvä lähteä kehittämään vauhteja.

Perjantaille näytti sään suhteen taas vähän lämpimämpää päivää, joten otin maantiepyörän alleni kun poljin töihin. Töiden jälkeen poljin Sionkylän, Nokian, Siuron ja Sasin kautta Tesomalle. Tesomalta rautatieasemalta hain auton pois, kun Tuuli oli lähtenyt yöksi Helsinkiin. Matkaa kertyi 71 kilometriä ja 2:24, eli keskari oli hieman alle 30 km/h. Siurossa siltatyömaan vähän hidasti ja vaikeutti matkan tekoa, mutta onneksi ei kovin pitkää matkaa. Lämpö oli mukavat 21 astetta, eikä tuulikaan kauheasti häirinnyt polkemista.

Lauantaina, huonosti nukutun yön jälkeen, lähdin aamupäivällä pidemmälle pyörälenkille. Vaikuttikohan huonosti nukuttuun yöhön illalla juotu Nocco, vai mikä, mutta montaakaan tuntia ei tullut yöllä nukuttua. Tällaista ei olekaan pitkään aikaan tapahtunut. Aamukympiltä oli hieman vajaat 20 astetta lämpöä ja aurinko paisteli. Aurinkorasvat piti siis hieroa iholle, kun hellettä ja aurinkoista säätä oli luvattu. Ensin suuntasin Näsisaaren kautta Linnainmaalle, sieltä Kaukajärven ja Saarenmaan kautta Kangasalle. Valkeakoskelle poljin Roineen länsipuolta ja Toijalaan Sääksmäen kautta. Toijalassa pysähdyin K-alkuiseen kauppaan vessaan ja hakemaan energiaa. Pienen tauon jälkeen matka jatkui Sontulan kautta Lempäälään. Lempäälän jälkeen pääsin ReAn:n peesiin aina Sorkkalaan asti. No, kyllä sitä itsekin tuli vedettyä muutama pätkä – hyvästi siis kevyt lenkki. Rajasalmen kohdilla alkoi vähän satelemaan, mutta ei mitenkään kauheasti. Kotona oli taas jo kuivaa. Sää oli lämmin. Helteen puolelle mentiin ja kun aurinkokin paisteli, niin mukava oli ajella. Alkumatkasta tie oli varjopaikoissa vielä paikoin märkä edellisen illan ja yön sateista. Pääosin kuitenkin ihan kuivaa. Matkaa kertyi 143 kilometriä, aikaa kului 4:42 ja keskitehot olivat 163W. Keskari nousi siis kuitenkin yli kolmenkympin, vaikka rauhallisemmin piti mennä. Etenkin loppumatkasta 15 kilometrin peesi nosti keskivauhtia ihan mukavasti.

Sunnuntaina oli pitkän juoksulenkin vuoro. Söin kuitenkin aamupuuron ennen lenkille lähtöä, sillä aamulla oli sen verran nälkä, ettei ollut järkeä lähteä noin tyhjällä mahalla pitkälle lenkille. Lenkki oli mitaltaan hieman alle 28 kilometriä, joka oli pisin lenkki yli kahteen vuoteen. Aikaa kului 2:24, eli toista minuuttia enemmän kuin mitä Alisa Vainio kulutti aikaa samana aamuna, kun voitti maratonin EM-kultaa. Jalka ei ollut niin tuore kuin mitä olin toivonut, mutta se oli vähän odotettavissa, kun edellisen päivän pitkä pyörälenkki ei ollut niin kevyt kuin olin suunnittellut. Reitti kulki Nokian keskustan kautta Villilään ja sitten Hyhkyn kautta Tohloppiin ja takaisin kotiin. Sää oli ihan hyvä juoksuun. Lämpöä oli 18 astetta, pilvistä eikä tuultakaan ollut kauheasti. Juotavaa olisi saanut olla mukana, sillä jo puolessa matkassa oli sen verran janoinen olo, että käsi alkoi hakemaan juomapulloa. Vaikka jalat eivät olleen ihan tuoreimmat, niin juoksu oli ihan rentoa, eikä mitään vaivoja ilmennyt – sehän se pääasia on. Vähän jaksoi vielä tehdä pihahommiakin, mutta pitkään ei olisi ehtinyt tehdäkään, sillä illalla alkoi satamaa ja ukkostamaan ihan kunnolla.

Viikko 32/2026 (3.-9.8.2026)

Kesä jatkuu – ainakin kalenterin mukaan. No, kyllä sääkin on ollut vielä ihan kesäistä, vaikka pientä syksyn tuntua alkaa jo vähän aistimaan. Tuulista on ollut koko viikon.

Maanantaina pyörällä töissä. Aamulla 15 lämpöä ja illalla 20 astetta. Illalla heitin auton Tuulille Hiedanrantaan. Pois tulin jouksemalla. Jalassa oli ensimmäistä kertaa edellisenä päivänä ostetut Niken Pegasukset. Ihan hyvältä tossut tuntuivat, tosin matkaa ei kertynyt kuin vajaat 7 kilometriä. Vakaamman oloiset kuin Niken Vomerot, vaikka ei yhtä rullaavat.

Tiistaiaamu oli jo viileämpi kun poljin töihin, 10 astetta. Aamupäivällä kävin juoksemassa töistä päin Toivio – Loukonlahti – Pere -lenkin. Matkaa kertyi 12.9 kilometriä ja aikaa kului hieman päälle tunti. Keskari 4:44 min/km, syke vähän korkealla, 130 bpm. Jalat olivat väsyneen oloiset. Keli oli kyllä ihan mainio, kun aurinko paistoi ja lämpöä 17 astetta. Illalla kotiin polkiessa oli taas 20 astetta lämpöä.

Keskiviikkona ei ollut ohjelmassa muuta kuin työmatkapyöräilyt. Kotiin polkiessa oli märkää ja vettäkin sateli vähäsen. Takarengas oli lähtiessä tyhjänä, mutta en jaksanut alkaa vaihtamaan sitä. Pumppasin vaan täyteen. Matkan aikana piti pumpata vielä toistamiseenkin, kun meni ajaessa tyhjäksi. Illalla sitten renkaan vaihtohommia.

Torstaina juoksin aamulla pitkästä aikaa töihin. Reitti kulki Tesoman, Raholan, Tahmelan ja Ratinan kautta. Lämpöä oli 15 astetta, oli pilvistä ja tyyntä. Eli aivan mahtava juoksusää. Jalkakin oli varmaan ensimmäistä kertaa koko vuonna tosi kevyen tuntuinen. Olin asiasta ihan ihmeissäni, kun liikkeellelähtökin oli vähän aamu puoli kuuden jälkeen. Syynä varmaan oli kevyt edellinen päivä ja syötyäkin oli tullut hyvin. Matkaa kertyi 17.2 kilometriä ja aikaa meni 1:23, keskari oli 4:51 min/km ja syke mukavan alhaalla 123bpm. Töiden jälkeen menin bussilla keskustaan, ja illalla oli Ratinassa Eppujen jäähyväiskonsertti. Yli puolenyön meni, että pääsi nukkumaan.

Perjantaiaamuna ei ollut kello soittamassa, mutta melko aikaisin kuitenkin pääsi matkaan. Poljin töihin maantiepyörällä. Kalkussa tuli pieni vesikuuro, mutta muuten oli ihan kuivaa. Töiden jälkeen poljin mökille Vesilahden ja Porttikallion kautta. Tuulen suunta ja voimakkuus olivat aika ikävät. Melkein koko matkan sai puskea vastaiseen tai sivuvastaiseen. Tämän vuoksi keskari jäikin vain 28.1 km/h. Keskitehot olivat 159W. Matkaa kertyi 82 kilometriä ja aikaa meni vähän alle kolme tuntia. Lämpökin oli vain 18 astetta ja kun oli aika pilvistä, niin ei ollut mikään kovin lämmin keli ajella. Onneksi mökillä odotti lämmin sauna.

Lauantai olikin sitten täyslepopäivä. Kävimme Särkisalossa sukuloimassa.

Sunnuntaikin oli tuulinen päivä, lounaasta taas puhalteli aika napakasti. Aamulla lähin juoksemaan mökillä pidempää lenkkiä. Reitti kulki Särkän, Koskioisten, Tursan ja Valajärventien kautta. Matkaa kertyi tasan 25 kilometriä ja aikaa kului 2:08, eli keskariksi tuli 5:08 min/km. Keskisyke oli hieman liian korkealla tällaiselle lenkille, 126bpm. Tosin vauhtikin olisi saanut olla hieman rauhallisempi. Lämmin oli ja puolet matkasta kehtasin juosta jopa ilman paitaa. Jalka oli jälleen aika kevyen oloinen, juoksu sujui ilman ongelmia. Vapaapäivä varmaankin taas auttoi asiaan. Kotona iltaan asti pihahommissa.

Viikko 31/2026 (27.7. – 2.8.2026)

Tämä viikko on ollut taas vähän poikkeuksellinen, sillä olen ollut puolet viikosta yksin kotimiehenä, kun Tuuli on lomaillut keskiviikosta eteenpäin pohjoisessa. Tai no, en sinänsä ole ollut kotona, sillä käytin heti vapauden mahdollisuuden ja lähdin tekemään pienen pyöräreissun.

Sää on ollut viikolla melko vaihtelevaa. Vettä on saatu jokusena päivänä, mutta on ollut myös mukavan lämpimiä päiviä. Mutta pääosin ihan mukavaa loppukesän kelejä ulkoliikuntaan ja -puuhasteluun.

Maanantaina toimistolla normaaliin tapaan pyörällä. Aamusta oli lämmintä, kun mittari näytti 15 astetta. Töissä oli edelleen melko hiljaista, vaikka porukkaa olikin tullut lisää lomilta töihin. Päivällä oli satanut, ja kotiin polkiessa olikin vähän märkää, vaikka vettä ei enää satanutkaan.

Myös tiistaina pyörällä töissä. Aamulla 13 astetta ja edelleen märkää. Aamupäivällä juoksin Toivio – Loukonlahti – Pere -lenkin, josta kertyi mittaa 12.3 km ja aikaa kului 58 minuuttia. Juoksu kulki ihan mukavasti, vaikka etukäteen epäilinkin, miten jaksaisi. Välillä suhjutteli vettä, mutta se teki vaan hyvää. Kotiinkin polkiessa sateli jonkin verran vettä, ja ihan sen verran että märkänä tulin kotiin. Illalla vielä Karhulla puolentoista tunnin hieronta. Kipeitä paikkoja löytyi ihan kivasti.

Keskiviikkona maantiepyörällä töihin. Töiden jälkeen poljin Hiedanrantaan Vesilahden ja Tottijärven kautta. Matkaa kertyi 82 kilometriä ja aikaa kului 2:45. Keskitehot 162. Lämpöä oli 23 astetta, aurinkoista ja jonkin verran länsituulta. Laukossa oli yleisötapahtuma ja sen vuoksi liikennettä oli Narvasta eteenpäin aika lailla. Laukon risteyksen jälkeen meno rauhottui. Hiedanrantaan poljin sen vuoksi, kun Tuuli oli jättänyt aamulla auton sinne, kun jatkoi matkaa ratikalla. Piti hakea auto pois kuleksimasta

Torstaina edelleen pyörällä töissä. Aamupäivällä kävin juoksemassa töistä päin 12 kilometrin lenkin Ratina – Eteläpuisto -akselilla. 9. ja 10. kilometri reippaampaa kyytiä. Kauhean kevyttä ei meno ollut, mutta kyllä näitä reippaita pätkiä pitää alkaa ottamaan ohjelmaan mukaan.

Perjantaina tein puolikkaan kotikonttoripäivän. Suunnitelmissa oli lähteä puolilta päivin parin yön pyöräretkelle. Ikävänä tekijänä oli, että klo 14-15 oli luvattu reipasta vesisadetta ja ukkosmyräkkää. Sadetutka myös näytti, että näin tapahtuisi. Klo 14.15 satoi vielä ihan hyvin ja olinkin jo päättänyt, että jätän retken väliin, vaikka kaikki laukut oli pakattu, ja muutenkin pyörä lähtövalmiina. Tuntia myöhemmin olin kuitenkin pyörän päällä matkalla kohti Vehkajärveä. Koko illan oli pilvistä, ja näytti että voisi vielä jopa ehkä sataakin, mutta viikonloppureissun ainoat vesipisarat tulivat Sorvan hiekkapätkällä, eikä sielläkään niin paljon että olisi kastunut. Hieman kuitenkin peläytti, että oliko ne ukkosmyräkät vasta tuloillaan.

Sorvan kaupassa kävin hakemassa viikonlopuksi eväitä, ja sen jälkeen matka pääsi alkamaan ihan kunnolla. Sorvasta matka eteni ensin Tottijärvelle, sieltä Myllykylän jälkeen Masoon ja sitten Piimäsjärvenmaahan. Piimäsjärvenmaassa tuli poljettua pieni pätkä itselleni uutta pätkää. Vesilahdentien ylityksen jälkeen Kivilahdenmaan kautta Halkivahaan. Varessuontie oli myös uutta pätkää minulle. Loppumatka kulki Oriniemen ja Tursan kautta. Mökille tultaessa mittari näytti 90 kilometriä ja vähän päälle 4 tuntia, nousua ja laskua noin 600 metriä. Sen verran oli päivällä satanut, että hiekkatiet, jota oli 2/3 matkasta, olivat aika pehmeitä ja paikoin myös kuraisia. Pe-La yö tuli yövyttyä mökillä, joten fasiliteetit olivat kunnossa kun pääsi suihkuun, ja sänkyyn nukkumaan.

Lauantai valkeni aurinkoisena. Eli heti mökiltä lähtiessä sai laittaa aurinkorasvat päälle. Päivän mittaan lämpö nousi lähelle hellelukemia. Tuuli puhalteli jostain lounaan suunnalta, joten pääosan matkasta se oli sivutuulta, mutta ihan loppupäivästä se puhalteli mukavasti myötäisesti. Mökiltä poljin ensin tuttuja teitä Nuutajärven ja Hanhisuon ohi. Urjala – Forssa -tien ylityksen jälkeen koko loppupäivä mentiinkin sitten ihan uusia reittejä. Ensin tuli vastaan Välkkilä, sitten Vuorenkylä ja Pirttikoski. Pirttikosken kesäteatterilla poikkesin kiipeämään lintutorniin, jotta saisi pienen tauon polkemiseen.

Sitten tuli vastaan Rimmilä, Myllykylä ja Miekolammi. 10-tien ylityksen jälkeen poikkesin Renkossa munkilla ja limpparilla. Tämän jälkeen maisematkin muuttuivat metsäisistä enemmän peltomaisemiin ja muutenkin avonaisemmaksi, myös tuulen suunta alkoi olemaan yhä enemmän selän puolelta. Janakkalan kirkonkylässä poikkesin Laurinmäen museoalueella. Siellä tein reissun ensimmäisen (ja viimeisen) pussipastalounaan. Laurinmäellä oli juuri alkamassa “Taaran Markkinat ja Taiteet” -tapahtuma, ja siksi sinne virtasi aika paljon porukkaa. Myös kaikenlaisia myyntikojuja oli esillä.

Turenkissa poikkesin hakemaan kaupasta vähän muonalisäystä ja vettä pulloihin. Sitten matka jatkui ihan mukavissa maisemissa ja myötätuulessa kohti Lammia, jossa myös poikkesi täydentämään vesivarastojani ja ostamassa illaksi kokiksen. Reissun ainoa juttutuokio tuli kaupan pihassa, kun kaksi pikkupoikaa ihmetteli pullojen määrää pyörässäni. Hyvä huomio, sillä nyt minulla on kolme pullopaikkaa menopelissäni, kun hommasin pari magneettikiinnitteistä pulloa. Nyt on näppärämpi irroittaa ja kiinnittää pullot telineestä.

Kolmas kerta toden sanoo. Sillä nyt pääsin Evon Niemisjärvelle yöpymään. Ensimmäinen yritys oli Jukolan aikaan, kun piti polkea Kotkaan tämän kautta, mutta huono keli sotki suunnitelmat. Toisen yrityksen missasin hyvän sään vuoksi ja lähdin Rovaniemen reissulle, enkä tähän suuntaan. Lammilta Niemisjärvelle oli vielä parikymmpiä matkaa, pääosin hyväkulkuista asfalttitietä. Kun olin NIemisjärvellä todennut paikan sopivaksi yöpymiselle, niin kävin vielä kieppaisemassa Evon ammattikorkeakoulun kautta. Tästä tuli lisämatkaa noin 16 kilometriä. Koko päivän mitaksi tuli 170 kilometriä ja aikaa kului hieman päälle 7,5 tuntia. Nousua 1145 metriä ja laskua 1075 metriä. Jonkin verran oli hiekkapätkääkin, mutta pääosin asfaltilla poljin. Hiekkapätkätkin pääosin hyväkuntoista. Niemisjärvellä ensin järveen pesulle, sitten iltanuudelit ja jälkkärit. Sitten vielä pientä köpöttelyä ennen kuin leirin pystytys ja iltatoimet. Yksin ei tarvinnut olla, sillä telttailijoita oli jonkin verran samalla alueella.

Yö tuli nukuttua ihan hyvin. Muutaman kerran tuli kyllä herättyä. Kerran helikopteri meni ihan yläpuolelta yli, ja kerran joku alkoi hakkaamaan puita jollain tulipaikalla. Tai näin olin ainakin kuulevinani, tuskin ne untakaan olivat. Pari kertaa heräsin sitten muuten vaan. Aamulla köllöttelin puoli kasiin asti ihan väkisin, mutta sitten alkoi polttelemaan matkan teko sen verran, että piti ponkaista ylös. Aamupuuroon löytyi mustikoita ihan käden ulottuvilta, joten lisähöysteet olivat kunnossa. Positiivista paikassa myös oli, että siellä oli hyvä kaivo ja seinästäkin näytti saavan vettä. Eli turhaan olin huolissani juomaveden riittävyydestä.

Sunnuntaista näytti tulevan jälleen aurinkoinen päivä, mutta jätin vielä aurinkorasvat purkkiin. Niemisjärventie oli hiekkaa, mutta sitten pääsin taas asfaltille. Porraskosken ja Kuohijoen välinen pätkä oli kuitenkin hiekkatietä, mutta hyväkulkuista. Maisemat olivat myös tällä pätkällä komeat, kun Kuohijärvi kimmelteli auringonpaisteessa melkein tien reunassa. Kuohijoki – Sappee -väli oli melkoisen mäkistä. Isoimmalta vaihteelta piti päästä pikaisesti pienimmälle, ja sitten toisin päin. Sappee – Holja -väli oli taas vähän inhimillisempää profiilia ja muutenkin parempaa asfalttia. Sitten pieni pätkä Pälkäneen tietä ja tämän jälkeen taas kohti Sappeeta. Tämä on siis toinen Sappee ihan pienellä alueella, täältä löytyy se laskettelurinne. Sappeen jälkeen taas hiekkatielle kohti Salmentakaa, Iharia ja Raikkua. Nyt alkoi vastatuuli tuntumaan ihan kunnolla, ja kolmen tunnin ajo yhdellä banaanilla alkoi myös tuntumaan. Tavoitteena oli Vehoniemen Automuseo, jossa poikkesinkin suolaiselle ja makealle. Loppumatka kulkikin taas paremmissa voimissa Kangasalan ja Tampereen läpi takaisin kotiin. Matkaa kertyi 111 kilometriä ja aikaa kului vähän alle 5:20. Nousu- ja laskumetrejä oli noin 920. Sää oli ihan komea, vaikka tuulista olikin. Aurinkorasvallekin olisi varmaan ollut sijansa, mutta jäi tällä kertaa laittamatta.

Varusteet olivat aika sopivat. Hieman kevennetty versio viikon reissusta. Vähemmän varavaatetta ja muuta vararoinaa. 16 litran satulalaukun sai jättää kotiin, ja siltikin yksi laukku oli vähässä kuormassa. Tällä kertaa ei myöskään sattunut mitään kommelluksia eikä hukkaamisia. Viikonloppureissun kulut olivat: polttoaineet 0€, majoituskulut 0€, ruuat n.40€. Kyllä kannatti lähteä retkelle, vaikka meinasi jäädä lähtemättä – yleensä se on niin, että kannattaa. Saa nähdä tuleeko vielä mahdollisuus tänä vuonna.