Viikko 28-29/2026 (6.-19.7.2026)

Taas oli se aika vuodesta, että piti alkaa tarkemmin seuraamaan pidemmän aikavälin sääennustuksia. Tavoitteeni oli päästä suht hyvässä kelissä tekemään kesän pidempää pyöräreissua. Säästä riippuen retkelle oli kaksi vaihtoehtoa. Jos näyttäisi olevan tiedossa epävakaisempaa säätä, niin valitsisin “turvallisemman” vaihtoehdon, eli jonkinlaisen etelä-Suomen lenkin. Mutta koska ennusteet näyttivät torstaista eteenpäin hyvää ja kuivaa säätä, niin valitsin reitiksi Rovaniemi-Ylöjärvi.

Retkeen valmistautuminen alkoi periaatteessa jo maanantaina, kun hommasin lipun keskiviikon yöjunaan Rovaniemelle. Samana päivänä alkoi myös pyörälaukkujen pakkaaminen. Onneksi edellisten kesien retkistä olin kerännyt valmiiksi tavaralistaa, joita reissussa tarvitaan, joten kamppeiten keräily sujui melko vikkelään. Edellisen pyöräreissun jälkeen laukkukapasiteettini oli kasvanut, sillä nyt minulla oli kahden 14.5 litran laukun lisäksi vielä kaksi 20 litran laukkua. Etupäähän olin hommannut telineet, johon nuo pienemmät laukut sai kiinni, ja vanhaan takatelineeseen sain laitettua nyt nuo uudet isommat laukut. Lisäksi oli 16.5 litran satulalaukku, 4 litran laukku yläputkeen sekä pieni litranen fuel-pack yläputken yläpuolelle. Nyt sain jätettyä hieman hankalan tankolaukun pois matkasta. Eli minulla oli tilaan noin 90 litralle tavaraa. Nyt sain jaoteltua paremmin tavarat käyttötarkoituksen mukaan, ja vähän enemmän pyöräilyn vaihtovaatteita. Toiseen etulaukkuun meni pyöräilyn vaihtokamppeita. Toiseen etulaukkuun tavallisia vaatteita ja sadekamppeet. Toiseen takalaukkuun ruokailuun liittyviä tavaroita sekä ruoat. Toiseen takalaukkuun pääosin yöpymiseen liittyvät tarvikkeet. Myös satulalaukkuun meni yöpymiseen liittyvää tavaraa. Isompaan yläputkilaukkuun laitoin kaikki pyörän ja itseni huoltoon liittyvät tavarat. Pikkulaukussa oli kännykkä, lasit, yms. pikaisesti tarvittavaa tavaraa. Sen verran oli laukkukapasiteettia, että enemmällekin tavaralle olisi ollut tilaa, mutta mitä sitä ylimääräistä tavaraa kuskaa.

Uutta oli myös Garminin pyörätietokoneeseen liitettävä lisäakku, joka olikin sen verran hyvä, että pyörämittaria ei tarvinnut koko reissulla erikseen ladata kertaakaan ja sen virta olisi riittänyt varmaankin toiseenkin ajoviikkoon. Pyörätietokoneesta oli toki otettu kaikki ylimääräinen pois päältä, eli yhteys kännykkään ja WiFi:iin oli estetty ja muutenkin virransäästöominaisuudet olivat päällä. Eli aikaisempien reissujen LiveTrack ei ollut päällä. Uutta oli myös järeämpi kännykkä. Se on paremmin veden-, pölyn- sekä iskunkestävä kuin normaali puhelin. Mutta isomman akun vuoksi sen kuitenkin hommasin. Siinä on 11000 mAh:n akku, eikä sitä olisi minun käytölläni tarvinnut ladata viikon aikana varmaan kertaakaan, mutta pariin otteeseen laitoin sen battery bankiin lataukseen, kun sellainenkin oli mukana. Ja koska oli edellisistä vuosista poiketen jättänyt urheilukellon pois matkasta, niin ainoaksi päivittäin ladattavaksi vehkeeksi jäi takatutka. Ja sen lataamiseen riitti hienosti toinen battery bankeistäni. Viime hetken hankintana hommasin vielä uudet kiekot ja renkaat. Nyt pyörässä on DT Swissin G 1800 SPLINE kiekot ja Tufon 44mm:n Thundero HD renkaat. Luotto tuon setin toimivuuteen ja kestävyyteen oli kova.

Tuollaisen setin kanssa lähdin tiistaina tekemään testilenkkiä, että varmistuisin kaiken olevan pyörässä kunnossa täydelläkin lastilla. Etenkin uudet kiekot oli testattava. Myöskään kaikki neljä pyörälaukkua eivät ole olleet aiemmin täydessä kuormassa kiinni pyörässä. Noin kymmenen kilometrin lenkki meni ihan hyvin, mitään isompaa räminää ei kuulunut ja vaihteetkin napsuivat hyvin kohdilleen uusilla kiekoillakin. Tosin vaihtamisen äänekkyys vähän arvelutti, mutta en siitä sen enempää välittänyt. Testasin myös Kalkun mäen nousun, että miten täysi kuorma nousee jyrkempää mäkeä. Ja ihan hyvin nousi. Koko setin paino oli noin 32 kiloa (ilman juomapulloja), josta pyörän osuus 13.2 kiloa.

Tiistaina kävin vielä tunnin juoksulenkillä, mutta keskiviikon varasin lepäilyyn. Päivä menikin “jäitä poltellessa” ja reissua jännittäessä, sillä yöjuna Rovaniemelle lähtisi vasta 23:09. Poljin kuitenkin jo hyvissä ajoin ja rauhallisesti rautatieasemalle, hikeä välttäen. Vaikka olin ajoissa asemalla, niin juna onneksi jo odotti siellä ja pääsin änkemään pyörääni makuuhyttiin. Olin kyllä varannut pyöräpaikan, mutta konnari sanoi, että voin kyllä viedä pyörä hyttiin, jos uskon sen sinne mahtuvan. Ja kyllä se sinne joten kuten mahtui. Matka sai alkunsa.

Torstaiaamuna noin puoli kasin aikoihin pyörä oli ulos junasta ja laukut paikallaan. Sää oli pilvinen ja lämpöä viitisentoista astetta. Jossain vaiheessa oli satanut, sillä varjokohdissa oli vielä märkää. Irtopunteilla ja -hihoilla lähdin liikenteeseen. Ensin suuntasin napapiirille päin. Tämä siksi, että minulla on aiempaa pyöräilyä napapiiriltä pohjoiseen päin ja nyt halusin reitin myös napapiiriltä etelään. Polkemistaktiikaksi olin päättänyt edellisvuosien tapaan, että ylämäet ajetaan aina satulassa isompia runttaamatta, ja sitten alamäissä lepuutetaan takamusta putkelta. Tämä periaate joutui heti ensimmäisellä kympillä koetukselle, sillä napapiirille oli sen verran rapsakka nousu, että teki mieli polkea se ylös putkelta. Persus pysyi kuitenkin tiukasti satulassa. 70 nousumetriä tuli noin puolentoista kilometrin matkalle. Garminin mittarikin luokitteli tuon reissun ensimmäiseksi mäeksi. Kaikenkaikkiaan niitä sen mukaan oli seitsemän. Napapiirin huoltoasemalla söin reissun ainoan valmiin aamupalan.

Aamupalan jälkeen suunta lähti viimeinkin kohti etelää. Tavoitteeni oli päästä ensimmäiseksi yöksi Ranuan tuntumaan. Ensin ajoin Kemijoen eteläpuolista nelinumeroista tietä Oikaraiseen asti. Rauhallista oli ollut, mutta pian Oikaraisen jälkeen minut ohitti kaksi maantiepyöräilijää, joiden kanssa tuli muutama sana vaihdettua. Hyväkuntoinen tie vaihtoi paikoin tosi huonokuntoiseenkin tiehen. Vajaan 70 kilometrin ajon jälkeen pysähdyin Vanttauskosken padolle ja pian sen jälkeen Vanttauskosken kauppa-kahvioon. Siellä olivat samat kaksi maantiepyöräilijää, jotka olivat ohittaneet minut 30 kilometriä aiemmin. Pienen rupattelun ja energiatankkauksen jälkeen jatkoin matkaani ensin vähän matkaa 81-tietä ja sitten Ranualle vievää 942-tietä pitkin. 942-tietä oli 60 kilometrin verran. Mitään palveluja ei tuolta väliltä löytynyt. Tällä pätkällä ohitin vanhemman herran, joka oli maantipyörällä liikenteessä. Hän oli melko hyvää suomea puhuva, 1.5 vuotta Ranualla asunut entinen müncheniläinen. Jonkin aikaa siinä juteltiin ja sitten molemmat jatkoivat omaa vauhtiaan. Hieman ennen Ranuaa, Kaitavirran sillan kupeessa oli laavu, jolle pysähdyin tekemään lounasta. Viikon mittainen pussipastalounasputki alkoi. Vesistön läheisyydestä johtuen ateriaseuraa oli runsaasti, paarmojen ja hyttysten muodossa.

Ranualle saavuin jo hyvissä ajoin. Ensimmäisenä kävin katsomassa olisiko etukäteen katsomani yöpaikka Repolammen laavulla sopiva. Se sijaitsi muutaman kilometrin päässä keskustasta, lähellä eläinpuistoa, lenkkireitin varrella ja sinne pääsi hyvin pyörälläkin. Lammessa ei ollut kunnollista uimamahdollisuutta, mutta puucee laavun vierestä löytyi. Kun yöpaikka oli varmistunut, niin palasin Ranuan keskustan tuntumassa olevalle Multilahden uimarannalle. Sinilevää näytti Ranuajärvessä olevan, mutta en antanut sen haitata. Sitten kauppaan ja takaisin laavulle. Illalla sain vielä juttuseuraa perheestä, joka tuli laavulle paistamaan makkaraa. Yö meni muuten ihan rauhallisesti, mutta jossain vaiheessa lenkkipolulla kävi pari mopopoikaa päristelemässä, ja lähitalon koirat haukkuivat silloin tällöin. Korvatulpilla kuitenkin sain nukuttua ihan hyviä pätkiä.

Torstaipäivän datat: 152 kilometriä, 6:43 tuntia, nousua 905 m ja laskua 829 m.

Perjantai valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Aamutoimiin kuului vessakäynti, hampaiden pesu, aamupuuron valmistaminen ja kamppeiden kasaus. Matkaan pääsin 8:30. Ensin poikkesin Ranuan marketissa täyttämässä vesipullot ja hommaamassa lisäevästä. Myös aurinkorasvat laitoin marketin pihassa kun sen verran aurinkoinen päivä näytti tulevan. Tapasin myös yhden vanhemman pyörämatkaaja herran, joka oli ollut tien päällä jo jokusen päivää ja oli matkalla pohjoiseen. Hänellä oli pyörän perässä kärry, mutta valitteli sen raskautta.

Päivä lähti etenemään 941-tietä pitkin. Se tuntui melko vilkkaalta, mutta jokusen kilometrin polkemisen jälkeen käännyin rauhallisemmalle 858-tielle. Maisemat olivat vaihtelevia, mutta aika paljon oli taas puskaa ja suota. Välillä peltoja ja ihan hienoja mäntykankaitakin tuli vastaan. Yli 50 kilometriä sai polkea ennen kuin tuli ensimmäinen pieni kauppa vastaan. Siellä poikkesin hakemassa lisää vettä ja nauttimassa välipalaa. Rytinkistä jatkoin 858-tietä pitkin kohti Syötettä. Nyt maisemat olivat mukavammat, kun oli mäntykangasta, peltoja ja vesistöjäkin näkyi aika usein. Syötteelle oikaisin ajaen pienempää hiekkatietä. Mäkeä löytyi taas ihan kunnolla ja Garmin löysi tältä väliltä reissun toisen luokitellun ylämäen. Mielestäni niitä olisi kyllä pitänyt olla ollut jo useampikin. Syötteellä poikkesin ensin luontokeskuksella, mutta se oli suljettu, joten jatkoin muutaman kilometrin eteenpäin Luppoveden Laavulle ja uimarannalle. Siellä kävin ensin pyöräilykamppeet päällä uimassa, ja niitä kuivatellessa valmistin päivän pussipastan.

Lounastauon jälkeen matka jatkui 862-tietä pitkin kohti Taivalkoskea. Jälleen tuli vastaan ihan tolkuttomia mäkiä, joista yksi kelpasi Garminillekin. Ennen Taivalkoskea tienumero muuttui 863:ksi, mutta maisemat jatkuivat edelleen melko puskaisina. Taivalkoskelle päästyäni pysähdyin ensiksi Kalle Päätalon torille. Sieltä hain reissun ensimmäisen ja viimeisen irtojäätelön, ja istuskelin jonkin aikaa torin viereisessä puistossa. Samalla haeskelin kännykällä sopivaa yöpymispaikkaa. Yöpaikkaehdokkaaksi valitsin Taivalvaaran latuverkoston keskeltä löytyvän Pikku Tervalammen laavun. Ennen sinne polkemista kävin vielä Siikalammen uimarannalla uimassa sekä marketista hakemassa lisäevästä.

Taivalvaaralle oli muutaman kilometrin polkeminen ja sitten piti vielä pari kilometriä polkea latupohjaa pitkin laavulle. Välillä tosin joutui pyörää tunkkaamaan ylöspäin, kun oli sen verran jyrkkiä ja pehmeitä nousuja. Laavupaikka näytti rauhalliselta ja idylliseltä paikalta lammen rannassa ja männikkökankaan sisältä. Suolampi oli kirkas ja sinne meni jopa portaat, joten kävin vielä toistamiseen pulahtamassa ja pesemässä pois loppukilometreillä tulleet hiet. Vessakin oli ihan laavun tuntumassa. Illalla köpöttelin vähän vielä latupohjalla ennen kuin pystytin leirin ja valmistin iltapuuron. Paikka oli periaatteessa rauhallinen, mutta Oulu-Kuusamo -tie meni melko lähellä harjun takana. Aika lähellä oli myös frisbeegolf-rata, jonka kilahdukset kuuluivat melko pitkään illalla. Lammella vierailleista poroista ei sen sijaan ollut harmia. Jälleen korvatulpat auttoivat asiaan ja yö menikin jälleen ihan hyvin.

Perjantaipäivän datat: 125 kilometriä, 6:03 tuntia, nousua 948 m ja laskua 870 m.

Myös lauantai valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Hellettä oli taas tiedossa. Normaalien aamutoimien jälkeen, matkaan pääsin klo 8:10. Ensin poljin läheiselle paloasemalle, josta sain vesitäydennystä. Kaupoille olisi ollut parin ylimääräisen kilometrin polkeminen. Myös aurinkorasvat tuli laitettua tässä kohtaa. Reitti suuntautui kohti Puolankaan 800-tietä pitkin. Taivalkoskella tienviitta näytti 105 kilometriä eikä matkan varrella varmaan olisi kuin Riitun puoti Metsäkylässä, noin 30 kilometrin päässä. Metsäkylään asti oli melko tasaista maastoa. Maisematkin ihan ok, muutama hieno järvikin näkyi. Juuri ennen Metsäkylää, poikkesin lukemaan tien varren infosta Korvuan leirin ja kenttäradan historiasta. Riitun puodissa poikkesin välipalalle. Riitu oli siis Kalle Päätalon äiti ja lähtöjään täältä Metsäkylästä. Heti puodin jälkeen tuli kahteen kilometrin matkalle 75 nousumetriä, ja Garminkin noteerasi jälleen tämän.

Matka eteni pikku hiljaa kohti Puolankaa. Mitään ihmeellistä nähtävää ei ollut eikä yhtä kauppaa lukuun ottamatta mitään palvelujakaan ollut tarjolla. En kyllä siinäkään kaupassa poikennut. Porukkaa kaupan pihassa oli paljon, kun siinä oli joku tapahtuma käynnissä. Muutama ihan reipas mäki tuli vastaan, mutta mittarin mielestä ei luokituksen arvoisia. Jotain mukavaa pysähdyspaikkaa, jossa voisi tehdä päivän pussipastan, aloin katselemaan hyvissä ajoin ennen Puolankaa. Sellaista ei kuitenkaan tullut vastaan ja pysähdyinkin vain jonkin tienpäähän pikaiselle lounaalle. Pikaiselle sen vuoksi, että kärpäsiä ja paarmoja kiehnasi siihen malliin ympärillä, ettei kauheasti kiinnostanut seistä pidempään.

Puolangalla poikkesin uimassa ja kaupassa. Näin myös yhden pyöräreissaajan tauolla, mutta en käynyt juttusilla. Myös paikallinen nähtävyys piti käydä kuvaamassa.

Kello oli vielä sen verran vähän, että päätin jatkaa vielä matkaa. Uuden aurinkorasvat päälle ja takaisin 800-tien päälle kohti Vaalaa. Vaalaan johtavan tien varrella oli paljon järviä ja toiveeni oli, että niistä jonkun rannalla olisi mukava yöpymyspaikka. Yksi toisensa jälkeen kuitenkin tuotti pettymyksen ja alkoikin näyttää jo siltä, että pitää ajaa Vaalan ohi Oulujärvelle asti, vaikka sinne olikin vielä melkoisesti poljettavaa. Mutta mikäpä siinä, hieno ja lämmin ilta. Onneksi Puokion jälkeen alkoi alamäkiosuus ja päivän viimeiset reilut kolmekymmentä kilometriä olikin alaspäin viettävää maastoa. Hyvä tuuri myös suosi, kun juuri ennen Vaalaa näin laavun kyltin tien vieressä. Sinne oli kilometrin verran hiekkatietä. Laajanlammen laavu oli jälleen idyllisessä paikassa. Hieno lampi joutsenineen yms., mäntyjen keskellä ja rauhallisen oloinen. Laavulla tosin oli yksi pariskunta makkaraa paistamassa ja virheliä heittelemässä, mutta jonkun ajan jälkeen hekin lähtivät, ja pääsin omaan rauhaani. Ennen iltatoimia kävin vielä lammessa pesemässä aurinkorasvat pois, ja sitten olikin mukava kömpiä riippumaton syövereihin.

Lauantaipäivän datat: 167 kilometriä, 7:47 tuntia, nousua 1212 m, laskua 1238 m

Sään suhteen ei poikennut sunnuntaiaamukaan. Aurinko paistoi heti aamusta lämpimästi. Aamutoimet menivät edellisten aamujen tapaan. Matkaan pääsin 8:34. Vaalaan asti minulla oli jonkinmoinen muistikuva, mitä edessä tulisi olemaan. Mutta nyt en ollut etukäteen katsonut yhtään tulevasta. Toki minulla oli pyörämittarissa suunniteltu reitti, joka kertoi, mihin pitäisi ajaa, mutta paikkakunnista ei ollut mitään muistikuvaa. Heti parin kilometrin polkemisen jälkeen ylitin Oulu-Kajaani -tien. Tämä ylitys oli pieni henkinenkin raja, että nyt päästiin “etelään”. Tässä risteyksessä oli myös liikenneasema, josta kävin hakemassa lisää vettä ja evästä. Sitten matka jatkui jälleen 800-tietä kohti etelää. Rokuan kansallispuistokaan ei olisi ollut kaukana, mutta jätin sen kierron väliin. Vaalan eteläpuolella oli pitkät pätkät hienoa männikkökangasta. Alakylän kohdalla käännyin kohti länttä ja sitten lounasta, Kestilän taajaman suuntaan. Tien numero säilyi edelleen 800:ssa. Hienot mäntykankaat vaihtuivat tylsäksi pusikoksi, mutta lähempänä Kestilää enemmän peltomaisemiin. Reitti sen sijaan oli mukavan tasaista, jopa alaspäin viettävää.

Kestilässä poikkesin hakemaan kaupasta vähän välipalaa. Samalla tapasin saman pyörämatkaajan, jonka olin nähnyt edellisenä päivänä Puolangalla. Juttelimme siinä tovin. Hän oli ranskalainen, tullut Norjasta ja suuntasi Ranskaan. Eli hän oli vähän pidemmällä reissulla. Kestilästä suuntasin kohti Piippolaa. Edelleen oli tasaista ja jopa myötätuuli siivitti matkantekoa. Maisemissa tosin ei ollut hurraamista. E75-tien ylityksen jälkeen oli toinen henkinen raja, sillä nyt oltiin “etelän” lisäksi “lännessä”. Virallisestikin noilta kohdin löytyy Suomen keskipiste.

Melko tarkkaan 100 kilometriä olin polkenut kun päivän ensimmäinen, edes jonkinlainen, mäki tuli vastaan. Haapavedellä, 110 kilometrin kohdalla, pysähdyin Kylpyläsaaren uimarannalle uimaan ja tekemään pussipastaa. Pyöräilykamppeet yllä kävin järvessä, ja tässä yhteydessä hukkasin kypäränalusmyssyni järven pohjaan. Sitä ei löytynyt vaikka kuinka tamppasin oletettua putoamiskohtaa. Reissun isoin tappio. Tuuli oli tässä kohtaa aika kova ja vilukin meinasi tulla märissä kamppeissa, eikä taivaskaan ollut enää ihan pilvetön. Tauon jälkeen kävin vielä kaupassa ja lähdin jatkamaan eteenpäin kohti Haapajärveä, josta ajattelin löytäväni seuraavan yöpymispaikan.

Olin ajanut melkein 300 kilometriä tietä numero 800, mutta nyt se vaihtui numeroon 793. Maliskylän kohdalla, keskellä ei mitään, tuli vastaan ihan ominuinen matkailukohde, Crazyland. Siellä oli kaikenmoista figuuria ja rakenneltamaa, pääasiassa Amerikantyylistä. Kannattaa googlata paikka, sillä sanoin sitä ei ole ihan helppo kuvailla. Pysähdyin siellä pienelle kierokselle ja munkille.

Tämän jälkeen matka jatkui jokusen kilometrin ajan hiekkatietä pitkin, ennen kuin tulin Haapajärvelle johtavalle 27-tielle. Vaikka tie oli kaksinumeroinen ja vähän vilkkaampikin, niin piennar oli hyvä ajaa ja pian pääsi pyörätiellekin. Haapajärvellä pysähdyin marketille hakemaan illaksi vettä. Samalla tapasin kaksi saksalaista pyörämatkaajaa, jotka olivat jokusen kuukauden pyörämatkalla Norjasta Portugaliin ja mihin lie. Eivät tainneet itsekään vielä tietään. Heidän kanssaan siinä tuli tovi turistua ja pyöriä vertailtua. Heillä oli suunnitelma yöpymispaikasta laavulla, noin 10 kilometrin päässä. Päätin itsekin polkea sinne, vaikka se olikin jonkin verran sivussa reitiltäni.

Perälänkujan uimaranta oli hieman rähjäisenoloinen paikka Hautaperän tekojärven rannalla, mutta sieltä löytyi uimaranta, jonkinlainen vessa ja ihan hyvä paikka riippumatolle, joten se kelpasi ihan mainiosti. Ensin kävin uimassa ja pesemässä aurinkorasvat pois. Tässäkin järvessä oli vähän sinilevää, mutta ei haitannut tälläkään kertaa. Sitten normaalit iltatoimet. Saksalaisten pyöräilijöiden kanssa tuli jonkin aikaa illalla vielä keskusteltua, mutta melko pian painuin jälleen riipparin uumeniin. Jokusia uimareita rannalla kävi vielä illallakin, mutta ne eivät häirinneet. Ilta oli tuulinen ja lämpötilakin oli muuttunut viileämmäksi.

Sunnuntaipäivän datat: 174 kilometriä, 7:22 tuntia, nousua 687 m, laskua 703 m

Maanantaiaamu olikin sitten sään suhteen edellispäivistä poikkeavana. Oli pilvistä, tuulista ja lämpöäkin vain 12 astetta. Aamutoimet normaaliin tapaan, ehkä kuitenkin hieman reippaammin ja varovaisemmin, jotta en herättäisi melko lähellä teltassa nukkuvia saksalaisia. Aika hyvin olin taas nukkunut yöni, sillä matkaan pääsin vasta 8:48. Ensin poljin takaisin reitilleni Haavajärven keskustaan, jossa myös täytin juomapulloni. Vaihdoin myös, liian lämpimäksi toteamani pyöräilytakin irtohihoihin ja tuuliliiviin. Irtopuntteja en tarvinnut. Myöskään aurinkorasvan kanssa ei tarvinnut alkaa läträämään. Edellisen päivän tasainen maasto vaihtui heti alkumatkasta mäkisempään. Reisjärvelle ajoin 58-tietä pitkin. Se oli välillä melko vilkaskin ja isoa rekkaa tuli ohi edellisiä päiviä enemmän. Sää eikä maisematkaan nostattaneet isommin riemunkiljahduksia. Juuri ennen Reisjärveä alkoi kuitenkin maisematkin hieman paranemaan.

Reisjärvellä kyselin paikalliselta avointa kahviota, mutta paikkakunnalta ei kuulemma sellaista oikein löydy. Tyydyin siis jälleen marketin pullaan ja juomaan. Tauolla pääsi tulemaan jopa kylmä, joten jatkoin pidempään istumatta matkaani kohti Lestijärveä. Melko heti Reisjärven jälkeen sää kuitenkin muuttui. Pilvet alkoivat rakoilemaan ja aurinkokin paisteli yhä enemmän. Tuuliliivistä ja irtohihoista sai luopua melko pian. Maisematkin muuttuivat taas mukavimmiksi. Lestijärvellä pysähdyin pienelle tauolle tiekirkon portille. Kun ovi oli kirkkoon auki, niin poikkesin jopa sisälle pienellä kieroksella. Pian kuitenkin lähdin jatkaan kohti Kinnulaa. 58-tiellä tuli välillä paljonkin autoja ohi, mutta turvallisen oloista oli edelleen polkea. Mäntykankaat ja jokunen vesistö teki myös matkan taittamisesta mukavampaa.

Vähän ennen Kinnulaa Keski-Pohjanmaa vaihtui jo Keski-Suomeksi, vaikka vain jokunen kymmenen kilometriä aiemmin olin tullut Pohjois-Pohjanmaan puolelta Keski-Pohjanmaalle. Kainuun puolelta Pohjois-Pohjanmaalle olin tullut pari päivää aiemmin Puolangan ja Vaalan välillä, ja Kainuun puolelle tulin vähän Riitun puodin jälkeen. Tosin Kainuun puolelle tulin Pohjois-Pohjanmaalta, sillä Lappi oli vaihtunut ensin Pohjois-Pohjanmaaksi ennen Syötteen kansallispuistoa. Keski-Suomi tulisi vaihtumaan vielä Pirkanmaahan, mutta siihen oli vielä pari päivää aikaa.

Kinnulassa kävin jälleen kaupasta hakemassa evästäydennystä. Kinnulassa tein myös päivittäisen pussipastani Ala-Jäppä -järven rannalla. Nyt aurinko paisteli jo mukavasti, mutta lämpöä ei ollut kuin pari kymppiä ja tuulikin aika napakasti. Kinnulan jälkeen jatkoin 58-tietä pitkin ensin kohti Kivijärveä ja sitten kohti Kannonkoskea. Jäälleen oli vaihteeksi tylsää maisemaa. 77-tietä ajelin jokusen kilometrin kohti itää, ennen kuin käännyin pienemmälle tietä kohti Kannonkoskea. Kannonkoskella tutkailin kuinka kaukana voisi olla sopiva yöpaikka, esim. Pyhä-Häkin kansallispuistossa. 26 kilometrin päässä olisi Tulijärven laavu, johon voisi suunnata. Kello alkoi olemaan jo sen verran, että paikan pitäisi olla yöpymiskelpoinen, sillä uuden paikan metsästäminen ei enää kiinnostanut. Tosin riippumatollahan voi yöpyä missä vain. Kävin vielä Kannonkosken marketissa hakemassa evästäydennystä.

Viimeisen etapin 15 ensimmäistä kilometriä olivat hyväkulkuista tietä, mutta sitten käännyin hiekkatielle. Nelisen kilometriä sekin oli ihan siedettävää, mutta sitten viimeinen 7 kilometriä oli tosi huonokulkuista ja mäkistä. Tien murske oli isoa, ja pelkäsinkin että niinköhän vaan kestävät uudet renkaani. Viimeiseen 7 kilometriin kului aikaa melkein puoli tuntia. Yöpaikka oli kuitenkin jälleen idyllisessä ja tällä kertaa myös oikeasti rauhallisessa paikassa. Lampeen tosin en tohtinut mennä peseytymään, mutta onneksi ei aurinkorasvojakaan ollut päivän aikana tarvittu. Vain mäntymetsää ja hiljaisuutta ympärillä. Myös mustikoita näytti olevan ihan hyvin. Pikän päivän päätteeksi tein puuron sijasta nuudelia ja jälkkäriksi oli sipsejä. Kyllä kelpasi. Koska oli paikalla yksikseni, niin virittelin riipparin laavun sisälle. Se tuntui tosi hyvältä ratkaisulta, ei tarvinnut edes sadepressua viritellä päälle. Ilta tuntui vähän viileältä, mutta se osittain johtui myös nihkeästä olosta, kun ei ollut päässyt päivän aikana pesulle. Juuri kun olin aikeissa mennä yöpuulle, niin alkoi kuulumaan ihmisen ääniä. Paikalle tulikin isä nuoren pojan kanssa. He majoittuivat sivummalle telttaan, mutta tulivat laavulle paistelemaan makkaraa. Jonkin aikaa kuuntelin heidän puuhastelujaan, mutta sitten laitoin tulpat korviin ja nukahdinkin melko pian.

Maanantaipäivän datat: 178 kilometriä, 7:54 tuntia, nousua 998 m, laskua 895 m

Tiistaiaamuna heräsin vähän ennen seitsemää askeliin. Onneksi ihmisen askeliin. Muutaman kilometrin päässä olevalta leiripaikalta oli yksinäinen naisvaeltaja tullut aamupalalle tälle lammelle. Samaan aikaa siinä tehtiin sitten aamupalaa ja minä kasasin kamppeitani. Hyvä tovi siinä aamupalan yhteydessä tuli juteltua urheilusta ja retkeilystä. Myös isä-poika -kaksikko tuli morjestamaan ja lähtivät jatkamaan Pyhä-Häkin poluille. Matkaan pääsin 8:48. Työnsin pyörän samalle huonokulkuiselle hiekkatielle kuin jota edellisenä iltana olin tullut, ja toivoin sen muuttuvan paremmaksi lähellä olevan risteyksen jälkeen. Ja niin kävikin. Majajärventie oli hyväkuntoista hiekkatietä ja mukavaa ajella. Viitasaarentielle päästyäni lähdin kohti kansallispuiston parkkipaikkaa, vaikka se menikin jokusen kilometrin väärään suuntaan. Jätin pyörän parkkiksen tuntumaan ja kävin köpöttelemässä noin puolentoista kilometrin päähän katsomaan kahta isoa ja vanhaa puuta. Palattuani pyörälleni törmäsin taas samaan isä-poika -kaksikkoon jotka olivat saaneet vaellusretkensä päätökseen ja suuntasivat seuraavaksi Saarijärvelle.

Tästä päivästä näytti tulevan jälleen aurinkoinen ja lämmin. Ennen kuin lähdin ajamaan kohti Saarijärveä, täytin vesipulloni kansallispuiston kaivosta, sekä laitoin taas aurinkorasvat päälleni. Tie Saarijärvelle oli tosi mäkinen ja aikaa kului. Ennen Saarijärveä kieppasin vielä Kukonhiekan kautta, ja sen jälkeen suuntasin kohti Saarijärven keskustaa. Keskustaan asti en kuitenkaan päässyt, sillä löysin jo aiemmin sopivan kahvilan, jossa poiketa. Aittakahvila Ruustinna oli mukavan oloinen ja sieltä olisi saanut varmaan sopivan lounaankin, mutta valitsin kuitenkin leivän, munkin ja limpparin. Kahvilassa törmäsin jälleen samaan isä-poika -kaksikkoon kuin Pyhä-Häkissäkin.

Saarijärveltä suuntasin 6304-tietä pitkin kohti Uuraista. Nelinumeroisesta tiestä olisi voinut päätellä sen kunnon huonoksi, mutta tällä kertaa kävi tuuri ja tiessä oli lähes koko matkan uuttaa pintaa. Tie oli mäkinen, mutta maisemat olivat onneksi tällä kertaa ihan kohdillaan, tällöin mäetkään ei niin haitanneet. Uuraisilla poikkesin taas jälleen kerran markettiin hakemaan lisäevästä ja vettä. Kaupan edessä tapasin kaksi Porvoosta Ouluun polevaa naista. Heidän kanssaan tuli vaihdettua vähän kokeksia ja suunnitelmia. Sitten matka jatkui kohti Multiaa 627-tietä pitkin. Olin katsonut etukäteen reittisuunnitelmastani, että vähän Uuraisten jälkeen tulee tosi pitkä nousuosuus ja se vähän söi miestä. Mäet alkoivatkin heti kaupan jälkeen. Kun olin polkenut kaupalta kolmisen kilometriä, niin huomasin että minullahan ei ole kypärää päässäni. Se oli unohtunut marketin pihalle multapussien päälle. Se sitten vasta söikin miestä. Ei muuta kuin takaisin samat mäet, ja sieltä se kypärä onneksi löytyi. Olkoon tämä sitten se tämän päivän kommellus.

Multialle pääsemiseksi piti tosiaan nousta aika paljon mäkeä ylös, mutta onneksi myös laskumetrejä oli saman verran. Multialla pysähdyin valmistamaan pussipastaa keskustan lammen läheisyyteen. Samalla tuli myös katsottua, että Keuruulta varmasti löytyisi sopiva yöpaikka seuravaksi yöksi. Sinne olisi noin tunnin matka. Jouduin jälleen 58-tielle, joka oli melko vilkas ja tukkirekkaa paineli suuntaan jos toiseenkin. Keuruulla kävin ensin uimassa Lapinsalmen uimarannalla. Virkistys ja aurinkorasvojen pesu tuli tarpeeseen, sillä päivä oli ollut hikinen, ja edellisenä päivänä en ollut päässyt pesulle laisinkaan. Uinnin jälkeen keskustaan marketilla ja katsomaan tarkempaa yöpaikkaa. Keurusselän Liikuntapuistossa näytti olevan sopiva paikka. Uimapaikkaa ei enää tarvinnut, joten laavu vessoineen oli ihan riittävä paikka. Sinne tosin oli matkaa vielä 8 kilometriä. Tosi rauhallisesti piti polkea, jotta ei tulisi enää hiki. Siinä olikin tekemistä, sillä Keurusselälle nousu oli todella jyrkkä ja pitkäkin. Tämä oli se Garminin viimeinen luokiteltu ylämäki.

Laavu oli ihan rauhallisen oloinen, vaikka olikin aika lähellä tietä. Paikka oli myös avoin, mutta onneksi ei tuullut kauheasti. Positiivista oli, että ihan lähellä oli sisävessa, jossa pääsi pitkästä aikaa posliinille, ja kraanaveden ääreen tekemään iltapesun. Ennen iltatoimia kuitenkin perinteiseen tapaan iltapuuron teko ja leirin pystytys. Tällä kertaa en laittanut edes sadepressua riipparin päälle, vaan olin ihan taivasalla – tosin hyttysverkon sisällä. Tien äänet eivät yöllä juuri häirinneet ja lähellä oli vain yksi asuntoauto, josta myöskään ei ollut häiriöksi.

Tiistaipäivän datat: 139 kilometriä, 6:47 tuntia, nousua 1150 m, laskua 1123 m

Myös keskiviikko valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Sen verran kuitenkin pilveä, että jätin vielä aurinkorasvat laittamatta. Keuruu on sen verran lähellä Ylöjärveä, että periaatteessa olisin voinut polkea jo tänään kotiin. Mutta koska ainakin seuraava päiväkin olisi vielä hieno, niin päätin olla vielä yön Seitsemisen kansallispuistossa. Matka suuntautuisi siis siihen suuntaan pitkin 348-tietä. Vähän Keurusselän jälkeen pääsin jo Pirkanmaan puolelle. Vilppulaan päästynä tein piston Mänttään. Serlachiuksen Kartanolla kävin syömässä sämpylän. Mäntän keskustassa kävin vielä katsomassa Metsä Tissuen Mäntän tehdasta ja sitten palasin taksin Vilppulaan. Vilppulankoskella pysähdyin vielä tutustumaan vuoden 1918 Valkoisten ja Punaisten muistomerkkeihin, mutta sitten lähdin polkemaan tietä 344 kohti Ruovettä. Yllättävän vilkas ja mäkinen tie tämäkin. Mannisen taistelun muistomerkillä pysähdyin taas lukemaan opastaulua ja laittamaan aurinkorasvat päälleni.

Seuraava pysähdys olikin sitten Ruoveden marketilla, josta hain välipalaa. Sitten suuntasin kohti Kurua tielle 337. Vähän “Route-66” ylityksen jälkeen poikkesin Paarlammintielle, joka oli jonkinmoinen museotie. Museosta en tiedä, mutta mäkiä siltä, noin 8 kilometrin hiekkapätkältä kyllä löytyi ihan kunnolla. Ensimmäisen kerran Ylöjärven puolelle tulin 14:18, ja Kurun satamassa lounastamassa pussipastaa puolisen tuntia myöhemmin. Satamassa oli vessa- ja vesimahdollisuudet, ja niitä tulikin hyödynnettyä. Kurusta oli kuutisen kilometriä nousuvoittoista pätkää Kaidankylään, josta poikkesin Seitsemisiin vievälle hiekkatiellä. Ensimmäiset nelisen kilometriä olivat aika järeää mursketta ja ikävää ajella. Myös mäkeä löytyi. Sitten tienpinta tuli mukavammaksi ajaa, mutta mäet eivät kyllä vähentyneet. Päivän kommellus voisi olla se, kun yhdessä alamäessä ajoin kuoppaan ja takateline räsähti irti niin että takalaukut raahautuivat maassa. Onneksi siitä selvittiin säikähdyksellä, sillä jyrkemmässä alamäessä olisi voinut tulla vaurioitakin. Koveroon tulin jo hyvissä ajoin. Ensin kävin katsomassa, että millainen paikka Kirkaslammen keittokatoksen tienoo olisi yöpyä. Siellä kuitenkin oli telttakiellonmerkki, joten palasin puolitoista kilometriä takaisinpäin Koverolammen telttapaikalle. Se oli kuitenkin sen verran synkän näköinen paikka ja vessatkin kaukana, että palasin kuitenkin Kirkaslammelle ja päätin yöpyä siellä, vähän sivussa keittoikatoksesta.

Kirkaslampi ei ollut nimensä veroinen, sillä kun astuin suolampeen pesulle, niin pohjasta tuli sen verran likaa, että jalkani olivat likaisemmat kuin sinne mennessä. Päädyin pesuhanskalla puhdistautumiseen. Kauaa en saanut olla paikalla yksin, sillä lammelle tuli isä kahden poikansa kanssa kalastamaan. Itse aloin tekemään iltapalaa Primus-keittimellä. Kurun satamassa olin jo todennut, että kaasusäiliöni oli jo aika tyhjä, mutta toivoin että se riittäisi vielä yhden veden kiehauttamiseen. Juuri kun vesi alkoi kiehumaan liekki sammui kun kaasu loppui. Aamuksi en ollut suunnitellut aamupuuroa, joten kaasulle ei enää ollutkaat tarvetta. Sain kuitenkin vielä syödäkseni lämpimät iltanuudelit. Iltaa vietin Fillari-lehteä lukien. Illan aikana kalastajat ensin lähtivät ja sitten tulivat takaisin. Illan aikana parkkikselle tuli vielä matkailuauto, joka toi tulleessaan pariskunnan kalastusvehkeineen. Itse olin löytänyt hyvä riipparipaikan läheltä parkkista. Jälleen jätin pressun asentamatta. Isä poikineen majoittuivat telttaan sopivan etäisyyden päähän, ja matkailuautoilijatkin jäivät yöksi parkkikselle. Jälleen oli korvatulpille tarvetta, sillä kalastus jatkui vielä jonkin aikaa. En edes tiedä kuinka pitkään kun nukahdin melko pian.

Keskiviikkopäivän datat: 139 kilometriä, 6:50 tuntia, nousua 1130 m, laskua 1024 m

Olin yöllä herännyt tavalliseen tapaan pari kertaa. Puoli kolmen vessakäynnillä oli keittopaikalle tullut pari tyttöä makkaran paistoon, mutta olivat juuri lähdössä pois. En ollut kuullut yhtään heidän tuloaan, vaikka olivat menneet pari metrin päästä riippariani. Aamulla nukuin melkein puoli yhdeksään asti, eli puolitoista tuntia normaalia pidempään. Aamutoimet sujuivat ripeästi. Matkailuautoilija esitteli kuvaa puolitoista kiloisesta ahvenesta, jonka illalla oli napannut lammesta, ja lähtivät sitten ajelemaan pois. Aamueväitä syödessäni, isä ja etunenässä pohjat kirmasivat lammelle onkien kanssa. Toivoa isosta saaliista oli varmaankin tullut nähtyään ison ahvenen nousevan lammesta. Itse pääsin matkaan 9:30. Viimeinen pyöräilypäivä alkoi myös aurinkoisessa ja lämpimissä merkeissä. Aurinkorasvalle oli tarvetta heti aamusta pitäen. Ensimmäinen kymmenen kilometriä oli hiekkatietä, pääosin alamäkivoittoista, mutta kyllä nousutöpäreitäkin oli. Sisätöstä suuntasin kohti Luhalahtea, ja sieltä kohti Viljakkalaa. Ennen Viljakkalaa oli yksi tosi haastava nousu, jossa joutui ihan tosissaan vääntämään. Kovin montaa yhtä jyrkkää mäkeä ei reissun aikana ollut ollut. Tällä välillä tulin toisen kerran Ylöjärven puolelle, sillä Seitsemisissä olin tullut Ikaalisten puolelle. Viljakkalassa pysähdyin vielä viimeiselle välipalalle, ja sitten jatkoin kohti Ylöjärven keskustaa ja kotia. Tällä välillä tulin kolmannen kerran Ylöjärven puolelle, sillä kävin vielä pienen pätkän Hämeenkyrön puolella. Viljakkala-Ylöjärven reitin maisemat ovat kyllä melkein reissun hienoimpia, vaikka kyllä muualtakin upeita maisemia löytyy. Mutta täällä on maalaismaisemia parhaimmillaan. Kotiin saavuin vähän puolen päivän jälkeen.

Torstaipäivän datat: 64 kilometriä, 2:58 tuntia, nousua 526 m, laskua 570 m

Kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut reissu. En olisi uskonut, että säät suosivat niin hyvin, että pisaraakaan en saisi vettä niskaani. Lämpöä myös riitti joka päivä ja yö. Autojen kanssa ei ollut ongelmaa ja kevyen liikenteenkin kanssa tuli toimeen, kun sitä oli matkan varrella aika vähän. Pyöräkin toimi ongelmaa. Alussa havaitsemani vaihteiden kolahtelu vaihtaessa vähän harmitti, mutta ei haitannut matkan tekoa. Syykin äänekkääseen vaihtamiseen selvisi. Uuden kiekon vapaaratas oli vähän pidempi, joten lukkorenkas ei kiristänyt rattaita ihan kunnolla, jolloin rattaat pääsivät aina vähän liikahtamaan vaihtaessa, ja tästä tuli se ääni. Nyt kun lisäsin spacerin vapaarattaaseen ja säädin vähän vaihteita, niin nyt ne toimivat äänettömämmin. Itse pysyin myös terveenä eikä mitään vaivoja tullut. Hyvin myös jaksoi joka päivä polkea, kun kerran rauhallisesti otti. Mukavia kohtaamisiakin retken aikana tuli koettua, ja se on näiden matkojen suola. Ei muuta kuin uutta retkeä suunnittelemaan.

Koko reissun datat: 1140 kilometriä, 52.5 tuntia, nousua 7550 m, laskua 7250 m

Viikko 27/2026 (29.6. – 5.7.2026)

Ensimmäisen kesälomaviikon jälkeen kävin yhtenä päivänä töissä. Mutta paluu lomalle tapahtui heti maanantain työpäivän jälkeen ja loppuviikko menikin sitten Vehkajärven mökillä. Kaikkea pientä puuhasteltavaa sieltä löytyi. Suurin homma oli kuitenkin pihan trimmeröinti. Aika monta kertaa Makitan akut joutui lataamaan, että kaikki paikat oli saatu ajettua. Yksi laakerikin leikkasi kiinni trimmeristä, mutta onneksi Punkalaitumen IKH:sta löytyi uusi sopiva laakeri, ja pienen remontin jälkeen sain ihme ja kumma laitteen taas toimimaan, ja trimmeröinti pääsi jatkumaan. Myös kevättalvella kaadettujen puiden oksien silppuaminen vei jokusia tunteja aikaa.

Säät ovat olleen melko vaihtelevia. Alkuviikko oli vielä kivan lämmin ja poutainen, mutta puolen viikon maissa alkoi sitten satamaan vettä, ja sitä tulikin sitten ajoittain ihan huolella. Suunnitelmissa oli pyöräillä mökin maisemissa enemmänkin, mutta pariin lenkkiin se jäi, kun vettä loikotti harva se päivä. Kosteista säistä huolimatta yövyin parina yönä riippumatossa.

Maanantai oli siis työpäivä, ja pyörällä olin liikenteessä. Aamupäivällä kävin myös juoksemassa töistä päin 12 kilometrin ja noin 55 minuutin lenkin Ratinan suunnalla. Lämpöä oli 20 astetta ja muutenkin ihan hyvä juoksusää. Jalat olivat vähän väsyneet, mutta muuten juoksu kulki ihan OK.

Tiistaina aamupäivällä kävin polkemassa gravelilla Siuro – Otamus – Kutala – Sarkola – Tottijärvi – Sorva – Tohloppi -lenkin. Matkaa kertyi 91 kilometriä ja aikaa kului vähän päälle 3.5 tuntia. Sää oli mitä mahtavin. Lämpä oli 22 asetatta ja aurinko paisteli mukavasti. Tuo on tosi hieno lenkki vaikka jonkin verran mäkiä reitille onkin siunaantunut. Iltapäivällä ajelin mökille, jossa tuli ensimmäiset trimmeriakulliset ajettua, ja oksia silputtua. Yö meni riippumatossa ihan hyvin, vaikka aika paljon tulikin heräiltyä. Aamuyöstä oli 14 astatta lämpöä ja vaihdoinkin vessakäynnillä avoviltin makuupussiin.

Keskiviikkona poljin maantiepyörällä Murto – Metsämaa – Ypäjä – Jokioinen – Hummpila Tourunkulma – Koskioinen -lenkin. Jälleen oli mitä upein päivä polkea. Lämpöä oli pari astetta enemmän kuin edellisenä päivänä ja aurinko paisteli hienosti puolipilviseltä taivaalta. Matkaa kertyi 116 kilometriä ja aikaa kului 3:55. Keskitehot 153W. Tällä reissulla oli ensimmäistä kertaa GoPro-kamera mukana kuvaamassa koko reittiä. Ikävä kyllä virtapankin kaapeli oli huonosti kiinni ja ihan koko matkaa en saanut talteen, kun kamerasta loppui akku.

Torstai olikin sitten pitkälti sadepäivä. Se olikin sopiva päivä sisähommille sekä Alastarolla että Loimaalla. Yö taas riipparissa.

Myös perjantaina sateli aika paljon. Päivällä kuitenkin löytyi sopiva väli juoksulenkille. Tosin ihan koko matkaa en kuivana selvinnyt, mutta en kuitenkaan mihinkään kaatosateeseen joutunut. Lämpöä oli 17 asetetta. Hiekalla tuli koko matka juostua. Matkaa kertyi 13 kilometriä ja aikaa kului hieman päälle tunnin. Keskari oli 4:45 min/km ja keskisyke 130bpm. Ihan mukavasti juoksu kulki, eikä ollut ainakaan liian kuuma.

Lauantai aamupäivälle näytti ennuste hieman vähemmän vesisadetta, joten lähdin gravel-lenkille. Reitti kulki ensin Tursaan, josta Kivisenojantietä Vahoseen. Halkivahantien kautta koukkasin Taipaleentielle, ja suuntasin kohti Kylmäkoskea. Kylmäkoskelta Kehron kautta Pohjastenkulmalle ja sieltä takaisin Kivisenojantielle. Loppumatka kulki Puolimatkan ja Valajärven kautta takaisin mökille. Matkaa kertyi jälleen 91 kilometriä ja aikaa kului 3:40. Pitkälti poljin hiekkateitä pitkit, jotka olivat parin päivän satamisen vuoksi melko pehmeitä. Ja kun ensimmäinen vesisade yllätti reilun tunnin ajamisen jälkeen, niin hiekkatiet muuttuivat myös kuraisiksi. Ihan koko loppumatkaa ei satanut, mutta vähän väliä tuli isompia ja pienempiä sadekuuroja. Myös tämä on hieno lenkki, ja vielä hienompi olisi kuivalla ja aurinkoisella säällä. Illalla M&M:n 100 v. synttäreillä, jossa vierähti pikkutunneille asti.

Sunnuntaiaamu meni vähän pitkäksi valvomisen vuoksi. Olo ja sääennuste olivat myös sellaiset, että jalka- eikä pyörälenkille innostanut lähteä. Eli sunnuntaista tuli viikon toinen rötväpäivä. Alastarolle tuli sentään käytyä ajamassa nurmikko, mutta muuten tuli keskityttyä palautumiseen. Sedältä tuli saatua kolme “rustiikkipyörää” mukaan, joten oli hyvä, että peräkärry oli mukana, jotta kaikki kuusi polkupyörää tuli saatua kuljetettua kotiin.

Viikko 26/2026 (22.-28.6.2026)

Maanantaina heräsimme Helstonissa. Yö oli edellistä parempi, sillä hotellissa oli hyvä ilmastointi. Ennan aamupalaa kävin juoksulenkillä. Etukäteen ajattelin, että nyt tulee tylsä kaupunkikierros, mutta vajaan kolmen kilometrin jälkeen löysin mukavan väylän, joka johti merenrantaan. Maisemat olivat vehreät, väylä tasinen eikä ruuhkaakaan ollut. Rannan jälkeen maisemat muuttuivat maalaismaisemiin ja mäkiäkin alkoi tulemaan ihan riittämiin. Viimeiset pari kilometriä taas tylsää ison tien reunaa. Kaiken kaikkiaan tähän astisista aamulenkeistä mukavin. Tuulista oli ja lippis meinasi lähteä päästä moneen otteeseen. Lämpöäkin oli varmaankin parinkympin verran. Matkaa kertyi 16 kilometriä ja aikaa kului 1:22. Keskisyke aika korkealla, 128bpm. Automatka jatkui ensin kohti St Michael’s Mount -nimistä paikkaa. Se oli saarella oleva linna, jonne oli muutaman minuutin venematka. Lämpöä ja aurinkoa riitti, mutta kun lähdimme saarelta, niin sadepilviä alkoi kertymään taivaalle. Montaa pysähdystä ei päivän aikana tehty, kun vettäkin alkoi satelemaan. Illalla saavuimme pieneen Boscastlen kylään. Sade oli lakannut ja aurinko alkanut paistamaan. Lämpöä oli illallakin lähempänä kolmeakymppiä, joten ilmastointilaiteeton huoneemme tiesi taas tuskaista yötä. Pari kertaa piti käydä yöllä suihkussa vilmoittelemassa, mutta vasta kun laitoin kostean pyyhkeen alleni, niin alkoi uni maittamaan.

Tiistaina jo aamulla oli lämmin, mutta juoksulenkille kuintenkin lähdin. Ensin suuntasin läheiselle kukkulalle, jossa kulki kapea polku. Jouduin kuitenkin palaamaan samaa reittiä takaisin, sillä polku poikkesi pieneksi matkaksi karjalaitumelle ja tuolla pätkällä oli parikymmentä nautaa, ja minulta petti kantti lähteä niiden sekaan. Lähtöpisteeseen päästyäni, suuntasin tietä pitkin toiseen suuntaan. Mäkeä riitti jälleen ihan kunnolla ja hiki lensi. Matkaa kertyi 10.5 kilometriä ja aikaa meni 58 minuuttia. Keskisyke 129bpm, nousumetrejä rapsakat 260. Automatkalla ensimmäinen turistikohde oli Tintagelin linna, johon ei ollut majapaikastamme kovin pitkä matka. Kierros linnan raunioilla vaati aika monta hikipisaraa ja kun autolle pääsi, niin kaikki paikat olivat hiestä märät. Lämpöä oli varmaan jo lähempänä kolmeakymppiä ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Seuraava pysähdys oli Hartland Abbeyssa. Siellä teimme jokusen kilometrin kävelyn meren rannalle. Onneksi pääosin pääsi kävelemään varjossa, mutta paita tuli siitäkin huolimatta hiestä märäksi. Ennen seuraavaan yöpaikkaan, Glastonburyn, saapumista teimme pari pysähdystä, mutta pääasiassa viihdyimme viileähkössä autossa. Yöpaikaksi valittiin jälleen ilmastoitu Premier Inn.

Keskiviikkoaamuna tein jälleen ennen aamupalaa juoksulenkin. Rauhallisissa maalaismaisemissa juoksin 12.4 kilometrin ja 58 minuutin lenkin. Kauhean ihmeelliset maisemat eivät olleet. Jälleen oli kuuma jo puoli kasilta, aurinko paistoi ja muutenkin meno tuntui melko tukalalta, vaikka reitti olikin ihan tasainen. Aamupalan jälkeen pakkasimme taas kamat autoon ja lähdimme ajamaan kohti Wincesteriä. Matkalla poikkesimme Bathissa katsomassa Rooman aikaista kylpylää ja muutenkin vähän kiertelimme kaupungilla. Lämpöä oli kuitenkin sen verran, ettei ihan hirveästi innostanut ulkona kiertely. Ennen Wincesteriä poikkesimme vielä “iltapäivä teelle” Bradford on Avonissa. Wincesteriin saavuimme jo hyvissä ajoin, joiten aikaa oli sielläkin kiertelyyn. Mitän nyt 34 asteen lämmössä viitsi kierrellä.

Torstaiaamuna herätys kuuden aikoihin ja heti lenkille. Lämpö oli sopiva, vähän päälle pari kymppiä ja aurinko oli vielä sen verran alhaalla, että varjossa sai juosta melkein koko 11.4 kilometrin lenkin. Hienoissa maisemissa sai jälleen juosta. Paljon oli muitakin juoksijoita ja koiran ulkoiluttajia. Joen läheisyydessä kun paljon pääsi juoksemaan, niin useita märkiä koiria tuli nähtyä. Taisi osua reissun viimeiselle päivälle hienoimmat lenkkimaastot. Aamupalan jälkeen lähdimmekin sitten ajamaan kohti Gatwickin lentokentää. Pari pientä pysähdystä teimme, mutta pääosin porhalsimme kohti auton luovutusta. Auton palautuksessa ei löytynyt mitään sanottavaa, joten saimme huokaista helpotuksesta, että ehjänä oli pysynyt sekä auto että matkustajat. Lentokentällä saikin sitten kuluttaa aikaa jokusen tunnin, mutta onneksi se oli ilmastoitu. Kotona olimme pikkutunneilla. Neljäntoista asteen lämpö tuntui tällä kertaa ihan mukavalta.

Perjantaina pääsikin sitten tekemään heti aamusta pyörälenkkiä. Poljin maantiepyörällä 107 kilometriä Siuron, Salmen, Jumesniemen, Hämeenkyrön, Viljakkalan ja Karhen kautta. Aikaa meni 3:40, keskitehot 167W. Yllättävän hyvin jaksoi polkea, vaikka vähän lyhyt yö oli ollut. Sää oli kyllä komea, kun oli vain 21 astetta lämpöä ja aurinko paisteli. Tuulestakaan ei ollut isommin haittaa. Loppupäivä pihahommissa.

Myös lauantaina oli pyöräilypäivä. Poljin Säijän, Lempäälän, Valkeakoskentie, Akaan, Narvan ja Tottijärven lenkin. Matkaa kertyi 135 kilometriä ja aikaa meni 4:37. Lämpöä oli 25 astetta ja aurinko paisteli jälleen. Luoteistuuli teki hieman kiusaa loppumatkasta. Meno oli aika väsyneen oloista ja matka alkoikin painamaan yllättävän aikaisin. Narvassa tein pienen energiatankkauspysähdyksen. Loppupäivä jälleen pihahommissa.

Sunnuntaina päätin pitää treenivapaan päivän, kun oli sen verran nuutunut olo. Pyörällä kyllä kävin Lielahdessa kaupoilla ja koko päivä muutenkin pihahommissa, joten kyllä sitä vähän tuli taas teputettua.

Viikko 25/2026 (15.-21.6.2026)

Se oli lomille lompsis tällä viikolla ja heti taas reissuun. Alkuviikosta oli vielä vähän räkäinen olo, mutta ennen Lontooseen lentoa ei enää tarvinnut niistellä. Muutenkin alkuviikosta tuli tehtyä jo suht normaalisti treenejä. Sykkeet tosin olivat vielä korkealla ja muutenkin jalat olivat vähän kipeät Jukolan rehkimisestä.

Maanantaina pyörällä toimistolla. Kotiin lähtiessä piti vähän seurata sadealueita, ettei osuisi kovin isoon sadekuuroon. Kuivana tuli säilyttyä, mutta sisurin vaihtohommiin jouduin ennen töistä pääsyä, kun kumi oli tyhjänä.

Myös tiistaina pyörällä toimistolla. Aamupäivällä kävin juoksemassa Pere – Loukonlahti – Toivio -lenkin. Matkaa kertyi 11.5 kilometriä ja aikaa kului 55 minuuttia. Hieman kankeeta ja väsynyttä meno oli ja sykkeet korkealla. Sää oli kyllä mukava, aurinkoinen ja sopivan lämminkin.

Keskiviikkona poljin töihin maantiepyörällä Säijän ja Lempäälän kautta. Matkaa tuli 52 kilometriä ja aikaa kului tunti kolme varttia. Keskitehot 165W. Lämpöä oli 14 astetta ja pilvistä, mutta tuulen suunta oli pääosin myötäinen. Kotiin poljin Sorkkalan ja Nokian kautta. Matkaa kotimatkalle tuli 38 kilometriä ja aikaa siihenkin tuhraantui 1:25.

Torstaina olikin sitten aikainen herätys, kun lento oli aamulla aikaisin. Onneksi lento oli Pirkkalasta, eikä Tre – Riika väli eikä oikeastaa Riika – Gatwick välikään kauhean kauan kestä. UK:ssa siis olimme jo varhain aamulla ja vuokra-autolla pääsimme liikenteeseen kympin aikoihin paikallista aikaa. Illalla saavuimme etelärannikolle Eastbourneen. Matkalla poikkesimme mm. Leeds:n linnassa ja jossain puistossa, jossa sateen yllättäessä emme ehtineen kovin kauaa olla. Illaksi onneksi sää selkeni ja ilta oli taas komea. “Väärällä” puolella ajaminen sujui ihan mukavasti. Tosin kapeisiin ja huonokuntoisiin teihin oli totuttelemista, etenkin kun liikennettä oli joka puolella ihan kunnolla ja vauhdi olivat pikkuteilläkin melko kovia.

Perjantaiaamusta kävin 13 kilometrin juoksulenkillä Eastbournessa. Rantaväylää tuli pääasiassa juostua, mutta kyllä tuli myös noustua nummillekin, joissa olikin vertikaalia ihan huolella. Kaikkia nousuja ei jaksanut edes juosta. Lenkille lähtiessä oli vielä sumuista, mutta kyllä se aurinkokin alkoi paistelemaan. Lämpöä oli viitisentoista astetta. Tuulta ei juurikaan. Aamupalan jälkeen matka jatkui ensin Pevensyn linnan raunioille, sieltä Seven sister:n merenrannan kalliojyrkänteitä katselemaan. Päivä päätyi Durrantsiin, jossa yövyimme B&B:ssä.

Juhannuspäivän aamuna hölkkäsin ensin puolentoista kilometrin matkan Staunton Country Parkiin, jossa juoksin Havant Parkrun -tapahtumassa. Lämpöä oli jälleen viitisentoista astetta, mutta taivas oli pilvessä ja jotain pientä vesisuhjuakin oli ilmassa. Ainakin tämä Parkrun-tapahtuma oli suosittu, sillä siihen osallistui noin 350 juoksijaa, hölkkääjää tai kävelijää. Juoksulenkillä oli yksi jyrkkä alamäki ja pitkä ylämäki. Lenkki juostiin kahteen kertaan, ja se oli kokonaan hiekkapohjainen. Oma juoksu kulki ihan mukavasti, sillä 4.9 kilometrin matka meni jokusen sekunnin päälle 20 minuuttia. Juoksukin tuntui ihan hyvältä, etenkin kun ihan kaikkea ei tullut annettua reitille. Mutta hyvä kova treeni tuli tehtyä. Päivän aikana tuli poikettua esim. Lyme-Regis nimisessä rannikkokohteessa. Päivä päättyi Torquay nimiselle rantapaikkakunnalle. Yöpaikasta voi vain todeta, että kaksi tähteä on kaksi tähteä. Tai no, sen verran huoneesta pitää mainita, että se oli kuuma ja vilkkaan kadun varressa. Sänky oli myös sellainen, että nukuin yli puolet yöstä mieluummin lattialla kuin sillä patjalla.

Sunnuntaiaamusta kävin juoksentelemassa Torquayn rantapätkällä ja vähän sivukaduillakin. Vertikaalia oli taas ihan riittämiin. Matkaa kertyi 11 kilometriä ja aikaa meni 56 minuuttia. Ihan hyvin jaksoi juosta, vaikka yö olikin aika huonosti nukuttu. Aamu oli hienon aurinkoinen ja lämpöäkin oli jo viitisentoista astetta. Lämmin päivä tiedossa. Kun automatka jälleen jatkui, niin ensimmäinen pysähdys oli Berry Pomeron linnassa. Cornwallin puolella poikkesimme Lanhydrockin linnassa ja puistossa. Päivä päättyi Helstoniin, jossa pääsimme edellistä yötä huomattavasti paremmin varusteltuun huoneeseen.

Viikko 24/2026 (8.-14.6.2026)

Ei ole ollut vielä tämäkään viikko täysin terve. Melkoista liisteriä on tullut rööreistä koko viikon. Enpä ole antanut sen juuri haitata, vaan jokunen lenkki on tullut jo tehtyä.

Kesäisiin hellelukemiin ei ole tällä viikolla päästy, paremminkin on ollut vähän kolean oloista ja sateistakin. Uusi pihalampemme on siis saanut täytettä ihan ääriään myöden.

Maanantaina kävin konttorilla ensimmäistä kertaa viikkoon. Pyörällä uskaltauduin lähteä liikenteeseen.

Myös tiistaina pyörällä konttorilla. Illalla uskaltauduin puolentoista tunnin hierontaankin. Hieman arvelutti lähteä pöydälle makailemaan, että kuinka tukkoon röörit siinä menevät. Yllättävän hyvin kuitenkin pystyin makoilemaan kun otti vähän nenäsuihketta etukäteen.

Keskiviikkona poljin töihin maantiepyörällä Säijän ja Lempäälän kautta. Lämpöä oli 15 astetta, joten ihan hyvin tarkeni, kun laittoi yläpäähän vähän pidempää hihaa päälle. 52 kilometriä kertyi matkaa ja aikaa kului tunti kolme varttia. Keskitehot 159W. Jalka ei kovin kova iskussa.

Torstaina oli töiden jälkeen iltaohjelmaa työporukalla. Pyörällä ei siis voinut mennä, kun sitä ei päässyt ajamaan takaisin kotiin. Laitoin siis lenkkarit jalkaan ja köpöttelin töihin jalkapelillä. Matkaa kertyi 15.3 kilometriä ja aikaa kului 1:14, eli keskari oli 4:52. Ihan mukavasti juoksu kulki, vaikka edelleen oli tukkoista, eikä yli viikkoon ole tullut juostua. Illalla sitten Megazonea, ruokaa ja juomaa.

Perjantaina olin kotikonttorilla. Hieman oli tukkoinen ja väsynyt päivä. Syynä edellisen päivän riennot. Etureidetkin olivat tulleet kipeiksi.

Lauantaina suuntana oli Kotka. Matka alkoi gravel-pyörällä, kun polkaisin ensin Tampereen rautatieasemalle. Junalla matkasin ensin Riihimäelle. Riihimäeltä hyppäsin Lahteen menevään junaan, ja kello kymmenen aikoihin olikin jo Lahden asemalla valmiina graveloimaan kohti Kotkaa. Pienen pyörimisen jälkeen löysin oikean suunnan kohti Nastolaa. Vähän Nastolan jälkeen käännyin pienemmälle tielle, joka muuttui vähäksi aikaa hiekkatieksi. Elimäellä alkoi vähän tiputtelemaan vettä, joka kyllä oli odotettavissakin. Oli vain arvoitus, missä vaiheessa sitä alkaisi tulemaan. Anjalassa poikkesin kapuassa ottamassa vähän energiaa kupuun. Tuossa vaiheessa oli jo melko märkä olo. Vielä oli poljettavaa parikymppiä Kotkan lentokentälle. Vettä satoi koko loppumatkan. Matkaa kertyi 103 kilometriä ja aikaa meni 3:45. Viimeinen kolmannes vesisateessa. Kotkaan saavuimme siis Jukolan vuoksi. Tuuli oli tullut Porvoosta autolla jo vähän aiemmin, jotta ehti Venlojen viestiin. Autolle päästyäni kuivaa kampetta mukaan ja kohti Jukolan suihkuja. Positiivista oli, että Venlojen viestistä huolimatta, myös miesten puolen saunat olivat lämpimänä ja pääsin lämmittelemään viluni pois ja vaihtamaan kuivaa päälle. Tuulin tultua maaliin lähdimme ajamaan kohti Sea Hotel Mäntyniemeä. Itse olin alkuun valmis kyllä nukkumaan teltassa tai autossa, mutta kun keli muuttui tosi sateiseksi, niin hotelliyö ei haitannut laisinkaan. Etenkin kun edelleen oli räkäinen olo ja selkäkin oli alkanut taas vähän vihoittelemaan.

Yöllä tuli useaan otteeseen herättyä katsomaan, missä vaiheessa joukkueemme viesti kulki. Kuudelta kello soitti ja sitten pikaisesti aamupalaa kupuun ja kohti kisakeskusta. Lähtöalueelle tulin hyvissä ajoin – vähän liiankin. Reilun tunnin verran odottelin viestikapulaa, mutta se myöhästyi parilla minuutilla, joten jouduin/pääsin uusintalähtöön, joka oli klo 9:30. Odottelu ei haitannut ollenkaan, sillä oli poutaista ja ihan riittävän lämmintäkin. Tuuli oli aika napakkaa ja lähtöalue paikoin melko mutainen, joten märissä kengissä oltiin ennen kuin edes metsään oli päästy. Paikkani karttapuomilla oli melko loppupäässä, vaikka numeromme oli aika pieni. Jouduin siis melkoiseen ruuhkaan heti lähdössä ja paikoin meno oli ihan kävelyä. Meltsän puolellakin oli melko ruuhkaista melkein koko ajan. Pitkissä letkoissa mentiin ja tiheimmissä kohdissa joutui kävelemään kun ohi vaan ei päässyt. Illan ja yön sateet olivat kastelleet metsän hyvin. Mutaista oli ja ojissa hyvin vettä. Koko matka mentiin siis märissä kengissä. Se ei haitannut yhtään, kun muuten oli tosi hieno suunnistussää. Oli poutaista ja puolipilvistä. Lämpötila ehkä viidentoista asteen tienoilla. Pari-kolme isompaa pummia tuli, mutta muuten rastit tulivat aika hyvin vastaan, kun letkat ja urat veivät niille tehokkaasti. Vaikea sanoa hidastiko vai nopeuttiko yhteislähtö suoritustani. Ilman yhteislähtöä metsässä olisi ollut paljon väljempää juosta, mutta olisiko rastit löytynyt sitten niin hyvin. Ei voi tietää. Olin siis ankkuriosuudella, jonka mitta oli 15.9 kilometriä. Mittariini tuli kuitenkin pummien ja muiden reitinvalintojen vuoksi 19.6 kilometriä. Aikaa metsässä kirmailuun kului 2:45. Punkalaitumen kunnon porukassa mentiin tänäkin vuonna. Selkä ei onneksi vaivannut metsässä eikä pieni nenän tukkoisuuskaan tuntunut haittaavan.

Viikko 23/2026 (1.-7.6.2026)

Jos viime viikosta meinasi tulla rötväviikko, niin tästä viikosta sitten sellainen tuli. Maanantai oli vielä ihan ok päivä, kävin pyörällä toimistollakin, mutta olo oli väsynyt ja ehkä vähän tukkoinenkin. Laitoin sen kuitenkin siitepölyn piikkiin. Tiistain vastaisena yönä kurkku tuli tosi kipeäksi ja kipuilu jatkui vielä päivälläkin. Illalla alkoivat mennä sitten röörit tukkoon ja keskiviikkona olikin jo täysi räkätauti päällä. Ti ja ke tein kotoa päin jokusen työtunninkin, mutta päivälläkin tuli vedettyä muutaman tunnin tirsoja. Torstai oli jo hieman parempi päivä ja tein kotikonttorilta melkein täyden työpäivän. Perjantaina tuntui jo ihan hyvältä ja teinkin täyden työpäivän. Illalla alkoikin kuitenkin sitten liika intoilu kostautumaan ja kuume nousi, edellisistä päivistä poiketen. Lauantaina mentiin taas parempaan suuntaan ja kotosalla tuli vähän touhuttuakin. Sunnuntaiaamusta uskaltauduin pienelle kävelylenkille, ja kun olo oli ihan suht hyvä, niin ajelin Alastarolle tekemään äiteelle muuttohommia.

Tällä viikolla olisi ollut pari ihan lämmintä pyöräilypäivääkin, mutta sellaiseen ei ollut nyt mahdollisuuksia. Tosin vettäkin satoi muutamana päivänä, eikä sellaisina päivinä harmittanut niin paljon sairastaa. Toisaalta tämä oli kyllä ihan hyvä väli tulla kipeäksi, kun pari reissua tuli tehtyä, ja seuraavaan on vielä pari viikkoa aikaa. Ja eiköhän tämä tauti jostain Tukholman reissun ruuhkasta iskenyt.

Torstaina sain asennettua pihasaunan uuden kiukaan paikoilleen ja testilöylytkin tuli otettua. Perjantaina sitten saimme uuden autotallin nosto-oven – sitä tosin ei tullut itse asennettua.

Viikko 22/2026 (25.-31.5.2026)

Kevään viimeisellä viikolla kevät otti vähän takapakkia, sillä sää kylmeni aika lailla ja tuuli yltyi kovaksi. Huonon keli vuoksi viikosta oli tulossa rötväviikko, kun pyörälenkille ei oikein huvittanut kovissa tuulissa ja kylmässä kelissä lähteä. Viikonlopulle oli tiedossa myös vähän reissun tynkää, joten sekin enteili rötväilyn jatkumista. Mutta onneksi viikonloppu kuitenkin pelasti viikon treenitkin, sillä kelit paranivat ja muutenkin reissussa jäi aikaa ja voimia juoksentelulle.

Maanantaina pyörällä konttorilla. Aamulla 10 lämpöä ja illalla 15.

Tiistaina oli jo aikas tuulista. Pyörällä kuitenkin toimistolla. Aamupäivällä kävin juoksemassa reilun 10 km:n Ratinan lenkin. Ensimmäistä kertaa piiiitkään aikaan tein vetotreenin. Ohjelmassa oli 4 x 1000m vetoja 1000m:n palautuksella. Ensimmäinen kaksi km verkkaa. Ensimmäinen tonni tasan neljään minuuttiin, toinen 3:48, kolmas 3:55 ja viimeinen 3:59. Tosi tyytyväinen täytyi olla vauhteihin sekä tuntemuksiin. Melko rennosti vedot pystyi tekemään ja paikatkin kestivät. Palauttelun jälkeen pystyi aina hyvissä voimin lähtemään seuraavaan vetoon. Toinen veto oli vähän nopeampi, mutta se olikin kokonaan asfaltilla, kun muut olivat kokonaan tai osittain hiekalla.

Myös keskiviikkona pyörällä töissä. Aamulla 8 astetta ja illalla 12 kovan tuulen kera.

Torstai oli kotikonttori- ja lepopäivä. Illalla menin junalla Turkuun, josta lähdimme MaSa:n kanssa iltalaivalla kohti Tukholmaa. Vaikka tuulista oli ollut illallakin, niin laiva kulki tasaisesti eikä keikutellut.

Perjantaina päivällä käytiin MaSa:n kanssa Lidingössä juoksulenkillä. Lähdimme Bosön urheiluopistolta kiertelemään lähimaaston juoksupolkuja. Pääosin reitti kulki maastossa, mutta vähän oli myös asfalttipätkää. Reitti kulki myös osittain Lidingö Loppetin reittiä. Maisemat olivat hienot, mutta tosi mäkistä oli. Sääkin suosi, sillä lämpöä oli varmaan lähemmäs parikymppiä ja aurinko paistoi. Tuulikin oli alkuviikosta tyyntynyt merkittävästi. Alkuviikon myrskyt olivat iskeneet aika pahasti juoksureitillemme, sillä puita oli kaatunut kymmenittäin reitille. Osa oli jo ehditty raivata, mutta jokusessa kohtaa piti kiertää metsän kautta, kaatuneet puut kiertäen. Matkaa kertyi 11.5 kilometriä ja aikaa kului hieman päälle tunti. Lenkin päälle urheiluopistolle suihkuun ja lounaalle. Sitten takaisin hotellille odottamaan huoneen vapautumista. Pienten iltapäivänokosten jälkeen lähdimme kohti 3Arenaa, jossa illalla esiintyisi Linkin Park. Kaksituntinen keikka oli todella hieno. Ja noin 40000-päinen yleistö oli hienosti mukana.

Vaikka keikalla oli mennyt melko pitkään, niin aamulla ei oikein nukuttanut. Lähdinkin lauantaina seiskan aikoihin juoksulenkille. Suuntasin Lidingön läntiseen osaan Sticklingen ympäristöön etsimään jälleen Lidingö Lopetin reittiä. Melko äkkiä sen löysinkin ja lähdin seuraamaan tapahtuman merkattua reittiä. Kovin monessa kohtaa en tarkalleen tiennyt missä juoksentelin, mutta takaisin kuitenkin löysin – tosin kerran piti kysyä vähän apua. Matkaa kertyi 25.5 kilometriä ja aikaa kului 2:15. Eli keskari oli 5:19 min/km. Reitti oli suurimmaksi osin polkumaastoa, ja todella hienoa sellaista. Toki jälleen tosi mäkistä. Keli oli myös ihan optimaalinen, lämpöä hieman alle pari kymppiä, aurinkoista ja tyyntä. Tosin pääosin metsän siimeksessä juostessa aurinko ei päässyt porottamaan. Erittäin positiivien kokemus nuo Lidingön reitit. Päivällä lähdimme katsomaan Tukholman maratonia, niin reitille kuin maaliinkin. Muutenkin piti aikaa kuluttaa, sillä paluulautta lähti vasta iltakasilta.

Sunnuntaina aamujunalla Turusta kotiin. Kotona oli jo ennen puolta päivää, ja puolen päivän jälkeen pääsinkin tekemään viikon ainoaa pyörälenkkiä. Lämpöä oli vähän päälle parikymppiä, aurinko paisteli ja kaakosta tuuli vähäsen. Tosi hieno pyöräilysää. Vähän väsynyttä oli, mutta 106 kilometrin lenkki meni kuitenkin hieman päälle 29 km/h keskarilla ja 165W keskiteholla. Reitti kulki Ylisen, Mutalan, Karhen, Viljakkalan, Hämeenkyrön, Jumesniemen, Salmin ja Siuron kautta.

Viikko 21/2026 (18.-24.5.2026)

Kaksi ja puoli viikkoa onnistuin olemaan poissa konttorilta, mutta tällä viikolla sitten olinkin siellä joka päivä. Etäilyhommia ei kauheasti olisikaan ollut ja toimistolla oli niin paljon hw-hommia ettei pois parane olla vähään aikaan.

Lissu tuli taas torstaina meidän iloksi, ja oli sunnuntaihin asti. Onneksi oli pääosin hyvät säät, niin setteri sai painaa päivät pitkät pitkin poikin pihaa. Kiva kaveri, mutta vähän turhan innokas kaivamaan.

Maanantaina pyörällä liikenteessä. Aamulla 6 astetta lämpöä ja illalla 18. Töistä poljin Kauppiin iltarasteille. 5 km:n radan juoksin hieman alle 50 minuuttiin. Ihme häröilyä. Mutta hieno oli suunnistussää. Nyt on jo kaksi suunnistusta tälle kaudelle. Riittäisiköhän jo Jukola-reeniksi.

Tiistaina oli lämpimämpi aamu polkea toimistolle kun oli 12 astetta. Mutta vettä vähän tiputteli. Aamulla kävin töistä päin juoksemassa 11 kilometrin lenkin 49 minuuttiin. Keskari oli 4:29 min/km, eli kauden reippainpia lenkkejä. Ihan kevyesti ei kyllä mennyt. Ja vaatettakin oli liikaa päällä, kun olin varautunut vesisateeseen, jota sitten ei tullutkaan. Keskisyke 135bpm. Illalla kävin vielä Karhulla 90 minuutin hieronnassa.

Keskiviikkona maantiepyörällä liikenteessä. Jälleen aamulla mukavat 13 astetta lämpöä. Töiden jälkeen poljin Säijän lenkin Nokian Takalauttalan lisäkierroksella höystettynä. Matkaa kertyi 70 kilometriä ja aikaa meni 2:20. Keskitehot 175W. Lämpö ei noussut montaakaan astetta aamusta, mutta ihan hyvä mukava ajokeli kuitenkin oli.

Myös torstaina maantiepyrällä töissä. Aamu vähän viileämpi kun oli vain 6 astetta lämpöä. Illalla puolestaan oli tosi mukava pyöräilykeli kun poljin töistä Kuljun, Vesilahden ja Tottijärven kautta kotiin. Lämpöä oli 20 astetta, tyyntä ja puolipilvistä. Matkaa kertyi vähän alle 77 kilometriä ja aikaa kului 2:28, eli keskari oli mukavat 31.1 km/h. Keskitehot olivat 179W.

Perjantaina taas perus työmatkapyörä alla. Aamupäivällä kävin juoksemassa töistä tämän kevään normaalista poikkeavan lenkin, kun kiersin Peren, Loukonlahden, Killon ja Toivion kautta. Matkaa kertyi 11.6 kilometriä ja aikaa meni 54 minuuttia. Keskari 4:40 min/km ja syke 131bpm. Mukava keli kun oli 13 astetta ja puolipilvistä. Muuten meni ihan mukavasti, mutta oikea pohje jumitteli loppumatkasta. Illalla sateli aikas reippaasti vettä, mutta se ei haitannut kun ei ollut mitään ulkotekemistä.

Lauantaina aamulla lähdettiin Peetun ja muutaman muun avantlaisen kanssa polkemaan Näsijärveä ympäri. Kokoontuminen oli Ylöjärven kaupungintalon edessä. Ensimmäinen pysähdys tuli jo 10 kilometrin jälkeen, kun piti pysähtyä rengashommiin. Muroleessa pidettiin vähän pidempi paussi kun pysähdyttiin kahvioon tankkaukselle. Reitti jatkui Kapeen kautta Terälahteen ja Kämmenniemeen. Linnainmaalla erkanin muusta porukasta, kun lähdin tekemään vielä lisälenkkiä. Alkumatka (120 km) mentiin sen verran rauhallisesti ja watit jäivät alhaiseksi, että päätin tehdä jokusen kymmenen kilometrin lisälenkin. Linnainmaalta suuntasin Kaukajärvelle ja sieltä Ruskon kautta Sääksjärvelle ja sitten Vanattaran kautta Kuokkalaan, jossa pysähdyin energiatäydennykselle. Loppumatka kulki Säijän kautta suoraan kotiin. Matkaa kertyi 179 kilometriä ja aikaa vierähti 6:20. Keskitehot olivat 146W. Sää oli ihan mukava. Lähtiessä lämpöä oli 15 astetta, mutta matkan aikana se nousi yli kahteenkymppiin. Aurinko paistoi melkein koko matkan, eikä länsituuli juurikaan haitannut matkan tekoa.

Sunnuntai oli tuulinen päivä. Aamulla oli kolmisentoista astetta lämpöä ja pilvistä, ja vähän yritti sataakin, mutta huonolla menestyksellä. Lähdin aamupäivällä tekemään pidempää juoksulenkkiä. Heti alussa olivat tuntemukset jo sellaiset, että tiesin ettei tänään tehdä mitään yli kaksikymppistä. Edellisen päivän pyöräily varmaankin vielä painoi. Sain kuitenkin aikaiseksi vajaan 18 kilometrin lenkin, johon kului aikaa puolitoista tuntia, eli keskari oli 5:05 min/km. Vaikka meno oli väsynyttä, niin vauhtiin nähden keskisyke pysyi onneksi tosi alhaalla, 115bpm:ssä. Loppupäivä Lissun kanssa pihahommissa. Pilvisen aamun jälkeen päivä ja ilta olivat hienon aurinkoisia ja lämpimiä, kova tuuli jatkui vielä illallakin.

Viikko 19-20/2026 (4.-17.5.2026)

Maanantaina oli ohjelmassa 126 kilometrin tasamaalenkki, johon kului aikaa hieman päälle 4.5 tuntia. Nousua ei ollut kuin 800 metriä, joten keskarikin pääsi nousemaan melkein 28 km/h. Keskitehot 144W. Sää oli ihan mukava, aurinko pääosin paisteli ja lämpöä oli hieman päälle 20 astetta. Eli juuri sopiva, kun ei ollut liian kuuma eikä koko ajan porottanut siniseltä taivaalta. Lenkkiin mahtui aika paljon itselleni uusia ajopätkiä. Alkuun poljin Palmasta itään etelärannikkoa seuraillen. Ensimmäinen tunti oli melko tylsää ison tien reunassa ajamista puskamaisemia katsellen. Tämän jälkeen alkoi tulla viljavampaa ja mukavampaa maisemaa. Pääsin myös tässä vaiheessa vähän vauhdikkampaan kyytiin, kun isompi porukka tuli ohi ja pääsin ajamaan heidän peesiin. Pitkä pätkä mentiin mukavaa 40 km/h vauhtia, eikä tehnyt tiukkaakaan pysyä mukana. Ensimmäinen mainittava paikka johon tulin oli Ses Salines. Sieltä hienoja cameja pitkin Santanyihin ja edelleen saaren kaakkoiskulmaan Cala d’Or lomapaikkaan, joka oli päivän etäisin paikka. Takaisin päin ajoin jälleen hienoja teitä pitkin, ensin Campokseen, sitten matka jatkui vähemmän hienompaa tietä (mottoritien vieressä menevää pienempää tietä) Llucmajoriin ja sieltä pitkää suoraa tietä takaisin hotellille Palmaan. Aika lopussa tuli pieni suhjusadekuuro, mutta sen verran mitätön, ettei sitä juuri huomannut, laseihin vain tuli vähän tippoja.

Myös tiistaille olin suunnitellut sisämaan lenkin. Mittaa reitille kertyi 154 kilometriä, aikaa kului 5:40, nousumetrejä 1300 ja keskitehot 149W. Jälleen oli mitä hienoin pyöräilysää, pitkälti samanlainen kuin maanantainakin, mutta ehkä vähän aurinkoisempaa. Tuuli oli aika napakka etelästä päin. Ikävien alkukilometrien jälkeen pääsin jälleen hienoihin ja rauhallisempiin maisemiin. Ensin tulin Algaidaan josta jatkoin tuttua ja hienoa reittiä Sencellesiin. Tämän jälkeen taas pieni pätkä uutta reittiä Sineuun. Sineusta jatkoin ensin Muroon, sitten Santa Margalidaan ja edelleen Alcudia – Arta väliselle tielle, joka oli tämän päivän etäisin sekä pohjoisin paikka. Etelään ajaessa ensin vastaan tuli Petra. 10 km vastatuuleen nousujohteisella reitillä, jossa alustakaan ei ollut ihan priimaa oli päivän tylsin pätkä. Petrassa pysähtyin tauolle pyöräilijöiden suosimalle aukiolle, jossa tälläkin kertaa oli varmaan parisataa polkijaa. Kahvilat tekevät todellakin tiliä tällaisina päivinä. Petrasta reitti jatkui edelleen vastatuulessa Felanitxiin. Sitten matkan varrelle jäi Porreres, Randa ja jälleen Llucmajor. Hyvä päivä, ja eteenkin alkuosa reitistä todella upeaa ajettavaa.

Keskiviikkona olikin sitten vuoristoisempi päivä. Aikaa kului melkein viisi tuntia, vaikka matkaa kertyi vain 105 km. Nousumetrejä oli kuitenkin 1500. Keskitehot jäivät vaatimattomaan 132W:iin. Nousuissa ei viitsinyt kauheasti runtata ja alamäkiä sai rullailla pitkät pätkät. Jälleen tuli aika paljon itselleni uutta reittiä. Itselleni osui todella hyvä sää, jälleen edellispäivien kaltainen. Tuulilla kävi huonompi tuuri sisämaassa, kun sade yllätti ja kasteli niin pahasti, että piti turvautua bussikyytiin takaisin hotellille. Palmasta poljin ensin Santa Mariaan ja sieltä Alaroon. Alarosta suuntasin Orientiin. Tässä kohtaa meinasi kuitenkin tulla mutka matkaan, kun Orientin nousun alussa oli ilmoitus, että reitti suljettu kunnostustöiden vuoksi. Päätin kuitenkin lähteä nousemaan mäkeä, kun siinä on niin komeat maisemat, ja kääntyä sitten takisin kun ei enää pääse eteenpäin. Neljän kilometrin nousun jälkeen tiellä olikin puomi estämässä eteenpäin menemisen. Sattumalta juuri samaan aikaan puomin toiselta puolelta tuli pari pyöräilijää, ja he kertoivat, että kyllä siitä pääsee eteenpäin. Kiersin puomin ja lähdin katsomaan mitä tuleman piti. Parin sadan metrin ajamisen jälkeen tiellä oli työkoneita, mutta niiden ohi pääsi kävellen ja tämän jälkeen reitti olikin selvä. Oli kyllä tosi rauhallista ajaa Orientiin ja sieltä Bunyolaan, kun autoja ei juurikaan näkynyt eikä kauheasti pyöräilijöitäkään. Pariin otteeseen sain kertoa vastaantuleville pyöräilijöille, että mitä heillä edessä olisi tiedossa. Todella upea reitti niin ylös kuin alaskin päin. Uutta asfalttia, hienot maisemat ja mitä parahin sää. Seuraavaksi olikin vuorossa nousu Valldemossaan. Myös tässä nousussa oli upeat maisemat. Valldemossassa pysähdyin tauolle. Samalla tuli haastateltua yhtä kanadalaista vaeltajaakin. Upeat maisemat jatkuivat Valldemossastakin eteenkin päin. Erinäisen määrän nousuja ja laskuja tulin Puigpunyentiin, josta laskettelin takaisin Palmaan hotellille. Sään osalta kävi kyllä hyvä tuuri, sillä Palmaan tulessa näin että joka puolella muualla oli jo sateisen oloista, mutta itse en saanut tippaakaan sadetta niskaani. Vuoristossakin, josta juuri tulin, näytti jo aika sateiselta. Iltapäivä olikin sitten melko sateista, joten ulos ei tarvinnut kauheasti mennä.

Torstai oli reissun ainoa pyöräilystä vapaa päivä. Lähdimme aamulla ajoissa bussilla Valldemossaan tekemään pieni vaellusretki. Jo iltapäiväksi oli luvattu sadetta, joten ajoissa piti olla liikenteessä, eikä kovin pitkää retkeä vuoristossa uskaltanut tehdä. Kuutisen kilometriä vaeltelimme, enemmän ja vähemmän merkattua reittiä. Ihan rapsakoita nousuja oli tarjolla. Itselläni ei ollut kunnon vaelluskamppeita matkassa mukana, joten juoksulenkkareissa piti mennä. Etenkin alamäissä kenkävalinta oli huono, sillä useampaan otteeseen meinasin olla selälläni kun kivet pyörivät jalan alla. Kuivin kamppein kuitenkin selvisimme reissusta.

Perjantai oli jälleen pyöräilypäivä. Vuoristoon ei vieläkään tullut lähdettyä, kun iltapäiväksi luvattiin taas vesisadetta. Heti aamusta piti lähteä jälleen liikenteeseen, jotta ehtisi pyöräillä mahdollisimman pitkään kuivana. Ensin poljin Santa Eugenian ohi Sencellesiin. Alkumatkasta tuli jo pari pisaraa, mutta en antanut sen haitata. Sencellesissä alkoi sitten vähän paistamaan aurinkokin, ja siellä piti tehdä päätös, lähtisikö alkuperäiselle suunnitellulle reitille, vai lyhennetylle sadevarareitille. Päätin valita lyhyemmän reitin ja lähdin polkemaan kohti Pinaa ja Algaidaa. Algaidassa alkoi taas satelemaan vähän, mutta ei onneksi kovin runsaasti. Mutta Llucmajorin jälkeen alkoi sitten tulemaan sen verran vettä, että piti oikein pukea sadetakki päälle. Sateesta huolimatta lähdin kuitenkin vielä tekemään pientä lisälenkkiä ja suuntasin pienemmälle camille kohti Palma-Cala Pi välistä tietä. Sade lakkasi muutaman kilometrin jälkeen ja aurinkokin alkoi vaihteeksi paistelemaan, eli lisälenkki oli ihan hyvä valinta. Vähän ennen Palmaa alkoi taas satamaan, mutta kun hotellille päästyäni sade taas lakkasi ja Tuuli ei ollut vielä tullut perille, niin lähdin polkemaan häntä vastaan – tosin ajoimme sen verran ristiin, että emme kohdanneet. Matkaa kertyi 108 kilometriä ja aikaa kului 4 tuntia. Keskitehot 137W. Kylmä ei onneksi tullut vaikka välillä satelikin, lämpöä oli kuitenkin 18 astetta.. Illalla kävin vielä juoksemassa 10 kilometrin lenkin rantaväylää pitkin kohti länttä. Nyt aurinko paisteli ja muutenkin oli hikinen sää juosta. Aikaa juoksuun meni 47 minuuttia, eli keskari oli 4:43 min/km. Ei ihan tuorein jalka, mutta tulipahan juostua.

Ei ollut lauantaillekaan vielä ennustettu poutasäätä, luvassa oli jopa ukkosta. Onneksi sateet oli ennustettu jälleen vasta iltapäiväksi, joten aamusta aikaisin kun pääsi liikenteeseen, niin kuivana voisi pysyä. Reitti kulki ensin Llucmajoriin, sieltä Santa Eugeniaan, Binialiin ja Incaan. Incasta Biniamariin, Binissalemiin ja Santa Mariaan. Tällä välillä aikoi tummia pilviä kasaantumaan vuoriston seudulle ja siellä näytti tosi synkältä. Mutta onneksi suuntasin pois päin tummemmista pilvistä. Santa Mariasta suuntasin hotellille Portalin ja San Jordin kautta. Ihan loppumatkasta tuli pari tippaa vettä, mutta ei niin paljon että olisi kastellut. Matkaa kertyi 103 kilometriä ja aikaa kului vähän alle neljä tuntia. Keskitehot olivat 140W. Tosi hyvä ajokeli, kun lämpöä oli 20 astetta ja oli pilvistä. Etelätuuli vähän kiusasi, etenkin loppumatkasta. Illalla kävin vielä testaamassa paikallisen tumman ja tuhdin tädin hierontataidot, kun olin varannut 50 minuutin käsittelyn. Vähän erillainen kokemus kuin suomalaisen käsissä oleminen.

Sunnuntai oli sitten vihdoinkin säältään sellainen päivä kuin edellisinäkin vuosi oli meillä ollut. Eli vain lämpöä ja paistetta. Uskallauduin nyt pitkälle vuoristoretkelle. Reitti kulki ensin Palman keskustan läpi kohti Palmanovaa ja sieltä edelleen Port d’Andratxia. Tällekin välille mahtui jo ihan mukavia nousuja vaikka vuoristoon en vielä ollut päässytkään. Tuolta Andratxin satamasta alkoi sitten nousut. Ensin kapusin pienempää tietä s’Arracoon ja sieltä Andratxin keskustaan. Andratxista alkoi sitten pitkien nousujen ja laskujen sarja. Upeissa maisemissa ja säässä sai ajaa useamman kymmenen kilometrin matkan ja parin tunnin ajan ennen kuin pääsin Valldemossaan, jossa pidin pienen tankkaustauon. Sitten palasin takaisin MA-10 -tielle, jota pitkin jatkoin Solleriin. Sollerissä matkaa oli takana 110 kilometriä ja 5 tuntia. Vielä olisi kuitenkin edessä päivän pahin nousu, eli 14 kilometrin yhtäjaksoinen raastava vääntö Puig Majorin tunnelille. Nousumetrejä kertyy noin 850 ja keskimääräinen jyrkkyys on 6%. Ja kun aurinkokin paistoi sopivasti koko matkan, niin paita oli huipulla aika märkä. Nousuun kului aikaa hieman päälle tunti. Puig Majorilta matka jatkui vuoristossa vielä noin viidentoista kilometrin matkan, Llucin huoltoasemalle asti. Tuolla pidin jälleen pienen energian tankkaustauon. Sitten olikin jonkin aikaa laskettelua serpentiinitiellä Selvaan. Loppumatka menikin sitten aika kovassa vastatuulessa Binisalemin ja Santa Marian kautta takaisin hotellille. Mittaa päivälle tuli 190 kilometriä ja ajoaika 8:25. Nousumetrejä kertyi hieman päälle 3000m. Perille päästyäni saikin mennä melkein suoraan illalliselle ja sitten nukkumaan.

Myös maanantaille oli luvattu lämmintä ajosäätä. Maanantai oli myös meidän 24 v hääpäivämme, ja perinteiseen tapaan teimme hääpäiväpyöräilyn. Se sopi ihan hyvin, sillä kevyempi alku pyöräilypäivään sopi ihan mainiosti. Ajelimme yhdessä Incaan leivoksille Santa Eugenian ja Sencellesin kautta. Incasta lähdimme omille reiteilemme. Itse lähdin kohti Campanetiä, jonka jälkeen pääsin hienolle, reilun 10 kilometrin mittaiselle maisemareitille. Tuolla pätkällä pyöräilijöitä tuli vastaan solkenaan, vaikka muuten päivä oli melko hiljainen pyöräilijöiden osalta. Päivän nousu alkoi Pollencasta ja päätyi Llucin huoltoasemalle. Hieno, mutta lämmin päivä oli taas tällekin nousulle, jota oli noin 15 kilometrin verran. Nousumetrejä ei ollut yhtä paljon kuin Puig Majorille, mutta kyllä tuossakin sai nousta 500 nousumetrin verran. Tällä kertaa en pysähtynyt Llucin huoltoasemalle, vaan lähdin heti laskettelemaan Camariin. Sieltä jatkoin Biniamarin kautta Incaan ja sitten  Binissalemin kautta Santa Mariaan ja Portolin kautta takaisin hotellille. Päivän mitaksi tuli 140 kilometriä ja vajaa 6 tuntia. Nousumetrejä kertyi 1400 ja keskitehot olivat 122W.

Tiistai olikin sitten reissumme viimeinen ajopäivä. Tällekin päivälle olin suunnitellut vuoristopätkiä. Tosin olin hieman epävarma, että kuinka jaksava jalka enää olisi, eli voisiko kaikkia suunniteltuja nousupätkiä ajaa. Ensin suuntasin Palman keskustaa hieman kiertäen Bunyolaan ja sieltä sitten heti Solleriin johtavaan serpentiininousuun. Kaksi asiaa nousussa ihmetytti. Ensinnäkin kuinka hiljaista reitillä oli, juuri ketään ei tullut vastaan eikä ohituksiakaan tullut kuin pari. Sää oli kuitenkin hieno ja sopivan lämmin, tosin kello oli vasta hieman päälle aamuysin. Toinen mikä ihmetytti oli että jalka oli tosi hyvässä iskussa. Nousussa ei tuntunut juurikaan väsymyksen merkkejä. Lasku Sollerin satamaan olikin sitten pääosin jarrukahvalla seisomista. Aluksi serpentiiniä oli sen verran paljon ettei vauhdit päässyt nousemaan, mutta mutkiin piti koko ajan jarrutella. Loppulasku rantaan oli taas niin vauhdikasta, että täysillä ei uskaltanut mennä, vaan jarrua piti käyttää. Sollerin satamassa pidin pienen stopin ja sitten suuntasin kohti rannikkovuoristoa suuntana taas kerran Valldemossa. Edelleen ihmetytti samat kaksi asiaa kuin Sollerin nousussakin – hyvin kulki ja hiljaista oli. Koska jalka oli vielä sen verran hyväsä iskussa, niin päätin käydä katsomassa Valldemossan sataman, jossa en ollut aiemmin käynyt. Se oli vähän kuin Sa Calobran mäki, mutta pienempää ja huonokuntoisempaa tietä. Jälleen piti olla koko ajan jarrukahvalla, ja viiden kilometrin tiukan alamäen aikana ehti jo miettimään, miten tämän jaksaa vielä nousta ylöskin. Alhaalla taas pieni tauko ja sitten takaisin samaa serpentiiniä ylös. Valldemossan keskustaan päästyäni sää oli vielä hieno, mutta pilvistymään päin. Tällä kertaa en pysähtynyt Valldemossassa, vaan lähdin heti jokusen kilometrin mittaiseen vauhdikkaaseen laskuun. Santa Mariassa pidin vähän pidemmän paussin kun pysähdyin kahvilaan täydentämään energiavarastojani. Ennen Santa Mariaa tuli jo pari tippaa vettä, mutta kun intoa oli vielä jäljellä, niin päätin lähteä tekemään lisälenkkiä kohti Santa Eugeniaa. Santa Eugenian jälkeen alkoi ensimmäisen kerran satamaan vähän enemmän, mutta ei kuitenkaan ihan hirveästi eikä pitkää aikaa. Algaida oli seuraavaksi matkan varrella ja sielläkin tuli muutama tippa vettä. Sää näytti kuitenkin aika poutaiselta ja kun tulin Randan kohdalle, niin päätin nousta Puig de Randalle, jossa sijaitse Curan luostari. Nousua ei ollut kuin viitisen kilometriä, mutta nousuprosetti 5 luokkaa. Kun pääsin huipulle, niin alkoi olemaan hieman viileää ja kun lähdin laskuun, niin alkoi taas satelemaan. Sade vain koveni alaspäin tultaessa ja serpentiinillä sai olla varovainen. Kerran takarengas lähtikin vähän liirtoon märällä alustalla, ja tämän jälkeen alas tuli tultua entistäkin varovaisemmin. Randassa vettä alkoi satamaan jo sen verran paljon, että piti pukea oikein sadetakki päälle ja ottaa aurinkolasit pois päästä. Pitkä ja suora vauhdikas lasku Llucmajoriin oli hieman ikävä kun vettä tuli päin naamaa sen verran kovaa, ettei meinannut pystyä pitämään silmiä auki. Llucmajorin jälkeen suuntasin sitten suorinta tietä kohti hotellia, vaikka sadekin lakkasi ja lisätakkia sai ottaa pois päältä. Lyhyemmäksi suunnitellulle päivälle tulikin sitten mittaa 152 kilometriä ja aikaa kului 6:40. Nousumetrejä 2100m ja keskitehot 132W.

Reissu oli kaikin puolin ihan onnistunut, vaikka sää olikin edellisiä vuosi epävakaisempi. Muutama päivä ehkä lyheni sääennusteen vuoksi, mutta muuten suunnitelmat toteutuivat. Pilvisemmät kelit auttoi kyllä siihen, ettei lämmöt nousseet edellisten vuosien lukemiin, joka oli ihan hyvä asia. Yhdestätoista lomapäivästä kymmenenä tuli poljettua. Joka päivälle tuli ainakin vähän uutta, itselleni ennen ajamatonta reittiä. Yhteensä matkaa kertyi hieman päälle 1200 kilometriä ja aikaa noihin meni vähän reilu 50 tuntia. Nousua kertyi noin 12000m. Keskivauhdit ja -tehot pysyivät odotetusti alhaisina. Ylämäissä ei uskaltanut ottaa isoja tehoja, jotta jaksaa koko reissun ajan, ja alamäkiä oli sen verran paljon, että 0-watteja tuli pitkiä pätkiä. Samasta syystä keskivauhdit pysyivät alhaisina, kun ylös ei parantunut ajaa kovaa ja alas taas ei oikein uskaltanut. Myös kylien ja kaupunkien läpi ajaminen on tosi hidasta, kun on pieni kujia, risteyksiä ja muuta liikennettä. En tiedä tuntuiko vaan, mutta mielestäni pyöräilijöitä oli vähemmän kuin edellisinä vuosina. Voi olla, että Palman päässä on muutenkin vähemmän polkijoita kuin Alcudiassa. Palmasta pääsee kyllä nopeammin hienoihin vuoristomaisemiin, mutta muuten saaren pohjoisosan majoituksista pääsee mukavammille reiteille. Hotellikin oli ihan OK. Aamupala ja illallinen, jotka kuuluivat hintaan, olivat ihan riittävän monipuoliset, ja vaikka yritti syödä maltilla, niin etenkin illalla tuli syötyä liikaa. Meluisampi paikka joka tapauksessa tämä Helios-hotelli oli. Lentokenttä on melko vieressä, ja huoneiden välinen äänieristys tuntui aika huonolta. Mutta mikä parhainta, koko matkan itse olin terveenä, ja kalusto ja itsekin pysyivät ehjänä sekä ajon että matkustamisen ajan. 

Keskiviikko oli lentopäivä. Iltapäivällä olimme Hesassa, ja kotiin ajon jälkeen kampetta pesuun ja pyörän kasausta.

Torstaiaamuna Ylöjärvellä sateli vähän vettä. Se kuitenkin taukosi aamupäivän aikana, ja lähdinkin tekemään Nokian paloaseman juoksulenkkiä. Lämpöä oli edellisiin päiviin ja sijaintiin verrattuna puolet vähemmän, eli kymmenen astetta. Pitkissä kamppeissa piti lähteä lenkille, kun oli niin kylmän tuntuista. Juoksu tuntui yllättävänkin hyvältä ja kevyeltä. 13.5 kilometrin lenkki meni hieman päälle tuntiin, eli keskari oli 4:39 min/km. Lopussa tuli jopa otettua 1.5 kilometriä vähän reippaampaa vauhtia. Hyvä fiilis jäi lenkistä. Päivällä ajelimme mökille viettämään pidennettyä viikonloppua. Keväämmällä aloitettu klapihomma tuli saatettua maaliin.

Perjantaina etämökkitoimistolla. Töiden jälkeen kävin polkemassa mökiltä Huittinen – Huhtamo -lenkin. Matkaa kertyi 76 kilometriä ja aikaa kului vähän päälle 2.5 tuntia. Tuulen suunta oli kaakosta, joten Huittisiin päin pääsi aikas haipakkaa. Loppumatka olikin sitten vasta- tai sivutuuleen puskemista. Keskari oli kuitenkin reippaan alkumatkan ansiosta napsun päälle 30 km/h, vaikka reitillä oli 7 kilometriä hiekkatietäkin. Keskitehot olivat 174W.

Lauantaina aamupalan jälkeen pariksi tunniksi klapien kasaushommia. Sitten lähdin juoksemaan Harittu – Tursa – Valajärvi -lenkkiä. Lopussa kiersin vielä Runkan ja Särkän kautta, jotta matkalle tulisi mittaa 24 kilometriä – ja tuli muutama sata metriä päällekin. Aikaa kului 2:05, eli keskariksi tuli 5:07 min/km. Yllättävän kevyesti kulki ja keskisykekin jäi mukavasti 119bpm:iin. Sää oli myös mitä mainioin juoksenteluun. Lämpöä 15 astetta, melko pilvistä ja tyyntä. Lyhyissä sai juosta ensimmäistä kertaa Suomessa tällä kaudella. Loppupäivä menikin sitten Alastarolla tavaran inventoinnissa.

Sunnuntaiaamusta ensin pari tuntia risujen silppuamista. Sitten lähdin polkemaan kotiin päin. Reitti kulki tällä kertaa ensin Koskioisiin, sieltä Urjalankylän kautta Halkivahaan, ja sieltä edelleen Sammaljoen ja Sastamalan kautta Häijääseen, jossa poikkesin K-marketilla hakemassa vähän lisäenergiaa. Loppumatka kulki Heinijärven ja Sasin kautta kotiin. Matkaa kertyi 146 kilometriä ja aikaa kului 4:50. Keskariksi tuli jälleen napsun päälle 30 km/h 173W keskitehoilla. Lounaasta tuuli melko reippaasti. Sastamalaan (80km) asti oli sivutuulta, mutta sitten sai purjentia myötätuulessa jokusen kymmenen kilometrin ajan. Aluksi oli hieman viileää, mutta lämpö nousi 17 asteeseen ja alkoi kyllä tarkenemaan. Aika paljon aurinko paistoi, taivas puolipilvinen.

Viikko 18/2026 (27.4. – 3.5.2026)

Kun alkuviikon takatalven tuntuisesta säästä selvittiin, niin alettiin pääsemään jo, ainakin vähäksi aikaa, kesäisiin tunnelmiin. Vapuksi tuli kotikonnuillekin parin kymmenen asteen lämpöjä, ja kun vielä lauantaina lentokone vei vieläkin kesäisempiin keleihin, niin pitkästä aikaa sai nauttia kunnon lämmöistä.

Meillä oli perjantaihin asti hoitokoira Lissu ilonamme. Muutaman kerran pääsi siis taas koiralenkillekin ja muutenkin koira-arkeen kiinni. Melkein kolme kuukautta tässä onkin koirattomina jo oltu.

Treeniviikko on ollut tosi maltillinen. Vähän ollut väsyä, kelitkään eivät ole oikein suosineet ja muutenkin ajattelin ottaa vähän kevyemmin, kun reissussa pitäisi kuitenkin jaksaa kerätä kilometrejä ihan kunnolla.

Maanantaina olin pyörällä toimistolla. Aamulla aste pakkasta, illalla viisi plussaa. Illalla sateli vähän vettä ja luntakin. Ajatus oli käydä myös iltarasteilla, mutta jätin väliin, niin kylmän sään kuin viikonlopusta vähän kipeytyneiden jalkojenkin vuoksi.

Tiistaina oli vuorossa vakiosettiä. Eli aamulla pyörällä töihin. Lämpötila nollassa. Aamupäivällä töistä päin 10.2 kilometrin juoksulenkki Ratinan suunnalla. Keskari oli tällä kertaa 4:37 min/km. Ihan ok kulki, vaikka olikin kolmas juoksu neljään päivään. Muuten oli ihan mukava kelikin, mutta pohjoisesta tuuli aika napakasti ja kylmästi. Töistä pyörällä Lielahteen tekemään tämän kauden viimeinen salitreeni Liikussa. Ehkä sitten taas syksyllä jatketaan siellä.

Keskiviikko oli täyslepopäivä. Työtkin tuli tehtyä kotikonttorilta päin. Lissu oli seurana. Tällekin päivälle oli suunnitelmissa iltarastit, mutta pois jäännin syyksi keksein tällä kertaa ison juoksumäärän edellisinä päivinä.

Torstaina jo olikin muutama aste lämpöä aamulla kun polkaisin konttorille. Iltapäivällä peräti 15 astetta. Lissun kanssa illalla reilun tunnin lenkki.

Perjantaina aamulla kävin juoksemassa 13.2 kilometrin Nokian paloaseman lenkin. Jalassa oli poikkeuksellisesti Hokan hiilarikengät, kun normikengät oli jo pakattu laukkuun reissua varten. Johtuiko kengästä vai kevyestä viikosta, kun juoksu tuntui niin rennolta ja kevyeltä, vaikka vauhti oli 4:38 min/km. Hyvä fiilis jäi lenkistä, kun noinkin pitkä meni noin hyvällä vauhdilla ja tuntemuksilla. Nyt on kulunut viisi kuukautta siitä kun aloitin juoksutreenit 5 minuutin mattoköpöttelyllä. Silloin, tai edes pari kuukautta sen jälkeen, ei olisi voinut uskoa että vappuna olisi jo tällaisessa juoksukunnossa. Mutta onhan tässä vielä tekemistä, jos sitä haluaa vielä oikein jonkinlaisia aikoja tavoitella kisoissa. Illalla ajelimme Vantaalle. Laukut veimme valmiiksi lentokentälle, niin ei tarvitse huolehtia niistä lauantaiaamuna.

Lauantaina lento Palmaan sujui ongelmitta. Laukutkin saatiin nopeasti hihnalle, jopa pyörälaukku tuli ilman pidempää odottelua. Myös taksi saatiin lentokentältä parin minuutin odottelulla, ja kun ajomatkakaan ei kestänyt kuin muutaman minuutin, niin olimme hotellilla hyvissä ajoin. Huonetta tosin ei saatu kuin vasta klo 15, mutta sitä ennen ehdeimme käydä syömässä, hakea Tuulin vuokrapyörän ja kasata hotellin pyörähuoneessa minun polkupelini. Ensimmäinen ongelma tuli, kun en löytänyt toista poistamaani etuvaihtajan paristoa mistään. Pienen Palman rannikolla pyörimisen jälkeen, löysimme pyörähuoltolikkeen, josta sopiva paristo löytyi, ja sain vaihtajatkin toimimaan. Tosin kyllä se omakin paristo löytyi illalla. Kun olimme saaneet huoneen, niin sitten vaan pikaisesti pyöräilykamppeet päälle ja tekemään pientä testilenkkiä. Myös testilenkki alkoi pienellä haasteella kun muutaman sadan metrin ajamisen jälkeen huomasin, että olin reitittänyt ketjun väärin takavaihtajassa. Poikkesimme samaan pyöräliikkeeseen, josta ostimme paristot, ja sain sieltä lainaksi työkalut, joilla sain ketjun asennettua oikein paikoilleen. Tämän jälkeen pääsimme aloittamaan kunnolla testilenkin. Ajoimme ensin Palman rantapyörätietä pitkin keskustan länsipuolelle Palma Novaan. Sieltä nousimme Calviaan ja sitten laskettelimme takaisin Palman keskustaan ja takaisin hotellille samaa rantareittiä. Rauhallista vauhtia ajettin koko 58 kilometrin matka yhdessä. Aikaa kului vähän alle kolme tuntia, keskitehot olivat 103W ja keskisykekin jäi alle satasen. Lämpöä oli vähän päälle parikymppiä ja taivas oli puolipilvessa, eli tosin mukava ajokeli. Alamäkiosuudella kyllä tuli pieni vilu.

Sunnuntaille oli luvattu vettä ja ukkosta. Aamulla kuitenkin oli vielä poutaa, joten kävin ennen aamiaista juoksemassa vajaan 13 kilometrin lenkin rantaväylällä. Ensin itään päin ja sitten samaa reittiä takaisin. Vauhti oli 4:34 min/km ja keskisyke 133 bpm. Lämpöä oli 17 astetta ja taivas pilvessä, joten aurinkorasvan kanssa ei tarvinnut pelata. Ihan mukavasti kulki, ja oli mukava katsella kun ukkosrintama saamui mereltä Palman päälle. Aamiaisen aikana alkoikin sitten ukkostamaan ja satamaan ihan kunnolla. Päivällä sateenuhka väheni sen verran, että uskaltauduin pyörälenkille. Reitti kulki rantareitin jälkeen ensin Llucmajoriin. Ennen Algaidaa tein pienen koukkauksen yhdessä isomassa nousussa. Garmin näytti paikoin jopa 14 prosentin nousua. Algaidan jälkeen Santa Eugenjaan ja sieltä Santa Mariaan. Lopuksi suuntasin vielä Esporiesiin, josta takaisin Palmaan Estaplimentsin kautta. Palman keskustapätkä oli taas melkoista häröilyä navigoinnin ja liikennevalojen kanssa. Matkaa kertyi melko tarkkaan 100 km ja aikaa kului vähän alle neljä tuntia. Keskitehot olivat vain 143W. Lämpöä oli vähän päälle parikymppiä, mutta ilma aika kostean hikinen. Aluksi oli pilvistä, mutta loppumatkasta aurinkokin alkoi paistelemaan. Mukava ja monipuolinen lenkki.